Onni

Savonlinna-1
Ystäväni ystävä lähti viikonlopuksi Roomaan uuden miesystävänsä kanssa.
Pusulomalle.
Minulla kalenterissa lukee oppikirjan päivitystä uuteen LOPSiin ja imurointia.
Seuraavaan matkaanikin on ikuisuus.
Ja vaikka kuinka kääntelisin ja vääntelisin, en saa junamatkaa Vainikkalasta Moskovaan kuulostamaan erityisen romanttiselta.


Värikäs Barbadoksen paratiisi taas haalistuu päivä päivältä yhä haaleammaksi muistoksi  ja elämäni muuttuu harmaaksi arjeksi.

Savonlinna-1-2
Vaikka arkeni kulkee harmaan sävyissä, ulkona kevät kohisee. Se ei piittaa työpöydälleni kertyneistä kirja- ja paperivuorista.

Savonlinna-1-3
Tänä viikonloppuna minäkin päätän olla piittaamatta.
Päätän olla piittaamatta myös kalenterimerkinnöistä ja antautua kevätauringon viettelemäksi.

Savonlinna-1-10
Jos unohdan soimaavan omatuntoni, kapinani arjen velvotteitta kohtaan tuntuu melkein syntisen hyvältä. Yhtä hyvältä kuin lasi viiniä keskellä sunnuntaipäivää.
Huulilla on kielletyn hedelmän maku.
Niin kuin silloin alaikäisenä, kun varaston taimmaiselle hyllylle oli piilotettu pussi kaljaa, ne elämän ensimmäiset oluet, joita tyttököörissä sitten keinussa lipiteltiin. Lämmit olut oli kamalaa. Mutta ei niitä tarvinnut juoda kuin kaksi. Sitten hihiteltiin, ja kaikki oli mahdollista.
Vappuaattona.
Silloin nuorena.

retkiluistelu
Nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kielletyn hedelmän makua tai onnea on turha etsiä olutpullosta. Olut maistuu edelleen yhtä kamalalta kuin silloin nuorena, mutta onni on muuttunut toisennäköiseksi.

retkiluistelu
Onni on muuttunut pieniksi hetkiksi arjen väliköissä.  En voi väittää, että kokisin onnea asetellessani pöydille sohvatyynyjen sävyihin kauniisti sointuvia tulppaaniasetelmia, vaikka esteetikko olenkin. Meillä tulppaanikimppu unohtuu maljakkoon, kunnes huomaan terälehtien valahtaneen ruskeiksi käpertyneinä pöydän pinnalle.

Sen sijaan koen onnea, kun lähden ulos luontoon.
Tänä viikonloppuna vedän luistimet jalkaan. Järven jää hohtaa auringonpaisteessa ja viima saa posket punoittamaan hetkessä. Myötätuulessa annan vauhdin hurmata. Vastatuulessa lykin sauvoilla vauhtia ja sydän pamppailee. Onneksi kierroksen päässä pienessä punaisessa mökissä on tarjolla lämmintä kaakaota ja lettuja. Vieraskirjan mukaan hetkeä ennen meitä lettujonossa ovat olleet Hissu Hietalahti ja Jussi-palkinnon saman päivän iltana kumartanut Tommi Korpela.

lettukahvila
Sunnuntaina vaihdan luistimet suksiin. Hanki kantaa ja tuuli suhisee korvissa. Muuten on aivan hiljaista. Voiko tällaista onnea ollakaan? Hiihtolenkin jälkeen aurinkoisella terassilla kuuntelen aaltojen liplatusta ja juon lasin valkoviiniä, joka maistuu syntisen hyvältä. Näin keskellä sunnuntaita.

Saimaa

Savonlinna-1-11
Illalla nappaan kamerani ja lähden katsomaan, kun maaliskuun aurinko laskee.

Savonlinna

Savonlinna
Tänään minä en tarvitse Roomaa ollakseni onnellinen, sillä tällaisen kauneuden keskellä on helppo olla onnellinen ihan täällä koti-Suomessa, Saimaan rannalla.
Maisemaonnellinen,
niin kuin Johanna Suomela ihanassa blogissaan niin kauniisti sanoo.

Savonlinna

Saimaa
Tällaista on onni.
Reilun kolmentuhannen kilometrin päässä Roomasta.
Maaliskuussa.

11 Comments

Add yours →

  1. Hyvältä kuulostaa ja kauniilta näyttää tämänlainen onni!
    Ihanaa alkavaa viikkoa.

    Liked by 1 henkilö

  2. Onni löytyy (välillä) ihan läheltäkin, kunhan huomaa vain pysähtyä ja katsoa…
    Kauniita kuvia, jotenkin se onni näkyy myös näissä kuvissa 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Satu kommentistasi! Näinhän se juuri on: pitää välillä muistaa arjen sähellyksessä pysähtyä nauttimaan pienistä arkisista asioista. Niistä jotka tuottavat itselle iloa ja onnea. Luonto saa minut onnelliseksi – kiva jos tunne välittyy kuvista myös katsojalle.

      Tykkää

  3. Olemisen lämpöä säkenöivä hieno kirjoitus upeiden kuvien kera! Onkin turha lentää Roomaan merta edemmäs kalaan, kun kotikulmilla voi tavoittaa tuollaisen onnen!

    Ja kaunis kiitos viittauksesta ❤ Maisemaonnellisen ihmisen onni kauniissa maassamme on lähes aina lyhyen kävelymatkan päässä.

    Ihanaa työviikkoa 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Johanna <3. Ei minua haittaisi, jos jostain tupsahtaisi se lentolippu Roomaankin, mutta kun aina ei pääse, niin pitää nauttia siitä, mitä lähiympäristöllä on tarjottavana. Ja onhan sitä täällä luonnon keskellä vaikka kuinka!

      Totta kai linkkasin tekstiisi, kun varastin ihanan sanasi. Ja sinun upeaa blogia onkin ilo mainostaa <3.

      Onnellista ja aurinkoista viikkoa myös Sinulle!

      Liked by 1 henkilö

  4. Oi, mitä ihanaa onnea <3.

    Tunnistan niin tuon sinun lomanjälkeisen turhautuneisuuden (jonka voi lukea ainakin rivien välistä :)..). Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalampaa on luopua onnentäyteisistä hetkistä, irtiotoista arjesta, onnellisista hetkistä ystävien kanssa, muistoista, jotka matkaavat syvälle sisimpään ja jäävät sinne. Ensimmäiset päivät ja viikot loman jälkeen arjen keskellä tuntuvat rangaistukselta, huutavalta vääryydeltä, kun mieli kaipaa takaisin sinne, joka on eletty kerran todeksi, mutta jota ei enää ole.

    Mutta sitten kuitenkin – tarvitaan harmaata ja hiukan tylsääkin arkea, jotta voi olla lomalla, kerätä uusia muistoja. Ja harmaa arkikin voi olla mukavaa, antoisaa. Eivät nuo sinun kuvatkaan kovin tylsältä näytä ;).

    Lämmin pussikalja tai kylmä valkoviini. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa <3.

    Ihanaa pääsiäisviikkoa!

    Liked by 1 henkilö

    • Olipa ihana kommentti! Kiitos Rouva Sana. Tämä sai minut hymyilemään, täällä arjen keskellä, kun yritän lehtijutulle keksiä oivaltavaa otsikkoa, mutta pää vain raksuttaa tyhjää.

      Hyvin luit rivien välistä. Paluu Barbadokselta arkeen on ollut hieman takkuista. Sen upean värien ilotulituksen jälkeen Suomi näytti aluksi niin harmaalta ja sähköposti pullisteli työjuttuja, joihin oli vaan pakko tarttua, vaikka mieli oli tuhansien kilometrien päässä.

      Mutta nyt paistaa aurinko ja kohta on pääsiäinen. Sitten hiihdetään lisää – ja syödään pääsiäismunia ja rahkapiirakkaa. Ihania, yksinkertaisia, onnellisia asioita <3.

      Ihanaa, aurinkoista pääsiäisviikkoa myös sinulle!

      Tykkää

  5. Minäkin olen löytänyt onnen luonnosta. Patikointia hankien keskellä, suhailua rinteitä alas sukset jalassa, ja kevätauringosta nauttimista. Asun sattumoisin Rooman leveysasteilla – tai ihan pikkuriikkisen etelämpänä – ja ai että aurinko paistaa mukavasti melkein suoraan ylhäältä, vaikka hankia täällä taitaa olla aika paljon Roomaa enemmän.

    Nuorempana nautin vielä enemmän kalenterin unohtamisesta, mutta nykyään omatunto kalvaa sen verran kovasti, että suurimman nautinnon saan, kun voin ihan luvan kanssa

    Liked by 2 people

  6. Sinulla onkin Jenni siellä aivan upeat ulkoilumahdollisuudet!
    Näinpä, mistähän sekin johtuu, että mitä enemmän ikää tulee, sitä kovaäänisemmäksi omatunto muuttuu. Jotenkin on aina tunne, että kaikki hyvä pitäisi ansaita ja ensin ahertaa mahdottomasti, että voi sitten hyvällä omatunnolla nautiskella. Juuri sain viskattua yhden työlistan roskiin ja mietin jo, että seuraava lista pitäisi kirjoittaa – asioita, jotka tehtävä, ennen kuin voin jäädä pääsiäislomalle. Ja lomallekin lähtee kyllä tukku töitä.

    Tykkää

  7. Niin totta. Onni löytyy omasta itsestä sisältä, ei mistään muualta. ❤

    Liked by 1 henkilö

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: