Kolmen tunnin keikkuvan laivamatkan päässä Naxosin saaresta meitä odottaa pieni smaragdinvihreän meren ympäröimä paratiisisaari. Pikku-Kykladeihin kuuluva Koufonisia on melkein epätodellisen kaunis.
Pääsy tälle paratiisisaarelle ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Koska Koufonisian saarella ei ole lentokenttää, ainoa mahdollisuus on tulla meriteitse. Me olemme lentäneet ensin Ateenaan, Ateenasta sitten Naxosin saarelle ja sieltä hypänneet laivaan.
Meri velloo ja laiva keikkuu tuulessa.
Olemme kivunneet ylimmälle kannelle nauttimaan meren tuoksusta ja maisemista. Valokuvaamisesta ei kuitenkaan meinaa tulla mitään, sillä laivan keikkuessa horisontti on koko ajan vinossa ja olo on hieman horjakka. Välillä tuuli heittää vesipärskeet kameran linssiin. Sinnittelemme kuitenkin koko kolmetuntisen kannella.
Pitkä matka saarelle kuitenkin palkitaan.
Ruhtinaallisesti.
Koufonisian pääkylä, ja itse asiassa ainoa kylä, Hóra sijaitsee heti sataman yläpuolella, matalalla kukkulalla. Valkeat sokeritoppatalot hehkuvat auringossa. Näky on kuin elokuvasta.
Ja kun hyppään laivasta, tuntuu että astuisin keskelle tätä elokuvaa, vuosikymmenten taakse. Laivan saapuessa satamaan on kuin koko kylä heräisi hetkeksi eloon. Satamassa käy melkoinen hyörinä: paketteja kannetaan sisään ja ulos. Joku saa laivalta mukaansa säkillisen perunoita, toinen laatikollisen cocacolaa. Satamassa odottavat myös innokkaat paikalliset, jotka vuokraavat turisteille huoneita. Näin kesäkuussa, kun turistikausi ei ole vielä kunnolla alkanut, huonetta ei välttämättä tarvitsekaan varata etukäteen, mutta heinä- ja elokuussa tällainen suunnittelemattomuus on jo mahdottomuus.
Me olemme varanneet huoneen etukäteen ihastuttavasta Keros Art -hotellista, jossa Sofia jo odottaa meitä.
Koufonisiasta tekee paratiisin erityisesti sen upeat rannat. Täällä merivesi on niin kirkasta ja smaragdinvihreää, että on pakko ihan hieraista silmiä. Voiko tämä olla tottakaan? Eihän tällaista ole edes Karibialla. Lisäksi Koufonisian saaressa viehättää se, että se on niin pikkuruinen, että sen päästä päähän kävelee helposti puolessatoista tunnissa. Valokuvaajalta kävelylenkki tosin kestää yli puolet kauemmin. Jokainen metri turkoosista rantaviivasta kun on ikuistettava filmille.
Tapaamme saarella sakasalaispariskunnan, joka on tullut Koufonisialle jo viidettä kertaa. Itävaltalainen maailmanmatkaaja taas kehuu saarta kauneimmaksi näkemistään. En siis ole ainoa, jonka sydämen pieni Koufonisia saa läikkymään.
Kun lähtee kävelemään Hórasta länteen, vastaan tulee pieni kalastajasatama. Itään kävellessä taas vastaan tulee toinen toistaan upeampia ja turkoosimpia maisemia.
Kohti länttä…
…ja kohti itää
Tällä pikkuruisella saarella pärjää hyvin jalkapatikassa. Eikä täällä juuri autoja näekään. Täällä ei myöskään (ainakaan näin kesäkuussa) näe villiä yöelämää (yökerhoja täältä on turha etsiä) mutta ravintoloita on yllättävänkin paljon, ja kaikissa, joissa me ehdimme käydä, ruoka on suussa sulavan herkullista. Kannattaa kokeilla tuoretta kalaa, mereneläviä, souvlakia tai vaikka kreikkalaisia lihapullia (minun suosikkeja!) ja tietysti tsatsikia. Se on jumalaista. Kreikkalainen viinikin yllättää. Se on oikeasti hyvää – ja halpaa. Mutta kuohuviiniä saarelta ei löydy, ei edes supermarketeista (joita saarella on kolme), paitsi sellaista makeaa, joka tekee kitalaen tahmaiseksi.
Saarella on vain yksi kylä, Hóra, ja kylässä yksi pääkatu, jonka varrella on kauniita pikku putiikkeja ja tavernoita sekä söpöjä taloja ja ovia, jotka johtavat kutsuville patioille.
Niin, ja sitten on niitä ravintoloita, joiden näköala on tällainen.
Koufonisian saarella asuu alle 500 ihmistä, ja kesäkuussa, kun turistisesonki ei ole vielä päässyt käyntiin, saari on käsittämättömän hiljainen. Kun lähdemme kävelemään Hórasta kohti saaren koillisrannikkoa, missä sijaitsee Pori ja saaren kauneimmat ja tyrskyisimmät rannat, kohtaamme vain muutaman turistin.
Poriin pääsee polkupyörällä saaren läpi kulkevaa tietä pitkin, mutta esteetikko ja valokuvaaja valitsee maisemareitin, joka mutkittelee rantaviivaa myötäillen.
Perillä Porissa odottaa tämä puolikuun muotoinen ranta, joka on täysin autio (vaikka oppaan mukaan se on nudistien suosikki). Lisäksi Porissa odottavat tällaiset maisemat:
Porin rannalla on kaksi ravntolaa, joista ainakin toisessa saa ehkä Kreikan parasta fetasalaattia.
Mutta jäätelöallas on tyhjä. Jäätelöä on saatavilla kuulemma vasta next week.
Turistikausi ei todellakaan ole vielä alkanut.
Mutta se ei meitä haittaa!
Paluumatkalla otan lisää kuvia kimmeltävästä merestä.
Patikkamatka Poriin on juuri sellainen, jota kelpaa muistella marraskuun harmaina päivinä.
Kun aurinko laskee, otamme mukaan pullon viiniä ja kävelemme Hóran läpi kukkulan toiselle puolelle ihailemaa ilta-auringon värjäämää maisemaa. Kaikki vastaantulijat tervehtivät ja hymyilevät.
Jassas! Kalispéra!
Täällä on syytä puhua kreikkaa – muutama sanakin riittää. Ja jos painotukset eivät ole kohdillaan, joku on takuuvarmasti vamis opastamaan. Meitä opastaa hotellimme Sofia, joka kutsuu meitä nimeltä:
Ti kánis Heidi? Ti kánis Annika?
Jo kaksi päivää tässä pienessä paratiisissa riittää siihen, että levotonkin sielu ehtii rauhoittua.
Täällä, kaukana kaikesta kiireestä, ystävällisten ihmisten ympäröimänä, on ihmisen hyvä olla.
PS. Joinain päivinä Koufonisialle on myös nopeita (55 min) katamaraaniyhteyksiä. Me palaamme Koufonisian saarelta Naxosin saarelle rentoutuneina tällaisella nopella katamaraanilla. Suosittelen kuitenkin, että valitset ainakin toiseen suuntaan hitaamman (ja edullisemman) vaihtoehdon, niin pääset nauttimaan laivan kannelle kauniista maisemista ja meren tuoksusta.
14 Comments
Annika Ruohonen
18.6.2016 at 10:12Ihana juttu ja ihania kuvia! Tätä pitää lukea sitten pimeässä talvessa aina uudelleen! ❤️
maailmanaarella
18.6.2016 at 10:15Kiitos Annika! Näihin muistoihin on ihana palata kun marraskuussa sataa rättejä eikä ikkunan takana ole kuin mustaa. Kiitos että olit kanssani tekemässä ihania muistoja ❤️
Annika Ruohonen
18.6.2016 at 10:15Pleasure was all mine ❤️?
maailmanaarella
18.6.2016 at 10:16?
Liza in London
18.6.2016 at 12:03Onpa upean näköistä! Miten te oikein löysitte tällaisen helmen? 🙂
maailmanaarella
18.6.2016 at 12:06Saatiin matkamessuilla Kreikka-osastolta vinkki, kun kysyttiin, mikä olisi kauneinta ja autenttisinta Kreikkaa❤️. Ja sinne piti sitten päästä! Ja oli kaiken vaivan väärti, ehdottomasti.
katerina
18.6.2016 at 15:20Aivan ihania kuvia! Itselläni on kanssa haaveissa käydä joku kerta Koufonissilla. Katamaraanin kyytiin en halua mennä, joten taidan valita suosittelemasi hitaan vaihtoehdon. Pitääkin alkaa tutkimaan Kykladien lauttayhteyksiä. Hyvää lomaa eli kales diakopes kuten kreikaksi sanotaan 🙂
maailmanaarella
18.6.2016 at 15:26Kiitos Katerina! Suosittelen tosiaan hidasta vaihtoehtoa: pääsee ihan eri tavalla tunnelmaan. Heinä- ja elokuussa lauttayhteyksiä on varmasti vieläkin enemmän, mutta sitten myös turistejakin on varmasti enemmän, joten kesäkuu on kyllä mainio aika matkustaa Kykladeille.
Kales diakopes <3.
Inari
18.6.2016 at 18:20No, johan olet paikan löytänyt. Suorastaan henkeä salpaa meriveden väri ja kirkkaus <3 Eikä tuo kulinarinen puolikaan vaikuta hassummalta 🙂
maailmanaarella
18.6.2016 at 18:29Samaa mieltä! Ihan uskomaton paikka ❤️.
Rouva Sana
20.6.2016 at 09:08Oioi, oioi, oioi… Liian ihanaa. Ja minä kun luulin, että olen nähnyt jo kauneimmat palat Kreikasta ja seudut kirkasvetisimmät vedet… Kattia kanssa. Huoh, miten ihanalta tuolla näyttääkään.
Ps. Pori taitaa olla nimenä enne rantamaisemien suhteen ;)…
maailmanaarella
20.6.2016 at 16:35Koufonisia ❤️. Oli kyllä niin ihana paikka. Juu, Porissa on aina hyvät rannat, vaikka itse asiassa Suomen Porista olen kokenut vain jazzit, pitäisi kai joskus lähteä sinne testaan rantsutkin?.
Tuija
19.11.2016 at 16:22Kiitos linkistä! Muistan lukeneeni tämän aiemminkin ja jääneeni haaveilemaan retkestä tuonne. Ihanalta vaikuttaa! Saarihyppelyhaavein! Tuija
Matkalla lähelle tai kauas
5.2.2017 at 16:05Kylläpä näyttää kauniilta. Arvaa vaan nouseeko tästä Kreikka kuume? Kyllä. Saarihyppely on haaveenaa ja siihen paraikaa keräilen saaria, missä viipyä ja hyppiä sitten taas toiselle.