Menu

Patagonian kauneimmalla polulla

Updated 31.1.2020

Torres del Paine

Torres del Painen kansallispuisto Patagoniassa, Chilen eteläisessä kärjessä, on yksi kauneimmista paikoista, missä olen koskaan käynyt. Ehkä jopa se kaikista kaunein. Pikainen googlettaminen osoittaa, etten ole mieltymyksissäni ainoa: esimerkiksi aikakauslehti National Geographic on valinnut Torres del Painen maailman viidenneksi kauneimmaksi paikaksi, ja VirtualTourist.comin järjestämässä äänestyksessä Torres del Painen kansallispuisto valittiin Maailman kahdeksanneksi ihmeeksi viidellä miljoonalla äänellä. Kisassa  taakse jäivät muun muassa Grand Canyon, Golden Gate -silta ja Malediivit.

Torres del Paine

Torres del Painen kansallispuisto on todellinen patikoijan aarreaitta. Kaikkein kuuluisimmat patikointireitit ovat 90,5 kilometrin mittainen Circuito Mazino Paine Grande (tunnettu myös nimellä Circuito “O” tai El Circuito), jonka kiertämiseen kuluu seitsemästä kymmeneen päivää sekä El Circuitoa  eli tätä ympyräreittiä hieman lyhempi, 76,1 kilometrin mittainen Circuitto W  (eli The W).  Mutta ei Torres del Painesta nauttiakseen tarvitse tällaisiin mega suorituksiin yltää. Puistosta voi nauttia niinkin, että viettää yönsä puhtaissa valkeissa lakanoissa katsellen vuorimaisemia hotellihuoneen mukavasta sängystä. Tästä kansallispuistosta löytyy nimittäin kauniita polkuja jopa sunnuntaikävelijöille.

Patagonian kaunein reitti on juuri tällainen. Sunnuntaikävelijöille suunniteltu. Kaunein ainakin panos-tuotos-mittarilla mitattuna!

Tämä lumoavan kaunis reitti vie Mirador Cuernosille eli “Sarvien näköalapaikalle”.
Sinne me suuntaamme jouluaamuna aamupalalle.

Mirador Cuernos – 2 tuntia ja 5,8 kilometriä lumoavia maisemia

On jouluaamu. Meidän ensimmäinen aamumme Torres del Painen kansallispuistossa. Patagoniassa joulu on melkein kuin Suomen juhannus: auringonvaloa on 17 tuntia päivässä. Meidänkin herätyskello soi jo aamuviideltä: säätiedotuksessa on luvattu aurinkoa, enkä halua hukata yhtään Patagonian auringonsäettä. Täällä sää saattaa nimittäin muuttua hetkessä auringosta sateeseen tai jopa lumisateeseen – sellaiseen vaakaasuoraan vihmovaan, armottomaan. Patagonia onkin kuuluisa tuulistaan.

Mutta tänään meitä hellitään auringolla. Eikä aamulla edes tuule.
Heti hotellilta lähdettyä jo ensimmäisellä pysähdyspaikalla on pakko hypätä autosta ottamaan ensimmäinen valokuva.  Hetkestä ennen auringonnousua.

Torres del Paine

Mutta sitten on jo kiire. Haluan päästä patikoimaan aamun valossa. Kamerarakkauteni pakottamana.
Aurinko on jo ehtinyt nousta, kun kello kuudelta pääsemme aloittamaan patikoinnin. Aamupalatarpeet repussa. Missiona etsiä Patagonian kaunein aamiaisravintola.

Torres del Paine

Torres del Paine

Ensimmäinen varsinainen pysähdys on jo 0,6 kilometrin päässä Salto Grandella eli tällä kauniilla putouksella. Näköalapaikalla ei ole ruuhkaa. On vain me kaksi ja kaikki tämä ympäröivä kauneus.

Torres del Paine

Salto grande

Oikeastaan koko reitti on yhtä suurta näköalapaikkaa. Joka puolella on niin kaunista, etten oikein tiedä, minne päin katsoisin. Polku on onneksi niin helppokulkuinen, ettei tarvitse pelätä kompastuvansa kivenjärkäleisiin, vaikkei katsetta malttaisikaan polussa pitää. Voi siis nauttia maisemista, hengittää Patagonian raikkautta ja ottaa kuvamuistoja kameran täydeltä.

Patagonian patikkareitit on kuvattu vaikeusasteikolla baja, media, alta eli helppo, keskivaikea ja vaikea. Reitti “Sarvien näköalapaikalle” on määritelty helpoksi. Ja sitä se todella on.

Torres del Paine

Torres del Paine

Välillä maltan antaa kameran miehellenikin, että saan todistusaineistoa siitä, että olen täällä minäkin ollut kävelemässä.

Otetaan muutamia askeleita sivupoluillekin. Ei meillä mikään kiire ole. Mutta kokonaan poluilta poikkeaminen on kiellettyä, sillä se voisi aiheuttaa maaperälle korvaamatonta vahinkoa.

Torres del Paine

Torres del Paine

Patagoniassa minut yllättää täysin se, että täällä on niin paljon järviä ja pienempiä laguuneja (niin kuin täällä niitä kutsutaan). Tämäkin reitti kulkee osittain pitkin Nordenskjöld-järven rantoja.

Tutkimusretkelläni netissä saan selville, että ruotsalaissyntyinen  tutkimusmatkailija ja maantieteilijä Otto Nordenskjöld onkin tehnyt tänne Patagoniaan oman tutkimusmatkansa jo reilusti ennen minua, 1890-luvulla, ja saanut sitten nimensäkin karttaan.

Torres del Paine

Lahdelman jälkeen alkaa pieni nousu, mutta niin kepeä, että minunkin kunnolla siitä selvitään helposti puuskuttamatta. Koska tällä reitillä ei ole ainakaan maisemaelämyksistä puutetta, tuskin huomaisin, vaikka välillä joutuisinkin puuskuttamaan. Olen niin maiseman lumoissa, että melkein harmittaa kun tajuan, että määränpäämme on jo ihan kulman takana.

Torres del paine

Tämän polun päässä se odottaa. Meidän ikioma maisemaravintolamme. Jossa ainakaan näin joulupäivän aamuna, kello seitsemältä, ei ole ruuhkaa.

Torres del Paine

Torres del Paine

Torres del Paine

Ei todellakaan ole ruuhkaa. Ei ketään muita kuin me. Niin kuin ei koko matkan aikana.

Torred del Paine

Tänne on kyhätty penkki, johon on mukava istahtaa ihailemaan maisemaa. Syödä eväitä ja kuunnella hiljaisuutta. Katsella turkoosia vettä ja lumihuippuisia vuoria.
Olla ihan hiljaa. Nauttia.

Kunnes jostain kaukaa alkaa yhtäkkiä kuulua kummaa jylinää. Ihan kuin ukkonen jyrisisi mutta taivas on kristallikirkas. Vasta myöhemmin ymmärrän, mistä ääni kuuluu. Sitten kun kolmantena Patagonia-patikkapäivänäni vaellan katsomaan jäätikköä ja näen lumen vyöryvän alas vuoren rinnettä. Sama kumea jylinä.
Nyt, ensimmäisenä patikkapäivänämme, tietämättöminä lumivyöryjen kumusta, vain ihmettelemme ääntä, joka rikkoo luonnon hiljaisuuden.

Torres del Paine

Torres del Paine

Kun aamupala on nautittu, tässä jumalaisen upeassa maisemaravintolassa, tallennetaan vielä muutama matkamuisto ennen paluumatkaa.

Torres del Paine

Joku voisi pitää tylsänä sitä, että useimmalla Torres del Painen vaellusreitillä joutuu kulkemaan saman matkan kahteen suuntaan, ees ja taas (ellei ole sitten yksi niistä sankareista, jotka kiertävät koko legendaarisen El Circuiton), mutta minua matkanteko samaa polkua pitkin ei haittaa. Paluumatkalla on ainakin yhtä paljon kuvattaa ja katsottavaa kuin menomatkallakin. Eikä paluu joudu sen nopeampaa kuin menokaan.

Eikä tänne kiirehtimään ole tultu.

Torres del Paine

Vasta paluumatkalla huomaan, miten kaunis tämäkin lahdelma on, jonka mennessä olen ohittanut lähes olankohautuksella. Aurinko paistaa nyt korkeammalta ja saa aikaan niin kauniit heijastukset tyynen järven pintaan, että on pakko pysähtyä kuvaamaan.
Eikä millään malttaisi jatkaa matkaa.

Torres del Paine

Torres del Paine

Tekisi ainakin mieli hidastaa askelta. Viivyttää tätä elämysmatkaa vielä vähän pidempään.

Torres del Paine

Torres del Paine

Patagonia

Mutta sitten tullaan jo takaisin putoukselle. Jouluaamun vaellusretki on melkein lopussa.
Ja millainen retki!

Patagonia

Torres del Paine

Patagonia on nyt todella pannut parastaan.
Ja minä olen ihan myyty! Rakastunut Patagoniaan.

Torres del Paine

Kello ei ole ole vielä yhdeksääkään, kun olemme takaisin hotellilla. On vielä koko päivä aikaa. Koko päivä aikaa rakastua yhä syvemmin Patagoniaan.

Ja minä rakastun!
Ehdimme saman päivän aikana tehdä vielä kaksi muutakin patikkaretkeä. Nähdä jäätikön ja kondorikotkan.
Kokea Patagonian tuulen. Ja juoda apinanhäntää, sitä Chilen omaa joulujuomaa.
Mikä ihana, ihana päivä! ♥


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2016 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

59 Comments

  • Outi
    8.1.2017 at 20:12

    Tui kansallispuisto näyttää mahtavalta paikalta.
    Upeissa maisemissa saat lomailla!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      9.1.2017 at 09:25

      Kiitos Outi kommentistasi. Torres del Paine on kyllä niin upea ja monipuolinen. Luontoihminen ei voi kun olla kiitollinen, kun pääsee lomailemaan näihin maisemiin <3.

      Reply
  • Elina | Vaihda vapaalle
    8.1.2017 at 20:42

    Siis niiiiiin mieletön! Aivan uskomattoman hieno keli teille vielä osui. Täydellistä! Tänne on kyllä vielä päästävä. 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      8.1.2017 at 20:45

      Siis meillä oli niin uskomaton tuuri kelien kanssa. Olin varautunut pahimpaan, mutta sitten saimmekin joka päivä aurinkoa. Varmasti rakastuisit Torres del Paineen! Ei luontoihminen vaan voi olla rakastumatta! ❤

      Reply
  • Hanna/ Ranskatar reissaa
    8.1.2017 at 22:13

    Olipas ihanasti vangittu retken tunnelma kuvin ja sanoin 🙂 Me käytiin vain vesiputouksella asti, vettä satoi kaatamalla vaakasuoraan ja tuuli meinasi riepottaa mukanaan. Onneksi oli vedenkestävä kamera mukana, niin sain edes pari utuista kuvaa otettua, normaalia kameraa ei tehnyt mieli kaivaa esiin siinä koiranilmassa. On tuo Patagonia ihmeellinen!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      9.1.2017 at 09:28

      Minä olin lukenut ennen meidän reissua sinun Torres del Paine -tarinat ja muitakin tarinoita, joissa kerrottiin Patagonian karmeista säistä, joten olin varautunut kaikkeen. Myös siihen vaakasuoraan sateeseen. Mutta ei sitä sitten tullutkaan. Seuraavan päivän vaelluksella lämpöä oli välillä jopa yli 20 astetta ja olin ihan väärin pukeutunut. Luulin, että vuorella olisi tullut kylmä, mutta eipä tullut. Patagonia osaa tosiaan yllättää – niin hyvässä kuin pahassakin :).

      Reply
  • Menninkäinen
    8.1.2017 at 22:17

    Ei ole todellista, että on olemassa tuollaisia maisemia… Mä vaan mietin joka kuvan kohdalla, kuinka tuostakin saisi julmetun hienon palapelin, jota kootessa voisi haaveilla matkasta noihin maisemiin…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      9.1.2017 at 09:30

      Samaa minäkin mietin tuolla kävellessäni: ei ole todellista tämä kauneus. Kiitos Menninkäinen ihanasta kommentista. Pitääpä panna tämä palapeli-idea mieleen, jos vaikka…

      Reply
  • Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
    8.1.2017 at 23:44

    Kuvia katsellessa tuo yhtä suurta näköalapaikkaa tuli ekana kyllä mieleen. Olisi kyllä kohde niin minun makuun. Pitääkin tutustua sun muihin postauksiin tuolta, jos sitä vaikka…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      9.1.2017 at 09:32

      Kiitos kaima :). Torres del Paine oli ehdottomasti Chile-matkamme huippukohta. Tai pingviinisaari oli myös ihana <3. Vielä en ole ehtinyt kirjoittaa kuin pingviinisaaresta, mutta monta juttua Torres del Painesta on vielä tulossa…

      Reply
  • Kohteena maailma
    9.1.2017 at 09:58

    El Circuiton voisi lisätä listalle, mikä olisi kiva ottaa ohjelmaan seuraavan kymmenen viidentoista vuoden aikana. The Otter Rail Etelä-Afrikassa on toinen sellainen, siitä olen sentään pienen pätkän jo kulkenut. Oli kyllä hyvää mainosta Patagonialle tämä postaus, ei voi muuta sanoa! Ja tuo on niin totta, että kun mennään patikointipätkä kahteen kertaan menopaluuna, niin jälkimmäisellä puoliskolla ei tarvitse enää kuvailla niin paljoa 😀 Norjassa tuli kesällä tehtyä kolme tällaista patikointia ja yllättävän erilaisia maisemat on eri suuntaakiin kävellessä 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      9.1.2017 at 10:09

      El Circuiton kiertäminen olisi varmasti kova juttu! Minulle mukavuudenhaluiselle riitti ihan päiväretket. Oli ihana päivävaellusten jälkeen palata hotellille viinilasin ja hyvän ruoan äärelle :). Ja niihin puhtaisiin valkeisiin lakanoihin. Valokuva-addikti on tosiaan vaan tyytyväinen, kun saa jokaisesta mahdollisesta suunnasta otettua kuvia reitin varella :). Ja toisaalta pitemmällä pätkällä (ja haastavammalla kuin tämä ensimmäisemme) sekin oli palatessa kiva, että tiesi, millaista maastoa oli odotettavissa ja milloin esimerkiksi se hankalakulkuinen osuus päättyy…

      Reply
  • Kati / Lähinnä Kauempana
    9.1.2017 at 11:31

    Millainen retki! Millainen maailma onkaan! Käsittämätöntä! Ja aika mieletöntä kokea lumivyöryjä. Rehellisyyden nimissä, luulen että minulle silti sopisi parhaiten sunnuntaikävelymeininki. Tai eihän sitä tiedä, jos innostuisi joskus vielä ihan patikoijaksi – tuommoisissa maisemissa siihen voisi olla motivaatiota!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      9.1.2017 at 11:38

      Kiitos Kati Kommentistasi. Torres del Painen kansallispuisto on siitä ihana, että siellä näkee näitä huikeita maisemia, vaikkei viitsisi patikoida yhtään. Jo autolla pääsee upeisiin maisemiin ja näkee myös villieläimiä: guanakoja, kettuja ja nanduja. Tietkin olivat minulle yllätykseksi tosi hyvässä kunnossa, ja kansallispuiston alueella on jopa superluksusmajoitustakin tarjolla. Ihan mielettömän upea paikka! <3

      Reply
  • Suunnaton
    9.1.2017 at 18:57

    Ihanan fiiliksen sait luotua tällä tekstillä ja kuvilla. Syke laski ja pääsin hetkeksi ujuttautumaan Patagonian maisemiin. Upea paikka! Tuonne on todellakin joskus päästävä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.1.2017 at 10:44

      Kaunis kiitos Suunnaton. Patagonian poluilla vaeltaessa ei tosiaan tarvinnut miettiä arjen murheita. Ihana, ihana paikka.

      Reply
  • Heidi / Himomatkaajan turinoita
    10.1.2017 at 10:38

    Kyllä on ihanan seesteisiä kuvia! Ei ihme, että olet “rakastunut”. Kuinka kylmä vuorilla oli?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.1.2017 at 10:43

      Kun tälle patikkaretkelle aamuvarhaisella lähdettiin, auton mittari näytti nolla astetta. Mutta takaisin tullessa lämpöä oli jo noin 15 astetta. Seuraavan päivän vuoripatikkaretkellä olikin jo niin lämmin, että osa porukasta kipusi siellä t-paita ja shortsit jalassa ja minä hikoilin pitkähihaisissa ja -lahkeisissa. Päivällä oli jopa 20 astetta silloin lämmintä. Olin varautunut pakkaseen, mutta ei sitä siellä ollut. Välillä oli kyllä niin kova tuuli, että se viilensi ilmaa. Kerrospukeutuminen onkin ihan ehdotonta Patagonian nopeastikin muuttuvissa olosuhteissa.

      Reply
  • Outi / Maa Quzuu
    10.1.2017 at 17:17

    Ei vitsi! Huhhuh minkälainen paikka! Chile on kiinnostellut aina. Aina välillä se on painunut unholaan. Mutta tämä jälkeen se kiinnostaa aina vaan enemmän! Mitä maisemia!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      11.1.2017 at 09:04

      No niinpä! Todellakin Patagonia saa kauneudellaan melkein hengästymään. Ainakin jos tykkää patikoinnista ja niistä uskomattomista maisemista, on Patagonia ihan ehdoton matkakohde! Tosin täytyy muistaa, että keli voi siellä olla hyvinkin oikukas. Me näimme siitä tällä kertaa vain tämän lempeän puolen.

      Reply
  • katja/jumalainenseikkailu
    11.1.2017 at 08:08

    Siis mitä!Ei voi muuta kuin tuijottaa kuvia suu auki. Voiko maailmassa on tuon näköistä? Ihan mieletöntä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      11.1.2017 at 09:06

      Samaa ajattelin tällä polulla kulkiessani. Vähän välillä piti miehelle hihkua, että ei voi olla totta. Luulen, että vähän aikaa minun sydän on vaan täynnä Patagoniaa…. samoin kaikki some-tilit ;).

      Reply
  • Milla
    11.1.2017 at 09:57

    Kliseenomaisesti voisi todeta, että tuollaisissa maisemissa jos jossain sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Aivan uskomattoman kaunista!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      11.1.2017 at 10:00

      Ja tämä klisee todella piti täällä paikkansa. Sain kyllä pitkäksi aikaa onnellisuusenergiaa ladattua näille harmaammillekin talvipäiville.

      Reply
  • Janni / Lentopelko
    11.1.2017 at 18:34

    Kyllä on kauniin näkönen paikka, ihania kuvia ootte saanu otettua. Tuonne voisin itsekin joskus lähteä patikoimaan, vois vaikka hurjana kokeilla sitä pisintä reittiä. Tosin siinä kyllä vois kulua kaks viikkoo.. 😀

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.1.2017 at 09:34

      Minulle se Circuiton kiertäminen todella olisi ollut liian hurjaa. Olisi sen varmaankin jaksanut kävellä, mutta niin monta telttayötä…. ei kiitos :). Mutta varmasti upea kokemus, jos rahkeet siihen riittää. Sillä Patagonia on <3.

      Reply
  • Ella - Matkalla kaiken aikaa
    11.1.2017 at 18:41

    Aivan mahtavia kuvia! Nyt vähän harmittaa, ettei Etelä-Amerikka ole osa maailmanympärimatkaamme, mutta sitten kun sinne mennään niin mennään kunnolla. Ihan oma reissu! Oliko Patagonialle kallista matkustaa? Olen kuullut tällaista, mutta en oikein muista tarkemmin missä ja miksi 😀 Missä majoituitte ja miten liikuitte paikasta toiseen? Vai olitko tekemässä näistä vielä toista postausta? Ihanaa, että tuolta löytyy reittejä kaikenlaisia matkailijoille 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.1.2017 at 09:40

      Kiitos Ella! Joo, teette joskus ihan oman reissun Etelä-Amerikkaan! Kylä minunkin matkahaavelista nyt Chilen jälkeen venyi uusilla Etelä-Amerikan mailla. Tarkoitus on vielä kirjoittaa montakin postausta Patagoniasta ja myös ihan näistä yleisistä asioista, mutta lyhyesti siis, että me vuokrattiin auto Punta Arenasista, josta sitten ajettiin Torres del Paineen ja meillä oli siis auto koko ajan käytössä. Majoituimme hotellissa, joka oli aivan kansallispuiston kupeessa. Ja totta on, että hotellimajoitus kansallispustossa on kallista. Siksi osa asustaa läheisimmässä kaupungissa Puerto Nalalesissa ja ajaa sitten sieltä päivittäin Torres del Paineen. Niin, tai yöpyy teltassa. Meidän hotelli taisi olla noin kolmesataa euroa yöltä. Ehkä joulunaika nosti vähän hintoja, mutta luulen, että tämä kesäaika joulu-, tammi-, helmikuu on muutenkin kallista aikaa, ei vain joulun aika. Mutta silloin on tietysti paras mahdollisuus hyviin keleihin.

      Reply
  • Asko / Appa matkustaa
    12.1.2017 at 00:14

    Vaude! Chile aukesi aivan uusin silmin. Niin “tuttuja” maisemia Sveitsistä, Norjasta,… Suuret kiitokset hienosta matkakertomuksesta. Chile jäi aivoituksiin. Eipä ole niillä kulmin tullut käydyksi, mutta kuka tietää ?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.1.2017 at 09:42

      Kiitos Asko kommentistasi. Chile on kyllä upea, monipuolinen maa. Ja tämä Patagonia oli minulle ehdottomasti Chilen reissun kohokohta. Uskomattoman hieno luonto.

      Reply
  • Emma
    12.1.2017 at 08:30

    En kyllä ihmettele yhtään, että olet rakastunut! Nuo maisemat ovat niin mykistävän upeita, että ihan täällä ruudun ääressäkin melkein liikutuin niitä katsellessani – paikan päällä olisin varmaan vaan tuijottanut suu auki ja itkenyt ja nauranut hysteerisesti 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.1.2017 at 09:44

      Kyllä minäkin silmät pyöreinä Patagonian upeutta ihmettelin. Jätti kyllä sellaiset muistijäljet nämä patikkareissut että <3.

      Reply
  • Teppo | Tämä matka
    12.1.2017 at 12:07

    Olipa upeita maisemia ja niin rauhallista. Heti googlasin parquetorresdelpaine-sivut. Siellä oli mm. puman ruokavalio, jossa ei mainittu ihmistä, mutta vaara on olemassa:

    Inside the park, the chances of being attacked by a puma are minimum. However this can happen. Avoid walking alone in the paths

    There is also the possibility of being bitten by the “wheat
    spider” as well as the “Black widow”. You should never lie down
    on the grass or walk bare foot specially in high grass areas

    Reply
  • Maailman äärellä / Heidi
    12.1.2017 at 12:17

    Meidän patikointikartan takana oli myös ohjeet, kuinka toimia, jos puuma tulee vastaan. Ei (onneksi) tullut. Mutta vähän meidän reissua ennen itse asiassa Konsta Punkka ja Mikko Lagerstedt olivat kuvaamassa Patagonian Puumaa. Ja heidän aivan huikeat Patagonia-videot on Yle Areemassa nähtävillä http://areena.yle.fi/1-3878491
    Kannattaa katsoa!
    Me törmattiin vain guanakoihin, nanduihin, kettuihin, vyötiäisiin ja kondorikotkiin :D.

    Reply
  • Sandra
    12.1.2017 at 17:52

    Ihanan näköinen kohde!! 🙂 Uskomaton löytö kyllä! ^_^

    Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    12.1.2017 at 21:47

    Tuonne on pakko päästä! Ei mulla muuta, jään tänne kuolaamaan noiden kuvien äärelle 🙂

    Reply
  • pschildt
    13.1.2017 at 11:04

    Kauniit ovat maisemat, jotain samanlaista kuin Uuden Seelannin eteläsaarella, mutta eivätköhän leveysasteetkin ole saman suuntaisia. Tuo mahdollisuus tutustua maisemiin myös hotellissa asuen ja rinkkaa roudaamatta voisi houkutella.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:09

      Sinne Uuteen-Seelantin minun on kyllä ihan pakko päästä. Olen muualtakin kuullut, etä tulee samoja US-fiiliksiä näistä minun Patagonia kuvista. Ja ehdottomasti oli minulle oieka valintä viettää yöt puhtaissa valkeissa lakanoissa. Suosittelen :).

      Reply
  • Lotta | Watia.fi
    13.1.2017 at 22:14

    Oo mitä maisemia! Mikä kelikin sattunut! Ihme, että tuolla on niin rauhallista. Jossain toisaalla tuollainen patikointireitti olisi aivan täynnä turisteja.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:10

      Joo, oli aivan uskomatonta, ettei koko retken aikana tullut vastaan ketään. Toki joillain reiteillä oli enemmänkin ihmisiä, muttei koskaan ärsytykseksi asti. Ja maisemat oli joka puolella niin huimat <3.

      Reply
  • murumou
    13.1.2017 at 23:48

    Huh huh, mitä maisemia ja upeita kuvia! Minäkin haluan tuonne! Teillä oli varmasti ikimuistoinen joulu 🙂 Kännykällä katsottuna ei kuvat oikein pääse oikeuksiinsa, joten pitää palata ihastelemaan niitä uudestaan vielä läppärin näytöltä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:11

      Oli ehdottomasti ikimuistoinen joulu. Ja patikkaretken jälkeen hotellilla oli kiva syödä supisuomalaisia joulupipareita, jotka olimme Suomesta asti roudanneet mukaan Patagoniaan :D.

      Reply
  • Anna
    14.1.2017 at 03:07

    Tuonne on päästävä! Patagoniaa toki olen ennenkin kuullut kehuttavan, mutta nyt oli sen verran päräyttäviä kuvia, että täytyy ihan tosissaan alkaa miettimään matkaa 🙂 Ja hyvä että tämmöisenä sunnuntaikävelijänäkin pärjää 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:14

      Joo, sinä toki pärjäisit. Tosi monenpituisia ja tasoisia reittejä ja kaikki, jotka testattiin, oli tosi upeita, joten ei kun suunnittelemaan luontomatkaa Patagoniaan <3.

      Reply
  • duunireissaaja
    14.1.2017 at 14:29

    Todella mykistävän kaunista. Patagoniasta tulee mulle mieleen yksi tyyppi, joka vastasi jokaiseen Suomen talveen liittyvän kommenttiin: “I know, I was born in Patagonia”. Silloin en todellakaan tiennyt missä on Patagonia, ja miten se muka auttaisi ymmärtämään Suomen talvea.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:15

      Hih, vaikka me ei niitä Patagonian hurjimpia kelejä nähty, ei sinne päinkään, mutta koettiin kuitenkin jo sellaista 45m/s tuulta, että voin hyvin kuvitella, millainen Patagonia on talvella…

      Reply
  • tiefiateemu
    14.1.2017 at 16:20

    Vauuuu nyt on kyllä niin upeeta! Pakko päästä joskus. En ihmettele, että halusit hidastaa askelta, enkä ihmettele sitäkään että laitoit postaukseen tällaisen kasan kuvia, koska ne kaikki ovat niin upeita. Unelmakohde kyllä! Jo ruudun toisella puolella noista maisemista henki lähes salpaantuu, joten voin vaan kuvitella mitä se on paikan päällä.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:17

      Ehdottomasti suosittelen patagoniaa, jos luontomatkailu kiinnostaa. Oli elämäni ihanin reissukohde. Täynnä toinen toistaan ihanampia patikkapolkuja.

      Reply
  • Miraorvokki/Pöndekengissä
    14.1.2017 at 16:45

    En imettele että tuolla on saanut kulutettua aikaa! Ai että minkä näköinen paikka! Pitäisi nähdä aivan omin silmin, niin hukeen näköistä 😮

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:18

      Kuviin ei tosiaan millään saa sitä kaikkea kauneutta ja tunnelmaa, mikä siellä paikan päällä oli. Mutta pienen aavistuksen…

      Reply
  • Paula - Viinilaakson viemää
    14.1.2017 at 20:49

    No on kyllä todella kaunista! Varsinkin nuo kuvat joissa vuori heijastuu veteen. Ehkä pitäisi olla itse paikalla, että oikeasti ymmärtäisi sen kauneuden. Ja parasta tietenkin se, että se ei ole täynnä ihmisiä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:20

      No se juuri, ettei ollut muita turisteja tungeksimassa. Olisihan siellä tietysti muutama voinut tulla vastaan, jos olisi keskipäivällä oltu liikenteessä. Tähän aikaan monet päiväretkeläiset taisivat olla vielä petissä katselemassa unia.

      Reply
  • Johanna Hulda
    14.1.2017 at 22:34

    Patagonia on mun ämpärilistan kärkisijoilla, eikä tämä postaus ainakaan yhtään vähentänyt Patagonia-kuumetta! Aivan uskomattomat maisemat, ja upeita kuvia olet niistä ottanut. Tuonne kun pääsisi patikoimaan ja vuorikiipeilemään ihan kunnolla, ah. <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:21

      Vuorikiipeilijöille varmasti aivan huikeita kokemuksia.Minulle riitti patikkapolut, mutta niitäkin niin paljon ja erilaisia, etä joka päivä pääsi kokemaan jotain uutta ja ihanaa. Patagonia on <3.

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    16.1.2017 at 11:52

    Te sitten löysitte sen. Maailman kauneimmalla näköalalla varustetun aamiaisravintolan! Onpa upeita kuvia! Miten hienosti nuo pikkuiset pilvenlonkareet osaavatkaan kietoutua vuorten huippuihin! <3 Noista kuvista ei ole ollut helppo valita vain yhtä TBGB-tempaukseen. Olisi voinut ottaa melkein minkä tahansa!

    Minäkin sain ensimmäisen kerran kuvia itsestäni polulla tuolta Gomeralta. Ihan itseteossa tosin, kuvaamassa. Onhan se kiva että voi lukijoilleen oikeasti näyttää olleensa itsekin mukana reissussa!

    Punainen näyttää luonnossa niin kauniilta, kaikkien ulkoiluvaatteiden pitäisi olla punaisia! Lähetin mieheni ostamaan uutta punaista ulkoilutakkia, vaan kuinkas kävikään? Hän tuli kotiin oranssin kanssa… Ei yhtään hyvä juttu. Punainen takki puuttuu edelleen 😉

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.1.2017 at 12:06

      Hih, nyt täytyy tunnustaa, että olen ruvennut katsomaan ennen patikkaretkeämme, mitä mies oikein meinaa päällensä panna. Ja ohjeistuksia tulee, jos meinää valita jotain väritöntä. Koska hän joutuu usein olemaan se, joka antaa vuorille ja pituuksille perspektiiviä, pitäisi kuvassa näyttää hyvältä. Siis nyt ainakin erottua maisemasta. Minulla on niin tummat retkeilyvaatteet, että hommasin sitten edes punaisen pipon, jotta kuvasta näkyisi, että siellä se menee. Ja tämä kamerarakkaus taitaa tehdä minusta ihan höpsähtäneen :D. OMG.
      Minä kyllä luulen, etä oranssi näyttää oikein hyvältä <3.

      Odotan jo, että pääsen näkemään kuviasi Gomeralta. Onneksi minun tuli niin kiire valita kuvaa TBGB-näyttelyyn, etten ehtinyt jäädä pähkäilemään. Tai itse asiassa annoin miehen valita. Minulta se meni tietysti pähkäilyksi. Ja minä olisin varmaan valinnut aiempaan postaukseen panemani auringonnousun. Miehestä se oli liian tavallinen valinta. Ja onneksi seuraavan päivän reissuja ei oltu vielä tehty – sitten olisi mennyt vielä vaikeammaksi.

      Reply
      • Johanna @ Out of Office
        16.1.2017 at 12:10

        No niinpä! Mutta mitä sitä ei hyvän kuvan takia tekisi? Vaikka ostaisi miehelleen uutta takkia. Ja noita Gomeran kuvia läpikäydessä on pakko vaan todeta että se oranssi ei muuten näytä ollenkaan niin hyvältä kuin punainen…

        Reply

Leave a Reply