Road trip Slovenian kauneimmissa maisemissa

Bohinj_Slovenia
Triglavin kansallispuistossa sijaitseva Bohinj-järvi on yksi Slovenian kauneimmista.

Kun Islannin ihmeiden kokemiseen tarvitsin 2850 kilometriä, Sloveniaan tarvitsen vaivaiset  452 kilometriä. Suorastaan naurettavan vähän.  Maa on niin pieni, vain kahdeskymmenes osa Suomesta, että kartalta katsottuna se näyttää melkoisen vähäpätöiseltä. Mutta kun Sloveniassa hyppää auton kyytiin, ymmärtää hetkessä, että Slovenia on kaikkea muuta kuin vähäpätöinen.

Jo puolen tunnin ajomatkan aikana saatamme nähdä smaragdin vihreitä järviä, joita reunustavat syksyn kultaamat lehtipuut; terävähuippuisia vuoria ja mutkateitä, joilla ajo melkein hirvittää sekä satumaisen kauniin joen, sellaista jollaista en olisi uskonut olevan olemassakaan. Ympärillä on niin paljon kauneutta, että hengästyttää.

Slovenia onkin roadtrippailijan unelma. Eikä päiväpatikoijiakaan täällä ole unohdettu!

Jasna_lake_Slovenia
Pieni Jasna-järvi sijaitsee muutaman kilometrin autoilun päässä Kranjska Goran keskustasta.

Saapuminen Sloveniaan

Kun saavumme Sloveniaan ja ensimmäiseen majapaikkaamme Bled-järvelle, on jo iltapimeä ja hotellimme Rikli Balancen ikkunasta näkyy vain pimeä, lohduton parkkipaikka. Eikä iltakävely Bled-järven rantaankaan tee juuri vaikutusta.

On pimeä järvimaisema, pieni ostoskeskus, jonka liikkeet ovat sulkeneet ovensa jo tunteja sitten ja rantaan loivasti viettävällä tiellä muutama ravintola, joista kantautuu epäselvää puheensorinaa.

-Olisi pitänyt sittenkin mennä jonnekin muualle.

Mutta sitten kaikki muuttuu.

Patikointi_Slovenia

Kun seuraavana aamuna herään, näen ikkunasta parkkipaikan sijaan ylväinä kohoavat vuoret.

Slovenian ylväät Juliaaniset Alpit ja Triglavin kansallispuisto

En tietenkään olisi valinnut Sloveniaa meidän syyslomakohteeksi, jos en olisi tiennyt, että siellä minulla olisi mahdollisuus päästä taas vuorille.

Niinpä heti ensimmäisenä aamuna, vaikka päivä näyttää harmaalta ja sumuiselta, minulla on kiire.
Vuorille, totta kai!

Slovenia_patikointi
Debela Pečin huipulta on jylhät näkymät ympäröiville vuorille.

Ensimmäisen päivän patikaksi olen valinnut meille vuoripatikan Debela Pečin huipulle. Ajamme Bledistä autolla patikkareitin alkuun, Triglavin kansallispuistoon (Sport hotellin parkkipaikalle) vain vajaan puoli tuntia, ja sitten olemmekin jo polulla, matkalla kohti Juliaanisia Alppeja.
Ja neljän tunnin  päästä olemme Debela Pečin huipulla, 2014 metrin korkeudessa – maisemassa, joka melkein huimaa kauneudellaan.

Vaikka viimeiset patikkakilometrit takaisin autolle painavat jalkoja, on sydän ilosta kepeä.

patikointi_Slovenia

Bled on sittenkin ihana

Seuraavana päivänä näen vihdoin Bled-järven kunnolla päivän valossa.
– Ja miten kaunis se onkaan!
Ihan erilainen kuin ensimmäisenä iltana, pimeässä.
Vesi on tyyni ja vienosti turkoosi. Kierrämme järven ympäri myötäpäivään  ja matkalla kipuamme kahdelle näköalapaikalle: Mala Osojnican ja Ojstrican kukkuloille. Sieltä korkeuksista on kaikkein parhaat näköalat Bledin jäätikköjärvelle ja pikkuruiselle Bledin saarelle, missä nököttää hurmaava kirkko tapuleineen.

Slovenia_Bled
Maisema Mala Osojnican kukkulalta Bled-järvelle.

Ja mikä tuuri meillä onkaan: lokakuun aurinko lämmittää kuin kesällä. T-paidassakin meinaa tulla liian kuuma. Vuoripatikkapäivän jälkeen haluamme ottaa kepeämmin, joten kun järven rannalla sijaitsevat terassikahvilat alkavat houkutella, pysähdymme nauttimaan kesäpäivästä –  ja onhan meidän pakko maistaa Bledin perinteistä kermaleivosta, kremšnitaa.

Bled_Slovenia

Slovenia_Bled_kermaleivos
Bledin oma kermaleivos kremšnita on herkullinen – jos siitä malttaa syödä vain puolet :).

Blediltä matkamme jatkuu Slovenian toiselle järvelle, Bohinj-järvelle, mutta sitä ennen haluan nähdä kehutun  Vintgarin kanjonin.

Upea Vintgarin kanjoni (Vintgar Gorge) syysväreissä

Vintgar_Gorge_Slovenia

Totta puhuen minua vähän epäilyttää. Pelkään löytäväni Vintgarista huvipuistoksi muuttuneet luontonähtävyyden. Ja epäilemättä pahimpaan sesonkiaikaan se sitä vähän onkin. Onneksi me olemme liikkeellä lokakuussa, reilusti sesonkiajan ulkopuolella.

Portilla jonotamme aasialaisryhmän kanssa 10 euron sisäänpääsylippuja. Sitten on kiirehdittävä, sillä haluamme karistaa aasialaisryhmän kannoiltamme, jotta saisimme nauttia Vintgarin kanjonin maisemista hiljaisuudessa.

Vaikka vain hetkittäin ihailemme maisemaa kaksin, on Vintgarin puolentoista kilometrin  mittainen reitti pitkin puusiltaa Šum-vesiputoukselle aivan häkellyttävän kaunis, kuin suoraan sadusta!

Vintgarin_kanjoniVintgarin_kanjoni

Bohinj-järven lumoissa

Satumainen on myös Bohinj-järvi, jonne me saavumme alkuillasta. Totta kai muutkin turistit ovat tännekin jo löytäneet, eikä Bohinjkaan ole säilynyt salaisena paratiisina. Mutta tarpeeksi salaisena kuitenkin.

Bohinj_Slovenia

Pieni boutique-hotellimme Majer’ca  Stara Fužinan kylässä on oikea helmi. Olen valinnut meille huoneen, jossa on valtava terassi. Siellä me istumme iltaa, juomme slovenialaista viiniä, ihailemme ympärillämme kohoavia Juliaanisia Alppeja ja  kuuntelemme, kuinka kellot kilkattavat, kun laitumella olevat lehmät nauttivat illallistaan.

Meidän illallinen taas tarjoillaan hotellin omassa ravintolassa, jossa paikallisista raaka-aineista, paikallisia reseptejä modernilla twistillä maustaen,  on loihdittu herkullisia aterioita. Erityisesti rakastun hotellin à la carte -aamiaiseen.

Bohinj_Slovenia

Vogelin köysirata vie ylös vuorille, pilvien ylle

Seuraavana aamuna on taas kiire vuorille.
Nousemme kabiinihississä (meno-paluu 20€) Vogelin köysirataa 1535 metrin korkeuteen, pilvien ylle!
On kuulemma tyypillistä, että päivinä, joille on luvattu kirkasta auringonpaistetta, Bohinj-järvi on aamuisin tiheän sumun peitossa, mutta vuorilla paistaa aurinko. Niin tänäänkin!

Täältä ylhäältä katsottuna koko Bohinj-järvi on kirkkaanvalkean pumpulin peitossa.
Ja miten kauniisti aamuaurinko valaisekaan vuoren rinteitä koristavat lehtikuuset! Ja taas minun sydämeni pamppailee onnesta.

Bohinj_Slovenia_Vogel

Täältä ylhäältä Vogelin hiihtokeskukselta on mahdollista tehdä monenmittaisia vuoripatikoita. Me päädymme tekemään noin 4 tunnin rengasreitin Šija-vuorelle.
Aika mielettömiin maisemiin tälläkin kertaa!

Bohinj_Slovenia_Vogel

Slovenian hurmaavin majoitus ja uskomaton Soča-joki

Bohinj-järveltä jatkamme matkaamme kohti Sočan laaksoa, mutta ensin teemme pienen päiväpatikan Mostnican putoukselle.

Tällä kertaa matka on päämäärää antoisampi, ja matkan varrella onkin pysähdyttävä lukuisia kertoja vangitsemaan kirkaanturkoosin Mostnica-joen kauneutta.

Mostnica_gorge_Slovenia
Reitti Motnican putoukselle seurailee osittain upeaa Mostnica-jokea.

Mosticalta jatkamme seuraavalle majoituksellemme, joka sijaitsee lähellä Kobaridin alppikylää, vuoren rinteellä, minne johtaa mutkainen tie. Perille päästyämme saamme majapaikkamme isännältä ihanan vinkin mielenkiintoisesta lenkistä, joten illalla päädymme jaloittelemaan Rauhan polulle, välillä kulkien Italian välillä taas Slovenian puolella.

Nyt täällä on rauhallista – ja niin uskomattoman kaunista – , mutta aina tilanne ei ole ollut tällainen, vaan tällä seudulla on paljon veristä historiaa takanaan.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan, vuonna 1917, täällä Sočan laaksossa ja näillä ympäröivillä vuorilla, jossa me nyt patikoimme, käytiin  Caporetton (eli Kobaridin) taistelu, jossa italialaiset kärsivät saksalaisilla vahvistetuille Itävalta-Unkarin joukoille murskatappion.

Ja vuosien 1915 – 1917 aikana Sočan laakson taisteluissa kuoli jopa miljoona sotilasta ja siviiliä.

Minä yritän kuitenkin karistaa nämä järkyttävät mielikuvat mielestäni ja keskittyä tähän hiljaiseen maisemaan.

Kobarid_Slovenia

Chalets Nebasa – salaisuus, josta en saisi kertoa

Parasta täällä Kobaridin seudulla on ehkä meidän majoituksemme Chalets Nebesa. Se on todellinen löytö! On vain neljä skandinaavisen modernia mökkiä, joista kaikista on mieletön näköala vuorille – seinän kokoisesta maisemaikkunasta!

Saamme todellakin olla täällä rauhassa kuin herran kukkarossa.
Ja arvaa mitä?
Pihalla laiduntavat lampaat ja aasit! Ja iltaisin pihamaalle saattavat ilmestyä kauriitkin. Niin, ja kun tulemme perille, ensimmäisenä meitä on vastaanottamassa perheen yksivuotias rapsutustenkipeä berninpaimenkoira.

Kun illalla sitten nautimme mökkimme terassilla maisemista ja slovenialaisesta viinistä ja paikallisista juustoista, uusi koiraystävämme hiipii terassimme luokse anova katse silmissään.

Ja arvaapa vielä mitä?
Täällä Chalets Nebesalla me voimme käydä itse hakemassa viinikellarista karahviin paikallista puna- tai valkoviiniä niin paljon kuin haluamme. Lisäksi tarjolla on paikallisia juustoja, makkaraa ja ilmakuivattua kinkkua.
Myös aamupala toimii itsepalveluperiaatteella: jokainen voi ottaa yhteisestä keittiöstä, mitä haluaa, kokkailla siellä itse ja nauttia aamiaisen joko omassa mökissään, yhteisessä keittiössä tai maisematerassilla.
Miten loistava idea!

Olisi täällä suomalainen maisemasaunakin ja infrapuna-sauna, mutta niitä me emme ehdi testata.

Kobarid_ChaletNebesa
Kotoisasti reissussa: mukana Gantin hupparimekko ja merinovillapipo, jotka hankin mukaani savonlinnalaisesta Muotitalo Pukista. Ja totta kai äitin neulomat villasukat! Ne pääsevät aina mukaan reissuun . (Kuva on otettu mökkimme terassilta.)
Kobarid_ChaletNebesa
Chalets Nebesan pihapiirissä laiduntavat lampaat.

Vain yksi asia harmittaa: olemme Chalets Nebesassa vain yhden yön, ja sitten on jatkettava matkaa.

(Pssst. Tämä Chalets Nebesa -vinkki on vain sinulle, rakas blogini lukija, joten ethän kerro tästä muille. Majapaikan omistaja nimittäin sanoi, että haluaa pitää paikan oikeastaan salaisuutena eikä halua paikalle turistiryysistä. Mutta ei kai siitä oikeasti ole pelkoakaan, kun mökkejä on vain neljä, ja kukin niistä on tarkoitettu vain kahdelle hengelle. )

Vaikka harmittaa hyvästellä ihana majoituksemme ja kaikki uudet suloiset karvaiset ystävämme, on meillä onneksi edessä vielä lukemattomia uusia maisemaelämyksiä! Ensimmäinen niistä on turkoosina hehkuva Soča-joki – kaunein joki, jonka olen eläissäni nähnyt!

Soca_Valley_Slovenia
Velika korita Soče eli upea Grand Canyon of Soča

Ihailemme Soča-jokea muun muassa Kobaridin kylästä Napoleonin sillalta, joka  rakennettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1750 ja jonka yli Napoleonin joukot marssivat. Alkuperäinen silta kuitenkin tuhoutui 24. huhtikuuta 1915, kun itävaltalaiset sotilaat räjäyttivät sen vetäytyessään.

Soca_Valley_Slovenia
Maisema Soča-joelle Napoleonin sillalta.

Sočan laaksosta jatkamme matkaa Kranjska Goraan (Slovenian tunnetuimpaan hiihtokeskukseen) tai tarkemmin pikkuiseen Gozd Martuljekin kylään, joka sijaitsee aivan Kranjska Goran kyljessä. Reittimme vie Slovenian korkeimman vuoristosolan Vršicin solan kautta. Tämä solan läpi kulkeva 25 kilometrin mittainen tie on yhtä korkkiruuvikiharaa. Kun mies pyörittää rattia, minä luen tienvarsimerkeistä, kuinka monta hiusneulamutkaa on vielä jäljellä.   Solan korkeimmassa kohdassa 1611 metrissä, kun 50 kiharasta on selvitetty  26, on pakko pysähtyä ihailemaan hulppeita maisemia.

Slovenia_Vršic_sola
Maisemia Vršic-solan serpentiinitieltä

Täältä lähtee useita patikointireittejä, ja tänne mekin seuraavana aamuna palaamme.
Mutta sitä ennen huokailemme ihastuksesta maisemaa, joka aukeaa seuraavan majoituksemme ikkunasta!

Kransjska Gora – upea tukikohta Luoteis-Slovenian ihmeiden tutkimiseen

Vaikka seuraava majoituksemme Apartments Edelweiss Boutique Gozd Martuljekin kylässä, Kranjska Goran kupeessa, ei ehkä ihan vedä vertoja Chalets Nebesalle, on sekin ihana.  Parasta on tietysti tämä ikkunoista avautuva maisema vuorille.

Kranjska_Gora
Modernin loma-asuntomme ikkunasta on hulppeat näköalat vuorille.

Mutta ehdimme me nauttia omasta terassistammekin ja pikkuruisesta saunastamme! Tärkeintä kuitenkin on, että vain lyhyen matkan päässä meitä odottavat uudet luontoihmeet. Sellaiset kuin helpohko patikkareitti 1911 metrin korkeuteen Slemenova Špican huipulle – aivan epätodellisen kauniissa maisemissa.

Siis tällaisissa, kultaisten lehtikuusien ja terävähuippuisten vuorien koristamissa:

Slovenia_patikointi_Slemenova
Tämä noin kolmen tunnin patikkareitti Slemenova Špicalle lähtee Vršic-solan huipulta.
Slovenia_patikointi_Slemenova
Täydellinen aamu ja patikka Slemenova Špicalle.

Slovenian ja Italian pikkujärviä ihmettelemässä

Vuorten lisäksi Kranjska Gorasta on helppo tehdä retkiä kauniille, valokuvauksellisille järville.  Ensimmäinen niistä, Jasna-järvi, on jo parin kilometrin päässä Kranjska Goran keskustasta. Tänne ei tarvitse edes patikoida, sillä tämä kahden lammen muodostama tekojärvi sijaitsee aivan tien varrella.

Jasna_lake_Slovenia

Jasna-järveltä jatkamme matkaa Zelenci-lammelle. Sinne hurauttaa Jasnalta kahdeksassa minuutissa, eikä tännekään tarvitse parkkipaikalta kävellä  kuin muutaman minuutin mittainen metsäpolku, ja miten kauniisiin maisemiin polku johdattaakaan!

Zelenci_lahde_Slovenia

Pitsa-himossani olen saanut idean, että koska olemme niin lähellä Italian rajaa, on meidän päästävä Italiaan pitsalle. Niinpä Zelenciltä, tältä Sava-joen lähteeltä, jatkamme matkaa kohti Italiaa.

Ensimmäinen pysähdyksemme Italian puolella, vain 13 minuutin ajomatkan päässä Zelenciltä, on Fusine-järvellä, tai oikeammin järvillä, sillä järviä on itse asiassa kaksi: Lago di Fusine Inferiore sekä Lago di Fusine Superiore.

Fusine_lake_italia
Ylemmälle Fusine-järvelle johdattaa lyhyt polku.

Järvet ovat kauniita, mutta vastaamme tulevat kylät ovat pettymys. Ne eivät näytä yhtään houkuttelevilta, sellaisilta, joissa olisi mahdollisuus päästä pitsataivaaseen. Mutta onneksi edessä on vielä yksi upea järvi ja matkamme jänittävin ja ikimuistoisin tieosuus!

Predil-järvi, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Fusine-järviltä, on sekin aivan tien varrella.
Ja katso millaisen paratiisimaisen näyn me täällä kohtaamme!
Kun auringonsäteet koskettavat Predil-järven pintaa, se hohtaa timantteja ja turkoosia.

Predil_Italia

Huikean jännittävä mutkamatka pitkin Mangartin solaa

Seuraavat 15 kilometriä me saamme jännittää ja haukkoa henkeä maisemailotulitusta ihmetellen. Tosin – jos totta puhutaan – jännityksessä mies tuijottaa lähinnä tietä ja minä navigaattoria ja ihmettelen, miten monta kurvia vielä pitäisikään selättää.

Jännitystä lisää Lähtöportti-blogin Mikalta kuulemani kommentti:
Mangartin tie on pelottavin, mitä olen koskaan ajanut!

Tie on kuitenkin hyväkuntoinen, mutta jännitystä lisää se, että se on todella kapea eikä kaiteita juurikaan ole. Jos vastaan tulisi auto, ei olisi mitään mahdollisuutta, että mahtuisimme tielle rinnakkain. Siellä täällä on toki pieniä levennyksiä, joissa mahtuu antamaan tilaa vastaantulijalle, mutta paikoin niiden väliin mahtuu monta mutkaa. Parasta siis toivoa, ettei vastaantulijoita ole.

Korkean paikan kammoisen mieheni kommentti ”Jos pyörryn, laita käsijarru päälle”, ei juurikaan hymyilytä.

Mangartin_sola_Slovenia

Slovenia_Mangart

Totta kai vastaamme tulee autoja, mutta onneksi vain muutamia ja onneksi vain kerran on pakko peruuttaa.

Mangartin_sola_Slovenia

Kun navigaattori osoittaa, että perille on matkaa enää 600 metriä, vastaamme tulee parkkipaikka ja liikennemerkki, joka varoittaa kivivyöryistä.

Pysähdymme tuumaustauolle.
On täältäkin aivan huimat maisemat, varsinkin läheiseltä kukkulalta, jonne kipuamme reilussa kymmenessä minuutissa.

Mangart_Slovenia

Sieltä mies kiikaroi edessä olevaa tietä.
On sinne muutkin ajaneet.
Ja kun tänne asti olemme jo tulleet, emme halua luovuttaa.

Ajamme siis perille asti, ja jos aikaa, taitoa ja rohkeutta olisi, täältä 2072 metristä pääsisi jatkamaan vielä kiiveten Mangartin huipulle, 2679 metrin korkeuteen, mutta tällä kertaa me emme ahnehdi enempää.
Tämä riittää meille.

Mangartin_sola_Slovenia

Slovenia_Mangart
Slovenian kolmanneksi korkein vuori Mangart kurottelee 2679 metrin korkeuteen.

Slovenia_Mangart

Paluumatka tuntuu jo helpommalta. Nyt minäkin uskallan unohtaa navigaattorin vahtaamisen ja nauttia maisemista – vaikka vielä vähän hirvittääkin!

Ja vaikka lopulta en sitä italialaista pitsaa saakaan, ei minua harmita yhtään. Maisemaelämykset ovat korvanneet pitsapettymyksen täysin.

Hyvästi ihana Slovenia!

Seuraavana päivänä on jäähyväisten aika.  Kranjska Gorasta ajamme pikku teitä pitkin Ljubljanan lentokentälle.  Matkan varrella pysähdymme suloisessa Radovljican pikkukaupungissa lounaalle. Vanhan kaupungin reunamilta löydämme myös näköalapaikan, jossa vilkutamme viimeisen kerran Slovenian ylväille vuorille.

Vaikka se kaikista ylväin, Triglavin huippu (2 864m), joka on kuulemma  jokaisen oikean slovenialaisen valloitettava, jää meiltä vielä kaukaiseksi haaveeksi, Slovenia on osoittautunut täydelliseksi roadtrippailijan ja päiväpatikoijan kohteeksi – niin paljon upeammaksi, kuin ikinä olisin osannut toivoakaan!

Radovljica_Slovenia
Radovljican pikkukaupunki on oiva pysähtymispaikka matkalla Ljubljanan lentokentälle.

◊◊◊◊◊

Me vietimme Sloveniassa viikon syyslomalla 18.10. – 26.10. 2019. Lensimme Finnairilla Helsingistä Ljubljanaan suoralla lennolla (matka-aika 2,5 tuntia).
Auton vuokrasimme etukäteen Europcarilta (vuokra 149 €/viikko).
Jos  meillä olisi ollut kaksi viikkoa aikaa, olisin halunnut tutustua myös Slovenian viinialueisiin ja rannikkoon. Ehkä olisimme viettäneet myös muutaman päivän Ljubljanassa.
Tai… ehkä olisin sittenkin patikoinut sinne Triglavin huipulle.

Reittimme kartalla

 

Inspiraatiota oman Slovenian-matkani suunnitteluun sain lukemalla Lähtöportti-blogin Mikan ja Matkoja, hetkiä ja retkiä -blogin Marjan Slovenia-postauksia.
Jos sinä innostuit Sloveniasta, kannattaa tutustua ainakin näihin postauksiin:

Lähtöportti:
Velika Korita -rotko ja Vršic-sola
Kransjka Goran parhaat palat ja retkikohteet
Ihastuttava Tolminin laakso

Matkoja, hetkiä ja retkiä: 
Syksyn värejä Bohinj-järvellä
Bled ja Vintgarin rotko
Solasta solaan Sloveniassa


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.

Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2019 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

 

12 Comments

Add yours →

  1. OOh mitä maisemia! Aivan huikeita, juuri sellaisia joita jo kovasti kaipaan ❤

    Muuten kyllä vauhtinne huimaa, kuinka monessa paikassa kaiken kaikkiaan tuolla yövyitte? Toisaalta omat Italian ja Espanjan roadtrippimme ovat olleet todennäköisesti ihan yhtä nopealiikkeisiä – sillä erotuksella, etten saa reissukaveriani noin innokkaasti poluille 😉

    Slovenia on todellakin jo haavelistalla, mutten tiedä onko sen vuoro ensi vuonnakaan vielä. Sveitsin vuoristomaisemissa olen viimeksi ollut pian kaksi vuotta sitten, joten saattaa olla että Sveitsi kiilaa taas Slovenian ohi. Sitä omaa veljeä kun olisi hyvä käydä välillä moikkaamassa… No, siellä odottavat yhtä kauniit maisemat, ja ne maailman onnellisimmat lehmät 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Slovenia todellakin on maisemaonnellisen paratiisi. Ihan uskomattoman kaunis kohde! Juu, meillä on aina vauhti päällä reissussa :D. Oltiin siis yhteensä neljässä majoituksessa, kolmessa kaksi yötä ja siellä ihanimmassa valitettavasti vain yksi yö. Mutta välimatkat oli lyhyitä, joskus ajoaika taisi olla vain puoli tuntia! Ja matkan varrellakin käytiin usein patikoimassa, ja aamulla oli ihana, että uusi patikkamaasto oli niin lähellä. Joten ei oikeasti tuntunut yhtään liian kiireiseltä aikataululta, vaikka kyllä minä mielelläni sen toisenkin viikon olisin perillä ollut, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.
      Minäkin mietin nyt tosissani seuraavaksi patikkakohteeksi Sveitsiä! Mutta katsotaan, mihin nyt sitten lopulta päädymme.

      Liked by 1 henkilö

  2. Upeita kuvia ja tarinointia joka sai Slovenian kuulostamaan entistä houkuttelevammalta! Tänne on joskus päästävä autolla kiertelemään.

    Liked by 1 henkilö

  3. Nämä sun kuvat on kuin suoraan sadusta! On niin paljon todella tutulta näyttäviä paikkoja, mutta värimaailma on niin erilainen kuin kesällä. Upealta näyttää Sloveniassa syksykin!

    Jaa te valitsitte Edelweissin? Tuttu paikka, me asusteltiin Hiša Katjassa siinä naapuritalossa 😀

    Kiitos linkkauksesta ja kiva jos jutuistani oli iloa 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Oli todellakin jutuista iloa! Moneen kertaan luin :D. Ei oo totta! Niin lähellä oli siis majoituspaikat :D.
      Slovenia oli tosiaan upea näin syksylläkin. Ja oli meillä kyllä tuuria sään kanssa. Vain ensimmäinen päivä oli pilvinen ja sen jälkeen saatiin ihan kesäkelit – mutta ruskan väreissä. Eipä ollut merinovilloille kauheasti käyttöä :D.

      Tykkää

  4. Ihania muistoja tulee mieleen kesäkuun alun parin viikon autoilureissulta Sloveniaan…tuttuja maisemia(lähes samanlainen reitti),nyt vaan syksyisin värein.Juliaaniset Alpit ovat jumalaiset ja maisema,joka avautui varsinkin Gozd Martuljekin asuntomme ikkunoista jäi iäksi mieleen.Mieleen jäi myös ihanat turkoosit joet,monet rotkot,kanjonit ja upeat vesiputoukset.Muutaman vuoden takainen Bled-järvellä käynti oli silloin huikeaa,mutta nyt se vaikutti lähinnä turistirysältä länsi ja pohj.osiin tutustumisen jälkeen.Tänne haluan palata vielä ja intoa ei yhtään hälvennä tuo salainen majapaikkasi Chalets Nebesa,aivan fantastinen löytö!Pyöräilyyn ja patikointiin haluaisin myös keskittyä enemmän tulevilla reissuilla.Luulenpa että aika vahvat Itävalta-fanit saivat nyt uuden lempparikohteen.Kiitos hienosta jutusta+kuvista!

    Liked by 1 henkilö

    • Slovenia oli niin positiivinen yllätys! Todellakin täynnä toinen toistaan kauniimpia maisemia ja patikkapolkuja. Ja oi miten hauskaa: teilläkin oli majoitus Gozd Martuljekissa. Se oli kyllä loistava tukikohta tutkia Luoteis-Sloveniaa. Chalets Nebesa oli niin mieletön! Sinne kannattaa kyllä varata enemmän aikaa kuin se yksi yö :).

      Tykkää

  5. Aivan ihania kuvia. Minusta kuvista huokuu rauha. Bled-järvellä oleva saari on kuin sadusta ❤

    Liked by 1 henkilö

  6. Kuvat ja maisemat on todellakin kuin jostain ”Prinsessa ja puoli valtakuntaa”-sadusta. Ja syksyn värit tuovat niihin oman lisänsä. Säiden suhteen teillä taisi todellakin olla hyvä tuuri, ei tainnut kuitenkaan olla liian kuuma patikointisää. Taas yksi paikka lisää, missä olisi kiva käydä, heti kun olisi sitä aikaa ja rahaa… Oliko Slovenia muuten yleisesti hintatasoltaan millainen? (bensa, ruoka, majoitus…)

    Liked by 1 henkilö

    • Slovenian maisemat oli niin hengästyttävän kauniita, että niitä olikin ilo kuvata. Sään jumalat todellakin olivat tällä kertaa meidän puolella. Ihan täydelliset patikointisäät. Ei ollut liian kuuma.
      Edullinen kohde, minusta. Kallein ateria taisi olla 16 euroa maksanut taivaallinen tryffelipasta, viini oli melkein ilmaista. Bensa noin 30 senttiä / litra halvempaa kuin Suomessa. Majoituksia on varmasti tarjolla monen hintaisia. Me tykätään majoittua aina jossain erityisissä paikoissa, joista täytyy tietysti maksaa vähän enemmän. Esim. Hotel Majerca, josta meillä oli huone valtavalla terassilla, maksoi noin 150€/yö, iso huoneisto, jossa oli oma sauna ja terassi Apartmets Edelweississä maksoi vajaa 200€/yö. Mutta varmasti saa ihan kivoja majoituksia paljon edullisemminkin.

      Tykkää

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: