Menu

Lumikenkäilyä Riisitunturin lumivalkeassa talviparatiisissa

Updated 31.1.2020

Etelä-Lapissa, Posiolla, sijaitseva Riisitunturin kansallispuisto on talvisessa asussaan kuin suoraan sadusta. Lumivalkeana helmikuun pakkasauringossa hohtava tykkymetsä saa minut hieraisemaan silmiäni useampaan kertaan: Voiko tämä olla todellista? Voiko tällaista pumpulin pehmeää lumista kauneutta todellakin olla olemassa?

Totta kai olin jo ennen matkaani nähnyt kuvia näistä Riisitunturin tykkylumisista hahmoista – kuin sadun jättimäisistä menninkäisistä. Juuri Instagramin tykkylumikuvien innoittamana olin päätynyt lomakohteenikin valitsemaan. Mutta silti! Silti Riisitunturin kauneus yllättää: lumikenkäkävely keskellä tätä lumivalkeaa satumetsää on kokemus, jota en unohda koskaan.

Riisitunturi

Talviretkeily Riisitunturin kansallispuistossa

Riisitunturin kansallispuisto lappilaisine tunturimaisemineen on luontoretkeilijän unelmakohde ympäri vuoden. Kansallispuiston alueella on merkittyjä retkeilyreittejä  yli 4o kilometriä. Talviretkeilyyn näistä sopivat Riisin rääpäisy (4,3 km), Riisin rietas (10,7 km), Riisitunturin reitti (26 – 29 km / suunta) ja Riisin rykäsy (4 – 16,3 km). Näistä Riisin rääpäisy ja Riisin rietas ovat oivallisia lumikenkäreittejä päiväretkeilyyn. Pitempi Riisitunturin reitti taas soveltuu haastetta kaipaavalle retkeilijälle, joka haluaa viettää yönsäkin villin luonnon keskellä. Perinteisen hiihdon ystävät sen sijaan virittävät sukset kuntoon ja sivakoivat Riisin rykäsyn erämaaladulle.

Koska valokuvaaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi sukset jalassa, me olemme suksien sijaan pakanneet auton peräkonttiin lumikengät. Ja koska hikiliikunnan ja kilometrien haalimisen sijaan olemme tulleet Lappiin nauttimaan luontoelämyksistä ja kauniista maisemista, lumikenkäreitiksemme valikoituu  kaikista lyhyin eli Riisin rääpäisy.

Riisitunturi

Riisin rääpäisy 4,3 km ja noin 2,5 tuntia (vaativuustaso: melko helppo)

Saavumme Riisitunturin lähtöpisteelle puolenpäivän jälkeen. Pakkanen narskuu kenkien alla ja lumi hohtaa niin että häikäisee. On täydellinen talviretkipäivä.

Jo Riisin rääpäisyn lähtöpisteellä minä huokailen onnesta.
On pakko kaivaa kamera esiin.

Riisitunturi

Ensimmäisen kuvaustuokion jälkeen lähdemme lumikenkinemme taivaltamaan Riisin rääpäisyn rengasreittiä myötäpäivään kohti Ison Riisitunturin huippua. Polku on tallaantunut niin kovaksi ja helppokulkuiseksi, että lumikengät tuntuvat turhilta. Tuskastelen myös sauvoja, jotka toki helpottavat lumikenkäilyä mutta hankaloittavat kuvaamista.

Jotta lumikengistä olisi iloa, on parempi suikahtaa polulta sivuun, koskemattomalle hangelle.

Riisitunturi

Alkuun kuljtetaan metsäisempää osuutta, mutta mitä ylemmäksi tunturia kipuamme, sitä avarammaksi maisema muuttuu. Ja valkeammaksi!

Riisitunturi

Kolme toivetta: revontulia, tykkylumipuita ja poroja

Minulla oli etukäteen Lapin-matkalleni kolme toivetta: halusin nähdä revontulia, tykkylumipuita ja poroja.

  • Toive nro 1:

Jo ensimmäisenä pohjoisen iltanani, kun lähdemme vuokramökiltämme pienelle ajelulle, ensimmäinen toiveeni toteutuu: näen elämäni kauneimmat taivaantulet.

Aluksi hailakkana näkynyt vihertävä kaari vahvistuu ja pian taivas leiskuu vihreää ja violettia. 28,5 asteen rapsakassa pakkasessa kamerani muistikortille tallentuu hieman epäteräviä muistoja tästä ikimuistoisesta hetkestä.

revontulet

revontulet

  • Toive nro 2:

Tykkylumipuutoive on Riisitunturilla helppo toteuttaa: heti parkkipaikan takana minua odottaa satumainen tykkypuumetsä.

  • Toive nro 3:

Mutta enpä olisi etukäteen arvannut, mitä tämän taianomaisen tykkymetsän helmoihin tänä valkeana pakkaslauantaina kätkeytyisikään.

Matka Riisitunturin huipulle on vasta alussa, kun minun sydämeni sulaa:
ei pelkästään tästä sinivalkeasta kauneudesta vaan yllättävästä kohtaamisesta.

Kohtaamisesta jää – tällä kertaa tarkkarajainen-  kuvamuisto, sillä Riisitunturin kirkkaassa keskipäivässä pakkasta on edellisiltaista reilusti vähemmän ja kameran säätöjen asettaminen sujuu selvästi edellisiltaista vaivattomammin.

Riisitunturi

Sitten huomaan olevani keskellä lumivalkeaa elokuvamiljöötä

Kohtaamani poron vasa ei olekaan mikä tahansa porovauva, vaan oikea filmitähti, nimeltään Prinssi.

Riisitunturilla ollaan nimittäin kuvaamassa Poron vuosi -elokuvaa, joka on tarina villinä syntyneestä Ailo-porosta ja sen seikkailuista. Elokuva on dokumentaarinen eläinsatu, ja yksi elokuvan pääosan esittäjistä on kohtaamani Prinssi.  

Lumimetsän kätköistä ilmestyy  myös elokuvan toinen tähtinäyttelijä: emän roolia esittävä Kaunotar.

Poron vuosi

Poron vuosi -elokuva valmistuu jouluksi 2018.
Minä ainakin aion mennä sen katsomaan ♥.

Kohti Ison Riisitunturin huippua

Yllättävän ja onnekkaan keskeytyksen jälkeen jatkamme nousua kohti Ison Riisitunturin huippua, 465 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelta.

Maisema on kaunis, ja tunturilta näkee kauas: jäätyneelle ja valkeaa hohtavalle Kitkajärvelle ja Posion lumikuorrutteisiin metsämaisemiin.

Riisitunturi

Riisitunturi

Talvisen maiseman päätähdet  ovat kuitenkin nämä Riisitunturin talviasukit, lumipukuiset satuhahmot.

Riisitunturi

Tällä satuolennolla on selvästi luppakorvat ja jättikuono.

Riisitunturi

Valkoisia dinosauruksia?

Pikkuhiljaa polku jyrkkenee, ja lumikengillä umpihangessa kävely nostaa sykkeen. Välillä on parempi palata helppokulkuisemmalle tampatulle polulle.

Riisitunturi

Riisitunturi

Noin tunnin ja vajaan kahden kilometrin ylämäkikävelyn jälkeen olemme Riisitunturin huipulla. Täällä on muitakin talviretkeilijöitä pitämässä taukoa ja nauttimassa maisemista.

Mekin levähdetään hetki: Tasataan sykettä. Juodaan termospullosta kulaus lämmintä mehua. Ja nautitaan kaikesta tästä vitivalkeasta kauneudesta ympärillämme.

Riisitunturi

Riisitunturi

Lumen kätköissä uinuu Ikkunalampi

Huipun jälkeen polku lähtee viettämään alaspäin.  Alamäen jälkeen ihmettelen lumivaipan alla uinuvaa yksinäistä penkkiä. Myöhemmin karttaa tutkiessani tajuan, että penkki sijaitsee Ikkunalammen rannalla. Talvella lampi on kuitenkin paksun lumikerroksen alla näkymättömissä.  Sitä on siis palattava katsomaan lumettomana aikana.

Riisitunturi

Riisitunturi

Alaspäin meno on niin paljon keveämpää, että päätän tehdä muutaman ylimääräisen pyrähdyksen umpihankeen.

Joka puolella on niin läkähdyttävän paljon puhtaan valkeaa kauneutta, että joka toisen askelen jälkeen on pysähdyttävä kuvaamaan. Pakkanen kipristää sormia, mutten jaksa välittää.
En kaiken tämän kauneuden keskellä.

Riisitunturi

Riisitunturi

Riisitunturi

Riisitunturin autiotupa tarjoaa suojaa retkeilijöille

Pian saavumme Riisitunturin autiotuvalle.
On evästauon aika.

Olisi ihana ajatus viettää Riisitunturin autiotuvalla koko yö. Ihailla hiljalleen pimenevää iltaa, tummuvaa yötä ja tuhansia loistavia tähtiä, ja jos olisi onnekas – taivaalla tanssivia reposia.

Mutta tiedän, ettei minusta siihen olisi. Ajatuskin paleltaa. Haluan päästä yöksi lämpimään mökkiin, pehmeiden vällyjen väliin. Nukkumaan mukavasti.

Riisitunturi

Iltapäivällä keskipäivän loistavan kirkas valo alkaa saada sinisempiä sävyjä.  On pakko vielä pysähtyä näitäkin valonsäteitä taltioimaan.
Välillä lämmitellään pakkasen puremia sormia höyryävän kaakaokupin äärellä.
Vähän poserataankin, ennen kuin maltetaan jatkaa viimeiselle kilometrille.

Riisitunturi

Riisitunturi

Riisitunturi

Pakkanen punerruttaa posket ja kipristää sormet, mutta hymy ei hyydy.

Viimeinen kilometri sujahtaa liiankin nopeasti.

Riisitunturi

Haluaisin viipyä vielä hetken.

Riisitunturi

Odottaa auringon laskevan.

Riisitunturi

Nähdä tähtien syttyvän.

On kuitenkin aika palata.

Riisitunturi

Ketunlenkkien kanssa lumikenkäretkelle tuli mittaa yhteensä viisi kilometriä. Aikaa evästaukoineen kului noin kaksi ja puoli tuntia.
Kuvamuistoja tallentui muistikortille satoja, ja kauneuselämyksiä kertyi mittaamaton määrä.
Verenpaine ja stressihormonitaso laskivat.
Onnellisuus vähintään tuplaantui.

Täydellinen lumivalkea talviretkipäivä siis ♥.

◊◊◊◊◊

Lisää tietoa ja blogijuttuja Riisitunturin kansallispuistosta löydät täältä:

Luontoon.fi: Riisitunturin kohde-esittely
Posion matkailuyhdistys: Riisitunturin kansallispuisto

Retkipaikka: Riisitunturin kansallispuisto on  talviretkeilijän ja valokuvaajan elämyskohde
Kohteena maailma: Riisitunturin kansallispuisto – iltakävely auringonlaskuun keväthangilla

Kurkkaa myös, miltä näyttää Riisitunturi kesäisessä asussaan:
Retkipaikka: Riisin rääpäisy johdattaa kuvankauniin Ikkunalammen reunalle

 


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2018 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

17 Comments

  • Laura / Irtiottoja maailmalle
    2.3.2018 at 21:40

    Ai että, niin upean näköistä että ei mitään rajaa – ihan kuin sadusta! Mä olen näitä kuvia jo instassakin ihaillut, ja täytyy sanoa, että tällainen kylmää karttavakin alkaa haaveilemaan matkasta noihin maisemiin!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.3.2018 at 11:20

      Olin todella jo Riisitunturin kansallispuiston parkkipaikalla onnesta sykkyrällä. Joka puolella oli niin kaunista. Puhtaan valkeaa kauneutta. Ihana, ihana paikka <3.

      Reply
  • Maisemaonnellinen Johanna
    2.3.2018 at 21:58

    Ai että mitä talviluonnon kaunetta!!! <3 Kaksi vuotta sitten tammikuun pakkasissa yritin saada miestäni tuonne, mutta vedin vesiperän. Onneksi sinä nyt pääsit sinne, ja haluan tuonne kahta kovemmin. En vaan tiedä milloin talviloma olisi edes mahdollinen, kun kaikki mahdolliset lomat alkavat olla jo korvamerkittyjä.

    Ja oikein elokuvatähtiäkin tapasitte! Kyllä ei olisi voinut enää parempi tuuri käydä.

    Posio tosiaan on jo Lapin maakuntaa, kun Kuusamo on – niin uskomattomalta kuin se kuulostaa – Pohjois-Pohjanmaata. Mutta kyllä minäkin Kuusamon melkein Lapiksi lasken, jotenkin Pohjanmaasta puhuminen niissä erämaamaisemissa tuntuu erikoiselta.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.3.2018 at 11:24

      Tänä talvena olen lopullisesti rakastunut Suomen talviluontoon. Ja Riisitunturin kansallispuistosta tuli heti suosikkini. Ihan järjettömän kaunis paikka. Ja nämä maailman suloisimmat elokuvatähdetkin vielä – oi että sitä onnea ja riemua. Minä haaveilen jo uudesta matkasta näihin maisemiin, mutta todellakin aina on riesana se lomien puute… Ihan yhdeksi viikonlopuksi Lappiin asti ei viitsi lähteä ajamaan – eikä edes sinne Pohjois-Pohjanmaalle :D.

      Reply
  • Matkoja, retkiä, hetkiä
    3.3.2018 at 10:50

    Aivan järisyttävän kaunista! Mahtava reissu ja vielä Prinssinkin tapasitte:)

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.3.2018 at 11:26

      Prinssi todella kruunasi retkemme <3. Voi pientä suloista <3.
      Oli todellakin yksi upeimmista talvilomareissuista. Tällaista haluan lisää!

      Reply
  • Ansku BCN
    3.3.2018 at 10:53

    Voi kiitos näistä kuvista <3! Instagramissa jo kerroinkin, että nämä ovat minun lapsuuteni leikkipaikkoja, born and raised in Posio :). Parin viikon päästä lähden monen vuoden tauon jälkeen käymään talvisissa kotimaisemissa ja hartaasti toivon, että talvinen Suomi ja etenkin Posio näyttäisivät parhaat puolensa! Viime kesänä kiersimme Riisin Riettaan ja juuri muistin, että niin vain on siitäkin vielä postaus tekemättä, hups… Ja juu, Posio on tosiaan Lappia, mutta itse lasken itseni enemmän koillismaalaiseksi kuin lappilaiseksi ?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.3.2018 at 11:32

      Vaikka lapsena et osannutkaan arvostaa Posion lumoa (niin kuin instassa kerroit), niin miten ihanaa, että nyt aikuisena voit palata näihin maisemiin ja arvostaa niitä varmasti jo ihan eri tavalla. Eiköhän täällä vielä kahden viikonkin päästä ole ihan kunnon talvi. Tervetuloa Suomeen!
      Jospa sinä näkisit vielä ne Riisitunturin revontulet. Ne minulta vielä jäi näkemättä ja kuvaamatta. Olin vähän haikaillut, että olisimme palanneet jonain iltana Riisitunturille kuvaamaan reposia, mutta ensimmäisen illan jälkeen taivas aina iltaisin peittyi pilvivaippaan, niin saimmepa sitten ihan vaan nautiskella mökin lämmöstä. Mutta joskus vielä haluan tuntureille ottamaan öisiä kuvia.

      Reply
  • virpis (@taynnatieontar1)
    3.3.2018 at 10:54

    Voi ihanaa mitä maisemia! <3 En todellakaan ole talvi-ihminen, mutta kyllä nyt täytyy sanoa, että jo vain kelpaisi tälläiset maisemat! Lumikenkäilyä haluaisin myös kokeilla, sukset olen jo päättänyt unohtaa! 🙂
    Aivan upeita kuvia!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.3.2018 at 11:37

      Kiitos Virpi! Minä olen tänä talvena lopullisesti hurahtanut talveen. On ollut niin kauniita talvipäiviä – ja niin paljon kaunista kuvattavaa. Ja Riisitunturi <3. Se vei kyllä sydämeni <3.
      Lumikenkäly on kivaa – ja helppoa. Meillä oli tässä vieraana yksi espanjalainen nainen. Kokeilimme hänen kanssaaan sekä lumikenkäilyä että hiihtoa. Hiihdosta ei tullut sitten yhtään mitään (muuta kuin naurua), mutta lumikenkäily sujui ilman ongelmia.

      Reply
  • Juha Pynnönen
    3.3.2018 at 12:02

    Kiitos hyvästä blogi kirjoituksesta! Tässä vastineeksi kesäisiä kuvia ettei Riisitunturi innostus pääse laantumaan ? https://www.luonnonvalo.com/riisitunturi

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.3.2018 at 12:40

      Kiitos Juha kommentista ja linkistä kesäisen Riisin kuviin. Aivan mielettömän hienoja kuvia! Upea on Riisitunturi siis kesälläkin <3.

      Reply
  • Menninkäinen
    3.3.2018 at 20:09

    I-ha-na! Ei voi muuta sanoa. Kesällä koettu, mutta näyttäis talvellakin olevan suorastaan satumainen… ♡

    Reply
  • MIP
    16.3.2018 at 11:23

    Hienoja kuvia sulla ? Olitko Riisillä La 24.2? Nimittäin me olimme siell silloin ja tuossa yhdessä kuvassa näkyy kaukana 4 hiihtäjää… olisimmekohan ne juuri me ? Terkut!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      16.3.2018 at 15:13

      Kiitos paljon! Kyllä, olin Riisillä juurikin 24.2. 😀 Pääsitte siis valokuvaani! Hauska että bongasit sen. Toivottavasti teillä oli yhtä upea päivä Riisillä kuin meilläkin. On se kyllä mielettömän kaunis tunturi.

      Reply
      • MIP
        16.3.2018 at 17:25

        Kyllä se on aina yhtä mahtava. Nyt tykkyä oli kyllä normaalia enemmän. Lasku alas karvapohjasuksilla oli kyllä suurta hupia?

        Reply

Leave a Reply