Menu

Onnea Azoreiden postikortissa

Updated 31.1.2020

Azorit
Ennen Azoreiden matkaani olen törmännyt useita kertoja kuvaan, jossa on kaksi järveä – toinen safiirinsininen (Lagoa Azul) ja toinen smaragdinvihreä (Lagoa Verde). Sama kuva odottaa minua myös Ponta Delgadan lentokentällä – jättikokoisena versiona.

Tämän Seitsemän kaupungin kraaterijärven Lagoa das Sete Cidadesin haluan nähdä omin silmin.

Lagoa das Sete Cidadesin ympärillä on useampikin mahdollinen vaellusreitti. Me ajamme aamun sarastuksessa Furnasista, saaren kaakkoisosasta kohti luodetta. Ohitettuamme Carvãon näköalapaikan jätämme auton tienposkeen ja jatkamme jalkapatikassa. Täältä lähtee kävelyreitti ohi kaksoisjärvien ja kulkee aina Mosteirosin rantakaupunkiin asti. Matkaa tulee 11 kilometriä, edestakaisin tuplat, mutta meille riittää vähempikin (kumppanini paketoitu varvas ei innosta urotekoihin patikkapoluilla).

Azorit

Azorit
Tänään maisema peittyy sumuun, mutta me jatkamme urheasti matkaa. Täällä kärsivällisyys usein palkitaan, ja opaskirjassa luvattu dramaattinen maisema on hyvä motivaattori.
Emme  siis luovuta.
Kiivaampi tuulenpuhuri voi hetkessä hajoittaa pilvet ja paljastaa postikorttimaiseman.

Azorit

Azorit

Mutta ei tänään.
Kukkulan korkeimmalla kohdalla, Pico da Cruzilla 856 metrin korkeudessa, tämä luvattu dramaattinen näkymä on piilossa sumuseinän takana.
Odotamme. Kärsivällisesti.
Syömme mukaan pakatut sämpylät.
Tuuli puhaltaa.
Muttei tee pienintäkään aukkoa tähän valkeaan seinämään, joka on minun ja maiseman välissä.  Tänään emme näe kraaterijärviä.
On pakko luovuttaa.

Azorit

Lagoa das Furnas

Seuraavana päivänä meillä on enemmän onnea.
Nousemme jo kukonlaulun aikaan ja ajamme ensin Furnasin yläpuolella sijaitsevalle kukkulalle, Pico do Ferrolle, josta on näkymät Furnasin kylään ja järvelle.

Azores

Azorit

Azorit

Aurinko on vasta noussut, ja koko kylä näyttää vielä uinuvan –
aivan kuten Pörrikin, jonka yllätämme kesken sikeiden unien.

azorit koira

Vaikka Azoreilla ajelu on yleensä leppoista touhua eikä näillä maisemateillä tarvitse pelätä ruuhkia, saattaa matkan teko joinain aamuina yllättäen hidastua…

Azorit lehmä

Tänä aamuna me jatkamme Pico do Ferrolta kohti Salto do Cavaloa, mutta mitä koillisemmaksi ajamme, sitä sakeammaksi sumupilvi tiivistyy. Parasta siis kääntää nokka kohti länttä.

Azorit

Azorit
Yritämme siis uudestaan lähteä tavoittamaan postikorteista tuttua Sete Cidadesin kaupunkia sekä vihreää ja sinistä kraaterijärveä.

Matkan varrella pitää toki pysähtyä useampaan kertaan.
Välillä kuvataan lehmiä.
Ja siellä kukkulan laella on viehättävä puukärry, joka myös täytyy saada kuvaan.

Azorit

Kun tie muuttuu turhan kapeaksi, hypätään autosta ja jatketaan jalan.
Kurkitaan kukkuloilta, mistä saisi parhaan näkymän järville.

Azorit

Azorit

Sitten suunnataan alas laakson pohjalle. Kuljetaan pitkin rantaviivaa ja ihmetellään maisemaa sammakkoperspektiivistä.

Azorit

Azorit

Azorit

Ja sitten taas kohti korkeuksia.

Vista do Rei

Ehkä suosituin paikka ihailla kaksoisjärviä on Vista do Rein näköalapaikka, sillä sinne pääsee helposti autolla.

Ja täältä se postikorteista ja matkailumainoksista tuttu näkymä odottaakin: viisi kilometriä leveä kraateri, jonka sisään on muodotunut kaksoisjärvi.

Maisemanautintoa kuitenkin hieman pilaa ympärillä kameroidensa kanssa hääräävät lukuisat turistit.

On siis parempi lähteä taas pienelle patikkaretkelle.

Azorit

Azorit

Vista do Rein näköalapaikalta lähtee kapea ja mutkainen hiekkatie kohti Sette Cidadesin kaupunkia. Matkaa on vain 7 kilometriä mutta muutama turisti päättää kokeilla ajotaitojaan tällä ralleistakin tutulla reitillä.

Me tyydymme apostolin kyytiin.

Azorit

Azorit

Azorit
Mitä kauemmaksi näköalapaikalta kävelee, sitä hiljaisemmaksi tie muuttuu. Täällä saa kuvailla kaikessa rauhassa, mutta matkan edetessä järvimaisemakin jää kauemmaksi.

Mutta on täällä silti kaunista, kuvasi sitten taustalle häipyvää järvimaisemaa, alla vehreänä levittäytyvää laaksoa tai kumpulevien niittyjen takana pilkottavaa merimaisemaa.

Azorit

Azorit

Azorit

Azorit

Ja katso miten kauniissa maisemissa lehmät saavat täällä nauttia kesäpäivistä!

Azorit
Me emme kävele tänään Sete Cidadesin kaupunkiin asti, koska pitäisi kävellä vielä takaisin autolle (ja täytyy muistaa, että varvas on edelleen paketissa). Noin puolessa välissä käännymme takaisin.

Paluumatkalla löydän sen kaikkein parhaimman kuvauskulman Lagoa Azulille ja Lagoa Verdelle.

Azorit

Ja kun aurinko valaisee molemmat järvet, emme voi kuin nyökkäillä: toden totta, toinen järvistä on selvästi vihreä ja toinen sininen (vaikka vertaus smaragdiin ja safiiriin on kyllä liioittelua!).

Oma postikortti on nyt napattu.

PS. Entä miksi toinen järvistä näyttää siis siniseltä ja toinen vihreältä?

Muinaisen tarinan mukaan taustalla on rakkaustarina <3 (kuinkas muuten). Tarina (lyhennettynä) kuuluu näin:

Olipa kerran vihreäsilmäinen prinsessa ja sinisilmäinen paimen, jotka rakastuivat tulisesti. Kun Seitsemän kaupungin kuningas kuuli rakkaan tyttärensä rakastuneen paimeneen, kuningas tietysti raivostui eikä voinut hyväksyä nuorten rakkautta.  Sekä paimen että prinsessa itkivät mahdotonta rakkauttaan niin vuolaasti, että kaupungit peittyivät kyyneliin ja kyynelet synnyttivät kaksoisjärven, jonka toinen puoli sai värinsä prinsessan smaragdinvihreistä ja toinen paimenen safiirinsinisistä silmistä.

Todellisuus on kuitenkin tarua tylsempi ja väriero johtunee siitä, että järvistä taaempi saa sinisen värinsä veteen heijastuvasta taivaasta ja etummainen taas vihreän värinsä järven seinämiä vuoraavista männyistä.

*****

Jos käyt tykkäämässä blogini Facebookista, saat lisää tarinoita Azoreilta ja muualta maailmasta suoraan uutisvirtaasi.

Matka- ja luontokuviani pääset taas seuraamaan Instagramista, josta löydyn nimellä @heidimaailmanaarella.

Nyt blogillani on (vihdoin) myös Twitter-tili. Sen löydät täältä.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

38 Comments

  • Johanna @ Out of Office
    17.7.2016 at 21:09

    Voi sinua lehmäkuvaajaa <3 Jotenkin tämäkään ei taas yllätä.

    Upeat ovat kyllä maisemat – sitten lopulta. Juuri eilen kahlasin läpi omia vanhoja kuviani vuoden, parin takaa. Teimme Sveitsissä sadesumussa haikin jonka varrella olisi ollut muutamakin sinivetinen järvi. Järvet olivat harmaita, eikä Sveitsin suurinta jäätikköä edes nähnyt. Mutta onhan Instagram opettanut meille että sumussa on ihan oma erityinen charminsa…

    Toivottavasti se varvas on jo kunnossa? 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      17.7.2016 at 21:19

      Lehmät <3.
      Kyllä, sumussakin on sitä jotain. Juuri rupesin käymään jo seuraavaan Azorit-juttuun kuvia läpi ja siellä on sitten taas sumua – mutta ne parhaat sumukokemukset ja se tunne, kun sumupilvi yhtäkkiä häviää…
      Varvaskontrollissa selvisi, että varvas ei ollut vain murtunut, vaan siitä oli lähtenyt pala, joten toipuminen kestää sitten pitempään. Saa nähdä, miten paljon Norjan-reissullakaan päästään vaeltamaan. No, sinne on onneksi vielä hetki matkaa. Purjelautailua myrskysäässä en siis voi suositella aloittelijoille…

      Reply
  • Johanna Hulda
    17.7.2016 at 21:42

    Heh, Azoreilla ei kyllä voi paljoa tekemisiään suunnitella, kun vaihtuvan sään mukaan on edettävä! Siis jos haluaa nähdäkin jotain. 🙂 Oli kiva kurkata näkymiä Pico do Ferrolta, joka meiltä jäi välistä kivuttuamme jalan jo Furnasin kylästä järvelle.

    Olen jostain lukenut, että kaksoisjärvien väriero johtuisi niiden erilaisesta mikrobikannasta. Värit ovat kuulemma ennen olleet kirkkaammat, mutta saasteet ovat tehneet ne sameammiksi. Mene ja tiedä, mutta kasvaahan tuon sinisenkin järven rannoilla mäntyjä ja vihreänkin voisi kuvitella heijastavan taivasta!

    Reply
    • maailmanaarella
      18.7.2016 at 08:39

      No ei tosiaan voi suunnitella paljoa, suunnitelmat voi mennä päivän aikanakin monesti uusiksi. Ensimmäinen asia, minkä hotellimme meille opetti, oli tarkistamaan sää saaren eri osista videokameroiden avulla. Me asuttiin siellä Furnasin järven rannalla, niin Furnasta tuli sitten koluttua enemmänkin.

      Joo, voi johtua moikrobikannastakin. Joskus taisin minäkin sellaisen tiedon nähdä. Jossain vaiheessa värieroa ei kuulemma edes huomannut, nyt se oli kuitenkin, ainakin auringon paisteessa, ihan selvä.

      Reply
      • Johanna Hulda
        18.7.2016 at 18:09

        Jep, viime vuonnakin erotti kyllä ihan selvästi sinisen ja vihreän toisistaan. Näkeekö niitä videokamerakuvia netistä jostain, vai oliko hotellilla ihan omat sääkamerat? 🙂 Olis tosiaan aika kätevä juttu jos tulevaisuudessa tulee palattua!

        Reply
  • salaine
    18.7.2016 at 00:07

    Paljon voisitte nähdä vaivaa mutta tuo vaiva kyllä palkitaan upeasti. Kesällä reissussa pohdin usein sitä, että mitä kaikkea sitä tekeekään kuvien eteen. Hienon kuvan Sait kyllä. Minusta tuossa toisessa järvessä selvästikin on jotain levää ja siksi on vihreä. Reunustaahan kumpaakin järveä männyt. Mielenkiintoista.

    Reply
    • maailmanaarella
      18.7.2016 at 08:44

      Oikeastaan vaeltelu pitkin ja poikin ei tuntunut yhtään “vaivalta”, oli siellä niin ihana vaellella. Tarkoitus oli patikoida paljon enemmänkin, mutta mieheni murtunut varvas hidasti menoa harmillisesti.
      Voihan siellä levääkin olla, en tiedä… Näin minulle väri selitettiin. Saattoi olla kaunisteltu versio totuudesta :).

      Reply
  • Anna | Muuttolintu
    18.7.2016 at 08:20

    Ihana tuo tarina järvien väreistä, mistä sitten oikeasti johtuukaan 🙂 Näyttää kyllä ihan huikean kauniilta! Nuo järvimaisemat Azoreilta tuleekin ensimmäisenä mieleen. Ehdottomasti haluan tuonne joskus patikoimaan!

    Reply
    • maailmanaarella
      18.7.2016 at 08:46

      Azoreilla oli niin kaunista, meni sitten minne päin tahansa – vaikka välillä sumupilvet peittivätkin kauniit maisemat. Azorit on todella ihan patikoijan unelma.

      Reply
  • Venla / Breezes from my Atlas
    18.7.2016 at 09:24

    Melkoisen vaivan takana järvet olivat, mutta upeita kuvia sieltä sait! Mulle tuli sama mieleen kuin Johannalle ja salainelle; luulisin, että järvien värieron takana on joku muu, kuin värin heijastaminen, esimerkiksi juurikin saasteet.

    Reply
    • maailmanaarella
      18.7.2016 at 09:43

      Kiitos kommentistasi Venla. Hmm, itse asiassa juuri saasteet ovat himmentäneet värieroa vuosien myötä, joten ei voine johtua ainakaan saasteista. Mutta varmaan muukin kuin heijastuminen voi toki vaikuttaa. Pitänee tutkia asiaa lisää…
      Jos haluaa vain napata kuvan järvistä, voi sen toki tehdä paljon helpomminkin: ajaa kauniina päivänä suoraan Vista do Rein näköalapaikalle (näin useimmat tekevät) ja napata kuvan. Mutta meille puoli ruokaa – tai enemmänkin – oli juuri vaeltelu pitkin kärrypolkuja Azoreiden huikeissa maisemissa.

      Reply
  • Ansku BCN
    18.7.2016 at 10:15

    Kaikki postaukset Azoreista saavat aina ihan mielettömän matkakuumeen aikaan ja halun ostaa lennot tuonne ihan just, niin tämäkin postaus! Näyttää ihan minun paikaltani: vuoria, luontoa, kukkia, maisemia… Kaunista!

    Reply
    • maailmanaarella
      18.7.2016 at 11:11

      Azorit oli niin minunkin paikka! Haluan lähteä vielä uudestaan koluamaan muutkin saaret ❤️.

      Reply
  • Tanja/Levoton Matkailija
    18.7.2016 at 15:17

    Azorit on todella upea paikka. Olen käynyt samaisella saarella, Ponta Delgadalla, vuonna 2011. Haaveissa on tehdä saarihyppely myös muille saarille 🙂 Noi järvet oli jänniä, ja olin yllättynyt miten hyvin väriero oikeasti näkyy.

    Reply
    • Tanja/Levoton Matkailija
      18.7.2016 at 15:19

      Oho, Sao Miguel olikin sen saaren nimi 😀

      Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 14:52

      Joo, minäkin haaveilen Azoreiden saarihyppelystä. Maisemien lisäksi azorilaiset niin huppuystävällisiä. Ja vaikka sumu välillä peiti esim. näkyvyyden järville, toi se vain oman ihanan lisänsä Azoreiden mystiseen kauneuteen.

      Reply
  • Andrina / Andante
    19.7.2016 at 20:07

    Ollaan mieheni kanssa molemmat ehdottomasti aktiivilomailijoita, ja Azorit näyttää luontolomailijan unelmalta! Miten upeita kiipeilyreittejä ja maisemia, aloin heti googlailemaan saaria tarkemmin 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 14:53

      Azorit todella on luonto- ja aktiivilomailijan paratiisi! Suosittelen ehdottomasti!

      Reply
  • Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    19.7.2016 at 23:38

    Jopas näyttää hyvältä nämä maisemat ja tarinakin on mitä koskettavin!

    Muistuttaa jotenkin ensimmäinen yritys meidän kiipeämistä Tongariro Alpine Crossingilla Uudessa-Seelannissa, jossa patikkaretki aloitettiin hyvissä olosuhteissa, mutta jonka aikana sää muuttui ihan dramaattisesti niin että ylhäällä sai vähän jopa pelätä. Ei puhettakaan että siltä sumulta olisi nähnyt monivärisiä kraaterijärviä. Hyvä että teillä oli mahdollisuus kiivetä toisenkin kerran tuonne katsomaan!

    Azoreita on luonnostaan moni kehunut, eikä näemmä suotta. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 14:55

      Uudessa-Seelannissa patikointi on kyllä minun haavelistalla melkeinpä ylimpänä. palaan viel monta kertaa teidän uusi-Seelanti postauksiin ja toivottaavsti jossain vaiheessa pääsen sinne itsekin. Jännä oli, että vaikka São Miguelin saari on niin pieni, saattaa sää muuttua päivässä ihan dramaatisesti pilvettömästä rankkasateeseen.

      Reply
  • Emma
    20.7.2016 at 12:11

    Oi, miten mä en oo tajunnutkaan miten mahtava luonto tuolla on! Joskus oon katsellut tonne matkoja, mutta tästä eteenpäin taidankin katsoa vielä vähän tarkemmin jos sattuisi vaikka halpa matka vahingossa vastaan! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 14:56

      Katso ihmeessä, Azorit on vierailun ja toisenkin arvoinen. Niin kaunis saari!

      Reply
  • Miraorvokki/Pöndekengissä
    20.7.2016 at 21:43

    No onpa siinä ollut tekemistä ja näkemistä! On kyllä kuvat kirjaimellisesti aivan kuin postikortissa :)Tämä todellakin pitäisi nähdä omin silmin!

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 14:57

      Ja Azorit on siitä ihana, että saaret on niin pieniä ja välimatkat lyhyitä. Lyhyen ajomatkan aikana ehtii nähdä niin plajon upeaa luontoa. Postikorttimaisemia on joka puolella <3.

      Reply
  • Noora | Kerran poistuin kotoa
    20.7.2016 at 22:02

    Azoreille on kyllä joskus päästävä! Tuo tuntuu olevan yksi luontomatkaajan paratiisi. Azoreille lähtisin kyllä jonkun ajotaitoisen kanssa. Ainakin tuntuu siltä että tuolla, kuten vaikka Islannissa, on kaikkein paras kulkea autolla ja omaan tahtiin. Saa kuvailla ja patikoida niin pitkään kuin sielu sietää. Ja pysähdellä aina kun näkee jotain kaunista. Ihanaa, että teillä oli useampikin tilaisuus kurkistella tuota upeaa järvimaisemaa. Varmasti olisi harmittanut, jos olisi pelannut kaikki yhden kortin varaan, ja sitten sumulta ei olisi nähnyt mitään!

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 14:58

      Kyllä, Azoreilla auto on oikeastaan ehdoton. Mutta pitkiä välimatkoja ei joudu ajamaan, kun saari on niin pieni. Kovakuntoisen valinta voikin olla maastopyörä :).

      Reply
  • Anna Koskela
    21.7.2016 at 09:36

    Kuulostaa pitkälti samalta muin minunkin monen eeppisen maiseman etsimisreissut.
    Ensin haet sitä kissojen ja koirien kanssa räntäsateessa, ja kun pääset paikall on sumua tai rakennustelineet edessä.

    Hyvä että saitte kuitenkin jonkun kuvan!

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 15:00

      Heh, ja ei muuten mullakaan ollut eka kerta, kun maiseman edessä oli jotain odottamatonta, joka ei niin kuin kuulu kuvaan! Keväällä Moskovassa ei edes päästy punaiselle torille, kun valmistelivat Voitonjuhlaa. Ja Pietarissakin talvipalatsin edessä oli kaiken maailman hökkyrät – ota siinä sitten kuvia.

      Reply
  • Pirkko / Meriharakka
    21.7.2016 at 11:22

    Heh, meille kelpasi näköalapaikka, ei tarvinnut kävellä eikä sumukaan juuri sillä hetkellä ollut. Kaunista Azoreilla kyllä on, vaikka sitä turistimielessä Madeiran pikkusiskona pidetäänkin, mm. ravintolatarjonnan suhteen. Mutta luonnon puolesta se on kyllä yhtä hyvä kohde, vähintäänkin, kuin Madeira.

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 15:01

      Kyllä minä ihastuin ainakin tähän São Migueliin aivan täysin, mutta ehdottomasti haluan tavata myös isosiskon eli Madeiran – kun ei se blogijuttujenkaan perusteella mikään mummokohde olekaan :).

      Reply
  • Paula - Viinilaakson viemää
    21.7.2016 at 20:10

    Hauska tarina, tuo järvien värin tuoja. 🙂

    Aivan upeita maisemia teillä ollut tällä reissulla. Näyttää niin ihanan rauhalliselta paikalta jossa pääsee pakoon kaikkea hälinää ja kiirettä.

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 15:04

      Azoreilta löytyi tosiaan paljon rauhallisia paikkoja. Melkein hämmästyttävän rauhallista siellä oli, vaikka olikin paras sesonki menossa.

      Reply
  • Meidän matkassa / Monna
    22.7.2016 at 08:05

    Vau! Onpa upean näköinen paikka. Onneksi kärsivällisyys palkittiin seuraavana päivänä 🙂 Azorien luonto vaikuttaa kyllä todella kauniilta, josko tuonnekin joku päivä suuntaisi.. Ja toi tariana<3 Tarinat on ihan parhaita!

    Reply
    • maailmanaarella
      22.7.2016 at 15:06

      Kiitos Monna, jos tykkäätt kauniista luonnosta eikä sään vaihtelut ja epävakaisuus haittaa, niin ehdottomasti suosittelen Azoreita. Ihana, ihana paikka!

      Reply
  • Kohteena maailma
    22.7.2016 at 21:14

    Onhan nuo upeita kuvia! Ei ihme, että monet valitsevat häämatkakohteeksi.

    Reply
  • Terhi / Muru Mou
    23.7.2016 at 20:27

    Tajusin, että en tiedä Azoreista oikestaan yhtään mitään sijaintia lukuun ottamatta. Mutta nytpä tiedän näistä järvistä ja sen, että siellä näyttää olevan aivan tajuttoman kaunista! Tuonne olisi mahtava päästä patikoimaan 🙂

    Reply
  • Stacy Siivonen
    23.7.2016 at 22:38

    Valkoinen sumuseinämä tekee kyllä hermot nopeasti kireiksi näköalapaikalla, mutta kun sumu repeää, niin tulee kuvista parhaimmat. Vihreä ja sininen järvi ovat todella upeita. Juuassa on vihreä lampi ja se näkyy Googlen ilmakuviinkin ihan vihreänä. Tuollaiseen tekisi mieli mennä uimaan.

    Reply
  • Tanja
    24.7.2016 at 10:13

    Upeita kuvia, mieli tekis lähteä samantien vaeltamaan tuonne Azoreille.

    Reply

Leave a Reply