Menu

Lomaonnea Venetsiassa

Updated 31.1.2020

Dorsoduron kaupunginosa, italialaisittain sestieri, kylpee lokakuun kuulaassa auringossa, kun nousen kimpsuineni Alilagunan vesibussista Zatteren pysäkillä. Vihdoinkin: Italiassa! Lomalla! Kesässä!

Jo vuosi sitten lomaillessani sateisessa ja tuulisessa Kööpenhaminassa päätin, että seuraavana syksynä Italiaan. Oikeastaan minun piti lentää ikuiseen Roomaan eikä tulla tänne rapistuvaan Venetsiaan – kaupunkiin, josta paikalliset pakenevat meluavien turistijoukkojen tieltä ja joka niin monen mielestä haiseekin aivan likaviemäriltä.

Mutta niin vaan päädyn tänne kanavien, saarien, kaarisiltojen ja palatsien kaupunkiin jo neljättä kertaa.

Ja taas kerran muistan, miksi tätä kaupunkia niin paljon rakastan.

Yhteistyössä Interhome* 

Lomaonnea on ikioma kattoterassi

Venetsia

Näkymä pienen asuntomme ikiomalta kattoterassilta. 

Zatteren vaporettopysäkillä minun ei kauaa tarvitse ihmetellä, minne suuntaan lähteä, kun charmantisti ikääntynyt italialaismies tarjoaa jo apuaan.
– Ensin sillan yli, sitten kanavan vierttä San Trovason aukiolle ja kulman takaa pitäisi jo löytyä.

Noin 200 metrin päässä Zatteren vaporettopysäkiltä löytyykin minun ikioma Interhomelta vuokraamani venetsialainen lomaparatiisini: 45 neliön pikku huoneisto, jonne kapuan kapeaa kierreportaikkoa pitkin.
(Interhomen sivulla näistä kierreportaista varoitellaankin:
Huomioitavaa: huoneistoon käynti kapeaa portaikkoa pitkin, matkalaukkujen enimmäiskoko 40x35x100cm. Ei sovellu lapsille.)

Minua hassut kierreportaat vain ihastuttavat. Samoin kuin asunnon hieman kulunut sisustus, jossa on eletyn elämän maku. Kaikki tarpeellinen pienessä asunnossa on: mukavat sängyt, kompakti avokeittiö, ruokailunurkkaus, oleskelutila, suihku ja wc sekä erinomaisesti toimiva netti.
(Kuvia suloisesta loma-asunnostani voit katsoa täältä Interhomen sivulta.)

Mutta parasta on tietysti ikioma kattoterassi!

Venetsia

Näkymä keittiön pikku ikkunasta.

Venetsia

Omalla kattoterassilla voi tarkkailla aamuun heräävää kaupunkia.

Omalla kattoterassilla ihmettelen heräävää kaupunkia ja ihastelen nousevaa aurinkoa, joka värjää kaupungin pastellisävyin; syön aamiaista pitkän kaavan mukaan; nautin espressosta ja keskipäivän auringosta, joka lämmittää melkein kuin kesällä, vaikka on jo lokakuu; juon iloisesti pirskahtelevaa proseccoa ja katson, kun aurinko laskee ja tähdet syttyvät.

Interhomen sivulla tämä Campo San Trovason pikku asunto on saanut vain kolme tähteä, mutta minun oma lomakokemukseni on ehdottomasti viiden tähden arvoinen. Vaikkei asunnon sisustus ylellinen olekaan, saa oma kattoterassi kanavanäköaloineen loman tuntumaan todelliselta luksukselta. Eikä tämä luksus edes maksa maltaita:
Lokakuussa tämän Interhomen kautta vuokraamani asunnon hinta viideltä päivältä on 663€ (kahdelle jaettavaksi). Tähän hintaan Venetsiasta on mahdotonta löytää kivaa hotellihuonetta – varsinkaan tällaisilla näköaloilla.

Venetsia

Onnea on oma kattoterassi, jolta voi ihailla auringonnousuja ja -laskuja.

Spritzejä (ja pitsaa) rantapromenadilla

Dorsoduron kaupunginosa, jossa pikku loma-asuntoni sijaitsee, on minun minun suosikki sestierini. Täällä on nimittäin Venetsian kivoin rantapromenadi – ihan kiven heiton päässä asunnostani!

Täällä me nautimme loman ensimmäiset Sprizit (3,5€), nämä venetsialaisten suosikkiaperitiivit, jotka ovat sekoitus proseccoa (Veneton omaa kuohuvaa), kivennäisvettä ja katkeroa.

Venetsia

Preseccon, kivennäisveden ja Aperolin sekoitus maistuu kesältä.

On täällä rantapromenadilla paljon muutakin tarjolla kuin Spritz-baareja. On kahviloita, jäätelöbaareja ja ulkoilmaravintoloita. Ja vaikkei pitsa kuulukaan venetsialaiseen ruokakulttuuriin (ensimmäinen pitseria tuli Venetsiaan, Lidon saarelle, vasta 1970-luvulla), on minun pakko testata, miltä venetsialainen pitsa maistuu aurinkoisella rantaterassilla.

Maistuuhan se – melkein yhtä hyvältä kuin Napolissa! Enkä ymmärrä yhtään niitä, jotka väittävät, että venetsialaiset olisivat tympääntyneitä turisteihin ja palvelu olisi sen mukaista. Ei ainakaan Dorsodurossa!
Mutta eihän täällä olekaan turisteja häiriöksi asti.

Useimmat päiväturistit kun pysyttelevät San Marcon aukion ja Rialton sillan tuntumassa.

Venetsia

Kun kerron olevani matkabloggaaja ja -kuvaaja, tarjoilijamme haluavat ehdottomasti tulla ikuistetuksi muistikortilleni.

Rappeutuvan kanavakaupungin lumo

Venetsia on pinta-alaltaan vain kahdeksan neliökilometriä. Se koostuu 118:sta pikku saaresta ja ainakin 175 kanavasta, joiden yli johdattaa jopa 400 kaarisiltaa. Ainakin kaltaiseni esteetikon ja romantikon tämä satukaupunki saa lumoihinsa ihan joka kerta. Vaikka olen käynyt Venetsiassa aiemmin jo useamman kerran ja nähnyt kaupungista lukemattomia kauniita kuvia, kaupungin viehätysvoima yllättää taas uudestaan.

Sekin minua ihastuttaa, että jokainen Venetsian kuudesta kaupunginosasta on aivan omanlaisensa. Tunnetuin ja loisteliain on tietysti San Marco, jonka ytimessä Piazza San Marcolla koreilevat kilpaa goottilainen Palazzo Ducale ja mosaiikein koristeltu Basilica di San Marco. Mutta minun Venetsiani on myös San Marcon ulkopuolella. Se on Dorsoduron rantapromenadilla, taidekortteleissa ja sympaattisilla aukioilla sekä Cannaregion kauniilla kanavanvarsikaduilla, joita täplittävät kutsuvat trattoriat ja viinibaarit.

Venetsia

Venetsia

Unohda kartta ja lähde eksymään Venetsian kauniille kujille

Ensimmäisenä Venetsia-aamunani yritän kulkea sokkeloisilla kaduilla kartan kanssa, mutta pian muistan, ettei siinä ole juuri järkeä. Voin katsoa suunnan kartasta  ja seurata katukylttejä, joissa lukee Accademia, San Marco, Rialto tai Piazzale Roma. Ne  auttavat suunnistamaan suurin piirtein, mutta sitten on parasta valita risteyksessä se kuja, joka näyttää viehkoimmalta. Sillä tavalla löydän Venetsian kauneimmat näkymät ja kujat ja viehättävimmät sisäpihat. Eikä haittaa, vaikka joskus tie päättyy umpikujaan ja joudun kääntymään takaisin. Olenhan lomalla.

Parasta on, ettei Venetsiassa ole yhtään autoa. Venetsia on todellakin kävelemistä rakastavan turistin onnela. Mutta muutaman kerran minäkin väsyn kävelemiseen ja hyppään vesibussin eli vaporetton kyytiin. Nekin tuntuvat niin eksoottisilta.

Venetsia

Venetsia

Miten käy rakastamani Venetsian tulevaisuudessa?

Mutta kulkiessani pitkin Venetsian kapeita kujia ja ihaillessani rapistuneita ja auringon haalistamia palatseja en voi kuitenkaan olla miettimättä Venetsian tulevaisuutta. Jo vuosikausien ajan on ennustettu Venetsian hukkuvan tai muuttuvan ainakin autiokaupungiksi. Ja totta onkin, että yhä useampi venetsialainen joutuu jättämään kotinsa.  Erityisesti lapsiperheet ovat lähteneet, sillä asumisesta on yksinkertaisesti tullut aivan liian kallista. Jo kymmenen vuotta sitten Venetsian historiallisen keskustan, Centro Storicon, viimeinen lastentarha sulkeutui ja siitä tuli Venetsian 231. hotelli. Eikä Venetsian katukuvassa  juuri näekään italialaislapsia.

 

Voivatko turistimassat, kaupungin vajoaminen ja tulvat  tulevaisuudessa tuhota täysin tämän rakastamani kaupungin?

Minä haluan uskoa, että eivät ja että sinnikkäät venetsialaiset selviävät näistäkin haasteista niin kuin ovat aikanaan  selvinneet kansainvaelluksista, rutosta, Genovan ja turkkilaisten hyökkäyksistä sekä Napoleonin valloituksesta.

(Huom. Julkaistuani tämän jutun saan Venetsiassa, Dorsodurossa, asuvalta blogini lukijalta valoisan viestin, joka saa minut hymyilemään. Taru kirjoittaa näin:

“Asumme paikallisen mieheni kanssa Dorsodurossa, ja meillä on pieni lapsi. Tunnemme paljon paikallisia lapsiperheitä, ja Venetsian historiallisessa keskustassa on useita päiväkoteja ja kouluja. Lapset kerääntyvät iltapäivisin leikkimään lähimmälle aukiolle, mikä on aika ihanaa, ja tuo muistoja mieleen omasta lapsuudesta. Haasteista huolimatta, monet meistä uskovat muutokseen ja Venetsian valoisaan tulevaisuuteen.”

Kiitos Taru tästä! Tämä oli ihana kuulla. Minäkin uskon, nyt vielä entistä vahvemmin, Venetsian valoisaan tulevaisuuteen ♥)

Venetsia

Aamu Venetsiassa

Kun auringon ensisäteet herättävät kaupungin, on Venetsia kaikkein kauneimmillaan – enkä silloin enää mieti kaupungin yllä leijuvia synkkiä pilviä vaan otan kamerani ja lähden aamulenkille.

Dorsoduron itäkärjessä, aivan rantapromenadin päässä sijaitseva Punta della Dogana on oiva paikka katsoa auringonnousua ja tarkkailla vastarannalla häämöttävää San Marcon rantaa.

Mutta ehkä Venetsian kaunein paikka auringonnousun ihailuun on kuitenkin Ponte dell’Accademia, Canal Granden ylittävä puusilta, jolta aukeaa klassinen näköala Santa Maria della Saluten kirkolle.

Ja tämä silta on vain alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sympaattiselta loma-asunnoltani.

Venetsia

Punta della Doganaan on ehtinyt pari muutakin aamuauringon vangitsijaa, mutta ruuhkaa ei tarvitse pelätä.

Venetsia

Ponte dell’Accademian sillalta voi ihailla Canal Grandea ja Santa Maria della Saluten kirkkoa auringon noustessa.

Venetsia

Totta kai haluan ikuistaa myös gondolit aamun lempeässä valossa.

Ilta Venetsiassa

Jokaisen illan Venetsia-lomallani aloitan juomalla Spritzin – koska niin tekevät venetsialaisetkin. Joinain iltoina suuntaan Spritzin jälkeen johonkin Dorsoduron viinibaareista, josta tilaan lautasellisen cicchettejä, venetsialaisia tapaksia, ja lasin venetolaista viiniä (kolme erilaista cicchettiä ja lasi viiniä maksaa 5,5€).

Ihan niin kuin Madridissakin Venetsian viinibaarit ovat täysiä ja hälyisiä, mutta cicchettilautasen ja viinin kanssa on mukava mennä ulos  kanavan varteen tarkkailemaan italialaista elämänmenoa ja nauttimaan rennosta lomatunnelmasta.

Käyn minä myös maistamassa, miltä maistuu kallis drinkki kattoterassilla auringonlaskun aikaan  ja kurkkaamassa Venetsian kuuluisimpaan baariin, Harry’s Bariin, jonka Giuseppe Cipriani vuonna 1931 Harry Pikeringiltä lainatuilla rahoilla perusti. Vaikka Hemingway on täällä baarissa viihtynytkin ja bellini-coctail, valkoista persikkapyrettä ja proseccoa sisältävä kevyt aperitiivi, on täällä keksitty, ei ankeahkosti sisustettu Harry’s Bar ole minun mieleeni ja jatkan mieluummin omalle kattoterassilleni juomaan lähimarketista ostettua viiniä ja katsomaan, kun tähdet syttyvät Venetsian ylle.

Venetsia

Venetsian värit ja laguunisaaret

Vaikka erityisesti Venetsian aamut ja illat ovat taianomaisen kauniita, on Venetsia kuvauksellinen myös keskipäivän auringossa, joka saa kaupungin värit hehkumaan.

Yhtenä päivänä päätän lähteä keräämään väriterapiaa pimeän marraskuun varalle Venetsian laguunisaarilta. Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan: odotettuani turhaan reilut puoli tuntia Giudeccan saarella seuraavaa vaporettoa, joka veisi minut Muranoon, ymmmärrän, että jotain on pielessä. Pysäkin seinälle liimattu A4-lippunen, jonka sattumalta huomaan, paljastaa, että menossa on sciopero  (=lakko), eivätkä vaporetot laguunisaarille kulje ennen kello kahta.

Mutta kyllä minä lopulta saarillekin pääsen (muutaman espressokupillisen ja viinilasillisen jälkeen) -vaikkakin aamupäivä ehtii vaihtua  iltapäivään ja saarikierros typistyy suunnitellusta. Näen kuitenkin lasinpuhaltajistaan kuuluisan Muranon ja Buranon ihastuttavat värikkäät talot ja ehdin maistaa tuoreita merenantimiakin.

Torcellon pienelle ja rauhalliselle saarelle en tällä saarikierroksella ehdi, mutta seuraavalla kerralla sitten!

Murano

Muranon saaren värejä.

Burano

Lomani suosikkivaatteet: Savonlinnan Muotitalo Pukista hankittu Fransan nahkatakki ja Venetsian väreihin sopiva tuubihuivi.

Burano

Lukemani mukaan Buranon talot on maalattu värikkäiksi, jotta kalastajat löytäisivät saarensa helpommin sumun keskeltä.

Venetsian rapistuvan romanttinen tunnelma, kutsuvat aukiot, sokkeloiset kujat, taianomaiset aamut ja illat, hehkuvat värit ja suussasulavat italialaiset herkut sekä meidän oma ihastuttava asuntomme kattoterasseineen on tehnyt tästäkin Venetsia-lomasta niin täydellisen, että tiedän palaavani tänne taas takaisin.

Toivottavasti mahdollisimman pian!

Terveisin Venetsian kauneudesta jo neljättä kertaa lumoutunut
Heidi ♥

* Erityiskiitokset Interhomelle, että tarjosit osan vierailustamme tässä suloisessa huoneistossa, jonka kattoterassi jätti pysyvät muistijäljet sydämeeni.   

PS. Jos kiinnostuit loma-asunnon vuokraamisesta ulkomailta, kannattaa lukea myös nämä muiden matkabloggaajien kokemukset Interhomesta:

Elämää ja matkoja: Testissä Interhome ja résidence Cita di Sali, Porto-Vecchio
Milja Köpsi: Interhome
Travellover: Venetsian kattojen yllä Interhome-kodin terassilla
Lähtöportti: Aurinkorannikon lomatalo odottaa


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

29 Comments

  • Inari
    5.11.2017 at 15:28

    Olipa ihanaa tehdä matka uudestaan <3 Bella, bella città, Venezia <3 <3 <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.11.2017 at 18:37

      Kiitos Inari vielä ihanasta matkaseurasta! Oli meillä kyllä niin upea reissu. Arvaa ikävöinkö meidän kattoterassille nyt, kun maisema on täällä marraskuun märkä ja musta.

      Reply
  • Tuuli - Lumo Lifestyle
    5.11.2017 at 15:29

    Venetsiaan on pidempään tehnyt mieli, mutta seuraavat matkat vievät muualle. Vielä joskus… nämä kuvat vain lisäsivät kiinnostusta.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.11.2017 at 18:38

      Venetsia on oikeasti niin ihana (eikä siellä muuten edes haise, vakka jotkut pahantahtoiset niin väittävätkin. Ei ainakaan ole haissut kertaakaan, kun minä olen siellä käynyt.) Minun tekisi jo heti mieli varata sinne uusi matka <3.

      Reply
  • Outi
    5.11.2017 at 17:10

    Tyttären kanssa ollaan haaveiltu matkasta Venetsiaan. Tämä postaus sai haluamaan sinne vielä enemmän. Minusta noissa rapistuneissa taloissa on jotain niin lumoavaa, että sen haluaa nähdä livenä itsekin.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.11.2017 at 18:46

      Venetsia on lumoava ihan joka puolelta. Siellä kävellessä ei voi olla huokailematta ihastuksesta. Kyllä se pitää itse nähdä – kuviin ei millään saa tarttumaan kaikkea sitä lumovoimaa. Ja ehdottomasti siellä on oltava yötä (mielelään monta), päiväretkellä kun ei ehdi mitään! Eli nyt vaan matkaa suunnittelemaan <3.

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    5.11.2017 at 23:35

    Onhan tuo Venetsia aivan ihana, ei siitä mihinkään pääse. Mutta kun oikeasti ryhdyin miettimään lempikaupunkejani Italiassa, tuli mieleen monta. Portofino, San Gimignano, Verona – eikä se kaikkein tutuin ja arkisin Monzakaan huono ollut <3

    Mutta kaksi paikkaa on jäänyt mieleen melkein never again -paikkoina. Ne ovat Milano ja Pisa.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.11.2017 at 10:25

      Venetsia on niin satumaisen kaunis. Ei siellä voi olla huokailematta ihastuksesta. Hymyilin varmasti koko reissun ajan, kun olin niin onnellinen kaikesta näkemästäni kauneudesta. Näistä mainitsemistasi Italia-kohteista San Gimignano oli minulle ihan uusi nimi – piti heti käydä googlettamassa. Kauniiltahan sekin näyttää. Ainoastaan vesielementti sieltä puuttuu, joka on minulle aina niin tärkeä. Mutta painan joka tapauksessa mieleeni!
      Jostain syystä minä en ihastunut Veronaan. Luultavasti kävin siellä liian pikaisesti ja kuljin vain turistilaumojen perässä. Omat löydöt jäi tekemättä ja kaupunki jäi vieraaksi. Aika usein päivän mittaisilla reissuilla minulle käy näin. Siksi nykyään yritän välttää ihan lyhyitä vierailuja ja antaa kullekin kohteelle edes hieman enemmän aikaa. Milano taas – kakkien kuulemieni haukkujen jälkeen – yllätti minut positiivisesti. Ei nyt ehkä niin positiivisesti, että sinne uudestaan menisin, mutta kauniita paikkoja ja hyvää ruokaa sieltäkin löysin (ja tosi kivat kengät 🙂 ).

      Reply
  • Heidi / Himomatkaajan Turinoita
    6.11.2017 at 12:41

    Kiitos majoitusvinkistä ja jutustasi! Olen myös täysin ja totaalisesti Venetsiaan hurahtanut, enkä pelkästään kaupunkiin vaan myös ympäröiviin saariin. Voisin viettää siellä viikko tolkulla erityisesti karnevaalien aikoihin. Ja parasta on juuri se, ettei tarvitse autoja/mopoja pelätä, vaan voi “eksyä” kaupungin sivukaduille ja löytää maailman parhaimman pizzapaikan ihan sattumalta. <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.11.2017 at 21:07

      Eipä kestä! Tätä ihastuttavaa majoitusta oli kiva vinkata eteenpäin. Onpa ihana kuulla, että on muitakin Venetsiaan hurahtaneita. Vajaa viikko ei tosiaan riittänyt mihinkään. Ja kun lakko vielä sotki meidän saaripäivän, jäi Torcello näkemättä, vaikka sen ehdottomasti olisin halunnut nähdä. Eikä Buranoon ja Muranoonkaan ollut tarpeeksi aikaa. Lidossa olinkin käynyt edellisellä visiitillä, kun oli keskikesän helle. Mutta on se vaan ihana, ihan joka puolelta. Pakko päästä pian takaisin <3.

      Reply
  • piapas
    6.11.2017 at 18:40

    Pitkästä aikaa postausta lukiessa nousi iho kananlihalle, ihania kuvia ja tunnelmia! Olen käynyt Venetsiassa kerran työmatkalla, silloin majoituimme vanhan keskustan ulkopuolella jossain persoonattomassa bisneshotellissa. Onneksi kuitenkin pääsimme myös vanhaan keskustaan ja sen perusteella olen kanssasi samaa mieltä. Vaikka kaupungissa oli samaan aikaan taidebiennaali, turisteja oli yllättävän vähän. Söimme viehättävässä ravintolassa, jossa olimme ainoat ulkomaalaiset, aukioillakin sai kulkea omassa rauhassa. On varmasti palattava vielä uudelleen ja etsittävä vähintään yhtä ihana kattoterassi!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.11.2017 at 22:44

      Voi kiitos Pia ihanasta kommentistasi! MInäkin yllätyin siitä, miten vähän siellä turistiryysistä olikaan. Totta kai Rialton sillalla parveili ihmisiä mutta esim. ihastuttavalla Dorsoduron sestierillä tuli kyllä enimmäkseen ihan vaan italialaisia vastaan. Kyllä minäkin vielä haluan palata, luultavasti vielä monen monta kertaa. Ja totta kai seuraavallakin kerralla pitää majoittua asuntoon, jossa on tällainen kattoterassi! Se oli ihan parasta lomaluksusta <3.

      Reply
  • Annika | travelloverblogi
    6.11.2017 at 18:45

    Huoh! Minun Venetsiani. <3 Se vain on suurin matkarakkauteni ikinä. Sinne on päästävä aina uudelleen. Kaksi kertaa olen jo vuokrannut nimenomaan Interhome-asunnon, koska hotellien hinnat ovat ihan kohtuuttomia. Sinulla oli ehkä vielä kivempi terassinäkymä kuin minulla, mutta omassa edelliskesän asunnossani, johon linkinkin laitoit, oli keskeisempi sijanti, jota silloin arvostin. Ensimmäinen vuokraamamme asunto oli Canal Granden varressa, suoraan vastapäätä kalatoria. Se oli kallis (jo silloin vuosia sitten 1500 euroa/viikko), mutta Canal Grande -näkymää ei saa mistään hotellista tuohon hintaan. Siinä istuimme lounaalla omalla terassilla päivittäin, söimme torilta ostettuja vihanneksia ja kalaa ja katsoimme, kun koko maailma (niin, Venetsia on siellä ollessani koko maailmani) lipuu ohi. Tätä asuntoa ei enää ole Interhomen valikoimissa, mikä on kyllä sääli.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.11.2017 at 22:49

      Minusta tuntuu, että joka Venetsia-vierailulla rakastun tämän satukaupunkiin yhä syvemmin. Tällä kertaa sain todella edulliset lennot, mutta kun rupesin etsimään sopivaa hotellia, järkytyin hinnoista. Ihan tavallisetkin maksoivat maltaita, mutta kun minulle ei lomalla riitä tavallinen. Pitää olla jotain ekstraa. Kiitos sinun ja Mikan hoksasin tämän Interhome-mahdollisuuden! Oma kattoterassi oli todellakin luksusta. Asunto Canal Grande -näkymällä kuulostaa myös niin ihanalta, mutta minä kyllä rakastuin tällä reissulla täysin Dorsoduron sestieriin. Voisin mennä seuraavalla kerralla tähän samaan asuntoon, ehdottomasti! Aiemmin mietin, että haluaisin Venetsiaan talvella, mutta eihän silloin kattoterassilla tarkene, joten ehkä sittenkin kevät voisi olla hyvä.

      Reply
  • Oi Venetsia, mikä ihana kaupunki! <3 Muistan kuin eilisen päivän sen hetken, kun menimme ensimmäistä kertaa Venetsiaan (vuonna 1994!) ja olo oli kuin satuun tai elokuvakulisseihin olisi astunut, eikä se tuntu mihinkään kadonnut seuraavallakaan kerralla. On Venetsia vaan niin satumainen, että se täytyy kokea itse!

    Teillä oli aivan superihanat näkymät huoneistosta ja sen terassilta <3
    Lämmin kiitos linkityksestä meidän mukavaan kokemukseen Interhomen huoneistosta Korsikalla!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.11.2017 at 22:53

      Näin juuri, ei kuvat kerro puoltakan Venetsian ihanuudesta. Se pitää ehdottomasti itse kokea. Eikä vain päivällä, vaan kaikkina vuorokauden aikoina.

      Oma pikku asunto ja kattoterassi oli kyllä ihanuutta! Ja Interhomesta jäi tosi hyvä maku. Kaikki toimi niin helposti ja näppärästi. Ja maisemat kattoterassilta olivat vielä paljon paremmat kuin olin uskaltanut toivoa.

      Reply
  • Anna
    6.11.2017 at 23:14

    Ihana Venetsia! Sillä tulee aina olemaan tärkeä paikka sydämessä, koska täällä mies innostui kosimaan. Ihan parasta Venetsiassa oli todellakin kujille eksyminen. Ja imelä gondolikyyti, niin turistinen kuin se olikin. Surullista kyllä tuo Venetsian tilanne, toivoisin, että siihen joku ratkaisu löydettäisiin!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.11.2017 at 14:07

      Oi miten romanttista <3. Täytyy tunnustaa, että olen minäkin ottanut sellaisen imelän gondolikyydin, silloin kun miehen kanssa oltiin reissussa. Totta kai se kuului asiaan. Nyt ei sitten ystävän kanssa sitä tarvinnut enää kokea :D. Minä luotan ja uskon, että Venetsia selviää tästäkin. Maailman kauneimman kaupungin täytyy <3.

      Reply
  • Sofia Marin
    7.11.2017 at 15:18

    Olipa mielenkiintoinen postaus! En tiennytkään, että Venetsia on muuttunut/muuttumassa tuolla tavoin. Toivottavasti tosiaan ainakin osalla perheistä olisi mahdollisuus jäädä kaupunkiin, ja että kaupunkia saataisiin jotenkin kehitettyä resilientimmäksi.

    Venetsiasta (ja muistakin Italian kaupungeista) olen kiinnostunut paitsi kielen, ihmisten ja ruoan takia, myös Dan Brownin romaanien ansiosta. 😀 Ja tämä postaus vain lisäsi innostustani käydä Venetsiassa.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      8.11.2017 at 09:28

      Kiitos Sofia! Toivon tosiaan, että Venetsia säilyy venetsialaisilla, eikä siitä tulevaisuudessa tule pelkkä museokaupunki. Mietin juuri Venetsiassa, että pitääkin ruveta lukemaan muitakin Venetsiaan sijoittuvia romaaneja. Jos vaikka aloittaisi Donna Leonin dekkareilla, jostain syystä kun ne ovat jääneet lukematta, vaikka Italia- ja dekkarifani olenkin. Ja italian kieltäkin pitäisi ehdottomasti opiskella lisää. Mistähän sitä kaikkeen ihanaan vaan löytäisi aikaa.

      Reply
      • Sofia Marin
        8.11.2017 at 22:49

        Juuri näin! Minulla on myös kova into opiskella italiaa, ja olen sen jo aloittanutkin. On vaan aika monta muutakin juttua, jota haluan tehdä, niin projekti etenee hitaasti. Toisaalta, onhan tässä koko elämä aikaa projekteille! 😉

        Reply
  • Katja / Lähtöselvitetty
    10.11.2017 at 11:05

    Venetsia on ihana! En voi ymmärtää ihmisiä, jotka pistäytyvät siellä jollain päiväretkellä, koska siinä ajassa kaupunki ei mitenkään ehdi tarjoamaan parastaan. Me vietimme kaupungissa kolme päivää, ja silloinkin ehdimme vain piipahtaa näissä muissa kaupunginosissa, jotka jäivät ehdottomasti kiinnostamaan.

    Minäkin uskon, että Venetsia selviää tästä turistiruuhkasta. Jos kerran Dorsodurossa vielä asuu tyytyväisiä lapsiperheitä, eivät tavalliset ihmiset ole vielä kokonaan hylänneet kaupunkia. Itse asun Helsingin Kalliossa, josta oli kymmenisen vuotta sitten tulossa pelkkä juhla-alue – kouluakin uhkasi lakkauttaminen. Nyt ala-aste on viimeistä paikkaa myöten täynnä lapsia, koska perheet ovat palanneet Kallioon. On Venetsiallakin vielä toivoa!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.11.2017 at 17:19

      Minunkin ensimmäinen reissu, vuosia, vuosia sitten oli päiväreissu Venetsiaan. Ja ei kaupunki silloin todellakaan vielä auennut. Nämä eri kaupunginosat ovat kaikki ihania tutkimuskohteita. Dorsoduro erityisesti ihastutti, ehkäpä siksi, kun ehdin tutkia sitä kaikkein parhaiten. Joskus vielä taas Venetsiaan, ja toivottavasti vähintään viikoksi <3. Nyt kun olen hoksannut nämä edulliset ihanat asunnotkin, niin reissu ei edes tule mahdottoman kalliiksi.
      Ihan varmasti Venetsialla on toivoa!

      Reply
  • virpis (@taynnatieontar1)
    10.11.2017 at 20:34

    Viimeistään tätä postausta lukiessa ja näitä kuvia katsoessa menettää sydämensä Venetsialle vaikkei olisi siellä ikinä käynytkään. Nousipa mieleen pieni hätäkin tätä lukiessa: apua, minun on ehdittävä Venetsiaan ennekuin se autioituu, katoaa meren alle, häviää! Onneksi olit laittanut lukijaltasi saamasi kirjeen, se rauhoitti ja uskon minäkin että tämän kaupungin asukkaat ovat sitkeitä. 🙂
    Mutta summasummaarum, niin ihana teksti ja kuvat, että aivan kuin olisin itsekin ollut reissussa mukana. Kiitos mielikuvamatkasta! <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      11.11.2017 at 09:48

      Voi kiitos Virpi ihanasta kommentista :): Ei se Venetsia tuhoudu, mutta mene silti sinne pian, siillä se ON lumoava, Tiedän että siihen rakastuisit.

      Reply
  • Anna-Katri
    11.11.2017 at 09:01

    Venetsia on kyllä ihana kaupunki! En ymmärrä ihmisiä jotka Venetsiaa dissaa, sehän on vain omasta päätöksestä kiinni matkustaako sinne turistikaudella muiden sekaan vai sen ulkopuolella nappaamaan sen oman palan Venetsiaa. Ja juurikin tuo pikkukujille eksyminen oli mielestäni Venetsiassa ihan parasta!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      11.11.2017 at 09:50

      Luulen, että dissaajat ovat käyneet vain päiväretkellä ja menneet sinne, minne kaikki muutkin. Jonossa kulkiessa ei edes Venetsia näytä parastaan. Venetsiassa todella täytyy kulkea aikataulutta ja uskaltaa jättää kartta kassiin. Se varmasti palkitsee.

      Reply
  • Matkoja, retkiä, hetkiä
    25.11.2017 at 10:19

    On se niin kaunis, tekisi mieli tuonne kujille eksyilemään. Viimeksi seikkailtiin tuolla kaksikerroksisten lastenrattaiden kanssa. Pitäisi viedä lapset sinne uudestaan, kun eivät siitä mitään muista:)

    Reply

Leave a Reply