Talvipyöräily Saimaalla, Savonlinnan saaristossa, on unohtumaton luontoelämys

Talvipyöräily Saimaalla, Savonlinnan saaristossa, pitkin jääteitä on unohtumaton luontoelämys. On hämmästyttävää, millaisiin maisemiin ja millaiseen tunnelmaan vain muutamien kilometrien päässä kaupungin keskustasta voikaan päästä. Saimaan saaristo talvisessa asussaan vie reippailijan keskelle arktista paratiisia. Täällä, keskellä Saimaan saaristoa, autiolla jäätiellä, missä hiljaisuuteen sekoittuvat vain tuulen kuiskaukset, on helppo hengittää ja unohtaa arjen kiireet. Tämä on elämys, joka kaikkien Saimaan-kävijöiden pitäisi kokea – ainakin kerran talvessa!

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Savonlinna, Luonto Saimaa -hanke

Saavumme jäätien alkuun aamulla kello puoli kahdeksan. Noin neljäkymmentä minuuttia aikaisemmin olemme ystäväni Pauliinan kanssa heittäneet täpötäydet reput selkään ja startanneet sähköpyörämme. Yhdeksän kilometrin matkan, kotoa jäätien alkuun, olemme singertäneet tukka hulmuten. Kiire katsomaan aamun koittoa on kirittänyt kulkuamme.

Olen jo edellispäivänä käynyt vuokraamassa Savonlinnan keskustasta, Olavinkadulla sijaitsevasta Activity Makerin liikkeestä sähköpyörän, jossa on kunnon nastarenkaat. Tällä sähköavusteisella maastopyörällä pitäisi päästä helposti etenemään, vaikka jää olisi liukas tai kevätauringon pehmentämä.

Sähköpyörällä 10 kilometrin pyöräreitti Savonlinnan keskustasta jäätien alkuun sujuu sutjakkaasti

Reitti kaupungin keskustasta jäätien alkuun on 10,5 kilometriä. Alkumatka keskustasta sujuu näppärästi kaunista maisemareittiä pitkin, ensin Koululahdenkatua pitkin, sitten yli Kyrönsalmen komean maisemasillan ja sitten Savonlinnantien vierustassa kulkevaa kevyenliikenteenväylää aina Mertalan supermarketin kulmille, mistä käännytään oikealle Moinsalmentielle. Aluksi Moinsalmentien vieressä kulkee kevyenliikenteenväylä, mutta Nätkintien risteyksen kohdalla, missä taajama-alue loppuu, se päättyy ja täytyy siirtyä jatkamaan 1,5 kilometrin matka varovasti maantien laitaa pitkin. Näin talviaikaan kannattaa tämä osuus reitistä ajaa todella varovasti, sillä pyöräilijöille varattu piennarkaista on suurimmaksi osaksi vielä lumen ja liukkaan jään peitossa. Onneksi aamusta ei ole vielä juuri lainkaan liikennettä, ja pian pääsemmekin kääntymään oikealle, rauhalliselle Rantakaartilantielle.

Noin 2,5 kilometriä Rantakaartilantietä on sen verran mäkistä, että olen tyytyväinen sähköpyörävalintaani. Ylämäissä voin vain lisätä sähkövoimaa ja tuntuu, kuin melkein liitäisin eteenpäin. Alamäissä taas on pakko jarrutella, sillä vaikka alla onkin nastat, voi petollisen liukas tienpinta tehdä varomattomalle – tai kokemattomalle – talvipyöräilijälle tepposet.

Rantakaartilantieltä käännymme vielä oikealle, Rossilanlahdentielle, ja sitten olemmekin jo perillä jäätien lähtöpisteessä.
Eikä enää ole kiire minnekään!

Kurkkaa Visit Savonlinnan OutdoorActiveen laatima reittikartta täältä.

Jäätie – kurkistus saaristolaiselämän arkeen

Pysähdymme jäätien alkuun ihmettelemään edessämme avautuvaa maisemaa. Enää ei harmita yhtään kesken jääneet yöunet, ja viimeisetkin unihiekat karisevat viimeistään nyt, kun näen, mikä meitä täällä jäällä odottaa. Maisema hehkuu ujosti sineä ja purppuraa ja unenomainen sumuhuntu leijailee jään yllä.

Sydän pompahtelee riemusta, kun polkaisen pyörän taas liikkeelle.

Minulle tämä jäätie sykkii eksotiikkaa. Se tuntuu myös hieman vaaralliselta. Onhan heti jäätien alussa kyltti, jossa muistutetaan siitä, että kuljen jäätiellä täysin omalla vastuulla. Mutta niille saaristolaisille, jotka asuvat täällä Saimaan saarilla, jäätie on osa tuiki tavallista arkea. Jos pitää lähteä kauppaan tai töihin tai postiin, kuljetaan talviaikaan pitkin jäätietä – siihen saakka, kunnes jäät heikkenevät ja jäätiet suljetaan. Sitten matka Saimaan yli saaresta mantereelle taittuu lossilla.

Tämä meidän tämänpäiväinen reittimme kulkee retkisaari Iso-Kankaisen kautta Laukansaareen, joka on juuri tällainen asuttu saari, jossa saaristolaiset asuvat ja minun mielikuvisssani elävät leppoista saaristolaiselämää – ilman tiukkoja aikatauluja. Luultavasti mielikuvani on sokerikuorrutteisen romantisoitu eikä kestä tarkempaa tarkastelua, mutta silti eksyn haaveissani kuvittelemaan itseni asumaan tällaiseen saareen koko vuoden kierron ajaksi: leppoistumaan, maatumaan ja kasvattamaan juuriani yhä syvemmälle maan poveen.

Jäätie vie Iso-Kankaisen retkisaaren kautta Laukansaareen

Mutta sitten on aika lopettaa unelmointi ja jatkaa matkaa – suu onnesta muikeana. Matka jäätien alkupisteestä Iso-Kankaisen retkisaareen on noin kolme kilometriä. Tämän matkan voisi toki kulkea jalankin – tai vaikka suksilla – jos jäätien alkuun haluaisi pyörän sijaan ajella autolla. Eikä mikään tietenkään estäisi ajamasta jäätietä autolla, niin kuin oikeat saristolaisetkin tekevät, mutta ainakin kerran talvessa tämä reitti kannattaa kokea omin lihasvoimin – erityisesti tällaisena aurinkoisena kevättalven päivänä, kun ympärillä levittäytyvän maiseman kauneus saa melkein haukkomaan henkeä.

Mutta sitten on aika lopettaa unelmointi ja jatkaa matkaa – suu onnesta muikeana.

Tosin niinhän siinä käy, ettei pyöräilystä meinaa tulla mitään, kun vähän väliä on pysähdyttävä taltioimaan tätä sumun koristamaa avaraa erämaatunnelmaa.

– Oota, otan vielä yhden kuvan!

Eikä enää sekään harmita, etten tänäkään keväänä ehdi Lapin tuntureille nauttimaan keväthangista.

Miksi lähteä kauas tunturiin, kun saman yltäkylläisen fiiliksen voi saada Saimaalla!
En yksinkertaisesti voi lakata ihmettelemästä ja huokailemasta.

Että voi olla tällaista, erämaista kauneutta, hiljaista valkeaa kauneutta – ihan kotinurkilla!

Matka jatkuu ihmetellessä, ja ensimmäisen jäätieosuuden ajamiseen meillä meneekin nelisenkymmentä minuuttia, sillä vähän väliä pysähtelemme ottamaan kuvia ja videoita – tallentamaan tätä luontoäidin meille tarjoilemaa näytöstä. Ihan kuin en muistaisi kokemaani vähemmälläkin kuvamäärällä.

Iso-Kankaisen saareen päästyämme olisikin jo hyvä aika keittää vaikka aamusumpit, mutta päätämme kuitenkin jatkaa matkaa vielä seuraavaan saareen eli Laukansaareen asti. Olemmehan vasta pääsemässä talvipyöräilyn makuun!

Kun matkamme jatkuu seuraavalle jäätieosuudelle, aurinko on jo ehtinyt hivuttautua korkeammalle ja tuntuu kuin koko maisema olisi yhtäkkiä ruvennut hehkumaan jumalaista, silmät viiruiksi vetävää valoa.

Mutta vaikka aurinko yrittää jo lämmittää, on ilma petollisen kylmä. Ilmassa leijailevien kosteiden sumuhiukkasten tarratessa iholle huomaan hytiseväni kylmästä. Sähköpyörällä ajo tasaisella jäätiellä on yllättävän leppoisaa – varsinkin kun me emme ole täällä tänään tekemässä urheilusuoritusta vaan nautiskelemassa kevättalven kauneimmasta päivästä.

Onneksi olemme kuitenkin varautuneet kylmään ylimääräisellä vaateparrella. Pauliinalla on repussa myös kertakäyttöisiä kädenlämmittimiä, jollaisen minäkin kiitollisen sujautan rukkaseni sisään.

Tällä jälkimmäisellä jäätieosuudella Iso-Kankaiselta Laukansaareen on mittaa noin 3,5 kilometriä. Ei tämä meiltä sen sutjakammin mene kuin edellinenkään jäätieosuus, sillä en edelleenkään malta olla pysähtelemättä vähän väliä. Milloin pitää kuvata jään yllä leijailevaa sumua, milloin jäälle kinostunutta auringon paisteessa kimmeltävää nietosta, milloin taas Pauliinaa, jota pyydän tekemään pienen kierroksen kameralleni.

Jos jäätilanne sallisi, voisi täällä Saimaan saaristossa pyöräillä noin 33 kilometrin mittaisen rengasreitin tämän meidän tämänpäiväisen janareitin sijaan. Rengasreitti jatkuisi Laukansaaresta seuraavalle jäätieosuudelle, joka veisin mantereelle ja sieltä Laitaatsillan kautta Savonlinnan keskustaan.

Visit Savonlinnan OutdoorActiveen kirjoittaman tekstin mukaan reittiä ei kuitenkin talvella 2022 ole avattu:

“Jäätiereitti on auki viimeistä jäätietä Laukansaari-mantere lukuunottamatta (siinä kulkee syväväylä, jonka laivaliikenne jatkui vuoden 2022 puolelle). Viimeisen jäätien oli määrä avautua helmikuun aikana syväväylän jäädyttyä, mutta pitkä lauha jakso aiheutti sen, että jäätietä ei tänä vuonna aukaista lainkaan, eikä koko rengasreittiä voi pyöräillä.” (www.outdooractive.com)

Mutta jääpähän ensi talvellekin jotain uutta koettavaa!

Koska Laukansaaresta eteenpäin ei siis tänä talvena matkaa pääse jatkamaan, käymme vain hakemassa vauhtia saaren korkeimmalta nyppylältä, missä tervehdimme tienpientereella törröttävät pikku tontut, ja käännymme takaisinpäin – kohti Iso-Kankaisen retkisaarta.

Saimaan saaristossa pesii uhanlainen norppa

Talviaikaan Saimaan saaristossa liikkuessa on syytä muistaa, että täällä elää ja asustaa myös uhanalainen saimaannorppa, joka synnyttää poikasensa helmi-maaliskuussa lumikinokseen kaivamaansa pesään. Saimaalla retkeilijöiden onkin siis syytä jättää Saimaan luodot ja saaret rauhaan.

Jo vuodesta 1993 lähtien WWF onkin julistanut joka helmikuu saimaannorpille pesärauhan. Annathan sinäkin norpalle rauhan ja pysyt virallisella reitillä, ettet vahingossa tulisi häirinneeksi norpan pesintää – sillä minkä tahansa lumikinoksen suojissa saattaa olla suloisen norpan ja vastasyntyneen kuutin koti!

Muuta huomioitavaa jäällä liikuttaessa eli talvipyöräilijän muistilista

• Vaikka koskematon hanki kiehtoisi ja fatbike toimisi hangessakin, on syytä pysyä jäätiellä. Sen lisäksi, että saaret ja luodot on kierrettävä kaukaa norpan pesinnän takia, jää voi olla virallisen reitin ulkopuolella petollisen heikko virtausten takia. Erityisesti salmissa ja niemenkärjissä jää on usein heikompaa kuin muualla.
• Kevättalvella jää voi paikka paikoin olla todella liukas, joten nastarenkaat on hyvä idea!
• Muista myös pyöräilykypärä ja aurinkoisina päivinä kunnon aurinkolasit – hyvät lasit suojaavat myös viimalta.
• Vaikka säätiedote lupaisi keväisiä plusasteita, jäällä viima ja aamuisin viipyilevä sumu tekevät ilmasta mittarilukemia paljon viileämmän. Ota siis varuilta reilusti vaatetta mukaan!
• Jos päätät liikkua jäätiellä autolla, muista että nopeusrajoitus on 30km/h ja rajoitusta on ehdottomasti noudatettava! Liian kovat nopeudet voivat johtaa jään särkymiseen, kun jääkuoren alla oleva sula vesi synnyttää jään alle aallon. Erityisesti rannassa pitää ajaa hiljaa. Lisäksi ajoneuvojen turvaväli on vähintään 50 metriä ja ohittaminen jäätielle on kielletty.
• Keväisin jäät saattavat pitää kovaakin pauketta. Se voi kuulostaa pelottavalta, mutta on ihan normaalia!
• Ethän mene heikoille jäille! Kevätjäillä mukana on oltava ainakin naskalit ja ystävä. Puhelimeen on hyvä ladata valmiiksi 112-sovellus.

Ja sitten se tärkein?:
Parhailla retkillä on aina mukana kunnolliset retkieväät!

Talvipyöräilyn Saimaalla kruunaa herkullinen retkiruoka

Kello kymmenen, kolmen tunnin ja reilun 20 kilometrin reippailun jälkeen, olemme takaisin Iso-Kankaisen retkisaaressa.
On varhaisen retkeilijän lounasaika.

Koska herkullinen retkiruoka on mielestämme aina paras osa retkeä, emme tälläkään kertaa ole pakanneet päiväreppuihimme makkarapakettia! Makkaran sijaan menussa on pääruoaksi nachopannua ja jälkiruoaksi nokipannukahvia S’mores-leivonnaisten kera.

Täydellisen retken resepti: unohda grillimakkarat ja panosta sitä vastoin kunnolliseen gourmet-retkiruokaan.

Googlettamalla löytyy retkille aina jotain ihanaa uutta kokeiltavaa. Tällä kertaa Pauliina on löytänyt meille nachopannun reseptin Maistuis varmaan sullekin -blogista.

Pienellä tuunauksella saamme sitä meille sopivan.

Retkeilijän nachopannu

Ainekset

– nachoja
– jauhelihaa (minä valitsen aina onnellisen ja vapaana eläneen hirven lihaa)
– sipuli
– pari valkosipulin kynttä
– suolaa & mausteita maun mukaan (esim. mustapippuria, jauhelihamaustetta ja chilimaustetta tai halutessasi valmis tacomausteseos)
– 1 prk maissia
– 1 prk salsakastiketta
– (mozarella)juustoraastetta

Pinnalle
1 prk creme fraichea
koristeeksi esim. korianteria

Paistan ja maustan jauhelin sipuleineen jo kotona ja pakkaan mukaan pieneen pussiin. Näin ruoka valmistuu tulilla nopeasti – eikä retkireppuun tarvitse pakata niin paljoa polttopuita!

Kun tulet on tehty, levitämme pannulle kerroksittain ensin maustettua jauhelihaseosta, sitten tacoja ja maisseja ja salsakastiketta ja päällimmäiseksi juustaraastetta. Sitten vielä toinen kerros.
Pannu peitetään foliolla ja pannaan tulelle kuumenemaan. Koska kaikki on valmiiksi kypsytetty, ruoan tarvitsee vain lämmetä kunnolla ja juustoraasteen sulaa.

Kun ruoka on lämmennyt ja juuustoraaste sulanut, lusikoidaan päälle creme fraichea ja tuoretta korianteria.

Voilà!

Hyvä retkiruoka – parempi retkimuisto!

Nachopannu ei osoittaudu pelkästään helpoksi retkiruoaksi vaan oikeasti myös super herkulliseksi.

Lounaan jälkeen paahdamme vielä viimeisillä hiilloksilla tikun nokassa vaahtokarkkeja, jotka sujautamme sitten kahden suklaahippukeksin väliin. Tämä suun tahmeaksi tekevä makea herkku täydellistyy, kun sen nauttii itse keitetyn nokipannukahvin kera. Sillä tottahan toki olen pakannut retkireppuuni myös nokipannun kunnon kahvihetkeä varten!

Vinkki! Retkelle kannattaa ottaa mukaan termariin kotona valmiiksi vedenkeittimellä kiehautettua vettä, niin pannukahvi valmistuu nuotiolla nopsaan – ja vähemmillä puilla!

Raukea aamu muuttuu toimeliaisuudeksi retkikansan suunnatessa jäälle

Lounastaukoa pitäessämme aurinko on ehtinyt jo korkealle. Aamusumu on hälvennyt ja kevään lämpö tuntuu poskilla. Voin jo melkein haistaa kevään ensi tuoksun, maan ihanan, makean tuoksun.

Sillä aikaa, kun olemme keskittyneet nuotiolla kokkailuun, ympärillämme uinunut aamun hiljaisuus on yhtäkkiä muuttunut toimeliaisuudeksi: Metsähallituksen väki on saapunut puuhastelemaan rantaan – ovat selvästi tulleet täyttämään nuotiopaikkojen puuvarastoja pian koittavaa retkeilykesää varten; Tulipaikallekin on ehtinyt jo toisia retkeilijöitä, ja retkiasuun sonnustautunut pariskunta kaivaa repustaan makkarapaketin; Rannassa taas mies virittelee ahkiota suunnatakseen yönyliretkelle jollekin Saimaan saarista – ehkäpä omalle kesämökilleen; Kauempana jäällä hiihtäjät sivakoivat kohti aurinkoa eikä koiranpentu millään malttaisi pysyä hihnassa, kun kaikki kevään hajut ympärillä houkuttelisivat tutkimusretkille.

Ehkäpä jossain rantaluodolla, missä aurinko on sulattanut jäähän norpan mentävän aukon, norppakin jo raukeana nauttii kevään ensimmäisistä lämmittävistä säteistä.

Me Pauliinan kanssa juhlistamme tätä täydellistä kevätretkeä Saimaan suloisessa saaristossa poksauttamalla pienen skumppapullon ja nauttimalla kuksalliset tätä kuplivaa kevätjuomaa. Täällä, luonnon lempeässä sylissä, kevään valossa, on helppo hetkeksi unohtaa kaikki mustaksi värittyneet uutiset ja keskittyä hetkeen.

Ja ainakin hetken kaikki tuntuu taas kevyemmältä kantaa.

Taukomme Iso-Kankaisen retkisaaressa vierähtäää huomaamatta lähes kolmen tunnin mittaiseksi. Sinä aikana repussa painaneet polttopuut ovat huvenneet ja reppu on puiden sijaan täyttynyt unohtumattomista retkimuistoista.

On siis aika palata kotiin – seuraavien retkisuunnitelmien äärelle!

Kaipaatko lisää talvisia vinkkejä Saimaan seudulle? Lue siinä tapauksessa myös artikkelini Parhaat vinkit aktiivisen talvilomaan Saimaalla.

Vai suunnitteletko jo tulevaa kesälomaa? Vinkkejä aktiiviseen luontolomaan Saimaalla löydät taas täältä: 10 Saimaan luontokohdetta, jotka on pakko kokea.

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni♡.

Copyright © 2022 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.