Menu

Suppailua ja surffausta Kalajoella

IMG_5046
Vesi on minun elementtini. On aina ollut.
Pienenä tyttönä asuin melkein Kallaveden rannalla. Vain pallokenttä oli minun ja rannan välissä. Joka arkiaamu syödessäni kaurapuuroa tai niitä pahvinmakuisia Weetabixeja (joista nykynuoret eivät varmaankaan tiedä mitään) ja joka pyhäaamu, kun sain kaurapuuron sijaan suklaapuuroa (Voi mitä herkkua se olikaan!) pystyin tähyilemään järven kimmeltävälle selälle ja haaveilemaan aurinkoisista kesäpäivistä rantahiekalla ja vesileikeissä.

IMG_5073
Joka kesä, lomalla ja viikonloppuisin, meidän perheessä kerättiin kimpsut ja kampsut ja huristeltiin mökille – toisen järven rannalle. Lapsuusvuosinani minäkin lähdin mökille mukaan riemuiten, teinivuosina vain enää pakon edessä.

IMG_5032Opiskeluvuosina jouduin hetkeksi eroon järvinäköalasta. Katselin aamupalalla järven sijaan Kuokkalan peltoa ja myöhemmin Asemakadun autoja. Se oli ankeaa aikaa se. Tai no, totta puhuen opiskeluvuosina näköalan sijaan taisin olla kiinnostunut muista asioista. En tainnut silloin osata ikävöidä järviä tai merta.

IMG_4270
Nykyään olen palannut juurilleni. En Kallaveden rannalle, mutta järvimaisemiin. Minun omimpaan maisemaani. Nyt aamupalalla (joka on vaihtunut puurosta ja weetabixeista trendikkäästi marjasmoothieen) saan ihailla edessä avautuvaa Saimaata. Niin, ja välillä viikonloppuisin ja lomalla kerätään taas kimpsut ja kampsut ja suunnataan mökille – järven rannalle tietysti.

IMG_4185
Vaikka olen kasvanut ja elänyt melkein koko elämäni järven rannalla (tai ainakin melkein rannalla), rakastan myös merta. Merissä on jotain arvoituksellista, raivokkaampaa kuin tyynissä järvissä.

IMG_4167 - Versio 2
Rakastan merituulta ja suolan tuoksua. Rakastan auringossa kimmeltäviä vaahtopäitä.

IMG_4265
Niinpä melkein joka loma minun on pakko päästä merelle. Tai siis meren äärelle. Olen kolunnut Välimeren, Atlantin, Karibian meren, Tyynen valtameren ja Intian valtameren rantoja. Olen uinut meren aalloissa ja snorklaillut merten kaloja ja koralleja.

Vaikka olen siis aina ollut rakastunut järviin ja meriin, en ole kuitenkaan uskaltautunut harrastamaan sukellusta, en surffausta enkä purjelautailua. Olen koko elämäni kateellisena katsellut rannalta niitä rohkeita miehiä ja naisia, jotka heti aamuauringon noustessa ovat suunnanneet meren aaltoihin, kuka sukeltamaan, kuka purjelautailemaan.

Minä en voi kuvitellakaan itseäni sukeltamassa.Varmasti siellä kymmenien metrien syvyydessä ahdistuisin kuoliaaksi. Purjalaudan päällä taas tuskin pysyisin pystyssä minuuttiakaan. Ei minun onnettomalla tasapainoaistillani harrasteta sellaista.

Olen koko elämäni ollut siis säälittävästi se, joka jää rannalle ruikuttamaan, kun muut lähtevät merelle harrastuksiinsa. Olen aina ollut se, joka rannalla odottaa, kun muut tulevat auringon viimeisten säteiden vielä lämmittäessä takaisin mereltä maihin posket punoittaen ja silmät onnesta kiiluen.

Nyt mittani on tullut täyteen odottelua. En enää halua olla se onneton nahjus, joka makaa rannalla eikä uskaltaudu pientä uintilenkkiä kauemmaksi rannasta. Eikä minun enää tarvitsekaan olla: olen nimittäin löytänyt jotain, jota olen tietämättäni odottanut kaikki nämä vuodet. Vihdoinkin olen löytänyt lajin, joka näyttää ihan minun jutulta!

IMG_4154

Ensimmäiset kokemukset sup-laudalla

IMG_4062
Olen nähnyt Facebookissa ja Instagramissa kuvia suppailijoista joella, suppailijoista järvellä, suppailijoista merellä. Minäkin haluan! Haluan olla yksi noista! Ja kun minä saan päähäni haluta jotain, minähän toimin – ja nopeasti. En halua vuokrata sup-lautaa ja mennä testaamaan, olisiko se minun juttuni. Haluan oman laudan. Haluan sen heti. Olemme lähdössä mieheni kanssa Suomi-reissulle Kalajoelle ja siellä haluan päästä suppailemaan. Nyt on jo kiire, sillä lähtöön on enää viikko.

Päätän tilata laudan netistä. Muutaman illan pähkäilen lautamalleja. En ymmärrä niistä mitään. Luen lautavertailuja, mutta en silti ymmärrä mitään. Lopulta kallistun Red Paddle Co:n surfstar-lautaan, jota kehutaan vakaaksi ja tarkaksi ohjata. Teen tilauksen Grillikauppa.comissa. Alkusähläysten jälkeen (tilaamani tuote on loppu ja joudun melkein paniikkiin) saan Grillikaupasta ystävällistä palvelua ja muutaman puhelinsoiton ja sähköpostiviestin jälkeen lauta ja mela onkin jo minulla. Minulla on jopa viikonloppu aikaa testata lautaani ennen Kalajoelle lähtöä.

IMG_4095
Lähden testaamaan lautaani mökille, muiden katseilta piiloon.
Ensin kokeilen istualtani. Sitten polviltani. Lopulta uskaltaudun jo seisomaan. Ja minähän pysyn pystyssä. Välillä lauta ei kyllä tottele minua lainkaan. Sen sijaan, että pääsisin laudalla suoraan eteenpäin, se tekee kummallisia, holtittomia käännöksiä. Pysyn kuitenkin pystyssä enkä tipahda kertaakaan veteen. Jopa Leevi-koirani innostuu ja vaatii päästä mukaan. Siinä me supataan onnellisina, minä ja Leevi, vaikka lauta ei täysin minua tottelekaan.

IMG_4071

Kalajoki kutsuu

IMG_4486
Ensimmäisenä aamuna Kalajoella minulla on kiire. Nyt merelle! Tänään en jää rannalle makaamaan, minä lähden meren aaltoihin. Mieheni toimii assistenttinani. Laudan kasaaminen (purkaminen repusta ja pumppaaminen täyteen) kestää häneltä vain kymmenisen minuuttia (minulta jonkin verran kauemmin, koska laudan pumppaaminen vaatii vähän voimaa).

Ja sitten nauttimaan merestä!

IMG_4552
Mutta mitä kettua! Eihän tämän nyt näin vaikeaa pitänyt olla. Jostain syystä jokainen aalto viskaa minut nurin. Suppailusta ei tule yhtään mitään. Polvillani vielä pysyisin pystyssä, mutta eihän se tässä ole ideana. Turhaudun. Ei tästä tule mitään.

IMG_4589
Ilmat pihalle laudasta ja lauta reppuun. Olkoot!

IMG_4593
Seuraavaksi menemme mieheni kanssa Kalajoen Surf Centeriin, josta olen varannut miehelleni muutaman purjelautailutunnin.

IMG_4617
Surf Centerin Sanna aloittaa opetuksen kuivalla maalla. Tekniikka pitää saada kuntoon, ennen kuin mennään mereen.

IMG_4613
Vajaan vartin päästä ollaankin jo meressä. Tai, minä pysyttelen nyt kuivalla maalla ja tyydyn valokuvaamaan.

IMG_4631

IMG_4634
Purje ylös ja sitten menoksi.

IMG_4665
Kadehdittavan helposti se sujuu.

IMG_4666 IMG_4663
No, välillä purje ei ihan tottele.

IMG_4677
Kolmen vartin päästä Sanna poistuu merestä ja mieheni jatkaa lautailua itsekseen. Miten joku voi ollakin niin nopea oppimaan?

IMG_4676 IMG_4711
Takana on mahtava surffipäivä – ainakin jollain!

IMG_4452

IMG_4429

IMG_4475 - Versio 2

Seuraavana päivänä

IMG_4967
En aio lannistua ensimmäisen päivän vastoinkäymisistä. Koska Pasi sai niin hyvää opetusta Surf Centeristä, päätän minäkin ottaa tunnin opetusta. Saan surffikoulusta lainalaudan, joka on huomattavasti omaani isompi.

IMG_4975
Ensin Surf Centerin Iida neuvoo minulle oikeat melontaotteet. (No, ei kyllä kuvan perusteella tässä vaiheessa ihan mennyt nappiin…).

IMG_4986
Sitten merelle.
Ensin polvillaan.

IMG_5015
Sitten seisten.
Ja minä toden totta pysyn pystyssä! Tämä isompi lauta on paljon vakaampi kuin omani, joka on kyllä toimiva tyynellä järvellä mutta vaatii minulta paljon harjoittelua, ennen kuin sopisi suuriin aaltoihin.

Lyhyen opastuksen jälkeen en pelkästään pysy laudalla pystyssä vaan osaan myös meloa oikein ja lauta jopa tottelee minua. Enää se ei pyöri holtittomasti vaan menee juuri sinne, minne haluankin. Opin myös pysäyttämään ja kääntämään laudan.

Suppailemme noin tunnin. Vastatuuleen aallokossa melominen käy todella kunnon treenistä. Märkäpuku tuntuu liioittelulta, sillä olen aivan hiestä märkä. Reidet ja jalkapohjat anovat armoa mutta minä olen onneni kukkuloilla. Olen löytänyt vihdoin oman lajini, eikä minun tarvitse jäädä rannalle odottamaan.

Tänään minä olen se, joka palaa mereltä posket punaisina ja silmät onnesta kiiluen!

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

33 Comments

  • Annika Ruohonen
    21.7.2015 at 10:24

    Ihania merikuvia, tekee mieli Kalajoelle!

    Reply
    • maailmanaarella
      21.7.2015 at 10:26

      Annika sinäkin suppailemaan?. Kalajoki oli kyllä ihana – haluan sinne toisenkin kerran!

      Reply
  • Näyttää taitoa vaativalta puuhalta! Minäkin ihailen aina niitä, jotka lautoineen surffaavat meren aalloissa noin vain. Itselläni ei kuitenkaan niin suurta hinkua ole kokeilemaan. Toistaiseksi se ainakin on vielä jäänyt, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

    Reply
    • maailmanaarella
      26.7.2015 at 16:39

      Mutta suppailu on oikeasti helpompaa kuin miltä se näyttää – kun vaan ottaa alle tarpeeksi vakaan laudan.

      Reply
  • Tiia
    26.7.2015 at 17:29

    Kuulostaa kivoilta päiviltä! Itsekin olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla suppailua, mutta en ole vielä saanut aikaseksi. Kiva, että oma laji on löytynyt. Tosi kauniita kuvia muuten! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      26.7.2015 at 17:32

      Kiitos Tiia. Kalajoella oli kyllä niin mukavaa, että ehdottomasti mentävä uudelleen. Suosittelen kokeilemaan suppailua: on hauska laji!

      Reply
  • Sari.
    26.7.2015 at 18:52

    Hah 😀 Mä en jotenkin jaksa tuosta suppailusta innostua, mutta sen sijaan ihan perus melominen houkuttelee valtavasti… Ja tämän perusteella myös lainelautailu! Surffaaminen olisi tietty hienoa, mutta mulla ei ole kyllä varmasti tarpeeksi hermoja moiseen, se kun on sitten kai jo aika monta pykälää vaikeampaa. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      26.7.2015 at 18:56

      Minäkin olen ajatellut myös melomista, se ois vielä rennompaa kuin suppailu ku ei tartteis tasapainoilla. Ainakin näin alussa jalat väsyy tossa aika nopeesti! Mä ootan et mun mies ostaa itelleen purjelautailukamat ja voi sitten opettaa muaki – omassa mökkirannassa, ettei kukaan näe mun sähläystä! ?

      Reply
  • Reetta
    26.7.2015 at 19:23

    SUP näyttää hienolta – mutta kylmää vettä inhoavana taidan vastakin pysytellä melomisessa! 😉 Tyynenmeren lämpöisissä vesissä voisin harkita kokeilevani…

    Reply
    • maailmanaarella
      26.7.2015 at 19:25

      Jos kylmä vesi pelottaa, niin märkäpuku vaan päälle! Sitten ei haittaa, jos sattuu tippumaan laudalta?.

      Reply
  • Jenni / Globe Called Home
    27.7.2015 at 00:00

    Kumpaakaan en ole kokeillut – suppausta tai purjelautailua – mutta kumpaakin olen ehdottomasti halunnut kokeilla! Suppailua kiitos monien blogien joissa lajia on kehuttu, ja purjelautailua koska vanhempani harrastivat sitä 80-luvulla Floridassa asuessa, ja olen pienestä pitäen ihmetellyt kuvia valokuva-albumissa ja halunnut samaa. Nyt taitaa ainakin purjelautailu jäädä vähäksi aikaa haaveeksi, sillä lähimmälle merelle on useampi tuhat kilometriä… mutta suppailua aion kokeilla vielä tänä kesänä!

    Reply
  • Mikko Nurminen
    27.7.2015 at 09:51

    Mä oon vähän ihmeissäni seurannut tätä Suppaus villitystä jota tuntuu olevan nyt liikkeellä 🙂 Mutta kyllähän tuo ihan hauskalta puuhalta näyttää, joten miksipä ei joskus kokeilisi!

    Reply
    • maailmanaarella
      27.7.2015 at 09:54

      Hauskaa on! Tulin eilen mökille ja juuri kun heräilin niin huomasin, että on tulossa ihana aurinkoinen päivä, joten taidan suunnata suppailemaan. Ja tänään tarkenee ilman märkäpukuakin?. Kannattaa kokeilla!

      Reply
  • pschildt
    27.7.2015 at 14:13

    Suppausta olen vaan nähnyt, enkä nyt enää taida innostua kokeilemaankaan. Muita vesi”lajeja” on kyllä tullut “kokeiltua”, soutuvenettä, moottorivenettä, purjeveneitä, useampaakin, ja kanootteja ja kajakkeja.

    Yksi hienoimpia asioita merellä on mielestäni ollut kun pitkällä purjehduksella sattuu ruorivuoro aamuyön tunteihin, olet yksin kannella, tuuli on riittävä purjehtimiseen, mutta ei turhan kova, ja aurinko vähitellen nousee …

    Reply
    • maailmanaarella
      27.7.2015 at 14:59

      Purjehtiminen vaikuttaa kyllä niin hienolta lajilta, että ehdottomasti haluan sitäkin päästä joskus kokeilemaan. Ystäväperheelläni onkin purjevene, niin luulen, että kysäisen, pääsisinkö joskus mukaan pienelle purjehdukselle, että näkisin, mistä siinä on kyse. Toi kuvailemasi tilanne auringonnousuun purjehtimisesta kuulostaa kyllä täydelliseltä!

      Reply
  • Terhi / Muru Mou
    27.7.2015 at 14:48

    Mä olen ollut just samanlainen ja jäänyt rannalle ruikuttamaan kun muut ovat lähteneet merelle. Tai olenhan minä edelleenkin sellainen, koska en ole suostunut kokeilemaan edes suppausta. Viime kesänä olisin töiden puolesta päässyt kokeilemaan sitä Kroatiassa, mutta kun näin ne aallot, en suostunut edes yrittämään. Hieman harmittaa nyt, mutta ehkä minä mieluummin kokeilisin sitä ensimmäistä kertaa tyynellä järvellä, katseilta piilossa.

    Reply
    • maailmanaarella
      27.7.2015 at 14:55

      Ihanaa kuulla, että on muita samanlaisia nössöjä?. Mä oon niin tyytyväinen itteeni, et oon uskaltanut aloittaa sieppauksen, mut eka kerrat oli tosiaan kiva kokeilla täällä mökillä piilossa. Luulen, että ne vuokralaudat on usein sellasia isoja ja vakaita, et niillä pärjää aallokossakin. Minun piti tänään suppailla täällä mökillä mut on niin tuulinen päivä et tolla mun pienellä laudalla kävi liian hankalaks. Niinpä tultiin veneellä saareen piknikille juomaan kuoharia ja syömään mansikoita mun nimpparin kunniaks. Tänään tää kalliolla makoilukin on oikein mukavaa. Huomiseksi luvattu tyhmempää säätä, niin sit taas suppailemaan ?.

      Reply
  • Annika | Travelloverblogi
    27.7.2015 at 21:13

    Vesipelkoinen rannallaruikuttaja täällä, moi! Olen vieläpä surkea uimari. Mutta suppailuun ihastuin pari kesää sitten blogimatkalla Keski-Suomessa ja sen jälkeen olen aina mennyt, kun on tilaisuus tullut. Tänään pistelin menemään täällä Réunionilla.
    p.s. Aivan liikkistä, että sinulla koira mukana laudalla!

    Reply
    • maailmanaarella
      28.7.2015 at 09:55

      Varmaan huikeeta suppailla siellä Réunionilla! Vau. Joo, mun Leevi-koira tykkää myös suppailusta. Hyppää laiturilta suoraan laudalle, että varmasti pääsee mukaan ?. Tänään onkin mukavan tyyni päivä, niin taidan kohta lähtee suppailee Saimaalle.

      Reply
  • Lotta Watia | Unagidon
    29.7.2015 at 11:19

    Olen aina tykännyt järvistä (sisämaasta kun olen), mutta pelännyt meriä. Ne on valtavia ja niissä on valtavia otuksia. Weetabixejä meillä ei ollut kotona, mutta kun näin niitä kaverin luona, pyysin, että meillekin ostettais. En tykännyt.

    Suppailua haluan ehdottomasti päästä kokeilemaan. Tää kesä on jotenkin vilahtanut ohi, mutta kai sitä vielä ehtii. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      29.7.2015 at 12:33

      Weetabixit oli niin pahoja! Ei ole kesä vielä ohi! Elokuu on vielä kokonaan edessä. Ja ehkäpä niitä aurinkoisia kesäpäiviä on jemmassa elokuulle, jolloin vielä hyvin ehtii suppaillakin.

      Reply
  • Kalajoessa on kyllä jotain hurmaavaa 🙂 Varmasti ihana onnistumisen tunne, hienoa!

    Reply
    • maailmanaarella
      31.7.2015 at 12:15

      Kalajoki oli kyllä sisämaan tytölle melkein kuin hyppäys ulkomaille! Ihana paikka ja onnistumisen kokemus tietysti teki matkasta vielä ikimuistoisemman?.

      Reply
  • Arja / Haavematkoja
    29.7.2015 at 22:33

    Suppaus on minultakin vielä kokeilematta, pitänee yrittää tänä kesänä tsempata ja mennä viimein kokeilemaan. Miten en olekaan tajunnut, että se lauta täytetään ilmalla? Noi on aina hauskoja, kun näkee koiria ihmisten kanssa suppaamassa. Tosi kivoja tunnelmia tässä postauksessa!

    Reply
    • maailmanaarella
      31.7.2015 at 12:23

      On siis kahdenlaisia lautoja, ilmatäytteisiä ja kiinteitä. Jos reissaa ja haluaa kuljettaa lautaa mukana, pumpattava on kätevä.

      Reply
  • Suppaus on hauskaa puuhaa ja aivan paras tapa päästä olemaan lähellä vettä. Välillä tykkään vain hengailla laudan päällä ilman sen suurempaa urheilusuoritustakin. Vesi on kyllä minunkin elementtini, horoskoopista lähtien!

    Reply
    • maailmanaarella
      31.7.2015 at 12:24

      Heh, ihan sama juttu: vedestä tykkään – olenhan kala horoskoopiltani. Ehkä tänäänkin pakko päästä vähän suppailee?.

      Reply
  • Kohteena maailma / Rami
    30.7.2015 at 13:03

    Olen aina ajatellut suppausta siten, että joku on lähtenyt tekeen pientä aktiviteettiä merelle kerran elämässään laudan päällä ja katseleen maisemia vesiltä päin. En sitä, että se on noin tuotteistettu erilaisine lautoineen. Ulkomailla reissulla kun reissulla on nähnyt suppailijoita, joten nouseva “laji” on ilman muuta kyseessä.

    Hienoa olet löytänyt itsellesi lajin mistä tykkään ja pääset sitä harrastamaan vesille! Sehän olisi meille kaikille tärkeintä, että voimme tehdä niitä juttuja mistä tykkäämme ja sellaisissa maisemissa missä silmä ja sielu lepää 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      31.7.2015 at 12:26

      Juuri näin! Kun vielä vähän varmuutta tulee lisää niin pystyy vielä enemmän nauttimaan maisemista?.

      Reply
  • Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    31.7.2015 at 09:36

    Itsekin olen aina pitänyt merestä, Helsingissä kasvaneena tyttönä, paljasjalkaisena stadilaisena, se on aina ollut asia jonka haluan pitää lähellä. Silti en ole minäkään ihan täysin sinut sen kanssa – snorklailuun olen oppinut vasta Miikan myötä, sukeltajaa minusta ei tule koskaan, toisin kuin tuosta kalanpuolikkaastani, jota aviomieheksi kutsun.

    Suppailu on sen sijan on jo useamman vuoden ollut lempparijuttuja merellä! Sitä on täällä maailmanympärimatkallakin tullut tehtyä aina kun vaan mahdollista. Lisäksi kajakoinnit yms. ovat lähellä sydäntä.

    Ihanat maisemat teillä ollut tähän hommaan! Ja Weetabixit on muutenkin kaikkialla Oseaniassa ihan hittihomma, ja niitä löytyy ilokseni myös gluteenittomana. Paitsi tietysti täältä Fijiltä, mutta tuoreet kookokset ehkä korvaavat sen. 🙂

    – Gia

    Reply
  • Anna Koskela
    1.8.2015 at 14:12

    Aah, Kalajoki <3

    Oulun Nallikarissa on paljon varjosurffareita( tai mikähän se oikea nimi on…. Viime syksynä oli tosi kova aallokko ja kävelin rannalla poikieni kanssa. Kuulin apua huutoa ja siellä oli surffari hätää kärsimässä kovissa aalloissa. Vesi löi pään yli, ja mies rupesi olemaan aika sippi ja hädissään. Lauta oli karannut ja maihin ei meinannut päästä. Minä ryntäsin mereen ja haaroja myöten, mutta onneksi apuun tuli myös salskeampi mies, joka pystyi uimaan hänen luo ja vetämään rantaan. Minun tehtäväksi jäi soitella ambulanssia ja takoa sen toisen pelastajan kanssa vesiä pois häneltä kurkusta. Yksin en enkä olisi häntä jaksanut maihin tuoda.

    Reply
  • Sanna I Siveltimellä
    2.8.2015 at 00:18

    Wau missä maisemissa saat siellä suppailla! Todella kaunista siellä. Ja kivaa oli lukea, että suppailu lähti sujumaan 🙂 Laudoissa on todellakin eroja. Mukavaa loppukesää ja suppailuja! 🙂

    Reply
  • […] kokemuksistamme Kalajoella suppailusta ja purjelautailusta voit lukea aiemmasta postauksestani täältä. […]

    Reply

Leave a Reply