Menu

Ei koskaan enää

Ne jamais – ei koskaan Jamaikalle.

 

Jotkin asiat eivät unohdu koskaan. Tällainen unohtumaton on yläasteaikaisen ystäväni Kirsin muistisääntö ranskan tunnilla. Ne jamais – Ei koskaan Jamaikalle. Vaikka vuodet ovat rapistaneet ranskan taitoni olemattomiin, ei koskaan ei unohdu koskaan.

Kun on yli kaksikymmentä vuotta kuljettanut mukanaan muistisääntöä, joka varoittaa menemästä Jamaikalle, tuntuisi matka Jamaikalle aivan liian riskaapelilta.

Onneksi Karibialla on vielä monta ihanaa paikkaa käymättä, kuten vaikka Guadeloupe, jonka tunnelmia Milla niin kauniisti blogissaan Kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita kuvailee. Guadeloupelle en sano ei koskaan, itse asiassa vaikka viikko sitten vielä haaveilin talvilomasta lumisilla Dolomiiteilla, on raskas työviikko myllännyt haaveitani uusiksi ja pohdin, josko sittenkin olisi Guadeloupen, tämän perhosen muotoisen ja kauniiden vesien saaren vuoro.

Sellaisia ne minun unelmani ovat – paikkaa vaihtavia.

Kaikki matkakohteeni eivät suinkaan ole olleet unelmieni arvoisia. Vuosien mittaan on tullut tehtyä myös lipsuja, reissuja kohteisiin, joiden jälkeen todellakin olen päättänyt ne jamais.

Vaikka minulla onkin tapana etsiä jokaisesta jumalan hylkäämästä kyläpahasestakin ne kauneimmat pilkut ja vaikka Espanja onkin suurin matkarakkauteni, on todettava, että Espanjallakin on ne omat häpeäpilkkunsa, suorastaan tahrat, jotka suttaavat Espanjan kauneutta matkailumaana.

Torremolinos

Suurin tahra lienee Torremolinos.

Ja uskokaa, minulla on Torremolinoksesta kokemusta. Reilut parikymmentä vuotta sitten vietin siellä kerralla kolme viikkoa. Siinä ajassa ehtii yksi suomalaisten suosima kyläpahanen tulla tutuksi. Se oli ensimäinen reissuni ilman vanhempiani. Olihan se hienoa päästä nuorena likkana omalle reissulle. Mutta että ihan Torremolinokseen! Jo kurkistus kellastuneeseen valokuva-albumiini saa poskeni punoittamaan noloudesta. Että tällainen loma. (Ja ne valokuvat todellakin pysyvät sielä kaapin perimmäisessä nurkassa. Luojan kiitos Instagramia ei ollut keksitty vielä 90-luvulla!)

Kolme viikkoa Torremolinosta ei itse asiassa vielä edes saanut vakuuttumaan minua Torremolinoksen arveluttavuudesta matkakohteena, joten vuonna 2004, vietettyäni koko kesän Valon rannikolla, El Puertossa ja Cádizissa, lähdin kurkistamaan, millaista on elämä Torremolinoksen auringon alla. Sen jälkeen tiesin: ne jamais.

Tämä päätös on pitänyt.

Abu Dhabi

Abu Dhabi

Ne jamais sanon myös Abu Dhabille. En tiedä, mitä oikein kuvitelin, kun minä – luonnon ja pikkukaupunkien rakastaja – lähdin Abu Dhabiin. Mutta ystäväni vakuuttelun jälkeen loma takuuvarman auringon alla hienossa hotellissa alkoi kuulostaa pitkän pimeän kauden jälkeen melko houkuttelevalta.

Niin, mutta puhe oli siis ollut takuuvarmasta auringosta. Ei hiekkamyrskyistä ja niin kylmistä päivistä, että uima-altaalla toivoi pystyvänsä kääriytymään lämpöiseen vilttiin.

Mutta kun oikein etsin, löysin Abu Dhabistakin kauneutta jatkaessani kaupungista matkaa hiekka-aavikolle.

aavikkoretketki

IMG_7228

Mutta yksi kerta Abu Dhabia riitti.
Lisää kokemuksistani Abu Dhabista voit lukea ihka ensimmäisestä matkapostauksestani.

Ho Chi Minh City

Saigon_2015-1-9

Saigon-4

Ho Chi Minh City on ristiriitojen kaupunki, joka on sekoitus uutta, vanhaa, kaunista ja rähjäistä. Se on sekoitus värejä, meteliä, kaaoottista liikennettä ja historiaa. Itse asiassa Ho Chi Minh on yksi mielenkiintoisimmista kaupungeista, missä olen käynyt. Kirjoitettuani blogiini juttuni Ristiriitojen Ho chi Minh, yksi lukijani kysyi minulta, tykkäsinkö siis Ho Chi Minhistä. En silloin, heti matkalta tultuani, tiennyt, mitä kysymykseen vastaisin. Nyt tiedän sen, että Ho Ch Minh ei ole minun kaupunkini. Ja senkin tiedän, etten sinne varmasti koskaan enää palaa, mutta olen tyytyväinen, että menin, näin ja koin. Ho Chi Minh on sellainen kerran elämässä -kohde. Mutta yksi kerta riittää. Ja nyt voin todeta: ne jamaisei enää koskaan.

Kusadasi

Turkin satamakaupunki Kusadasi on tiivistelmä kaikista ikävistä stereotypioista, joita Turkkiin ja turkkilaisiin voisi kuvitella liitettävän. Kusadasi on aggressiivisia perään huutelevia myyjiä ja basaareja piraattituotteita pullollaan. Eikä Kusadasissa ole edes kaunista rantaa. Se on niin ruma paikka, ettei minulla ole kaupungista yhtään ainoaa kuvaa. Ei edes niitä kellastuneita ja noloja.

Kusadasi on ensimmäinen kokemukseni Turkista.
Ja viimeinen. (Ainakin tähän asti.)

Eivätkä uutiset Turkista ainakaan houkuta minua matkustamaan Turkkiin. Mutta on Turkissa jotain, mikä melkein saa minut muuttamaan mieltäni. Nimittäin Kappadokia ja Kappadokian kuumailmapallot, joista Travelloverin Annika blogissaan niin houkuttelevasti kirjoittaa.

Sanon siis Kusadasille ne jamais – mutta Turkin kohdalla en ole enää aivan niin ehdoton…

Benidorm

Anteeksi Espanja, että levittelen täällä niin julmasti häpeätahrojasi. Mutta niinhän se on, että sille, jota eniten rakastaa, on usein kaikkein säälimättömin. Espanja on minun rakastettuni. Niin Valon rannikko (Costa de la Luz), Asturias, Galicia, Pohjois-Leon ja Picos de Europa, Rioja kuin Madrdin vuoristokin ovat saaneet sydämeni läpättämään. Rakastan Cádizia, Granadaa, Salamancaa, Barcelonaa, Madridia, Santiago de Compostelaa… Ja entäpä ne kaikki hurmaavat pikkukylät ja pueblos blancosit. Espanja on täynnä ihastuttavia aarteita, mutta silti turistimassat matkustavat sellaisiin kohteisiin kuin Torremolinos ja Benidorm.

Benidormissa kävin ensimmäisen kerran kesänä, kun Barcelonassa juhlittiin olympilaisia. Minun oli tarkoitus viettää Barcelona-kesäni jälkeen viikko Benidormissa, jonne suomalaiset ystäväni olivat tulleet lomailemaan. Tällä kertaa en tehnyt samaa erehdystä kuin pari kesää aiemmin Torremolinoksessa: tällä kertaa pari päivää riitti toteamaan, että ne jamais. Benidorm sai jäädä, minä jatkoin matkaani Madridiin.

Viime syksynä sain kuitenkin tilaisuuden päästä kurkistamaan, mitä Benidormille näin vuosien jälkeen kuuluu.
Kaupungista oli tullut tällainen. Kerrostalohelvetti.

¡Díos mío!

Benidorm

Tällaisia ovat minun lipsuni. Kohteet, joihin en koskaan palaa – ne jamais -kohteeni. Entä mitkä ovat sinun ne jamais -kohteesi vai oletko onnekkaasti välttynyt kohtaamasta sellaisia?

Matkaterveisin Heidi <3

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

24 Comments

  • virpis (@taynnatieontar1)
    30.9.2016 at 16:37

    Heh, olisit nyt edes yhden kuvan laittanut Torremolinoksesta! Nimimerkki miten niin utelias 😀
    Tosi kiva postaus tälläinenkin, itse en vissiin ole vielä tarpeeksi matkustanut tehdäkseni tälläistä listaa, tuntuu että olen hurmoksessa joka kerta kun poistun ulko-ovesta matkalaukun kanssa, oli paikka mikä hyvänsä! 😀

    Terkuin, Virpi / Täynnä tie on tarinoita-blogi

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      30.9.2016 at 16:55

      Kiitos kommentistasi Virpi! Heh, joo, siinä olisikin ollut viikonlopun hupia kaikille postauksen lukijoille, kun olisin paljastanut niitä kammottavia Torremolinos-kuvia! Ei suinkaan otettu aurinkoövereitä kolmen viikon aikana. Suomeen palattua sitten kummasteltiin, miten kaikki ihmiset voikaan näyttää niin kalpeilta.

      Yritin miettiä Suomesta jotain ne jamais -paikkaa, mutta ei, en keksinyt yhtään. Jopa Pieksämäkeen, paljon parjattuun paikkakuntaan, minulla liittyy niin romanttisia ja nostalgisia muistoja, että sinnekin voisin lähteä lomailemaan.

      Mutta on tosi hienoa, että sinulla on säilynyt tämä asenne “matkalaukku mukana on aina ihanaa”. Kyllä minäkin edelleen useimpiin kohteisiin ihastun ja monista turistirysiksikin haukutuista kohteista löydän jotain ihanaa, ainakin niinä aamun varhaisimpina tnteina, kuin suurin osa ihmisistä on vielä peiton alla.

      Reply
  • Hanna / Ranskatar reissaa
    30.9.2016 at 17:02

    Tuleva ranskanope kirjaa kätevän muistisäännön ylös 😉 Mulla on monia paikkoja, joihin en usko palaavani, koska ne eivät silloin aikanaan sytyttäneet, mutta vaikeampi on keksiä paikkoja, joihin ehdottomasti ei aio enää ikinä koskaan palata. Marrakech oli aikamoinen kulttuurishokki ja kokemus, ehkä verrattavissa Vietnamiin, enkä oikein tiedä haluaisinko sinne enää uusiksi. Frankfurt taas oli niin umpitylsä, että sinne tuskin enää suuntaan. Singapore ja Hong Kong eivät myöskään oikein olleet omaan makuuni, mutta saattaisin kyllä niissä vielä käydä, jos joskus osuvat kätevästi lentojen varsille. Benidorm olisi muuten ihan tässä Valencian vieressä, pitäisiköhän käydä tsekkaamassa, miltä siellä näyttää ;D Voi olla, että suuntaan kuitenkin vähän mielenkiintoisempiin kohteisiin Espanjassa!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      30.9.2016 at 19:32

      Marrakechista tuli mieleeni oma matkani Agadiriiin… en kyllä sinnekään enää koskaan palaisi. Oikeastaan siitä en muista paljon muuta kuin miehet, jotka repivät hiuksiani ja tivasivat vanhemmiltani, montako kamelia. Frankfurt on minustakin umpitylsä – vaikka olenkin ollut siellä vain lentokentällä – koko yön, koska myöhästyin jatkolenolta. Ja oli ihan kamalaa.

      Hih, käypä kurkkaamassa Benidorm ja kerro sitten, millaisia fiiliksiä se sinussa herätti.
      Ihania päiviä sinulle sinne Espanjan auringon alle! Valencia on varmasti ihana <3.

      Reply
  • Outi
    30.9.2016 at 19:06

    En enää menisi Ateenaan, siitä jäi ikävä kuva. Näin nuoren tytön pistämässä itseensä huumeita keskellä kirkasta päivää vilkkaalla kadulla. Kreikkaa rakastan muuten, mutta tuo kaupunki on minun ne jamais-kohteeni.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      30.9.2016 at 19:46

      Kiitos Outi kommentistasi. Ihan varmasti tällainen kuva jää mieleen ja latistaa tunnelmia kaupungista. Minulla on Ateenasta ihan hyviä muistoja, koska minulla on siellä kreikkalainen ystävä, joka on esitellyt minulle niitä kaupungin helmiä. Mutta kyllä minustakin Kreikassa parasta on ihan muu osa Kreikkaa, kuten vaikka ihastuttava Koufonisian saari, jossa kesällä kävin lomailemassa.
      Ihanaa syysviikonloppua Sinulle!

      Reply
  • Annika | travelloverblogi
    1.10.2016 at 10:32

    Minäkin yritän löytää kaikista kohteista hyvät puolet, koska niitä yleensä on. Näin äkkiseltään ei tule mieleen kuin Umag Istriassa, Kroatiassa. Se oli niin kämäinen.

    Anna ihmeessä Turkille vielä mahdollisuus. Se on oman kokemukseni perusteella ihana maa.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      1.10.2016 at 11:19

      Luulen että oikeasti annankin Turkille vielä tilaisuuden. Olen aloittanut jo mieheni ylipuhumisen. Hänen einsä Turkille on minun eitä nimittäin paljon kovempi. Mutta Kappadokia ja pallot taivaan yllä eivät niin vain häviä vetkkokalvoltani. Haluan sinne ❤️.

      Reply
  • Elina | Vaihda vapaalle
    2.10.2016 at 11:44

    Nyt minäkin osaan vähän ranskaa, kiitos! 😀 Oikein yrittämällä yritin keksiä sellaisia paikkoja, joihin en suostuisi palaamaan enää koskaan. En vaan keksi! Paljon on paikkoja, joihin minulla ei ole mitään tarvetta matkustaa enää koskaan, mutta sellaisia _ehdottomasti ei_ paikkoja ei oikein löydy. Intiaa kyllä suorastaan vihasin, mutta jokin masokisti päässäni huutelee, että sille pitäisi vielä antaa joskus toinen mahdollisuus. No ainakaan Chennain kaupunkiin en siellä haluaisi matkustaa! Muutenkin Aasian isot kaupungit on aika nounou, esim. tuo HCM aiheutti jo pelkistä kuvista ja tekstistä sellaisen – ei ainakaan tuonne -reaktion. 😀

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.10.2016 at 10:01

      Tällä ranskan taidolla pötkiikin jo pitkälle :D. Mieheni oli joitain vuosia sitten rotary-vaihdossa Intiassa, ja hänelle Intia lienee se kaikkein kamalin kohde. MInä haluaisin päästä sen joskus kokemaan, mutta saa nähdä, saanko matkakumppaniani millään ilveellä sinne houkuteltua.
      HCM oli kyllä minulle liian iso, liian meluisa, liian saasteinen. ja kaiken kukkuraksi minulla on henkilökohtaisia antipatioita HCM:ä kohtaan, sillä sain siellä ruokamyrkytyksen ja aloin sitten oksentamaan sotamuseon pihassa. Jäi siis kirjaimellisesti paikasta oksennuksen maku suuhun… Onneksi reissumme ei ollut pelkkää suurkaupunkia, vaan suurin osa lomasta oli nautiskelua Phu Quocin rantaparatiisissa.

      Reply
  • Annika
    2.10.2016 at 15:44

    Minullakin on vähän Turkki-kompleksia. Istanbulissa on tullut muutaman yön reissu käytyä. Sinäänsä mielenkiintoisia nähtävyyksiä, mutta jotenkin sain tarpeekseni siitä turistien huijausmentaliteetista yms. Totesinkin reissun jälkeen että Turkkiin voisin kuvitella palaavani vain johonkin rantalomakohteen all-inclusiveen. Enkä tiedä onko minulla sillekään tämän elämän aikana tarvetta…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.10.2016 at 10:05

      Turkista varmasti voisikin saada edullisesti all-inclusiven jostain rantakohteesta, jos ei kaipaisi muta kuin lepoa ja lekottelua auringossa, mutta luulenpa, että minäkin lekoloman tarpeessa valitsisin jotain muuta vaikka se kukkaroa rokottaisikin enemmän. Turkin Kappadokia on tällä hetkellä ainoa, joka innostaisi minut sinne matkustamaan.

      Reply
      • Susanna
        4.10.2016 at 20:18

        Mullakin oli joskus aikoinaan kovat ennakkoluulot Turkkia kohtaan, mutta siellä on oikeasti ihan huikeita kohteita! Kappadokia, Kekova, Myra, Ölüdenizin upeat turkoosit rannat ja paragliding yläilmoissa, Konya, Ankara, Kas… Olen viettänyt monta hienoa lomaa ympäri Turkkia bussilla kulkien.
        Tänä vuonna en ole siellä käynyt terrori-iskujen takia, mutta kaipuu on suuri. Antakaa Turkille mahdollisuus! Eihän Benidormkaan anna kuvaa siitä, millaista muualla Espanjassa on:)
        T: Piiasusannatraveller

        Reply
        • Maailman äärellä / Heidi
          5.10.2016 at 11:28

          Kiitos Susanna kommentistasi! Olipa ihana kuulla vinkkejä Turkin aarteisiin. Täytyy myöntää ennakkoluuloni, mutta näinhän se on: ei yhden eikä kahdenkaan paikan saa antaa leimata koko maata! Taitaa olla niin, että missä tahansa, kun löytää turistikeskittymien ulkopuolelta ne aidot ihanat pikkukaupungit, voi yllättyä positiivisesti. Kyllä minä vielä Turkille joskus annan tilaisuuden – ja yritän saada käännetyä mieheikin pään. Ensin googalilen nämä sinun antamasi vinkit. Kiitos vielä <3.

          Reply
  • Jenni / Unelmatrippi
    2.10.2016 at 17:44

    Yksi kerta Ho Chi Minh Cityssä taisi riittää mullekin. Ehkä jopa yksi kerta Vietnamissa saattoi riittää. (Maassa on aivan liikaa matkailijoita huijaavaa jengiä, jäi ikävä kuva.) Samoin Bangkok ei oikein sytyttänyt, enkä tunne mitään paloa takaisin – mutta voi olla, että sinne tulee silti vielä mentyä, koska Thaimaa noin muuten kyllä kiinnostaa ja monet lennot menevät Bangkokin kautta. Yleensä joka paikasta tosiaan löytyy jotakin kivaa, eli harvoin jää tosi huono fiilis mistään paikasta. Mutta kun maailma on täynnä kiinnostavia paikkoja, niin jo käytyihin paikkoihin ei tule niin herkästi palattua, jos paikka ei ollut ekan kokemuksen perusteella todella säväyttävä.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.10.2016 at 10:09

      Me yhdisttetiin Ho Chi Minhiin Phu Quoc, ja se olikin ihan kiva kohde eikä meitä edes yritetty huijata. Mutta saari oli sen verran pieni, että skootterilla sen ehti kyllä reilussa viikossa tutkia niin tarkkaan, että ei sinne ole enää tarvetta palata. Pohjois-Vietnamiin saattaisin joskus mennäkin, mutta täytyy myöntää, että tällä hetkellä kaikki matkahaaveeni taitaa olla ihan toisella suunnalla. MInäkin meluiten koen reissuillani aina jotain uutta, mutta jotkin kohteet tai maat sitten vetävät puoleensa kerta toisensa jälkee uudestaan.

      Reply
  • Johanna / Eau de Cologne
    3.10.2016 at 10:00

    Turkki on ehdoton nou-nou.. Kaksi kertaa siellä käyneenä (lapsena kerran ja aikuisena kerran), en vain sinne enää halua.
    Toisena listalla itselläni Thaimaan Hua Hin. En vain tykännyt. Kun joku alkaa tökkimään, ei sitä pysty edes sen paremmin selittämään ?
    Ja vaikka itsekin Espanjaa rakastan, ei se rakkaus ulotu näihin mainitsemiisi kohteisiin..

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.10.2016 at 10:18

      Turkki taitaakin olla aika monen nou-nou-listalla. Samoin Hua Hinistä olen kuullut paljon negatiivista. Minä en ole vielä edes käynyt Thaimaassa. Pitäisi varmaan joskus käydä, kai sieltä löytää rauhallisiakin sopukoita vielä…
      Niinpä, jos paikka tökkii niin se sitten tökkii. Useimmiten tökkimistä minulle aiheuttaa joko se, että paikassa ei ole enää mitään aitoa (pelkästään turisteja ja turisteille suunnattuja humputuksia) tai liika melu, saasteet, kiire ja se kaikkein kamalin eli aggressiiviset myyjät, jotka sadattelevat perään SUOMEN kielellä!

      Espanjassa on niin paljon ihania helmiä, joten minusta on sääli, jos joku valitsee lomakohteekseen Torremolinosin tai Benidormen kaltaisen kaupungin. Jopa monet turistipaikat (jos siis haluaa valita selkeän turistikohteen) ovat paljon kauniimpia, esim. Nerja Aurinkorannikolla. Tosin makuasioitahan nämä ovat, ja jos joku tykkää Torremolinoksesta, niin mikäpäs siinä ;).

      Reply
  • Mira Jalomies
    4.10.2016 at 11:35

    Itse sivuuttaisin juuri tuon muistisäännön Jamaikan 🙂 En ole koskaan tuntenut oloani niin epämukavaksi kuin Kingstonissa sen vuoksi, että olen valkoihoinen… Ei paljon tehnyt mieli hengailla ulkosalla. Ehkä vähän turhan ronskia oli muutenkin maan meno omaan makuuni.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.10.2016 at 11:43

      Kiitos Mira, tämä olikin ihana kuulla :). Ei siis se, että sinulla on ollut epämukava olo Jamaikalla mutta se, että minun ei tarvitse harmitella muistisääntöä, jonka takia en varmasti taikauskossani uskaltaisi Jamaikalle matkustaa. Onneksi Karibialla on paljon muita ihanuuksia. Omat kokmeukseni Barbadokselta, Arubalta ja Curacaolta ovat kaikki niin ihania, että Karibia on saanut sydämessäni oman erityisen paikkansa ja varmasti sinne vielä tahdon takaisin. Mutta Jamaikalle voin siis jatkossakin sanoa ne jamais :).

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    11.10.2016 at 23:56

    Tuosta listasta minullakin on yksi ei koskaan enää -kohde. Bangkok. Meluisa, saastunut, ruuhkainen. Ruma.

    Ja se Turkki. Ohikiitävän hetken haaveilin kuumailmapalloilusta Kappadokiassa, mutta luettuani Helsingin Sanomista taas maan uusimmista poliittisista kuulumisista, ne palloilut jäävätkin haaveiksi. Sellaisiksi joita en edes halua toteuttaa, sinne Egyptin pyramidien ja Niilin risteilyn seuraan.

    Marokkoa mietin paljon matkustelleen kaverin kuullen ääneen, ja hän kertoi omista kokemuksistaan. Paljon matkustanut mies kommentoi Marrakeshia “Siellä hyvä hotelli on tosi tärkeä. Meno kaduilla on sellaista että hotellin on pakko olla todella hyvä.” Kyllä, myönnän. Olen turvallisuushakuinen ihminen. Luulenpa että ne Marokonkin kauniit värit ja koristeelliset, islamista ammentavat ornamentit jäävät näkemättä.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.10.2016 at 09:06

      Kyllä minullakin Turkki saa nyt odottaa aikaa parempaa, vaikka Annnika onkin saanut minut haaveilemaan palloista auringonousun yllä.
      Minä sain mielenkiintoisen s.postin Marokko-ihmiseltä, joka oli minulle räätälöimässä Marokon kiertoa. Ehdin hetkeksi jopa innostua, vaikka Marrakesh ei ehkä suosikkini olisikaan. Mutta loppujen lopuksi se matkaehdotelma alkoi kuulostaa aivan liian ahdistavalta. Joten myös Marokko saa nyt jäädä. Olen itse kerran käynyt Marokossa (80-luvulla!), se oli kyllä ihan kamala reissu, kun valitsimme (äiti ja isä siis valitsivat) kohteeksi turistirysän. Tai reissu oli hieno, oli jo hienoa ylipäänsä päästä reissuun, mutta myöhemmin ajatellen ne miehet oli siellä ihan kamalia: repivät tukasta ja tarjosivat vanhemmille kameleita… Mutta kai sillä maata muutakin on tarjottavana…

      Reply
  • Jamppa
    21.5.2017 at 18:36

    Kuala Lumpur & Manila – ne jamais. Kehitysmaat yleensäkin…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      21.5.2017 at 20:47

      En minäkään ole innostunut lähtemään kurjuutta lomalla katsomaan. En ole koskaan käynyt Kuala Lumpurissa enkä Manilassa ja tuskin on tarvettakaan mennä. Kiitos Jamppa kommentistasi ?.

      Reply

Leave a Reply