Menu

Værøy – Lofoottien kaukainen paratiisisaari ihastuttaa luontomatkaajaa

Værøy – Lofoottien pieni, tuntematon helmi – on hämmästyttävän kaunis ja rauhallinen saari kaukana kaikesta. Juuri saaren kaukaisuus ja vaikeasti tavoitettevuus on taannut sen, että Værøyn saari on pysynyt lumoavan autenttisena luontosaarena, jossa kaikkein kauneimpiakin maisemia saa ihailla ilman muita turisteja.

En tiennyt Værøyn saaresta oikeastaan mitään ennen omaa matkaani. Olin vain nähnyt Instagramissa Værøylta yhden kuvan saaren tunnetuimmalta patikkapolulta ja kuvan nähtyäni tiennyt, että vielä jonain päivänä haluaisin selvittää, mitä muuta koettavaa Værøyn saarella olisi kuin tämä kuvankaunis patikkapolku.

Lofootit Værøy
Håheian patikkapolku on Værøyn saaren tunnetuin luontonähtävyys.

Værøyn saarelle matkataan helikopterilla tai lautalla

Værøylle pääsy ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Sen saimme todeta, kun suunnittelimme omaa matkaamme tälle Lofoottien pikkuruiselle saarelle. Manner-Norjasta matkustettaessa on kaksi vaihtoehtoa: saarelle pääsee Bodøsta joko lentäen helikopterilla tai sitten lautalla, joita kulkee aika harvakseen. Käytännössä kaikki Bodøn lautat kiertävät Lofoottien Moskenesin kautta, joten lauttamatka Bodøsta Værøyn saarelle kestää vähintään viitisen tuntia (ja voi kuulemani mukaan olla hyvinkin keikuttava!), kun taas helikopterilla sinne lentää reilussa 20 minuutissa – siis jos on onnea ja säänjumalat ovat suotuisia. Aina ne eivät ole, senkin me saimme kokea omalla matkallamme!

Lauttamatkojen aikataulut voit kurkata täältä.

Ehkäpä tämän olisi voinut aavistaa jo saaren muinaisesta nimestä! Saaren muinaisnorjankielinen nimi oli nimittäin Veðrøy eli sääsaari. Nimen etuliite veðr tarkoittaa siis säätä ja loppuosa øy saarta. Værøy ja sinne haluava matkaaja onkin usein sään armoilla.

Alun perin meidän tarkoituksenamme oli matkustaa lautalla Bodøsta Værøylle ja palata saarelta takaisin mantereelle helikopterilla. Aikataulusekaannuksen vuoksi joudumme kuitenkin viime tipassa muuttamaan suunnitelmaamme ja hankkimaan lentoliput.

Mutta tälläkään kertaa kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan.

Kohti Lofoottien pikkuruista Værøyta

Elämäni ensimmäinen helikopterilento jännittää, mutta nousu on niin tasainen, että pian unohdan jännitykseni ja pystyn keskittymään alapuolella aukeaviin maisemiin – kunnes maisemat katoavat täysin valkoiseen sumuverhoon.

Odoteltuamme kymmenisen minuuttia jossain Værøyn yläpuolella, näkemättä ikkunasta muuta kuin valkoista sumua, lentokapteenimme ilmoittaa, että laskeutuminen saarelle on mahdotonta. En tietenkään ymmärrä mitään norjankielisestä kuulutuksesta, mutta muiden matkustajien ilmeitä minä osaan tulkita.

Merisumun pakottamana joudumme siis kääntymään takaisin ja saamme kuulla, ettei tänään olisi mitään mahdollisuutta päästä enää saarelle. Niinpä meille ei jää mitään muuta järkevää vaihtoehtoa kuin yrittää seuraavana aamuna päästä saarelle lautalla. Emme halua enää ottaa sitä riskiä, että seuraavanakin päivänä helikopterilento päättyisi sumuseinään.

Lofootit Værøy
Lautta Bodøsta Værøyn saarelle kiertää Lofoottien Moskenesin kautta.

Totta kai minua harmittaa, että lyhyt loma Værøyn saarelle typistyy entistä lyhyemmäksi, kun joudumme jäämään yöksi Bodøøn. Mutta seuraavan aamun aurinkoinen – ja luojan kiitos aika tyyni – lauttamatka pyyhkii nopeasti harmituksen, ja kun Værøyn saari vihdoin – melkein viiden tunnin matkustamisen jälkeen – häämöttää edessämme, tunnen mahanpohjassa ihanan kutkutuksen tulevasta saariseikkailusta.

Lofootit Værøy
Værøyn pääsaari on noin 10 kilometrin mittainen.

Kalan tuoksua ilmassa

Ensimmäiset askelet Værøyn saarelle eivät kuitenkaan vakuuta, ja on pakko myöntää, että kävellessämme satamasta kohti Airbnb-mökkiämme minua alkaa arveluttaa. Ilmassa tuoksuu kuivattu turska, ja rinkka painaa selkää.

– Olikohan tässä mitään järkeä? Nähdä nyt niin paljon vaivaa tänne päästäkseen!

Mietin myös, mahtaako syynä siihen, etten ollut aiemmin törmännyt kuin yhdestä ja samasta patikkapolusta otettuun kuvaan Værøyn saaresta puhuttaessa, olla se, ettei tällä saarella yksinkertaisesti olisikaan mitään muuta kiinnostavaa kuin tämä yksi Instagramin rakastama Håheian patikkapolku.

Ehkä olisi pitänyt tutkia etukäteen asiaa tarkemmin.

Lofootit Værøy
Kalastus on Værøyn tärkein elinkeino, mikä näkyy – ja tuoksuu – myös katukuvassa.
Lofootit Værøy

Harmistustani lisää se, että meidän kahden yön loma tällä saarella on yhtäkkiä supistunut yhteen yöhön.

Onneksi vuokramökillemme ei ole kuin puolen tunnin kävelymatka, jonka taitamme kesäisessä auringonpaisteessa. Vihdoin ainakin säänjumalat ovat kääntyneet meidän puolellemme.

Ja perillä meitä odottaa suloinen pikku mökki, jonka terassilta on näkymät vuonolle ja vuorille, sekä hellyydenkipeä kissa, joka kiehnää ja kehrää jalkaani vasten toivottaen minut tervetulleeksi tälle piskuiselle saarelle.

– Ehkä tästä sittekin tulee hyvä!

Lofootit Værøy majoitus

Værøyn saarella majoitusmahdollisuuksia on niukalti, joten Airbnb-mökki on hyvä idea. Lisätietoja tästä meidän mökistämme löydät täältä.

Lofootit Værøy

Værøylla kannattaa hypätä pyörän selkään

Værøyn saari on niin pieni, että täällä pärjää vallan hyvin ilman autoa. Paras kulkuväline saaren tutkimiseen onkin polkupyörä, jonka voi vuokrata Fru Johansenin kioskista (hinta 260kr/vrk kesällä 2022, eli noin 26€).

Lofootit Værøy

Tällä pikkuruisella saarella kaikki on melkein siinä käden ulottuvilla. Niinpä kävelemme pikku mökiltämme sekä kaupalle että Fru Johanssenin kioskille kuudessa minuutissa. Kioskilla saamme pyörät allemme (pyöräilykypäriä ei ole saatavilla), ja sitten saariseikkailumme voi toden teolla alkaa.

Lofootit Værøy

Værøyn saari osoittautuu hämmästyttävän hiljaiseksi. Pyöräretkellämme vastaamme tulee vain muutama auto, muutama pappa päältä ajettavine ruohonleikkureineen(!) (Værøylla ruohonleikkurikin on ihan toimiva kulkupeli) ja muutama pyöräilijä. Turistiruuhkista ei siis ole tietoakaan!

Lofootit Værøy
Liikenneympyrä værøylaisittain

Ensin polkaisemme kylän keskustasta, Sørlandista, jossa sijaitsee kaupan ja Fru Johanssenin kioskin lisäksi muun muassa kirkko, postitoimisto, ravintola ja turisti-info, kohti saaren pohjoisosaa ja Nordlandin kylää.

Heti alkumatkasta joudumme selättämään ylämäen, joka saa minut puuskuttamaan, mutta hikinen nousu onneksi palkitaan komeilla näkymillä.

Lofootit Værøy
Ensimmäisen ylämäen päällä – Sørlandista kohti Nordlandia ajettaessa – kannattaa pysähtyä tasanteelle katselemaan maisemia kohti Sørlandin kylää ja samalla saaren keskustaa.
Lofootit Værøy
Seuraavan mutkan takaa paljastuvat maisemat saaren itärannikolle.

Ihan lyhyen pyöräilymatkan päässä saaren keskustasta sijaitsee uskomattoman kaunis valkohiekkainen Breivikan ranta, jonka vesi on uskomattoman kauniin turkoosia – aivan kuin Karibialla. Tällä kertaa emme ole kuitenkaan pakanneet päiväreppuihimme uimahousuja emmekä bikineitä, joten jatkamme rannalta matkaa kohti saaren pohjoiskärkeä, missä sijaitsee muun muassa Lofoottien vanhin kirkko.

Lofootit Værøy
Breivikan valkeahiekkainen ranta on yksi saaren kauneimmista rannoista.
Lofootit Værøy
Maisemia rantatieltä
Lofootit Værøy
Nordlandin kylässä sijaitseva puukirkko rakennettiin vuonna 1746 ja siirrettiin Lofoottien Kabelvågista Værøylle vuonna 1799.

Hiljainen hiekkatie Nordlandin kylästä johdattaa meidät vanhan kiitoradan ohi Norlandshagenin rannalle, jonne muutamat retkeilijät ovat tulleet telttailemaan. Tämä onkin erinomainen paikka yöpymiseen, sillä täällä on myös vessat ja suihkut retkeilijöille.

Autolla tai pyörällä matkaa täältä ei enää pääse jatkamaan, sillä hiekkatie päättyy tänne rannalle, ja täältä eteenpäin saarta pääsisi tutkimaan ainoastaan jalkapatikassa pitkin polkua, joka myötäilee Værøyn länsirannikkoa ja jota pitkin pääsee kävelemään aina Måstadin hylättyyn kylään saakka. Reitti on kuitenkin sen verran pitkä, ettei meillä ole sen kiertämiseen nyt tarpeeksi aikaan, joten me päätämme pienen levähdystauon jälkeen kääntyä takaisin.

Lofootit Værøy
Lofootit Værøy
Norlandshagenin ranta sopii erinomaisesti telttailuun.

Seuraavanakin päivänä ehdimme tehdä vielä pienen pyöräretken, jolla päädymme muun muassa Sørlandshagenin rannalle (tai Rullesteinstrand-rannalle eli “Pikkukivirannalle”, niin kuin rannalle osoittava kyltti kertoo) nautiskelemaan værøylaisittain helteisestä, noin 20 asteen aurinkopäivästä.

Lofootit Værøy
Maisemia pyöräreitiltä
Lofootit Værøy
Tälle pikkukivirannalle johdattaa puolen kilometrin mittainen polku.

Nimensä mukaisesti tämä ranta on kivikkoranta. Saamme viettää täällä rantapäivää ihan kaksin, sillä aurinkoisesta päivästä huolimatta rannalla ei ole lainkaan uimareita tai auringonpalvojia, vain kaksi retkeilijää, jotka ovat jo purkamassa telttaansa, kun me saavumme paikalle.

Værøyn kauneimmat maisemat löytyvät maastokengät jalassa

Lofootit Værøy

Værøyn saarella kannattaa pyöräilyn lisäksi lähteä patikkapoluille. Saaren kauneimmat maisemat avautuvat nimittäin parhaiten, jos kiipeää jollekin saaren komeista vuorista.

Værœyn saarella on useampiakin patikkapolkuja. Kiinnostavilta vaikuttavat ainakin kuuluisimman Håheian lisäksi Håheian lähellä sijaitseva 346 metrin korkeuteen kurottava Hornet, Værøyn korkein huippu Norlandsnupen (470 m) , Gjerheian tasanko sekä Måstadin hylätty kylä ja kylän lähellä kohoava Måhornetin huippu.

Lofootit Værøy

Illan tultua me polkaisemme vuokrapyörillämme muutaman kilometrin matkan vuokramökiltämme päästäksemme patikkareittimme lähtöpisteeseen, Rømdaleniin. Matkalla vastaamme jalkapalloa pelaavien poikien iloisiin vilkutuksiin. Muuten kylän raitti onkin taas ihmeellisen hiljainen.

Rømdalenista lähtee patikkapolut kolmelle eri reitille: Håheian ja Hornetin huipuille sekä Gjerdheain ylängön kautta Breivikin rannalle. Me päätämme ensimmäisenä lähteä tälle kuuluisalle Håheialle, joka on Værøyn toiseksi korkein vuori – joka kurottaa 438 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelta.

Lofootit Værøy patikointi

Kuuluisa ei täällä Værøylla kuitenkaan tarkoita sitä, että patikkapolulla pitäisi marssia jonossa: näemme matkan aikana vain muutaman muun retkeilijän!

Håheia tai toiselta nimeltä Håen on merkitty helpoksi reitiksi, joka sopii vaikka koko perheelle. Ja ainakin norjalaisella asteikolla mitattuna reitti todella onkin helppo, nimittäin suurimman osan reitistä voi kulkea myös ihan tietä pitkin, jos niin haluaa. Tietä pitkin lähdettäessä nousemaan Håheialle vastaan tulee pimeä tunneli, joka oikaisee varsinaista reittiä reilusti, mutta olen lukenut varoituksia tunnelissa putoilevista kivistä – eikä pimeä tunneli muutenkaan houkuttele – niinpä me päätämme seurata huipulle vievää polkua, joka tosin välillä väkisinkin yhdistyy tähän helppokulkuiseen tiehen, joka johdattaa Naton vanhan tutka-aseman kautta Håheian huipulle.

Lofootit Værøy

Matkan varrelta on hienot näkymät muun muassa Sørlandin kylään, Moskenin saarelle ja aina Lofoottien pääsaarille saakka!

Lofootit Værøy
Lofootit Værøy patikointi

Patikkamatkaan Håheian huipulle meillä menee noin tunti. Perillä joudumme kulkemaan Nato-aseman ohi ennen kuin pääsemme näihin komeisiin maisemiin. (Huom! Naton rakennuksista ei saa ottaa valokuvia!)

Huipulta on näkymät alas kohti Måstadin hylättyä kylää, jossa vielä vuonna 1900 asui 120 asukasta. Kylä kuitenkin hylättiin toisen maailman sodan jälkeen, sillä sinne ei ollut tieyhteyttä. Jos olisi tarpeeksi aikaa, Måstad voisi olla mielenkiintoinen patikkaretken kohde. Patikkaretki Måstadiin on 12 kilometriä ja matkaan pitää varata ainakin 5 – 6 tuntia.

Lofootit Værøy
Håheian huipulta on näkymät Måstadin hylättyyn kylään.
Lofootit Værøy

Vaikka maisema Håheian huipulta onkin juuri niin kaunis kuin olen aiemmin näkemistäni kuvista saanut todeta, Håheia jättää jotenkin valjun tunteen. Ehkä se johtuu siitä, että maisema tuntuu liiankin tutulta, yllätyksettömältä, kun olen siihen Instagramissa ja Værøyn matkailuesitteessä jo useamman kerran ehtinyt törmätä, tai sitten siitä, että autenttista luontokokemusta häiritsevät selkäni taakse jäävät tutka-aseman rakennelmat.

Mutta koska on keskikesä ja koko yö yhtä valoa, meillä on onneksi hyvin aikaa lähteä vielä toisellekin patikalle. Niinpä me emme palaakaan samaa reittiä takaisin vaan suuntaamme kulkumme kohti noin kolmen kilometrin päässä siintävää Hornetin huippua.

Lofootit Værøy patikointi

Koko reitti vuoren harjannetta pitkin Håheialta Hornetille tuntuu jotenkin taianomaiselta. Keskiyön aurinko valaisee ja värittää maisemaa lämpimän kullan sävyillä, ja me saamme nauttia näistä uskomattomista näkymistä Länsivuonolle – taas kerran – aivan kaksin.

Lofootit Værøy patikointi
Lofootit Værøy patikointi

Håheialta Hornetin huipulle me kävelemme reilussa tunnissa. Polku on pääosin helppokulkuinen, eikä edes korkeanpaikan kammosta kärsivä mieheni joudu juurikaan kipristelemään jalkapohjiaan maisemia ihaillessaan.

Lofootit Værøy
Lofootit Værøy patikointi

Mutta skumppapullon me uskallamme avata vasta sitten, kun olemme laskeutuneet Hornetin huipulta hieman tasaisemmalle ja turvallisemmalle maaperälle.

Skumppaa kuksasta siemaillessamme voimme ihailla Länsivuonolle avautuvia maisemia sekä ihmetellä alapuolellamme olevaa Værøyn vanhaa lentokenttää, joka suljettiin vuoden 1990 tuhoisan lento-onnettomuuden jälkeen, jossa kaikki viisi koneessa ollutta henkilöä menehtyivät.

Lofootit Værøy

Skumppatuokion jälkeen me hieman haikein mielin jätämme taaksemme tämän kauniin maiseman ja lähdemme laskeutumaan polkua pitkin takaisin patikkapolun lähtöpisteeseen, jonne olemme polkupyörämme jättäneet.

Lofootit Værøy

Paluumatka Hornetilta on noin kahden kilometrin mittainen, ja siihen meiltä kuluu aikaa noin 45 minuuttia.

Kello on jo reilusti yli yksi yöllä, kun olemme takaisin pyöriemme luona, ja ranteessani oleva Suunto kertoo, että patikkareittimme pituudeksi on tullut yhteensä 7,86 kilomeriä ja taukoineen retkeen on kulunut aikaa 3 tuntia 43 minuuttia.

Jos meillä olisi ollut vielä se yksi kokonainen päivä aikaa, niin kuin alkuperäisessä suunnitelmassamme olisi ollut, olisin halunnut tehdä vielä ainakin yhden patikan tai sitten lunnisafarin päästäkseni tarkkailemaan näitä veikeän suloisia oranssinokkaisia lunneja, joita Værøyn saarella pesii. Ja komeileehan tämä sympaattinen puffini myös Værøyn vaakunassa!

Aiemmin Værøylla metsästettiin lunneja sekä niiden lihan että untuvan takian. Nykyää lunnit ovat kuitenkin täällä uhanalaisia eikä niiden metsästys ole sallittua.

Skotlanti lunnit
Tämän suloisen lunnin kuvasin Skotlannin lunnisaarella eli Lungalla.

Tiesitkö, että on olemassa lunnikoiria (Norsk lundehund) ja lunnikoirat ovat saaneet alkunsa juuri täällä Værøyn saarella? Lunnikoiria käytettiin 1600-luvulta alkaen metsästämään lunneja ja etsimään niiden munia. Ja vuoden 1900 maissa koiria oli jäljellä enää eristäytyneessä Mostadin kylässä. Nykyään lunnikoiria on maailmassa reilut 1000, ja se onkin yksi maailman harvinaisimmista roduista. Metsästykseen lunnikoiria ei kuitenkaan enää käytetä!

Værøyn majakka – majoitusvinkki erikoisia majoituksia rakastavalle!

Jos olisin ennen matkaamme tiennyt, etä Værøylla olisi mahdollista yöpyä majakassa, olisin varmasti Airbnb-mökin sijaan varannut meille yön täältä!

Lofootit Værøy majakka
Værøyn majakka on rakennettu vuonna 1880. Se poistui käytöstä vuonna 2008, mutta nyt se on remontoitu majoituskäyttöön!

Me tapaamme Værøylla, lähtöpäivänämme helikopterikentällä, naisen, johon olemme muutama päivä aiemmin – epäonnistuneella helikopterilennollamme – tutustuneet, ja hän näyttää meille kuvia ja videon majakasta, jonka luona me juuri hetkeä aiemmin olemme olleet kävelemässä. Naisen valokuvat – toisin kuin minun – on otettu majakan sisältä.

Majakka todellakin näyttää aivan uskomattoman hienolta. Ja mikä parasta, koko majakan voi todellakin varata omaan käyttöön vaikka vain yhdeksi yöksi!

Jos haluat tietää, miltä sisältä täysin remontoitu majakka näyttää, kannattaa katsoa alla oleva video.

Lisätietoa majakasta, hinnoista ja sen varaamisesta löydät täältä.

Yksi huono puoli majakassa kuitenkin on, ja se kannattaa ottaa huomioon, jos varaa itselleen majakkayön. Majakka nimittäin sijaitsee aivan kalatehtaan takana, jota juuri parhaillaan ollaan laajentamassa. Toivon vain, että majakka saa kuitenkin pysyä paikallaan ja tehtaan ympäristö maisemoidaan muuhun luontoympäristöön sopivaksi.

Hyvästit Lofoottien suloiselle Værøylle

Minilomamme Værøylla päättyy, kun nousemme taas helikopterin kyytiin – tällä kertaa onneksemme kirkkaassa, sumuttomassa säässä.

Værøy on ollut ihana ja todellakin paljon muutakin kuin tämä Instagramin rakastama Håheian patikkapolku. Täällä olemme saaneet nauttia Lofoottien autenttisesta tunnelmasta, villistä luonnosta ja rauhasta, joka vallitsee kaikkialla – jopa siellä kaikkein trendikkäimmällä Instagram-polulla!

Lofootit Værøy

Reissuterveisin Heidi ♡

Lisää vinkkejä Værøyn saarelle voit lukea täältä Visit Værøyn sivulta.
Jos helikopterilento Værøylle kiinnostaa, löydät lisätietoa täältä.


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni♡.

Copyright © 2022 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

6 Comments

  • Itse en ollut kuullutkaan Værøyn saaresta, vaikka Lofooteilla olenkin käynyt. Paljonko muuten helikopterilento maksoi ja sai saiko siitä jotain alennusta tms. kun laskeutuminen ei onnistunutkaan?

    Tuo Breivikan ranta näyttää upealta, ja lopulta teillä kävi ihan hyvä tuuri siinä mielessä, että sää Værøyn saarella näyttää olevan upea. Ja kieltämättä nuo patikkapolut näyttävät hienoilta, jotenkin tulee Färsaaret mieleen.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      4.9.2022 at 18:41

      Kiitos Mikko kommentistasi ja hyvistä kysymyksistä! Noista hinnoista olisin voinut juttuunkin kirjoittaa. Helikopterilento maksoi noin 110€, mutta saatiin saman tien rahat takaisin lennolta, jolla emme sitten päässeetkään perille. Lisäksi meille maksettiin hotellimajoitus, saatiin kyyti hotellille ja lisäksi päivällisliput hotellin ravintolaan. Kaikki toimi siis erinomaisesti. Soittivat myös perään ja kysyivät, haluammeko aamulennolla lentää Værøylle, mutta eivät tietenkään voineet antaa takuuta, että päästäis aamulennollakaan perille asti 😀 . Nytkin merisumu tuli ihan yllättäen. Mikään ennustus ei ollut sellaisesta varoittanut! Itse asiassa kaikki helikopterilennolla olleet matkustivat samalla aamulautalla Værøylle kuin mekin – kukaan ei uskaltanut valita enää helikopteria. Ja lautta (jos ei ole autoa mukana, autosta veloitetaan maksu) on ilmainen!

      Totta, Værøyssa on jotain samaa kuin Färsaarissa! Ja meillä oli tosiaan tosi hyvä tuuri, kun saatiin ihan huippu kelit. Säähän tuolla voi olla ihan mitä vaan eikä oikein ennustuksiinkaan voi luottaa. Vähän niin kuin. Färsaarilla…

      Reply
  • Eila / Metkaamatkustelua
    4.9.2022 at 15:41

    Olipa kiva lukea juttusi ja katsoa upeita kuvia Lofoottien eteläosista. Kävin noilla seuduilla ”linturetkellä” kesäkuussa 1973. Matka Bodøstä Lofoottien eteläosiin pienehköllä laivalla on jäänyt kauhukokemuksena mieleeni. Valitettavasti en ole kirjoittanut paperivalokuvieni taakse sen paikkakunnan nimeä, johon rantauduimme Bodøstä tultuamme. Sieltä jatkoimme lyhyen matkan kalastajaveneellä saareen, jonka nimeksi olen merkinnyt Vedø. Googlen kartta ei sitä nimeä tunne. Linkki vie lähes 50 vuoden takaisiin muistoihin: https://matkustelua.blogspot.com/2006/11/1973.html

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      4.9.2022 at 20:09

      Kiitos Eila kommentistasi ja ihana, että linkitit oman tarinasi tähän. Kuvat teidän reissulta oli niin nostalgisen ihania! Wau! Ja voin todella uskoa, että pikku laivalla matka Bodøstä on voinut olla painajaismainen! Meidänkin lautalla jokaiselle paikalle oli jaettu oksennuspussit ja olen kuullut, että aina silloin tällöin niille tosiaan on tarvetta. Onneksi meille sattui tyyni sää!

      Reply
  • Minulle Værøy ei näyttänyt kovin valjulta, ainakaan kuvistasi päätellen. Siellä on maisemia, joita en koskaan aikaisemmin nähnyt. Niin nolo kuin se on, en koskaan näytänyt Norjassa. Oli monta kerta aikomuksia, mutta etelänloma voitti aina. Ongelmana oli aina se, ettemme koskaan olleet lomalla kesällä (Suomessa asuessamme). Kun työntekijöitä piti päästä lomille kesäisin, itselleen ei jäänyt itselleen kun kevät ja joulu.

    Näin paljon kuin tiedän, Norja on parhaimmillaan juuri kesäisin. Muina sesonkeina se on fifty/sixty, ettei sinne ole asiaa. Nyt kun asutaan etelässä, Norja on taas noussut bucket listaan. Maisemat ovat siellä ainutlaatuisia.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      7.9.2022 at 09:17

      Kiitos Nadine kommentistasi! Ei Værøy tosiaankaan “valju” ollut, vaan I H A N A ! Tältä yhdeltä patikalta vaan odotin jotenkin liikoja, niin sitten se ei enää säväyttänytkään, luultavasti ne selän taakse jäävät (kuvista pois rajautuvat) Naton rakennelmat ahdisti, mutta sitten kun lähdimme harjannetta toiseen suuntaan ja maisema avautui 360 astetta, niin oli ihan mieletön fiilis!
      Norjan – ja Suomessakin Lapin – yötön yö kesällä on todellakin jotain kokemisen arvoista! Suosittelen todella kesäistä matkaa Pohjois-Norjaan. Siellä todella on ainutlaatuiset maisemat, niin kuin totesit. Itse vähän haaveilen Norjasta myös syksyllä. Ruska-aika, kun voi jo nähdä myös revontulia, voisi olla mielettömän upea1

      Reply

Leave a Reply