Menu

Pyhä-Luoston vaiettu helmi Soutaja on lumikenkäilijän ykkösvalinta

Pyhä-Luoston yksi kauneimmista talviretkikohteista on Soutaja. Voisi kuvitella, että Soutaja-tunturi 373 metrin korkeuteen kurottavine huippuineen olisi jotenkin vähäpätöisempi kuin sen isommat sisarukset, Pyhä-Luoston tunturijonon komeat Kultakero (500m), Ukonhattu (457m) ja Noitatunturi (540m), mutta mitä vielä! Soutaja-tunturilta on niin hulppeat tunturimaisemat – juuri tänne komealle kolmikolle päin – joten uskallan väittää, että näkymät Soutaja-tunturilta saavat kokeneimmankin tunturinkävijän huokailemaan ihastuksesta.

Siksi onkin yllättävää, että Soutajasta ei ole kukaan hiiskunut mitään. Se on vaiettu salaisuus, pieni hiomaton helmi, jonka talviretkeilijä saavuttaa kaikkein parhaiten lumikenkäillen.

Soutajatunturi_Pyha_Luosto_lumikenkaily

Soutaja-tunturi on oiva päiväretkikohde lumikenkäilijälle ja talvipyöräilijälle

Ennen saapumistamme Pyhä-Luostolle olen ahkerasti googletellut mahdollisia päiväretkikohteita. Koska kamera & sukset -yhtälö on osoittautunut turhan hankalaksi, olen päätynyt tutkimaan erityisesti sopivia lumikenkäreittejä. Pyhä-Luoston talvireittikarttaan on merkitty neljä eri lumikenkäreittiä: Tunturiaavan luontopolku (8km:n rengasreitti), Soutaja-tunturin janareitti (7 km), Lampivaaran lumikenkäreitti (10 km, rengasreitti) sekä lumikenkäreitti Luostolta Torvisenmajalle (8km). Näiden reittien korkeuskäppyröitä vertailtuani olen tullut siihen tulokseen, että Soutaja-tunturi saattaisi olla näistä kaikkein kiinnostavin.

Jostain syystä Googlen kätköistä en kuitenkaan löydä mitään tarkempaa tietoa Soutajasta. Ei edes retkeilijän paras ystävä Luontoon.fi-sivusto puhua pukahda Soutajasta mitään. Herääkin epäilys, onko Soutaja siis niin mitäänsanomaton, ettei sitä kannata edes mainita.

Lopulta löydän Pyhä-Luoston Facebook-sivulta, maaliskuulta 2019, maininnan:

Soutaja – kiistatta yksi Pyhän parhaista paikoista ympäri vuoden.
Tähän aikaan vuodesta saavutettavissa liukulumikengillä tai lumikengillä, vaikka varsinaista ylläpidettyä reittiä ei huipulle menekään. Huipulta löytyy tulistelukota. Oletko jo käynyt?

Päätän uskoa Facebookia ja suunnata ensimmäisenä lomapäivänä lumikenkineni Soutajalle.

Soutajatunturi_lumikenkaily

Soutaja-tunturin lumikenkäreitti – 8 km tykkylumia ja tunturimaisemia

Lähdemme matkaan heti aamun valjettua. Aamukahdeksalta olemme jo parkkeeranneet automme Soutajantien varresta löytämällemme pienelle parkkipaikalle, lähelle reitin alkupistettä, hypänneet lumikenkiin ja aloittaneet matkamme kohti Soutajan huippua.

Vuoden 2019 Facebookin tieto osoittautuu vanhentuneeksi, sillä nyt Soutajalle vie hyvin ylläpidetty reitti, joka on tarkoitettu niin lumikenkäilijöille kuin talvipyöräilijöillekin.

Alkumatkasta tämä leveä talviurheilubaana halkoo laihavartisten mäntyjen asuttamaa metsää, ja minua hieman arveluttaa, onko tämä reitti sittenkään sopiva seikkailunhaluiselle maisemabongarille. Reitti on leveä kuin autotie ja selvästi merkitty. Eksymisen vaaraa ei siis todellakaan ole, ja reitille mahtuisi useampikin talvituristi kulkemaan vaikka rinnatusten – mikä ei tietenkään näin korona-aikaan olisi suotavaa. Onneksi sellaisesta ryysiksestä ei näyttäisi täällä olevan mitään vaaraa. Saamme kulkea kaikessa rauhassa: ketään ei ole edessä eikä takana eikä koko retkemme aikana vastaankaan tule yhtä ainutta lumikenkäilijää tai pyöräilijää.

Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily

Pikku hiljaa reitti alkaa nousta loivasti ylöspäin, ja puolisen tuntia ja reilut kaksi kilometriä käveltyämme maisema muuttuu askel askelelta valkoisemmaksi ja epäilykseni alkavat karista.
Ehkä tämä reitti sittenkin oli oikea valinta.

Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily

Ja kun valkeuden keskeltä lehahtaa lentoon vitivalkoiseen talvipukuun sonnustautunut riekko, olen varma siitä, että tästä on tulossa hyvä päivä.

Soutajatunturi_Pyha_Luosto_lumikenkaily

Soutaja-tunturin pikkusisko Ranta-Soutaja jää meidän vasemmalle puolelle, mutta me jatkamme vielä eteenpäin, sinne missä tunturin vitivalkea huippu pikkuhiljaa alkaa häämöttää. Ja siellä tunturin laella meitä näyttäisi odottavan auringossa hohtava pumpuliparatiisi, todellinen tykkytaivas.

Soutajatunturi_Pyha_Luosto_lumikenkaily

Varsinainen ylläpidetty talvireitti päättyy tänne Soutajan kodalle, jonne matkaa on kertynyt 50 minuuttia ja 3,3 kilometriä. Soutajan tulistelupaikka on söpö ja varmasti retken arvoinen, mutta maisemia täältä kodalta ei vielä pääse ihailemaan. Parhaille maisemapaikoille kun nousua on jäljellä vielä lähes kilometrin verran.

Parhaat tunturimaisemat tarjoillaan Soutajan huipulta

Soutajatunturi_Pyha_Luosto_lumikenkaily

Kodalta lähtee huippua kohden polku, joka pikkuhiljaa sekoittuu lumeen, kunnes häviää näkymättömiin. Vaikka tänne asti olisi pärjännyt talvikengissäkin, nyt lumikenkiä todella tarvitaan! Ilman lumikenkiä huipun valloitus saattaisi muuttua aikamoiseksi uppuroinniksi. Siispä talvipyöräilijänkin kannattaa pakata mukaan lumikengät, jottei reitin paras osuus jäisi kokematta.

Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily

Kun kapuamme kohti Soutajan huippua ja tätä valossa kimaltavaa maisemaa, jalat tuntuvat kevyiltä. Mitä ylemmäksi nousen, sitä kevyemmäksi itseni tunnen.

Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily

Tunturin laella meitä odottaa talviparatiisi – ja talven viimeinen päivä.
En voi olla tuntematta haikeutta katsoessani tätä ympärilläni levittäytyvää lumoavaa kauneutta, joka pala palalta mätkähtelee alas auringon lämmössä.

Ympärilläni levittäytyvä tykkymeri ja tunturin alla haahuilevat pastellipilvet tekevät maisemasta epätodellisen – aivan satumaisen kauniin. Aurinko hohtaa kevättä ja antaa jo lupauksia tulevasta, mutta en voi olla surematta joka kerta, kun kuulen lumen mätkähtävän puiden oksilta hangelle. Tykkypuut ovat riisuutumassa jo kevättä varten, mutta minä haluaisin vielä hetken pitää kiinni tästä lumoavasta talvesta.

Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily

On kummallista, ettei tästä ihanuudesta ole tullut Instagramissakaan vastaan yhtä ainutta kuvaa. Nykyään kun kaikki on jo kuvattu satoja ja tuhansia kertoja, on vaikea enää löytää paikkaa, jossa kokisi olevansa löytöretkeilijä, löytävänsä jotain uutta ja ihmeellistä – kuvaamisen arvoista. Niinpä Soutajasta tulee minulle erityisen merkityksellinen, täydellinen löytöretkeilyn kohde.

Pyha_Luosto_talvireitit

Parasta on, ettei täällä ole ketään muita. Lumi on koskematonta, kimaltavaa puuteria, eikä hangella näy edes suksen tai kengän jälkiä merkkinä siitä, että joku muu olisi ollut täällä ennen meitä.

Vaikka reitti Soutajan huipulle Soutajantiellä sijaitsevalta parkkipaikalta on vain neljä kilometriä ja matkaan meiltä on kulunut reilu tunti, tuntuu kuin olisin ehtinyt vaeltaa ihan toiseen maailmaan. Jos olin ennen talvilomaani harmitellut, etten päässyt matkustamaan vuorille, ihailemaan Maideiran Pico do Arieiron kaltaisia uskomattomia maisemia, en harmitellut enää. Olin löytänyt yllättävästä paikasta, Pyhätunturin kupeesta, oman suomalaisen variantin Pico do Arieirosta. Ei yhtään vähäpätöisemmän, erilaisen totta kai, mutta omalla tavallaan vieläkin lumoavamman.

Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily
Soutajatunturi_Pyha_Luosto_lumikenkaily
Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily

Täällä kaiken tämän valkoisen pumpuliavaruuden keskellä, kaukana muista ihmisistä, meillä on hyvä tilaisuus kurkistaa tähän tykkyparatiisiin myös lintuperspektiivistä. Täällä emme droneinemme voi häiritä ketään.

Dronen avulla saan maisemien lisäksi tallennettua myös kuvamuistot meistä – tässä talven kauneimmassa maisemassa.

Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily
Soutaja_tunturi_talvireitti

Kurkistamalla tähän maisemaan yläilmoista käsin, hullaannun ja huumannun vielä enemmän. Luovutan välillä dronen miehelleni ja lompsin ympäri valkeaa autiutta ja huutelen ja huidon miehelle ohjeita.

– Ota vielä kuva, kun minä kävelen tuonne päin!

Pyha_Luosto_talvireitit
Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily
Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily

Välillä vaihdetaan videomoodiin, ja välillä on pakko vähän hullutellakin. Heittäytyä hankeen tekemään lumienkeleitä silläkin uhalla, että lunta on pian selässä ja sukissa.

Kuvaussession jälkeen avataan eväsreppu. Kuunnellaan, kun lumi mätkähtelee maahan, hörpitään lämmintä kaakaota ja nauretaan, kun tuntuu niin hyvältä. Täällä pumpulinkeveässä keväässä, talven kauneimmassa maisemassa, on helppo unohtaa koronakurjimus ja nauttia hetkestä. Olla onnellinen. Vapaa ja onnellinen.

Soutaja-tunturi Pyhä-Luosto lumikenkäily

Illalla, kun me olemme jo seuraavalla retkellämme kapuamassa kohti Pyhätunturin huippua, saapuu myrskytuuli. Se riepottelee pitkin tuntureiden lakia ja saa kauneimmat tykyt valahtamaan puiden harteilta maahan.

Seuraavana aamuna tykkylumien koristama talvimaisema onkin muuttunut jo ihan toiseksi. Onneksi olen sitä ennen ehtinyt kokea Soutaja-tunturin kaikkein kauneimmillaan.

Retkeemme Soutaja-tunturilla meni aikaa älykelloni mukaan yhteensä 3 tuntia 15 minuuttia. Matkaa kertyi kaikkiaan 8,79 kilometriä. Elämysten ja onnen tunteiden määrä oli sitä vastoin mittaamaton. Soutaja-tunturin talvireitti onkin ollut yksi koko talven kohokohdista, elämys josta en voi olla hiiskumatta muille.

♡ ♡ ♡

Pääset kurkkaamaan Suuntoni piirtämän kartan ja käppyrät reitistämme täältä.
Pyhä-Luoston virallisen lumikenkäily- ja talvipyöräilykartan taas löydät täältä.


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2021 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

24 Comments

  • Milloin olittekaan tuolla retkellä?

    Näyttää todella upealta ja on tosiaan yllättävää, että mainio ja usein varsin kattava luontoon.fi-sivusto ei tuosta reitistä mainitse mitään. Ja nuo dronella otetut kuvat, niistä huomaa hyvin, että saitte olla noissa maisemissa ihan kahdestaan! Voi hyvin olla, että mekin suunnataan noihin maisemiin ensi talvena, niin täytyy pitää Soutaja-tunturi silloin mielessä.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      28.3.2021 at 15:09

      Oltiin Soutajalla helmikuun viimeisenä päivänä. Oli tosiaan huimaa, että vaikka oli talvilomaviikko, ei koko retkellä nähty ketään. Tai ihan loppumatkasta yksi hiihtäjä. Sai kyllä rauhassa droneakin lennättää. Ehdottomasti suosittelen talviretkeä Soutajalle!

      Reply
  • Menninkäinen
    28.3.2021 at 18:22

    No enpä ollut minäkään Soutajasta aiemmin kuullut. Taas yksi paikka lisää to-go-listalle. Maisemat on varmasti komeat tuolta myös kesäaikaan.
    Oletteko rekisteröineet dronenne? Oliko hankalakin homma? Nimim. sain piskuisen dronen joululahjaksi, enkä ole vielä kunnolla perehtynyt niiden rekisteröimiseen…

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      28.3.2021 at 18:57

      Joo, olen rekisteröinyt ja suorittanut nettitentin, vaikkei se minulle olisi ollut pakollinen, kun kuulun lennokkikerhoon ja sitä kautta saa erivapauksia. Rekisteröinti on kyllä kaikille pakollista. Ei yhtään hankalaa, mutta maksaa (30€ / 1 vuodeksi, 75€ / 3 vuodeksi tai 100€ / 5 vuodeksi.) Mutta sitten saa ilmaiseksi (kuukausi aikaa) suorittaa sen nettitentin. Jos sun drone painaa alle 250g, ei tarvitse rekisteröidä. Muussa tapauksessa pitää. Tästä linkistä pääset rekisteröimään:
      https://www.droneinfo.fi/fi/rekisteroityminen-ja-teoriakoe

      Reply
      • Menninkäinen
        28.3.2021 at 19:28

        No sitä mä olin lukevinani, että tarpeeksi pieniä ei tartte rekata. Mulla siis semmonen, jolla ei edes pääse kuin n. 6 m korkeuteen…

        Reply
        • Heidi - Maailman äärellä
          28.3.2021 at 19:31

          No ei varmasti tota sun siis tartte rekisteröidä!

          Reply
  • Kohteena maailma / Rami
    29.3.2021 at 02:10

    Hieman harmittaa näitä kuvia katsellessa, että en ole tänä vuonna tykkylumia nähnyt. Tammikuussa Rovaniemellä ei ollut vielä satanut tarpeeksi lunta, maaliskuun alussa ne oli ehtinyt jo puista lähtemään.

    Luosto voisi olla tulevaisuudessa hyvä talvilomakohde – sopivan pieni ja rauhallinen. Luonto- ja perhematkailuun siten varsin toimiva.

    Se tarvitsee todeta, että Noitatunturi on ollut vaikein patikointireitti mitä olen Suomessa kesällä kiertänyt. Kauheaa kivikkoa koko matka, oli aika työlästä huiputtaa. Mutta tietysti sen arvoista, kun pääsi lopulta perille lähtöpaikkaan 🙂

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      29.3.2021 at 10:34

      No meillähän tosiaan Pyhällä kävi niin, että se meidän ensimmäinen lomapäivä Soutajalla oli sitten viimeinen tykkypäivä! Tuli niin paljon plusasteta ja sitten illaksi vielä kauhea tuuli, joten seuraavana päivänä ei sitten enää tarvinnutkaan juuri ihailla tykkyjä. No jotain sentäs Ukko-Luostolta vielä löytyi.

      Jännä muuten, ettei Rovaniemellä ollut vielä tammikuussa tarpeeksi lunta tykkyihin, kun Kuusamossakin oli, kun siellä olimme joululomalla. Mutta eipähän se lumi aina tasaisesti sada. Kuusamo on selvästi sellainen lumimagneetti!

      Sekä Pyhä että Luosto (olin ensimmäistä kertaa) vaikuttivat tosi kivoilta. Juteltiin hiihtolenkillä konkaripariskunnan kanssa, jotka kuulemma jo vuosia ovat aina vaan palanneet Luostolle, niin hekin kehuivat, että on tosi hyvä paikka, kun käy lähinnä kokeneita hiihtäjiä ja retkeilijöitä, ei mitään bilettäjiä, niin on täydellinen kohde juurikin lapsiperheille tai muuten rauhallista kohdetta kaipaaville. Mies kävi Pyhällä rinteessä lautailemassa, ja ei tarvinnut jonotella hisseihin. Lumikenkäretkillä ei tullut oikeastaan koskaan ketään vastaan!!! Hiihtämässä jonkin verran porukkaa, mutta ei todellakaan ruuhkaksi asti. Rinteitä lähimmillä laavuilla oli lapsiperheitä, ne me sit jätettiin suosiolla välistä.

      No kiva tietää, ettei Noitatunturille sit niin vaan kipaista auringonnousua katsomaan! Nyt talvella se näytti siltä, että helppohan tonne ois mennä, mutta kun se Isokuru, jonne ei ole talvella asiaa, olisi siinä välissä. En tosiaan kivikkopatikoista juurikaan nauti, joten ehkä sitten Noitatunturi ei mene ensimmäiseksi mun listalle, kun suunnittelen ensi kesän retkiä.

      Reply
  • Eveliina / Reissukuume
    29.3.2021 at 06:36

    Mielettömiä maisemia ja kuvia! 🙂 Soutaja on itselleni uusi tuttavuus, joten oli mielenkiintoista lukea siitä!

    Täällä haaveillaan myös dronen ostosta. Minkälainen sulla on? Oletko ollut tyytyväinen? 🙂

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      29.3.2021 at 10:42

      Soutaja oli kyllä aivan ihana retkikohde! Ja kun ei osannut odottaa mitään, niin se tuntui varmasti sitäkin upeammalta!

      Minulla on Mavic Air 2, johon olen kyllä ollut tosi tyytyväinen. En tosin ihan mahdottomasti vielä ole ehtinyt lennättämään enkä ole ehtinyt tutustua mihinkään erikoisominaisuuksiin, mutta kesällä pitää sitten perehtyä enemmän, kun sormet ei jäädy niin nopeasti?. Jos ihan pro vehkeen haluaisi, niin sitten Mavic 2 Pro ois varmaan hyvä valinta, mutta sen hinta pompsahtaa jo sen verran, etten itse tosiaan uskaltanut ensimmäisenä ostaa niin kallista, kun ei ollut etukäteen mitään käsitystä edes siitä, miten koko kopterin saa edes ilmaan. Otin tohon varalta sellaisen vakuutuksen, että vuoden aikana saisin 2 dronea hukata ja saisin tilalle uuden (tais maksaa vain pari kymppiä!). Vielä en ole hukannut… mutta ehtiihän tässä vielä?.

      Reply
  • Eveliina | Korkkarit rinkassa
    30.3.2021 at 21:34

    Todellinen salainen helmi näköjään kyseessä! Ihania kuvia <3
    Hanget näyttävät ilmakuvissa ainostaan (luultavasti) teidän jälkiä. Tuollaisen retkikohteen kun löytää, pääsee tuntemaan usein sitä ihan käsittämätöntä luontovapautta.

    Tuonne lähtisin ehdottomasti itsekin!

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      31.3.2021 at 09:06

      Kiitos Eveliina♡.
      Kyllä, vain meidän jälkiä siellä näkyy – ehdittiin kyllä aika lahjakkaasti kävellä ristiin rastiin tunturia. Lumen aikaan kun se on turvallista, kun lumi suojaa herkkää kasvillisuutta. Pääsee kerrankin poikkeamaan poluilta. Ja eipä sinne huipulle asti tosin mitään polkua nyt ollutkaan.
      Oli kyllä hieno päiväretkikohde! Juuri sopivan mittainenkin, ei liian uuvuttavan pitkä. Jaksoi illalla vielä lähteä reposretkelle. Eli jos Pyhä-Luostolle suuntaat, niin lämmin suositus Soutajalle!

      Reply
  • Mari/Kodinvaihtaja
    31.3.2021 at 06:21

    Kairosmajan facesivujen perusteella Soutaja oli minulle tuttu. Sinne ei ollut vielä huollettua hiihtoreittiä marraskuussa, joten jäi välistä. Mutta taitaapa olla parempi lumikengillä, kun majan jälkeen vasta kauneus alkaa!!! Harmittelin kyllä, kun olin nähnyt kivoja kuvia. Tykkylumet on niin tuuliherkkiä, harmittelin tänne Saariselälle maaliskuun puolivälissä tullessani tykkylumien puutetta. No onneksi korkeammilla kohdilla oli vielä vähän, mutta paria päivää myöhemmin nekin tippuivat.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      31.3.2021 at 09:14

      Se hiihtoreitti ei tosiaan mene sinne tunturin huipulle, taitaa kiertää tunturia, joten ehdottomasti suksien lisäksi kannattaa hypätä lumikengille, jos talviaikaan haluaa tutustua tarkemmin Soutajaan.
      Meilläkin tämä loman ensimmäinen päivä oli se kaikkein kaunein tykkylumipäivä. Seuraavan päivän reitiltä puut olivat suurimmaksi osaksi jo riisuneet talviasunsa.

      Reply
  • Jenna
    3.4.2021 at 20:49

    Tulipa jotenkin tosi hyvä mieli tästä postauksesta! Pystyn hyvin kuvittelemaan tuon onnen hetken, niin ihanaa että lähditte hieman tuntemattomille poluille ja että se kannatti ?

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      6.4.2021 at 13:21

      Voi kiitos Jenna! Tämä olikin oikea hyvän mielen retkipäivä♡. Ja on kyllä ihana löytää tällaisia helmiä.

      Reply
  • Taina / Seikkailupyöräilijä
    5.4.2021 at 11:39

    Aivan mielettömän upeita talvimaisemia jälleen kerran! Herää kyllä halu päästä tuollaisiin talvimaisemiin… Toivottavasti ensi vuonna tulisi tilaisuus pienelle talvilomalle vähän pohjoisemmassa!

    Huikeita nuo drone-otokset myös. Dronen hankinta kiinnostaisi itseäkin, mutta ne taitavat olla hinnoissaan. Lisäksi oma reissaustyylini suosii erittäin keveitä kantamuksia ja drone toisi taas vähän lisää pakattavaa… Minkä verran oma dronesi painaa ja vie tilaa? Niin ja millainen akun kesto noissa on?

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      6.4.2021 at 13:31

      Kiitos Taina♡. Kyllä mullekin on tällaisten retkien jälkeen syntynyt oikea Lappi-kuume, joten haluaisin kyllä minäkin ensi talvena päästä taas takaisin pohjoiseen.

      En itsekään viitsi raahata dronea läheskään kaikille retkilläni. Onhan siitä oma vaivansa. Toi mun drone painaa 570g (ja vie päivärepusta tilaa melkein kolmanneksen omassa kantolaukussaan). Pienempi vaihtoehto olisi DJI Mini, joka painaa vain 250g ja on selvästi edullisempikin, mutta ottaa ihan laadukasta kuvaa ja videota. Tosin saattaa olla tuulella sitten aika epävakaa, kun on niin kevyt.
      Mun dronen (Mavic Air 2) yksi akku kestää noin puoli tuntia. Kannattaakin jo saman tien hankkia ainakin yksi vara-akku.

      Reply
  • Upeat on maisemat huipulla! 🙂 Itse olen tunturiseikkailuista innostunut vasta hiljattain ja kävimme Riisituntunturilla myös jokin aika sitten. Meidän maisemat ei kuitenkaan olleet näin upeat, eikä ilmakaan ollut parhain. Ihanalta näyttää aurngonpaisteessa nuo tykkylumikuusimaisemat! 🙂 Hyviä dronekuvia, on viime aikoina ollut mielessä, että drone voisi olla mukava seuraava hankinta. Uusia seikkailuja ja kertomuksia odotellessa! Hyvää kevättä sinne. 🙂

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      6.4.2021 at 13:35

      Kiitos Johanna! Riisitunturi taisi muuten olla minun elämäni ensimmäinen tunturi, jonne menin tykkjä ihmetelemään joitakin vuosia sitten. Mutta niinhän se on , että sää voi vaikuttaa kyllä aika paljon omaan retkikokemukseen. Meille sattui Soutajalle niin täydellinen keli, etä siitä tuli väkisinkin ihan huippu reissu.

      Drone on kyllä kuvaukseen kisa lisä, vaikkei sitä läheskään aina viitsikään ottaa mukaan raahattavaksi. Enkä itse halua lennättää paikoissa, joissa muita ihmisiä. Ja nykyiset säädöksetkin sitä jo rajoittaa.
      Ihanaa kevättä myös sinulle!

      Reply
  • Saara M
    10.4.2021 at 18:29

    Kävimme tämän tekstin innoittamana eilen Soutajalla. Nyt pääsi kävellen ilman lumikenkiä huipulle. 4 ja 6 vuotiaat mukana, välillä piti kantaa ja vetää pulkassa ylämäkeen. Laskimme liukureilla ja pulkalla polkuja alas. Kiitos tästä vinkistä!

    Reply
  • Heidi - Maailman äärellä
    10.4.2021 at 18:44

    Voi kun ihana kuulla, että postaukseni innoitti teidät lähtemään tälle retkelle. Ja kuulostaa siltä, että teillä on ollut tosi kiva retkipäivä! Kivaa kevättä ja mukavia tuleviakin retkiä♡.

    Reply
  • Virpi
    23.1.2022 at 10:01

    Hei. Soutajalla kiinnostaisi käydä nyt talvella. Mitä sanot liukulumikengistä, pääsiskö niillä toteuttamaan reissun? Ollaan niitten suhteen ihan aloittelijoita. Näytti kyllä ihanan rauhaisalle paikalle. Onko reitti hyvin merkitty ettei eksy?

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      23.1.2022 at 12:45

      Hei Virpi, kiitos kommentistasi. Minä en ole koskaan kokeillut liukulumikenkiä, joten en oikeasti mitään varmaa pysty sanomaan, mutta voisin kuvitella, että Soutajan reitti voisi olla aika ihanteellinen paikka aloittelevalle liukulumikenkäilijälle. Reitti oli viime talvena, kun me sinne mentiin, todella hyvin merkitty sinne laavulle asti. Siitä ylös huipulle ei ollut merkintöjä, mutta ei siinä mielestäni (ainakaan hyvällä säällä) mitään eksymisen vaaraa ole.
      Ihanaa tulevaa retkeä teille!

      Reply

Leave a Reply