Vuosi sitten aloitin kesälomani matkalla Kuopioon. Kuopiossa Galleria 12:ssa sattui juuri silloin olemaan lempitaiteilijani Nanna Suden näyttelyn avajaiset. Näyttelykäynnillä oli kohtalokkaat seuraukset.
(Huom. Kuvat teoksista on julkaistu taiteilijan luvalla.)
Nanna Suden kookkaat ekspressionistiset öljyvärimaalaukset tihkuvat toisaalta herkkyyttä, toisaalta räjähtävää voimaa. Maalausten moniin päällekkäisiin kerroksiin tiivistyy erilaisia maailmoja. Galleria 12:n näyttelyssä palaan yhä uudelleen Flooran (2014) äärelle. Teoksessa on melkein unenomainen tunnelma. Vahvoin vedoin kankaalle maalatut värit välkkyvät meren hohtoa, ja merestä nousevat kukat tuovat tuulahduksen paratiisista.
Keskustelen avajaisissa lyhyen tuokion Suden kanssa. Hän kertoo ihastuneensa Amalfin rannikkoon ja sanoo sen olevan kauneinta Italiaa. Hän osoittaa Flooraa ja sanoo sen sisältävän piilotetun viestin. Toden totta, kun tarkasti katsoo, näkee, että oikeaan yläkumaan on kirjoitettu sana Capri. Maalauksen tunelma, joka viestii paratiisia, saa nyt myös konkreettisen kohteen. Jos Caprin saari on lähellekään niin taianomainen kuin maalauksen kuvaama paratiisi, minun täytyy itse päästä sinne.
En tiedä, johtuuko se avajaisissa tarjotusta kuohuviinistä vai maalausten aiheuttamasta juovuttavasta tunnereaktiosta, mutta teen jotain aivan hullua. Päätän ostaa Flooran itselleni. Minun on pakko saada se, vaikka minulla ei ole siihen varaa. Ei edes mieheni eikä ystäväni estä minua, päinvastoin – he nyökyttelevät hyväksyvästi ja mieheni lupaa jopa osallistua teoksen hankintaan. Ystäväni taas on tekemässä omia taidehankintojaan. Hekin taitavat olla taiteen sokaisemia. Galleristi Anni vakuuttaa, että raha ei ole iso ongelma, sillä teoksen voi ostaa gallerian lainaamon kautta ja maksaa sen kuukausierissä kahden vuoden kuluessa.
Talven pimeinä iltoina, kun ihailen työhuoneeni seinälläni riippuvaa Flooraa, minulle tulee uudestaan se sama tunne, jonka koin Nanna Suden näyttelyn avajaisissa. Haluan Caprille.
Vuoden päästä näyttelyn avajaisista istun laivassa ja edessä häämöttää Caprin saari. Yksi unelmani on käymässä toteen.
Kun pääsen perille Caprille, harmaat pilvet riippuvat raskaina kaupungin yllä. Caprin satama Marina Grande ei tee minuun minkäänlaista vaikutusta. Caprilla on pakko olla jotain parempaakin tarjottavana.
Satamasta nousen funicolarella eli kiskojunalla Caprin kaupunkiin.
En kuitenkaan halua jäädä pidemmäksi aikaa Caprin kaupungin kaduille, jossa parveilevat kaikki muutkin turistit, vaan jatkan matkaani kohti Arco Naturalea.
Jo lyhyt kävely keskustan ulkopuolelle antaa vihjeitä siitä, mitä Caprilla on tarjottavana kalliin luksusputiikkikeskittymän ulkopuolella.
Mitä pidemmälle kävelen, sitä kauniimmiksi ja jylhemmiksi maisemat muuttuvat.
Arco Naturalelta jatkan matkaa Faraglioni-kallioille. Ne ovat kolme jättimäistä meressä seisovaa kallionjärkälettä, joita meren ja tuulen aiheuttama eroosio on aikojen kuluessa muokannut.
Kävelemme myös uuvuttavan pitkät portaat alas rannalle, mutta koska aurinkotuolit ovat hävyttömän kalliit eikä meitä päästetä edes uimaan, jos emme vuokraa tuoleja, menemme keräämään voimia espressokupin äärelle.
Kun harmaat pilvet alkavat repeillä (tietenkin juuri silloin, kun kapuamme samoja uuvuttavia portaita ylöspäin) ja päästävät auringon pilkahtelemaan pilvien raoista, Caprin kauneus korostuu. Voin jo aistia samaa tunnelmaa, jota olen imenyt taideteoksestani itseeni pitkin pimeää talvea ja sateista kevättä.
Caprin maisemiin ei voi olla ihastumatta. Ymmärrän hyvin, miksi Nanna Susi on inspiroitunut Caprin kauneudesta ja halunnut tallentaa sen kankaalle. Susi on saanut vangittua tauluihinsa sen maagisen tunnelman, jota minäkin yritän kamerallani tavoittaa.
Tälläkin reissulla minulla on aivan liian vähän aikaa. En ehdi edes Anacaprille, sillä on jo pakko palata satamaan. Mutta ennen kotiin paluuta aion nauttia vielä täydellisen italialaisen aterian täällä Caprin ylväissä maisemissa, missä jyrkät kalkkikivikalliot, hehkuvan turkoosin ja sinisen eri sävyissä kimmeltä meri sekä purppuraa leiskuvat bougainvilleat ovat päärooleissa.
Vielä muutama sana Nanna Sudesta
Nanna Susi on yksi Suomen merkittävimmistä ja tunnetuimmista nykytaiteilijoista. Suden suosio lähti nousuun, kun hänet vuonna 2000 valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi.
Kuopion näyttelyn jälkeen Suden työt lähtivät Torinoon Teatro a Corte -festivaleille, jonne hänet oli kutsuttu ainoana kuvataiteilijana edustamaan pohjoismaista kuvataidetta.
Kesällä 2015 (5.6. – 30.8.) Nanna Suden töitä pääsee ihailemaan Söderkullan Gumbostrandin Konst & Form -taidegalleriassa, missä on Suden näyttely “Hei Hetket!” .
Lokakuussa 2015 Suden töitä on nähtävillä Kansas Cityssä, USA:ssa, missä avautuu ryhmänäyttely “Dark days, White Nights”.
Nanna Suden teoksia on myös useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa kokoelmissa, esimerkiksi Helsingin, Tampereen ja Lahden taidemuseoissa, Espoon modernin taiteen museossa sekä Koneen säätiön kokoelmissa.
Nanna Suden kotisivuille pääset täältä.
PS. Blogillani on myös Facebook-sivut. Pääset fb-sivulleni täältä.
31 Comments
Annika Ruohonen
3.7.2015 at 22:55Jos olisin käynyt Caprilla niin olisin uuvuttanut itseni metsästämällä kirjailijoiden inspiraation lähteitä ja entisiä koteja. Nyt en ehtinyt, mutta ehkä joskus toiste. Capri on ihana pelkästään mereltä ihailtunakin. 🙂 Upeita kuvia Heidi!
maailmanaarella
3.7.2015 at 23:04Kiitos Annika! Anacaprilla olisi ollut se Axel Munthen huvila mutta oli kyllä niin tylsä kirja, että en halunnut huvilallekaan mennä :D. Ehkä eri mielentilassa kirja saattaisi upotakin … tai sitten ei.
Susanna
4.7.2015 at 00:33Upeat maisemat
maailmanaarella
4.7.2015 at 08:34Capri on kyllä todella valokuvauksellinen saari! Niin kaunis❤️.
Sari.
5.7.2015 at 08:10Ihana tarina, taas kerran!
maailmanaarella
5.7.2015 at 08:53Voi kiitos Sari <3 !
Pirkko / Meriharakka
5.7.2015 at 15:59Kuvataiteilijan jalanjäljissä en vielä muistakaan matkustaneeni, mutta monen kirjailijan maisemissa olen käynyt. Parikin kotonamme olevaa taulua on tullut ostettua matkalla, hilpein tarina liittyy minusta tauluun, jonka olen ostanut saatuani siitä kuvan puhelimeeni ollessani purjeveneessä matkalla Tallinnasta Hankoon! Olin aikaisemmin kysellyt olisiko taiteilijalla Meriharakka-aiheisia töitä (lintuaiheita kun paljon maalasi) ja juuri silloin ei ollut, mutta sitten hänelle myöhemmin, ehkä, tuli rahapula, ja päätti tehdä varman tuntuiselle ostajalle työn ja soitti asiasta minulle. Totesin olevani lomalla ja kaukana (purjeveneellä liikuttaessa matkat ovat pitempiä kuin jollain muulla kulkuneuvolla), mutta että jos näkisin työn, niin voimme sopia kaupat. Lähetti sitten kuvan ja totesin, että ok, ostan tämän. Teos ja raha vaihtoivat sitten omistajaa muutaman viikon päästä!
maailmanaarella
5.7.2015 at 20:24Olipa kiva tämä tarina ja ihanaa, että taiteilija oli ihan sinua varten ruvennut maalaamaan, vaikka työtä et ollutkaan tilannut.
Anna Koskela
5.7.2015 at 17:01Itse en ole Caprilla käynyt, mutta olen ihaillut sitä mantereelta ja veneestä. Koko Amalfin rannikko on niin mahtavaa, kunhan etsiytyy turitikohteiden ulkopuolelle.
Olen muuten itse ostanut täysin sponttaanisti maalauksen. Jaakko Mattilan ison hienon akryyli työn. En kehtaa kertoa kuinka vähän silloin vasta aloiteleva taitelija sitä pyysi. Nyt hinnat viisinumeroisia. Mutta sitä työtä ei ikinä myydä!
maailmanaarella
5.7.2015 at 20:28Voi kun minäkin olisin hoksannut ostaa Sutta jo ennen 2000-lukua! Caprihan on tosi turistoitunut mutta jostain syystä, ainakin kun me kävimme siellä, kaikki olivat jääneet siihen kaupunkiin ja kaupungin ulkopuolisilla reiteillä saimme suurimmaksi osaksi olla ihan kaksin!
Jenni / Unelmatrippi
5.7.2015 at 20:19Ihastuttava tarina! En ole itse käynyt lainkaan tuolla päin Italiaa, mutta hyvin houkuttelevalta näyttää kuviesi perusteella. Kyllä tuolla kelpaisi lomailla. 🙂
maailmanaarella
5.7.2015 at 20:29Kiitos Jenni! Oli tosi ihanaa seutua, sellaisia paikkoja, että mielelläni lähden sinne toisenkin kerran.
beentheredondet
6.7.2015 at 02:34Ihania kuvia! Italia-kuume vain nostaa päätään täällä. Matkaunelma olisi kiertää koko maan läpi ja nähdä kaikki mahdollinen, mutta taitaa taas kerran aika tulla vastaan!
Capri kyllä nousi tämän perusteella bucket-listalle;)
maailmanaarella
6.7.2015 at 07:40Jos kiertää yhdellä reissulla kaiken, voi tulla ähky. Ehkä parempikin on jättää seuraavallekin reissuille tutkailtavaa.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
6.7.2015 at 08:19Todella hyvin kirjoitettu postaus! Itse en ole koskaan, valitettavasti, inspiroitunut taiteesta noin paljon. Muut asiat ajavat maailmalle.
maailmanaarella
6.7.2015 at 08:48Kiitos Meri! On hyvä, että jokaisella on omat inspiraationsa lähteet. Minä matkustan tänään junalla Porvooseen ja olen niin onnellinen kun pääsen siellä taas yhteen ihanaan taidenäyttelyyn! Tällä kertaa kukkaron nyörit pysty kyllä tiukalla?.
Annika | travelloverblogi
6.7.2015 at 09:47Minusta on kiva nähdä paikkoja, jotka ovat näyttämönä lukemissani romaaneissa. En vartavasten ole lähtenyt katsomaan, mutta osunut kulmille. Montalbano-rikossarjan Sisiliaa lähdettiin vartavasten etsimään, mutta paikanpäällä vasta selvisi, ettei kyseistä kaupunkia ole olemassa vaan osat on kuvattu eri puolilla Sisiliaa.
maailmanaarella
6.7.2015 at 10:28Taide, kirjat, elokuvat ja tv-sarjat inspiroivat minua monin tavoin. Mieheni ei kaikista viirauksistani ole ehkä yhtä innostunut kuin minä, esimerkiksi silloin kun New Yorkissa piti koluta Sinkkuelämää Carrien lempikenkäkauppoja ?.
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
6.7.2015 at 23:45Ihana tarina! Ja joskus pitää toimia spontaanisti! 🙂
Kauniita kuvia, hyvin olet saanut vangittua lumoavaa tunnelmaa niihin!
maailmanaarella
7.7.2015 at 19:22Ihan totta, usein spontaanit teot tuovat aivan ihania juttuja elämään. Tein tänäänkin jotain spontaania ja tilasin sup-laudan, vaikka en ole koskaan edes kokeillut sitä aiemmin ja minulla on tosi huono tasapaino ja järvivedetkin on vielä jäätävän kylmät. Saas nähdä, mitä tästäkin ideasta seuraa…
Terhi / Muru Mou
7.7.2015 at 17:12Aivan upea tarina – taas kerran! 🙂 Sulla on kyllä taito vangita lukija heti ensimmäisistä sanoista! Upean teoksen ostit. Eikä se yhtään hassumpiin maisemiin sinua vienyt 🙂
maailmanaarella
7.7.2015 at 17:15Kiitos Terhi kauniista sanoistasi! Koskaan ei voi tietää, mitä yllätyksiä päivä tuo tullessaan.
Mirka/ Reason for a Season
8.7.2015 at 21:54Ihania kuvia ja vielä ihanampi tarina tässä taustalla. Ihan mahtavaa kun jaat tällaisia stooreja blogissa <3.
maailmanaarella
8.7.2015 at 22:01Kiitos Mirka, kiva jos tykkäsit?
lena / london and beyond
9.7.2015 at 20:24Nanna Susi oli minulle aivan uusi tuttavuus! Tuon kuopiolaisen gallerian tiedän, mutta Nannaa en. Pitääkin ottaa selvää lisää. 🙂 Caprikin on minulle täysi tuntematon, juuri Annalle (tämä matka) kommentoin että Italiassa riittäisi nähtävää vaikka vuodeksi. Se on niin vaihteleva, suuri ja kaunis maa. Eikä syyttä paikalliset ole hyvin ylpeitä kotimaastaan.
maailmanaarella
9.7.2015 at 21:49Minä olin taas eilen ihailemassa Nanna Suden teoksia. Tällä kertaa Gumbostrandin Konst & Form -taidenäyttelyssä. Se kuopiolainen Galleria 12 on kyllä suosikkigalleriani Kuopiossa. Kuopiolaisten taiteilijoiden teoksia olen sieltä myös hankkinut. Ihan totta, Italiassa on niin paljon ihania paikkoja – minullakin vielä niin monta upeaa italialaista kylää ja kaupunkia koluamatta❤️.
Jenni / Globe Called Home
10.7.2015 at 22:33Taide on ehkä yksi parhaista matkamuistoista, vaikka sinun tapauksessasi se matkamuisto tulikin hankittua etukäteen. ;D Itse olen ostellut tauluja enemmän reissun päältä, ja yleensä valokuvataidetta, kun se on helpommin oman budjetin rajoissa. Kauniita kuvia tässä postauksessa!
Kohteena maailma / Rami
11.7.2015 at 23:01Varmasti taulusta tuli tämän reissun jälkeen vieläkin läheisempi kuin ennen! Amalfin rannikko on tällä hetkellä itsellä Italian ykköskohteena, minne pitäisi päästä käymään.
maailmanaarella
11.7.2015 at 23:04Rami, suosittelen! Siellä on niin paljon nähtävää. Kannattaa liikkua myös merillä, jos yhtään tykkään merestä.
Veera Bianca ✈ (@VeeraBianca)
12.7.2015 at 22:31Voi että miten kaunista!! 🙂
Pakoon myrskyävää Vesuviusta Pompejin paahteeseen | Maailman äärellä matkablogi
30.8.2015 at 14:56[…] Vesuviuksen lisäksi vierailimme Napolissa (lue retkestämme täältä), Caprilla (pääset juttuun täältä), Procidan saarella (juttu Prosidasta on täällä) ja Amalfin ranikolla. Ihanista Italian […]