Menu

Paikkaa vaihtavia unelmia

Käykö sinulle koskaan niin, että unelmasi muuttavat muotoaan? Vaihtavat ikään kuin paikkaa? Muuttuvat hetkessä ihan toisennäköisiksi?

Minä huomaan haaveineni haahuilevani välillä haaveesta toiseen. Miten ihminen voikaan olla niin päättämätön, ettei osaa edes päättää, mistä haaveilisi.

On minulla toki niitäkin unelmia, joita vuodetkaan eivät kuluta, ikiunelmia, joihin aika ei pure. Ikiunelmia, jotka odottavat oikeaa hetkeä tullakseen toteutetuiksi.

Ja sitten on tietysti ne jo toteutuneet unelmat…
Luojan kiitos niitäkin on.
(Vaikka turhan pieni joukko, myönnettäköön.)

Välillä on hyvä katsoa taaksepäin ja kurkistaa, mitä unelmille kuuluu. Minun tilinteonhetkeni on nyt tullut. Mitä siis kuuluu matkaunelmilleni eli hattaraunelmilleni? Koska pää on laho eikä muista, on syytä kaivaa esiin vuosi sitten tekemäni lista.

Saimaa

Saimaa

Katso tarkemmin.

Hanko
Galicia
Toscana
Lofootit
Alaska
San Fransisco
Malediivit
Buenos Aires
Uusi-Seelanti
Cookin saarten Aitutaki

Syksyllä 2015 nämä olivat kymmenen suurinta matkaunelmaani.

Syksyllä haaveilin Hangosta ja kesäpäivistä pitsihuvilassa meren äärellä. Heinäkuussa, vajaan vuoden odotuksen jälkeen, minä elin unelmaani (tosin haaveiden pitsihuvila oli vaihtunut pitsihuvilan vierustalla kököttäväksi sivurakennukseksi, mutta ei anneta pikku seikkojen häiritä). Hanko ihastutti ja hurmaannutti, ja juttuni kesäisestä Hangosta olikin yksi kesän luetuimmista.

Syksyllä 2015 pääsin myös elämään todeksi yhtä ikiunelmaani: pääsin opettamaan suomea Madridiin. Elin arkea Madridissa ja reissasin pyhät etsimässä Espanjan kirkkaimpia tähtiä. Totta kai lähdin myös pyhiinvaeltajien perässä Santiagoon ja etsin kauneinta Galiciaa. Galicia ihastutti muttei pärjännyt Pohjois-Espanjan toiselle ihanuudelle, joka yllätti minut täysin. Asturias on varmasti tulevaisuuden Galicia, tai vielä enemmän. Mene sinne nyt, mene ennen kuin kaikki muutkin menevät.

Unelmalistallani olisi ihan varmasti ollutkin Asturias Galician sijaan, jos vain olisin tiennyt.
Mutta nyt tiedän, ja nyt Asturias onkin löytänyt paikkansa “unelmakohteet, joihin vielä palaan”-listaltani.

Saimaa

Mutta mitä tapahtui näillä muille matkahaaveille, näille toteutumattomille?

Saimaa

Minun piti toteuttaa Toscana-haaveeni jo tänä vuonna. Olin päättänyt ajankohdankin. Lokakuu 2016. Mutta mönkään meni. Toscanan sijaan lähden Kööpenhaminaan ja Kolille. Ei kai niistä voi puhua edes samana päivänä kuin Toscanasta, mutta jotain lohturuokaa kuitenkin.

No entä sitten ne Lofootit?
Pääsin jo aika lähelle. Pääsin ennen kesän loppua Norjaan. Pääsin vuonoille ja vuorille. Jopa Hurtigrutenin kyytiin. Ja ihastuin. Rakastuin. Joten kyllä, kyllä minä vielä Lofooteillekin menen. Se on varma se.

Saimaa

Alaska – se kolmas toteutumaton. Nyt ajatus Alaskasta tuntuu melkein naurettavalta. Ainakin mahdottomalta liioittelulta. Mutta joskus on hyvä unelmienkin kanssa liioitella. Mutta että Alaskaan asti, hah. Toki kylmä kauneus edelleen kiehtoo, mutta taidan laskeutua haaveineni himpun lämpimämmille vesille ja haaveilla Alaskan sijaan kuitenkin Kanadasta. Niin, Alaska on yksi niitä paikkaa vaihtavista. Jos listaa virutetaan kahteenkymmeneen, mahtuu Alaska kuitenkin edelleen joukkoon – helpostikin.

Sitä vastoin San Fransisco ja Sideways-elokuvastakin tutut viininitilat ovat edelleenkin haaveissani, vaikka pahimpaan viinitilatuskaani pääsinkin viime syksynä kiertelemään Riojan viinitiloja – ja missä maisemissa! Voi pojat missä maisemissa!

Myös Malediivit ja unelma overwater bungalovista pitää edelleen pintansa.

Metsä

Pahoittelut, haave nimeltä Buenos Aires, mutta nyt taisi käydä niin, että ennen kuin ehdit toteutua, minä iskin silmäni sinun sulavalinjaiseen naapuriisi. Tai jos ihan totta puhutaan, ehdin itse asiassa Buenos Airesin jälkeen ihastua jo Costa Ricaankin, kunnes tajusin, että siellä on niitä käärmeitä ja krokotiilejä ja mitä kaikkia kauheita örkkejä niissä sademetsissä luuraakaan. Olin jo melkein painamassa tilaan lennot -nappia mutta päätin kuitenkin malttaa – koska ne krokotiilit. Miettiä yön yli. Yöllä kävi sitten niin, taas kerran, että eksyin netin syövereihin. Silloin löysin SINUT.

Aamulla herättyäni laittamaan miehelle viestiä.
– Nyt tiedän, minne mennään. Me mennään Chileen! <3

Ja saan juuri sellaisen vastauksen kuin haluankin kuulla.

– Chile myu bueno.
(Vastaus on niin hyvä, etten edes viitsi huomauttaa pienistä kielivirheistä…)

Chile siis syrjäytti rytinällä tangoa taitavan naapurinsa. Ja jos minä saan päättää, tämä haave toteutuu –  ja pian, sillä lennotkin on jo varattu. Ensi jouluna kinkun ahmimisen sijaan minun on tarkoitus seikkailla chileläisillä viinitiloilla, käydä tapaamassa pingviinejä ja kokea Torres del Paine eli yksi maailman huikeimmista kansallispuistoista.
Mitä muuta? Kerro sinä, jos sinulla on jotain Chile-vinkkejä.

Haave Uudesta-Seelanista on se matkahaaveistani ikiaikaisin. Tämän haaveen syttymisestä kerroin vuoden takaisessa postauksessani enemmän.

Tämän vanhan haavelistani viimeisin oli Cookin saarten Aitutaki. Kyllä, se on varmasti ihana. Mutta jostain syystä ylleni kertyvät vuodet tekevät minusta levottomamman ja levottomamman. Yksi laiskojenpäivienparatiisirantahaave (Malediivit) saa riittää. Nyt tarvitaan äksöniä.

On siis aika päivittää haavelista tähän päivään, vastaamaan tämän päivän unelmia.

Metsä

Ja tältä se tänään näyttää:

Toscana
Lofootit
Kanada
San Fransisco
Malediivit
Uusi-Seelanti
Chile
Saarihyppely Skotlannin saarilla
Talvinen Venetsia ja Dolomiitit
Islanti

Chilen lisäksi uusia haaveitani ovat siis Skotlannin saaret (muun muassa 10 paljastusta minusta -postauksessa olen kertonut saariaddiktiostani, jota haave Skotlannin saarista vain vahvistaa), talvinen Venetsia ja Dolomiitit sekä Islanti.

Olen viime aikoina jokaisessa kesäkohteessa huomannut miettiväni, millainen tämä mahtaisi olla talvella. Venetsia on toki minulle jo ennestään tuttu. Olen käynyt siellä pariinkin otteeseen. Romanttikkona olen yöpynyt hotellissa kanaalin varrella ja ihaillut kaupunkia gondolin kyydissä. Mutta millainen mahtaa olla talvinen Venetsia? Ja koska sydämeni on läikkynyt yli äyräiden vuorten vuoksi viime vuosina jo useamman kerran, ei Dolomiitteja tarvinne selitellä.

Entä kaipaako Islanti selittelyjä? Tuskin.
Jos luontoihminen ei rakastu Islantiin, on luontoihminen varmasti päästään vialla.
Ja tässä vaiheessa minä tanssin täällä boogie woogieta – liput Islantiin on nimittäin varattu…
Ja juu, matkainspiraatiota lisääviä Islanti-postauksia saa linkittää kommenttikenttään! Todellakin saa.

puolukka

Vaikka vuoden takaisesta unelmalistastani onkin kuluneen vuoden aikana toteutunut vain 20 %, uskon edelleen siihen, että kirjaamalla unelmia ylös, unelmat alkavat toteutua.

Nämä unelmalistat ovat minun aarrekarttojani,
ja unelmointi on toiseksi parasta mitä elämässä voi olla.

Entä mitä sinun unelmillesi kuuluu? Millainen on sinun unelmalistasi ja aarrekarttasi ja olethan aina välillä muistanut päivittää sitä?
Niin, kai sinullakin oma aarrekartta on…

Unelmankevein terveisin
Heidi <3

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

24 Comments

  • Noora | Kerran poistuin kotoa
    17.9.2016 at 11:39

    Omia unelmiaan on ihanaa miettiä ja listata! Mä oon tänä vuonna päässyt toteuttamaan niin paljon unelmiani (NHL-peli Montrealissa, käynti Machu Picchulla ja yöpyminen linnassa), että omaa listaa pitäisi varmasti päivittää. Mulla on sama juttu, toiset unelmat ovat pysyvämpiä kuin toiset. Tai osa niistä menee ja tulee. Vielä vuosi-pari sitten haaveilin paljon käynnistä Angkor Watissa, nyt haaveet vievät mua enemmän saarille (samaa mieltä, saaret ovat huiketa!) ja Etelä-Amerikkaan. Chile kelpaisi nyt mullekin!

    Islannille myös peukkuja, se on niin ihana. Lähtisin sinne koska tahansa uudestaan riemusta kiljuen! Viime vuoden elokuussa tuli tehtyä viikon road trip ympäri Islantia. Jos kiinnostaa lueskella, niin täältä löytyy mun postauksia sieltä http://www.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/tag/islanti/ 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      18.9.2016 at 15:57

      Kiitos Noora kommentistasi ja Islanti-linkistä! Luen ehdottomasti kaikki Islanti-juttusi. Minä olen kauan haaveillut Etelä-Amerikasta, mutta jostain syystä en ole koskaan sinne selvinnyt. Nyt olen niin onnellinen, kun vihdoinkin lentoliput Chileen on varattu. Sinun toteutuneet unelmat kuulostavat ihanilta. Linnamajoituksesta olen itsekin haaveillut. Ja kerran jo melkein pääsimmekin tätä haavetta toteuttamaan: linnayö oli varattu Etelä-Ranskasta, jonne meidän oli tarkoitus jatkaa Baskimaalta, mutta kohtalo päättikin toisin ja linnan sijaan yövyimme puoli viikkoa sairaalassa…

      Reply
  • Sofia
    17.9.2016 at 11:48

    Ihanan kuuloisia haaveita! Omalta haavelistaltani löytyy myös tuo San Fran + Oregonin rannikko. Haaveilen myös uudesta-Seelannista, paluusta Balille, ja kaakkois-Aasiasta kokonaisuudessaan. Superhaave olisi päästä kiertämään nuo kaikki maailmanympärimatkan puitteissa! Mun blogista löytyy muutama vinkki ja ainakin sata kuvaa toukokuiselta Islannin reissusta. Tässä linkki 🙂 http://project4ever.blogspot.fi/search/label/Islanti

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      18.9.2016 at 15:59

      Kiitos Sofia kommentista ja linkistä. Mahtavaa, ihana päästä fiilistelemään Islanti-kuvien pariin. Maailmanympärimatka olisi tosiaan aika unelma, kelpaisi minullekin <3.

      Reply
  • Hanna/ Ranskatar reissaa
    17.9.2016 at 11:58

    Matkahaaveita on aina hyvä olla varastossa 🙂 Varsinkin Chilelle peukku, olin siellä viime joulukuussa ja kovasti haaveilen paluusta. Sen verran suosittelen käymään Argentiinam puolella, että piipahtaa Perito Morenon jäätiköllä Patagoniassa, aivan upea paikka! Jos vinkit Torres del Painelle kiinnostaa, niin kirjoittelin hiljan vinkkipostauksen kansallispuistoon 🙂 http://www.rantapallo.fi/revesetvoyages/2016/09/06/kuinka-suunnitella-reissu-torres-del-painen-kansallispuistoon/

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      18.9.2016 at 16:01

      Siis aivan mahtavaa Hanna! Kiitos. Vinkit Torres del Painen kansallispuistoon todellakin kiinnostaa. Oliko Perrito Morenoon hankala mennä? Onko sinulla siitäkin juttua ja vinkkejä? No, menen nyt heti kurkkaamaan ainakin tämän linkkauksesi.

      Reply
      • Hanna / Ranskatar reissaa
        18.9.2016 at 16:48

        Löytyy juttua Perito Morenoltakin, tässä linkki: http://www.rantapallo.fi/revesetvoyages/2016/01/01/perito-moreno/ El Calafaten kaupunki on Argentiinan puolella se, josta tuonne pääsee kätevästi. Sinne meni joku 5 tuntia bussilla Puerto Natalesista, eli Torres del Painea lähimmästä kaupungista. Toki matkalla oli rajanylitys, mikä hidasti. Jos teillä oli vuokra-auto, niin uskoisin, että suhteellisen helppo käväistä tuolla, jos vaan auton vuokraehdot sallii Argentiinan puolella piipahtamisen.

        Reply
        • Maailman äärellä / Heidi
          18.9.2016 at 16:51

          Oon just ahmimassa näitä sun juttuja ja totesin, et pitää aloittaa kuntokuuri! ? Perito Moreno näyttää upealta. Pitää kattoo, riittääkö meillä aika käydä siellä.

          Reply
  • Jenni / Unelmatrippi
    17.9.2016 at 14:38

    Unelmat toteen pala kerrallaan! Kivan kuuloinen lista. Uusi-Seelanti on aivan käsittämättömän kaunis maa, sitä suosittelen aivan ehdottomasti. Myös mun omalla listallani keikkuu aika korkealla San Francisco, kaikkien muiden paikkojen kyljessä… Kuules, tämä oli niin inspiroiva postaus, että taidanpa tehdä aiheesta oman kirjoituksen!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      18.9.2016 at 16:03

      Ihana kuulla, että tykkäsit postausideasta! Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen on sinun listasi :).
      Ja Uusi-Seelanti on tosiaan minun ikihaaveeni. Ja kyllä minä sen toteutan, kunhan saan lomani sopivasti järkättyä. Sinne asti ei ihan vain pariksi viikoksi viitisi mennä.

      Reply
  • Milla
    17.9.2016 at 21:36

    “Pää pilvissä, jalat maassa”. En tiedä kuka tuon koskaan on sanonut, mutta luulen että me haaveilevat voimme samaistua häneen. Haaveet siivittävät eteenpäin, eikä mikään ole sen ihanampaa kuin päivittää vanhoja haaveitaan ja löytää uusia.

    Mutta mutta…ihania haaveita sinulla! Minulla on muistissani kolme viikkoa Uudessa-Seelannissa, ja voin sanoa että jokainen hetki on sen matkan arvoinen. Lissabon, Islanti, Venetsia, Sisilia, Costa Rica, Kanada uudelleen…Talvisen Venetsian olen kuullut olevan mieletön. Rakastuin viime helmikuussa Andalusiaan, ja haikailin jo uutta reissua Espanjaan: Asturias-postauksesi luettuani, tiedän mihin Espanjassa seuraavaksi suuntaamme. Sitten ovat ne haaveet, jotka iskevät kuin salama kirkkaalta taivaalta, koska ei ikinä uskonut niiden toteutuvan vielä lähitulevaisuudessa: meillä niitä ovat olleet Kanada ja Guadeloupe. Ja ensi keväänä Australia 🙂

    Jatketaan haaveilua. Chile on varmasti upea!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      18.9.2016 at 16:10

      Kiitos Milla ihanasta kommentistasi. Oi että sinulla on ollut ihania reissuja ja mitä, vau, mahtavaa, pääset Australiaan! Goudalupen voisin ihan hyvin minäkin lisätä listalleni. Ja Andalusia on tosiaan ihana. Olen viettänyt siellä pari kesää. Itse asiassa harkinnassa on ollut, pitäisikö tänä talvena lähteä Sierra Nevadalle ja Granadaan. Olen känyt Granadassa pari kertaa, mutta aina kesällä, aina tukahduttavalla helteellä, joten talvinen Granadakin kiehtoisi.

      Pää pilvissä on hyvä kulkea <3.

      Reply
  • Anna | Muuttolintu
    18.9.2016 at 11:41

    Olipa kiva postaus, pitäisikin kirjoittaa samanlainen. Miehellä oli viikonloppuna synttärit, ja sen kunniaksi käytiin läpi bucket listaa. Ylivoimaisesti se täyttyi reissuhaaveista, ei siinä paljon muuta ollut. Uusi-Seelanti on meillä TOP kolmosessa, ja Islantikin myös korkeella. Ensi vuonna täyttyy yksi iso ja pitkäaikainen haave, Meksiko <3 Etelä-Amerikka sitten joskus sen jälkeen! Chile kuulostaa nimittäin myös houkuttelevalta.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      18.9.2016 at 16:13

      Kirjoita Anna ihmeessä oma haavepostauksesi! Niin, en minäkään enää osaa nykyään juuri muusta haaveilla kuin reissuista :D. Teillä ei sinne Uuteen-Seelantiin olisikaan niin mahdoton matka. Kunhan minä joskus selviän Uuteen-Seelantiin, niin sitten voin alkaa haaveilla Australiasta. Ja sitten ainakin tiedän, mistä löytyy hyviä vinkkejä <3.

      Reply
  • sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
    18.9.2016 at 13:01

    En ole koskaan listannut haaveitani, mutta kyllä niitä on tullut ja mennyt, osa toteutunutkin. Tästä inspiroituneena listaan blogiini omat haaveeni (tämän hetken). Kiva lista sinulla, näistä omalleni mahtuu ainakin Uusi-Seelanti ja uusintakierros Islannissa.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      18.9.2016 at 16:14

      Mahtavaa, että inspiroiduit postauksestani niin, että kirjoitat oman listasi. Näitä haavelistoja onkin ihana miettiä, ja mielenkiintoista niitä on jälkikäteenkin lukea :).

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    19.9.2016 at 16:59

    Ihania unelmia! <3

    Tätä lukiessani tajusin että en ole milloinkaan tehnyt tuollaista listaa. Mutta siinäpä se onkin, että minulla ei ole paljonkaan isoja unelmia. Vain ihan pikkuisia. Paitsi toki se ikuinen unelma, Uusi-Seelanti, jonka toteuttamiseen pitäisi olla "paljon liitua" – ja paljon lomaa.

    Pikkuisia unelmia ovat pienet hetket, pienet lomaset joilla pääsen täydellisesti irti arjesta.

    Olen yrittänyt opettaa itselleni sellaista elämänasennetta, että yritän olla tyytyväinen siihen mitä minulla on, ja siihen mihin raha – ja lomat riittävät. Lisähaastetta haaveiluuni tuo kyllä myös kotirintamakriitikkoni, joka ei halua lähteä esim. Islantiin tai Lofooteille muutoin kuin kilon palasina. Hankala ihminen 🙂

    Minulla oli pullea unelma kuumailmapallolennosta – joka toteutui kuin vaille leivinjauhetta jäänyt kakku – lässähtäneenä. Taidankin ensin terapoida itseäni siitä kirjoittamalla – ja sitten laadin sen listan…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      19.9.2016 at 21:08

      Kyllä minullakin niitä pieniäkin on, vaikka tämä lista täyttyi vähän suuremmista. Tuntuu että palo ja kokemusten nälkä syödessä todellakin vaan kasvaa. Mutta yhtä arvokkaita näiden suurten rinnalla ovat ne pienet hetket luonnon äärellä: pulahdus Saimaan aaltoihin lenkin jälkeen, sieniretki ja lasi kuohuvaa laiturilla. Ja tällaisia hetkiä yritänkin järjestää jokaiseen viikkooni.

      Sinulla on kyllä hankala kotirintamakriitikko. Meillä ongelma on se, että minun lomani ovat aika paljon pidemmät kuin miehellä, mutta tämä ongelma on ratkennut sillä, että reissaan välillä ystävieni kanssa. Ehkäpä sinäkin voisit jättää joskus kotirintamamiehesi kotiin kummallisine asenteineen 😉 ja lähteä naisporukalla valloittamaan Islantia ja Lofootteja!?

      Joskus unelmille tosiaan voi käydä näinkin, niin kuin sinun kuumailmapallolennollesi. Minä nyt Chile-haaveeni mahdollisesti toteutuessa olen tietysti ahminut Chile-juttuja ja osa jutuista on kyllä saanut vähän kauhistumaan: onko Patagonia todellakin vain järkyttävää tuulta ja yhtäkkisiä myrskyjä. Yhden bloggaajan mukaan elämän kamalin vaelluskokemus. No, se selviää vain lähtemällä itse katsomaan :).

      Reply
  • Heli / Heli voyage
    21.9.2016 at 18:00

    Venetsia talvella on IHANA. Se oli varmaan helmikuuta muutama vuosi sitten kun viimeksi kävin ja parhaiten mieleen jäi kun illalla hämärtyi ja kanaville ja kujille nousi sumu joka teki kaupungista vielä satumaisen kuin se normaalissa päivänvalossa on. Vähän oli sateista mutta silti oli ihanaa.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      22.9.2016 at 09:53

      Kiitos Heli kommentistasi! Tämä oli ihana kuulla ja kommenttisi vaan vahvistaa sitä, että minä todella haluan Venetsiaan talvella <3.

      Reply
  • Sanna
    24.9.2016 at 15:01

    Tuo postauksen alku kuulosti niin tutulta! Puolisokin aina naureskelee minulle kun tuntuu, että melkein joka toinen päivä oon haavelistalla joku uusi matkakohde. Itselläni olen huomannut juuri tuon, että listalla on muutama tietty ja pysyvä pitkäaikainen haave, sekä sitten niitä tiuhempaan vaihtuvia kohteita :). On mahtava tunne kun on päässyt toteuttamaan niitä pitkäaikaisia haaveita!
    Meillä oli myös Malediivit olleet todella pitkään haavelistalla, ja päästiinkin se toteuttamaan jo melkein kolme talvea sitten. Se oli kyllä maanpäällinen paratiisi, kaipuu on kova takaisin <3. Pari viikkoa sitten palattiin Perusta jossa tehtiin suoritettiin toinen pitkäaikainen haave, Inca Trail. Perun matkalla ihastuin kyllä Etelä-Amerikkaan, sinne haluan ehdottomasti palata uudestaan!

    Tuntuu jotenkin niin uskomattomalta kun on päässyt toteuttamaan reissuja, joista on pitkään haaveillut :). On kyllä jokainen säästetty ja reissuun sijoitettu penni ollut todellakin rahan arvoinen!
    Sinun listasi kuulostaa kyllä todella hyvältä, itselläni taitaa haavelistalla keikkua tiuhempaan tahtiin vaihtuvien kohteiden lisäksi erityisesti Costa Rica, Islanti sekä Afrikan savannit.

    Reply
  • Maailman äärellä / Heidi
    24.9.2016 at 16:20

    Kiitos Sanna tosi kivasta kommentistasi. On niin hauska kuulla, että muillakin on näitä tiuhaankin vaihtuvia haaveita. Luulenpa, että tällä viikolla jos listani kirjoittaisin, saattaisi se näyttää jo eriltä. Ja sinun kommenttisi myötä keksin uuden haaveen: Inca Tralin. Se kuulostaa aivan upealta. Afrikan savanneista olen minäkin haaveillut, Afrikka olisi ihan hyvin voinut olla omallanikin listalla. Ja tänään, kauhean kiireisen työviikon jälkeen laiska loma auringon alla olisi juuri täydellinen.
    Tulevasta Etelä-Amerikan reissustani olen kyllä niin innoissani. Mutta samalla hieman kauhuissani: Etelä-Amerikka on niin pitkään ollut mielessäni, että entä jos en tykkääkään siitä yhtään… Se olisi ihan kamalaa.
    Haaveilu on kyllä ihanaa, melkein yhtä ihanaa kuin haaviden toteuttaminen <3.

    Reply
  • Rouva Sana
    26.10.2016 at 07:35

    Tämä unelmakarttafriikki nyökyttelee ja komppaa: ja on ihastuksissaan, että vau: unelmointia voi käyttää noin hienosti matkahaaveisiinkiin. Jes.

    Jalosta vielä unelmointiasi joskus. Pelkän listauksen lisäksi kerää suosikkikohdemaistasi kuvia ja muita tunnelmaotoksia, leikkaa ja liimaa ne omaan matka-aarrekarttaasi. Palaisin halusta nähdä pelkästään, miltä se jo näyttäisi: kohteiden perusteella varmasti aika mahtavalle.

    Sanottamisen lisäksi kuvittaminen vahvistaa omia unelmia ja niiden toteutumista. Ja kun unelmat ovat päivittäin esillä, nähtävillä, ne ovat osa arkea, ja toteutunevatkin helpommin. Vaivihkaa.

    Ken tietää: jos sinä oletkin ensi vuonna, tai vuonna 2018, sittenkin vielä Uudessa-Seelannissa tai vaikkapa siellä Alaskassa… :)?

    PS. Se sinun Hanko-postauksesi oli iiiihana. Hanko oli minun tämän vuoden unelmani, mutta en päässyt sinne. Juttusi vain vahvisti unelmaani. Ehkä se toteutuu ensi vuonna…?

    Reply
  • Maailman äärellä / Heidi
    26.10.2016 at 08:56

    Kyllä, unelmointia toimii aina <3. Olen joskus miettinyt aarrekartan rakentamista, en ehkä vain matkoihini, mutta muuten. Joskus voisi oikeasti kokeilla, ja varmasti se toimisi myös matkojen kanssa – vaikka välillä tuntuu, että välillä olisi syytä paremminkin jo rajoittaa tätä matkustamista eikä lisätä vettä myllyyn… mutta toisaalta, miksi pitäisi. Jos askartelisin sen Elämäni aarrekartan, luulen että sielläkin olisi kuvia matkoista maailmalle.

    Ihana kuulla, että tykkäsit Hanko-postauksestani. Hanko oli ihana. Niin täydellinen kesäkaupunki, vaikka olisi siellä ihana viettää kylmää ja lumista talvipäivääkin, ainakin jos ulkoilupäivän päätteeksi pääsisi sitten takan ääreen juomaan lämintä. Kyllä sinunkin pitää Hankoon päästä <3.

    Reply

Leave a Reply