Palataan hetkeksi kesään, auringon paahteiseen Lissaboniin – kaupunkiin, joka hurmaa siloittelemattomalla olemuksellaan.
Romantikkojen kaupunkiin.
Lissabonissa on helppo kulkea ilman päämäärää ja antaa ajan patinoimien kujien valloittaa.
Vietellä suunnitelmien sivuun.
Täällä on helppo unohtaa opaskirjat ja eksyä kartalta kapeille kujille, joiden yllä puhtaat valkeat lakanat tuulessa liehuvat ja kanarialinnut pitävät konserttiaan.
Tämä on kaupunki, jossa aikakin pysähtyy.
Seikkailu alkaa Bairro Altosta
Aamu on vasta alussa, kun me aloitamme kierroksemme.
Bairro Altossa, kukkulan yllä sijaitsevassa kaupunginosassa, joka on kuuluisa yöelämästään, on vielä hiljaista. Illalla saapuvat juhlijat ovat vielä toisaalla, kukin omissa aamun askareissaan, ja ne kaikkein railakkaimmin juhlineet vasta kääntävät kylkeään.
Historiallinen ratikka 28 kulkee huokaillen läpi Lissabonin kiinnostavimpien kaupunginosien
Mekin jätämme uinuvan Bairro Alton ja hyppäämme Lissabonin kuuluisaan keltaiseen ratikkaan, ratikka numero 28:aan, joka kulkee huokaillen läpi Lissabonin, halki kaikkien kaupungin kiinnostavimpien kaupunginosien.
Ne kaikkein innokkaimmat turistit ovat jo ehtineet täyttää tämän legendaarisen raitiovaunun, ja jäljellä on enää ahtaat seisomapaikat vaunun perällä. Sinne me siis survoudumme.
Sitten matka alkaa.
Välillä kivutaan natisten ylöspäin ja sitten taas kolkutellaan alas, kurvissa jarrut kirskuen.
Täällä seitsemän kukkulan kaupungissa meno ei ole koskaan tasaista. Välillä tuntuu melkein kuin olisimme hidastetussa vuoristoradassa.
Raitiovaunun ahtaudessa tunnelma tiivistyy miltei sietämättömäksi kuumuudeksi. Yön hetkellisestä viileydestä ei ole enää jäljellä rippeitäkään.
Trendikäs Chiado houkuttelee shoppailemaan
Bairro Altosta ratikka vie Chiadoon. Täällä Lissabonin trendikkäimmässä kaupunginosassa katujen varsia koristavat muotiputiikit ja muotilehdistä tutut merkit. Osa matkustajista hyppää nyt pois ratikasta, ehkä juuri näiden putiikkien houkuttamana.
Sitten kulman takana pilkottaa jo meri, mutta me jatkamme eteenpäin, kohti Alfamaa ja Castelo de São Jorgen linnaketta.
Pikku hiljaa seisominen ratikan kuumuudessa käy liian tukalaksi, joten kun ikkunasta alkaa hahmottua Lissabonin vanhin kirkko, vuonna 1150 valmistunut Sé-katedraali, on aika hypätä kyydistä.
Kirkossa viileydessä onkin hyvä hengähtää hetki.
Sitten matkamme jatkuu. Tällä kertaa jalkapatikassa.
Ensimmäiseksi verkkaiset askelemme vievät meidät Santa Lucian näköalapaikalle, josta ihailemme punatiilisten kattojen yli aukeavaa maisemaa.
Ja tietysti merta.
Ja viimeistään täällä turistit kaivavat kameransa esille. Otetaan kuvia merestä ja näistä punatiilikattoisista taloista, jotka sympaattisesti ovat asettautuneet rinteeseen, kukin omalla tyylillään, tietysti kurotellen kohti aurinkoa ja merta.
Ja otetaan kuvia sinusta ja minusta ja meistä. Hörpätään pullosta vettä tai Coca-Colaa ja nauretaan. Ollaanhan lomalla. Ihanan rennossa Lissabonin kaupungissa.
Sitten taas jatketaan. Castelo de São Jorgen linnakkeen kautta sinne kaikkein pyhimpään – romanttisen sielukkaaseen Alfamaan.
Alfama
Alfaman sokkeloisilla kujilla olen kuin toisessa maailmassa. Täällä lakanat, pikkuhousut ja liput laiskasti heilahtelevat kevyessä tuulen vireessä, vieri vieressä, tasa-arvoisina.
Täällä, raitiovaunun kolskeen ulottumattomissa, pääsen osalliseksi kanarialintujen korserttoon, joka jatkuu aina auringonlaskuun asti. Portailla istuvat mummot ja papat vaihtavat kuulumisiaan ja puhuvat elämästä ja politiikasta.
Niin ainakin kuvittelen.
Täällä Alfaman sokkeloisilla kujilla kaikki on vähän rempallaan. Ei haittaa mitään, vaikkei kaikki olisikaan ihan justiinsa ojennuksessa. Se ikään kuin kuluu asiaan. Elämän jäljet saavat näkyä. Ikkunan pielien maali saa rapistua rauhassa, eikä kukaan välitä, vaikka ikkunan alla roikkuva saniainen on väristään päätellen jo elämänsä ehtoopuolella.
Pelargoniat sentään kukoistavat ja hehkuvat kilpaa auringon valossa.
Eikä täällä ole ainakaan tänään häiritseviä turistilaumoja. Meidän lisäksi vain nuori nainen, joka ikuistaa Alfaman sokkeloita kännykällään.
Graça
Alfaman jälkeen kipuamme taas vähän lisää. Nyt suuntana on Graçan kaupunginosa, joka on miradourojen eli näköalapaikkojen kuningatar.
Ja näköalapaikalle mekin lopulta päädymme. Täältä kirkon kupeessa sijaitsevalta Graçan näköalapaikalta näkee yli Lissabonin keskustan, näiden hurmaavien punatiilikattoisten talojen yli aina Tejojoen ylittävälle 25 de Abril -sillalle asti.
Istahdamme havupuun varjoon. Tilaamme kahvia ja pientä purtavaa, jälkiruoaksi tietysti pastel de natat, Lissabonin omat klassikkoleivokset, joiden erinomaisuudesta jo Azoreiden lomaparatiisissamme työskennellyt Mariana meidät vakuutti.
Ja hyvältähän ne maistuvat – tällaisissa maisemissa.
Illalla ei välitetä mistään hyvän matkailijan säännöistä: Unohdetaan portugalilaiset herkut ja viitataan kintaalla bacalhau-annoksille ja sardinhoille, turskille ja sardiineille, ja valitaan ruokapaikaksemme Pizzeria Zero Zero. Tilataan Pizzaa, siis pizzaa isolla P:llä ja tietysti viiniä. Pitsa on melkein yhtä hyvää kuin Napolissa, pitsojen Mekassa. Ei nyt sentäs kuitenkaan ihan sellaista kuin Napolin Parhaassa pitseriassa, jossa edelliskesänä ahmin itseni kipeäksi.
Takaisin Bairro Altoon
Ennen auringonlaskua me lähdemme metsästämään Lissabonin parasta miradouroa. Mahat pulleina pitsasta ja sydän kepeänä viinistä.
Paras näköalapaikka löytyy Bairro Altosta.
Täällä se on:
Miradouro de Santa Catarina.
Muutkin ovat tänne jo ehättäneet. On täällä paikallinen bändikin.
Ja ilmassa imelä tuoksu, joka tuo muiston Amsterdamista. Miradouron vieressä, parhaalla näköalapaikalla, sijaitsee kahvila-ravintola Noobai Café, jonne mekin loppuillaksi päädymme – tapas-annosten äärelle.
Kun pimeän tultua palaamme hotellille, läpi Bairro Alton, ovat kadut alkaneet täyttyä juhlivista nuorista. Joukossa on myös krääsämyyjiä ja huumeiden kaupittelijoita. Meillekin huumeita yritetään kaupata, jopa useampaan kertaan.
Juhlijoiden yö täällä Lissabonissa jatkuu vielä pitkään – aina aamuun asti.
Kun klubit avautuvat aamuyöstä, minä olen jo sikeässä unessa,
väsyneenä kaikesta näkemästäni ja kokemastani.
Keräämässä energiaa seuraavaan päivään ja uusiin seikkailuihin.
Cascais
– aurinkoa ja kesän paras kala-ateria
Seuraavana päivänä me pakenemme Lissabonin kuumuutta rannalle, Cascaisin pikkukaupunkiin, jonne juna meidät hurauttaa 40 minuutissa.
Totta kai täällä on parhaaseen sesonkiaikaan tungosta, mutta me emme välitä siitä nyt. Rantapäivän kun kruunaa vielä kesän paras kala-ateria ravintola Apeadeirossa (älä annan ravintolan ruman ulkokuoren pettää – ruoka on TODELLA herkullista ja annokset ovat valtavat), on lomapäivä tehnyt tehtävänsä <3.
Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2016 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
65 Comments
Annika Ruohonen
9.9.2016 at 17:53Ihania kuvia, ihanaa kerrontaa! “Täällä lakanat, pikkuhousut ja liput laiskasti heilahtelevat kevyessä tuulen vireessä, vieri vieressä, tasa-arvoisina.” <3 Ihan samanlainen kuin se Lissabon missä minä kävin, mutten olisi ikinä osannut kuvailla sitä näin hyvin. <3
maailmanaarella
9.9.2016 at 17:56Kiitos ihana Annika ❤️. Lissabon oli kyllä ihana. Pitäisiköhän meidän sittenkin miettiä ensi kesäksi Portugalia? Haluaisin koluta sitä vielä lisää.
Annika Ruohonen
9.9.2016 at 17:57Sounds like a plan… 😉
maailmanaarella
9.9.2016 at 17:58Ihanaa, sinuun ja innostumiseesi voin aina luottaa ❤️.
Annika Ruohonen
9.9.2016 at 17:59Ja mikä ettei. Meidän seikkailut on aina olleet vertaansa vailla. 🙂
maailmanaarella
9.9.2016 at 18:00Ja pian taas seikkaillaan ❤️
Annika Ruohonen
9.9.2016 at 18:01No niinpä! <3 Montako viikkoa?
Johanna @ Out of Office
9.9.2016 at 21:30Ihana juttu, ihanat kuvat <3
Palasin tätä lukiessani vuoteen 2009 (?) jolloin olimme tuolla miehen työreissulla "siipeilemässä". Miehellä oli oma iltameno, ja me menimme poikasen kanssa kahdestaan syömään kukkulan Michelin-ravintolaan, "Eleveniin". Se oli Ikimuistoinen kokemus. Lähtiessämme saimme mukaamme kauniilla silkkinauhoilla paketoidut herkulliset muffinssit. Rusinoita elämän pullasta <3
maailmanaarella
9.9.2016 at 21:37Kiitos Johanna ihanasta kommentistasi ja muistosi jakamisesta. Ja mikä ihana muisto! Me tyydyttiin vähän vähemmän luksusruokapaikkoihin tällä reissulla – mutta ruoka oli joka kerta aivan taivaallista. Ihana, ihana Lissabon <3.
Outi
9.9.2016 at 21:31Rakastan noita värikkäitä kivitaloja.
Kivaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua sinulle <3
maailmanaarella
9.9.2016 at 21:38Kiitos Outi kommentistasi. Minäkin rakastan näitä romanttisen rähjäisiä kivitaloja. Ihanaa syysviikonloppua myös sinulle <3.
beachhousekitchen/Heli
11.9.2016 at 11:50Niin upeat kuvat ja tarina. Omasta Lissabonin visiitistä on jo 10 vuotta, mutta tuollaisena minä sen muistan. Ihana maa ja kaupunki, sellainen pehmeän feminiininen, täynnä värejä ja tuoksuja!
maailmanaarella
11.9.2016 at 11:58Kiitos Heli kommentistasi. Lissabon on kyllä niin hurmaava. Minä olin nyt toista kertaa, minullakin edellisestä kerrasta oli vierähtänyt kymmenisen vuotta. Ihan samanlaisena oli pysynyt! Nämä Lissabonin värit tosiaan, ah ❤️.
Milla - Pingviinimatkat
11.9.2016 at 16:40Voi ihana Lissabon <3 Kuvailit sen täydellisesti 🙂 Olimme siellä itse viime jouluna ja Miradouro de Santa Catarina oli onneksemme asuntomme ihan lähellä. Siellä kelpasi ihastella auringonlasku jos toinenkin. Kovin mielellään sitä suuntaisi jouluna jonnekin ihan aidosti kuumaan ja lämpimään, mutta näitä kuvia selaillessa tunnustan, että kelpaisi se Lissabon uudemminkin vastaavaan aikaan.
maailmanaarella
11.9.2016 at 16:48Kiitos Milla ❤️. No teillä on kyllä ollut huippu paikalla asunto! Minuakin kiinnostaisi nähdä Lissabon talvella, nyt siellä oli vähän turhankin kuuma – varsinkin siinä ratikassa ?. Portugali kiehtoo minua muutenkin, haluaisin lähteä kiertämään autolla pitkin rannikkoa, pohjoisesta eteläisimpään kolkkaan asti.
Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar
11.9.2016 at 19:51Kauniisti kuvailet Lissabonin tunnelmaa, kuvin ja sanoin. Olen ollut Lissabonissa vain kerran, sekin oli ohikulkumaltkalla jonnekin muualle. En tiedä, miksen ole tuohon kaupunkiin vieläkään virallisesti päässyt. Tiedän, että rakastuisin siihen. Ehkä juuri siksi. Mulla on jo niin monta paikkaa, joissa haluaisin viettää pidempiäkin aikoja, ettei uusille kaupunkirakkauksille taida edes olla enää tilaa. No joo, kyllä tuohon kaupunkiin on vielä päästävä; sen mutkaisille ja rosoisille kujille, fadon tahdittamiin iltoihin ja meren äärelle.
maailmanaarella
11.9.2016 at 20:18Kiitos Laura. MInä olen nyt ollut Lissabonissa kahdesti, mutta molemmilla kerroilla aivan liian vähän aikaa. Lissabon on sellainen kaupunki, jota olisi ihana koluta kiireettä, viettää siellä ainakin kuukausi, mielellään useampi. Oppia tuntemaan kadut ulkoa. MInulla on ihan sama juttu: niin monessa paikassa haluaisin viettää pitempiä aikoja mutta nykyinen liian sitova työ ei tätä unelmaani tällä hetkellä oikein mahdollista. Yritän siis nauttia kaikista äistä lyhyistäkin pyrähdyksistä täysillä. Ja Lissabon on kaupunki, jossa elosta ei voi olla nauttimatta.
Anna / 270 Degrees
12.9.2016 at 08:05Tää on näitä matkablogien vaarallisia puolia – yhtäkkiä sitä huomaa haluavansa kaikkialle! 😀 En ole koskaan käynyt Lissabonissa, mutta tämän luettuani kyllä houkuttelisi kovasti. Ihania kuvia ja voin oikein jo aistia tuota kaupungissa vallitsevaa tunnelmaa..:)
maailmanaarella
12.9.2016 at 09:21Kiitos Anna! No näin justiinsa: matkablogeja lukemalla minun toivelistani vaan venyy ja viruu. Mutta hyvä niin – on tämä matkustaminen vaan niin ihanaa ja on ihana löytää uusia paoikkoja haaveltavaksi. Lissabon on kyllä tosi upea kaupunki. Tykkään!
Emma
12.9.2016 at 20:36Ihanasti kuvailtu Lissabonia! Tämä juttu vaan vahvistaa sitä fiilistä, että sinne pitää päästä ja tulen varmasti ihastumaan kaupunkiin! Jotenkin olen onnistunut käymään Portugalissa useammassa muussakin kaupungissa, mutta Lissabonissa vain lentokenttähotellissa ja linja-autoasemalla 🙂
maailmanaarella
13.9.2016 at 12:11Kiitos Emma! Minä olen taas Portugalissa käynyt pelkästään Lissabonissa ja muu maa on jäänyt ihan huomiotta, mutta haluan korjata tämän erheen pian. Voi kun vaan olisikin enemmän aikaa (ja rahaa) matkustaa…
Teija / Lähdetään taas
12.9.2016 at 20:39Tosi hienoja kuvia! Lissabon on kyllä hieno kaupunki. Sen muistan meidänkin matkalta, että huumeita kaupiteltiin kyllä joka nurkalla ja aukiolla ja risteyksessä ja ihan missä vain. Enemmän kuin missään muualla, missä olemme olleet. Jopa enemmän kuin Barbadoksella, ja se on paljon se 😀
maailmanaarella
13.9.2016 at 12:13Kiitos Teija! Lissabon on kuvauksellinen kaupunki :). Toden totta, minuakin hämmästytti tämä huumeiden kaupittelu! Olin viime talvilomalla Barbadoksella, mutta me kuljettiin suurimmaksi osaksi niitä syrjäisiä idän ja pohjoisen reittejä, että vain kerran vastaan tuli huumeiden kauppaaja, se oli siellä turistisella länsipuolella.
Ansku BCN
13.9.2016 at 11:42Lissabon <3. Tänne haluan palata. Todella kuvauksellinen kaupunki!
maailmanaarella
13.9.2016 at 12:16Niin minakin haluan palata Lissaboniin – ja itse asiassa haluaisin lähteä road tripille Portugaliin. Viime syksy ahkerasti kierrettiin Espanjaa (mitä ei tietysti voita mikään), mutta kyllä minä Portugaliinkin haluan. Harmi että siellä on “väärä” kieli. Joskus yritin, tulenko toimeen Portugalissa espanjalla,mutta peijakkaat loukkaantuivat verisesti, kun espanjaa puhuin. Pitäisi vissiin edes alkeet portugalistakin opiskella.
salaine
13.9.2016 at 21:10Bairro Alton, sinne on päästävä. Kuinka onkaan niin, että jokainen Lissabonista kertova posti on niin erilainen. Taitaa olla monipuolinen kaupunki, täynnä valokuvauksellisia paikkoja.
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:30Lissabonilla on todellakin monta erilaista puolta, kaikki omalla tavallaan kauniita ja kaikki varmasti kuvauksellisia. Innostunut valokuvaaja ei voi ola huokailemtta ihastuksesta :).
Kaisa J - Koti-ikävä
14.9.2016 at 15:26Kiitos virtuaalimatkasta Lissabonin kujille! Oi, haluan tuonne Alfamaan, mieluiten nyt heti! Ja muutenkin voisin eksyä noille kaduille, jalkapatikassa tai ratikan kyydissä. Tahallinen eksyminen, hidas haahuilu, kun on parasta matkailussa!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:32Eipä kestä kaisa. Kiitos että sain kuljettaa sinua virtuaalimatkalla läpi Lissabonin kujien. Näin juuri minustakin: parasta on tahallinen eksyminen ja nurkan takaa löytyvät kauniit yllätykset: maisemat, romanttisesti rapistuneet talot, kahvilat ja terassit.
pschildt
15.9.2016 at 13:26Lissabon on viehättävä kaupunki – ja lisäksi lähellä on kivoja retkikohteita kuten tuo Cascais ja Estoril ja Sintra ja … Hyvä, että edes mahduitte tuohon ratikkaan, viimeksi siihen yrittäessämme saimme odottaa parinkin ratikan verran, että edes kyytiin pääsimme!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:35Ratikka oli kyllä aikamoisen täynnä ja hellepäivänä turhan kuuma…. Mutta muuten oli hauska kyyti ja ihana, ihana kaupunki. Edellisellä Lissabonin vierailulla – josta oli kyllä vierähtänyt jo yli kymmenne vuotta – kävinkin näissä kaikissa naapurikohteissa: Cascaisissa, Estorilissa ja Sintrassa. Nyt päätettiin ottaa rauhallisemmin ja olla sinkoilematta joka puolelle, koska aikaakin oli niin rajallisesti.
Lotta | Watia.fi
16.9.2016 at 05:35Lissabon vaikuttaa tosiaan hurmaavalta. Kävin siellä toissavuonna ihan vaan yhden yön yli matkalla Madeiralle. Tosi söpö kyllä oli ilta-aikaankin, olisi kiva päästä näkemään päiväsaikaan. Voisin aivan hyvin tehdä kaupunkiloman joskus Lissaboniin.
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:36Ja minä voisin lähteä vaikka heti takaisin Lissaboniin. Ja sieltä jatkaa rannikkoon tutustumista. Portugalia ei ole tullut jurikaan kierrettyä, kun taas Espanjaa olen kolunnut ristiin rastiin, joten olisikin jo aika tutustua Portugaliin tarkemminkin. Lissabon ainakin ihastutti.
Tanja/Levoton Matkailija
16.9.2016 at 11:21Olin melkein menossa Lissaboniin maaliskuussa, mutta lopulta päädyin kahdeksi viikoksi Sveitsiin. Lissabonin käynnin haaveilusta en ole vielä luopunut, ja kunhan sopiva hetki tulee, niin lähden siellä käymään. Ihanan näköinen ja kuuloinen kaupunki!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:38Lissabon on varmasti haaveiden arvoinen, vaikka ei valitsemasi Sveitsi kuulosta sekään yhtään hullummalta. Luulenpa, että minäkin joskus vielä palaan Lissaboniin…
virpis (@taynnatieontar1)
16.9.2016 at 16:41Ihana, ihana postaus! Tuonnehan haluaa heti itsekin! Upeita kuvia, hitsi noita ihania pikku kujia lakanoineen ja kaikkineen! Just niin sellaista mun sielunmaisemaa…yhtä osaa niistä monista! )
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:39Kiitos Virpi <3. Ihanasti sanottu, näin minäkin juuri ajattelen: tämä on yksi osa lukuisista sielunmaisemistani…
Meidän matkassa / Monna
16.9.2016 at 17:10Lissabonissa on joskus lapsena tullut käytyä mutta en muista siltä reissulta kuin tosi hyvän jäätelön ja sen jälkeisen vatsataudin :’D Portugali on kyllä ollut mielessäni että täytyisi sinnekin taas päästä. Jahka kalenterista löytyy tilaa.. 🙂
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:41Voi yöks, oksennustauti. Se ei ole kiva muisto se! Eli on sinun raivattava Lissabonille tilaa, että saat parempia muistoja. Minäkin haaveilen vielä löytäväni kalenterista aikaa Portugalille. Road trip pitkin rannikkoa olisi aika unelma.
Paula - Viinilaakson viemää
16.9.2016 at 18:08Tämä oli kivasti kirjoitettu ja mukavia kuvia. Minua on alkanut tuo Lissabon kyllä kiehtomaan entistä enemmän, sillä olen nyt niin monta juttua lukenut siitä, ja useampi tuttu on vasta siellä käynyt. Näyttää kyllä tosi kivalle kaupungille, jossa on paljon historiaa. Voi, kun olisi enemmän aikaa…
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:43Kiitos paljon Paula. Lissabon on omalla rötsällä tavallaan todella kaunis kaupunki. Ja sielä on ihana pikuukaupunkimainen tunnelma, juuris sellainen, mikä minua aina viehättää. Niin, ikuisuus haave: enemmän aikaa ja rahaa matkustaa 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
16.9.2016 at 20:34Mä odotan innolla, että ehtisin vihdoin Lissaboniin, tai ylipäätään Portugaliin. Olen jo oikeastaan varma siitä, että tulen vähintäänkin ihastumaan. Toivottavasti jopa rakastumaan. Rakastan tuollaisia boheemeja, värikkäitä kaupunkeja, jotka eivät yritä teeskennellä mitään. Sellaisia, joissa voi päämäärättömästi vaellella, eksyä, ihastua ja yllättyä. No, jospa sitten vaikka ensi vuonna 🙂
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:46Lissabon on kuin luotu päämäärättömään vaelteluun. Me jätettiin suosiolla kaikki varsinaiset nähtävyydet väliin ja kuljeskeltiin vaan se, mikä helteeltä jaksettiin ja välillä istuttiin viinille ja syömään. Ihan parasta kaupunkilomaa!
Panu / Panun matkat
16.9.2016 at 23:33Ah, Cascais – vietin tuossa Suomessa vähän tunnetussa kohteessa häämatkani ja viihdyin todella hyvin. Portugali vei todella mukanaan. Cascaisin lisäksi kävimme muualla Portugalin Rivierella, kuten Estorilissa, ja teimme päiväretken Sintraan ja Cabo da Rocalle. Kävimme päiväseltään myös Lissabonissa, mutta visiitti pääkaupunkiin oli – hieman yllättäen – häämatkan tylsin osuus. Valloittavien pikkukaupunkien jälkeen turistien kansoittama ja auringon kuumentama (oli todella kuuma päivä) Lissabon tuntui likaiselta, täydeltä ja hieman tympeältä. Itse en siis oikein innostunut Lissabonista lyhyellä visiitillä, mutta olen valmis antamaan kaupungille uuden mahdollisuuden. Luulen, että Lissabon ei vain sopinut häämatkamme tunnelmaan. Päivän turisti- ja lämpö-överit taas olivat ilmeisesti huonoa tuuria…
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:51Meillekin sattui todella kuuma päivä Lissabonissa. Luulen, että jos matkustan vielä uudestaan Lissaboniin, menen sinne joko keväällä tai syksyllä. Mutta likaisuutta minä en huomannut – ehkä minä tykkäänkin juuri tällaisista ei niin viimeisen päälle puunatuista kohteista. Edellisellä Portugalin reissulla (josta on vierähtänyt jo yli 10 vuotta) minäkin kolusin nämä Sintrat, Cascaisit ja Estorilit mutta jotenkin ne eivät jättäneet kummoisia muistijälkiä. Voimakkain muistijälki minulla edellisvisiitistä oli Bairro Alton bileistä :D.
Ihan varmasti oman matkan tarkoitus jne. vaikuttaa sihen, miten minkin paikan kokee. Voin uskoa, että kuuma Lissabon ei ole luotu romanttiselle häämatkalle, vaikka omalla tavallaan Lissabon minusta onkin vallan romanttinen <3.
Anna | Muuttolintu
17.9.2016 at 06:33Ihania kuvia ja ihanasti kuvailtu! Hyvin pääsi taas tunnelmiin mukaan <3 Portugali on korkeella toivelistalla Euroopan kohteista, mies nosti sen jopa ykköseksi, eli eiköhän sinne lähivuosina päästä!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:55Kiitos paljon Anna! Ja peukut siun miehelle. Hieno matkahaave. Itse haaveilen Portugalin rannikon kiertämisestä… ja aika monesta muustakin reissusta :D.
Merja / Merjan matkassa
17.9.2016 at 14:17No höh, jostain syystä kuvat eivät latautuneet iPadille ollenkaan, mutta tämä oli niin kivasti kirjoitettu, että kuvittelin kuvituksen mielessäni 🙂 Lissabonissa kerran käyneenä, tuli fiilis, että sinne pitäisi päästä uudestaan. Meiltä jäi silloin mm. ratikka-ajelu väliin.
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:57No voihan kökkö, jos kuvat eivät latautuneet. Mikä lie. Olen kyllä pienentänyt kuvat aika pieniksi, ettei pitäisi johtua kuvien koostakaan. Jospa oli jokin häiriö yhteyksissä… Lissabon on kyllä ihana, varasti kestää toisen ja kolmannenkin vierailun :).
duunireissaaja
17.9.2016 at 18:14Mä olen suunnitellut ensi kesälle reissua Portugaliin. Erittäin hyvä fiilis välittyi juttusi perusteella. Sinne haluan!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:58Mahtavaa, jos pääset Portugaliin. Itse asiassa se on minullakin yksi kesän vaihtoehdoista. Ei nyt varmaan Lissabon heti uudestaan, mutta jokin muu kohde rannikolla. Katsotaan, miten käy.
Henna
17.9.2016 at 21:37No nyt on tyylikäs ja taidolla kirjoitettu juttu, upea! ♥ Sen lisäksi, että sain ihastella sanojen sujuvaa soljuntaa ja kauniita kuvia, oli mukava päästä kierrokselle Lissaboniin, sillä sinne en toistaiseksi ole vielä ehtinyt, vaikka kaikki kyseistä kaupunkia kilvan kehuvatkin.
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 13:59Oi kiitos Henna <3. Kyllä sinun pitää josksu sinnekin ehtiä. On se upea kohde, niin kuin vramsti Portugali muutenkin. Itselle ainakin tuli tunne, että haluan lisää Portugalia. Ehkäpä jo ensi kesänä…
Meri / Syö Matkusta Rakasta
18.9.2016 at 00:20Lissabon on yksi harvoista Euroopan pääkaupungeista, joka on vielä käymättä. Haluaisin sinne tosi paljon, mutta ei nyt syksyllä tai talvella vaan nimenomaan keväällä tai kesällä. Kätevää, että rantakohdekin löytyy noin läheltä. Kalaravintolat kutsuvat jo mun nimeä!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 14:01Tämä yksi testaamamme kalaravintola oli ainakin niin hyvä. Tai siis ruoka oli hyvää. Muuten paikka ei nyt ihan design-lehdestä ainakaan ollut :D. Kesällä Lissabonissa voi olla tosi kuuma, joten minä suosittelisin Lissabonin kevättä, jos Lissabonin syksy ei kiinnosta.
sarrrri | la Vida Loca 2.0
18.9.2016 at 09:48Siis miten ihana postaus! Mä olen mielessäni romantisoinut Lissabonin ihan täysin, ja se kuvittelemani Lissabon-fiilis tuli kyllä ihan täysin läpi näistä kuvista ja tarinoista. Pakko päästä pian! Ihan huikean kauniit maisemat ja ihanat kadut ja katot ja kaikki. Kiitos!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 14:03Ihana kommentti, kiitos Sari. Minullekin Lissabon edustaa romantiikkaa. Ja luulen, että valokuvaushulluna sinä varmasti rakastuisit Lissabonin kuvauksellisiin kujiin ja punatiilikattoisiin taloihin. Mene ihmeessä ja anna Lissabonin hurmata <3.
veerabianca
18.9.2016 at 10:30Kirjoitat ihanasti, kuten myös kuvaat <3 Harmitti kun keväisellä Portugalin matkalla en voinur kuin vaihtaa konetta Lissabonissa!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 14:05Voi kiitos Veera kauniista kommentistasi. Ehkäpä jossain vaiheessa saat enemmän vielä aikaa Lissabniin kuin pelkän koneenvaihdon verran. Ihan varmasti et pettyisi :).
OTTOIZAKAYA.COM / OTTO
18.9.2016 at 11:33Nyt vaan harmittaa, että en oo tuonne vielä kerennyt. Katoin Lontoosta lentoja ja todella edukkaasti pääsee + tasokkaita hotelleita myös hyvällä hinnalla. Ps. Kertakaikkisen silmää hivelevä kuvamatsku! Kiitos tästä postauksesta. 🙂 Ihan mielettömät värit & vibat välittyy!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 14:06Kiitos Otto! Kiva kuulla, jos sain välitettyä kaupungin tunnelmia ja värejä. Ei kun nappaat halvat lennot Lontoosta ja lähdet testaamaan Lissabonin tarjontaa!
Miraorvokki/Pöndekengissä
19.9.2016 at 13:22Kiva että olit lisännyt myös ravintolasuosituksen loppuun – näitä kaivataan aina 🙂 Lissabon on niiiiin lumoava! Ihanaa tarinankerrontaa syksyiseen Suomeen – lämmittää mieltä 🙂
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 14:08Kiitos Miraorvokki! Mainitsemani kalaravintolan lisäksi ehdottomasti se terassiravintola on käymisen arvoinen – ja tietysti juuri auringonlaskun aikaan! Lissabon tosiaan on lumoava kaupunki. Aivan ihana omanlainen tunnelma siellä vallitsee.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
19.9.2016 at 20:52Voi Lissabon <3 Edellisestä kerrastani onkin ihan luvattoman kauan aikaa!
Maailman äärellä / Heidi
19.9.2016 at 21:11Niin minullakin oli, ja tällä kertaa oli taas liian vähän aikaa eli tarvitsen vielä kolmannen vierailun – toivottavasti pian ❤️.