Elämän alkuja etsimässä

Metsä

Hengitän metsää. Maa on kostea ja tuoksuu mullalle. Edellisyönä satanut lumi on unohtunut pisaroiksi sammalmättäille, ja tuntuu kuin metsä oikein kohisisi uutta elämää. Täällä päivän viimeisten auringonsäteiden valaisemassa metsässä onnellinen päivä saa onnellisen päätöksen.

Tämä on päivä, jolloin on syytä nostaa maljat. Eväsleipien sijaan repussa onkin mukana kuksat ja kuohuvaa.

metsä

Uunituore Mondo-lehti (4/2017) kertoo, että yhdysvaltalaisten Yalen ja Columbian yliopistojen EPI-indeksin (Environmental Performance Index) mukaan Suomi on koko maailman puhtain ja vihrein maa.

Meillä on täällä sellaista luontoluksusta, josta todella voimme olla ylpeitä ja onnellisia. Minä ainakin olen onnellinen täällä kevään tuoksuisessa metsässä. Hengitän syvään ja ihmettelen elämän uusia alkuja. Pieniä ihmeitä.

metsä

metsä

Aamupäivällä olen ollut ihmettelemässä toisenlaisia elämän alkuja.

On ollut yksi kevään jännittävimmistä päivistä: olen päässyt mukaan saimaannorpan pesälaskentaan. Pesälaskennassa kartoitamme, kuinka monta kuuttia lumipeitteiden suojissa on syntynyt.

Saimaa
Tämän pikku saaren kupeilta löydämme kaksi pesää, ja molemmista löytyy uuden elämän todisteeksi kuutin karvoja. Todennäköisesti kuitenkin kyseessä on saman norpan pesät ja yksi ja sama kuutti.
Saimaa
Seurueemme virallinen pesänlaskija Heikki Hannikainen tarkastaa, onko norppa tehnyt pesän tämän kallion kainaloon.
Saimaa
Tämän pesän reunalta löytyy kuutin karvaa. Karvat kerätään varovasti talteen ja viedään Metsähallitukselle, mistä ne lähtevät yliopistolle DNA-testeihin.
Saimaa
Täältäkin keräämme talteen todisteita uuden elämän alusta.
Saimaa
Kevätaurinko näyttää, minne kuutti on hangannut turkkiaan ja jättänyt pehmoisia todisteita olemassaolostaan.

Kun norppakierroksen jälkeen lämmittelen nuotion äärellä ja juon kupin höyryävää kahvia, voin todeta, että sen lisäksi, että päivä on ollut kevään jännittävin, on se myös ollut yksi kevään hienoimmista täällä Saimaalla. Olemmehan löytäneet omalta laskenta-alueeltamme kaksi saimaannorpan makuupesää ja kaksi varmaa kuuttipesää. Siis ainakin kaksi suloista kuuttia on syntynyt laskenta-alueellamme.

Huhtikuun lopussa, kun pesälaskennan loppupalaveri on pidetty, tiedetään, kuinka monta kuuttia koko Saimaan alueella on syntynyt. Ja silloin viimeistään saan myös kuulla, onko norppa huolinut pesäkseen myös sen apukinoksen, jota minä olin pakkasenpuremana talvipäivänä mukana kolaamassa.

(Juttu apukinosten kolaamisesta löytyy täältä.)

kuohuvaa kuksasta

Kun päivä on alkanut kääntyä illaksi, olemme lähteneet uudelle retkelle. Nauttimaan kevätillasta ja nostamaan maljat uudelle elämälle.
Retkellä testataan, miltä maistuu kuohuva kuksasta täällä Saimaan rannalla.
Hyvältähän se maistuu. Ympärillä oleva luonto ja hiljaisuus tuovat hetkeen vielä oman lisämausteensa.

Päivän aikana olen saanut myös muita uutisia. Kuvaviesti Kuopiosta on saanut minut hymyilemään, mutta tuonut myös mieleen surun, jossa elin vuosi takaperin huhtikuussa.

Silloin jouduin tekemään yhden elämäni raskaimmista päätöksistä. Oli aika luopua uskollisimmasta ystävästäni, meille niin rakkaasta perheenjäsenestä, sydäntenmurskaaja Leevistä. Maailman parhaasta koirakaverista.

Nyt Kuopiossa aloittaa elämäänsä vikisten ja puhisten kolme suloista karvapalleroa. Leevin lapsenlapsia.

Katson puhelimen näytöltä vielä kuvaa kolmesta pienestä. Ja mieleeni pulpahtaa ajatus: entä jos?

Tarkempaa tietoa saimaannorpan pesälaskennasta ja Saimaan norppatilanteesta voit lukea viimekeväisestä norppapostauksestani täältä.

Ja jos haluat kurkata, millainen hurmuri Leevi, meidän paras kaveri Suomi-reissuilla, olikaan, niin vilkaise vaikka tänne.


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

Advertisements

17 Comments

Add yours →

  1. Upeaa, maisemat, norpat ja Suomen luonto ❤️

    Liked by 1 henkilö

  2. Tämä ”kertomus” on niin täynnä sydäntä sykähdyttäviä hetkiä…metsä, kevään tuoksut, norpat, koiranpentu…❤ Ihanan ihanaa pääsiäisviikkoa sinulle!

    Liked by 1 henkilö

  3. Kivoja kuvia! Kohta palataan Suomeen ihailemaan kevättä ja pianhan se kesäkin tulee…

    http://www.koivupalmu.blogspot.fi

    Liked by 1 henkilö

  4. Toivottavasti loppulukema on positiivinen, ja toivottavasti päästään toukokuussa ihastelemaan näitä luonnonihmeitä lähietäisyydeltä! ❤ Olen niin huikean onnellinen, että saatiin lyötyä retki lukkoon. Valitettavan usein nämä tällaiset suunnitelmat jää vain suunnitelmiksi.

    Liked by 1 henkilö

    • Minä kun jostain innostun niin useimmiten alkaa tapahtua. Joskus liiankin nopeasti ja unohtuu miettiä käytännön asioita… Kesän Sisilian matkaa suunnitellessa kävi juuri niin ja pelkään, että tuloksena on postaus ”Ongelmien äärellä Sisiliassa” :D. Mutta norppia me mennään katsomaan – vielä en ole saanut varmistusta tästä ehdottomastani päivästä, mutta jospa se onnistuisi <3. Ja kovasti toivon, että saadaan Saimaalta hirmu hyviä kuuttiuutisia.

      Liked by 1 henkilö

  5. Oivoi noita kaikkia ihania uusia alkuja. Niissä on toivo. Ja etenkin niissä karvaisissa myös se ilo ❤

    Kuplivaa kuksasta, mikä ihana idea! (En tosin tiedä mitä viini-ihmiset tuosta ovat mieltä 😉 ) Olen tähän asti aina kodalle raahannut kristallit mukaan, tuo täytyy testata… 😀

    Liked by 1 henkilö

    • No niinpä, ja arvaa millaisissa elämän aluissa ajatukseni tänään juoksevat. Voi että <3.
      Kupliva kuksasta on oikeasta ihana idea, sanokoot viiniharrastajat ihan mitä tahansa. Joka tapauksessa kupliva kuksasta luonnonhelmassa maistuu miljoona kertaa paremmalta kuin kupliva kristallisesta missä tahansa, missä kuohuvan juontiin kuuluu jonkinsortin pönöttämistä :D. Eli jätä vaan suosiolla seuraavalla retkellä kristallit kotiin <3. Toki on niissäkin oma hehkunsa siellä luonnon keskellä. Luonnon keskellä kun elämä yleensäkin on aina parempaa – joi sitten mistä tahansa, mistä tahansa :).

      Liked by 1 henkilö

  6. Huiman mielekkääseen toimintaan olet päässyt mukaan! Mulla on erityinen paikka sydämessäni Saimaan maisemille lapsuudessa kesät sen rannalla viettäneenä 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Pauliina kommentistasi. MInä olen niin iloinen, että olen saanut ujutettua itseni mukaan ”norppapiireihin” :D. Itse olen siirtynyt Kallaveden rannalta Saimaan rannalle vasta aikuisiässä, mutta niin ihanasti Saimaa on ottanut minut vastaan, että tuskin enää täältä minnekään lähden – mitä nyt aina välillä jonnekin reissuun :). Mutta sydän on löytänyt paikkansa täältä, Saimaan rannalla.
      Käytkö sinä vielä usein tervehtimässä täällä lapsuutesi rantoja?

      Tykkää

  7. Ihania kuvia! Kevään valo ja autereinen metsä herättää samoilijan minussa. Onni myötä norppien pesimistouhuille ja myös koiranpennuille. 🙂

    Liked by 1 henkilö

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: