Menu

Sukellus talveen Vuokatinvaaralla

Vuokatti

Tänä lauantaina 4.2. vietetään Suomi 100 -juhlavuoden ensimmäistä Luonnon päivää, talviluonnon päivää, jolloin on hyvä aika sukeltaa talveen: Panna jalkaan hiihtomonot, lumikengät tai luistimet ja antaa talviluonnon lumota. Lähteä luontoon hakemaan niitä parhaita maisema- ja luontoelämyksiä, joita vain suomalainen puhdas luonto voi tarjota.

Minä otin jo viime viikonloppuna vähän ennakkoa. Lähdin etsimään todellista talvimaisemaa, tykkylumipuita ja koskemattomia hankia, sukeltamalla Vuokatinvaaran talvimaisemaan. Etukäteen olin kuitenkin hieman huolissani: koko viikon oli ollut lauhaa ja tuulista.
Tokko niitä lumipukuisia puita näkisinkään.

Myös matka Savonlinnasta Vuokattiin vaikutti aika lohduttomalta: puut olivat tuulen riisumia eikä talviasuista ollut tietoakaan.

Vuokatti

Päätin kuitenkin lähteä yrittämään. Ja onneksi läksin. Vuokatinvaarassa minua nimittäin odotti oikea talviparatiisi: Vuokatinvaaran tykkylumipuut ja laskevan auringon heleän vaaleanpunaiseksi maalaama taivaanranta olivat melkein kuin satukirjasta – tai ainakin kuin komeimmasta matkailuesitteestä.

Vuokatinvaara

Parhaan vinkin Vuokatin komeimmalle reitille sain tälläkin kertaa toiselta matkabloggaajalta, nimittäin Live now dream later -blogin Saanalta, joka pari viikkoa aiemmin oli käynyt testaamassa Vuokatinvaaralla Eino Leinon reitin. Huonoksi osoittautuneen Eikka Leikan.
Ei siis ainakaan sinne.
Mene testaamaan Sapporo, Saana viestittää, saatuaan vinkin lukijaltaan.

Ja minähän menen.
Panen lumikengät jalkaan ja lähden kohti Sapporoa.

Vuokatinvaara

Jos Sapporon reitin haluaa kiertää kokonaan, tulee pituutta reitille yhteensä 10 km. Minulle riittää tällä kertaa vähempikin, flunssan uuvuttamana kun en kaipaa suuria urotekoja. Riittää, että näen Vuokatinvaaran maisemat ja ne tykkylumet. Siispä ajamme auton parkkiin laskettelurinteiden yläpäähän emmekä yritäkään lähteä kävelemään rinteen reunaa ylöspäin.

Tästä näet koko Sapporon polun kartalla.

Vuokatti

Reittimme sukeltaa heti metsään.
Polku kiemurtelee kuusipuiden katveessa, ja minä harpon malttamattomana eteenpäin. Ensimmäinen kilometri ei vielä säväytä. Tavallista metsää, jollaista näen joka päivä. Mutta ilmassa tuoksuu talvi ja raikkaus.
Iltapäivä on jo pitkällä ja puiden lomasta pilkottaa laskevan auringon kajo.
On parasta kiihdyttää askelta, jos haluaa ehtiä vaaran komeimmalle kohdalle ennen kuin maisema saa illan hämyn.

Vuokatti

Jos pysyttelee polulla, lumikengät on tänään ihan turhat: polku on tamppautunut niin napakaksi, että talvikengilläkin pärjäisi. Mutta toki lumikengät vapautta tuovat – voin tehdä oman polun ja etsiä helpommin parhaimmat kuvakulmat.

Vuokatti

Kun ensimmäinen kilometri on kävelty, alkaa polku pikkku hiljaa kaartaa ylöspäin. Samalla maisema muuttuu: puiden kepeä lumileninki vaihtuu kunnon talviasuun.

Melkein kuin Lapissa, huokaan onnellisena.

Vuokatti

Komeimmat maisemat löytyvät Keimalta.
Ollaan 236 metrin korkeudessa.

Vuokatti

Täällä pidetään evästauko. Sen jälkeen kun olen kuvannut puita. Niitähän tänne tultiin ihailemaan.

Vuokatinvaara

Ja juuri oikeaan aikaan tultiinkin: taivas on saamassa upean karkkivärisävytyksen. Tämä on sitä parasta suomalaista luontoluksusta.

Maisema on niin komea, että voisin ihailla sitä loputtomiin –  mutta mies harppoo jo alamäkeen.

Vuokatti

Nappaan vielä muutaman kuvamuiston. Oikeasta talvesta.
Talvesta minun makuuni.

Vuokatti

Vuokatti

Vuokatti

Vuokatti

Paluumatkalla teemme muutamia mutkia umpihankeen, koskemattomille poluille, mutta muuten palaamme autolle samaa reittiä kun tulimmekin. Haluan ehtiä metsästä ennen hämärää.

Vuokatti

Vuokatti

Vuokatti

Kun parin tunnin lumikenkäretki Vuokatinvaarassa on takana, on reppu täynnä parhaita luontoelämyksiä. Nyt on hyvä palata takaisin mökille, loimuavan takkatulen ääreen.

****
Tänään aion taas (pitkittynyttä flunssaa uhmaten) lähteä hakemaan energiaa ja elämyksiä Suomen luonnosta – Luonnon päivän kunniaksi.

Reipasta ja antoisaa Luonnon päivää myös Sinulle,
Heidi ♥


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

11 Comments

  • Sofia Marin
    4.2.2017 at 10:22

    Ah, niin kaunista! Suomen luonto on vaan niin upea. Vuokattiin asti en taida tänä talvena päästä, mutta taidanpa lähteä Tampereen metsään. 🙂 Hyvää viikonloppua ja toivottavasti flunssasi helpottaa!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.2.2017 at 10:30

      Kiitos Sofia. Oli kyllä ihana löytää Vuokatista tällainen talviparatiisi. Mutta on Tampereen matsäkin varamasti ihana. Metsät on aina. Minäkin taidan tänään mennä viettämään Luonnon päivää ihan lähimetsään, ja jos huomenna uskaltautuisi jo hiihtämäänkin. Kaikki mahdollinen on kyllä tämän sitkeän flunssan karkotamiseksi tehty. Nytkin kupissa inkiväärisitruunahunajajuomaa… Ja Ja onneksi olo onkin jo hieman parempi, että uskallan taas ulkoilemaan. Ihanaa viikonloppua myös Sinulle <3.

      Reply
  • Outi
    4.2.2017 at 10:30

    Täällä metsäillään lähiluonnossa. Aivan upeita kuvia. Winter wonder land <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.2.2017 at 10:32

      Kiitos Outi <3. Minulla on tänään ihan sama suunnitelma: lähteä lähiluontoon metsäilemään. Kamera kaulassa tietenkin :). Nauti Luonnon päivästä ja viikonlopusta!

      Reply
  • Mika / Lähtöportti
    4.2.2017 at 11:06

    Näyttää todella upealta! En ole vielä koskaan käynyt Vuokatissa, mutta se on harkinnassa tulevien vuosien talvilomakohteeksi. Vaikuttaa houkuttelevimmalta vaihtoehdolta jos ei Lappiin asti jaksa lähteä, ja niiin kuin tuossa kirjoititkin, niin maisemat on melkein kuin Lapissa 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.2.2017 at 12:26

      Minulla taisi olla jo kuudes tai seitsemäs kerta Vuokatissa. Olen jo vuosien ajan ostanut vanhemmilleni joululahjaksi viikon mökkimajoituksen Vuokatista ja miehen kanssa ollaan menty sitten seuraksi yhdeksi viikonlopuksi. Tähän asti on pelkästään hiihdetty koko viikonloppu. Nyt flunssaisena en uskaltanut lähteä suksille, niin valisimme umikenkäilyn. Ja sekös sopikin minulle paljon paremmin – suksilla sivakoidessa kun kuvaaminenkin on aika mahdotonta. Vuokattia vieläkin lähempänä minua olisivat Kolin vaarat. Sinnekin olisi mukava ehtiä nyt talvisaikaan. Lappi sitä vastoin saa hetken vielä odottaa. Jos Savonlinnasta olisi Rovaniemelle suoria lentoja, niin voisi helposti lähteäkin, mutta nyt pelkkä viiikonloppu Lapissa olisi ihan järjettömyyttä.
      Mutta siis, Vuokattia voin kyllä suositella.

      Reply
  • pschildt
    4.2.2017 at 12:10

    Tuo tykkilumiset puut ja talvisen auringon kajo ovat kyllä niin kauniita, että melkein tekisi mieli varata jonkinlainen matka Pohjois-Suomeen. Etelän räntäkeleissä helmikuinen Suomi näyttää aika erilaiselta, eikä välttämättä positiivisessa mielessä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.2.2017 at 12:31

      Kiitos Pirkko kommentistasi. Minä en nuorempana välittänyt yhtään talvimatkailusta, mutta niin sitä vuodet muuttaa mieltymyksiä. Haaveilen myös Lapista, revontulista ja poroista. Mutta se on sitten niin kaukana. Onneksi vähän lähempää löytyy näitä vaaramaisemia, joissa voi saada ripauksen Lappi-tunnelmaa. Savonlinnan korkeudellakin kun maisema on tällä hetkellä paljon ankeampi – mutta kyllä täällä sentäs hiihtämään pääsee.
      Mukavia talvipäiviä – räntäkeleistä huolimatta – sinne Etelä-Suomeen!

      Reply
  • Saana
    4.2.2017 at 23:07

    Kiitos linkkauksesta, ihana päästä näkemään sun kuvien välityksellä, mille reitille meidänkin OLISI PITÄNYT lähteä! 🙂 Toisaalta, meidän lumikenkäilypäivänä (siis koko viikon aikana) taivas oli yhtä valkea kuin tykkylumiset vaaramaisematkin, meille ei Kainuun taivaat juuri värejä tarjoilleet. Harmi, mutta onneksi paikkasit tämän menetyksen kuvillasi.

    Jos ensi vuonna vielä Vuokatin mökkiloma on aiheellinen, niin laitapa viestiä. Mehän ollaan menty sinne meidän perheen lomaosakeasuntoon nyt kahtena vuotena peräkkäin, koska se ei ole mennyt yrityksistä huolimatta vuokralle. Joten meidän kautta saa tammikuun 2. viikolle edullisesti ihanan mökin viikoksi, jos ajankohta vaan sopii! 😉

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.2.2017 at 10:11

      Kiitos vaan vielä sinulle vinkistä! Olisi jäänyt nämä maisemat varmasti näkemättä, jos et niistä minulle olisi vinkannut.
      Kiitos myös paljon mökkivinkistä. Panen tämän korvan taakse. Kyllä minä luulen, että ensi vuonnakin on tarkoitus mennä Vuokattiin (vaikka minä itse menisin kyllä mielellään jo jonnekin muuualle), joten jos tämä tammikuun alku vaikuttaa sopivalta, niin kyselen sinulta sitten tilannetta! Mahtava juttu :).

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    12.2.2017 at 19:59

    Voi noita tykkylumisia puita! Niihin tiivistyy koko Suomen talven kauneus ylittämättömällä tavalla.

    Ja tuollainen ujo aavistus valosta jossain kaukana, kuin muistutus siitä että aurinko paistaa aina jossain <3

    Reply

Leave a Reply