Menu

Kun norsut tulevat

Updated 7.4.2022

Tarinoita Etelä-Afrikasta, osa 2

Ensimmäisinä päivinä safarilla ihmettelen, minne kaikki norsut ovat kadonneet, mutta kun vaihdamme lodgea ja siirrymme Nkorho Bush Lodgelta Arathusa Safari Lodgelle, kaikki muuttuu. Yhtäkkiä norsuja on kaikkialla.

Yhtenä aamuna olemme vasta aloittaneet safarin, kun kohtaamme norsulauman aamumarssilla. Tiellä tulee vastaan ensin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi norsua. Ja sitten lisää, yhä enemmän. Isoja ja pieniä, vanhoja ja nuoria ja aivan vauvoja. Nuorin on vasta parin viikon ikäinen. Ne marssivat jonossa kohti jeeppiämme, mutta aivan viime metreillä kurvaavat tieltä takaisin puiden varjoon. Siellä ne jatkavat aamupalansa ahmimista.

safari
safari_norsut
safari_eteläafrikka

Norsut muuten syövät ihan valtavasti, ja lähes koko ajan, noin 250 kiloa päivässä – heiniä, oksia, hedelmiä tai ihan mitä vaan vihreää. Ne nukkuvat vuorokaudessa vain 20 minuuttia ja muun ajan ne oikeastaan vain syövät ja juovat.

safari_norsut

Ja ne marulapuiden hedelmät, joita lodgemme pihamaalla kasvaa ja jotka öisin tippuvat terassillemme ja pitävät minua hereillä, ovat niiden herkkua.

Niitä ne suorastaan ahmivat ja sitten humaltuvat niistä, (aivan kuin minä safarin jälkeen maruloista tehdystä Amarula-likööristä).

Tätä marulatarinaa eteläafrikkalaiset mielellään turisteille haluavat kertoa. Ja toden totta, joskus norsujen käynti näyttää niin hilpeältä, että minä melkein uskon tähän tarinaan.

safari_norsu

Mutta eivät norsut aina niin hilpeitä ole. Joskus ne suorastaan saavat minut pelkäämään. Niin kuin silloin, kun edellämme kulkenut kuusitonninen norsu muuttaa yllättäen mieltään. En oikeasti ymmärrä, mikä siihen tulee. Ensin niin iloiselta näyttänyt jättinorsu on yhtäkkiä kiukun valtaama.

afrikka_norsu

Se näyttää kaikki klassiset varoitusmerkit, joita minä en vielä silloin osaa lukea lainkaan: kuoputtaa jalalla maata, levittää korvansa yrittäen saada itsensä näyttämään entistäkin suuremmalta, ravistaa päätään ja nostaa häntänsä ylös. Sitten se töräyttelee vihaisena, ja  vasta siinä vaiheessa minä ymmärrän, ja silloin kuskimme Roy jo kaasuttaa ja me lähdemme pakenemaan perässämme tömistelevää kuusitonnista jättinorsua.

I knew he would do that.

Totta kai Roy on koko ajan ollut valppaana. Valmiina lähtemään pakoon raivostunutta norsua, joka helposti pystyisi viskaamaan jeeppimme kumoon.

Kun tilanne on onnellisesti ohi, meitä kaikkia vähän tärisyttää. Paitsi tietysti Royta ja Chrisiä, meidän kuskiamme ja jäljittäjäämme. Heille tällaiset tilanteet ovat ennestään niin tuttuja.

Mutta se kaikkein ikimuistoisin norsukohtaaminen tapahtuu meidän mökkimme terassilla eräänä hiljaisena iltapäivänä.

bz2_kukkamekko

Me makaamme auringossa ja nautimme eteläafrikkalaista viiniä. On niin raukea olo kaikesta aamupäivällä koetusta ja hyvästä ruoasta ja auringosta, että silmät meinaavat painua väkisin kiinni. Mutta en ehdi nukahtaa, ennen kuin alkaa jo tapahtua.

– Kuuntele. Siellä on jotain.
Höristän korviani. Totta, jostain puiden takaa kuuluu ryskettä. Siellä todella on jotain.

– Katso, sieltä se tulee!
– Missä? Missä?

Siten minäkin jo näen. Meidän terassia todellakin lähestyy norsu.

safari_norsu

Tai kaksi, ei kun kolme, neljä, viisi, kuusi. Siinä vaiheessa lopetan laskemisen ja pakenen terassilta sisälle. Sydän hakkaa.
– Missä on kamera?

safari_norsut

Mies jää oven rakoon kuvaamaan. Minä yritän hiipiä varovasti ikkunan taakse, josta pystyn turvallisesti seuraamaan norsuja, jotka todellakin tulevat ihan meidän terassille.

safari_norsut

Ja niitä on lähes parikymmentä! Ne tulevat meidän lounge poolille ja alkavat ahnaasti juoda altaasta vettä. Osa leikkii vedellä. Suihkuttaa sitä ilmaan kärsällään. Ja se kaikkein pienin, hellyttävä norsuvauva ei edes yletä kärsällään veteen.

Norsut pitävät valtavaa meteliä. Ne juovat ja juovat. Leikkivät ja töräyttelevät enkä aina tiedä, onko se iloa vai ehkä jokin varoitusmerkki. Joka tapauksessa minä vain yritän pysyä ikkunan takana mahdollisimman huomaamattomana.

Reilun kymmenen minuutin päästä, kun altaan vesi on vajunut lähes puoleen, norsut ovat saaneet vettä kyllikseen. Ne palaavat takaisin savannille, ja me jäämme jännityksestä kiihtyneinä ihmettelemään tapahtunutta. Emmekä oikein voi uskoa todeksi sitä, mitä juuri olemme kokeneet.

norsut_safari
norsut_safari

Tätä iltapäivää minä en varmasti unohda koskaan.

◊◊◊◊

Haluatko vielä paremmin päästä  kurkkaamaan tapahtumapaikalle? Katso sinä tapauksessa videot Norsut tulevat ja Norsut lounge poolilla.

Video 1. Norsut tulevat

Video 2. Norsut lounge poolilla


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2019 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

11 Comments

  • Menninkäinen
    2.3.2019 at 23:57

    Eikä! Toivottavasti ei ollut kloorivettä… Oliko majapaikan esitteessä altaasta, että “saattaa sisältää pieniä määriä norsunkuolaa…” 😀

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.3.2019 at 09:55

      Joo, ei ollut kloorivettä. Totesimme heti lodgelle saavuttuamme, että vesi näyttää siltä, ettei siihen tee mieli mennä uimaan. Olivat varmaan norsut käyneet sitä ennenkin siinä juomassa :D. Ja ei, ei esitteessä mainittu mitään tällaista! <3.

      Reply
  • Emma
    3.3.2019 at 10:17

    No huh huh näitä upeita tarinoita! Mulla menee kylmät väreet lukiessa, niin uskomattoman hieno kokemus saada norsut omalle terassille! Mä oon ollut vain kerran yhden päivän safarilla Johannesburgista käsin, mutta sen jälkeen oikea kunnon safari on kyllä jäänyt isoksi once in a lifetime -haaveksi. Muistan ikuisesti ne tunteet ja sen kun iho on aivan kananlihalla niiden upeiden eläinten läsnäolosta!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.3.2019 at 10:26

      Norsut omalla terassilla oli kyllä mieletön kokemus! Oltiin loppupäivä ihan sekaisin onnesta ja jännityksestä ja kerrattiin jutuissamme taopahtunutta yhä uudestaan ja uudestaan. Minäkin olin ajatellut, että tämä on sellainen Kerran elämässä -juttu, mutta nytpä vaan jo selailen uusia safarikohteita!

      Reply
  • Katja
    3.3.2019 at 18:12

    Mikä ihana maailma, mitä ihania norsukavereita ❤ Tulee niin monta ihanaa muistoa mieleen omalta safarireissulta…Tämänkin muistan kirkkaasti, kun kaivoin meidän majapaikasta pyyhkeen kaapista itselleni ja sanoin Riikolle, että tällä on kyllä kuivattu jotain norsua! ? En todellakaan tiedä, miltä norsu tuoksuu, mutta se tuli heti mieleen siitä pyyhkeenhajusta. Käytin silti iloisesti norsupyyhettä.
    Ja sitten ne apinat, jotka heti ensimmäisenä päivänä ryöstivät eväämme. Ne veivät kalliit Sunmaid-rusinat, mutta jättivät jäljelle halvat paikalliset rusinat.
    Hah, nyt lukeen viimeisinkin tarinasi. Ihania nämä.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.3.2019 at 17:51

      Oi että miten ihania muistoja! Norsupyyhe :D. En ole ihan varma norsun hajusta vieläkään, mutta norsun jätösten haju oli kyllä aikamoinen. Ja onpas siellä ollut fiksuja apinoita. Meidän reissulla ei tullut vastaan kuin muutama apina, mutta ne pysyivät kiltisti puussa eivätkä yrittäneet onneksi varkaille.

      Reply
  • Katja
    4.3.2019 at 13:28

    Oooo miten upeita otuksia! Oispa mieletön kokemus saada fantteja omalle terassille, eihän tuollanen tulis mieleenkään! Oisin varmasti ollut aivan haltioissani.
    Ei ollenkaan auta safarikuumeeseen tälläiset postaukset ?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.3.2019 at 17:52

      Afrikan norsut on kyllä niin upeita. Vielä komeampia kuin Intian. Ja rtämä norsukohtaaminen sai kyllä minut ihan hepuliin koko loppupäiväksi. Enkä oikein vieläkään voi uskoa todeksi, mitä päästiin niin läheltä seuraamaan. Ja safarikuume ei yhdellä safarilomalla laantunut. Päinvastoin – kuume on nyt entistä vakavampi!

      Reply
  • Maisemaonnellinen Johanna
    4.3.2019 at 17:40

    OOh, missä norsuihmisen paratiisissa te olette! Tuo lähikontakti noihin Afrikan hienoimpiin nisäkkäisiin on aivan uskomaton, kun tulevat siihen nurkalle juomaan. Minäkin huolestuin, että onko kloorivettä, mutta onneksi ei 🙂

    Nuo pikkunorsut ovat kyllä aivan mielettömän suloisia <3 En kyllä vaan voi olla ajattelematta, kuinka näitä teurastetaan ja salametsästetään siksi, että joku kiinalainen kokee potenssinsa paranevan. Norsunluukoira Rokka (samanlainen käyttölinjainen labradori kuin meidän rakas Jetsu) teki hyvää työtä, mutta taisivat olla lopulta hengenvaarassa paljastaessaan rosvoja.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      4.3.2019 at 18:00

      Tämä lodge oli kyllä reissun mielettömin paikka! Sellainen, jonne voisin lähteä uudestaan, vaikka kävely mökille jopa valoisan aikaan (meidän mökki oli siellä kaikkein syrjimmässä, noin puolen kilometrin päässä ravintola-alueesta) oli vähän jännittävää. Pimeässä siellä ei sitten saanut kulkea kuin saattajan kanssa.
      Norsut on kyllä niin suloisia, ja on todella järkyttävää ajatella, että niitä tapetaan joidenkin naurettavien uskomusten vuoksi.
      Huomasin muuten äsken, että Norsunluukoira Rokasta on Yle Areenassa näköjään kokonainen sarja, joka on minulta mennyt ohi. Se pitääkin ehdottomasti katsoa!

      Reply
  • Sini
    9.3.2019 at 17:45

    Norsut ovat upean näköisiä eläimiä. Vois kyllä mennä pasmat sekaisin, jos tuommoinen lauma tulis terassille. Nuo selkeästi tiesivät tuosta altaasta, kun tulivat niin päämäärätietoisesti.

    Reply

Leave a Reply