Menu

Pakoon myrskyävää Vesuviusta Pompejin paahteeseen

Updated 31.1.2020

IMG_3041
Kun aamulla heräsin, aurinko paahtoi ja houkututteli jäämään uima-altaalle viettämään la dolce vitaa. Olin kuitenkin varannut minulle ja miehelleni valmisretken Vesuviukselle ja Pompejille, joten oli pakko unohtaa kutsuva aurinkotuoli ja lähteä pysäkille odottamaan retkibussia.

Ajatus retkibussista täynnä muita turisteja ahdisti. Miksi ihmeessä olin varannut meille valmisretken, koska enhän tavallisesti koskaan suostunut vapaaehtoisesti ryhmäretkille? En kestä tungosta. Inhoan busseja. En jaksa kulkea ryhmän perässä. Enkä varsinkaan jaksa kuunnella oppaan pitkiä ulkoaopeteltuja litanioita täynnä vuosilukuja ja muuta epäoleellista.
Tästä oli selvästi tulossa ratkiriemukas päivä.

IMG_3048Bussimatkalla aurinko meni pilveen.
Kun kiipesimme Vesuviusta ylös, pilvet näyttivät laskeutuvan alas.
Mitä ylemmäs vuorta kapusimme, sitä vähemmän me enää ympärillemme näimme.

IMG_3040

IMG_3043
Kaukana jyrisi ukkonen, ja muutama sadepisarakin tippui jo taivaalta.

IMG_3046
Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi ylöspäin.
Oppaamme varoitti, ettei sateen yllättäessä missään nimessä saisi avata sateenvarjoja, eikä meillä tietenkään ollut mukana sadevaatteita, eikä vaihtovaatteita. Kassissa oli mukana vain aurinkorasvaa ja kamera. En sentäs ollut lähtenyt matkaan rantasandaaleissa, niin kuin osa ryhmäläisistä. Olin kiltisti totellut opaskirjaani, jossa käskettiin ottamaan mukaan “kävelemiseen soveltuvat kengät (heh), vesipullo ja aurinkovoidetta”. Sadevarusteista kirjassa ei puhuttu mitään.

IMG_3047
Muutaman faktan Vesuviuksesta bussimatkalla opin. Nyt tiedän, että
1) Vesuviuksella on kaksi huippua: Vesuvius (1277m) ja Monte Somma (1132m). 2) Vesuviuksen huipulla on kraateri, joka on halkaisijaltaan 600 metriä.
Sitä meidän oli tarkoitus mennä katsomaan.

IMG_3054
Sinnikkäästi me kiiruhsimmekin kohti kraateria, vaikka ukkonen jylisi yhä kovempaa ja sadekin alkoi vihmoa. Eteen ei juuri enää nähnyt, joten huipulle nousu ei kovin kummoista kliimaksia tarinaamme tuonut – kraaterin ihailu sakeassa sumussa oli yhtä tyhjän kanssa.

IMG_3050

IMG_3052
Päästyämme perlle kraaterille kaiken huipuksi pieni sateen vihmonta muuttui kunnon sateeksi , alkoi sataa  suorastaan kaatamalla, niin että muutamassa kymmenessä sekunnissa olin jo litimärkä. Yritin epätoivoisesti suojata kameraani kastumiselta ja päädyin lopulta tunkemaan sen paitani alle, ja sitten juostiin. Juostiin siihen vuoren rinteeseen kyhättyyn pikku kioskiin, joka oli jo tupaten täynnä märkiä turisteja ostamassa kertakäyttösadetakkeja. Puoli tuntia me siellä ahtaassa kioskissa sitten värjöttelimme uudet kertakäyttösadetakit litimärkien vaatteidemme päällä.

IMG_3051

IMG_3053

IMG_3055
Meidän koettelemukset Vesuviuksen myrskyssä  oli kuitenkin ihan jotain muuta kuin niiden pompejilaisten tai herculaneumilaisten, jotka olivat Pompejin tai Herculaneumin kaupungissa elokuun 24. päivä vuonna 79 jKr, jolloin maa rupesi ensin järisemään ja hetkeä myöhemin Vesuvius suorastaan räjähti, ja hetkessä taivas peittyi tuhkaan ja hohkakiveen. Vesuviusta lähempänä oleva Herculaneumin kaupunki hautautui hetkessä tuhka-, kivi- ja laavakerroksen alle, vuorokauden kuluessa myös Pompeji oli saanut päälleen viisimetrisen kerroksen tuhkaa ja laavaa.

Osa kaupunkilaisista yritti lähteä juoksemaan purkausta pakoon ja osa yritti piiloutua turvaan talonsa kellariin. Orjilla ei tietenkään ollut lupaa lähteä pakoon, vaan heidän piti jäädä suojelemaan vauraampien  talollisten omaisuutta. Useimpien pakoyritys osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä purkauksessa levisi myrkyllisiä kaasuja, jotka saavuttivat myös pakoon juosseet. Ne, jotka pyrkivät pakenemaan rantaan, jäivät maanjäristyksen aiheuttamien hyökyaaltojen alle. Kellareista turvaa hakeneet asukkaat jäivät sinne jumiin ja tukehtuivat.

Arvioiden mukaan sinä päivänä noin 2000 – 3000 pompejilaista menetti henkensä. Myös läheinen Herculaneumin kaupunki tuhoutui täysin.

Vuonna 79 tapahtunut Vesuviuksen purkaus ei suinkaan ole purkauksista ainut. Vesuvius on purkautunut useita kertoja. Suurimmat purkaukset ovat tapahtuneet vuosina 1794, 1822, 1872 ja 1906. Viimeisimmän kerran Vesuvius on purkautunut vuonna 1944. Edellisestä purkauksesta on siis kulunut nyt 71 vuotta, mikä on paljon. Vaikka Vesuvius nyt näyttäisi nukkuvan sikeää unta, on se aktiivinen vuori, joka vain odottaa seuraavaa purkausta. Varmaa on, että Vesuvius vielä purkautuu, mutta kukaan ei osaa ennustaa, milloin. Mitä enemmän aikaa kuluu ennen seuraavaa purkausta, sitä tuhoisammat seuraukset purkauksella tulee olemaan.

Kierros Pompejissa

IMG_3076
Kun pääsimme Vesuviukselta alas ja ehdimme Pompejiin, aurinko paahtoi jo kuumasti ja kuivatti nopeasti märät vaatteemme. Vesuviuksella emme olleet juuri ryhmässä liikkuneet eikä opas siellä pitänyt meille sateessa luentoa, mutta täällä Pompejissa marssimme kiltisti oppaan perässä, tai ainakin osa marssi. Minä välillä haahuilin omia retkiäni valokuvaamassa tätä tuhkavuoren alta kaivettua ihmettä.

Vaikka suhtauduin etukäteen ennakkoluuloisesti päivän retkeämme kohtaan, täytyy myöntää, että oppaamme osasi asiansa. Hän tuntui tuntevan Pompejin historian hämmästyttävän hyvin ja valitsi meille kiinnostavimpia kohteita esiteltäväksi. Kävimme muun muassa Amfiteatterissa, Forumilla, kylpylässä, leipomossa, muutamissa yksityistaloissa sekä bordellissa (joita Pompejissa oli yhteensä jopa 25).

Pompejin, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista, kaivaukset aloitettiin vuonna 1748, ja nykyään iso osa Pompejia on jo paljastettu turistien ihmeteltäväksi. Osa freskoista, mosaiikeista  ja veistoksista on säilynyt hämmästyttävän hyvin tähän päivään asti, vaikka ilmansaasteet ja rankkasateet ovat ehtineetkin tehdä tuhoja ja kaivausten ensi metreillä Pompejista ehdittiin varastaa  marmoria melkoiset määrät.

Traaginen elokuun 24. päivä kokretisoituu ahdistavimmillaan Pompeijissa esillä olevien purkauksessa kuolleiden ihmisten ja eläinten kipsivalosten äärellä.

IMG_3070

250 vuotta sitten aloitettujen kaivausten alkuperäinen päämäärä oli arvoesineiden löytäminen kuninkaan kokoelmia varten.

IMG_3073

Pompejin kadut on tehty Vesuviuksen laavasta muodostetuilla kivillä.

IMG_3075

Kadun yli johtaa suojatie eli astuinkivet, joita pitkin jalankulkijat pääsivät ylittämään kadun kastelematta jalkojaan. Kadulle kun heitettiin talossa käytetty vesi, sillä viemäriverkostoa ei vielä ollut.

IMG_3151

IMG_3118

IMG_3131

Kaupungin keskus eli Forum on rakennettu kaupungin korkeimmalle kohdalle. Taustalla häämöttää uinuva Vesuvius.

IMG_3135

IMG_3091

Pompejilaisten kotien seinät oli koristeltu maalauksilla.

IMG_3136

IMG_3139

IMG_3097

IMG_3088

IMG_3144

IMG_3153

Italian nimittämä ensimmäinen Pompejin kaivausten johtaja Giuseppe Fiorelli keksi keinon saada tulivuoren purkauksessa menehtyneet vainajat näkyviin täyttämällä kaivettaessa esiin tulevat ontelot kipsillä. Näissä uhrien pohjalta tehdyissä kipsivaloksissa konkretisoituu koko murhenäytelmän raakuus.

Kierroksemme historiallisessa Pompejin kaupungissa päättyy kipsivalosten luo.  Täällä Vesuviuksen uhrien äärellä ryhmämme iloinen puheensorina hetkeksi hiljenee. Kipsivaloksista katse siirtyy kuin huomaamatta taustalla ylväänä häämöttävään Vesuviukseen. Tällä hetkellä Vesuvius näyttäisi nukkuvan, mutta kuinka kauan, sitä ei tiedä kukaan.

*****

Pompeji on ehdottomasti käymisen arvoinen matkakohde. Pompejin retken (joko omatoimisen tai matkatoimiston järjestämän) voi yhdistää esimerkiksi Napolin tai Sorrenton matkaan tai kierrokseen Amalfin rannikolla. Me olimme Italian reissullamme majoituksessa Sorrentossa (lue ihanasta Sorrenton päivästäni täältä), mistä teimme retkiä lähiympäristöön.

Pompejin ja Vesuviuksen lisäksi vierailimme Napolissa (lue retkestämme täältä), Caprilla (pääset juttuun täältä), Procidan saarella (juttu Prosidasta on täällä) ja Amalfin ranikolla. Ihanista Italian tunnelmista juttua ja kuvia on myös täällä.

 

 

 

 

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

42 Comments

  • Jenni / Unelmatrippi
    30.8.2015 at 15:37

    Pompeji on ehdottomasti haavelistallani. Olen tässä jo jonkin aikaa suunnitellut puolivillaisesti matkaa Amalfin rannikolle (siis vain päässäni, ajankohta ja muut olennaisuudet ovat täysin auki), ja olen ajatellut yhdistää Pompeji-vierailun siihen. Tämä postauksesi vahvisti intoa toteuttaa tuo matka. Ehkä jo ensi keväänä..?

    Reply
    • maailmanaarella
      30.8.2015 at 16:16

      Ehdottomasti suosittelen käyntiä Pompejissa, jos lähdet ihanalle Amalfin rannikolle! Vesuvius taas ei ollut mielestäni kummoinen, esimerkiksi Etna Sisiliassa oli paljon vaikuttavampi kokemus. Toki jos joku ei ole koskaan käynyt tulivuorelta, Vesuvius voi olla kokemisen arvoinen. Ja onhan se historiallisesti merkittävä vuori… Meillä oli huono tuuri sään kanssa, mikä voi tietysti vaikuttaa nuivaan mielipiteeseeni Vesuviuksesta…

      Reply
  • Annika | travelloverblogi
    30.8.2015 at 18:46

    Kuvia katsellesasi vähän harmittaa, että jätimme nämä kohteet käymättä, kun Sorrentossa ja pitkin Amalfia joskus muinoin ajelimme. Noissa sadekuvissa on niin oma tunnelmansa. Tiedän, ettei paljon naurata, kun on liikkeellä väärissä vermeissä. Näistä fiiliksistä olen viimeisen viikon kirjoitellut omassa blogissakin, mutta eipä sille mitään mahda, että luonto on oikukas.

    Reply
    • maailmanaarella
      30.8.2015 at 19:08

      Ei mahda ei, ja jäipähän ainakin mieleen tämä reissu ?.

      Reply
  • Jenna
    30.8.2015 at 19:13

    Hauska miten samaan postaukseen olet mahduttanut täydellisen koiranilman ja täydellisen auringonpaisteen 🙂 Pompeji on kyllä bucket listalla sitten kun Amalfin rannikolle päätetään lähteä. Vesuvius olisi kyllä kiva kokea.

    Reply
    • maailmanaarella
      31.8.2015 at 08:41

      Varaa Vesuviukselle mukaan varmuuden vuoksi ainakin kertakäyttösadetakki. Siellä kun keli näköjään saattaa muuttua nopeastikin. Onneksi tosiaan Pompejissa jo paistoi aurinko.

      Reply
  • Anna Koskela
    31.8.2015 at 07:09

    Et ole muuten ainut, jolle on käynyt noin. Huipulla tuulee ja sataa aika usein. Ikävää vaan, kun kamera kastuu ja kuvat jää ottamatta. mutta minkäs sille säälle voi…

    Järistys ei muuten tullut ihan yllättäen. Kuukauden alueella oli järissyt kiihtyvästi. Kun vulkaaniset kaasut olivat riittävän pitkään puristuneet vuoren lakea vasten, se sitten otti ja rähjähti hajalle ja Pompeijiin alkoi sataa tuhkaa ja hohkakiveä. Tämä aines oli kuitenkin vielä suhteellisen kevyttä ja tässä vaiheessa paenneet ihmiset todennäköisesti säästyivät hengissä.

    Osa rikkaista olikin jo siirtynyt kesämökeilleen tai muualle turvaan ajoissa, koska järistykset olivat luonnollisesti epämiellyttäviä. Myös vuoden 64EAA järistyksen tuhoja ei oltu kaikkialla saatu edes korjattua tuolloin, ja osa ihmisistä asui siksi muualla. Orjat ja köyhät tietenkin asuivat edelleen kaupungissa, sekä kauppiaat ym. jotka eivät voineet jättää varastojaan valvomatta.

    Pompeijiin jääneet kuolivat noin seitsemän tunnin kuluttua purkauksen alkamisesta, kun pyroklastinen tuhkapilvi ( 400-asteinen), syöksyi kaupunkiin 100 km tuntinopeudella.

    Reply
    • maailmanaarella
      31.8.2015 at 08:44

      Ei voi tosiaan säälle mitään. Pitäisi jatkossa vaan muistaa paremmin varustautua… Kiitos vielä lisäselvityksestä, tai kyllähän se opas nämä ja paljon muutakin kertoi mutta iso osa tarinoista pääsi jo unohtumaan ennen kuin selvisin retkestämme kirjoittamaan ?.

      Reply
  • Ansku BCN
    31.8.2015 at 10:26

    Hui mikä sää tuolla vuorelle! Pompeijissa olen halunnut käydä ihan pikkutytöstä saakka. Kirjastossa oli kirja, jossa oli kuvia noista ihmishahmoista ja ne herättivät pienen tytön päässä vaikka mitä ajatuksia… 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      31.8.2015 at 10:41

      Ei tosiaan ollut mikään maisemien kuvaus sää vuorella! Pompeji oli kyllä kiinnostava hyppäys kouluaikojen historian kirjaan. Ehdottomasti kannattaa käydä.

      Reply
  • Pirkko / Meriharakka
    31.8.2015 at 22:23

    Silläkin uhalla, että jo johonkin muuhun postaukseen sen mainitsin, niin toistan uudelleen – jotenkin niin nostalgista lukea Pompeijista, kun itse kävin siellä lähes ensimmäisellä itsenäisesti tekemällä matkallani joskus 70-luvulla! Itse asiassa näytti olevan 1974, tsekkasin kuvasta. Jos tähän saisi kuvan, niin laittaisin, kumma kyllä, paikka näytti aika samanlaiselta silloin. Turisteja kyllä oli vähemmän, vaikka valmiilla retkellä minäkin silloin olin, Roomasta käsin, 17-vuotias yksin maailmalla haki helpoimman vaihtoehdon 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      1.9.2015 at 13:09

      Voi miten ihanaa Pirkko! Sen kuvan olisinkin mielelläni nähnyt. Ihanaa nostalgiaa. Hieno reissu ollut sinulla varmasti jo 17-vuotiaana!

      Reply
  • Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    31.8.2015 at 23:50

    Joskus järjestetyt retket ovat ihan paikallaan. 🙂

    Kiitos mielenkiintoisesta historian avaamisesta (ja Annalle lisäavauksesta!). Tykkään aina lukea niitä.

    Reply
    • maailmanaarella
      1.9.2015 at 10:45

      Eipä kestä! Kyllä, järjestetyillä retkillä pääsee monesti helpommalla, pääsee paikkoihin, joihin muutoin voisi olla hankala päästä ja saattaa oppiakin jotain uutta?.

      Reply
  • Totally with you – minusta on kiva nähdä historiallisesti merkittäviä paikkoja, mutta en voi sietää sitä, että muutkin ovat niistä kiinnostuneita ja haluavat olla siellä juuri samaan aikaan. Pilaavat kaikki kuvatkin… ;-)!

    Reply
    • maailmanaarella
      1.9.2015 at 13:11

      Voi kun saisikin joskus sellaisia yksityiskierroksia historiallisiin paikkoihin ilman muita turisteja ja turhaa hälinää.

      Reply
  • Mia / Elämää ja Matkoja
    1.9.2015 at 11:16

    Vesuviuksen sää on aina arvaamaton, teille sattui sitten se rankempi sade. Ikävää tosiaan kraaterin näkemisen ja kuvaamisen kannalta.
    Pompei on pysäyttävä paikka ja saa ajatukset siirtymään ihmisten tuntemuksiin pyroklastisen tuhkapilven vyöryessä päälle! Kirjoitin toukokuussa päivästämme siellä http://www.rantapallo.fi/elamaajamatkoja/2015/05/14/pompei-paiva-jolloin-kaikki-pysahtyi/
    Tunnelmat olivat kyllä hiljaiset poislähtiessä. Pisteenä i:n päälle junamme rikkoutui keskelle pimeää tunnelia paluumatkalla Sorrentoon ja junassa alkoi syntyä paniikkia matkustajien keskuudessa – Pompein tunnelmat palasivat mieleen!

    Reply
    • maailmanaarella
      1.9.2015 at 13:14

      Kiinnostavasti kirjoitettu tämä artikkelisi Mia! Ja kuvien perusteella taisi olla paljon hiljaisempi päivä Pompejissa! No huh, ahdistavaa varmasti ollut pimeässä tunnelissa!

      Reply
      • Mia / Elämää ja Matkoja
        2.9.2015 at 11:13

        Kiitos Heidi! Meillä oli tosiaan onnea sen suhteen, että emme osuneet paikalle ruuhkaiseen aikaan ja saimme kierrellä kaikessa rauhassa Lucan kanssa.
        Junaepisodia en haluaisi uudelleen kokea. Olimme ajoittain täysin pimeässä junan sähköjenkin pätkiessä ja matkustajat alkoivat juoksemaan hädissään kyselemässä, mitä on taphtunut. Missään vaiheessa pysähtymisen syystä ei tiedotettu, onneksi noin puolen tunnin kuluttua pääsimme ulos tunnelista – helpotus oli suuri!

        Reply
  • Terhi / Muru Mou
    1.9.2015 at 13:05

    Mielenkiintoista infoa tallaiselle joka ei ole tuolla kaynyt! Mielellani kylla kavisin. Harmi, etta sade yllatti, mutta onneksi ei tarvinnut koko paivaa litimarissa vaatteissa olla 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      1.9.2015 at 13:16

      Onneksi tosiaan Pompejissa paistoi jo aurinko. Oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista historiallisista kohteista, joissa olen käynyt! Suosittelen.

      Reply
  • Panu / Panun matkat
    1.9.2015 at 15:01

    Nämä kohteet kuuluvat osastolle “kaikki tietävät, mutta vain harva on käynyt”. Mielenkiintoista kuulla siis todenmukainen raportti paikan päältä. Onneksi ei sentään koko reissun ajan satanut.

    Ehdottomasti siis kiinnostavia aina nämä historialliset kohteet, mutta turistien määrä saa minut mietteliääksi sen suhteen, kestävätkö paikat “kulutusta”.

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 07:35

      Ihan varmasti turistivirrat jättävät jälkensä näihin historiallisiin kohteisiin, minulle oli kyllä yllätys, että Pompejissa freskoja ja veistoksia oli säilynyt näinkin hyvin.

      Reply
  • Henna /suurin onni
    2.9.2015 at 13:58

    Harmi, että sattui noin huono sää, sentään Pompeijin saitte nähdä kunnolla! Minuakin kiinnostaisi joskus tuolla käydä, on Italia jäänyt aika vähäiselle huomiolle reissuhistoriassani. Aika kunnioitusta herättäviä ovat nuo tulivuoret. Olen nähnyt aktiivisen, laavaa pihalle puskevan tulivuoren Costa Ricassa, mutta nuo nukkuvat ovat niin äkkiarvaamattomia.

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 07:38

      Totta, vaikka nukkuva tulivuori ei näytä niin näyttävältä, se onkin paljon vaarallisempi. Kyllä ne kunnioitusta ja pelkoakin herättävät.

      Reply
  • Näissä sadepilvien täyttämissä kuvissa on silti jotain ihanan autenttista. Ei joka päivä paista aurinko, ei matkabloggaajankaan reissuilla. Pitää tuoda esiin myös ne hetket, jolloin kaikki ei ollut aivan täydellistä – mutta tulipa koettua. Tosin uskon, että kismitti. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 07:40

      Ei tosiaan aurinko paista aina bloggaajalle?. Luulen, että tämän reissun muistan vuosien päästä hyvin juuri hurjan ukkoskuuron takia.

      Reply
  • Susanna
    3.9.2015 at 00:25

    Harmittava sumuinen sää mutta mielenkiintoiset kohteet! joo olen kyllä itsekin ihmetellyt miksi ihmeessä Vesuviuksen eteen Napolin keskustaan on rakennettu lasisia pilvenpiirtäjiä etenkin kun tulivuori on todella arvaamaton. Sen sijaan Etna purkautuu lähes säännöllisesti eikä ole niin arvaamaton kuin tämä Vesuvius. Pieniä järistyksiä tuolla suunnilla on aina välillä mutta suurta järistystä ei ole ollut aikoihin. Junassa paikalliset ihailivat Vesuviusta ja osa taas vaikutti kyllästyneiltä

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 07:47

      Jostain luin, että yli 600 000 ihmistä asuu Vesuviuksen purkautuessa vaara-alueella, ja sen lisäksi voi vaan kuvitella mikä liikennekaaos syntyy, kun ihmiset lähtevät pakenemaan. Tuntuu että italialaiset suhtautuvat aivan liian huolettomasti Vesuviukseen.

      Reply
  • Tiia
    3.9.2015 at 17:44

    Aika hurjaa kyllä kuinka huonosti näkee mitään maisemista. Onneksi kyllä ainakin kuvista päätellen oli ihan kiva leveä reitti.

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 07:49

      Reitti oli kyllä helppokulkuinen. Osa käveli siellä jopa sandaaleissa, mikä nyt ei kyllä ollut järkevää. Msisemakuvat jäi kyllä tällä reissulla ottamatta!

      Reply
  • Harmi että teille sattui sade ja sumu, mikä varmasti vähän vei hohtoa retkestä! Mielenkiintoinen retki kaikenkaikkiaan teillä ollut ja hyvä että loppupäivästä jo aurinkokin näyttäytyi! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 07:51

      Oli ehdottomasti mielenkiintoinen retkipäivä. Pompejin aurinkoon päästyä ja vaatteiden kuivettua huono tuuri Vesuviuksella unohtui nopeasti.

      Reply
  • Kävipä teille huono tuuri tuon sään kanssa! Mielenkiintoinen paikka kuitenkin ja kiva että sääkin parani loppua kohden 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 07:55

      Jos Pompejikin olisi mennyt sateessa, olisin varmasti ollut jo kiukkuinen?. Vesuviuksen jälkeen ennen Pompejia käytiin syömässä ihanas italialaista ruokaa ja juomassa vähän viiniä, niin heti oli parempi mieli. Sen jälkeen aurinkokin tuli jo esiin. Hieno päivä siis myrskystä huolimatta.

      Reply
  • Mirka/ Reason for a Season
    4.9.2015 at 17:45

    Voi harmi tuon sumun kanssa..toisaalta kuvissa se kyllä näyttää sairaan siistiltä :D. Itse vihaan kylmyyttä ja siihen yhdistyvää sadetta yli kaiken, joten olisipa ehkä minuakin harmittanut. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen kohde, jolla on huikea historia. Kuumottaa ajatella, että mitäs sitten, kun tuo joku päivä taas ottaa ja räjähtää oikein kunnolla. Luonnonvoimat ovat samaan aikaan kiehtovia ja todella pelottavia.

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 08:00

      Tuli tosiaan vähän erilaisia kuvia ?. Mutta kun tärisin kylmyydestä märissä vaatteissa tupaten täynnä olevassa myymälässä ja hörpin lämmikkeeksi haaleaa kaakaota, ei naurattanut yhtään. Mutta pieniähän tollaiset vastoinkäymiset on. Sitten kun Vesuvius seuraavan kerran purkautuu, ollaan oikeasti isojen asioiden äärellä. Luonnolla on todella pelottavat voimat.

      Reply
  • Kohteena maailma
    5.9.2015 at 00:05

    Eihän noille keleille mitään voi, harmittaahan se aina vähän jos tuollainen kohdalle osuu. Itselle viime vuonna sää teki tepposen Grand Canyonin helikopteriretkellä, kun brunssi vaihtui kaatosateeseen ja läpimärkänä paluumatkalle. No se retki oli muuten erittäin onnistunut, mutta toki se sillä hetkellä hieman harmitti. Itseä kiinnostaisi kyllä nähdä Amalfi ja Pompeiji, miksei myös Vesiviuskin.

    Reply
    • maailmanaarella
      5.9.2015 at 08:07

      Muistankin lukeneeni juttusi Grand Canyonista! Reissussa yhden päivän surkeasta säästä selviää huumorilla, mutta jos koko loma menee sään takia mönkään, sitten ei kyllä naurata. Me lähdettiin viime talvena Abu Dhabiin tarkoituksena levätä ja nauttia takuuvarmasta (niin meille oli sanottu) auringosta, mutta siellä olikin hiekkamyrsky ja niin viileää, ettei uima-altaalla tarennut muuten kuin peiton alla! No, kyllä me sillonkin kaikkea muuta tekemistä keksittiin mutta oikeaa aurinkolomaa ei tosiaan saatu!

      Reply
  • Mirje / Kotona kaikkialla
    5.9.2015 at 12:53

    Kiehtovia kuvia tuo sumu ja sade ainakin loivat, ellei muuta 🙂 Pompeijissa olisi kyllä hieno käydä, kaikki (vanha) historia kun kiinnostaa kovasti. Ja juurikin siksi osallistun mielelläni myös opastetuille kierroksille, sillä jos opas on hyvä, niin tarinoiden kautta kohteesta saa paljon enemmän irti.

    Reply
  • Ulla
    5.9.2015 at 13:46

    Aika hyvä, että tuollaisesta sateisestakin retkestä tehdään postauksia, koska oikeasti en muista juuri tällaisia kokemuksia blogeissa nähneeni – ainakaan noin kuvaavilla valokuvilla höystettynä 🙂 Just kuten sanoit tossa ylempänä, jos koko loman sataa – se on katastrofi! Yks päivä menee vielä huumorilla.

    Opin tästä postauksesta paljon uutta, kiitos!

    Reply
  • Sanna | Siveltimellä
    5.9.2015 at 20:44

    Tuolla olisi kiva päästä joskus käymään..kiitos tästä infopaketista 🙂 Ja huh, että selvisitte myrskystä takaisin.

    Reply

Leave a Reply