Menu

Ahneuden valtaamat Pohjolan Venetsiassa

Updated 31.1.2020

Pietari

Keväisessä auringonpaisteessa hehkuva Pietari on kuin luotu rauhallisiin kävelyretkiin kanavien varrella, istuskeluun kahviloissa ja terasseilla, romanttiseen kanavaristeilyyn tai vaikkapa piknikiin paikallisten tapaan Jänissaaren linnoituksen valleilla.

Vaihtoehtoisesti Pietarissa voi juosta kieli vyön alla –  jalat rakoille ja selän kipeäksi – katselemassa kulttuurinähtävyyksiä: valtavia taidemuseoita, toinen toistaan näyttävämpiä kirkkoja ja palatseja. Ahne turisti (=matkabloggaaja) juosta kipittää kuvaamassa kaikki komeat kanavat ja kanavien varrella nököttävät pastillivärein maalatut talot. Ja entäpä ne suloiset sillat? Tokihan nekin pitää kuvata. Myös puistot pitää kiertää ja aukiot. Lisäksi pitäisi ehtiä hypätä kantosiipialukseen ja hurauttaa Pietari Suuren kesäpalatsiin ja sen vehreisiin puistoihin.

Ja ahne turisti (=matkabloggaaja) ehtii – vaikka aikaa olisi vain puolitoista päivää!

Pietari
Me tulemme Pietariin aamujunalla Moskovasta. Junamatka kestää nelisen tuntia, saman minkä matka Pietariin kestäisi myös kotikaupungistani Savonlinnasta. On kummallista, etten ole koskaan aiemmin selviytynyt Pietariin, Pohjolan ikiomaan Venetsiaan!, vaikka se on jopa lähempänä Savonlinnaa kuin Helsinki!


Pietari – Pietari Suuren unelma ja ikkuna Eurooppaan


Vuonna 1703 Pietari Suuri pääsi toteuttamaan suurta unelmaansa: rakennuttamaan satamakaupunkia, joka olisi kuin ikkuna hänen ihailemaansa edistykselliseen Länsi-Eurooppaan. Sillon alkoi syntyä Nevan suiston saarille tämä siltojen (joita netistä löytyvän tiedon mukaan on jopa 340 kappaletta!)  ja kanavien kaupunki, jonka historiallinen keskusta on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon.

Vaikka minäkin olen toki aiemmin kuullut Pietaria verrattavan Venetsiaan, kanavien määrä ja erityisesti kanavien viehkeys yllättää minut.

Pietari

Eremitaaši – Pietarin pakollisin nähtävyys

Ennen kanavakierrosta meidän pitää kuitenkin kiiruhtaa Talvipalatsiin, jossa sijaitsee Eremitaašin jättimäinen taidemuseo, tai itse asiassa Talvipalatsi on vain pieni osa tätä valtavaa museokompleksia.
Olemme hankkineet sisäänpääsyliput etukäteen netistä, joten ainakaan näin iltapäiväsaikaan meidän ei tarvitse jonottaa lainkaan. Onneksi, sillä nyt ei ole aikaa jonossa tuhrattavaksi asti!

Pietari

Pietari

Eremitaaši ON valtava. Meille on sanottu, että museokierrokseen olisi syytä varata aikaa ainakin kolme tuntia, mielellään vielä enemmän.

Mutta meillä on kiire, niinpä harpomme huoneesta toiseen – silmät ymmyrkäisinä.
Välillä pysähdymme kuvaamaan.
Ja ihmettelemään! Sitten taas harpomme eteenpäin.
Tällainen runsaus saa skandinaavista tyyliä ihailevan minimalistin melkein häkeltyneeksi.

Pietari

Sali toisensa perään avautuu yhä uusia, toinen toistaan prameampia tiloja seinät täynnä eurooppalaisen taiteen suuria mestareita: Michelangeloa, Leonardo da Vinciä, Rembrandtia ja Rubensia.

Eremitaasissa voi todellakin kokea kulttuuriähkyn!

Eremitaasi
On siis paras lähteä takaisin ulos ja jatkaa matkaa.
Niinpä me lähdemme puikkelehtimaan kanavien varsia kohti Verikirkkoa.

Ensin vielä muutama kuvamuisto tästä tsaarien mahtavasta barokkirakennuksesta!

Pietari

 Kanavia, siltoja ja romantiikkaa <3

Pietari

Pietari

Upeiden kirkkojen ja palatsien lisäksi matkan varrella on ihastuttavia siltoja, joita pitää pysähtyä kuvaamaan.

Moika-kanavan yli johdattaa muun muassa sininen, punainen, vihreä ja keltainen silta. Tämä sininen silta vie Iisakin kirkolle.

Pietari

Leijonasiltaa, joka ylittää Gribojedovin kanavan, vartoivat uljaat leijonat.

Pietari

Olikohan tämä se Suudelmien silta?

Vai olikohan se jossain muualla. Romanttista joka tapauksessa.
Aivan  kuin olisin romanttisessa Venetsiassa <3.

Pietari

Kirkko nousee veren päälle

Gribojedova-kanavan varrella kohoaa Pietarin kaikkein koristeellisin kirkko, joka edustaa uusvenäläistä tyyliä värikkäine sipulikupoleineen. Tämä Kirkko veren päällä eli Verikirkko (virallisesti Kristuksen ylösnousemuksen kirkko) rakennettiin vuosina 1883-1907 paikalle, jossa keisari Aleksanteri II haavoittui kuolettavasti pommista vuonna 1881.

Pietari
Meille riittää kirkon ihailu ulkopuolelta, mutta sinä voit vilkaista Reissuesan matkablogista, miltä kirkko näyttää sisältä.
Hienoltahan se näyttää. Ja värikkäältä!

Pietari
Auringon laskun aikaan on aika suunnata takaisin hotellille. Enää ei jaksa odottaa, että pääsisi ihailemaan Nevan siltoja, jotka puoli kahdesta alkaen vuoron perään nousevat ylös kohti taivaita. Matkaoppaasta luen, että näky olisi unohtumaton ja että paikallisilla olisi tapana ihailla siltojen nousua nauttien shampanskaa…
Ehkä ensi kerralla…

Aamulla nimittäin pitää taas jatkaa juoksemista!

Pietari
Toinen päivä ja kipitys jatkuu

Toisenakaan päivänä me emme siis ehdi istuskella puistoissa ja terasseilla. Syrjäsilmästä vain vilkuilen paikallisten leppoisaa menoa, kun itse jatkan kipittämistä.

Pietari
Pietarhovi ja onnea tuova jänis


Tänään me hyppäämme kantosiipialukseen. Noin 30 minuutin merimatkan päässä, Suomenlahden etelärannalla,  sijaitsee Pietarhovi eli Pietari Suuren kesäpalatsi. Paikka on tunnettu erityisesti Suuren palatsin edustalla olevasta suihkulähdekaskadista. Toukokuusta lokakuuhun joka päivä kello 11 suihkulähde alkaa solista mahtipontisen musiikin säestämänä ja paikalle kerääntyy lukuisia innokkaita turisteja kameroineen.
Muutaman kuvan jälkeen me pakenemme tämän lähes 600 hehtaarin alueelle levittäytyvän puiston rauhallisempiin kolkkiin odottamaan paluumatkaa.

Pietari

Pietari

Kun kantosiipialus rantautuu takaisin Pietarin vanhaan keskustaan, me suuntaamme Jänissaareen ja yritämme vauhdissa heittää lantilla jänistä, jotta pääsisimme toivomaan.

Lantti kuitenkin menee ohi. Ehkä pitäisi malttaa vähän rauhoittua, jos haluaisi päästä esittämään jänöjussille toiveensa. Me emme malta, vaan kipitämme kohti linnoitusta.

Linnoituksen valleilla pietarilaiset nauttivat kesäisestä päivästä – osa jopa bikineissä  ja osalla on mukana houkuttelevan näköinen piknikkori.

Näyttää leppoisalta.

Pietari
Me emme kuitenkaan malta pysähtyä lepäilemään vaan kipuamme valleille, mistä on hienot näkymät kaupunkiin. Valleilta jatkamme matkaa Pietari-Paavalin katedraalille, jonka kullattu neulamainen tornii hehkuu auringon valossa.

Pietari
Kanavaristeily on kaikista leppoisin tapa tutustua Pohjolan Venetsian kauneuteen

Alkuillasta juoksujalkaa kiirehdimme vielä kanavan varteen, missä hyppäämme pieneen purteloon. Kanavaristelylle kannattaakin valita melko pieni alus, joka pystyy puikkelehtimaan myös kapeilla kanavilla ja mahtuu lipuamaan matalienkin siltojen ali. Isommat risteilyveneet kun joutuvat valitsemaan tylsemmän reitin.

Risteilyllä on vihdoin aikaa hengähtää.
Enää ei ole kiire minnekään: koko pitkä lista nähtävyyksiä on jo ahnehdittu läpi.

Pietari

Pietari

Risteilyn jälkeen päädymme italialaiseen ravintolaan.

Melkein kuin Venetsiassa, voin taas todeta <3.

Pietari

Tänä iltana sinnittelen valveilla hieman pitempään.

Ihailen yöhön valmistautuvaa Pietaria, ja nyt askelkin on jo verkkaisempi.

Pietari

Ensi kerralla kun tulen Pietariin, en aio enää juosta ja ahnehtia vaan sitten keskityn kahviloissa ja terasseilla istuskeluun, ehkäpä lähden uudemman kerran romanttiselle kanavaristeilylle tai vaikkapa piknikille Jänissaareen. Jos päivällä ottaisin rennommin, saattaisin jopa jaksaa valvoa pitkälle yöhön ja ihmetellä pietarilaisten seurassa shamppanjaa siemaillen Nevan ylväitä nousevia siltoja.

Joka tapauksessa aion palata tähän naapurini upeaan kulttuurikaupunkiin, joka on  ihan ansaitusti saanut Pohjolan Venetsia -tittelinsä.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

41 Comments

  • Johanna @ Out of Office
    28.5.2016 at 21:23

    Huh. Melkein hengästyin lukiessa 🙂

    Upea kaupunki, paljon upeampi kuin silloin kun näin sen sateisena syyskuun lopun päivänä. Auringonvalo tuo upeat värit ja kultaukset esiin. Kesäkaupunki. Ehdottomasti!

    Reply
    • maailmanaarella
      28.5.2016 at 21:47

      No, minäkin hengästyin kun juostiin paikasta toiseen :D. Suosittelen tosiaan Pietaria kesällä, ja ensi kerralla haluan mennä juhannuksen aikaan katsomaan Pietarin valkoisia öitä ja sitten pitää jaksaa valvoa katsomaan ne sillat…

      Reply
  • Sanattomaksi vetää nuo kuvat! Miten niin lähellä Suomea voikin olla noin upea kaupunki. Aikamoista vauhtia tuossa on saanut pitää, mutta taisi olla kaiken juoksemisen arvoinen reissu 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      29.5.2016 at 11:12

      Kiitos Jenna kommentistasi! Tätä minäkin ihmettelin, että näin lähellä näin upea kaupunki, enkä sinne ollut koskaan aiemmin selvinnyt. Tuli tosiaan juostua vähän liikaakin, mutta ensi kerralla sitten rauhallisemmalla tahdilla nautiskellen.

      Reply
  • Teija / Lähdetään taas
    29.5.2016 at 21:48

    Olet ottanut ihan tosi kauniita kuvia! Me kävimme Pietarissa risteilyn yhteydessä yhden päivän ajan. Sinne todellakin tarvitsisi aikaa vain olla ja nauttia tunnelmasta kahviloissa ja ympäriinsä haahuillen, ilman minkäänlaista kiirettä. Minäkin tarvitsisin juuri sen toisen vierailun, jotta sitäkin ehtisi tehdä 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:03

      Kiitos Teija! Kyllä, meidän on mentävä ehdottomasti Pietariin uudestaan ja kiireettömästi tällä kertaa.

      Reply
  • Ansku BCN
    29.5.2016 at 22:13

    Kaunista! Ja miten sattuikaan hääpari tuolle yhdelle sillalle, vau! Jollekin Suomenreissulle pitää kyllä yrittää saada Pietarikin mahtumaan, ilmeisesti reissun järjestäminen on kohtuullisen helppoa?

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:05

      Reissun järjestäminen on muuten tosi helppoa, ainut on se viisuminen hankinta. Varsinkaan kun en asu Helsingissä, oli pakko lähetellä passeja sinne matkatoimistoon, joka hoiti homman, ja aikaa siihen meni sitten reilut pari viikkoa. Mutta oli ehdottomasti sen väärtti!

      Reply
  • Jonna / Lempipaikkojani
    29.5.2016 at 22:41

    Upeita kuvia ja uskomatonta tosiaan, että ihan Suomen vieressä on tuollainen helmi! Olen muutamasta blogista Pietarista lukenut ja kaikki tuntuvat sitä hehkuttavan eikä näitä kuvia katsellessa voi kuin yhtyä hehkutukseen. Olisihan se itsekin joskus päästävä kokemaan.

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:06

      Suositelen! Meni itselläkin tosin aika pitkään, ennen kuin selviydyn Pietariin, vaikka monet ystävänikin olivat sitä minulle ylistäneet. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

      Reply
  • Jenna/ Live your dreams
    29.5.2016 at 23:16

    Ei tuota Pietaria turhaan kutsuta suureksi. Aivan ihanan näköistä ja tulee kyllä Venetsia mieleen. Talvipalatsi on Pietarin must to see-listalla varmaan ykkösenä, tosi kivoja kuvia sieltä. Pietarin reissua on pidempää jo suunniteltu, mutta tuo viisumi on aina hieman hankalampi juttu.

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:08

      Loppujen lopuksi ei se viisumin hankkiminen mitenkään hankalaa ollut (ok, minun on helppo sanoa, kun mies hoiti kaiken. No, itse piti käydä passikuvassa viisumia varten). Kanavat tuo kyllä ihanaa tunnelmaa Pietariin. Sellaista romanttista … <3

      Reply
  • Laura / Laura's Itinerary
    30.5.2016 at 16:24

    Siis ihan totta, Pietari on lahempana Savonlinnaa kuin Helsinki! Ma en usko etta ihmiset sisaistaa tata. Pietari on upea. Ei ihan yhta overi-koristeltu kuin Moskova, vai oliko?

    Reply
    • maailmanaarella
      30.5.2016 at 16:27

      Joo, ei ollut yhtä överi ja mahtipontinen. Molemmat kyllä hienoja. Pietariin ainakin haluan palata – ja sitten en kiirehdi ja juokse ?.

      Reply
  • salaine
    30.5.2016 at 21:04

    Tuli ihan hiki ja hengästynyt olo. Mitäs me ahneet! Tuli samanlainen olo kuin meillä Lontoossa, kuinka saada kaikki irti muutamasta päivästä paikan päällä. Pietari on siitä upea paikka, että siellä on paljon nähtävää. Jo pelkästään Ermitaasissa saa hyvin päivän kulumaan saatikka sitten tuolla kesäpalatsissa. Eli jos mennä Venäjälle risteillen, ei ehdi nähdä mitään. Kannattaa siis mennä suoraan kahvilaan!

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:09

      Heh, heh…aahneella on p*** loppu, no ei, tällä kertaa aneus (melkein) kannatti – sllä niin papljon ihanaa ja kaunista ehdin lyhyessä ajassa näkemään. melkein ähkyksi asti :).
      Totta toi, risteillen ehdottomasti suoraan kahvilaan :D.

      Reply
  • Anna Koskela
    31.5.2016 at 09:18

    Itse vierailin viimeksi Pietarissa kun kaikki oli harmaata ja täynnä jäätä ja loskaa. Hieman oli erinäköistä silloin, kun näissä sinun kuvissasi. Osittain säästä johtuen, jäi kaupungin kiertely vähäisemmäksi ja keskityin museoihin.

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:11

      Auringonpaiste ja kevään hehku saa kyll mihin tahansa lyläpahaseen erityistä hehkua. Mutta onneksi Pietarissa riittää tekemistä myös harmaille sadepäiville. Mutta ehkä silti suosittelisin Pietaria juurikin alkukesän matkakohteeksi.

      Reply
  • duunireissaaja
    1.6.2016 at 07:53

    Vähän on mielessä jos jo tämän vuoden matkakalenteriin kuuluisi Pietari. Viisumiasiat häiritsevät äkkilähtöä, sillä risteilyosuudelle sanon ei. Haluan sinne junalla.

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:13

      Junaa suosittelen minäkin, ja kun viisumin joka tapauksessa joutuu hankkimaan, miksi ei samalla vaivannäöllä kävisi myös upeassa Moskovassa – niin kuin mekin teimme. Tolstoi-juna Moskovaan oli tosi näppärä! Ja samalla hieno kokemus.

      Reply
  • Mirka/ Reason for a Season
    1.6.2016 at 16:01

    Niin kaunis kaupunki niin lähellä meitä. Täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä tuolla useammin. Näyttää kyllä varsinkin kesäaikaan tosi upealta.

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:13

      Kyllä, Pietari on selvästi ihana kesäkaupunki. Toisaalta kauniin lumihunnun peittämänä se voisi myös olla upea… kai?

      Reply
  • Tanja/Levoton Matkailija
    2.6.2016 at 08:57

    Pietari on tosi kiva kaupunki 🙂 Kävin siellä marraskuussa 2013, koulun venäjän ryhmän kanssa. Nähtävyyksien katselu jäi siis aika vähälle, Eremitaasissa tuli käytyä ja jonkinalinen kiertoajelu tehtiin kaupungilla. Tykkäisin lähteä Pietariin uudestaan esim. keväällä/alkusyksystä, ja käydä ainakin katsastamassa Pieterhovin.

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:17

      Aurinkoinen kevätviikonloppu on aika ihanteellinen Pietarille, toisaalta myös ruskan aikaan saattaisi olla upea. Kyllä minäkin travitsen vielä toisen reissun – sen astetta leppoisamman :):

      Reply
  • pschildt
    2.6.2016 at 17:10

    Tämähän kuullostaa melkein samalta kun meikäläisen idea saada Roomassa aikaisemmin käymätön aviomies risteilyllä sinne poiketessamme yhdellä päiväkäynnillä näkemään kaupungissa kaiken näkemisen arvoisen 🙂 – itse olin sentään aikoinaan käyttänyt siihen viikon.
    Pietarhovi on kyllä kaunis, edelleen, oli joskus 80-luvullakin 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:20

      Heh, ihana että on muitakin ahneita! Mutta kun kerroin venäläisille oppilailleni, mitä olin nähnyt, he vaan kyseliväi, mitä muuta?
      Olisiko tosiaan pitänyt ehtiä muutakin…

      Reply
  • Anna | Muuttolintu
    3.6.2016 at 09:30

    Hullua, että en oo koskaan käynyt Pietarissa, vaikka sinne Lappeenrannasta yhtä lyhyt matka kuin Helsinkiin. Tänä kesänä oli kyllä tarkoitus jos vaan pääsen tulemaan Suomeen. En edes tiennyt tuosta Venetsia-vertauksesta. Tuo Verikirkko on kyllä nähtävä!

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:24

      Ooh, sinä olet siis Lappeenrannasta kotoisin. Sekin on ihana kaupunki. Vähän suunnittelin, että tänä kesänä voisi käydä sielläkin kuvaamassa, kun eihän se ole kuin parin tunnin ajon päässä meiltä – siis suurin piirtein sama matka kuin Lappeenrannasta Pietariin! 😀

      Ja sinun pitää itse mennä kasomaan, onko Pietari Pohjolan Venetsia.

      Reply
  • Meri / Syö Matkusta Rakasta
    3.6.2016 at 14:50

    En ole vielä nähnyt keneltäkään rumia kuvia tai kuullut pahaa sanottavaa Pietarista. Pitäisiköhän itse lähteä sinne nämä näkökulmat mielessään ja tehdä vähän erilainen blogipostaus. 😀 No, ehkäpä ei, varmaan itsekin ihastuisin paikkaan!

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:31

      Joo, eiköhän mistä tahansa kaupungista saisi tehtyä postauksen myös niistä rumista puolista…ainakin jos oikein yrittää. Mutta Pietari oli kyllä yllättävän kaunis. En ollut etukäteen tutustunut blogijuttuihin Pietarista, joten se pääsi jopa yllättämään :).

      Reply
  • Terhi / Muru Mou
    3.6.2016 at 15:18

    Voi, mikä Pietari! Niin upean näköistä!! Lappeenrannassa asuessani haaveilin Pietarissa käymisestä, mutta sitten opiskelijabudjetilla elellessä ei oikein raaskinut hankkia edes viisumia. Mutta kyllä siellä pitää vielä joku päivä käydä… 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      3.6.2016 at 15:34

      Suosittelen, niin lähellä se Suomea on ja niin kaunis – ainakin näin aurinkoisena päivänä alkukesän loistossa. Minulla on pietarilaisia tuttavia Suomessa, ja he aina suosittelevat menemään Pietariin juhannuksen aikaan, kun on valkoiset yöt ja Nevan sillat ylhäällä… kuulostaa aika runolliselta, mutta jostain syystä se oma juhannuksen seutu tuppaa aina olemaan jo varattuna muille matkoille…

      Reply
  • Stacy Siivonen
    3.6.2016 at 20:35

    Minäkin olen juossut kieli vyön alla Pietarissa, vaikka olen käynyt kahdesti. Jokohan malttaisin kolmannella kerralla jo rauhoittua ja istahtaa vaikkapa banjaan. Nähtävä ei nimittäin Pietarista tule loppumaan kesken. Eremitaasiin en edes uskaltanut sisälle.

    Reply
    • maailmanaarella
      5.6.2016 at 09:51

      Ei tosiaan tule loppumaan kesken. Eremitaasiin voisi tosiaan kuluttaa vaikka monta päivää, mutta mepä vaan juostiin se kiireessä läpi kun li jo hinku ulos aurinkoon kuvaamaan kanaaleita :). Uusi reissu on siis tehtävä jossain vaiheessa!

      Reply
  • lena / london and beyond
    4.6.2016 at 20:05

    Tätä juttua viimeksi toivoinkin! Kiva istua nyt koneen ääressä rauhallisena la-iltana ja tutkia matkajuttuja…
    Aikaa on usein rajoitetusti joka paikassa, joten tottakai siitä pitää ottaa kaikki irti 😉 Paikka muistuttaa tosiaan erehdyttävästi Venetsiaa, olin tietoinen että kanaaleita siellä on mutta että noin paljon. Oi voi, olisipa kiva matkustaa kaupunkiin ajan kanssa, edes pitkäksi viikonlopuksi. Mun sydän suli noiden kanaalien kohdalla, mutta etenkin tuo ravintola jossa ihmiset istuvat avoimien ikkunoiden edessä houkuttelee sisään.

    Reply
    • maailmanaarella
      5.6.2016 at 09:54

      Kyllä, kaikki irti udesta paikasta – vaikka sitten juosten ;). Minäkin yllätyin, että näin plajon kanaaleita ja kauneutta. Ehdottomasti suosittelen matkustamaan pitemmäksi aikaa kuin puolkesitoista päiväksi. Ei riittänyt mihinkään, tai riitti, mutta aika kieli vyön alla sai viipottaa :D. Eikä sitten tietenkään maltettu istahtaa siihen kuvan ihanaan ravintolaan!

      Reply
  • virpis (@taynnatieontar1)
    5.6.2016 at 08:52

    Täällä huokailen ihastuksesta! Ensinnäkin nämä sinun kuvat on kuin satukirjasta, aivan ihania! Tuli todella matkakuume päästä käymään Pietarissa. Osuvasti kerroit myös tuosta kipittämisestä ympäri kaupunkia, niinhän sitä on tapana tehdä, voiko matkabloggaajalla olla koskaan liikaa aikaa? 😀

    Reply
    • maailmanaarella
      5.6.2016 at 09:55

      Kiitos Virpi! Ei tosiaan voi olla liikaa aikaa. Ja aina se aika, oli sitä kuinka lajn tahansa, tulee jotenkin pakattua ahtaaksi kaikesta, vaikka alun perin kuinka olisi ajatellut, että nyt ihan rennosti. Saa nähdä miten käy kesän reissujen.

      Reply
  • Tuula / Tuula's life
    5.6.2016 at 15:45

    Heips!
    Kiitos hienosta esittelystä!
    Olen kerran käynyt Pietarissa, kippari ei kertaakaan.
    Kipparikin luki kiinnostavan postauksesi ja nyt on matka varattu Pietariin.
    Jippii! Sinne mennään!
    Ihanaa kesäkuuta!

    Reply
  • Välillä sitä tosiaan ihmettelee, kuinka paljon sitä kerkeääkään kokea ihan muutamassa tunnissa tai parissa päivässä. Innokas ja kiinnostunut matkaaja tosiaan ennättää, tuttu tunne. Pietari muistuttaa yllättävänkin paljon Venetsiaa, joten sen nimeä ei varmasti ole tuulesta temmattu. Hyviä vinkkejä, joita saatan vielä joku päivä tarvitakin! Ehkä kesäreissu Pietariin voisi olla tämän kesän juttu, ehkä.

    Reply
  • Eremitaasi tosiaan on ihan mieletön. Siellä ei tiedä pitäisikö keskittyä ihailemaan ja kuvaamaan teoksia vai huoneita ja arkkitehtuuria yksityiskohtineen. Itse sain siellä helposti kulumaan puoli päivää. Erityisesti mieleen jäi ylimmän kerroksen mongolialaistaide.

    Mun mielestä myös Pietari on parhaimmillaan silloin, kun ei ole mikään kiire ja voi vain haahuilla ja olla. Viime keväänä kävin pariinkin otteeseen, yhteensä 11 päivän ajan. Omaksi suosikikseni nousi nykytaidekeskus Etagi, jonka tekonurmikatolle voi ottaa vaikka eväskorin skumppineen mukaan. Ihana, ihana paikka ja nuorten trendikkäiden pietarilaisten kohtaamispaikka.Sääli, että multakin on jäänyt nuo nousevat sillat yöllä aina näkemättä – joku siinä omassa sängyssä vaan on aina kutsunut 🙂

    Reply

Leave a Reply