Menu

Buongiorno! Un gelato, per favore.

Gelato
– Buongiorno.
– Buongiorno.
– Un gelato alla menta e cioccolato.
– Altro?
– No, grazie.

Italia, täältä tullaan!
Mutta vielä pitää malttaa hetki.
Itse asiassa vielä pitää malttaa odottaa 77 päivää ennen kuin pääsen Italian aurinkoisille piazzoille hurmaantumaan italialaisesta elämänmenosta ja tilaamaan sen täydellisen italialaisen minttusuklaajäätelön – italian kielellä, tietysti!

Rooma
Vaikka minulla on vielä liuta pitkiä päiviä edessä ennen kuin pääsen luoksesi (ihana I-TA-LI-A!!!), hapuilen jo malttamattomasti nuhjaantunutta italian alkeisoppikirjaani kirajahyllystäni.

                        No vorrei parlare inglese, vorrei parlare italiano.

Haluaisin matkallani aina osata edes muutaman sanan paikallisten kieltä. Ainakaan Euroopassa sen ei pitäisi olla mahdotonta. Vaaditaan vain hieman sinnikkyyttä.

Italian kielen alkeiden oppimiseen tarvitsin muutaman yrityksen.

Ensimmäinen yritykseni:
Opiskelin joskus vuosia  sitten kansalaisopistolla italiaa. Opin sanomaan Ecco un ponte. Tällä lauseella en kovin pitkälle matkoillani selvinnyt. Syy ei varmaan ollut opettajan, mutta jostain syystä kurssi ei edennyt ja katsoimme samoja sillan kuvia viikosta toiseen (tällainen mielikuva minulle ainakin jäi…). Lannistuneena puolen vuoden opiskelun jälkeen jätin kurssin kesken.

Mutta rakkauteni Italiaan ei onneksi kuollut, ei edes rakkauteni italian kieleen.

Toinen yritykseni:
Useamman vuoden tauon jälkeen uskaltauduin yrittämään uudestaan. Tällä kertaa ilmoittauduin aikuislukion italian kielen verkkokurssille. Jo yhden kurssin aikana opin tilaamaan jäätelöä, ostamaan postimerkkejä ja nahkaisia laukkuja ja kenkiä (tämä on tärkeä taito naiselle, joka matkaa Italiaan!), opin kysymään tietä ja ajamaan bussilla ja kertomaan itsestäni muun muassa, että “Porto il numero trentotto”.  En enää varmasti osaa tätä kaikkea (ainakaan ilman oppikirjani apua), mutta kun pakkaan kirjani mukaan matkalaukkuun, selviydyn varmasti!
Kiitos Kuopion aikuislukion Jutta, olit todella tehokas opettaja!

 

Venetsia
Kovin syvällisiin keskusteluihin alkeistason kielitaidolla ei tietenkään pysty antautumaan, ja aika usein hyvinkin alkaneet keskustelut saavat nolon lopun.

Viime kesänä Italiassa astelin rehvakkaasti apteekkiin. Olin opiskellut viisi minuuttia aiemmin rakkaaksi käyneestä kirjastani, miten ostan apteekissa mahalääkettä. Alku sujuikin hyvin, ja apteekkari näytti ymmärtävän, mitä asiaa minulla oli, mutta minä en sitten lainkaan ymmärtänyt, mitä asiaa hänellä oli. Jostain syystä hän ei vastannutkaan niin kuin oppikirjan dialogissa oli opetettu (törkeää), ja puhetta tuli aikamoisen paljon enemmän ja nopeampaan tahtiin kuin minä pystyin ymmärtämään. Ilmeeni taisi paljastaa, että olin ensimmäisiin lauseisiini käyttänyt jo koko italian sanavarastoni, joten siinä vaiheessa oli sama ottaan käyttöön universaali elekieli.

Rooma
Useimmiten vieraan kielen (vähäinenkin) puhuminen tuo kuitenkin iloa. Rooman matkallani minua ei harmittanut yhtään, että jostain syystä melkein kaikista tupakkakaupoista olivat postimerkit loppu. Sain hyvän syyn kiertää tupakkakauppoja ja nauttia siitä, että sain käydä saman dialogin (joka sujui jo niin vaivattomasti) yhä uudestaan ja uudestaan.“Bongiorno. Vorrei cinque francobolli per la Finlandia.” 

Koska olen perso imarteluille (Kukapa ei olisi?), jäi taannoinen matkani Budapestiin ikuisesti mieleeni. Ei kaupungin ihanuuden takia vaan sen takia, että unkarin kielen taitoani kehuttiin. Olin ennen matkaa opiskellut unkaria nauhan perässä kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa riitti. Ja tietysti halusin heti päästä testaamaan taitojani. Lomani onnistuminen oli taattu, kun hotellin respan nuori mies kysyi, missä olen opiskellut unkaria, kun osaan ääntää sitä niin kauniisti. Halusin uskoa, että hän oli puheissaan vilpitön. Totta kai uskoin! Voi sitä riemua ja onnea. Vietimme muuten riemastuttavan illan minun matkakumppanini ja respan nuoren miehen kanssa unkarilaisessa ravintolassa. Unkarin taidoilla ei sinä iltana kovin pitkälle pötkitty (eikä respan mies osannut mitään muuta kieltä), mutta luovuuden ja piirrustaitojen ansiosta koimme todella hauskan illan!
Köszönom!

Sisilia
Kielitaidosta ei ole iloa pelkästään matkoilla: olen tänäkin vuonna tutustunut aivan erityisen ihanaan ihmiseen ihan täällä omassa pikkukaupungissani, ja ihan vain sen ansiosta, että halusin päästä puhumaan pitkästä aikaa espanjaa (joka kyllä sujuu minulta selvästi paremmin kuin italia).

Sisilian kissa
Tämän tekstin kirjoittamisen aikana matkani Italiaan on taas hieman lähempän. Enää 1838 tuntia.

TOIVELISTANI matkalle:

Tahdon puhua italiaa, vaikka se ei aina sujuisikaan. (Ja vaikka en ymmärtäisi, mitä minulle vastataan!)
Tahdon matkata Napoliin syömään maailman parasta pitsaa.
Tahdon nähdä Caprin ja pakahtua sen kauneuteen.
Tahdon kierrellä Amalfinin rannikkoa ilman erityistä suunnitelmaa ja päämäärää.
Tahdon eksyä pikku laukkuputiikkeihin ja saada sanottua lempilauseeni: “É di pelle?” (=Onko se nahkaa?)… Voiko ollakaan riemastuttavampaa lausetta! 🙂

Mutta toisaalta:

Ehkäpä tämä kuvan kissa on oivaltanut jotain hyvin olennaista lomailusta. 
Luulen että minäkin lomallani haluan yrittää (ainakin hetken) röllöttää rentona ja antaa auringon lämmittää napaani, loikoilla hotellin uima-altaalla ja juoda lasin (tai kaksi…) italialaista kuohuvaa.

Grazie.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

7 Comments

  • virtuaalianu
    23.3.2015 at 11:21

    Italia on ihana maa, ei vähiten hyvän ruuan takia. Yksi varoituksen sana, ole valppaana Napolissa taskuvarkaiden varalta. Ainut kerta kun minulta on viety lompakko, täydessä ja heiluvassa ratikassa… Näin maaliskuisen lumisateen keskellä onkin juuri oikea aika haaveilla kesästä ja auringosta!

    Reply
  • maailmanaarella
    23.3.2015 at 19:22

    Kiitos Anu, tämä on ihan hyvä muistaa. Usein reissussa tulee kuljettua aika huolettomana. Minut on kerran ryöstetty – keskellä päivää Madridin vilkkaassa puistossa.

    Reply
  • Tiia
    3.5.2015 at 17:53

    Vitsi, hauska kirjoitus. Mua on jostain syystä alkanut kiinnostaa italian kieli. Onko italiassa kovin vaikea kielioppi? Miten lausuminen onnistuu suomalaisilta?
    Unkarin opiskelua arvostan ja itsekin olen kiinnostunut tuosta meidän sukulaiskielestä. Ehkä opiskelen sitä jossain vaiheessa.

    Reply
    • maailmanaarella
      3.5.2015 at 18:06

      Kiitos Tiia! Olen tosiaan opiskellut vain italian alkeita mutta alkeet on ainakin jonkin verran vaikeammat kuin espanjassa. Ääntäminen on aika helppoa, ainakin tosi paljo helpompaa kuin ranskan ääntäminen!

      Reply
  • Annika Ruohonen
    3.6.2015 at 11:38

    Heidi: erittäin lupaavaa on se, että kaikki mitä itse odotan tuolta samaiselta matkalta, on juuri tuossa sinunkin listassasi <3 Tunteja on nyt vain huomattavasti vähemmän. <3 (Dov é … = Missä on… on minun aiemmalla reissullani oppima lauseen aloitus, erittäin hyödyllinen myös, "Dov é centro di Napoli")

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2015 at 20:16

      Annika, kun yhdistetään sinun ja minun Italian taidot, me selvitään ihan kaikesta?. Ja Anu oli sitä mieltä, että me pannaan koko kaupunki sekaisin… Voihan siinä niinkin käydä 😀

      Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2015 at 20:18

      Ai niin, kaksi italian kirjaa on pakattu varalta mukaan – jos joskus kuitenkin kävisi niin, että kieli menisi solmuun… Mikä on tietysti hyvin epätodennäköistä 😀

      Reply

Leave a Reply