Menu

Syksyn parhaat patikkaretket Dolomiiteilla – 9 lumoavan kaunista reittiä

Updated 21.11.2021

Dolomiittien syksy on ehkä kauneinta mitä olen eläissäni nähnyt! Rosoisen jylhät vuoret, auringon valossa hehkuvat kultaiset lehtikuuset ja smaragdin vihreää välkkyvät vuoristojärvet ovat melkein jotain epätodellisen kaunista.

Syksy onkin täydellistä aikaa lähteä patikoimaan Dolomiiteille: sesonkiaika on ohi ja suosituimmillakin reiteillä on jo hiljaista, joten näistä jylhän kauniista maisemista saa nauttia kaikessa rauhassa. Useilla reiteillä on suorastaan kummallisen hiljaista!

Jos haluaa päästä ihastelemaan Domiittien hehkuvaa ruskaa, paras aika matkustaa Dolomiiteille on tavallisesti lokakuun kaksi viimeistä viikkoa.

Toki syksyiset patikkaretket vaativat hieman enemmän suunnittelua, sillä suurin osa Dolomiittien vuorille vievistä hisseistä sulkeutuu viimeistään lokakuun puolessa välissä, juuri ennen kauneinta ruska-aikaa. Lisäksi useimmat rifugiot ovat jo kiinni, joten päiväreppuun joutuu pakkaamaan reilusti omia eväitä.

Dolomiittien parhaat patikkareitit syksyllä
Rifugio Zsigmondy-Comici

Matkustin Dolomiiteille elämäni ensimmäisen kerran lokakuussa 2018. Auringossa hehkuvat vuoret ja kultaisina leiskuvat lehtikuuset tekivät minuun silloin niin suuren vaikutuksen, että tiesin palaavani jonain päivänä takaisin. Syksyllä 2021 – koronakurimuksen jälkeen – oli vihdoin aika palata.

Niin syksyn 2018 kuin myös 2021 matkojeni kohokohtia olivat patikkaretket Dolomiittien mahtipontisille vuorille ja smaragdia ja turkoosia hehkuville vuoristojärville. Löysin retkilläni useita helmiä – reittejä jotka toimivat erinomaisesti juuri syysaikaan, ja kokosin nyt nämä tutkimusretkieni tulokset blogipostaukseksi. Siispä tässä 9 ihanaa patikkareittiä, jotka kannattaa kiertää juuri syysaikaan!

Syksyn parhaat patikkareitit Dolomiiteillä

  1. The Tre Cime di Lavaredo
  2. The Tre Cime di Lavaredo Val Fiscalinan kautta
  3. Lago Federa
  4. The Lagazuoi
  5. Rifugio Fonda Savio
  6. Adolf Munkelin polku
  7. Lago di Praies
  8. Alpe di Siusi
  9. Sasso Lungo

Huom. väliotsikoihin merkitsemäni ajat sisältävät kaikki meidän lukuisat kuvaus- ja evästauot, joten lyhyemmillä tauoilla vikkeläjalkainen patikoija pystyy kiertämään reitit (jopa) reilusti nopeammin! Otsikoihin merkitsemäni matkojen pituudet ovat taas urheilukelloni mittaamia (joskus ylimääräisiä ketunlenkkejäni sisältäviä) matkoja, jotka saattaa poiketa virallisista reittikylttien osoittamista matkalukemista.

1. Tre Cime di Lavaredo: 12 km ja 5 tuntia
(vaativuustaso: melko helppo)

Tre Cime di Lavaredo on Dolomiittien ikoninen klassikko – reitti, joka sopii hyvin koko perheelle. Voin vain kuvitella, miten ruuhkainen tämä klassikkoreitti voi kauniina kesäpäivänä olla, joten sesonkiaikaa reilusti hiljaisempi syksy sopii täydellisesti tämän klassikon kiertämiseen. The Tre Cime di Lavaredon reitti on helppokulkuinen, ja se johdattaa uskomattoman kauniisiin vuorimaisemiin. Ei siis ihme, että tästä reitistä on tullut niin suosittu.

Hyvä idea on tulla tänne jo auringonnousun aikaan, sillä kirkkaana päivänä auringonnousun värit ovat täällä ihan uskomattoman kauniit.

The Tre Cime di Lavaredon reitti alkaa Rifugio Auronzolta (2320 metristä), jonka luona on iso parkkipaikka.

Huom. Rifugio Auronzolle Misurinasta johtava maksullinen tie on auki toukokuun lopusta vain lokakuun loppuun. Vuonna 2021 maksu henkilöautosta oli 30€.
Lisätietoja löydät täältä.

Dolomiitit
Rifugio Auronzo

Jo heti alkumatkasta tällä reitillä pääsee lumoavan kauniisiin maisemiin.

Polku on selkeä ja helppokulkuinen eikä eksymisen vaaraa ole – ellei sitten tämän lumoavan kauniin maiseman sokaisemana harhaudu täysin pois polulta.

Yksi syy, miksi rakastankin Dolomiiteilla patikointia, on se, että täällä on lukuisia kauniita reittejä, jotka ovat ainakin teknisesti helppokulkuisia ja aina selvästi merkittyjä. Dolomiitit on siis loistava patikkakohde myös ihan aloittelijoille!

Tre Cimen reitillä alkumatkasta ohitetaan pieni kappeli, ja heti sen jälkeen saavutaan Rifugio Lavaredolle, joka tosin sulkeutuu jo syyskuussa, niin kuin useimmat Dolomiittien rifugiot. Ja kun noin puolet matkasta on taitettu, noustaan Rifugio Locatellille, ehkäpä Dolomiittien suosituimmalle rifugiolle, 2405 metrin korkeuteen.

Täältä on upeat maisemat sekä näille kolmelle komealle huipulle että kauniille, pienille vuoristojärville.

Dolomiitit
Dolomiitit

The Tre Cime di Lavaredon ympyräreitin loppupuolella on vielä suloisen rouhea kahvila, joka on kiva taukopaikka, vaikkei enää lokakuussa olekaan auki.

Virallinen The Tre Cime di Lavaredo -reitin pituus on 10 kilometriä ja ohjeellinen kiertoaika 3 tuntia ja 30 minuuttia. Reitti on kyllä niin kaunis, että suosittelen nautiskelemaan maisemista ilman kiirettä ja varaamaan reitille reilusti aikaa. Me saimme kulumaan täällä helposti 5 tuntia!

Reittimme kartalla:

2. The Tre Cime di Lavaredo Val Fiscalinan kautta: 19 km ja 8 tuntia (vaativuustaso: melko vaativa)

Toinen, selvästi tuntemattomampi mutta vähintään yhtä upea reitti The Tre Cime di Lavaredon maisemiin ja Rifugio Locatellille kulkee Val Fiscalinan kautta. Reitti ei ole teknisesti juuri sen vaikeampi kuin lyhyempikään Tre Cime di Lavaredon reitti, mutta vaativuutta lisää tämän reitin pituus. Opaskirjani Shorter walks in the Dolomites mukaan reitti on 17 kilometrin mittainen, mutta oman mittaukseni mukaan meille kertyi matkaa (pienen edes-takaisen osuuden kanssa) jopa 19 kilometriä.

Monipuolisuudessaan tämä reitti on kuitenkin mielestäni ehdottomasti yksi kiinnostavimmista Dolomiittien patikoista ja siksi ehdottomasti pitkän taivalluksen väärti!

Dolomiitit patikointi syksyllä

Reitti lähtee hotelli Dolomitenhofin luota (1454 metristä), missä on tilavat maksulliset parkkipaikat autoille. Ensimmäiset 20 minuuttia kuljetaan leveää, tosi helppokulkuista polkua pitkin ensimmäiselle rifugiolle, Rifugio Fondo Vallelle. Täältä polku pikkuhiljaa kapenee ja alkaa kivuta ylöspäin. Alkumatka reitistä on sama meno- ja paluumatkalla, mutta pian saavutaan risteykseen, josta kannattaa ehdottomasti lähteä vasemmalle, reittiä nro 103, joka johdattaa Rifugio Zsigmondy-Comicille.

Mitä ylemmäksi polku kiemurtelee, sitä komeammiksi maisemat muuttuvat. Erityisesti näin lokakuun lopulla, kun ruska on kullannut lehtikuuset, maisema on suorastaan henkeäsalpaavan kaunis. Kaiken lisäksi reitti on ainakin näin lokakuussa uskomattoman hiljainen. Kohtaamme vain muutaman reippaan patikoijan, jotka ohittavat meidät kiireesti, kun minä olen pysähtynyt kuvaamaan edessä aukeavaa vuorimaisemaa tai mies on pysähtynyt kiikaroimaan vastapäisille vuorille.

Tiukin nousu on juuri ennen Rifugio Zsigmondy-Comicia, mutta ei mitään liian uuvuttavaa!
Täällä, 2224 metrin korkeudessa, noin kolmen tunnin patikoinnin jälkeen, me pidämme ensimmäisen evästaukomme. Ja voit uskoa, että kaakao maistuu täydelliseltä näissä maisemissa.

Huom! Jos et halua tehdä koko pitkää ympyrälenkkiä, hyvä idea on myös patikoida tänne Rifugio Zsigmondy-Comicille ja palata (alamäkeä) takaisin lähtöpisteeseen.

Rifugio Zsigmondy-Comici

Me kuitenkin jatkamme matkaamme kohti seuraavaa rifugiota eli Rifugio Pian di Cengiaa.

Reitti nro 101 johtaa Rifugio Zsigmondy-Comicilta Rifugio Pian di Cengialle ja sieltä Rifugio Locatellille.

Patikkamatka Rifugio Pian di Cengialle – 2528 metrin korkeuteen – on edelleen suurimmaksi osaksi nousua, mutta hulppeat maisemat ovat jokaisen askelen arvoiset. Matkaan meiltä menee 1h 15 min.

Sekä ennen että jälkeen Rifugio di Cengian on muutama kapea ja kivikkoinen kohta, mutta ei mitään vaikeaa eikä edes korkeanpaikan kammoiselle haastavaa.

Rifugio Pian di Cengia
Dolomiitit

Rifugio di Cengialta matka jatkuu Rifugio Locatellille. Matka on suurimmaksi osaksi armollisesti melko loivaa alamäkeä. Vain lopuksi on pieni sykettä nostava nousu.

Matkan varrella vastaan tulee muutama kaunis, pieni vuoristojärvi.

Kun olemme patikoineet tunnin ja 15 minuutin edelliseltä rifugiolta, saavumme tähän tuttuun maisemaan, Rifugio Locatellille, jossa vierailimme jo kolme vuotta aiemmin. Tämä on reitin ruuhkaisin piste, tosin näin lokakuun lopussa ruuhka tarkoittaa reilua kymmentä ihmistä.

Syömme täällä viimeiset eväät ja jatkamme sitten kohti loppusuoraa, ja valitettavasti reitin tylsintä osuutta. Loppumatka (7 kilometriä) on onneksi suurimmaksi osaksi alamäkeä, mutta välillä sen verran kivistä, että vauhti on pakko pitää maltillisena.

Kun alkumatkasta tuttu Rifugio Fondo Valle vihdoin tulee näkyviin, huokaisen helpotuksesta. Pitkä taivallus on tehnyt tehtävänsä: väsyttää ja on taivaallista tietää, että pian pääsemme pitsan ja viinilasin äärelle.

Reittimme kartalla:

3. Lago Federa – 9,5 km ja 4 tuntia
(vaativuustaso: melko helppo)

Vierailu Lago Federalla kannattaa ehdottomasti – jos vaan suinkin mahdollista – ajoittaa juuri lokakuun loppupuolelle, sillä tämä reitti on tunnettu Dolomiittien ehkä kauneimmasta ruskasta. Jos haaveenasi on ottaa Lago Federalta kaunein mahdollinen valokuva, kannattaa tänne tulla jo aikaisin aamulla, kun aamuaurinko lankeaa lumoavan kauniisti Lago Federaa reunustavien kultaisten lehtikuusten oksille.

Me vierailimme Lago Federalla ilta-aikaan, joten kuvausolosuhteet eivät olleet kaikkein optimaalisimmat, mutta silti tämä reitti oli aivan uskomattoman kaunis.

Reitti alkaa sillalta, joka tunnetaan nimellä Ponte di Rocurto (myös navigaattorimme löysi paikan tällä nimellä!). Tien varressa on parkkipaikka ja kyltti reitille nro 437, joka johdattaa upean näköalapaikan kautta Lago Federalle ja Rifugio Palmierille, joka on auki aina marraskuun alkuun saakka! Kerrankin siis rifugio, josta saa ruokaa sesongin ulkopuolellakin.

Aika nopeasti tämäkin reitti alkaa kivuta ylöspäin, mutta kapuaminen palkitaan pian kullanhohtoisilla vuorimaisemilla. Täältä on upeat maisemat tunnetulle The Cinque Torrille ja ja sen viereisellä huipulla (kuvassa The Cinque Torrin oikealla puolella) nököttävälle Rifugio Nuvolaulle saakka!

Noin tunnin mittaisen ja hieman hengästyttävän ylämäkikävelyn jälkeen saavutaan näköalapaikalle, jossa on penkki, missä voi vaikka nauttia termarikaffet samalla, kun ihailee edessä aukeavia vuorimaisemia.

Viimeiset 20 minuuttia Lago Federalle polku kiemurtelee alkumatkaa selvästi tasaisemmassa maastossa.

Perillä meitä odottaa kuvankaunis vuoristojärvi, jonka me kierrämme verkkaisesti maisemia ihaillen.

Järven kierrettyämme saavumme Rifugio Palmierille, missä iltapäivän patikamme kruunaa lautasellinen höyryävän lämmintä keittoa, lasi punaviiniä, kuppi kahvia ja pala omenakakkua.

Näin lokakuun lopussa ainoastaan tämän rifugion ravintola on auki. Majoittua täällä ei siis enää näin myöhään syksyllä voi, mutta jos voisi, täällä pääsisi jopa saunomaan näissä aivan uskomattomissa satukirjan maisemissa!

Koska ilta on jo pitkällä, meidän on pakko palata.

Jos olisimme tulleet Lago Federalle heti aamusta, niin kuin suosittelen, olisimme voineet jatkaa matkaa ja kiertää koko Croda da Lagon upean vuorijonon. Ensi kerralla sitten!

Reittimme kartalla:

4. The Lagazuoin: 9,5km ja 5 tuntia (vaativuustaso: keskitasoa)

Jos kaipaa helppoja patikkaretkiä, niin Lagazuoille kannattaa ehdottomasti tulla silloin, kun rinnehissit ovat toiminnassa. Lagazuoin hissi on syksyisin auki noin lokakuun puoleen väliin. Hissimatka tekisi tästä reitistä super helpon, mutta jos haluaa kokea Lagazuoin maisemat auringonousun aikaan ja ilman ruuhkia – eikä pelkää sykettä nostavaa nousua – on Lagazuoi täydellinen valinta kauniin syyspäivän patikaksi!

Reitti lähtee Passo Falzaregolta. Alkumatka kapuaa tylsästi laskettelurinnettä pitkin, mutta toisaalta juuri sen takia tänne on turvallista lähteä nousemaan jo aamuhämärissä. Meidän lähtömme hieman viivästyy ja aurinko ehtii nousta ennen kuin pääsemme huipulle, mutta onneksi jo rinteestä on melko komeat maisemat vastapäisille vuorille ja kultaiseen lehtikuusikkoon .

Noin 45 minuutin rinnekävelyn jälkeen alkaa vihdoin oikea polku ja löydämme ensimmäiset reittimerkitkin (reitti nro 402).

Myös maisema muuttuu askel askelelta yhä komeammaksi.

Hulppeiden vuorimaisemien lisäksi matkan varrella pääsee ihmettelemään ensimmäisen maailmansodan aikaisia rakennelmia: tunneleita, ampuma-aukkoja ja bunkkereita.

Viimeinen noin 15 minuutin mittainen ylämäkipuristus Rifugio Lagazuoille on hieman haastava jäisen polun ja irtokivien takia, mutta perillä odottaa taas kerran niin häikäisevät maisemat, että matkan rasitukset ja haasteet unohtuvat hetkessä!

Rifugiolta kannattaa jatkaa vielä lyhyt, noin 15 minuutin helppokulkuinen nousu Lagazuoi Piccololle, 2778 metrin korkeuteen.

Sieltä voi ihailla näkymää vaikka rifugiolle ja haaveilla siitä, että jonain syksynä pääsisi viettämään yön tänne tähtien alle. Näkisi samalla reissulla niin auringonlaskun kuin -nousunkin – ilman että tarvisisi aamu- ja iltahämärissä kiivetä ja laskeutua pitkin rinnettä.

Vinkki seikkailunhaluiselle! Rifugio Lagazuoilta, hissiaseman luota voi paluumatkan tehdä ensimmäisen maailmansodan aikaista tunnelia pitkin. Patikkaoppaani mukaan paikoin pimeä ja liukas tunnelimatka kestäisi noin tunnin. Ahtaanpaikan kammoisena päätin tunnelin sijaan (tylsästi) palata takaisin samaa reittiä kuin olin ylös tullutkin.

Reittimme kartalla:

5. Patikka Rifugio Fonda Saviolle – 8,5km ja 4 tuntia (vaativuustaso: keskitasoa)

Patikka hurmaavalle Rifugio Fonda Saviolle alkaa Lago d’Antornon luota. Pikku järvi Lago d’Antorno on jo itsessään vierailun arvoinen. Kun saavumme paikalle aamuauringon noustessa järven rannalla onkin jo rivi innokkaita valokuvaajia tallentamassa muistikorteilleen, kuinka ylväänä kohoavan vuoren ääriviivat kauniisti piirtyvät tyynen järven pintaan.

Lago d’Antorno

Minäkin päätän tallentaa kuvan omalle muistikortilleni ennen kuin kierrämme järven ympäri ja jatkamme siitä varsinaiselle reitille: ensin autotien vartta mäkeä alas ja sitten käännös vasemmalle. Itse asiassa täällä varsinaisessa lähtöpisteessäkin olisi pieni parkkipaikka, joka näin lokakuun lopun tiistaiaamuna ammottaa tyhjyyttään.

Täältä lähtee reitti nro 115. Ensin sukelletaan metsään, missä polku lähtee tuttuun tapaan kiemurtelemaan mäkeä ylöspäin.

Tiheä metsä jää onneksi nopeasti taakse, ja pian olemme jo häkellyttävän kauniissa vuorten ympäröimässä laaksossa.

Lyhyen tasaisemman osion jälkeen reitti alkaa taas kivuta yhä ylemmäs. Loppumatkasta vastaan tulee vielä parhaat päivänsä nähneet portaat, mutta onneksi ne näyttävät pahemmilta kuin todellisuudessa ovatkaan.

Perillä, noin tunnin ja 20 minuutin nousun jälkeen, meitä odottaa hulppealla paikalla – 2367 metrissä – sijaiseva Rifugio Fonda Savio.

Rifugio Fonda Savio

On uskomatonta, miten hiljaista täällä on. Ainoastaan alppinaakat saapuvat paikalle samalla silmänräpäyksellä, kun me avaamme eväspussimme.

Rifugio Fonda Saviolta voisi tehdä ympyrälenkin takaisin Lago d’Antornolle. Mutta alkumatka – todella jyrkkä alamäki vuorenrinnettä pitkin – näyttää sen verran haastavalta, että päätämme palata takaisin samaa reittiä kuin tulimmekin.

Reittimme kartalla:

6. Adolf Munkelin polku – 11km ja 4 tuntia
(vaativuustaso: melko helppo)

Yksi kuvauksellisimpia – ja varmasti myös kuvatuimpia – kirkkoja Dolomiiteilla on pieni St. Johanin kirkko Ranuin kylässä, komean Odlen vuorijonon edustalla. Kuvausretki kirkolle on helppo yhdistää samalle päivälle kuin patikkaretki Adolf Munkelin trailille, sillä lähtöpiste tälle tunnetulle polulle on vain reilun 5 kilometrin päässä kirkolta.

Auton voi jättää Zanser Almin parkkipaikalle, joka sijaitsee lähellä Rifugio Zannesia.

Adolf Munkelin polku on helppokulkuinen eikä korkeuseroakaan ole kuin nelisensataa metriä, joten patikka sopii hyvin vaikka lapsiperheille.

Helpokulkuisuudesta huolimatta Adolf Munkelun polku vie hengästyttävän kauniisiin vuorimaisemiin: aivan Odle-vuorten juurelle ja kauniille alppiniityille.

Reittimme kartalla:

7. Lago di Praies: 4km ja 1,5 tuntia
(vaativuustaso: helppo)

Lago di Praies on varmasti Dolomiittien kuuluisin ja valokuvatuin järvi. Niinpä se on myös yksi ruuhkaisimmista Dolomiittien kohteista. Tämä on yksi syy, miksi tänne kannattaa saapua sesonkiajan ulkopuolella. Siitä huolimatta auringonnousun aikaan Lago di Praiesin ranta on täynnä valokuvaajia. Näin oli jo vuonna 2018, jolloin me täällä vierailimme.

Silti Lago di Praies on mielestäni vierailun arvoinen – ainakin kerran elämässä! Ja kun jatkaa matkaa ruuhkaiselta rannalta eteenpäin, huomaa nopeasti karistavansa turistijoukon taakseen. Useimmat tänne tulevat kun haluavat vain ottaa rannasta sen klassisen kuvan veneineen ja vuorenheijastuksineen.

Niinpä kauniin ympyrälenkin järven ympäri saa lokakuussa tehdä hyvin todennäköisesti kaikessa rauhassa, ilman muita retkeilijöitä.

Järven kiertävältä lenkiltä voi jatkaa matkaa pitemmällekin, vaikka Rifugio Biellalle saakka.

Lago di Braiesin ympyrälenkki lähtee Hotel Lago di Praiesin luota. Täältä löytyy maksulliset parkkipaikat, jonne auton voi jättää.

8. Alpe di Siusi: useita erimittaisia reittejä (vaativuustaso: helppo)

Lumoavan kaunis alppilaakso Alpe di Siusi/Seiser Alm on täydellinen vaihtoehto, jos kaipaa rankempien vuoripatikoiden välissä jotain kevyempää. Alpe di Siusin ylätasangolla on useita erimittaisia patikkareittejä, ja patikoiden välissä voi istahtaa johonkin alueen monista ravintoloista, jotka palvelevat myös lokakuun lopussa.

Alpe di Siusi on sesonkiaikaan pakattu täyteen turisteja, joten hiljainen lokakuu on oiva vaihtoehto, jos haluaa nähdä tämän Dolomiittien kauneimman laakson ilman ruuhkia.

Alpe di Siusin laakso on erityisesti auringonnousun aikaan kaunis kuvauskohde, eikä vaadita mahdotonta ponnistusta, jotta näihin maisemiin pääsee. Helpointa alueen tutkiminen tietyisti olisi, jos varaisi majoituksen Alpe di Siusilta.

Dolomiitit

Jos kuitenkin majoittuu jossain muualla, on Alpe di Siusille saapuvan on hyvä tietää muutama seikka.

Alpe di Siusille johtava vuoristotie on nimittäin suljettu kokonaan päiväturisteilta klo 9.00 – 17.00. Siispä tänne pääsee ajamaan ennen auringonlaskua, mutta ei tosiaan enää aamuyhdeksän jälkeen. Pois toki pääsee ajamaan ennen kello iltaviittäkin. Tosin auringonlaskunkin aikaan täällä on satumaisen kaunista, joten poislähdön kanssa ei kannata pitää kiirettä!

Päiväturistin kannattaa jättää auto Compatschin maksulliselle parkkipaikalle.

Jos kuitenkin haluat nukkua pitempään etkä kiirehtiä Alpe di Siusille jo auringonnousun aikaan, hyvä ja helppo vaihtoehto on saapua tänne hiihtohissillä Siusin tai Ortisein kylästä. Nämä hissit toimivat aina marraskuun alkuun saakka.
Lisätietoa hissien aikatauluista ja hinnoista löydät täältä.

Me vietimme Alpe di Siusilla koko päivän. Heräsimme aamulla klo 5.30, ajelimme mutkaista pimeää vuoristotietä ylös Alpe di Siusille, jätimme auton Compatschin parkkipaikalle, kävelimme aamuhämärässä otsalamppujen valossa hiekkatietä ylös kauniille kuvauspaikoille ja auringon noustua kiersimme laaksossa useammakin reitin, lähes 30 kilometriä.

Illalla auringon laskettua palasimme takaisin autolle – otsalampun valossa.

Yksi päivän aikana kävelemistämme reiteistä kartalla:

9. Sasso Lungo: 13 km ja 5 tuntia
(vaativuustaso: keskitasoa)

Päädymme kiertämään Sasso Lungon päivänä, jonka piti olla meidän lepopäivä. Matkalla Cortinasta Ortiseihin saan idean: käydään matkan varrella pikaisesti katsomassa, miltä näyttää Sasso Lungo. Ja koska ollaan jo lokakuussa, ei rinnehissi Sasso Lungolle enää pyöri. Niinpä tämä retki vaatii näin syksyllä hieman enemmän jalkavoimia.

Reitti alkaa Passo Sellan rinnehissiltä, 2183 metrin korkeudesta. Jos haluaisi kiertää pitemmän kautta, voisi täältä suunnata kohti Rifugio Augustoa ja sieltä edelleen kohti Rifugio Pertiniä ja Rifugio Sassopiattoa. Tämä pitempi rengasreitti, joka kiertää Sassolungon lisäksi Sassopiaton, olisi 18 kilometrin mittainen. Meille kuitenkin riittää lyhyempikin matka, joten alamme kavuta rinnehissin alta kulkevaa polkua, joka johtaa johtaa Rifugio Demetzille.

Ensimmäiset puolitoista tuntia Rifugio Demezille on pääosin jalkoja hapottavaa tiukkaa nousua.

Onneksi jo matkan varrelta on upeat näköalat vastapäisille vuorille.

Kun on kavuttu 2183 metristä Rifugio Demetzille 2681 metrin korkeuteen, alkaa kivinen, noin puolitoistatuntia kestävä alamäkiosuus kohti Rifugio Vicenza Sasso Lungoa. Tämä “kivikuru” voi olla alkukesästä talven jäljiltä jäinen ja vaarallisen liukas. Nytkin on syytä varoa irtokiviä, jotka saattavat yllättäen livetä kunnollisten maastokenkienkin alta ja viskata patikoijan nurin.

Rifugio Vicenza Sasso Lungo seisoo jykevänä tässä jylhän karussa maisemassa. Tämä on hyvä paikka pitää evästauko.

Rifugio Vicenza Sasso Lungon jälkeen reilut puolet matkasta on vielä jäljellä, mutta loppumatka on helpompaa ja matka kulkee joutuisasti upeita maisemia ihaillen.

Reittimme kartalla:

Jos loma olisi jatkunut pitempään, olisin halunnut patikoida vielä ainakin Cinque Torrille ja Rifugio Nuvolaulle sekä Secadalle. Mutta onneksi nyt minulla on ainakin kolme hyvää syytä palata takaisin ihanaan Pohjois-Italiaan.

Dolomiittien syksyn parhaat patikkareitit kartalla


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2021 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

35 Comments

  • MARI /Kodinvaihtaja
    14.11.2021 at 20:37

    Wow mitkä kuvat ja reitit. Me vähän sovellettiin meidän Dolomiitti päivinä, nimittäin Italiassa vaihto-oppilasvuotta viettävä tyttöni oli suunnitellut reitit. Hups, oli unohtanut tsekata, että ei silloin huhtikuussa vielä vuorille päässytkään. No nähtiin upeita maisemia, mutta ei lähellekään tällaisia

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      15.11.2021 at 09:20

      Voi apua ja hups tosiaan :D! Kevät taitaa tosiaan olla aika hankala Dolomiiteilla, jos haluaisi patikoida. Osalla reiteille lunta on varmaan aika pitkälle kesään ja kaikki pikku tietkään eivät taida olla auki. Joinain vuosina tosin lokakuun lopussakin saattaa tulla jo lunta niin, että patikointi ja autoilu muuttuu astetta haastavammaksi.

      Reply
  • Ai että, Pohjois-Italia, ja varsinkin Dolomiitit on kyllä kertakaikkisen hieno matkakohde. Teillä näyttää osuneen säät myöskin todella hyvin kohdilleen. Alpe di Siusi näyttää kuvissasi todella kauniilta, olisin halunnut omalla matkalla ehtiä myös sinne, mutta se toteutuukin vasta seuraavalla reissulla.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      15.11.2021 at 09:22

      Dolomiitit on tosiaan ihan mieletön! Kovasti jo haaveilen uudesta reissusta. Joskus haluaisin päästä yöpymään vuorille rifugioihin. Harmi vaan, ettei se onnistu ruska-aikaan. Alpe di Siusi on tosiaan super kaunis, vaikka itse ehkä kuitenkin tykkään enemmän patikoida himpun haastavammilla vuorilla kuin tällaisella tasaisemmalla ylängöllä.

      Reply
  • Milla / Miffa´s
    14.11.2021 at 21:01

    Siis vitsit, mitä maisemia! Ihailin kuvia jo aikasemmin instassa, mutta nyt kyllä viimeistään iski pakottava tarve päästä Dolomiiteille haikkailemaan… Siinä olis kyllä hyvä jatkumo ens vuodelle Lapin ruskasta Italian ruskaan ❤

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      15.11.2021 at 09:24

      Kiitos Milla <3. Sinun tuleva syksy kuulostaisikin aikasta mielettömältä, jos saisit siihen yhdistettyä Lapin ruskan ja Dolomiittien ruskan. Minua harmittaa, etten pysty pitämään syyslomaa Lapin ruskan aikaan, mutta onneksi Keski- ja Etelä-Euroopassa ruskaa pääsee ihailemaan lokakuussa, kun minulla sattuu aina loma olemaan :).

      Reply
  • Tanja for Takeoff
    14.11.2021 at 22:57

    Aivan järisyttävän upeita maisemia ja kuvia! En ole päässyt vielä koskaan patikoimaan Dolomiiteille ja tämän postauksen kuvia katsellessa tuli taas sellainen olo, että sisso, mä pakkaan repun ja tsekkaan koska meiltä lähtee seuraava lento Pohjois-Italiaan.
    Hei muuten, saanko kysyä mitä sovellusta käytät reittien tallentamiseen? Mulla on aikoinaan ollut SportTrackeria sun muuta, mutta tällä hetkellä ei ole mitään käytössä. Haluaisin kans jakaa blogissa reittikarttoja lukijoilleni sekä patikoilta että myös ihan muuten liikutuista reiteistä, mutta tarvisi löytää sellainen sovellus, joka ei vaatisi dataa, eikä veisi kauheasti akkua luurista.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      15.11.2021 at 09:27

      Kiitos Tanja! Dolomiiteilla tosiaan riittää näitä mielettömiä maisemia!
      Minulla on Suunnon urheilukello, joka tallentaa kulkemani reitit ja sillä on oma sovellus. Osa noista kartoista on taas tehty mun vanhalla Polarilla, joka oli mukana, kun vuonna 2018 patikoitiin Italiassa.

      Reply
      • Tanja for Takeoff
        28.11.2021 at 12:17

        No mä mietinkin että silläkö nuo on kun huomasin sinun käyttävän Suuntoa, kiitos tiedosta!

        Reply
  • Eveliina / Reissukuume
    14.11.2021 at 23:09

    Herranjumala, miten hienoja kuvia ja maisemia!! Jäin tuijottelemaan niitä pitkäksi aikaa. Tallensin postauksen kirjanmerkkeihin, jotta pääsen helposti fiilistelemään tätä toistekin! 🙂

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      15.11.2021 at 09:28

      Kiitos Eveliina♡. Dolomiitit on niin ihana! Katsoi siellä melkein minne tahansa, niin näkee upeaa kauneutta. On kyllä jo kova ikävä takaisin….

      Reply
  • Anne | Elämää Nomadina
    15.11.2021 at 10:52

    Upeita kuvia ja mainioita reittivinkkejä, kiitos tästä!! Dolomiiteilla patikoiminen on meilläkin aika korkealla reissusuunnitelmien listalla, ja tämä kannusti huomioimaan myös lokakuun potentiaalisena ajankohtana. Kolme vuotta sitten kesällä tehtiin yksi pitkä päiväpatikka Dolomiittien itäosissa, ja sekin kokemus oli mahtava, mutta ihan näin hienoihin maisemiin ja korkeuksiin ei päästy, vaikka vuorenhuipuille noustiinkin. Päiväreissujen lisäksi suunnitelmissa on myös pidempi ja haastavampi vaellus joko teltassa tai rifugioissa yöpyen, mutta se olisi parempi toteuttaa kesäaikaan.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      15.11.2021 at 11:28

      Kiitos Anne kommentistasi♡. Minäkin olen nyt ryhtynyt haaveilemaan sellaisesta Dolomiittien-reissusta, että öitä voisi viettää rifugioissa. Patikoisi päiväsaikaan vuorelle ja viettäisi yhdessä rifugiossa yön tai kaksi. Tätä unelmaa ei tosiaan harmillisesti voi toteuttaa ruska-aikaan, mutta itse ajattelin syyskuuta, kun pahimmat ruuhkat on jo ohi, mutta rifugiot ja hissit vielä auki. Tosin minun työn takia syyskuun vapaaksi saaminen vaatii jo aika paljon enemmän järjestelyjä, mutta jospa joskus vielä…

      Reply
  • Aila ja Juha
    16.11.2021 at 11:19

    Olit tehnyt tosi upean oppaan Dolomiiteille, ihan tekisi mieli lähteä itsekin katsomaan muutamia helpoimpia reittejä. Ja kuvasi ovat valtavan hienoja! Noita maisemiakin olisi hienoa nähdä. Jaan kanssasi ihastuksen keltaisiin lehtikuusiin. En ole käynyt Dolomiiteilla, mutta niistä länteen Ranskan puolella ajelimme toissa vuonna ihania vuoristomaisemia, joista nuo keltaiset lehtikuuset tekivät aivan vastustamattomia.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      17.11.2021 at 09:42

      Kiitos paljon kauniista sanoista♡. Keltaiset lehtikuuset todella ovat hurmaavia. Dolomiiteilla ei juuri lehtipuita ole, mutta nämä lukuisat lehtikuuset tekevät Dolomiittien ruska-ajasta aivan uskomattoman kauniin.

      Reply
  • Elina / elinanmatkalaukussa
    16.11.2021 at 21:50

    Niin kaunista ! ❤ Dolomiitit on kyllä aivan upea paikka! Kiitettävästi ootte kyllä ehtineet siellä patikoida, me oltiin huhtikuussa ja tosiaan silloin oli kyllä niin paljon lunta reiteillä, ettei tullut puheeksikaan lähteä patikoimaan. Vähän jänskättiin kun ylitettiin yks vuori kesärenkailla, kun tiet oli jäiset/lumiset – huh. Kiitin kyllä sitä, että ollaan suomalaisia ja tottuneita lumella ajamiseen! Joskus halutaan kyllä tänne palata ja tässä olikin monta eri vaihtoehtoa patikalle!

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      17.11.2021 at 09:46

      Voin kyllä kuvitella, että on jännittänyt kesärenkailla ajella niitä kapeita ja mutkaisia vuoritoteitä. Lokakuun lopussakin Dolomiiteilla joskus sataa jo lunta, joten meitäkin vähän jännitti etukäteen, saadaanko talvirenkaat (vuokrafirma ei etukäteen voinut luvata) ja millainen keli Dolomiiteilla on. Lopulta saatiin kitkat ja kelikin oli kyllä upea. Joskus aikaisina aamuina oli pakkasta, mutta ei erityisen likasta kuitenkaan.

      Reply
      • Sara
        2.9.2023 at 22:57

        Luuletko, että lokakuun eka viikolla pärjää ilman kitkoja, jos suunta esim. Tre Cime tai Alpe di Siusi?

        Reply
        • Heidi - Maailman äärellä
          2.9.2023 at 23:23

          Vuoriston säästä ei voi koskaan tietää. Meillä oli viimeksi kitkat, pyydettiin sellaiset. Erityisesti jos ajelee aikaisin aamulla tai myöhään illalla (ja tietty yöllä) tiet voi olla yöpakkasten myötä liukkaat. Me ollaan oltu vasta lokakuun loppupuolella kyllä reissussa. Mutta olen lukenut, että joskus lokakuussa on tullut reippaastikin jo lunta.

          Reply
  • Pirkko / Meriharakka
    17.11.2021 at 14:29

    Vähemmän patikointia maailmalla harrastavana mieleeni on lähinnä jäänyt jonkun muun puheistä yhdistelmä Dolomiinit ja via ferratat ja jälkimmäiset eivät ehdottomasti kuuluisi reitteihin, joita haluaisin kokeilla! Mutta ilmeisesti tuolla suunnalla helpompiakin reittejä olisi 🙂

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      17.11.2021 at 17:56

      Dolomiiteilla on tosiaan myös näitä vaativia via ferratoja, mutta sellaisille en ole minäkään uskaltautunut. Näillä helpommillakin reiteillä onneksi pääsee tosi upeisiin maisemiin. Eikä Dolomiiteilla tarvitse edes lähteä minnekään pitkälle retkelle, jos ei halua. Hyppää vain autosta ulos jossain parkissa ja melkein saman tien on aina upeissa maisemissa. Mutta haasteita ja eritasoisia ja pituisia reittejä riittää kyllä vaikka kuinka, jos taas sellaisia haluaa.

      Reply
  • Katja / Lähtöselvitetty
    19.11.2021 at 06:23

    Dolomiitit on kyllä upeat. Luonnon jykevyys harvoin välittyy kuvissa, mutta Dolomiittien tapauksessa tältä ei voi välttyä. Minä luulen, että jos jonain päivänä lähden patikoimaan Dolomiiteille, niin Adolf Munkelin polku on ehkä minun valintani. Ihan jo tuon ekan kuvan maiseman takia.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      19.11.2021 at 10:16

      Dolomiiteista on ehdottomasti tullut yksi minun lempikohteistani. Luulen, että jos en vielä ensi vuonna niin sitten seuraavana sinne viimeistään palaan… (taas). KIva kuulla, että esittelemieni patikkareittien joukosta löytyi heti yksi, joka rupesi kiinnostamaan♡.

      Reply
  • Terhi
    19.11.2021 at 12:28

    Kyllä on niin upeat maisemat, että tuollahan vain haukkoisi henkeään ihastuksesta. Varsinkin nuo vuoristojärvet hivelevät silmää. Vahinko, että (sielläkin) rifugiot sulkevat ovensa jo niin aikaisin syksyllä.

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      19.11.2021 at 16:41

      Se on kyllä harmi! Olisi ihana viettää ruska-aikaan, kun on niin rauhallistakin, yö jossain rifugiossa vuorilla ja katsella, kuinka tähdet syttyvät taivaalle.

      Reply
  • No siis terve mikä matka! Ihastelin teidän reissua paaaaljon jo Instan puolella, joten tämä postaus oli kyllä kirsikkana kakun päällä. Meillä on suunnitteilla road trip kotoa Eurooppaan, jossa kohteina on mm. Slovenia ja Italia. Tämä Dolomiitit tuli ihan vain ja ainoastaan sun innoittamana meidän must see -kohteisiin reissua varten. Kiitti siis Heidi! 🙂

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      21.11.2021 at 09:50

      Oi että♡. Nyt oon kyllä niin iloinen siitä, että olen saanut välitettyä Dolomiitit-rakkauttani niin, päätit poimia Dolomiitit teidän tulevan roadripin kohdelistalle. Ja vitsi mikä mieletön matka teillä onkaan edessä! Sloveniakin on niin I H A N A. Tehtiin sinne muutama vuos sitten roadtrip, ja sekin oli ihan huikea reissu. Siellä oli yksi ihan törkeän ihana majoitus, sellainen kuin Chalets Nebasa. kannattaa tsekata, jos osuu yhtään teidän reitille.
      Meidän Slovenian road trip -juttu löytyy täältä, jos haluat kurkata: https://maailmanaarella.com/road-trip-slovenian-kauneimmissa-maisemissa/

      Reply
  • Maarit / Sopusointuja
    28.11.2021 at 11:37

    Apua miten ihania kuvia jälleen! Olen pitkään miettinyt että tekisi mieli lähteä vaellukselle, sellaiselle helpolle, joka sopii kokemattomalle ja jo aikuisemmalle käppäilijälle. Näiltä seuduiltakin löytyisi näköjään meillekin sopiva.
    En ole vähään aikaan käynyt lukemassa blogiasi, mutta nyt korjataan tilanne ?

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      28.11.2021 at 19:26

      Voi kiitos Maarit! Dolomiitit sopii täydellisesti kokemattomalle patikoijalle. Ja luontolomaan on ihana yhdistää vähän luksusta ja valita jokin ihanista majoituksista lähellä patikointireittejä.

      Minulla oli itselläkin välillä vähän hiljaisempi aika blogissa. Ei vaan aika riittänyt blogin kirjoittamiseen eikä toisten blogien lukemiseen. Nyt yritän taas vähän aktivoitua…

      Reply
  • Heidi
    8.5.2022 at 17:20

    Hei! Tuonne suunnittelemme menoa heinäkuussa. Onko siellä myös maastopyöräreittejä ja saako samoilla kävelyreiteillä myös pyöräillä? Onkohan auto ihan välttämätön? Katsoin noita sinun reittikuvauksia, niin aika moneen pitää vissiin mennä autolla johonkin parkkipaikalle, että pääsee reitille. Missähän kannattaa yöpyä, jos viipyy noin viikon verran kohteessa? Entä mistä lentokentältä on helpointa ajaa vuokra-autolla?

    Reply
    • Heidi - Maailman äärellä
      9.5.2022 at 12:08

      Hei Heidi, kiitos kommentistasi. Ihan varmasti Dolomiiteilla on myös pyöräreittejä. Me ei olla pyöräilty Dolomiiteilla eikä näillä kulkemillamme reiteillä pyöräilijöitä ollut (muutamia pyöräilykieltokyltejä näkyi), joten kannattaa googlailla. Pikainen googletus toi esim. tällaisen sivun, josta voit kurkata reittejä: https://www.dolomites.org/things-to-do/cycling/?msclkid=b635e53ccf7511ecbd82cfb6713ad8f9

      Me ollaan oltu kahdesti Dolomiiteilla ja molemmilla kerroilla autolla. Eka keralla vuokrattiin auto Münchenistä ja ajettiin Dolomiiteille Itävallan kautta, missä vietettiin yksi yö. Toisella kerralla ajettiin Bergamosta. Molemmat ihan hyviä vaihtoehtoja. Auto on varmasti hyvä olla Dolomiiteilla. Tosin heinäkuu on varmasti tosi ruuhkaista aikaa ajella kapeilla vuoristoteillä. Osalle reiteistä selviää varmasti julkisillakin. Minä en näitä selvitellyt, koska se ei ollut meille vaihtoehto.

      Jos haluatte kierrellä reittejä eri puolilla Dolomiitteja, suosittelisin varaamaan useamman majoituksen sen mukaan, mitkä reitit eniten kiinnostaa. Tässä toisessa postauksessani oli meidän majoituksista infoa: https://maailmanaarella.com/road-trip-dolomiiteilla/
      Tässä jutussa myös infoa siitä, mitä reittejä oli minkin majoituksen lähellä.

      Reply
      • Sara
        2.9.2023 at 23:01

        Hei kerrotko lisää tuosta autovuokrauksesta Munchenistä: varaditteko ennakkoon, vai ihan paikan päällä vasta? Otitteko suoraan firmalta vai oliko välitysfirma välissä? Sujuiko kaikki hyvin, mitä firmaa suosittelet?

        Reply
        • Heidi - Maailman äärellä
          2.9.2023 at 23:25

          Kyllä, aina ollaan varattu auto ennakkoon ja suoraan firmalta. Jos muistan oikein, otettiin Europcarilta ja kaikki sujui hyvin. On käytettu välillä muitakin firmoja ja ei kyllä koskaan o ollu ongelmia.

          Reply
          • Sara
            2.9.2023 at 23:31

            Oi kun kiva kuulla!
            Tarkoitus olisi tuonne seudulle ja juurikin Munchenista. Tämä Blogi on ollut suureksi avuksi. Ensin vain haaveilin, mutta nyt siitä taitaa tulla totta. Vähän kyllä ne tietullit mietityttää. Että voiko sen Telepassin Saksan vuokraamosta saada, vai meneekö vain sitten siellä ja maksaa kortilla… Jännitystä. Osaatko vinkata, mitä puolta / kautta kannattaisi Saksasta mennä, jos matkan varrella on vielä jotain erityistä, muutoin varmaan Innsbruckin kautta on tarkoitus lasketella.

          • Heidi - Maailman äärellä
            3.9.2023 at 16:03

            Ihana kuulla, että blogista on ollut sinulle inspiraatiota ja hyötyä matkan suunnittelussa. Kannattaa kysäistä siellä autovuokraamossa, miten toimia tietullien kanssa. Viimeksi tosiaan maksettiin aina tietullin kohdalla. Niitä oli (jos oikein muistan) mennessä Dolomiiteille, muttei enää perillä. Saksasta kun mentiin, niin silloin saatiin muistaakseni ostettua joltain huoltoasemalta tarra tms, jolloin ei tartennut puomeilla maksella. Mutta ei sekään ollu lopulta hankalaa, vaikka viimeksi alussa olikin aika säätö, kun ajettiin väärää kaistaa – kun luultiin, ettei meidän tartteis maksaa tulleja.
            Me ajeltiin kans Innsbruckin kautta. Se kai fiksuin reitti. Kiireesti vaan mentiin Dolomiiteille, kun se n sitä ihaninta seutua!
            Laitahan sun reissukuulumisia sitten tänne (tai Instaan), jos vaan viitit. Ois ihana kuulla, miten teidän reissu sujui. Meidänkin piti lähteä taas tänä syksynä, mut mennäänkin nyt sit Lappiin ruskamatkalle ja myöhemmin syksyllä Uuteen-Seelantiin, niin ei raaskita välissä käydä enää Dolomiiteilla.

Leave a Reply