Rakastan pikkukaupunkien tunnelmaa ja kaunista luontoa, siksi lomakohteeni epäilyttää minua. Moni ystäväni on kuitenkin kehunut Arabiemiraatteja niin paljon, että olen päättänyt unohtaa ennakkoluuloni. Onhan Emiraateissa ainakin aina porottava aurinko!
Kun lentokoneemme laskeutuu Dubaihin, on meitä vastassa hiekkamyrsky. Ilma on niin samea hiekkapölystä, että taksin ikkunasta erottaa vain pilvenpiirtäjien ääriviivat. Ajamme läpi hiekka-aavikon (pimeyden ja hiekkapölyn vuoksi auton ikkunasta on mahdotonta nähdä muutamaa metriä kauemmaksi), kunnes puolentoista tunnin päästä utuisen ilman seasta alkavat taas näkyä pilvenpiirtäjien siluetit.
Olemme saapuneet Abu Dhabiin.
Ensimmäisenä päivänä Abu Dhabissa herään hiekkapölyn sumentamaan maisemaan. Lenkillä tuuli pyörittää hiuksiani ja suussa maistuu hiekka ja suola. Auringonotosta on edes turha haaveilla, sillä ilma on niin paksun harmaan pölykerroksen peittämä, että aurinkoa on melkein mahdoton nähdä.
Hotellimme sijaitsee Corniche-kävelykadun varrella, jota pitkin lähden kulkemaan aloittaessani ensimmäisen tutkimusmatkani tähän Emiraattien pääkaupunkiin. Vaikka Abu Dhabin kaupungissa asuu yli 1,5 miljoonaa asukasta ei kävelykadulla näy ketään. Missä kaikki ihmiset ovat?
Abu Dhabi on täynnä moderneja, toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä. Pilvenpiirtäjien välissä lukemattomien autojen jatkuva virta soljuu ohitsemme. Kaikki tuntuvat olevan matkalla jonnekin. Perinteisiin dishdasha-kaapuihin pukeutuneet arabimiehet Lamborghineineen, Maserateineen, Ferrareineen ja Porcheineen lienevät menossa ostoskeskuksiin, koska tuntuu, että eniten elämää kaupungista löydän juuri ostoskeskuksista. Siellä miehet istuvat omissa seurueissaan siemaillen teetä ja polttaen vesipiippuja. Mustiin abaya-kaapuihin sonnustautuneet naiset taas tekevät ostoksia koru- ja merkkivaaateliikkeissä. Tässä idän ja lännen kohtauspaikassa länsimaisuus tuntuu länsimaisemmalta kuin missään aiemmin vierailemassani maassa. Mutta aivan kuin jotain puuttuisi. Tuntuu, että kaupunki on hiottu niin sileäpintaiseksi, että siitä on mahdotonta saada otetta.
Abu Dhabi -oppaani mainostaa Hamdan Streetin sykkivää tunnelmaa, joten päätän ostoskeskuksesta jatkaa matkaa sinne. Katu osoittautuu kuitenkin vilkkaaksi autojen valtaamaksi alueeksi eivätkä Hamdanin kaupat houkuttele ainakaan minua astumaan sisään. Kaipaan jotain muuta.
Onneksi parin lomapäivän kuluttua hiekkamyrskyn jälkeen ilmaan leijailemaan jäänyt hiekka on laskeutunut ja lakaistu pois kaduilta ja pilvetkin alkavat hajaantua taivaalta.
Vihdoinkin myös aurinko tulee esiin!
Hotellimme St. Regis Abu Dhabin uima-allasalue on täydellinen rentoon lomanviettoon. Hotellimme on muutenkin upea, ja palvelu on erinomaista. Saamme jopa (pyytämättä) varaamaamme paremman hotellihuoneen 39. kerroksesta. Huoneemme jättimäisistä ikkunoista aukeaa upea näköala suoraan Persianlahdelle. Abu Dhabissa onkin helppoa viettää huoletonta hotellielämää, mutta minä kaipaan tältä matkalta jotain enemmän.
Koska Emiraatit on muslimimaa ja uskonto on täällä tärkeä osa kultuuria, päätän lähteä etsimään Abu Dhabin sielua Šeikki Zayedin moskeijasta.
Kierros moskeijassa on kuin matka toiseen aikaa ja toiseen kulttuuriin. Ostoskeskusten hälinä jää valovuosien päähän, kun riisun sandaalini ja paljain jaloin astelen moskeijan marmorilattialla.
Rauhoittavan moskeijakokemuksen jälkeen olen jo valmis unohtamaan hiekkamyrskyn aiheuttaman suuttumuksen ja kohtaamaan hiekka-aavikon. Luontoihmisenä haluan päästä keskelle todellista luontoa. Abu Dhabin puistot ja rannat eivät enää riitä minulle.
Aavikkosafarin maasturiajelu ei innosta (mutta selviän siitä kunnialla – jos muutamat naiselliset kiljahdukset unohdetaan), mutta nautin aavikon hiljaisuudesta ja upeasta valon ja varjon leikistä hiekalla.
Vaikka Abu Dhabi onkin erityisesti lomakohde, jossa voi nauttia shoppailusta, luksusluokan hotelleista, hyvästä palvelusta ja auringosta (ellei ole niin epäonnekas, että sattuu matkalle juuri hiekkamyrskyn aikaan), minä olen onnellisimmallani täällä hiekka-aavikolla auringon värjätessä maiseman hehkuvan oranssin väreillä.
… Eivätkä suloiset kamelit (uskaltauduin muuten ratsastamaankin kamelilla) ainakaan tehneet aavikkokokemusta yhtään kehnommaksi <3.
5 Comments
Annika Ruohonen
27.2.2015 at 09:50Ihania aavikkokuvia! Upea artikkeli, Heidi!
maailmanaarella
27.2.2015 at 09:56Kiitos Annika! Aavikko oli todella upea kokemus❤️.
Jenna / Journey Diary
4.3.2015 at 19:32Upeita kuvia! (: Tulee niin oma Arabiemiraattien reissu mieleen tammikuulta.
maailmanaarella
4.3.2015 at 20:38Kiitos Jenna! Alussa hieman harmitti hiekkamyrsky, mutta toisaalta, oli ainakin erilainen kokemus :).
Kun matka meni pieleen ennen kuin ehti alkaakaan | Maailman äärellä
4.5.2015 at 11:23[…] miettiä, tuoko tämä matkabloggaaminen epäonnea. Aloitin bloggaamisen nimittäin tänä talvena Abu Dhabin reissultamme. Ystäväni oli suositellut Abua aurinkovarmana paikkana, mutta niinhän siinä kävi, että kun me […]