Phu Quocissa on helppo päästä kurkistamaan paikallisten arkeen saaren pienessä mutta eläväisessä pääkaupungissa Duong Dongissa. Yksi lempipaikkojani täällä on pikkuruinen Dinh Caun ranta ihan keskustan tuntumassa. Arkipäivänä rannalla on rauhallista, mutta auringonlaskun aikaan ja viikonloppuisin ranta täyttyy paikallisista, jotka tulevat rannalle uimaan, kalastamaan, syömään vietnamilaista katuruokaa ja ihailemaan auringonlaskuja.
Ja voi että ne auringonlaskut ovatkin niin kauniita.
Dinh Cau -rannan vieressä on myös majakka ja pieni temppeli, jonne voi kavuta ihailemaan merta – ja tietysti niitä hohtavia auringonlaskuja.
Duong Dong on niin pieni kaupunki, että siihen tutustumiseen ei tarvitse mitään erityistä suunnitelmaa tai karttaa. Parasta on vaan vaellella ympäriinsä ja nauttia värikkäästä vietnamilaisesta elämästä, joka levittäytyy kaupungin toreille, kujille ja satamaan.
Värikäimmillään Duong Dong on paikallisella torilla. Joka aamu tori täyttyy elämästä, kun kauppiaat saapuvat paikalle kauppaamaan tuotteitaan. Tarjolla on hedelmiä, vihanneksia, kaloja, äyriäisiä, käärmeitä, sammakoita, kanoja, ankkoja… Ja kaikki on varmasti tuoretta…
Kun paikallisten suosima tori sulkeutuu, avautuu Night Market. Iltatori on selvästi suunnattu paikallisten sijaan turisteille. Täällä kalojen ja äyriäisten lisäksi tarjolla on Phu Quocin helmiä ja kaikenlaista turistikrääsää. Mutta iltatorilla on myös ravintoloita, joissa tarjotaan aasialaisia herkkuja. Saan täällä elämäni parhaita jättikatkarapuja, joita dipataan mustapippurimurskeesta ja limestä tehtyyn seokseen. Näitä taivaallisia rapuherkkuja käymme lomamme aikana syömässä useampana iltana.
Ruoka-annokset torilla maksavat noin 5-7 euroa. Ne ovat siis kalliimpia kuin hotellillamme Mercurella, mikä on hieman hämmästyttävää, mutta tunnelman ja erityisesti niiden herkullisten katkarapujen takia tori on ehdottomasti vierailun arvoinen.
Duong Dongin ehtii helposti koluta jo yhden lomapäivän aikana, mutta tämä pikkukaupungin arkinen mutkattomuus ja eloisa värikkyys houkuttelee minut palaamaan tänne yhä uudestaan.
Seuraavasssa Vietnam-postauksessani pääset seuraamaan seikkailuani skootterilla ympäri saarta.
Luithan jo edellisen postaukseni siitä, millaista luksuslomaa Phu Quocilla voi viettää?
Jos Phu Quoc alkoi kiinnostaa, kannattaa lukea myös Reissuesan, Travelloverin ja Siveltimellä-blogin Sannan kirjoitukset.
Ja tiesithän, että tykkäämällä Maailman äärellä -matkablogin Facebook-sivusta, saat uusimmat seikkailuni suoraan uutisvirtaasi.
45 Comments
Annika Ruohonen
17.1.2016 at 17:17Lime-pippuri-katkaravut kuulostaa tosi hyviltä! ?
maailmanaarella
17.1.2016 at 17:18Ne oli! Yksinkertaista mutta niin hyvää!
Stacy
17.1.2016 at 17:29Juuri tuon takia en käy kaakkois-Aasiassa, olisin seonnut täydellisesti, ostanut kaikki ankat ja päästänyt ne vapaaksi, mahdollisen ruokinnan jälkeen. Kwack!
maailmanaarella
17.1.2016 at 17:33Oli tosiaan ahdistavaa. Jopa reisistä sidotut sammakot säälitti.
Annika | travelloverblogi
17.1.2016 at 17:52Me oltiin tuolla viikon Vietnamin-kierroksella, joten ehdittiin nähdä ihan liian vähän. Pääkaupunki esimerkiksi näyttää juuri sellaiselta, jossa tietäisin viihtyväni. Aika samanlaista torimeininkiä pääsin onneksi fiilistelemään Can Thossa. Mutta en koskaan mene osastoille, joilla tiedän myytävän eläimiä. Sydäntä sattuu.
Kiitti linkityksestä. 🙂
maailmanaarella
17.1.2016 at 19:59Luinkin Phu Quocilla ollessa kaikki Vietnam-juttusi ja sinulla oli kyllä taas sinulle tyypilliseen tapaan todellakin vauhti päällä! Meillä oli aika paljon leppoisampi tahti, ja Phullakin ehdittiin olla yhdeksän päivää. Joo, oli sydäntä riipaisevaa katsoa niitä kahlittuja eläimiä.
Outi
17.1.2016 at 18:46Aivan ihania nuo auringonlaskusta otetut kuvat.
Muutenkin rakastan kuvien värejä, keltaista, turkoosia, sinisen eri sävyjä <3
Kaunista!
maailmanaarella
17.1.2016 at 20:00Kiitos Outi! Phu Quocilla oli tosiaan niin ihania värejä. Tykkäsin :).
sarisaviranta
17.1.2016 at 19:45Upeita kuvia kaikki! Varsinkin nuo auringonlaskut.. Ihanan paikallista, niin hyvässä kuin pahassa…
maailmanaarella
17.1.2016 at 20:01Phu Quocilla pääsi tosiaan vielä nauttimaan ihan paikallisesta meiningistä. saa nähdä, miten on vaikkapa 10 vuoden päästä.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
17.1.2016 at 19:49Mäkin vierailin tuolla 2013. Tykkäsin! Tosin jäätäät rakennusbuumit oli menossa. Olis jännä mennä vaikka viiden vuoden päästa ja nähdä miten paikka kehittynyt. Ainakin googlauksien perusteella kiinnostaa porukkaa kovastikin. Niin ja kärsin myös elämäni pahimman ruokamyrkytyksen täällä.:D
maailmanaarella
17.1.2016 at 20:05Voi vitsi, sinun juttujasi en jostain syystä huomannutkaan, kun googlettelin reissun päällä kaikkea mahdollista Phusta. Pitää käydä ne jälkikäteen katsomassa. Olihan siellä tosi pajon rakennusprojekteja menossa varsinkin Duong Dongin läheisyydessä. Voi ei, ruokamyrkytys! Minäkin sain tällä reissulla ruokamyrkytyksen, en vielä Phu Quocilla vaan sitten Ho Chi Minh Cityssä, viimeisenä päivänä, kun piti lähteä kotiin. Aloin sitten oksentamaan sotamuseon pihassa. Voit arvata, ettei ollut kauhean kiva matka Suomeen… Uff…
beentheredondet
17.1.2016 at 20:35Mieli ja silmä lepäsi tässä kun rullaili vaan alaspäin postauksen toinen toistaan kauniimpia kuvia. Todella onnistuitte vangitsemaan paikan “tunnelman”.
ps. Nuo eläintorit on surullisia, mutta toisaalta samassa lauseessa voi puhua tehotuotannon järjettömyydestä…Molempi pahempi
maailmanaarella
20.1.2016 at 12:05Kiitos Beentheredondet :). Joo, näinhän se on: tuskin suomalaisilla broilereilla on sen onnellisempi elämä. Taitaa olla päinvastoin!
Laura / Laurasitinerary
17.1.2016 at 23:48Upeita kuvia! Ja mitä värejä!
Muistan Kiinan markkinoilta myös elävät kanat ja muut eläimet, jotka auringonpaisteessa odottivat tuomiotaan… :/
maailmanaarella
20.1.2016 at 12:06Phu Quoc oli kyllä värimaailmaltaan niin hana – täydellinen kuvauskohde :).
Maarit Johanna
18.1.2016 at 09:21Oo tuli vähän ensimmäisen puoliskon kuvista Aruba mieleen, vaikka se on kuitenkin maailman toisella puolella tuolta katsottuna!
Yömarketeilla käytiin Thaimassa, mutta ne olivat niin turistoituneita, että vaihdettiin mieluummin päiväsajalle kaikki market-käynnit. Sääliksi käy ankkaparkoja…
maailmanaarella
18.1.2016 at 09:59Tuolla oli tosiaan ihan sama juttu: päivämarkkinoilla ei nähty yhtään turistia mutta yömarketeilla tuli useampi suomalainenkin vastaan. Mekin on käyty Aruballa, mutta paikan päällä en osannut ajatella, että niillä olisi jotain yhteistä, mutta joo, ehkä niissä eka kuvissa tosiaan on vähän Aruba-fiilistä ?.
Jerry / Pako Arjesta
18.1.2016 at 17:33Ei ihme, että auringonlaskuja mennään katsomaan tuonne :O! Ja mitä ihmettä ovat krokotiilihedelmät :P? En ole koskaan kuullutkaan, mutta kuulostavat hauskoilta.
maailmanaarella
18.1.2016 at 17:58Ei ihme, ettet tiennyt mikä on krokotiilihedelmä, koska olin itsekin sekoilut ja kirjoittanut mitä sattuu. Kyseessä oli siis lohikäärmehedelmä eli pitahaya. Nam, se oli hyvää! Ja auringonlaskut oli kyllä joka ilta niin upeita!
Jerry / Pako Arjesta
22.1.2016 at 19:24Ei ole onneksi niin justiinsa nuo krokotiilit ja lohikäärmeet ;).
Johanna Hulda
18.1.2016 at 17:58Ihanan värikästä arkielämää, torit ovat kyllä aina niin mielenkiintoisia paikkoja käydä tutkimassa paikallista tarjontaa. Ja auringonlaskukuvat tulivat tarpeeseen tänne pakkaseen! 🙂
Ankkaraukat, mutta toisaalta veikkaisin, että noilla eläimillä on ollut aika paljon parempi elämä kuin niillä ankoilla ja muilla lihoilla, joita täällä länsimaissa surutta syödään… Omasta mielestäni on vain hyvä, että ne ovat tuossa rivissä ihmisten nähtävillä, eivätkä piilossa katseilta jossain karjankuljetusrekoissa odottamassa tuomiota, niinkuin täällä on tapana. Saisivatpa ankat olla iloisia missäpäin maailmaa vaan!
maailmanaarella
18.1.2016 at 18:02Ihan oikeassa olet ankka-asiassa. Mieluiten Suomessa ruokalautaselleni valitsenkin riistaa ja kaloja (appiukko on onnekseni ahkera metsästäjä ja kalastaja, joten pakastin täynnä onnellista luomuruokaa).
Johanna Hulda
18.1.2016 at 19:05Vautsi, se on kyllä esimerkillistä toimintaa, mikäli lihaa lautaselleen valitseepi 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
19.1.2016 at 19:37Vietnamissa en ole käynyt, mutta tuonne voisin kyllä mennä! Ihastuttava ja värikäs paikka. Se raidallinen majakka hurmasi mut täysin ja ne värikkäät talot ja veneet samoin. Auringonlaskut tuntuvat kruunaavan koko paikan 🙂
maailmanaarella
19.1.2016 at 19:41Ja Phu Quoc on mukavan pieni, joten sen ottaa haltuun hyvin viikossa. Voin suositella – vielä se ei ole turistirysä mutta siihen suuntaan sitä kehitetään, joten kannattaa mennä pian! ?
Sanna I Siveltimellä
19.1.2016 at 22:34Voih ei… Mulle tuli ihan hassu olo, että mää oon ollut tuolla! Ja samalla pieni ikäväkin iski takaisin… Niin tuttuja maisemia ja muistan nuo markkinat (ja eläinparat). Oi vitsi, tuolla oli hauskaa ajella skootterilla 🙂
Kiitos kaunis myös blogi linkkauksesta 🙂
maailmanaarella
19.1.2016 at 22:46Skootterireissut oli meilläkin ehkä loman kohokohta! Jopa niin, että tuli haave hankkia oma Vespa… Seuraavassa Vietnam-postauksessa olisi sitten tarkoitus kertoa niistä skootteriretkistä?.
pschildt
20.1.2016 at 11:58Paljon näytti torilla olevan tarjontaa – ja värikästä sellaista. Tuo pieni temppelikin näytti ovelalta!
maailmanaarella
20.1.2016 at 12:08Paikalliset taisivat tehdä suurimman osan ostoksistaan juuri täältä torilta, sillä ei siellä Phu Quocilla muuten kovin kummoisia kauppoja ollutkaan.
Jenna / Journey Diary -matkablogi
20.1.2016 at 14:51Oi nuo auringonlaskut! Vietnamissa olisi mielenkiintoista käydä joskus 🙂
Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia
21.1.2016 at 03:07Ihania kuvia, tuo ranta ja kalastajien veneet ja markkinatkin ja auringonlasku on kuin suoraan matkailumainoksesta 🙂
Vasta matkablogien myötä olen kiinnostunut Vietnamista kohteena, aiemmin assosioin siihen vain sodan ja tunneliverkostot. Joten kiitos sulle ja muillekin Vietnam-postauksistanne!
maailmanaarella
21.1.2016 at 07:44Eipä kestä! Kiva jos tykkäsit. Phu Quoc on pieni ja rauhallinen saari, joten siitä on helppo aloittaa Vietnamiin tutustuminen ja tämä saarikohde on näppärä yhdistää Ho Chi Minhin suurkaupunkiin, niin näkee samalla reissulla toisenlainenkin Vietnamin.
Juho/polulta harhaan
21.1.2016 at 18:05Auringonlaskuista ei vain voi olla tykkäämättä. Kuulostaa muutenkin mukavalta paikalta. Meillä on aina tapana jumittua pieniinkin paikkoihin pitemmäksi aikaa, ja tää paikka vaikuttaa juuri sellaiselta, jossa niin voisi käydä.
Jenni / Globe Called Home
22.1.2016 at 02:58Hauskoja nuo kalastajaveneet, ja sentään näyttävät suomalaiseen silmään ihan veneiltä! Kun me oltiin pari vuotta sitten Vietnamissa Mui Nessa, niin siellä kalastajat liikkui sellaisilla pyöreillä pesuvadin näköisillä veneillä. 😀
Huli
22.1.2016 at 12:54Voi miten kaunista ja värikästä! Tykkään! 🙂 Vietnam on vielä kokematta meiltä, jonainen päivänä sitten sinnekin. <3
maailmanaarella
22.1.2016 at 13:02Duong Dongin värit oli kyllä ihastuttavia! Phu Quoc on kivan pieni paikka, jonka ehtii koluta hyvin lyhyemmässäkin ajassa ?
ikilomalla
23.1.2016 at 02:24Aivan mielettömän ihana postaus, kaunis paikka, mielettömän kuvat! Tykkään blogistasi tosi paljon!
Kyllä kiinnostaisi noihin maisemiin ja kulttuureihin suunnata!
Titta
maailmanaarella
23.1.2016 at 08:34Voi kiitos Titta! Olipa se kauniisti sanottu. Ehkä te jossain vaiheessa ikilomaanne tonnekin suunnalle eksytte ?.
Henna /suurin onni
23.1.2016 at 12:57Onpa värikkään ja iloisen näköistä (paitsi nuo ankat…)! Näyttää tosi ihanalta, tuonne voisi joskus eksyä. Vietnam on vielä kokonaan näkemättä, mutta epäilemättä sen aika tulee joskus ja nämä kuvat kyllä vakuuttivat. Listallani hyvin korkealla on vietnamilainen ruoka, tuorerullat sun muut pöperöt ovat sen verran vieneet mennessään, että pakkohan on sitä ihan autenttista päästä joskus maistelemaan 🙂
Tanja/Levoton Matkailija
24.1.2016 at 12:36Tosi kivan näköinen paikka 🙂 Vietnamissa olisi kiva päästä joskus käymään.
Kohteena maailma
24.1.2016 at 20:41Vietnam on kiinnostanut pidemmän aikaa, mutta on tullut viime aikoina suunnattua aina Karibian suuntaan. Kuvien perusteella varsin viehättävä paikka, sellainen, minne olisi kiva mennä! Aika yllättävää, että hotellin hinnat oli halvempia kuin night marketilla, mutta elämyksenä suuntaisin mielummin iltaisin jälkimmäiseen. Postauksesi oli hyvää mainosta Phu Quocille!
maailmanaarella
24.1.2016 at 21:09Minäkin olen useimmin halunnut suunnata Karibialle, jonne seuraavakin matkani muuten suuntautuu. Sen tunnelman takia, ja niiden katkarapujen, mekin iltatorille mentiin syömään vaikka hotellin rantaravintolakin oli omalla tavallaan tunnelmallinen – sellainen romanttinen ❤️.
Ella - Matkalla kaiken aikaa
14.2.2017 at 17:46Piti tulla vielä fiilistelemään sun Phu Quoc -juttuja oman reissun jälkeen. Oltiin niin eri puolella saarta niin tuntuu kuin ihan eri paikassa olisi ollut 😀 Ihania kuvia – kuten sun blogissa aina!
Maailman äärellä / Heidi
14.2.2017 at 19:11Oi että, pitääkin mennä katsomaan, joko olet ehtinyt kirjoittaa juttuja. Pitäisi kyllä tehdä töitä, mutta jos ihan vähän…