Jotkin maat, kaupungit, kylät ja maisemat jättävät sellaisia muistijälkiä, ettei niitä niin vain pyyhitäkään.
Tällaiset paikat pakottavat palaamaan takaisin, vaikka levoton mieli ja vikkelät jalat olisivatkin toista mieltä ja kiirehtisivät kohti uusia maita, kaupunkeja, kokemuksia ja seikkailuja.
Vaikka valitsen useimmiten matkani kohteeksi jonkin sellaisen, jossa en ole koskaan ennen käynyt – maan, jonka maut ja tuoksut ovat minulle upo-outoja, ja kaupungin, jonka kujille voin eksyä, on kuitenkin joitain poikkeuksia, joihin palaan yhä uudestaan.
Nämä ovat paikkoja, joista on tullut sydämeni suosikkeja.
Tässä on niistä viisi:
Espanja – meren välkettä, pikkukaupunkien tunnelmaa ja luonnon lumoa
Kun ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana pääsin Espanjan auringon alle, elämäni ensimmäisellä ulkomaanmatkallani, en arvannut, miten merkittävä tästä maasta minulle vielä tulisi. En arvannut, että palaisin Espanjaan takaisin vuosi toisensa jälkeen, että opettelisin espanjan kielen ja rakastuisin – tähän valon ja tapasten maahan.
On mahdotonta sanoa Espanjasta vain yhtä ihanaa, koska ihania paikkoja on ympäri maata. Rakastan Andalusian rentoa elämää, Valon rannikon kirkkautta, meren rannalla hohtavaa Cádizia, ylvästä Granadaa, hienostuntta Sevillaa sekä pikkuruisia rantapoukamia pitkin Costa de la Luzin rannikkoa ja valkoisia kyliä, jotka roikkuvat vuorenrinteillä näyttäen siltä, kuin voisivat tipahtaa alla luimuilevaan rotkoon hetkenä minä hyvänsä.
Mutta yhtälailla kuin etelän aurinkoa, rakastan myös pohjoista. Riojan viinitilojen ympäröimiä kyliä, Leonin ja Asturian väliin jäävää taivasta hipovaa Picos de Europan vuoristoa, Asturian tyrskyisiä rantoja ja Galiciaa, jonne pyhiinvaeltajatkin suuntaavat. Ja vaikka Baskimaalla sairastuin niin, että pinchojen nauttimisen sijaan makasin sairaalassa nauttimassa tipparuokaa, en voi olla kaipaamatta takaisin San Sebastianin kujille ja sirpin muotoiselle rannalle.
Edes bileparatiisina tunnettu Ibiza ei jättänyt minua kylmäksi. Formenterasta taas löysin karibialaista karua kauneutta sekä turkoosina kimmeltävän meren ja Mallorcan Palmalta minikokoisen Barcelonan.
Koska suurkaupungit eivät ole koskaan olleet minun erityinen rakkauteni, oli suhteeni Madridiin vuosia vaikea. Suorastaan inhosin tätä kaupunkia. Mutta viime syksy muutti kaiken. Kun sain elää vida madrileñaa koko syksyn, rakastuin, ihan huomaamatta.
Mitä enemmän olen kokenut, sitä ahnaammaksi olen käynyt. Haluan nähdä kaiken ja palata kaikkiin näihin kaupunkeihin, kyliin ja maisemiin, jotka ovat jättäneet jälkensä sydämeeni.
Parhaat matkakohteet ovatkin niitä, jotka jättävät jälkeensä muistoja, joita kantaa mukanaan läpi koko elämän.
Italia – herkkusuiden ja romantikkojen keidas
Olen syönyt Italiassa elämäni parhaan pitsan, parhaan pasta-annoksen, parasta jäätelöä ja juonut parhaan espresson. Tässä olisi jo syytä kerrakseen palata Italiaan vuosi toisensa jälkeen, mutta sen lisäksi, että italialainen keittiö saa minut ekstaasiin, on Italiassa maailman kauneimmat kylät ja kaupungit – ehkä jopa kauniimmat kuin Espanjassa. Mieti nyt sellaisiakin kaupunkeja kuin Positano, Amalfi ja Taormina. Entä ne ihanat pienet saaret, kuten Capri ja Procida? Ja vaikka jotkut väittävät, että Venetsiassa haisee eikä siellä ole muuta kuin turisteja, huokailen minä jo nähdessäni kuvia Venetsiasta. Pari kertaa Venetsiassa ei ole ollut tarpeeksi. Seuraavaksi haluan sinne talvella.
Entä sitten Rooma? Voiko tällaista pääkaupunkia ollakaan? Näin romanttista.
Italian kielikin on niin ihana! Harmi että osaan siitä vain alkeet, ja nekin surkeasti. Mutten koskaan unohda, miten kysytään, onko se nahkaa: É di pelle? Jo saadakseni sanoa tämän riemastuttavan kuuloisen lauseen, haluan Italiaan.
Karibia – letkeitä päiviä turkoosin veden äärellä
Vaikka kaunis hiekkaranta ja tuulessa huojuvat palmut eivät nykyään oikein riitäkään syyksi valita jotain matkakohdetta, olisin edullisen lennon löytäessäni valmis milloin tahansa palaamaan Karibialle. Ja mikä tahansa jo vierailemistani saarista kelpaisi. Viime talvena rakastuin Barbadoksen värikkäisiin kyliin, valkohiekkaisiin rantoihin ja letkeisiin auringon polttamiin päiviin.
Aruballa taas ihastuin siihen, että pystyin pyöräillen kiertämään tätä pikkuruista saarta. Polkaisemaan saaren toiselta reunalta toiselle – tyyneltä myrskyisälle. Polkea rannoille, joissa ei ketään muita – paitsi turkoosissa meressä ne tuhannet värikkäät kalat.
Ja ne Curacaon kuumat yöt, eristyksissä kaikesta sivistyksestä, nekin minä muistan. Ja autiot rannat, jonne autolla hiekkateitä pitkin körryytettiin. Nähtiin ehkä aasi ja muutama turisti. Muuten oltiin vain me kaksi autiolla rannalla, ja täälläkin ne tuhannet värikkäät kalat, ihan rannan tuntumassa.
New York, New York!
Poikkeus vahvistaa säännön. Okei, kaksi poikkeusta. Tai kolme.
Olkoon ne Madrid, Rooma ja New York. The Big Three.
Kaupungit, joille pikkukaupunkien rakastajakin sanoo kyllä, kyllä, kyllä!
Jotkut väittävät New Yorkia likaiseksi ja ankeaksi. En kuuntele heitä. Minulle New York on kaikkea muuta. Se on kuin päivä keskellä elokuvaa, askeleita Carrien jalanjäljillä (kyllä, olen jopa käynyt niissä Carrien kenkäkaupoissa, sovittelemassa viidentoista sentin korkoja, joilla en ikinä osaisi kävellä) ja ROMANTIIKKAA!
New York on kaupunki, jossa minä sanoin tahdon,
kaupunki, jossa pappi sanoi you may kiss the bride.
Ihan kuin elokuvissa!
Ja sitten me suudeltiin, Rockefeller Centerin joulukuusen alla.
Ihan kuin elokuvissa!
Matkavinkki: yhdistä kaupunkiloma New Yorkissa ja lekotteluloma yhdellä auringon paahtamista Karibian saarista. Minä yhdistin New Yorkin ja Aruban.
Oli aika bueno.
Norja – luontoluksusta vuonojen ja vuorien rakastajalle
Kesällä kävin elämäni ensimmäistä kertaa Norjassa, ja voin sanoa, etten varmasti viimeistä.
On uskomatonta, että melkein kiven heiton päässä meistä on tällainen luontoparatiisi. On vuoria, vuonoja ja vesiputouksia. Eikä kaupungitkaan ole hullumpia – itse asiassa Bergen ja Ålesund ovat sellaisia helmiä, että jo niiden takia olisin valmis hyppäämään koneeseen.
Kiitos ja kumarrus Norja! Tulen varmasti takaisin.
Oikeastaan listaa olisi helppo jatkaa vieläkin pidemmälle, ainakin jos ottaisin mukaan enemmän näitä kohteita, joissa olen ollut vasta kerran, mutta joihin haluan vielä palata. Sellainen olisi esimerkiksi viime kesänä koettu Azoreiden Saõ Miguel.
Ja nyt seuraa matkapaljastus:
Joku ehkä muistaa, että viime postauksessani yritin pohtia seuraavaa talvilomakohdettani listaamalla asioita, jotka tekevät matkasta onnistuneen.
Olin valinnut kolme kohdetta, joista tarkoitus oli lähteä yhdelle. Jostain syystä, tarkemman harkinnan jälkeen, kaikissa tuntui olevan jotain vikaa: Marokon kiertomatka tuntui liian kiireiseltä ja aikataulutetulta, talvinen Dolomiitit liian hyiseltä (ja ne lukuisat talvituristit, niin kuin Täynnä tie on tarinoita -blogin Virpi muistutti), Malediivit taas liiankin rennolta – kohteelta, johon kyllästyisin jo vajaassa viikossa.
Täytyi siis keksiä äkkiä jotain muuta.
Koska viime kesän Azoreiden matka todella osoittautui enemmänkin kuin onnistuneeksi, suorastaan nappivalinnaksi tällaiselle luontoelämyksiä arvostavalle maisemaonnelliselle, muistin Madeiran, jota muun muassa Lähtöportti-blogin Mika hehkuttaa. Niin, juuri sen, mummojen ja pappojen rakastaman turistisaaren. Mutta viimeisten tietojeni mukaan Madeira on paljon muutakin: se on luontoluksusta parhaimmillaan ja levadoja, joilla vaativakin patikoija saa tyydytystä retkeilyhimoonsa – saati sitten tällainen vasta-alkaja. Löysin (ja varasinkin) jo ihanan hotellin, sellaisen, jossa on sauna ja lämmitetty allas, jos ilma käy niin myrskyisäksi, että lisälämpöä tarvitaan.
Malediivit, Marokko ja talvinen Venetsia sekä lumiset Dolomiitit saavat siis vielä hetken odottaa. Ja nämä viisi suurinta rakastettuani myös, sillä nyt on uusien seikailujen aika. Mutta, mutta, luulen, että vuoden sisään jonnekin näistä viidestä rakkaastani taas palaan, sillä nämä ovat ne, joiden luokse sydämeni haluaa – yhä uudestaan.
Onko sinulla tällaisia sydämesi suosikkeja, paikkoja, joihin kaipaat ja halajat yhä uudestaan?
12 Comments
salaine
9.10.2016 at 12:05Ihana stoori. Unelmakohteita on ja suunnitelmia. Välillä vaan joutuu lyömään jarrua joillekin suunnitelmille ja etsimään uusia vaihtoehtoja niille. Mekin jouduimme tulevan talven osalta vaihtamaan suunnitelmia moneen otteeseen ja nyt on lennot varattuna. Minne….sen paljastan aikanani blogissa. Mahdollisesti vielä uudessa sellaisessa….
Maailman äärellä / Heidi
9.10.2016 at 12:14Kiitos Salaine! Joo, aika useinkin joutuu sitä jarrua painelemaan. Tai meillä kotona se jarru ja järjen ääni taitaa olla toi parempi puolisko… Mun haaveiden metsästys ajaskin meidät puille paljaille ?. Ehkä hyvä, että rajoitetut loma-ajat toimii myös jarruna ?. Vau, matkasalaisuus ja uusi blogi – kuulostaa hienolta ❤️.
duunireissaaja
9.10.2016 at 12:56Madeira on upea. Monessa lomakohteessa en ole käynyt kahdesti. Madeiralla olen, ja lähtisin milloin tahansa uudelleen. Takuuvarmaa lämpöä siellä ei tosiaan ole, ja meillä tokalla kerralla tuli hotellin saunaosasto erittäin tutuksi.
Maailman äärellä / Heidi
9.10.2016 at 20:23Ihana kuulla, että olet tykännyt Madeirasta. Odotan kyllä kovasti, ja sateen ja tuulen kestävä takki ja villasukat lähtee matkaan – eiköhän niillä pärjätä :).
Outi
9.10.2016 at 14:53Mun kova kolmikko olis: Marokko (sukulaisia), Kreikka ja Italia.
Ihania maita löytyy sinunkin listastasi.
Maailman äärellä / Heidi
9.10.2016 at 20:26Sinultahan minä voinkin sitten kysellä vinkkejä, jos jossain vaiheessa päädyn lähtemään sinne Marokkoon <3! Viime kesän Kreikan matkani oli kyllä niin ihana ja Koufonisian pieni saari sellainen helmi, että myös Kreikka voisi vallan hyvin olla listallani.
Inari
9.10.2016 at 18:17Kiitos Italia-vinkeistä. Olen aina rakastanut italian kieltä. Rooman matkalta jäi varmaan ikuisesti mieleen pikkutytön surkutteleva huudahdus äidilleen: manca la testa alla madonna! (lause sai merkityksen, kun näin päättömän madonna-patsaan:) ‘Un gelato, per favore’ on tuttu, mutta vielä pitää sanavarastoa laajentaa…. 🙂
Maailman äärellä / Heidi
9.10.2016 at 20:29Un gelato, per favore -lauseella pärjää kyllä jo aika pitkälle :). Tai sitä viiniäkin ehkä olisi hyvä osata tilata, ja pitsaa ja pastaa. Ne takaavat jo onnistuneen loman Italiassa :). Luulen, että minunkin on vuoden sisään pakko päästä Italiaan herkuttelemaan.
Lumikallion Outi
11.10.2016 at 22:45Voi mitä upeita paikkoja ja kuvia!! Eihän tänne voi tulla..on pian huomaamatta varaamassa jo jotain matkaa. Edellisestä on jo aikaa! Mä palaan tänne, kun oon koneella. Puhelimella kun selaa, niin ei saa oikeaa käsitystä. Hyvää yötä. 🙂
Maailman äärellä / Heidi
11.10.2016 at 22:48Kiitos Outi! Kiva kuulla että tykkäät! Matkojen suunnittelu ja varaaminen onkin ihanaa puuhaa, joten tervetuloa toistekin saamaan matkainspiraatiota ❤️. Hyvää yötä myös sinulle ?.
Johanna @ Out of Office
11.10.2016 at 23:44Ihana juttu! <3 Upeat kuvat! Ja ihanat kohteet! Espanja on jäänyt minulle etäiseksi. Mutten olekaan nähnyt viinialueita tai Atlantin tyrskyjä, vaan Välimerellisiä turistihelvettejä.
Ja se Madeira <3 Senkin kanssa tullet olemaan pääsemättömissä.
Maailman äärellä / Heidi
12.10.2016 at 08:57Kiitos Johanna <3. Sinun pitää antaa kyllä vielä Espanjalle mahdollisuus. Siellä on kaikkea ihanaa, kunhan vaan pysyy tarpeeksi kaukana niistä torremolinoksista ja benidormeista.
Luulen tosiaan, että Madeiralla voi olla minulle jotain annettavaa, vaikka tiukasti siihen sanaan onkin tarttunut turistimmummot :D. vaikka mummot on kyllä yleensä ihania – ei sinä mitään. Hotellihuoneesta avautuvan maiseman pitäisi ainakin olla aika ihana, en tiedä, onko ihan niii-in ihana kuin teidän Bellagiosta, mutta vähintään meri ilman häiritseviä pömpeleitä – niin minulle on luvattu :).