Menu

Kaikki parhaat muistot

Tänä vuonna kaksi matkablogeista lukemaani lausetta on jäänyt kaikumaan erityisesti mieleeni.
Tee sitä mitä rakastat
, kehottaa Out of officen Johanna, ja Kaukokaipuun Nella taas pohtii, mitä tehtäis jos ei pelättäis?

Ollakseni täysin rehellinen täytyy tunnustaa, etten täysin näiden ohjeiden mukaan ole osannut elää. Mutta yrittänyt olen.

Olen tehnyt yhä enemmän asioita, jotka saavat minut onnelliseksi. Olen jopa uskaltautunut sellaisiin, joihin  en ennen. Ja tärkein:  olen pysähtynyt kuuntelemaan itseäni yhä useammin. Ehkä jopa oppinutkin jotain.

 

Onni tulee kamera kaulassa.

Yksi oppimani asia vuoden varrelta on, että onni tulee kamera kaulassa.
Kamerarakkautteni on vienyt minua yhä useammin maisemiin, joissa sieluni on täyttynyt onnesta. Kamerarakkauteni on saanut minut heräämään ennen auringon nousua, palelemaan pakkasessa tuhansien tähtien alla ja luultavasti –  vähän pahoin pelkään – että
kamerarakkauteni saa vielä jonain päivänä jonkun läheisistäni hulluksi.
Mutta toivottavasti se antaa myös hieman iloa.

Viime vuoteen mahtui paljon. Mahtui onnen hetkiä, mutta myös surua, huolta ja luopumista. Mutta kaiken mustankin keskellä oli myös lohtua ja ystävyyttä. Kauniita sanoja ja ymmärrystä.
Ja sitten oli niitä huippuhetkiä, jotka tallentuivat myös Instagramiini.

Se, joka on seurannut Instagramini kuva- ja sydäntulvaa, varmaan arvaakin, missä vietin vuoden 2016 huipuimmat hetket. Aina ei ole kuitenkaan ollut tarvetta lähteä maailman ääriin kokemaan niitä elämyksiä ja tunteita, joista onni koostuu. Vuoden huippuhetkiin mahtuu nimittäin monta hetkeä myös täältä kotikonnuilta, minulle niin rakkaaksi muodostuneen Saimaan rannalta.

Olipa onnen hetkeni tallennettu lähimetsässä tai tuhansien kilometrien päässä, jo Instagram-kuviani katsomalla voi nähdä, että onneni kumpuaa useimmiten luonnosta. Tuulesta ja tähdistä. Järven aalloista ja vuorten valloituksista.

Instagram Travel Thursdayn kunniaksi kokosin tähän kymmenen kuvaa, kymmenen hetkeä kotimaasta ja maailmalta, hetkiä, joissa asuu onni.

Vuoden 2016 parhaat matkakohteet
– ne jotka synnyttivät parhaat muistot

10. Alkutalven päivä Saimaan rannalla

Saimaa

Alkutalven ensilumi, kepeä kirpeys poskipäillä.
Jo muutama tunti luonnonhelmassa saa arjen kiireet unohtumaan. Täällä on ihmisen hyvä olla.
Tämä on lähimatkailua parhaimmillaan.

9. Hurmioituminen Kolin taikametsässä

Koli

“Metsässä on kummallisen hiljaista.
Tuntuu kuin tuulikin olisi tänään hiljentynyt kuuntelemaan metsän tarinaa.
Harpon eteenpäin kiemurtelevaa polkua, joka vie läpi vanhan kuusikon. Välillä pysähdyn kuvaamaan luonnon pieniä ihmeitä.
Yöllä satanut syksyn ensilumi on sulanut lätäköiksi polun pintaan ja maa höyryää kosteutta. Havupuiden neulasilla helmeilevät vesipisarat – kuin luonnon omat helmet.

Olen keskellä lapsuuteni satua. Taikametsässä, jossa voisi kuvitella näkevänsä mennikäisen kurkistavan kuusen takaa.”

Tämä muisto pysyy mielessä vielä pitkään. Lue koko haltioitumistarina täältä.

8. Suuri ja mahtava Moskova –  vuoden yllättäjä

Moskova

Tälle reissulle lähdin suoraan sanottuna vastahankaisesti. Olin niin väärässä. Kaikesta.
MatkaTolstoi-junalla Moskovaan oli ihana seikkailu, Moskova oli komeampi – ja romanttisempi! – kuin ikinä olisin voinut uskoa, eikä Pietarikaan hullumpi ollut.

7. Rentoja päiviä suomalaisessa kesäparatiisissa

Hanko

Aurinkoisena kesäpäivänä vuokraan polkupyörän ja kierrän kartallisen Hankoa. Helmat ja tukka hulmuten ajan rannalta toiselle. Ikuistan ikoniset uimakopit ja juon rantakalliolla kuohuvaa ja maistan mansikan suloisuuden. Voiko kesäpäivä olla enää yhtään ihanampi?
(Rouva Sanan vaatima postaus Hangosta löytyy täältä.)

6. Norjan vuoret ja vuonot 

Norja

Vihdoinkin pääsin myös Norjaan, vuorille ja vuonoille. Tällaisissa maisemissa on helppo tuntea onnea. Luulenpa, että ensi kertaa ei tarvitse odottaa niin kauan kuin ensimmäistä.

5. Rakkautta Kreikkaan turkoosin meren äärellä

Koufonisia

En olisi uskonut, että Kreikasta voi löytää vielä tällaisen paratiisin, johon muut turistit eivät ole vielä rynnänneet. Tämä Pikku-Kykladeihn kuuluva Koufonisia oli todellinen löytö.

“Koufonisiasta tekee paratiisin erityisesti sen upeat rannat. Täällä merivesi on niin kirkasta ja smaragdinvihreää, että on pakko ihan hieraista silmiä. Voiko tämä olla tottakaan? Eihän tällaista ole edes Karibialla.  Lisäksi Koufonisian saaressa viehättää se, että se on niin pikkuruinen, että sen päästä päähän kävelee helposti puolessatoista tunnissa. Valokuvaajalta kävelylenkki tosin kestää yli puolet kauemmin. Jokainen metri turkoosista rantaviivasta kun on ikuistettava filmille.”
Lue lisää tästä pienestä paratiisista täältä.

4. Sumuisten Azoreiden lumoissa

Azorit

Sumuisia vuoria, vesiputouksia, jylhiä rantoja, kuumia lähteitä, hortentensioiden reunustamia mutkaisia teitä ja – lehmiä! Niin, ja tietysti delfiinejä ja hyvällä tuurilla valaitakin.
São Miguelin vihreä saari Ilha Verde on luontomatkaajan unelmakohde. Siis minun unelmakohteeni!
Azoreiden-arkistoihini pääset käsiksi täältä.

3. Kesäpäivät (ja yöt) Saimaalla

suppailu Saimaalla

Telttailu Saimaalla

Kesällä koin parasta luontoluksusta Saimaan rannalla. Teltta pystyyn saaren komeimmalle kohdalle ja room with a view on valmis. Päivän suppailuretki, nokipannukahvit aamunsarastuksessa ja auringonlasku saaressa kuuluvat kesän parhaisiin muistoihin.
Lue lisää: Luksusta luonnonhelmassa
Muistot jotka jäävät

2. Me huolettomat Barbadoksen auringossa

Barbados

Kesken talvikiireiden paras päätös oli lähteä viikoksi hakemaan aurinkoenergiaa Barbabokselta. Erityisesti Barbadoksen villimpi puoli, karun kaunis itärannikko sai arkihuolet haihtumaan.
Lue lisää Barbadoksen paratiisista. 

1. Patagonia! Patagonia! Patagonia!

Torres del Paine

Torres del Paine

Instagramini Patagonia-päivitys sanonee kaiken oleellisen: Olen rakastunut Patagoniaan. <3

Toki vuoteeni mahtui monta muutakin ihanaa ja mielenkiintoista. Mahtui uuden vuoden aloitus ristiriitojen Saigonissa, talvinen Porvoo sinisenä hetkenä, hiihtoretki tuulta ja tuiskua vastaan Vuokatissa, kesäpäivä Bengtskärin majakalla, Lissabonin ihanat miradourot ja romanttisen kujat, hieman överiksi mennyt herkkumatka Kööpenhaminassa ja monta ihanaa mökkipäivää Saimaalla.

***

Vielä lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia ihania blogini ja Instagaramini seuraajia. Teidän ansiosta teen sitä mitä rakastan: tallennan maailman kauneutta sanoin ja kuvin. Jokainen kommentti ja jokainen tykkäys on minulle kullan arvoinen. Ne kannustavat minua jatkamaan. Kiitos siis niistä joka ikisestä.
Ja täytyy sanoa, ettei teillä ainakaan huono maku ole. Alla olevat kuvakollaasiin kootut Instagram-kuvat, joista te olette tykänneet vuoden aikana kaikista eniten, jo sen kertovat. Nämä kaikki ovat nimittäin minullekin rakkaita. Ja mikä ihaninta, näin Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi kuvista 8/9 on lumoavista supisuomalaisista maisemista.
(Mutta Patagoniaan rakastunut huokaisee ilosta, että joukkoon mahtui myös yksi Patagonia).
KIITOS ♥.

Yleisöäänestyksen voittajat eli vuoden tykätyimmät Instagramissa

parhaat valokuvat

 


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Tempauksen järjestäjinä toimivat
Travellover ja Muru Mou.
Lue ohjeet täältä.

Minut löydät Instagramista nimellä @heidimaailmanaarella
Maailman äärellä seikkailee myös ahkerasti Facebookissa. Oletko jo liittynyt tähän iloisten seuraajien joukkoon?

 

Tervetuloa matkoilleni,

Heidi ♥

PS. Ihan pian on tulossa lisää Patagoniaa – ja paljon! Muistikortti on nimittäin täynnä.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

51 Comments

  • Johanna @ Out of Office
    5.1.2017 at 09:13

    Kaunis kiitos linkityksestä ja kauniista sanoistasi ?

    Kamerarakkaudesta ei voi seurata mitään pahaa, mahdollisesti hiukan hitaampaa matkantekoa, mutta kellepä se ei olisi hyväksi??

    Ihania Instan kyvamuistoja, erinomainen idea postaukselle!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 10:55

      Kiitos Johanna <3.
      Minunkin mielestä kamerarakkaudesta voi seurata vain hyvää, mutta joskus jos on ilmeitä uskominen, niin jokusaattaa ajatella toisinkin. 😉

      Reply
  • idahhh
    5.1.2017 at 10:10

    Taidan olla hieman rakastunut…ihan vain sinun upeiden kuvien… Patagonia <3 toivottavasti itsekkin pääsisin sinne vielä joskus 🙂 telttakuva Saimaaltakin on huikea!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 10:56

      Kiitos kaunis kommentistasi. Ihanaa, jos olen kuvien avulla saanut levitettyä Patagonia-rakkautta. Patagonia ansaitsee kaikki sydämet <3. Mutta niin ansaitsee tietysti myös upea Saimaa.

      Reply
  • Outi
    5.1.2017 at 12:39

    Upeita kuvia ja muistoja on kertynyt sinulle viime vuonna. Toivottavasti tämäkin vuosi toisia kaikkea ihanaa tullessaan!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 12:41

      Kiitos Outi kommentistasi. Vuoteen mahtui paljon ihanaa, muistoja joita kannan vielä pitkään. Ja kun muisti pätkii, voin blogista tarkastaa, mitä tulikaan tehtyä ?. Ihanaa uutta vuotta sinulle ja paljon onnea ja valonpilkahduksia ❤.

      Reply
  • Heidi
    5.1.2017 at 15:05

    Ihania kuvia! Kaikki. Mutta eniten jostain syystä sykähdytti tuo telttakuva, vaikka en mikään telttailija näin aikuisena enää ole ollutkaan. Mutta tuollaisen näkymän vuoksi voisin vaikka vähän retkeillä! ja tietty teltassa nukuttaa usein maailman parhaiten…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 15:17

      Kiitos kaima <3. Hih, niin minäkin kuvittelin, että teltassa nukuttaisi hyvn. Edelliskerran olin telttaillut joskus kersana. Mutta enpä vaan osannut nukkua. Teltta oli pieni ja koskea, mutta eipä se oikeastaan haitannut: oli aikaa kuvata auringonlaskua ja -nousua ja nauttia kesäyöstä. Jos pitemmälle telttaretkelle jostain kumman syystä päätyisin, niin olisi ainakin syytä panostaa parempaan telttaan.

      Reply
  • sarsa/ Pohjoistuuli puhaltaa
    5.1.2017 at 15:06

    Tuo sinun Patagonian reissu on kyllä ollut aivan huippu, joten ymmärrän kyllä jos oot vielä vähän pyörällä päästä. Pientä sulattelua varmasti vaatii.
    Ja muutenkin oot kyllä ehtinyt vuoden aikana aivan valtavasti reissata. Ja Suomikin on sulla hyvin edustettuna Saimaan muodossa.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 15:18

      Kiitos kommentistasi Sarsa. Oli kyllä ihana reissuvuosi ja kaiken kruunasi Patagonia. Voi että miten ihana paikka! <3 Mutta toki täällä Saimaan rannallakin on mukava olla, vaikka pakkanen nyt paukkuukin. Koti on aina koti.

      Reply
  • Noora | Kerran poistuin kotoa
    5.1.2017 at 16:41

    Olen niin samaa mieltä sekä siitä, että pitää tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi että myös siitä, että onni tulee kamera kaulassa. Juuri tänään tein reilun tunnin lenkin Pyhäjärven rannalla, vaikka vihaan kylmyyttä. Mutta ulkona oli niin kaunista kun aurinko paistoi ja maassa oli lunta. <3 Sun kuvia on aina ihanaa bongailla Instassa, koska ne ovat poikkeuksetta kauniita ja niistä huomaa, että ne on otettu tunteella! Ihanaa alkanutta uutta reissu- ja valokuvausvuotta 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 17:42

      Kameran ansiosta minäkin olen rakastunut Suomen vuodenaikoihin ja alati muuttuviin maisemiin ja pakkaspäiviä oikein rakastan, kun ne ovat niin kuvauksellisia! Ihanaa reissu- ja kuvausvuotta sinulle Noora ❤.

      Reply
  • Annika | travelloverblogi
    5.1.2017 at 17:16

    Mä niin fanitan sun kuvia! Olet mun valokuvaidoli!

    Moskova on ihana! Koska haluan käydä kaikissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa eikä monta ole jäljellä, aika ristiriitaisin fiiliksin lähdin taannoin Moskovaan, mutta kuten sanoit, ihanahan se on. Ei siitä voi sanoa mitään pahaa.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 17:45

      Oi, kiitos ihana Annika! Sä
      Taas olet mun matkaidoli ❤. Moskova oli kyllä todellinen yllätys. Ei lainkaan tylsä ja harmaa niin kuin kuvittelin. Nyt melkein nolottaa ennakkoluuloni ?.

      Reply
  • Annika | travelloverblogi
    5.1.2017 at 17:16

    Mä niin fanitan sun kuvia! Olet mun valokuvaidoli!

    Moskova on ihana! Koska haluan käydä kaikissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa eikä monta ole jäljellä, aika ristiriitaisin fiiliksin lähdin taannoin Moskovaan, mutta kuten sanoit, ihanahan se on. Ei siitä voi sanoa mitään pahaa.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 17:45

      Oi, kiitos ihana Annika! Sä
      Taas olet mun matkaidoli ❤. Moskova oli kyllä todellinen yllätys. Ei lainkaan tylsä ja harmaa niin kuin kuvittelin. Nyt melkein nolottaa ennakkoluuloni ?.

      Reply
  • Katja of Skimbaco
    5.1.2017 at 19:55

    Siis niin upeita kuvia, ja kyllä selkeästi ne viestii että olet uskaltanut lähteä ja että intohimosi valokuvaukseen kyllä näkyy. Ja siis Suomi <3 <3 Tulee kyllä niin edukseen sun kuvissa. Kiitos näistä!!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 21:34

      Voi Katja, kiitos ihanasta kommentistasi. Valokuvaus tosiaan innostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Ja on tämä Suomi kyllä kaunis. Pitänee varmaankin huomenna uskaltautua pakkaseen kuvaamaan <3.

      Reply
  • Katja of Skimbaco
    5.1.2017 at 19:55

    Siis niin upeita kuvia, ja kyllä selkeästi ne viestii että olet uskaltanut lähteä ja että intohimosi valokuvaukseen kyllä näkyy. Ja siis Suomi <3 <3 Tulee kyllä niin edukseen sun kuvissa. Kiitos näistä!!

    Reply
  • Jenna / Huge passion for life
    5.1.2017 at 21:14

    Ihan mielettömiä ovat sun kuvat aina! Sait kuvillasi mut ihastumaan Patagoniaan. Wau, mikä paikka! Toki nuo saimaanrannalla otetut kuvat ovat myös ihastuttavia. Hyvää Suomi100-vuotta!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 21:36

      Kiitos kaunis Jenna! Niin hyvä mieli tulee tällaisesta kommentista. Patagonia on tosiaan uskomaton. Olisi siellä kyllä pitempäänkin viihtynyt, vaikka toki kiva olla taas Saimaankin rannalla ja nauttia paukkupakkasista :).

      Reply
  • Jenna / Huge passion for life
    5.1.2017 at 21:14

    Ihan mielettömiä ovat sun kuvat aina! Sait kuvillasi mut ihastumaan Patagoniaan. Wau, mikä paikka! Toki nuo saimaanrannalla otetut kuvat ovat myös ihastuttavia. Hyvää Suomi100-vuotta!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.1.2017 at 21:36

      Kiitos kaunis Jenna! Niin hyvä mieli tulee tällaisesta kommentista. Patagonia on tosiaan uskomaton. Olisi siellä kyllä pitempäänkin viihtynyt, vaikka toki kiva olla taas Saimaankin rannalla ja nauttia paukkupakkasista :).

      Reply
  • Saana
    5.1.2017 at 23:02

    Aivan mieletön matkailuvuosi sullakin takana, mutta tuo Patagonia! Se on kyllä niin <3! Tämä oli siitäkin ihanan avulias kooste, että huomaan heti monta juttua, jotka on jäänyt kokonaan lukematta. On ollut niin hurjan vähän aikaa lukemiseen koko syksyn aikana (viimeiset puoli vuotta hurahti niin nopeasti, etten voi uskoa, että vuosi vaihtui jo. Vastahan oli kesä?). Toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintään yhtä huikea matkailuvuosi mitä 2016 oli.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2017 at 10:17

      Kiitos Saana! No sama ongelma on täälläkin: aika vilahtaa niin nopeasti että ihmeissään saa välillä olla. Mutta Patagonilalle annan tosiaan kaikki sydämet <3 <3 <3. Ihana, ihana kohde ja reissu. Upeaa matkavuotta myös Sinulle.

      Reply
  • Saana
    5.1.2017 at 23:02

    Aivan mieletön matkailuvuosi sullakin takana, mutta tuo Patagonia! Se on kyllä niin <3! Tämä oli siitäkin ihanan avulias kooste, että huomaan heti monta juttua, jotka on jäänyt kokonaan lukematta. On ollut niin hurjan vähän aikaa lukemiseen koko syksyn aikana (viimeiset puoli vuotta hurahti niin nopeasti, etten voi uskoa, että vuosi vaihtui jo. Vastahan oli kesä?). Toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintään yhtä huikea matkailuvuosi mitä 2016 oli.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2017 at 10:17

      Kiitos Saana! No sama ongelma on täälläkin: aika vilahtaa niin nopeasti että ihmeissään saa välillä olla. Mutta Patagonilalle annan tosiaan kaikki sydämet <3 <3 <3. Ihana, ihana kohde ja reissu. Upeaa matkavuotta myös Sinulle.

      Reply
  • Jaana
    6.1.2017 at 01:55

    Chilessä kävin, mutta Patagonia jäi seuraavaan kertaan, jota innolla jo odotan. Pääosassa reissullani oli Peru, joka todellakin yllätti positiivisesti. Sieltä jäi kolmiviikkoisen Etelä-Amerikan reissuni parhaat muistot. Upeita maisemia, ystävällisiä ihmisiä ja ikiaikaista kulttuuria. Ekstrana 35 vuoden aikaisen kirjeystävän tapaaminen ensimmäistä kertaa ja Plan-kummityttöön tutustuminen hänen omassa kodissaan. Kaikki tämä ja paljon muuta ihan parhainta koko reissullani.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2017 at 10:19

      Vauuu, aivan huiman ihanalta kuulostaa Perun matkasi. Ja varmasti oli ihana kohdata kirjeystäväsi ja kummityttösi <3. Haluan kyllä itsekin takaisin Etelä-Amerikkaan! Peru olisi varmasti ihana…

      Reply
  • Jaana
    6.1.2017 at 01:55

    Chilessä kävin, mutta Patagonia jäi seuraavaan kertaan, jota innolla jo odotan. Pääosassa reissullani oli Peru, joka todellakin yllätti positiivisesti. Sieltä jäi kolmiviikkoisen Etelä-Amerikan reissuni parhaat muistot. Upeita maisemia, ystävällisiä ihmisiä ja ikiaikaista kulttuuria. Ekstrana 35 vuoden aikaisen kirjeystävän tapaaminen ensimmäistä kertaa ja Plan-kummityttöön tutustuminen hänen omassa kodissaan. Kaikki tämä ja paljon muuta ihan parhainta koko reissullani.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2017 at 10:19

      Vauuu, aivan huiman ihanalta kuulostaa Perun matkasi. Ja varmasti oli ihana kohdata kirjeystäväsi ja kummityttösi <3. Haluan kyllä itsekin takaisin Etelä-Amerikkaan! Peru olisi varmasti ihana…

      Reply
  • Milla
    6.1.2017 at 06:50

    Mielettömiä kuvia ja ihania hetkiä vuoden varrelta <3 Ja koko uusi vuosi taas edessä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2017 at 10:22

      Kiitos Milla <3. Ihanan Chilen jälkeen on vähän käynnistymisvaikeuksia, mutta pitää ottaa karttapallo ja ruveta haaveilemaan niin eiköhän se siitä <3.

      Reply
  • Matkalla lähelle tai kauas
    6.1.2017 at 11:06

    Kamerakkaus, pitää kertoa miehelleni että se on sitä. Hän kun marmattaa perässätulemisesta. Kauniita muistoja olet kerryttänyt reppuusi. Mukavaa alkavaa matkavuotta 2017!

    Reply
  • Matkalla lähelle tai kauas
    6.1.2017 at 11:06

    Kamerakkaus, pitää kertoa miehelleni että se on sitä. Hän kun marmattaa perässätulemisesta. Kauniita muistoja olet kerryttänyt reppuusi. Mukavaa alkavaa matkavuotta 2017!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2017 at 10:24

      Ja kamerarakkaus on tauti, joka helposti iän myötä pahenee, voit senkin kertoa siipallesi ;). Tällaisena päivänä, kun lunta tulee vaakasuoraan onkin ihana peiton alla muistella näitä onnen hetkiä. Aivan ihanaa uutta (matka)vuotta myös Sinulle!

      Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    6.1.2017 at 22:07

    Upeita kuvia! Tykkäsin taikametsästä sekä tietysti Patagoniasta. Se on sellainen kohde, jonne todellakin haluan joku päivä mennä. Odotan innolla postauksiasi. Kamerarakkaus tarttuu 🙂 Mukavaa reissuvuotta 2017!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2017 at 10:27

      Kiitos Merja! Kolin taikametsä lumosi minut niin, että luulenpa, että pitää käydä katsomassa se uudestaan nyt talvella – ja se on mukavasti ihan vain parin tunnin päässä. Patagoniaan ei niin vain uudelleen lähdetäkään – vaikka ihana toki olisi! <3 Ja ehdottomasti suosittelen Patagoniaa (ja yritän pian ehtiä kirjoittamaan sieltä juttuja). Mukavaa reissuvuotta myös Sinulle!

      Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    6.1.2017 at 22:07

    Upeita kuvia! Tykkäsin taikametsästä sekä tietysti Patagoniasta. Se on sellainen kohde, jonne todellakin haluan joku päivä mennä. Odotan innolla postauksiasi. Kamerarakkaus tarttuu 🙂 Mukavaa reissuvuotta 2017!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.1.2017 at 10:27

      Kiitos Merja! Kolin taikametsä lumosi minut niin, että luulenpa, että pitää käydä katsomassa se uudestaan nyt talvella – ja se on mukavasti ihan vain parin tunnin päässä. Patagoniaan ei niin vain uudelleen lähdetäkään – vaikka ihana toki olisi! <3 Ja ehdottomasti suosittelen Patagoniaa (ja yritän pian ehtiä kirjoittamaan sieltä juttuja). Mukavaa reissuvuotta myös Sinulle!

      Reply
  • Mika / Lähtöportti
    9.1.2017 at 23:18

    Uskomattoman upea matkailuvuosi! On jotenkin niin hienoa, kuinka osaat arvostaa myös kotoista Saimaata ja Suomea näiden maailman ihmeiden rinnalla. Patagonia näyttää huiman upealta! Se on jollain lailla kiehtonut siitä asti, kun joskus vuosia sitten luin Luis Sepúlvedan Maailman lopun maailma -kirjan. Jos unelmani Chilestä joskus toteutuu, niin kertaan parhaat vinkit blogistasi 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.1.2017 at 08:59

      Kiitos Mika kommentista ja erityisesti mahtavasta kirjavinkistä! Googletin sen heti ja tarkastin, että on paikalla kirjastossa. Käyn heti tällä viikolla lainaamassa. Itse ennen reissua katsoin Chile-fiilistä luomaan Moottoripyöräpäiväkirjan Che Guevaran matkasta läpi Etelä-Amerikan. Toivottavast joskus pääset toteuttamaan Chile-unelmaasi. Erityisesti Patagoniaa suosittelen. Santiagosta en niin välittänyt, mutta hienoa sielläkin suunnalla oli upeat viinitilat ja Andit, jotka tosin peittyivät useimpina päivinä savusumuun.
      Mutta vaikka kaukokaipuu minua vetääkin milloin minnekin, olen sydämmeltäni sellainen ikuinen Suomi-tyttö ja rakastan myös talven valkeita päiviä ja kesän kirkkaita öitä. Kaikkea tätä ympärillä olevaa kauneutta, joka kyllä tänään on muuttunut masentavaksi harmaudeksi…

      Reply
  • Mika / Lähtöportti
    9.1.2017 at 23:18

    Uskomattoman upea matkailuvuosi! On jotenkin niin hienoa, kuinka osaat arvostaa myös kotoista Saimaata ja Suomea näiden maailman ihmeiden rinnalla. Patagonia näyttää huiman upealta! Se on jollain lailla kiehtonut siitä asti, kun joskus vuosia sitten luin Luis Sepúlvedan Maailman lopun maailma -kirjan. Jos unelmani Chilestä joskus toteutuu, niin kertaan parhaat vinkit blogistasi 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.1.2017 at 08:59

      Kiitos Mika kommentista ja erityisesti mahtavasta kirjavinkistä! Googletin sen heti ja tarkastin, että on paikalla kirjastossa. Käyn heti tällä viikolla lainaamassa. Itse ennen reissua katsoin Chile-fiilistä luomaan Moottoripyöräpäiväkirjan Che Guevaran matkasta läpi Etelä-Amerikan. Toivottavast joskus pääset toteuttamaan Chile-unelmaasi. Erityisesti Patagoniaa suosittelen. Santiagosta en niin välittänyt, mutta hienoa sielläkin suunnalla oli upeat viinitilat ja Andit, jotka tosin peittyivät useimpina päivinä savusumuun.
      Mutta vaikka kaukokaipuu minua vetääkin milloin minnekin, olen sydämmeltäni sellainen ikuinen Suomi-tyttö ja rakastan myös talven valkeita päiviä ja kesän kirkkaita öitä. Kaikkea tätä ympärillä olevaa kauneutta, joka kyllä tänään on muuttunut masentavaksi harmaudeksi…

      Reply
  • Terhi / Muru Mou
    10.1.2017 at 02:33

    Huh huh, tuota Patagoniaa! Kaunista!! Ja Azoreille haluan lähteä heti, tuolle samalle polulle. Oli sumua tai ei 🙂
    Sinun kuvat on aina niin upeita. Kiitos, että ilahdutat meitä niillä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.1.2017 at 09:01

      Kiitos Terhi <3. Ehdottomasti suositukset sekä Azoreille että Patagonialle. Molempiin ihastuin, ja no, Patagoniaan rakastuin. Ja Azori-ihastus sai minut varaamaan lennot Madeiralle, kun sielläkin on kuulemma vähän samantyyppistä kauneutta.

      Reply
  • Terhi / Muru Mou
    10.1.2017 at 02:33

    Huh huh, tuota Patagoniaa! Kaunista!! Ja Azoreille haluan lähteä heti, tuolle samalle polulle. Oli sumua tai ei 🙂
    Sinun kuvat on aina niin upeita. Kiitos, että ilahdutat meitä niillä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.1.2017 at 09:01

      Kiitos Terhi <3. Ehdottomasti suositukset sekä Azoreille että Patagonialle. Molempiin ihastuin, ja no, Patagoniaan rakastuin. Ja Azori-ihastus sai minut varaamaan lennot Madeiralle, kun sielläkin on kuulemma vähän samantyyppistä kauneutta.

      Reply

Leave a Reply