Öiset seikkailut Pyhä-Luostolla ja vinkit yökuvaukseen

Olin päättänyt, että jos pohjoisen lomalleni luvataan revontulia, kapuan tunturiin. Jo toisen lomapäivän iltana reposennuste näyttääkin lupaavalta. Vaikka säätiedote povailee pilviä, päätän lähteä yrittämään.

Revontuliretki Pyhätunturin huipulle

Kartan mukaan lyhyin reitti Pyhätunturin huipulle vie läpi laskettelurinteen.  Kartta ei kuitenkaan paljasta, miten jyrkkä reitti on. Ja pitemmältäkin se tuntuu kuin kartta antaa ymmärtää. Välillä tuntuu kuin kapuaisimme ylös pystysuoraa seinää – nelinkontin. Ilman lumikenkien piikkejä kiipeäminen olisi mahdotonta.

Tunturin huipulla meitä vaanii hullu tuuli. Se yrittää kaataa meidät kumoon ja nostattaa maasta jääkiteitä, jotka kimpoilevat silmiin ja poskille. Yritän riuhtoa huppua ja huivia kasvojeni suojaksi. Karvas pettymys täydellisen suunnitelmani kariutumisesta peittää alleen huipun valloituksesta syntyneen riemun. Ei ole mitään mahdollisuutta virittää kolmijalkaa täällä tuulessa, vaan on pakko lähteä etsimään turvallisempaa reittiä alas.

Onneksemme löydämme pohjoisrinteeltä kutsuvan grillipaikan, jonka suojaan menemme lämmittelemään.

Ja juuri kun olen saanut kuksaani lämmintä kaakaota ja tulet roihuavat parhaimmillaan, tajuan, että illan näytös on alkanut.

Kaakao jää juomatta. Mutta kun vihdoin olen saanut jalustan viritettyä ja löytänyt kohtuullisen kuvauspaikan, ovat pilvet ennättäneet paikalle.

Sitten nousee kuu, joka pilvien raosta valaisee maisemaa, ja revontulet näyttäytyvät enää hailakoina varjoina pilvien takana.

• 

• 

On meillä silti aika ihana ilta – ja ainakin ikimuistoinen!

Vinkki!
Ennen öisiä tunturivaelluksia ja kuvausretkiä kannattaa vilkaista, mitä tuuliennuste lupaa. Oivallinen apsi on Windy. Siitä pystyy seuraamaan näppärästi myös pilvien liikkeitä. Windy on osoittautunut tähän mennessä myös yllättävän luotettavaksi!

Seuraavana iltana jätän suosiolla tunturivaellukset ja suuntaan suolle.

Revontulten tanssi suon yllä

Vaikka pieni suopläntti Pyhätunturin kupeessa ei vastaakaan mielikuvaani täydellisestä revontulten kuvauspaikasta, olen liian väsynyt päiväretkieni jäljiltä lähteäkseni valloittamaan tuntureita. Siispä suo saa kelvata.

Olen etukäteen hieman huolissani katsellut, onko suolta avoin näkymä pohjoiseen, sinne missä revontulten pitäisi pitää näytöstään, mutta huoli osoittautuu turhaksi: revontulet leiskuvat läpi koko taivaan! Ne tanssivat niin vikkelästi paikkaa vaihtaen, etten meinaa pysyä perässä. En tiedä, minne kamerani jalustan asettaisin ja kamerani suuntaisin.

Lopulta ymmärrän, että koko show’ta on turha yrittää tallentaa muistikortille. Eikä tarvitsekaan: eihän tätä voi unohtaa!

Vinkki!
Jos mahdollista, käy jo valoisan aikaan etsimässä tarkoituksiisi sopiva kuvauspaikka. Hyviä revontulten kuvauspaikkoja on merkitty ainakin Ursan ylläpitämälle Taivaanvahti-sivustolle. Etelä-Suomessa kannattaa katse suunnata pohjoiseen avautuvalle taivaalle. Lapissa sitä vastoin huomasin, että revontulia ei näy pelkästään pohjoisessa vaan niitä voi olla joka puolella! Joka tapauksessa parhaita paikkoja ovat avoimet paikat, joissa ei ole häiritsevää valosaastetta. Kannattaa siis hakeutua esimerkiksi suolle, järven rantaan tai tunturiin.

Lasi-iglu – laiskan revontulikyttääjän valinta

Kolmantena iltana revontuli-apsini Aurora lupaa taas revontulia – mutta yökuvaajaa väsyttää.
Niinpä päädyn ihailemaan revontulia mukavasti Pyhä Igloosin lasi-iglun sängystä.

Vinkki!
Pohjoisessa monet matkailuyritykset tarjoavat revontulihälytyksiä, mutta ilmainen apsi Aurora ajaa saman asian. Sen avulla voi jo ennakkoon suunnitella tulevia revontuli-iltoja.
Jos olet Facebookissa ja revontulet kiinnostavat, kannattaa myös liittyä Revontulikyttääjät-ryhmään. Siellä on joka päivä oma keskusteluketju, jossa kerrotaan päivän mahdollisuuksista nähdä revontulia ja jaetaan revontulikuvia eri puolilta Suomea heti, kun niitä alkaa taivaalle ilmaantua.

Jos haluat itse tulkita revontulikäppyröitä, kurkkaa jemma.mobi-sivustolle. Saana Live now -dream later -blogissaan on avannut jemma.mobin ideaa.

Yökuvaajan objektiivi

Joku ahkera blogini lukija saattaa muistaa, kuinka onnettomasti edelliselle kameralleni kävi Islannissa – lomani ensimmäisenä päivänä. Samalla tavalla meinasi käydä myös objektiivilleni, jolla olin aloitellut yökuvausharrastustani.

Se oli elokuun hiljainen yö, silloin kun kesä oli vaihtumassa syksyksi. Olin kuvaamassa Linnunrataa mökkilaiturilla. Siitä illasta muistiini on piirtynyt ikuisesti taivaan yli kaartuvat tähdet, tyynen järvenpinnan yllä leijuva sumu, yhtäkkinen humpsahdus, kameran kolahdus järven pohjaan, mies polvia myötä järvessä sekä minun järkyttyneet huudahdukset ja kiroilu.

Kummallista kyllä, kamerani – Canon 5D Mark IV – osoittautui todellakin veden kestäväksi eikä objektiivillenikaan käynyt kuinkaan. Siitä huolimatta päätin, jo sillä hetkellä, kun kuulin kolahduksen, että on aika luopua vanhasta. Canonin 16 – 35mm f/4 objektiivi saisi väistyä valovoimaisemman ja laajemman tähtikuvauslinssin tieltä.

Yökuvauslinsseistä mitään tietämättömänä untuvikkona päätin kysyä apua Valokuvaajan neuvolasta Facebookista. Sain kyselyyni 34 vastausta. Näistä yksi vakuutti minut.

Sigman 14/1.8 Art on se ainoa oikea, jo legenda.

Päätin uskoa tähän, vaikka tämä uskomus kevensikin kukkaroani melkoisesti.

Kun vihdoin saapui pilvetön yö ja pääsin asentamaan ensimmäistä kertaa uutuuttaan kiiltelevän linssin kamerani nokalle, minua vähän jännitti.
– Tulikohan tehtyä hutiostos?

Ei tullut.
Rakastuin tähän linssiin jo ensimmäisenä yhteisenä yönämme.

Syksyn mittaan harmitti vain, että pilvettömiä viikonloppuöitä oli aivan liian vähän.

Vinkki!
Mitä laajakulmaisempi objektiivi, sen paremmin saat Linnunradan loiston mahdutettua kuviisi. Sama pätee revontuliin. Pimeäkuvaus vaatii myös valovoimasta linssiä.
(Objektiivien valovoimaisuus ilmoitetaan f-lukuina. Mitä pienempi luku, sen valovoimaisempi objektiivi.) 

Toki aina yökuviin ei tarvitse yrittää mahduttaa koko Linnunrataa tai revontulten kaarta. Silloin muutkin kuin laajakulmaiset objektiivit voivat toimivat hyvin. Alla olevista kahdesta kuvasta ensimmäinen on otettu minun luottolinssilläni, Canonin 24 – 70 mm:llä.

Useimmiten kuitenkin nappaan laajakulmaisen Sigmani mukaan, kun lähden öisille retkilleni. Eikä aina tarvitse olla tarjolla revontulia tai tähtisumua. Esimerkiksi elävä tuli ja luminen maisema ovat kauniita kuvattavia myös öisin.

Vinkit yökuvaukseen

Mitä mukaan yökuvausretkelle?

Kameran, akun (+vara-akun) ja muistikortin (+varamuistikortin) lisäksi muista jalusta. Toki hätä keinot keksii, ja joskus jalustan virkaa voi toimittaa vaikka retkireppu, mutta parhaimman tuloksen saat, kun sinulla on kameran alla tukeva jalusta.

Yökuvaus on usein kylmää puuhaa, lukuun ottamatta niitä elokuun lämpimiä öitä, kun on jo tarpeeksi pimeää tähdille ja revontulille. Niinpä ota retkireppuun (ainakin pitemmille retkille) mukaan termarillinen lämmintä juomaa ja lämpimiä vaatteita. Talvipakkasilla kertakäyttöiset kädenlämmittimet ovat osoittatuneet monen kuvausyön pelastajiksi!

Vaikka oman kameran säädöt on hyvä osata niin hyvin, että niitä onnistuu säätämään pimeässäkin, on kunnollinen otsalamppu öisillä retkillä aivan ehdoton. Sillä saa myös kivasti valaistua kuvattavia kohteita.

Kameran asetukset tähti- ja revontulikuvaukseen

Otan aina yökuvat (niin kuin muutkin kuvat) manuaaliasetuksilla.
Ensin säädän ISO-arvon. Mitä isompi ISO, sitä herkemmin kamera tallentaa valoa pimeässä. Itse kuvaan yöaikaan tavallisesti arvoilla 800 – 5000. Mitä pimeämpää ja mitä vähemmän valonlähteitä on, sitä suuremmaksi ISO pitää asettaa. Esimerkiksi Linnunrataa kuvatessa sopiva ISO Canonissani on usein 3200 – 5000. Kannattaa rohkeasti kokeilla, kuinka isoa ISO-arvoa oma kamera kestää ilman, että kuvaan tallentuu häiritsevää kohinaa.

ISO-arvon lisäksi olennaista on säätä aukko eli f-arvo ja valotusaika. Mitä suurempi aukko (eli mitä pienempi f-arvo), sitä enemmän valoa pääsee ruudulle. Itse valitsen tavallisesti aukon 2 – 2.8.

Yökuvauksessa vaihtelen eniten valotusaikaa. Tähtien kuvaamiseen tarvitaan usein 20 – 25 sekuntia, jotta tähdet erottuvat kunnolla. Pitempi valotusaika saa tähdet muuttumaan viivoiksi. Revontulikuvauksessa vaikuttaa tosi paljon se, kuinka kirkkaat ja nopeat revontulet on ja kuvaako sysipimeänä syysyönä vai lumenvalkoisessa maisemassa. Joskus valotukseen saattaa tarvita jopa 25 sekuntia, Lapin reissulla kuvatessani todella voimakkaita revontulia riitti valottamiseen välillä 1 sekunti. Liian pitkä valotusaika revontulikuvauksessa saa revontulet helposti näyttämään pelkältä värimössöltä.

Lopuksi valitsen kameran asetuksista ajastimen, jotta kuva ei vaan tärähtäisi. 2 sekuntia, jos en itse yritä ehtiä kuvaan, 10 sekuntia, jos haluan kipaista kuvaan itsekin. Ajastimen sijaan voi toki käyttää kaukolaukaisinta, jos sellaisen omistaa.

Teen alustavat säädöt aina jo sisällä lämpimässä.

Yökuvauksessa olennaista on myös tarkennus. Muista ensin siirtää kameran tarkennus manuaalitilaan. Minä tarkennan yleensä LCD-näytön avulla käsin johonkin kirkkaaseen kohteeseen – kuten tähteen, horisontissa näkyvän talon valoihin tms. Etsin siis näytöltä live view -tilassa tämän kirkkaan kohteen ja otan näytöllä käyttöön maksimisuurennuksen (10x). Sitten tarkennan käsin. Monissa tähtikuvausohjeissa lukee, että riittäisi, kun valitsisi objektiivista tarkennukseksi äärettömän. Kannattaa kokeilla, mikä omalla kamarella on varmin tapa.

Tähti- ja revontulikuvien käsittely

Tähti- ja revontulikuvat kannattaa ehdottomasti ottaa RAW-tiedostoina, jotta niiden jälkikäsittely onnistuisi paremmin. Minä käytän kuvien käsittelyyn Adobe Light Roomia. Muutaman kerran olen kokeilumielessä ottanut kaksi erillistä kuvaa samasta kohteesta, jotka olen yhdistänyt jälkikäteen Photoshopilla. Alla oleva kuva on sellainen. Siinä teltan valo oli niin kirkas, että yhdellä valotuksella joko taivas olisi jäänyt liian pimeäksi tai teltta palanut puhki. Kahden erillisen valotuksen avulla kuvasta tuli ihan kiva, vaikka kuva on otettu vanhalla objektiivillani eivätkä tähdet olekaan kovin tarkat.

Lopuksi muutama varoituksen sana:
Yökuvaukseen voi jäädä koukkuun. Ja voi olla, ettei yllättäviä yömenoja aina kotona katsota kovin suopeasti. Onneksi minun lempitähtikuvauspaikkani sijaitsee heti mökkimme rannassa, ettei kovin kauas tarvitse lähteä yöjuoksuille.

Tähtikirkkaita öitä toivotellen
Heidi ♡

PS. Minun öinen lempikuvauskohteeni on Linnunrata, mutta kurkkaapa myös ihanan Saanan blogiin, joka on hurahtanut kuvaamaan revontulia – ihan Etelä-Suomessa. Jutusta löydät myös simppelit ohjeet reposkuvaukseen.

Live now – dream later: Revontulia näkyy yllättävän usein myös Etelä-Suomessa – amatöörin opas revontulien kuvaamiseen

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2021 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.