Menu

Hurtigruten – risteilymatkojen ikoninen klassikko

Updated 7.1.2021

Hurtigruten

Hurtigruten on maailman kaunein lauttareitti ja unohtumaton risteilyelämys. Se on suorastaan klassikko. Kokemus, joka jokaisen matkailijan pitäisi kokea.

AINAKIN kerran elämässä.

Matkaesitteet ja -oppaat pursuavat ylitsevuotavia superlatiiveja Hurtigrutenista: Hurtigruten on IKONINEN. Se on MAAILMAN UPEIN rannikkoristely. Maisemat ovat DRAMAATTISIMPIA. Ehdottomasti Norjan HIENOIMPIA maisemaelämyksiä. PARAS tapa tutustua Norjan aarteisiin.

Pakkohan se on uskoa, kun kaikki niin väittävät.

Totta puhuakseni reilu vuosi sitten (ennen kuin olin matkabloggaaja) olisin pyöritellyt silmiäni Hurtigruten-sanan kuullessani. Mikä ihmeen Hurtigruten?

Niin, mikä ihmeen Hurtigruten?

Hurtigruten on siis Norjan rannikkopaikkakuntia yhdistävä laivareitti joka on jo vuodesta 1893 asti kuljettanut matkustajia, rahtia ja postia satamiensa välillä. Alun perin laiva kulki Trondheimin ja Hammerfestin välillä. Myöhemmin reittiä laajennettiin, ja nykyään reitti kulkeekin Bergenistä Kirkenesiin (Kirkkoniemeen) ja takaisin. Laivamatka kestää yhteensä 11 päivää  – siis jos haluaa nauttia oikein kunnolla norjalaisista maisemista ja kulkea reitin edestakaisin. Kilometrejä matkan aikana kertyy 5200.

Hurtigruten-laivoja on yhteensä 11, ja joka ikinen ilta yksi laiva lähtee Bergenin satamasta kohti pohjoista. Kuusi päivää kestävällä matkalla Kirkenesiin pysähdytään 34:ssä eri satamassa. Satamapysähdykset ovat pääasiassa hyvin lyhyitä piipahduksia, joten matkan varrella olevia satamakaupunkeja ei juuri ehdi koluamaan.

Suurin osa Hurtigrutenin kyytiläisistä on turisteja, jotka ovat tulleet risteilylle ihailemaan norjalaisia vuono-, vuori- ja merimaisemia. Ja onhan niissä ihailemista – ainakin jos taivas niin sallii. Huvituksia ja villiä yöelämää Hurtigrutenilta on sitä vastoin turha lähteä etsimään, mutta jos laivan kannella maisemien ihailu kyllästyttää, on sentäs mahdollista osallistua erilaisille retkille. Tarjolla on muun muassa melonta- ja patikointiretkiä, valaiden katselua ja erilaisia safareita.

Hurtigruten

Totta kai minunkin pitää päästä kokemaan tämä maailman upein rannikkoristeily – risteilyjen ikoninen klassikko. Haluan ottaa selvää, onko Hurtigruten NIIN upea kokemus kuin väitetään.

Perjantai, 12. elokuuta

Sade vihmoo ja Bergenin kadut ovat lätäköiden täplittämät.  Yritän olla välittämättä sateesta, sillä MS Nordnorge odottaa ja minä olen valmis uuteen seikkailuun.

Hytti on pieni ja näköalan edessä roikkuu pelastusvene.  Parempi suunnata kannelle.

Klo 20.00 laiva lähtee kohti ihastuttavaa jugendkaupunki Ålesundia, joka vie palan sydämestäni.

Tänään en vielä kuitenkaan tiedä Ålesundin ihanuudesta vielä mitään, ja taivaskin on niin paksun pilvimassan peitossa, että on turha haaveilla kuohuvasta auringonlaskussa.
Lisäksi laiva alkaa keikkua ikävästi.

Laivan keikkuessa mieli täyttyy uutisista, laivauutisista, niistä ikävimmistä. Vaikka vesi on minun elementtini, jostain syystä keikkuvat laivat saavat minut aina ahdistuneeksi. Onneksi olen tajunnut pakata mukaan paketin Postafenia. Aina en ole tajunnut. Silloin pienellä keikkuvalla laivalla, Karibian aallokossa, minä ja parikymmentä muuta matkustajaa vietimme matkan laivan alimmalla kannelle. Sinne kapteeni oli opastanut pahoinvointiset jo ennen kuin laiva edes lähti matkaan. Siinä vaiheessa olisi jo pitänyt tajuta, mitä tuleman pitää.

Nykyään olen viisaampi.
Postafenilla on myös mukava unettava vaikutus. Herään kuitenkin keskellä yötä.
Laiva keikkuu taas.
Tuntuu ikävältä.

Uusi aamu on onneksi tyynempi. Mutta edelleen harmaa.
Aamiaissalissa on liikaa ihmisiä, ja laiva pitää kummallista meteliä.
Tiedän, minusta on tullut ronkeli. Erityisesti aamujen pitäisi sujua sulavasti ja hiljaisuudessa. Tällaisella risteilyllä sellaisesta luksuksesta on turha haaveilla.

Parempi siis keskittyä maisemiin. Niitähän me tältä risteilyltä olemme tulleet hakemaan.
Siispä ulos kannelle.

Hurtigruten

Geirangervuono

Tänään laiva jatkaa Ålesundista Unescon maailmanperintökohteena tunnetulle Geirangerinvuonolle. Se on esitteen mukaan vertaansa vailla oleva luonto- ja kulttuurielämys.  Lonely Planet listaa Geirangerin koko Norjan TOP 1 -elämykseksi.

Matkaesitteiden kuvissa Geirangerilla paistaa aurinko. Aina.
Niinhän matkaesitteissä kuuluu.

Me emme kuitenkaan näe edes pilkahdusta auringosta.
Kaiken lisäksi kannella tuulee. Siis todella tuulee.
Vettä tulee välillä tihuuttaen, välillä melkein vaakasuoraan. Suurin osa matkustajista pysyttelee tiukasti sisällä lämpimässä, mutta me sisukkaimmat emme välitä. Vedämme vain huppua tiukemmalle, yritämme löytää katoksen alta oman rakosemme ja imemme näistä norjalaisista maisemista energiaa.
Melkein kuin hurmoksessa.
Ja minä tietysti kuvaan. Pyyhin kameran linssiä ja kuvaan taas lisää.  Harmaitahan kuvista tietenkin tulee. Mutta ei aina voi paistaa aurinko. Ei edes matkaesitteiden ylistämällä Geirangerilla, Unescon maailmanperintökohteella, joka esitteiden kuvissa kylpee auringonpaisteessa.
Aina.

Hurtigruten

Hurtigruten

Hurtigruten

Vastaan tulee jylhiä vuorenseinämiä ja ryöppyäviä putouksia, joista kuuluisimmat ovat Seven Sisters ja the Suitor – seitsemän sisarusta ja heidän kosijansa.

Osallistumalla Hurtigrutenin järjestämälle retkelle pääsisi Geirangeriin tutustustumaan myös lintuperspektiivistä. Lisäksi pääsisi ajamaan alas pitkin kiemurtelevaa Trollstigeniä.

Meille riittää laivakyyti. Ja tuskin korkeuksista, pilvimassojen yläpuolelta tänään mitään näkisikään.

Hurtigruten

Hurtigruten

Hurtigruten

Hurtigruten

Hurtigruten

Me koemme Hurtigruten-risteilystä vain pienen palasen, sillä illalla, kun laiva palaa Ålesundiin, meidän on aika nousta jo maihin ja jättää hyvästit MS Nordnorgelle. Meidän risteily on ollut tuulta, tuiverrusta, tihkua ja kaatosadetta, keikkumista aalloilla ja sumuisia valokuvia. Ei siis ihan sellaista, mitä esitteiden kuvat lupaavat.

Säätiedotus lupaa kuitenkin seuraavaksi päiväksi jo vähän aurinkoakin. Tällä kertaa koko matkaa Kirkenesiin ei siis tehdä vesisateessa.
Jos oikein huono tuuri sattuisi, saattaisi koko risteily kuitenkin olla yhtä harmautta. Ja keikkuvia öitä. Ja kun laivalla ei juuri huvituksiakaan ole tarjolla, olisi varmasti syytä pakata mukaan ainakin kasa hyviä romaaneja.

Minulle kaksi päivää Hurtigrutenin kyydissä on tällä kertaa tarpeeksi. Mutta ehkä, ehkä joskus, haluan vielä kokea koko matkan Bergenistä Kirkenesiin Hurtigrutenin kyydissä, vaikka ei se nyt ihan ylimpänä haavelistalla tämän kokemuksen perusteella olekaan.
Mutta jos joskus Hurtigrutenille palaan, haluan panostaa myös parempaan hyttiin – sellaiseen, jonka ikkunasta näkyy muutakin kuin roikkuva pelastusvene.


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Maailman äärellä -matkablogini on nyt myös  Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2016 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

40 Comments

  • Johanna @ Out of Office
    4.9.2016 at 19:54

    Mikä kehno tuuri! Tiedän että näiden sanojen lohdutusarvo on olematon, mutta omalla laillaan nuo pilviset kuvatkin ovat tosi vaikuttavia. Mutta eivät tietenkään kirkkaan aurinkokelikuvien kanssa vertailukelpoisia. Se on vähän kuin vertailisi mustavalkoista ja väritelkkaa keskenään.

    Mutta nyt tiedän, että minunkin täytyy kirjoittaa siitä kuumailmapallolennosta josta tuli katkera pettymys. Ei ole matkabloggarinkaan elämä pelkkien kultareunaisten pilvien tuijottelua auringonlaskussa. Taivas voi joskus olla myös kilometrin paksuisessa pilvessä 😉

    Reply
    • maailmanaarella
      4.9.2016 at 21:16

      Niin, onhan se ihan törkeää, ettei aurinko aina paistakaan matkabloggaajille. Pitäisihän meidän nyt saada jokaisesta vierailemastamme paikasta ne parhaimmat kuvat ;). Onneksi kuitenkin tämän kesän Norjan reissulla me näimme myös niitä aurinkoisia vuonoja ja aurinkoisia vuoria. Niin, ja olihan näissä mustavalkeissakin päivissä kuitenkin oma tunnelmansa, mutta jos risteilyllä viettäisi 11 päivää ja koko ajan olisi harmaata ja keikutusta niin voisihan se vähän harmittaa. Tai paljon.

      Ehdottomasti kirjoitat kuumailmapallolennosta. Sellaistahan se matkustaminen on: joskus tulee, niiden kultareunaisten pilvien väliin, niitä synkempiäkin sävyjä.

      Reply
  • Johanna Hulda
    6.9.2016 at 03:44

    Todella kauniita kuvia! Uskon, että sateinen keli harmitti etenkin kun risteilyn pääasia on maisemien ihailu kannelta, mutta onhan näissä aivan upea tunnelma. Jotenkin tuo harmaus ja vuoria kiertävät pilvet sopivat noihin jylhiin maisemiin paremminkin kuin kirkas auringonpaiste. Mä muistan kuinka joskus nuorempana telkkarista tuli Hurtigruten-ohjelma, missä lähinnä kuvattiin maisemia laivan keulasta. Enpä olisi silloin paljon tylsempää telkkariohjelmaa saattanut keksiä, mutta nyt kököttäisin itsekin ihan mielelläni siellä laivan keulassa!

    Reply
    • maailmanaarella
      6.9.2016 at 08:52

      Kiitos Johanna! Hurtigrutenilla ei tosiaan paljon muita viihdykkeitä ole kuin maisemien ihailu, mutta olihan näissä mustavalkeissa maisemissakin ihailemista. Mutta jos olisimme olleet sen 11 päivää kyydissä ja koko ajan olisi ollut harmaata, niin sitten ei olisi kyllä enää hymyilyttänyt.
      Hih, ihan varmasti minäkin olisin nuorempana pitkästynyt kuoliaaksi seuratessa tv-ohjelmaa Hurtigrutenin etenemisestä – niin se aika meitä muuttaa … :).

      Reply
  • Miika / Scenic Road Hunters
    6.9.2016 at 12:05

    Upeita maisemia näyttäisi olevan. Harmillista, että sää oli tuollainen. Mut itse asiassa tollasella kelillä haluaisin ottaa sellasta timelapse -videota, jossa nuo pilvet menee tuolla vuorten välissä. Se vasta upeaa olisikin. Toki, silloin pitäisi pystyä olemaan samassa kohtaa jonkun aikaa ja se taas on liikkuvassa laivassa hieman vaikeaa.

    Hurtigrutenista kuulin ekaa kertaa viime talvena, kun tuttu kävi siellä road tripin yhteydessä. Pitänee tutkia tuota lisää ja yrittää mahduttaa jonkun reissun yhteyteen.

    Reply
    • maailmanaarella
      6.9.2016 at 12:52

      Huomasinkin, että sinä olet oikea videoekspertti. Minun ottamana videosta tuskin olisi tullut upea :D. Mutta ihan totta, pilvien kulkua vuorten väleissä oli kyllä upea seurata.

      Vaikka alussa leivan keikkuessa pitkin harmautta ajatelin, ettei enää koskaan tänne, niin nyt mietin jo toisin. Ehkä sittenkin sitä pohjoisempaa Norjaa olisi upea katsella myös laivan kyydistä. Mutta 11 päivää olisi kyllä jo liikaa.

      Reply
  • Miika I.
    6.9.2016 at 12:06

    Upeita maisemia näyttäisi olevan. Harmillista, että sää oli tuollainen. Mut itse asiassa tollasella kelillä haluaisin ottaa sellasta timelapse -videota, jossa nuo pilvet menee tuolla vuorten välissä. Se vasta upeaa olisikin. Toki, silloin pitäisi pystyä olemaan samassa kohtaa jonkun aikaa ja se taas on liikkuvassa laivassa hieman vaikeaa.

    Hurtigrutenista kuulin ekaa kertaa viime talvena, kun tuttu kävi siellä road tripin yhteydessä. Pitänee tutkia tuota lisää ja yrittää mahduttaa jonkun reissun yhteyteen.

    Reply
  • Ansku BCN
    6.9.2016 at 16:14

    Upealta paikalta näyttää harmaalla säälläkin! Se ei ole muuten yksi eikä kaksi kertaa, kun ulkomaalanen tuttu on kysynyt, että onko Suomessakin näitä upeita vuonoja ja valitettavasti joudun aina vastaamaan, että harmi kyllä ei :). Olen käynyt vuonoilla joskus lapsena, enkä kyllä muista mitään muuta kuin takapenkillä syödyt karkit!

    Reply
  • Merja /Merjan matkassa
    6.9.2016 at 16:25

    Minä muistan myös sen tv-ohjelman Hurtigrutenin etenemisestä ja aika tylsälle se vaikutti – siis se ohjelma, itse risteily on varmasti ihan mukava. Minua harmitti myös Kanadassa Sulphur Mountain -vuorella kun ilmassa oli metsäpaloista kantautuvaa savua ja näköala oli hyvin utuinen. Kirkkaalla, aurinkoisella säällä sieltä olisi saanut upeita kuvia. Aina ei voi voittaa 🙂

    Reply
  • Milla
    6.9.2016 at 21:56

    Kauniita kauniita kuvia! Me ajoimme v. 2005 Trollstigeniä, aivan upea reitti jota suosittelen ehdottomasti. Yövyimme juurikin Geirangerin läheisillä kukkuloille, maisema oli upea, melkein mykistävä! Ja silloin todella paistoi aurinko kuten kuvasit 🙂 Mutta säätä ei voi valita, onneksi aina voi tulla takaisin.

    Reply
    • maailmanaarella
      7.9.2016 at 08:19

      Kiitos Milla <3. OI että, sinä pääsit siis niihin mainoskuvien maisemiin. Ja ihan oikeassa olet: aina voi tulla takaisin. ja Norja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että tiedän palaavani. Ehken heti risteilemään mutta Norjaan kuitenkin. Erityisesti Lofootin ovat kuiskineet kutsujaan minulle jo pitkään.

      Reply
  • Meri / Syö Matkusta Rakasta
    6.9.2016 at 22:08

    Näinhän se on, että säätä ei voi valita. Kiinassa meillä meinasi itku tulla, kun kuusi tuntia vuorelle kavuttuamme kaikki oli sumun peitossa, emmekä nähneet metriä eteemme. Seuravaana päivänä onneksi kirkastui, ja upeat maisemat paljastuivat. Mutta en epäile, etteikö tuo sumuisuudesta huolimatta olisi näkemisen arvoinen reitti! Norja on kaunis.

    Reply
    • maailmanaarella
      7.9.2016 at 08:21

      Norja on toden totta kaunis, ihan uskomatoman kaunis. Ja vielä niin lähellä. Nyt enää kummastuttaa se, miksi ihmeessä en ole sinne aiemmin eksynyt. Nyt tiedän, että Norjaan tulen menemään vielä monen monta kertaa. Eikä siellä itse asiassa ollut yhtään niin kallista kuin kuvitelin. Suurin piirtein saman hintaista kuin Suomessa – selittivät sitä sillä, että Norjan kruunun kurssi oli kuulemma tavallista alhaisemmalla tasolla.

      Reply
  • Stacy Siivonen
    7.9.2016 at 07:18

    Minä olen nähnyt Geirangerin tietysti kylpevän auringonvalossa ja Hurtigrutenista puhuttiin jo peruskoulussa maantiedon tunnilla. On ilahduttavaa pelkästään se, että jokin vanha ei joudu leikkausten tai muiden säästötoimien kohteeksi. Minäkin olen hiljaisten aamujen ystävä ja erityisesti inhoan niitä, jotka paukuttavat metallilusikkaa kulhoa vasten syödessään yoghurttia tai kuppiin tai sen lautaseen juodessaan kahvia. Tekisi mieli kävellä niiden pöytään ja heittää lusikka ikkunasta ulos.

    Reply
    • maailmanaarella
      7.9.2016 at 08:25

      No nin, totta kai kaikki muut siellä käyneet ovat olleet niissä mainoskuvien aurinkoisissa maisemissa :D. Sinulla on selvästi ollut matkailusta innostunut mantsan ope. Ja niin tota, mahtavaa, että Hurtigruten elää ja kukoistaa läpi vuosikymmenten.

      Kiva muuten kuulla, että on muitakin hiljaisten aamujen ystäviä. Minua myös liian pirteät aamuihmiset joskus ärsyttävät suunnattomasti. Eikö voisi sopia, että ensimmäiset tunnit voisi aamusta viettää ihan hipi hiljaa… Ja metellilusikan kilinä toden totta on hermoja raastavaa kultavaa näinä aamun tärkeinä ensi tunteina.

      Reply
  • pschildt
    7.9.2016 at 08:28

    Lofoottien reissullamme näimme Svolvaerissa Hurtigruten laivat aamuin illoin ja silloin, melkein ainakin, päätimme, että palaamme vielä tänne, jollain noista laivoista!
    http://meriharakka.net/2016/08/14/lammashaassa-lofooteilla/

    Reply
    • maailmanaarella
      7.9.2016 at 08:34

      Jos joskus Hurtigrutenin kyytiin vielä päädyn, niin haluan juuri jonkin pohjoisen pätkän sillä kulkea, sillä Lofooteille minäkin haluan! Olenkin seurannut Lofoottien matkaasi sekä instassa että blogissa. On se kyllä aivan uskomaton paikka – niin kuin oikeastaan koko Norja.

      Reply
  • Säälle ei tosiaan voi mitään, mutta voi jestas, miten upealta nuo maisemat näyttävät! Norjassa on niin paljon upeaa nähtävää, mutta jotenkin sitä on pitänyt liian itsestäänselvyytenä. Ehkä siksi siellä ei ole vielä tullut reissattua. Noiden maisemien perässä pitäisi kyllä ehdottomasti matkustaa sinne.

    Reply
    • maailmanaarella
      7.9.2016 at 10:57

      Ihan sama juttu lienee itselläkin ollut: Norja on ollut liian lähellä, että sinne olisi tullut aiemmin hoksattua lähteä. Mutta voi pojat miten upea maa se on. Suomi on tietysti ihana omalla rauhallisella tavallaan, mutta Norja on täynnä vau-efektejä, jotka saava haukkomaan henkeään. Hieno, hieno maa! Ja varsinkin tällainen maisemaonnellinen ihminen ei voi muuta kuin rakastua Norjaan.

      Reply
  • Terhi / Muru Mou
    7.9.2016 at 13:31

    Harmillinen juttu, että oli noin ikävä sää! Kun olin lukenut jutun alun, olin “jes, tuonne minäkin haluan!”, mutta olisikohan se sittenkin minulle hieman liian tylsä kokemus… ainakin, jos sää on huono! Mutta toisaalta, tuollainen parin päivän matka voisi olla ihan kiva kokemus. Ja onhan nämä sinun kuvat upeita ankeasta ja pilvisestä säästä huolimatta! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      7.9.2016 at 13:37

      Koska minäkin olin kuullut Hurtigrutenista etukäteen vain superlatiiveja, halusin sitten kirjoittaa tämän oman, ehkä vähän ankeamman kokemuksen. Mutta en halua tyrmätä Hurtigrutenia täysin. Ja ehkä itsekin vielä joskus sille osallistun. Juuri tällaista muutaman päivän pätkää voin suositella sellaisille, jotka eivät ihan täysin risteilyihmisiä ole. Minä muistin taas kerran, että minä en ole. Ja täytyy tosiaan vielä muistaa, että näiltä laivoilta on turha lähteä hakemaan riehakasta yöelämää 😀 – mikä on kyllä minusta ainoastaan hyvä asia. Luentoja kyllä järjestetään ja pieni kuntosalikin laivalla oli… sinne en kyllä mennyt – keskityin niihin maisemiin – vaikka harmaita olivatkin. Hyvät sadekamppeet kyllä kannattaa mukaan ottaa!

      Reply
  • Mirka/ Reason for Season
    7.9.2016 at 16:34

    Näihin maisemiin tuo pilvinen sää jotenkin sopii tosi hyvin. Niiiiin mielelläni lähtisin tuonne itsekin. Harmi, jottei tämä noin ylipäätään ole se halvin matkakohde. Budjettini kun on tällä hetkellä sellaista nollan luokkaa :D. Mutta siis tosi hienoja kuvia kauniista paikoista <3.

    Reply
    • maailmanaarella
      8.9.2016 at 08:38

      Totta kyllä, ei ole halvimmasta päästä Norja. Mutta minut yllätti, ettei se ollut ihan niin kallis kuin olin kuvitellut. Hotellitkin sain oikestaan edullisemmin kuin Suomessa (paitsi Flåmissa, jossa hotellitarjonta on melko olematon, hinnat olivat aika tyyriit).

      Reply
  • Kohteena maailma
    8.9.2016 at 05:24

    Hurtigurten on tavoitteena joko 11 pv tai yhteen suuntaan. Veikkaan jälkimmäistä, suuntaa en vielä tiedä. Itse olin kesällä 11 pv Norjassa ja osui kohdalle norjalaisittain hyvät säät. Näistä kuvista ja jutun perusteella ei voi sinun risteilyn kohdalla sanoa samaa 🙁 Mutta kuvat on upeita!

    Reply
    • maailmanaarella
      8.9.2016 at 08:36

      Kiitos Rami.
      Tämä 11 päivän Hurtigruten onkin varmasti paljon helpompi järjestää: Lentää vaikka Bergeniin ja hyppää laivaan. Risteilee ylös asti ja sitten taas takas ja hyppää vuorostaan lentokoneeseen. Pitemmällä reissulla on myös suurempi mahdollisuus saada myös niitä aurinkoisia päiviä (ja kuvia). Mutta jos ei ole risteilyohmnen niin 11 päivää voi tuntua aika pitkältä…

      Me oltiin tällä Norjan reissulla viikko ja kyllä me aurinkoakin nähtiin. Itse asiassa plajon enemmän kuin sadetta. Bergenkin nähtiin auringossa, vaikka sanotaan, että siellä sataa kahtena päivänä kolmesta. Myös Aurland- ja Nærøy-vuonoja risteiltiin auringon saattelemana. Ja viikko riitti minut vakuuttamaan, etä Norja ON ihana. Aivan huikea ja kyllä minäkin sinne lähden vielä. Lofootit on ainakin ihan pakko nähdä.

      Reply
  • Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    8.9.2016 at 10:12

    Kelit eivät nyt olleet todellakaan ihan kohdillaan, mutta onhan nuo maisemat kuitenkin todella hienot!

    Vähän samantyyppistä oli Uuden-Seelannin Milford Sound, jossa myös sataa suurimman osan vuodesta. Vappupäivänä sattui kuitenkin oikein mukava keli meille poksauttaa skumpat risteilylaivan kannella.

    Sen jälkeen on itseasiassa käynyt useastikin mielessä että voisihan sitä tuonne Norjaankin mennä kastelemaan näitä maisemia. Koko risteilystä en kyllä ole ihan varma, mutta jos jonkun pätkän edes. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      9.9.2016 at 13:06

      Risteilu Uudessa-Seelannissa kuulostaa kyllä ihan unelmalta. Olen jo niiiin monta vuotta hhaveillut, että sinne asti pääsisin. Joskus vielä. Mutta ei jää Norjakaan maisemillaan juuri Uuden-Seelannin varjoon. Ihan huima maa, joka vei kyllä minun sydämeni. Ja niin lähelläkin vielä.

      Reply
  • Veera
    8.9.2016 at 17:53

    Mä olen lapsena reissannut perheen kanssa samoissa maisemissa monena kesänä. Hurtigruten on vähän jäänyt niiltä ajoilta kaivelemaan mielessä, että joskus täytyy päästä kokemaan alue myös mereltä käsin.

    Reply
    • maailmanaarella
      9.9.2016 at 13:08

      Vi vitsi, on sinulla ollut lapsena ihania reissuja. Minä pääsin vain Linnanmäelle ja Ahvenanmaalle :). tai no joskus jopa Tukholmaan ja Kanarialle, muttei koskaan Norjaan. Mutta nyt tiedän, että on se niin hieno maa, että sinne haluan vielä monen monta kertaa uudestaan.

      Reply
  • virpis (@taynnatieontar1)
    8.9.2016 at 22:52

    Voi kurja että sattui noin huonot kelit merelle. Siitä huolimatta kuvat ovat upeita! Norjaan olisi aivan huikeaa joskus päästä ihailemaan vuoria, vuonoja, maisemia! 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      9.9.2016 at 13:09

      Ehdottomasti suosittelen Norja-reissua. Esimerkiksi Norway in a nutshell – kierros on mahtava ja helppo tapa nähdä niin vuoria kuin vuonojakin.

      Reply
  • Tiia/ReiseReise
    9.9.2016 at 10:49

    Mä ajattelen myös, että vesi on mun elementti, mutta kyllä vaan sitä kaikkea tulee mieleen, kun laiva oikein keinuu. On kyllä kaunis reitti, ja kuvatkin ovat kauniita!

    Reply
    • maailmanaarella
      9.9.2016 at 13:11

      Kiitos Tiia, kyllä reitti on todella kaunis, mutta keikkuvat laivat ei ole minun juttu. Aina sen unohdan, mutta sitten risteilyllä, kun pieneen hyttiin kömmin ja ikkunasta näkyy pelkkää pimeää yötä ja laiva aloittaa keikkumisen, niin silloin alkaa myös ahdistus. Päivän valossa se keikkuminenkaan ei ole niin paha, mutta yöllä – voi ahdistus.

      Reply
  • Anna | Muuttolintu
    10.9.2016 at 02:27

    Vautsi, upean näköistä kehnosta kelistä huolimatta. Rupesi kyllä kiinnostamaan tuo risteily, mutta mitenhän sitä saisi takuuvarmasti ne hyvät kelit… 🙂

    Reply
  • Kaisa
    10.9.2016 at 09:52

    Tulikohan mun äskönen kommentti perille… joko se meni hyväksyttäväksi tai sitten mun netti pätkäsi just pahasti.

    Reply
  • Lotta | Watia.fi
    10.9.2016 at 13:34

    Säät tekevät kyllä paljon. Eipä sitä koskaan tiedä, osuuko ne kohdalle vai ei. Mielenkiintoinen risteily kyllä. Tästä olen aikaisemminkin lukenut ja oikeastaan joskus harkinnutkin. Ei toistaiseksi ole vielä kuitenkaan päätynyt reissulistalle.

    Reply
  • Itse olen menettänyt sydämeni Alesundille jo pelkästään kuvien perusteella <3

    Voin uskoa, että jos vuonot ja pohjoinen kiinnostavat, niin Hurtigruten on juuri niin upea kuin väittävätkin 🙂

    Reply
  • Tuo on varmasti upea kokemus, jonka hinta myös hirvittää. Toisaalta, noiden maisemien ihailusta voisi kyllä maltaita maksaakin, vaikka tällä hetkellä itse saattaisinkin valita vaikka sitten melontareissun jossakin tuolla vuorten välissä. Hiljaiset aamuhetket ovat kyllä luksusta ja harmi, ettet sellaisia onnistunut tuolla kokemaan. Se on aina, kun suurehko ihmisjoukko pistetään samaan paikkaan, niin tietää lopputuloksen. Silti, upea kokemus aivan varmasti!

    Reply
  • lizalondon
    16.9.2016 at 18:02

    Ymmärrän hyvin, että ikävät säät harmittavat etenkin tuollaisella matkalla – mutta kuvia ei todellakaan kannata harmitella, ne ovat harmaasta väriskaalasta huolimatta – tai ken tietää, ehkä myös sen vuoksi – aivan upeita!

    Reply

Leave a Reply