Menu

Lunnisaaren lumoissa

Updated 31.1.2020

Skotlannin länsirannikolla keskellä Atlantin tyrskyjä sijaitsevat karun kauniit saaret Lunga ja Staffa. Joka kevät nämä asumattomat villikot heräävät eloon, kun tuhannet linnut saapuvat saarille pesimään.

Kesän kynnyksellä nämä jylhämaisemaiset saaret alkavat vetää myös luontoturisteja, joista aika monella lienee sama haave kuin minulla:

Nähdä saarten sympaattisin ja komeanokkaisin lintu,
jonka veikeä olemus saa varmasti hyvälle mielelle.

Skotlanti lunnit

Skotlannin road tripin kolmantena päivänä me olemme saapuneet Mullin saarelle. Mullin saari, suurin Sisä-Hebrideihin kuuluvista saarista, on jo itsessään kaunis luontokohde, mutta ehkä sittenkin saaren paras puoli on, että saaren länsireunalta, Ulva Ferrystä, pääsee hyppäämään lauttaan, joka vie näille rosoisille saarille, joita vain linnut asuttavat.

Saariretki lunnien saarelle

Me olemme varanneet saariretken Turus Maralta edellisenä päivänä. Aamulla olemme soittaneet vielä varmistussoiton, sillä nämä retket järjestetään täysin sään ehdoilla.

Ja tänäänkin tuulee.
Onneksi ei niin paljon, etteikö matkaan voitaisi lähteä, mutta reittisuunnitelma käännetään turvallisuussyistä nurinpäin.

Kello 11.40 pääsemme kuitenkin lähtemään matkaan, kohti Lungan saarta.

Skotlanti meriretki

Laivaa keikuttaa.
Välillä jopa niin että mietin, pitäisikö pelätä.
Vilkuilen kelloa.
Oltaispa jo perillä.

Mutta on merimatka muutakin kuin aalloilla keinuntaa  ja kellon vilkuilua. Sillä jo matkan aikana luonto tarjoilee  kauniita näytelmiä tarkkaavaiselle turistille.

Mekin bongaamme useita suloisia hylkeitä. Ja jos olisimme ottaneet mukaan kiikarit, olisimme saattaneet huomata  kauempana delfiinejä, pyöriäisiä, valaita ja jopa jättiläishain.

Lunga – tuhansien lunnien saari

Puolentoista tunnin merimatkan jälkeen olemme vihdoin perillä Lungan saarella.
Meillä on kaksi tuntia aikaa.

lunnisaari Skotlanti

Skotlanti Lunga

merimetso

Saari on karun komea. Sitä koristavat monet harvinaiset ja uhanalaiset kasvit ja lukuisat eri linnut. On pikkukajavia, merimertsoja, lokkeja ja merikotkia.

Ja niitä kaikkein suloisimpia – lunneja!

Ne saapuvat tänne aina maalis-huhtikuussa. Ja niitä on tuhansia.
Juuri touko-kesäkuussa, kun me olemme paikalla, kuoriutuvat lunnien poikaset. Ja sitten alkaa lunnivanhemmilla poikasista huolehtiminen, aina elokuun alkuun saakka, jolloin lunnit hylkäävät pesänsä ja suuntaavat jonnekin Keski-Atlantille talven viettoon.

Mutta nyt ne ovat vielä täällä.
Tepastelevat jyrkänteen reunoilla hassusti kuin pingviinit
ja välillä pyrähtävät lentoon.

Sukeltavat sitten mereen jopa 60 metrin syvyyteen kalanhakumatkalle, ja takaisin tullessaan sujahtavat niin nopeasti pesäkoloonsa, että kuva lunnista komeine kalasaaliineen jää minulta nappaamatta.

lunni skotlanti

Mutta muuten lunnien kuvaaminen ei ole hankalaa, sillä ne ovat kesyimpiä luonnonvaraisia olentoja eivätkä näytä häiriintyvän lainkaan edes parin metrin päässä kameroiden kanssa hääräävistä kuvaajista.

Minunkin kamerani muistikortti täyttyy näistä suloisista veijareista, jotka astelevat auringonpaisteessa  nokat oranssia hehkuen.

lunni skotlanti

lunnit skotlanti

lunni

lunni

Kaksituntinen Lungan saarelle hupenee aivan liian äkkiä. Täällä voisi viettää koko päivän. Reppuun pakattuja eväitä me ei ehditä edes kääreistä avata, kun lumoavat lunnit vievät kaiken huomiomme.
Tältä saarelta me lähdemme onnellisina. Hymyillen.

Lunniterapia on tehnyt tehtävänsä.

Staffa – Atlantin vulkaaninen villikko

Lunniterapian jälkeen matkamme jatkuu vulkaaniselle Staffan saarelle, jonka villi luonne ja luonnon kauneus hurmasivat niin tieteilijöitä, taiteilijoita, runoilijoita kuin matkailijoitakin jo 1800-luvulla.

Saavumme siis saarelle sellaisten suurpersoonien kuin  Jules Vernen, Walter Scottin, William Turnerin ja Robert Louis Stevensonin jalanjäljissä. Hurmaantumaan ja lumoutumaan tästä saaren maagisesta tunnelmasta.

Staffa

Staffan saari  on kuuluisa erityisesti sen basalttipilareistaan, jotka ovat syntyneet valtavissa tuliperäisissä purkauksissa noin 60 miljoonaa vuotta sitten, sekä aaltojen muovaamista luolista. Kuuluisin luolista on Fingalin luola, valtava onkalo, jonka sisällä aallot pauhatessaan  ikään kuin soittavat musiikkia. Luolaa onkin ruvettu kutsumaan “sointuvaksi luolaksi” (Uamh Binn).

Staffa

Vasta saarivierailumme jälkeen ymmärrän, mistä jäämme paitsi, kun emme valitse polkua, joka johtaa Fingalin luolalle.

Mutta luolan sijaan me näemme  jotain muuta.

Skotlanti Staffa

Totta kai minä haluan saaren korkeimmalle kohdalle.

Skotlanti Staffa

Sinne mistä avautuu maisema läpi saaren ja pitkälle Atlantille.
Sinne missä tuoksuu tuuli ja merisuola ja aurinko.
Sinne missä on tilaa hengittää.
Sinne missä ympärilläni on maailma täynnä villin karua kauneutta.

Staffa Skotlanti

Staffa

Vietämme Staffan saarella tunnin.
Totta kai se on liian vähän.

Mutta tarpeeksi siihen, että mieleni on onnellistunut.

Staffa

Paluumatkalla meri on jo tyyntynyt.
Eikä enää tarvitse pelätä.

Meri- ja saariterveisin Heidi ♥

 

PS. Palasimme satamaan klo 18.00. Tästä reilun kuuden tunnin meri- ja saaripäivästä maksoimme 65 puntaa/hlö.
Melkein naurettavan vähän saamiimme kokemuksiin ja elämyksiin nähden.

Lue myös Jonnan ja Matikasen kokemukset näistä Skotlannin komeista saarivillikoista:

Allergic to kiwi: Wildlife tour to Treshnish Isles


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2018 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

6 Comments

  • Outi
    7.8.2018 at 21:06

    Ou wau mikä reissu! Ihania kuvia ja tuo uljas lintu on niin kaunis <3 Vähän kävi huippaamaan tuo korkeus missä olette 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      7.8.2018 at 21:30

      Kiitos Outi ❤️. Oli kyllä uskomattoman hieno retkipäivä upeilla saarilla. Ja tietysti suloiset lunnit kruunasivat päivän ❤️. Ja korkealta näki kauas – Maailman äärelle asti ?.

      Reply
  • Leo
    8.8.2018 at 19:29

    1960 luvulla tutustuin lunneihin! Seuratessani peiton alla taskulampun valossa lueskellen Enid Blytonin kirjaa “papukaija Kikin ja 4 ystävänsä” 2 pojan ja 2 tytön seikkailuja “Seikkailujen meri” kirjassa todennäköisimmin juuri kirjailijattaren tekstin sijoittuessa käymännelle saarelle..? Livenä ei ole tullut nähtyä vaikka Itä-Savo lehti tiesikin vuosia sitten yhden tällaisen eksyneen jopa Savonlinnan keskustaan asti. Haaveeksi jäi senkin näkeminen…

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      20.8.2018 at 08:45

      Anteeksi, että vastaus kivaan kommenttiisi tulee vasta nyt. Kävin välillä seikkailemassa Färsaarilla, missä muuten pääsin taas kuvaamaan lunneja, niin täysin unohdin, että täällä oli kommentit kommentoimatta. Mutta voi miten kiva kirjavinkki! Lapsena tuli kyllä luettua kaikki Enid Blytonin Viisikot ahmimalla ja tänä kesänä käytiin kummipojallekin lainaamassa kirjastosta yksi Viisikko. Minulla on espanjankielisenä hyllyssä yksi papukaija Kikin seikkailu, mutta nythän minun pitää mennä kirjastoon metsästämään tätä meriseikkailua.
      En minäkään silloin Savonlinnassa nähnyt tätä eksynyttä lintua, vaikka lehtijuttuja muistan lukeneeni.
      Suloisia on nämä lunnit! Niitä voisi seurailla tuntikausia.

      Reply
  • Maisemaonnellinen Johanna
    8.8.2018 at 21:39

    Taas aivan hengästyttävän kauniita kuvia! Eipä ole mennyt kamerahankintasi hukkaan <3 Tuo jo aiemmin ylistämäni pystykuva on niin upea, että sen katsomisesta ei vaan saa tarpeekseen.

    Hämmästyttävän näköisiä nuo basalttipylväskalliot. Näyttävät ihmisen muovaamilta. Kyllä luontoäiti osaa!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      20.8.2018 at 08:49

      Kaunis kiitos Johanna! Nämä oli kyllä niin upeat saaret ja hieno kuvauskohde, jonka lunnit tietysti kruunasivat. Luontoäiti todella osaa tehdä ihmeitä. Juuri yritän toipua täällä kaikesta Färsaarillakin näkemästäni. Ja sielläkin, ihan sattumalta, pääsimme näkemään lunneja. Voi itku miten ihanat saaret.
      Tänään kyllä itkettää ihan muusta syystä: loma on loppu ja miljoona asiaa pitäisi hoitaa. Minne se pitkä kesä ja loma taas katosikaan…
      Ihanaa uutta viikkoa sinulle Johanna <3!

      Reply

Leave a Reply