Menu

Linnansaari ja Kolovesi – Savonlinnan upeat kansallispuistot

Updated 26.7.2021

Savonlinna voi olla ylpeä monesta asiasta, mutta erityisesti syytä ylpeyteen on siinä, että täällä Savonlinnan seudulla on jopa kaksi aivan erityistä kansallispuistoa: Linnansaaren kansallispuisto ja Koloveden kansallispuisto.

Linnansaaren kansallispuiston erityisyys on tietysti uhanalainen saimaannorppa, Kolovedellä taas nautitaan hiljaisuuden luksuksesta, sillä täällä moottoriveneily on kielletty. Vaikka nämä Savonlinnan kansallispuistot ovat erityisesti vesikansallispuistoja, on näissä molemmissa mahdollista myös hypätä maastokenkiin ja lähteä patikkaretkille. Linnansaaren kansallispuiston pääsaaren ympäri kiertää 7 kilometrin mittainen patikkapolku, jonka kruunaa Linnavuorelta avautuvat hulppeat maisemat lukuisten saaren täplittämälle Saimaalle. Kolovedellä taas mutkittelee Nahkiaissalon luontopolku vanhan aarnimetsän syleilyssä.

Linnasaaren kansallispuisto
Näkymä Linnansaaren Linnavuorelta hätkähdyttää kauneudellaan.

Linnansaaren kansallispuisto

Olemme saapuneet Linnansaaren kansallispuiston pääsaarelle Oravista reittiveneellä. 15 minuutin mittainen vauhdikas venematka pitkin kimmeltävää Saimaata on jo itsessään pieni elämys, mutta perillä Linnansaaressa meitä odottaa todellinen luontokeidas, jossa aika tuntuu pysähtyvän.

Vaikka olen käynyt Linnansaaressa jo useana vuonna peräkkäin, on tänne rantautuminen silti – ihan joka kerta – unohtumaton kokemus. Tuntuu kuin tällä saarella olisi ihan oman taikansa.

Tällä kertaa olemme varanneet etukäteen tentsilen – puussa roikkuvan teltan, jollaisessa yöpymisestä olen ehtinyt haaveilla jo pitemmän tovin. Mutta ennen käpertymistä puuteltan keinuvaan syliin on lähdettävä vuoren valloitukseen.

Linnansaaren rengaspolku vie hulppeisiin kansallismaisemiin

Niinpä pakkaamme reppuun retkiskumpat ja kuksat, hyttysmyrkkyä ja pitkälahkeiset ja lähdemme kiertämään Linnansaaren ympäri kulkevaa 7 kilometrin mittaista rengaspolkua. Reitti johdattaa meidät läpi jättisaniaisten ja haapavanhusten asuttamien lehtonotkelmien ja kauniiden mäntymaisemien ja pysäyttää ihmettelemään hiljaisuutta Linnasaarenlammelle, jonka yli astelemme pitkossiltaa pitkin.

Linnansaaren kansallispuisto
Linnansaaren kansallispuisto

Mutta paras osuus on tietysti siellä kaikkein korkeimmalla – Linnavuoren huipulla, jonne kapuamme puisia portaita pitkin.

Linnansaaren kansallispuisto

Matkan varrella häirinneet itikat ovat onneksemme jääneet taaksemme ennen Linnavuoren huiputusta, joten täällä hupuilla saamme keskittyä tämän lukemattomien saarten täplittämän kansallismaiseman ihailuun. Kevyt tuulenvire kuivattaa otsalta suolaiset karpalot, ja pirskahteleva kuplajuoma maistuu taivaallisen ihanalta. On niin kaunista, että tähän hetkeen haluaisi pysähtyä.


Haluamme kuitenkin ehtiä ennen kesäyön hämärää takaisin leirille, joten on jatkettava kierrosta. Seuraava pysähdyksemme on Perpulanluhdan telttailualueella, minne pääsisi mukavimmin veneellä tai kanootilla. Ja niinpä tänne nytkin on saapunut muutama venekunta yötä viettämään.

Linnasaaren kansallispuisto
Linnasaaren kansallispuisto


Kun vessa- ja juomatauko Perpulanluhdalla on pidetty, alkaa reitin ikävin osuus: ilta on alkanut kuin varkain hämärtyä ja itikkaparvet ovat tulleet väijymään myöhäisiä retkeilijöitä. Itikan ininä korvissa kiristän vauhtia. Suihkutan lisää Offia ja kiroan, etten tajunnut Linnavuorella vetää niitä pitkälahkeisia. Nilkkoja särkee ja kutittaa, mutten millään voi pysähtyä näiden verenhimoisten paholaisten syötäväksi.
Lopulta on kuitenkin pakko.

Linnansaaren kansallispuisto

Ennen paluuta leirintäalueelle pysähdymme hetkeksi vielä Louhimaan torpalla, joka on kuin ikkuna entisajan kaskitilan elämään. Kurkkaamme aina avoinna olevan torpan ovesta sisälle, ihailemme laiturilta maisemat ja yritämme bongata torpan lampaat, mutta tuloksetta. Lampaat jäävät tällä kertaa siis rapsuttamatta.

Linnansaaren kansallispuisto
Linnansaaren kansallispuisto

Itikkamaratonin jälkeen on helpotus saapua takaisin leirintäalueelle. Leirinuotion äärellä mies jututtaa Lappeenrannasta tulleen purjehtijan; minä keskityn evästelemään ja nautin viimeiset helmeilevät kuplat retkipullostani. Sitten saunaan!

Note to myself: Kun seuraavan kerran tulet Linnansaareen ja varaat saunavuoron, muista pyytää se hemmetin ovikoodi!

On uintikin kesäyössä toki ihanaa – ilman saunaakin (tai niin minä ainakin itselleni uskottelen).

Tentsile – unohtumaton yö puussa

Puolenyön jälkeen kapuamme vihdoin puutelttaamme. Olemme ottaneet mukaan omat makuupussit ja makuualustat, mikä on ihan hyvä idea, vaikka teltassa onkin valmiina ohuet retkipatjat. On ihanan hiljaista. Jossain kaukana kukkuu käki ja huutaa kuikka. Tähän olisi ihana nukahtaa – jos osaisi. Kun vaihdan asentoa, koko teltta heiluu. Kun mies vaihtaa asentoa, teltta heiluu vielä enemmän. Luultavasti saisin unen, jos olisin täällä ihan yksin. Voisin kääntyillä ihan rauhassa pelkäämättä, että herätän toisen. Enkä juuri uneen vaipumaisillani havahtuisi teltan heiluntaan.

Nukkuminen on siis tuhoon tuomittu ajatus. Mies kyllä jossain vaiheessa nukahtaa. Makuupussista kuuluu vain hiljainen tuhina. Minä jään odottamaan auringonnousua.

Linnansaaren kansallispuisto

Auringonnousu on satumaisen kaunis, ja jossain vaiheessa aamua, kun auringonnousu on tallennettu muistikortille, vaivun minäkin vihdoin unen.

Linnansaaren kansallispuisto on norppabongarin unelma

Vaikka Linnansaaren kansallispuiston pääsaarella on ihana hypätä maastokenkiin ja lähteä vuorenvalloitukseen, on tämä kansallispuisto ehdottomasti koettava myös vesiltä käsin. 15 minuutin pikataival Oravista Linnansaareen Sammakkoniemen leirintäaluuelle ei suinkaan riitä kokemaan tätä upeaa kansallispuistoamme. Useat melojat tänne ovat jo löytäneetkin, mutta jos Linnansaaressa kiinnostavat erityisesti saimaannorpat, on silloin paras hypätä veneen kyytiin – ja vieläpä sellaisen, jota ohjaa kokenut norppakapteeni.

Linnansaaressa norppasafareita järjestävät niin Saimaa Holiday Oravi kuin Hotel & Spa Resort Järvisydän. Ja vaikka minä olen Savonlinna-vuosieni aikana nähnyt norpan jo kymmeniä kertoja, on silti jokainen norppabongaus edelleen yhtä jännittävä.

Tänäkin kesänä päädyin norppasafarille, vaikka jo alkukeväästä olin päässyt kuvaamaan Savonlinnan ikiomaa city-norppaa. Tällä kertaa hyppäsin veneen kyytiin Järvisydämestä, jonka järjestämillä retkillä norppavesillä putputellaan nostalgisella puupaatilla.

Kesäkuussa norppabongaus on jo hieman haastavampaa kuin toukokuussa, jolloin norpat köllöttelevät auringon lämmittämillä rantakivillä turkkiaan kuivatellen. Mutta kyllä meitä tälläkin kertaa onnistaa – vaikkei ihan niin hyvin kuin edelliskeväänä, jolloin saman reissun aikana bongasimme jopa viisi norppaa.

Lue aiemmin kirjoittamani blogijuttu Järvisydämestä ja Järvisydämen norpparetkestä täältä.

Linnansaaren kansallispuistoon pääset tutustumaan helpoiten Oravista ja Rantasalmen Porosalmelta. Oraviin Savonlinnasta matkaa on omalla autolla 40 kilometriä ja Rantasalmen Porosalmelle 55 kilometriä. Kesäisin Oravista pääsee Linnansaaren pääsaarelle reittiveneellä ja venetaksilla. Venetaksi liikennöi lokakuun loppuun saakka. Tarkemmat tiedot kuljetuksista löydät täältä.
Kesä- ja heinäkuussa myös Järvisydän järjestää kuljetuksia Linnansaaren kansallispuistoon. Katso tarkemmat tiedot täältä.

Lisää luettavaa Linnansaaren kansallispuistosta:

Linnansaaren kansallispuisto: luonnon lumoa ja uteliaita norppia
Norppasafarit – elämysmatkailun aatelistoa
Luontoon.fi: Linnansaaren kansallispuisto

Koloveden kansallispuisto

Koloveden kansallispuistossa vallitsee rauha. Hiljaisuuden rikkoo vain palokärjen rummutus ja korpin kroo, kroo -huudot. Tämä onkin rauhaa rakastavien retkeilijöiden paratiisi. Ja parhaiten tähän rauhantyyssijaan pääsee tutustumaan meloen.

Koloveden kansallispuisto

Kesäni puuhalistalla onkin ollut melontaretki Kolovedelle. Täällä kertaa suunnitelma kuitenkin muuttuu, ja päädymme tutustumaan Koloveden kansallispuistoon jalkapatikassa.

Vaikka Kolovesi onkin erityisesti melojille mieleen ja meloen pääsee parhaiten nauttimaan Koloveden jylhistä rantakalliomaisemista, ja jos on onnekas, saattaa meloja bongata myös uhanalaisen saimaannorpan, voi täällä onneksi kokea luonnonrauhaa ja maisemalumoa, vaikkei kanootin kyytiin olisikaan mahdollista hypätä.

Koloveden kansallispuiston kaakkoisosassa, manteren puolella, sijaitsee nimittäin yksi Koloveden kansallispuiston patikkapoluista, 3,3 kilometrin mittainen Nahkiassalon luontopolku, jonka varrella on Lohilahden telttailualue. Tänne telttailualueelle on vain noin kilometrin patikkamatka parkkipaikalta.

Koloveden kansallispuisto

Tänne Lohilahden telttailualueelle me saavumme kesäillan hämärässä.

Telttailualueella on laverit vain muutamalle teltalle, joten huokaisemme helpotuksesta, kun yksi paikka ihan siinä rannassa on vielä vapaana. Maasto on niin kallioista, että teltan pystytys olisi turhan hankalaa ilman laveripaikkaa – eikä telttailu täällä kansallispuistossa ole luvallista kuin merkityillä telttailualueilla.

Pystytämme teltan, käymme tutustumassa ympäristöön hypellen rantakivillä kohti seuraavaa niemennokkaa, kuuntelemme kauempana jylyävää ukkosta katsellen huolestuneina mustien pilvien liikehdintää ja palaamme parahiksi leiripaikalle niin, että ehdimme tulistella nuotiolla juuri ennen sadetta.

Koloveden kansallispuisto

Sade rummuttaa teltan kattoa, mutta onneksi ukkospilvet väistävät meidät. Tähän sateen ropinaan, pehmoisen makuupusiin lämpöön, on ihana nukahtaa.

Koloveden kansallispuisto

Mutta en minä tällekään retkelle nukkumaan ole tullut, joten herätyskello herättää minut auringonnousulle. Avaan varovasti teltan vetoketjun, ja sitten tuleekin jo kiire: ihmettelemään tätä hiljaista kauneutta, onnelliseksi tekevää!

Kaikki muut nukkuvat vielä. Hiivin laiturille ja jään seuraamaan, miten usva veden yllä pikkuhiljaa katoaa ja auringonsäteet kultaavat mäntyrivistön.

Koloveden kansallispuisto
Koloveden kansallispuisto

Nahkiaissalon luontopolku vie läpi satumetsän

Aamukuvausten jälkeen mies keittää meille nuotiokahvit, ja sitten pakkaamme reppuihin juomista ja hyttysmyrkkyä ja lähdemme aamulenkille kiertämään tämän reilun kolmen kilometrin mittaisen Nahkiaissalon luontopolun.

Reitti on paljon ihanampi kuin olen uskaltanut toivoakaan. Metsä on kaunis kuin lapsuuteni saduissa, ihan kuin se Taikametsä, jonne pienenä olisin halunnut päästä seikkailemaan.

Valtavan siirtolohkareen alle saatan kuvitella Mörrimöykyn pesän, ja kun aamun valo siivilöityy puiden oksien läpi, melkein näen, kuinka metsänkeijut ja -haltijat tanssivat puiden ympärillä.

Koloveden kansallispuisto
Koloveden Kansallispuisto patikointi

Päivän c-vitamiinit poimimme suoraan polun varsia koristavista mustikanvarvuista, jotka notkuvat pulleista mustikoista.

Pikkuhiljaa polku nousee yhä korkeammalle, noin 40 metriin, kauniille kallioalueelle, missä on ihana hetkeksi pysähtyä nauttimaan suomalaisesta metsä- ja Saimaa-maisemasta.

Koloveden kansallispuisto
Koloveden kansallispuisto
Koloveden kansallispuisto

Puolentoista tunnin reippaan aamukävelyn jälkeen pitkin vaihtelevakulkuista, paikoin jyrkkää, kivikkoista ja juurakkoistakin maastoa olemme takaisin leiripaikalla. On aika purkaa teltta ja palata takaisin autolle. Ensi kerralla Kolovedelle sitten melomaan!
Näin minä itselleni lupaan.

(Kesällä 2021 todellakin palasin Kolovedelle. Tällä kertaa melomaan. Kolovesi meloen oli vieläkin ihanampi kuin olisin osannut aavistaa. Lue kokemuksistani täältä päiväretkipostauksesta.)

Savonlinnasta Koloveden kansallispuistoon on matkaa reilut 50 kilometriä. Matkan varrella Hyvärinsalmi ylitetään lossilla.
Mielenkiintoiset käyntikohteet Kolovedellä on Haukkavuori ja Vierunvuori, joissa molemmissa on ikivanhoja kalliomalauksia. Molemmat kohteet on helpoin saavuttaa meloen. (Nämä ovat siis minun ensi kesän ohjelmassani!)
Nahkiaissalon luontopolun lisäksi maitse pääsee kiertämään 3,8 kilometrin mittaisen Pyylin polun, joka kulkee osin kansallispuiston puolella. Myös Pyylin polun varrella on telttailualue. (Tästä minulla ei ole vielä kokemusta.) Kolmas Koloveden luontopoluista on Mäntysalon 3,8 kilometrin mittainen polku. Tämä haastavaksi kuvattu polku sijaitsee Mäntysalon saaressa, ja on parhaiten saavutettavissa kanootilla tai veneellä.

Lisää luettavaa Koloveden kansallispuistosta:

Luontoon.fi: Koloveden kansallispuisto
Retkipaikka.fi: Koloveden kansallispuisto – jylhien kalliorantojen paratiisi
Retkipaikka.fi: Koloveden kansallispuiston jylhissä maisemissa: Mäntysalon luontopolku


Retkeilyterveisin Heidi


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2020 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

6 Comments

  • Outi Krimou
    8.9.2020 at 18:03

    Voi vitsit miten magee juttu tuo teltta puussa. Vähän kun nukkuisi riippukeinussa!
    Kauniita kuvia kauniista maisemista.
    Mukavaa viikkoa sinulle <3

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      9.9.2020 at 14:26

      Kiitos Outi kommentista. Eiks olekin, ihan tosi ihana, vaikka nukkuminen ei ihan niin hyvin tällä kertaa sujunutkaan :D! Mutta voisin kyllä lähteä uudestaan. Ja nämä molemmat kansallipuistot on kyllä oikeita maisemabongarin unelmia <3.

      Reply
  • musta keittiöallas
    21.9.2020 at 01:37

    Todella mukava blogiartikkeli ja hyödyllinen

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      23.9.2020 at 11:17

      Kiitos paljon, tosi kiva kuulla, että koit jutun hyödylliseksi :). Kaunista syksy sinulle!

      Reply
  • Kauniita kuvia! On tosiaan harvinaista, että saman kaupungin läheisyydessä on jopa kaksi kansallispuistoa. Savonlinnassahan on vielä noiden kansallispuistojen lisäksi Punkaharjun alue, joka myös on erittäin kaunis. Tuo melominen Kolovedellä kuulostaa kivalta, saa nähdä tuleeko toteutettua sitä ensi kesänä, mutta norppasafarille on kyllä ihan pakko päästä ensi toukokuussa!

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      23.9.2020 at 11:21

      Kiitos Mikko! Kyllä, myös Punkaharu on upea. Lisäksi täällä, ihan lähellä Savonlinnan keskustaa, on upea Pihlajaniemen ulkoilualue, missä pääsee tekemään erimittaisia päiväpatikoita hienoissa maisemissa. Voipa jollekin monista alueen laavuista jäädä vaikka yöpymään. Alue taitaa olla aika salainen helmi, jonne edes monet savonlinnalaiset eivät ole hoksanneet mennä. Kirjoittelen seuravaksi jutun meidän alueen luontokohteista, ja lupaan kirjoittaa lisää infoa myös tästä alueesta ja mun suosikkireiteistä.
      Norppasafari kannattaa ehdottomasti kokea! Ja toki muös melontareissu Kolovedellä. Se on mun listalla ensi kesäksi, kun näyttää nyt siltä, etten tänä syksynä enää millään ehdi.

      Reply

Leave a Reply