Keskellä Magalhãesin tyrskyävää salmea, aivan Chilen eteläisessä kärjessä, sijaitsee Magdalenan saari. Se on kummallisin paikka, missä olen koskaan käynyt. Saari nimittäin vilisee pingviinejä. Niitä on ihan joka puolella!
Magdalenan saari on alle neliökilometrin kokoinen, tuulten ja tyrskyjen karuksi kuluttama saari. Eikä saarella todellakaan ole muuta kuin pingviinejä, sekä saaren korkeimmalla kohdalla nököttävä yksinäinen majakka.
Kun kevät marraskuun tienoilla saapuu Patagoniaan, tulevat nämä veikeät frakkitakit saarelle pesimäpuuhiin. Joka vuosi noin 69 000 pingviinipariskuntaa valloittaa saaren noin puolen vuoden ajaksi.
Ja perässä tulevat uteliaat turistit.
Sellaiset kuin me.
Pingviinien kohtaaminen on jo kauan ollut haaveeni. Suurimmat toiveeni Patagonian-matkalleni ovatkin nähdä pingviinejä ja guanakoja (mutta kuten tulen huomaamaan, Patagonia on paljon muutakin ihanaa – mutta muista ihanuuksista sitten myöhemmin, nyt niitä pingviinejä).
Jotta varmasti pääsisimme toteuttamaan pingviiniunelmaamme, olemme varanneet retken Magdalenan saarelle jo hyvissä ajoin Solo Expediciones -retkenjärjestäjältä. Sitten tarvitsee jännittää enää säätä. Huonolla tuurilla Patagonian tuulet voivat nimittäin yltyä niin riehakkaiksi, että retki voitaisiin joutua perumaan. Mutta onneksemme sään jumalat ovat meille suosiollisia ja pääsemme heti aamuvarhaisella matkaan.
Kello 6.45 olemme jo matkanjärjestäjän toimistolla. Sieltä hurautamme noin puolen tunnin matkan satamaan, josta veneretki tälle tuulen riepottelemalle saarelle alkaa. 45 minuuttia venekyytiä delfiinien saattelemana ja olemme perillä – tällä kummallisella pingviinisaarella.
Ennen saareen astumista meitä ohjeistetaan kulkemaan vain merkityillä poluilla ja antamaan pingviineille tietä, jos ne päättävät lähteä vaappumaan polun ylitse.
– Eikä sitten metriä lähemmäksi pingviinejä!
Meillä on saarella tunti aikaa.
Tunti vajaan kilometrin mittaisen polun kiertämiseen tuntuu ruhtinaalliselta. Mutta totuus on, että tunti ei meinaa riittää mihinkään. Huomaamme nimittäin, että jo muutaman metrin kulkemiseen vierähtää helposti vartti.
Näitä suloisia frakkitakkeja ei niin vain ohitetakaan.
Me olemme saarella hyvään aikaan, sillä ensimmäiset poikaset ovat jo kuoriutuneet.
Ja voi että ne ovatkin suloisia!
Tosin eivät nämä pienet vielä juuri emon helmoista uskalla lähteä maailmaa valloittamaan.
Kun minä keskityn kuvaamaan pingviinien touhuja, tallentaa mieheni saaren äänimaailman videolle. Ja onhan se meteli aikamoinen, kun yli satatuhatta pingviiniä yrittää saada äänensä kuuluviin. Kaikilla tuntuu olevan tänään meille jotain sanottavaa.
Pingviiniretki maksaa lähes 90 euroa, mutta on mielestäni jokaisen lantin arvoinen. Matka tälle pingviinien asuttamalle saarelle jää yhdeksi mielenpainuvimmista.
Ja ehdottomasti kummallisimmista.
Paluumatkalla käymme vielä kurkistamassa Martan saarta asuttavia merileijonia, mutta pingviinit ovat niin vieneet sydämeni, ettei merileijonille siellä ole enää tänään sijaa.
Matkaterveisin Heidi ♥
PS. Mikä on muuten kummallisin matkakohde, missä sinä olet käynyt?
Jos Patagonia kiinnostaa, käy kurkkaamassa myös Facebookiani ja Instagramiani, jonne olen jo ehtinyt päivittää kuulumisia upeasta Patagoniasta ja Torres del Painen kansallispuistosta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2016 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
22 Comments
virpis (@taynnatieontar1)
2.1.2017 at 17:49Teillä on ollut uskomaton reissu!
Kyllä maailma on ihmeellinen ja täynnä uskomattomia paikkoja! <3
Maailman äärellä / Heidi
2.1.2017 at 17:56Patagonia on kyllä niin ihana ❤. Ja pingviinit ❤. Kiitos Virpi kommentista.
Johanna @ Out of Office
2.1.2017 at 18:18Voi hyvänen aika minkälainen porukka sitä saarta asuttaakaan!
Niin tiedän tuon tunteen. Pitäisi kävellä eteenpäin, mutta nauliinnut paikoillesi tarkkailemaan “alkuasukkaiden” touhuja, ja aika hujahtaa ohi kuin huomaamatta 🙂
En kai ole kovin kummallisissa kohteissa käynytkään, mutta joskus on kyllä tullut tehtyä outoja asioita outoon aikaan. Kuten eräänä vappuaatttona Jerseyn saarella. Seisoskelimme rannalla ja katselimme kuinka vesi nousi ja peitti polun jolla olimme vain hetkeä aiemmin kulkeneet. Ja viime äitienpäivänä olin Sveitsissä huuhtomassa kultaa. Noistakin voisi kirjoittaa jutun 😀
Maailman äärellä / Heidi
2.1.2017 at 19:40Kun opas varoitteli siitä, ettei pidä jämähtää ensimmäisiä pingviinejä tuijottelemaan, ettei tule kiire, minä vaan hymähtelin. “Kai nyt kilometrin lenkin ehtii tunnissa ympäri vaikka moneen kertaan.” Mutta niinpä vaan kävi, että jossain vaiheessa huomasimme olevamme ryhmän häntäpäässä ja opas joutui jo käymään varoittelemassa, ettemme jää liiaksi muista jälkeen. Ja viimeisinähän me laivaan sitten takaisin kömmittiin. Oli ne vaan niin valloittavia kavereita.
Vau, kultaa huuhtomassa! Kuulostaa mielenkiintoiselta seikkailulta <3.
Heidi / Seikkailujen helmiä
2.1.2017 at 20:22Täällä myös yksi pingviineihin ihastunut ilmoittautuu! On ne vain niin suloisia! 🙂 en ole kuullutkaan tuollaisesta paikasta. No nyt mie haluan tuonne! 😀 täytyy siis lukea enemmänkin teän seikkailusta Patagoniaan..
Maailman äärellä / Heidi
3.1.2017 at 11:18Eikö olekin – niin hurmaavia veitikoita <3. Patagonia on muutenkin ihana – ja monta juttua on tulossa, kunhan ensin ehdin käydä valtavaa kuvamäärää läpi :D. Patagonia-kuumetta siis luvassa.
Noora | Kerran poistuin kotoa
2.1.2017 at 20:50Tui tui! Haluaisin vaan laittaa tän kommentin täyteen sydämiä ja sydänsilmähymiöitä. Tonne(kin) on sitten aikanaan päästävä <3 En keksi mitään kummallista kohdetta nyt, kun mun pää on täynnä pörröisiä pingviinivauvoja 😀
Maailman äärellä / Heidi
3.1.2017 at 11:20Voi ihanaa Noora! Kiitos. Pörröiset pingviinivauvat on <3 <3 <3
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
2.1.2017 at 21:03Hih, pingut, en ihmettele vaikka tunti kilometriin ei riitä.
Maailman äärellä / Heidi
3.1.2017 at 11:21Oisin tosiaan voinut jäädä vaikka koko päivksi ihmettelemään pingujen touhuja. Voi suloisuus.
Matkoja, retkiä, hetkiä
3.1.2017 at 15:01Aivan ihania! Ja Patagonia vaikuttaa todella kiinnostavalta, upeita kuvia!
Kummallisin matkakohteeni on ehkä Shihezi Länsi-Kiinan Xinjiangissa, ei mikään turistikohde…siellä jouduin mm. tansseihin, shortsit jalassa. En oikein kuulunut joukkoon.
Maailman äärellä / Heidi
3.1.2017 at 15:07Kiitos <3. Pingviinit ja muutenkin Patagonia veivät kyllä sydämeni. Piti heti googlettaa tämä Shihezi. Kuulostaa tosiaan mielenkiintoiselta ja ikimuistoiselta kokemukselta :D.
Matkoja, retkiä, hetkiä
3.1.2017 at 15:01Aivan ihania! Ja Patagonia vaikuttaa todella kiinnostavalta, upeita kuvia!
Kummallisin matkakohteeni on ehkä Shihezi Länsi-Kiinan Xinjiangissa, ei mikään turistikohde…siellä jouduin mm. tansseihin, shortsit jalassa. En oikein kuulunut joukkoon.
Maailman äärellä / Heidi
3.1.2017 at 15:07Kiitos <3. Pingviinit ja muutenkin Patagonia veivät kyllä sydämeni. Piti heti googlettaa tämä Shihezi. Kuulostaa tosiaan mielenkiintoiselta ja ikimuistoiselta kokemukselta :D.
Milla
3.1.2017 at 19:29Aivan ihania, noitahan voisi tuijottaa pienen ikuisuuden <3! Mieletön kohde ehdottomasti!
Milla
3.1.2017 at 19:29Aivan ihania, noitahan voisi tuijottaa pienen ikuisuuden <3! Mieletön kohde ehdottomasti!
Maailman äärellä / Heidi
3.1.2017 at 19:45Oli kyllä niin ihana paikka ❤. Ja pingviinit on kyllä mahdottomia hurmureita ?.
Maailman äärellä / Heidi
3.1.2017 at 19:45Oli kyllä niin ihana paikka ❤. Ja pingviinit on kyllä mahdottomia hurmureita ?.
Susanna
6.1.2017 at 21:42Ihania! käymisen arvoinen kohde
Susanna
6.1.2017 at 21:42Ihania! käymisen arvoinen kohde