Menu

Tavallinen päivä luksussafarilla

Updated 31.1.2020

On ihan tavallinen safariaamu. Kello on vartin yli viisi, kun ovellemme koputetaan. Kyytimme on tullut hakemaan meidät mökiltämme lodgemme ravintolaan varhaiselle aamukahville. En minä tietenkään mitään uskalla juoda, sillä kahvittelun jälkeen puoli kuuden aikaan hyppäämme safariauton kyytiin päivän ensimmäiselle safarille, eikä sitten ole mahdollisuutta päästä vessaan yli kolmeen tuntiin. Ja en todellakaan aio täällä, keskellä villiä savannia, uskaltautua puskapissalle.

safari_kirahvi

Aamusafari Etelä-Afrikan Sabi Sandsissa

Kun aloitamme aamun safarin, kuskimme Roy kysyy meiltä, mitä me tänään haluaisimme nähdä. Olemme edellisinä päivinä nähneet norsuja, leijonia, leopardeja, kirahveja, puhveleita, hyeenoja, villikoiria ja virtahepoja, mutta yhtäkään sarvikuonoa emme ole vielä nähneet. Kaikki olemme sitä mieltä, että tänään on sarvikuonon vuoro.

Tilaamme siis sarvikuonon.
Emme tietenkään usko, että Roy sellaisen meille pystyisi taikomaan.

Mutta kirahveja me näemme lisää heti alkumatkasta.
Nämä honkkelimaiset jättiläiset on oikeastaan minun lemppareita. Tänään ne liikkuvat kolmen kimpassa.

safari_kirahvi

safari_kirahvit

Impaloita on tietysti joka puolella. Niiden kohdalla ei enää edes pysähdytä, ovat niin tavallinen näky. Mutta näiden hieman harvinaisempien antilooppien kohdalla kuskimme painaa jarrua. Isokudu on todella kuvauksellinen eläin, mutta paljon säikympi kuvattava kuin leijonat ja leopardit. Tämäkin yksilö pysähtyy vain lyhyeksi hetkeksi ja jatkaa sitten matkaa pusikoiden suojaan.

safari_antilooppi

Erilaisia lintuja me näemme tietysti valtavasti, enkä voi millään muistaa kaikkien niiden outoja nimiä. Mutta tätä loistavan sininistä woodland kingfisheriä eli afrikanmetsäkalastajaa ei voi unohtaa.

Totta kai me tänäkin aamuna näemme norsuja. Niitä kun on ollut nyt kaikkialla.
Mutta se aamun uskomattomin kohtaaminen tapahtuu, kun Roy on ajanut jäljittäjämme opastamana pois pääteiltä lähes keskelle ryteikköä.

safari_norsut

Roy todellakin toteuttaa meidän unelmamme, ja me näemme kaipaamamme sarvikuonon, tai jopa kaksi – kaksi valkosarvikuonoa (eli isosarvikuonoa) ahmimassa ruohoa.

safari_sarvikuono

Sarvikuonojen jälkeen pysähdymme keskelle savannia pikaiselle aamukahville. Kello ei ole vielä kahdeksaakaan, ja me olemme jo nähneet lukemattomia norsuja, kirahveja, antilooppeja ja seuranneet kahden valkosarvikuonon  aamutoimia. 

Kahvitauon jälkeen safari jatkuu. Ja vain viiden minuutin ajon päässä meitä odottaa yksitoista leijonaa.

safari_afrikka

safari_leijona

safari_leijonat

Aamiainen savannilla

Tässä tavallisessa safariaamussa on kuitenkin jotain epätavallista edellispäivän safariaamuihin verrattuna, sillä tällä kertaa Roy ei ajakaan meitä safarin päätteeksi lodgellemme aamiaiselle vaan aamiainen on katettu ja valkoiset pöytäliinat levitetty keskelle savannia.

Aloitamme aamiaisen nostamalla maljalliset mangomehuun sekoitettua kuohuvaa.
Ja ympärillämme kirmaavat kymmenet seeprat.
Että tällaistakin voi olla!

safari_aamupala

safari_seeprat

Aamiaisen jälkeen lähdemme bush walkille eli kävelysafarille. Teemme kuumuudessa noin tunnin kävelyn, jonka aikana Roy opettaa meille tunnistamaan eläinten jälkiä ja jätöksiä, luonnon kasveja ja kukkia.

Toivon hartaasti, ettemme törmäisi mihinkään eläimiin. Siis ainakaan sellaisiin pelottaviin.
Emmekä onneksi törmääkään. Näemme vain impaloita, ja norsujen ja leopardin jälkiä.

imalala_safari

Leppoisa safaripäivä saa yllättävän käänteen

Bush walkin jälkeen on omaa aikaa. Ja sen me vietämme meidän mökkimme terassilla ihanan Afrikan auringon alla.

Kahdelta on sitten lounas. Lounaalla valitsen kolmesta vaihtoehdosta mustekalarenkaat. Lounaan syömme aina samassa pöydässä meidän safariporukkamme kanssa. Tällä lodgella ryhmäämme kuuluu kaksi amerikkalaista pariskuntaa.

Lounaan jälkeen palaamme taas mökillemme.

Niin, tämä on se päivä, kun rauhallinen iltapäivä saa yllättävän käänteen:

Me makaamme auringossa ja nautimme eteläafrikkalaista viiniä. On niin raukea olo kaikesta aamupäivällä koetusta ja hyvästä ruoasta ja auringosta, että silmät meinaavat painua väkisin kiinni. Mutta en ehdi nukahtaa, ennen kuin alkaa jo tapahtua.

Ennen kuin norsut tulevat –
ahneina ja janoisina juomaan meidän pienestä uima-altaastamme!

safari_lodge

Jos et vielä lukenut tarinaani norsuista, pääset lukemaan sen täältä ja katsomaan videon näistä janoisista norsuista:

Kun norsut tulevat

safari_norsut

Iltasafari Sabi Sandsissa

Kello neljä on tarjolla taas teetä ja kahvia ja pientä purtavaa ja puoli viideltä alkaa iltasafari.
Ensimmäisenä näemme taas norsuja, joista suloisin on tämä pieni vauvanorsu, vain kahden viikon ikäinen.

safari_norsuvauva

Ja minusta nämä hassut pahkasiatkin ovat omalla tavallaan suloisia, vaikka ne onkin valittu viiden rumimman eläimen (Ugly 5) joukkoon.

safari_pahkasika

Tämän illan safariajelun kohokohta on minusta kuitenkin se, kun pääsemme seuraamaan ihan läheltä kymmenviikkoisen  leopardipennun touhuja. Se on ihan uskomattoman suloinen. Niin suloinen, että melkein tekisi mieleni mennä sitä paijaamaan.

Siis jos emoleopardi ei seuraisi niin tarkkaavaisesti tilannetta puun toiselta oksalta!

leopardi_safari

leopardi_safari

leopardi_safari

safari_vauvaleipardi

safari_leopardi

Sundownerit keskellä savannia

Leopardien jälkeen on sundowner-aika, siis aika mennä juomaan auringonlaskujuomat.

seeprat_safari

Jokaisen tavallisen safaripäivän iltana me jäämme savannille katsomaan auringonlaskua ja juomaan auringonlaskujuomat. Minä valitsen aina saman: etäläafrikkalaista valkoviiniä. Jotenkin se sopii täydellisesti päättämään päivän viimeisen safarin. 

auringonlasku safari

safari

Ja kun me siinä ihailemme auringonlaskua, saamme usein seurata aitiopaikalla savannin elämää: satojen impaloiden kirmailua, seeprojen käyntiä  ja norsujen ainaista ahmimista. Onneksi koskaan taukopaikalle ei kuitenkaan tule leijona tai leopardi. Silloin tulisi kiire kivuta takaisin autoon.

Mutta kerran, kun pimeys on jo laskeutunut ja me nousemme autoon ja kuskimme sytyttää auton valot, me huomaamme, että vain viidenkymmenen metrin päässä meistä on lymyillyt hyeena.

auringonlasku_safari

Safaripäivän ilta tähtitaivaan alla

Auringon laskettua me ajamme pimeydessä takaisin lodgellemme. Yllämme kaartuu linnunrata ja kuin hurmoksessa minä ihailen tätä tähtitaivasta ja tuulta, joka sotkee tukkani takuille. On niin hyvä olo, että melkein itkettää.

Iltasafarin jälkeen lodgelle päästyämme meille tarjoillaan aina juomat. Minun suosikkini on tietysti amarulalikööri, jota päädyn tuomaan myös kotiin tuliaisiksi. Sitten ehdimme mökillämme vaihtaa vain pikaisesti vaatteet, ja kahdeksalta meidät noudetaan jo illalliselle. Niin, aina pimeän aikaan saamme liikkua vain saattajan seurassa.

Olin luullut, että saattajallamme olisi aina mukana ase, mutta ei hänellä ole. En tiedä, miten hän sitten tiukan paikan tullen meitä pystyisi puolustamaan.

Edellisellä lodgellamme söimme illallisen aina tähtitaivaan alla nuotion ympärillä. Tällä lodgella illallinen on katettu katoksen alle. Ruoka on aina todella hyvää. Tänä iltana saamme maistaa alkupalaksi krokotiiliä ja pääruoaksi kudua. Jälkiruokana on kuitenkin tutumpaa suklaaherkkua.

Illallisen jälkeen meidät saatetaan takaisin mökillemme, jos emme halua jäädä vielä baarin puolelle drinkeille. Tavallisesti emme halua, sillä aamulla herätys on taas jo ennen viittä.

Kun palaamme mökillemme, saamme kuunnella ikkunan takaa kantautuvia hyeenaan huutoja. Edes terassille emme uskalla enää mennä. Tiedä, mikä siellä olisi meitä odottamassa.

Nukkumaan meno venähtää tänäkin iltana aivan liian myöhäiseksi, ja jo viiden tunnin päästä pitäisi herätä uuteen tavalliseen safaripäivään – päivään jossa ei todellakaan ole minulle mitään tavallista.

◊◊◊◊◊

Haluaisitko kysyä jotain safarista Etelä-Afrikassa? Kirjoita kysymyksesi kommenttikenttään, niin vastaan mielelläni.
Safarin kuluista ja järjestelyistä on tulossa vielä oma postauksensa.
Sitä ennen voit lukea aiemmin kirjoittamani postaukset, jos et vielä ollut ehtinyt:

Terveiset Etelä-Afrikasta – leijonien mailta 
Kun norsut tulevat
Kyyneleitä ja jännitystä savannilla

 


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2019 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

23 Comments

  • Sateenmuru
    10.3.2019 at 11:33

    Ah, upeita kuvia ja tunnelmia! Omasta Etelä-Afrikan matkastani on jo useita vuosia, mutta muistan Krugerin elämyksen vieläkin. Oli outoa kävellä siellä, vaikka tiesi, että lähistöllä lymyää leijonia – mutta kai se on vähän sama kuin metsissä kävely Suomessa, vaikka lähistöllä olisi tehty karhuhavaintoja.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.3.2019 at 11:51

      Kiitos Sateenmuru <3. Minäkin luulen, että tämä safarikokemus on sellainen, jonka muistan vielä kiikkustuolissakin. Meillä on Suomessa mökki alueella, missä elää karhuja. Ja kyllä minua joskus yksin arveluttaa metsää mennä, mutta en kyllä koskaan ole nähnytyhtäkään karhua, vaikka jälkiä ja jätöksiä olenkinnähnyt useaan kertaan. Karttavat sen verran ihmistä, että niitä on kyllä todella paljon vaikeampi nähdä kuin savannilla leijonia.
      Meidän lodgen pihassa yksi nainen oli ihan päiväsaikaan törmänyt kahteen leijonaan. Minä olisin varmasti pyörtynyt siinä tilaneessa kauhusta. Ehkä ne meidän pelottavimmat safarihetket liittyivät kuitenkin pillastuneisiin urosnorsuihin. Pari kertaa jouduimme autolla pakenemaan ihan toden teolla. Ovat niin valtavan voimakkaita, että helposti heittävät kumoon yhden safariauton.

      Reply
  • Lomalla viimeinkin
    10.3.2019 at 12:15

    Kuulostaa hyvältä tuo aamupala! Ja norsut juomassa altaasta vettä varmasti elämys ?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.3.2019 at 12:17

      Aamupala keskellä savannia seeprojen ympäröimänä oli kyllä elämys! Samoin tämä norsukohtaaminen omalla terassilla :D.

      Reply
  • Jenni | Boarding Time
    10.3.2019 at 19:56

    Hih, juuri mietin eilen, että ensi viikolla pitää kirjoitella aamiaisestamme PUUSSA ja tähtisumun ihmettelystä keskellä villiä savannia kalliolla patjojen päällä (tietty vartijat mukana).
    Täytyy sanoa, että teidän satojen eläinten bongailut takapihalla kuulostaa omaan korvaan Tansanian jälkeen jo ihan jonkin sortin zoolta. Me oltiin niin keskellä ei mitään kuitenkin. Ja sekin oli upeaa. Eläimet ei tulleet meidän luo, niitä kaikjein villimpiä piti vähän etsiäkin.
    Pitänee testata Sabi Sands ja Kruger. On niin moni kehunut. ?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.3.2019 at 21:12

      Minua vähän pelottaakin, että entä jos seuraava safari ei olekaan enää näin upea. Entä jos emme näekään näin paljon eläimiä? Entä jos seuraavalla kerralla joutuisinkin pettymään? Koimme lyhyessä ajassa niin uskomattoman paljon, että tuntuu mahdottomalta, että safari voisi tästä enää parantua. Vaikka kyllä nämä teidän elämyksetkin kuulostaa niin taivaallisilta!
      Ja kyllä mekin niitä eläimiä välillä etsimme, mutta jäljittäjä ja opas olivat kyllä tosi taitavia ja aina saivat toteutettua meidän toiveemme – ja vielä enemmän!
      Suosittelen kyllä Sabi Sandsia – tai sitten Krugeria, jos haluaa omatoimisesti itse autolla ajella. Meille tällainen järjestetty sopi paljon paremmin. Pystyi sitten kumpikin tosissaan keskittymään eläimiin eikä tarvinnut miettiä ajamista tai muuta.

      Reply
      • Jenni | Boarding Time
        10.3.2019 at 23:02

        Heidi mulla varmaan vähän sama pelko! Voiko enää upeammaksi safari muuttua?! Ja mitä jos petyn… ?
        Mutta uusiakin savanneja olisi kova into nähdä. Millainen luonto oli Sabi Sandsissa eläinten lisäksi?

        Reply
        • Maailman äärellä / Heidi
          11.3.2019 at 10:42

          Nyt oli menossa sadekausi, joka ei kyllä mitään haitannut, niin oli ihanan vihreää. Kuivan kauden aikaan maisema on kuulemma ihan ruskea. Aika paljon oli kasvillisuutta: pensaita, akaasiapuita, apinanleipäpuita… Joskus sadekaudella ruoho saattaa olla kuulemma jopa lähes miehen mittaista, jolloin eläinten näkeminen vaikeutuu, mutta ei se nyt ollut kuin ehkä polven mittaista. Vähän eri osissa Sabi Sandsia oli erinäköistä. Jossain paikoin oli paljon avarampaa ja näki kauemmaksi. Joitain vesialueita, missä käytiin mm. virtahepoja ja krokotiilejä katsomassa.
          Ehkä sinun instakuvien perusteella teillä oli siellä avarammat maisemat ja Sabi Sandsissa enemmän puita ja pensaita…

          Reply
  • Outi
    10.3.2019 at 20:04

    Olipa kertakaikkisen ihana postaus! Varmasti mahtavaa päästä näkemään luonnossa kaikki nämä mahtavat eläimet.
    Ihanaa safarin jatkoa teille <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.3.2019 at 21:13

      Kiitos Outi! Oli kyllä niin mahtavaa. Safariloma Sabi Sandsissa on valitettavasti jo ohi, mutta uusi on jo suunnitteilla :D.

      Reply
  • Matkalla lähelle tai kauas
    10.3.2019 at 20:25

    Olipa upea kuvaus päivästä safarilla. Niin upea, että reissu Etelä Afrikkaan alkoi toden teolla yhdeksi erittäin varteenotettavaksi haaveeksi. Kysyinkin jo mieheltäni onko Etelä – Afrikka seuraava kohde, minne aletaan säästämään rahaa….

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      10.3.2019 at 21:15

      Jos minulta kysyisit, niin vastaisin, että ehdottomasti. Melkein harmittaa, että nyt tämä unelma on toteutettu – kun en nyt ihan heti Sabi Sandsiin kehtaa palata. Mutta onneksi on muitakin safarikohteita :D. Tämä safariloma ei nimittäin varmasti jää viimeiseksi!

      Reply
  • Katja/jumalainenseikkailu
    11.3.2019 at 10:22

    Teillä oli ilmeisesti yhtä maagisen taitavat oppaat, kuin meillä Intiassa 🙂 Mutta vieläkin mulla menee kylmiä väreitä, kun katselen kuvia, jossa tepastelette pitkin poikin – Intiassa tiikeri olisi popsinut teidät!
    Nuo kirahvit ovat kyllä niin hauskannäköisiä eläimiä. Tai kaikki toki, mutta niissä on jotain erityistä!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      11.3.2019 at 10:45

      Oli meillä tosiaan upeat oppaat! Yksi päivä sanoimme, että haluamme nähdä villikoiria, jotka ovat tosi harvinaisia, ja eikä mennyt kauan aikaa, kun olimme seuraamassa, kun villikoirat jahtasivat impaloita.
      Kirahvit on minunkin suosikkeja. Ne näyttävät niin ystävällisiltäkin. Vaikka voimaa niillä on kuulemme niin paljon, että voivat yhdellä potkulla tappaa jopa leijonan.

      Reply
      • Todella upeita kuvia leopardin pennuista! Olemme nähneet useita leopardeja, mutta emme koskaan pentuja.
        Onpa mahtavaa, että onnistuitte näkemään saalistavia villikoiria! Saivatko ne impalaa saaliiksi? Villikoirien onnistumisprosentti pitäisi olla huomattavasti parempi kuin kissapedoilla. Me emme nähneet viimeksi Krugerissa ollessamme 4 päivän aikana kovasta yrityksestä huolimatta villikoiria. Joten nyt ensi syksynä olemme tekemässä safarimatkaa ja olemme yrittäneet valita puistoja, joissa niitä olisi mahdollista nähdä (Selous, Ruaha, Okavango Deltan Moremi-alue, Whange). Toivottavasti meilläkin käy yhtä hyvä tuuri ja onnistumme näkemään villikoiria!

        Reply
  • Maisemaonnellinen Johanna
    11.3.2019 at 20:52

    Wau noita sinun safarimekkojasi! Upeita! Tuo kuva on huikea, jossa seisot hiukset hohtaen tuon jeepin edessä <3

    Tuon Kudun upean kuvan kohdalla tuli mieleeni, että se on varovainen varmaan siksi, että kuuluu metsästettäviin lajeihin Etelä-Afrikassa. Pienen googletuksen jälkeen tulikin mitä makaaberein hinnasto vastaani. Kudu – kaadettuna – hinta alkaen $ 2000, koosta riippuen. Tuo trophyhunting tekee noista Afrikan kohteista hiukan arveluttavan. Mutta kaadoista ja metsästysturisteilta saatavat rahat menevät varmaankin tarpeeseen. Kunpa muillekin riittäisivät saaliiksi nuo upeat kuvat noista kauniista eläimistä…

    Oliko teillä siellä puhetta oppaiden kanssa siitä, onko erilaisten antilooppien kannan säätely oikeasti tarpeellista – eli eivätkö pedot ehdi verottaa kantoja tarpeeksi?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      12.3.2019 at 09:57

      Kiitos Johanna. Vanhat mekot olivat jo niin kulahtaneita, että piti panna mekkovarasto uusiksi :).
      Meillä oli puhetta vain impaloista, jotka lisääntyvät valtavaa vauhtia. Niitä olikin ihan joka paikassa. Onneksi nykyään on yhä enemmän meitä safarituristeja, jotka tuomme Afrikkaan rahaa ja joille riittää muistoksi valokuvat. Vaikka olen nyt päivitellyt Tansanian safareiden hintoja, niin jos sillä voisi estää turhan trophyhuntingin, niin mielelläni maksaisinkin.
      Sabi Sandsissa kovasti valvottiin nyt salametsästystä ja vahdittiin, ettei alueella pääse luvatta, mutta en sitten tosiaan tiedä, miten paljon siellä on näitä luvallisia metsästysturisteja.

      Reply
  • Jenna / Huge passion for life
    14.3.2019 at 21:12

    Niin ihanalta kuulostava päivä ja niin kauniisti kuvattu. Sydän kyllä heltyi noiden norsujen ja leopardipentunjen kohdalla. Kirahvit ovat mun suosikkeja ja olen aina haaveillut niiden näkemisestä livenä. Haluaisin tosin odottaa, että minireissaaja olisi sen verran vanhempi, että voitasiin lähteä safarille yhdessä. Eli omaa Afrikan safaria taidan odotella vielä muutaman vuoden. <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.5.2019 at 14:01

      Oi joi, olin unohtanut vastata tähän ihanaan kommenttiisi. Safari on kyllä sen odottamisen arvoinen <3. Uskomaton kokemus, jota on vaikea edes pukea sanoiksi. Itsellehän kävi niin, että safarireissu jätti niin valtavan kuumeen, että uusi safarikin on jo tilattu :D. Mutta sitä ennen ehtii bongailla täällä Saimaalla norppia <3.

      Reply
  • Mia B lomalla
    5.5.2019 at 13:24

    Upea kuvaus reissusta ja mitkä kuvat!

    Reply
  • […] tästä hetkestä melkein vuoden – aina siitä lähtien kun palasin kotiin edellistalven Etelä-Afrikan-lomalta. Mutta kun matkanteosta uupuneina saavumme hotelliimme, Victoria Falls Safari Lodgelle, haluaisin […]

    Reply

Leave a Reply