Menu

Etusivu
Matkakohteet
- Eurooppa
  - Espanja
  - Islanti
  - Iso-Britannia
  - Itävalta
  - Italia
  - Kreikka
  - Liettua
  - Norja
  - Portugali
  - Ranska
  - Saksa
  - Slovenia
  - Sveitsi
  - Tanska
  - Venäjä
  - Viro
- Suomi
- Aasia
- Afrikka
- Etelä-Amerikka
  - Chile
- Pohjois-Amerikka
  - USA
- Karibia
Blogin takana
Ota yhteyttä

Maailman äärellä

Maailman äärellä

Maailman äärellä

Etusivu
Matkakohteet
- Eurooppa
  - Espanja
  - Islanti
  - Iso-Britannia
  - Itävalta
  - Italia
  - Kreikka
  - Liettua
  - Norja
  - Portugali
  - Ranska
  - Saksa
  - Slovenia
  - Sveitsi
  - Tanska
  - Venäjä
  - Viro
- Suomi
- Aasia
- Afrikka
- Etelä-Amerikka
  - Chile
- Pohjois-Amerikka
  - USA
- Karibia
Blogin takana
Ota yhteyttä

Andit

Santiago de Chile

Chile / Etelä-Amerikka

Terveiset Chilestä

Kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen allamme levittäytyvät Andit. Näky on niin komea, että se saa minut melkein haukkomaan henkeä.…

22.12.2016

Find me on Instagram

heidimaailmanaarella

heidimaailmanaarella

Outdoor, nature, travel
and lifestyle photographer 🤍
Based in Savonlinna, Finland
Our rental cottages by the Lake Saimaa @norppamajat 💙

Kaupallinen yhteistyö @partioaitta ❄️ Yksi mi

Kaupallinen yhteistyö @partioaitta ❄️
Yksi minun haaveeni toteutui viime viikolla, kun uskaltauduin talvivaellukselle. Talvivaellushaaveeni syttyi reilu vuosi sitten rakkaudestani tähtitaivaaseen ja hiljaisiin aamuihin villin luonnon keskellä. Ja kun viime talvena - epäilyksistäni huolimatta - selviydyin elämäni ensimmäisestä pakkasyöstä ulkona, päätin, että joskus vielä uskaltaisin lähteä oikealle talvivaellukselle.

Viime viikolla kalenteristani löytyi sopiva kolo tämän unelman toteuttamiseen, joten oli vihdoin aika uskaltaa ja lähteä retkiystäväni Pauliinan @pihasuunnittelua kanssa valloittamaan talvista Saimaata rinkat selässä ja ahkio perässä - tuulta, tuiskua ja pakkasöitä uhmaten.

Ensimmäisenä vaelluspäivänä me lumikenkäiltiin pitkin harjuja ja mäntykankaita, kiskottiin ahkiota kaikin voimin seinänä eteen nousevaa ylämäkeä, kokkailtiin avotulella, hytistiin kylmästä ja kääriydyttiin yöksi makuupusseihimme laavun suojaan unta odottamaan.
Seuraavana päivänä suksittiin avaraa Saimaan selkää piskuruiselle saarelle, jossa kokkailtiin todellista fine diningia, poksautettiin synttäriskumppa ja sytytettiin hieman kärähtäneeseen suklaakakkuun kynttilä. Pimeän tullen ihmeteltiin tuhansia tähtiä, oranssina tulipallona hohtavaa kuuta ja revontulten tanssia. Teltan suojassa, makuupussiin kääriytyneenä pakkanenkaan ei enää päässyt kiusaamaan, ja niinpä unta ei tällä kertaa tarvinnut enää edes odotella.
Aamulla saimme nousta kuuran koristamaan maisemaan ja auringon säihkeeseen. Näissä hetkissä arki tuntui olevan valovuosien päässä.

Elämäni ensimmäinen talvivaellus todella oli kaikkea, mitä olin odottanutkin - ja niin paljon enemmän. Kaiken ihanuuden ohella seikkailuun kuului myös niitä pieniä epätoivon hetkiä, joiden voittaminen lopulta saa aikaan sen fiiliksen, mitä tällaiselta retkeltä kaipaakin. ”Minä tein sen! Minä selvisin! "
Ilman kunnon varusteita en varmaan olisi selvinnyt.
Tässä oleellisimmat:
🏕️: Hillberg Kaitum 3 GT
💤makuupussi: Rab Ascent 1100
💤makuualustat: ilmatäytteinen Exped Synmat 7 lw sekä solumuovinen Kaira Ohto Ev-30 4-season
Ahkio: Paris Expedition Sled 960,joka tuunattiin Partioaitan ohjeiden avustuksella.
#ulkonaperillä #partioaitta

Rinkka on pakattu, ja kohta taas mennään kohti u

Rinkka on pakattu, ja kohta taas mennään kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa tarkoitus on viipyä pari kolme yötä - tai ainakin yksi😅. Mennään ihan fiiliksen mukaan. Ja sen, miten hyvin taretaan❄️🥶. Vähän kyllä jänskättää...
Luvassa on aurinkoa, lunta ja kireitä pakkasöitä. Toivottavasti hieman tähtiäkin. Revontulia en tällä kertaa uskalla edes toivoa...

Takana ihana talvinen luontoloma Saimaalla🤍. En

Takana ihana talvinen luontoloma Saimaalla🤍. En olisi millään eilen illalla halunnut palata mökiltä, kaiken tämän kauneiden ääreltä, takaisin kaupunkiin. Mutta pakkailut uuteen seikkailuun on jo aloitettu, loppuviikosta suuntaan nimittäin taas Saimaan saaristoon, kun lähdemme ystäväni Pauliinan @pihasuunnittelua kanssa talvivaellukselle❄️🎿. Viikonloppuna eka kertaa vaellusta varten kuivatin ruokaa. Tämähän alkaa vaikuttaa jo ihan pro-meiningiltä 😅. Tosin luulen, että varalta on syytä ottaa matkaan aika paljon pähkinöitä ja suklaata...

I spent the last night watching the night sky (and

I spent the last night watching the night sky (and trying to sleep in a tent 😅). I got the moon and the stars and the northern lights ✨🌙. (by the way, which one do you prefer?) It was so amazing - and a bit cold, -20 in the morning 🥶. But I survived 💯.

Stooreissa nyt himpun enemmän tästä ministä talvivaelluksesta Saimaan saarelle.
Oli kyllä aivan käsittämättömän upeaa!

Tällaisena aurinkoisena ystävänpäivänä olisi

Tällaisena aurinkoisena ystävänpäivänä olisin kaikkein mieluiten oman rakkaan tai hyvän ystävän kanssa retkeilemässä - vaikkapa kuvan maisemassa, joka on otettu iki-ihanalta Riisitunturilta🤍. Kirjoitin nyt piiiitkästä aikaa blogiin ja kokosin sinne 10 minun suosikkiani Suomesta, siis 10 kauneinta retkikohdetta ja vinkit, milloin paikka olisi kauneimmillaan ja mitä siellä kannattaisi tehdä. (Arvaat varmaan, että ainakin tykkylumien koristama Riisi on mun listalla. ) Käy kurkkaamassa jutusta loput vinkit (linkki juttuun profiilissa) ja kerro, mitkä on sun Suomi-suosikit 😘. Hyvät, uudet retki-ideat on aina tervetulleita!

Riisitunturi - one of my favourite winter destinat

Riisitunturi - one of my favourite winter destinations in Finland ❄️. Have you ever visited?

Oletko sinäkin huomannut sen?
Että päivä päivältä valo lisääntyy ja samalla sisäinen levottomuus kasvaa. Ettei arjen pakollisiin malttaisi keskittyä, kun pää on täynnä ideoita, suunnitelmia ja haaveita odottamassa toteuttamista.

Tällä viikolla suunnittelin jo tulevaa kesää... Ja niinhän siinä kävi, että päädyttiin tänäkin vuonna valitsemaan kesäkohteeksemne Norja. Mutta sitä ennen on tarkoitus toteuttaa ainakin yksi talvivaellus 🤍, joten ei minulla mikään kiire kesään ole - talviseikkailut voi olla ihan yhtä ihania!
Käsi ylös, jos sinäkin odotat levottomana uusia seikkailuja 🙋‍♀️.
Kuva on tammikuun kauneimmalta retkipäivältä Riisitunturiin, joka on ehdottomasti minun talvilemppari ❄️🤍❄️🤍.

Viime talvena nukuin elämäni ensimmäistä kerta

Viime talvena nukuin elämäni ensimmäistä kertaa ulkona pakkasessa, ensin turvallisesti ystävän terassilla ja sen jälkeen rohkeasti jo teltassa ja laavussa. Silloin saimme ystäväni kanssa idean, että haluaisimme tehdä oikean talvivaelluksen❄️.

Kun tänä vuonna talvi vihdoin koitti, ajatus ulkona nukkumisesta totta puhuen hieman kauhistutti. Tuntui, että olin palellut jo muutenkin pitkin syksyä, vaikka välillä yritin avannossa siedättää itseäni kylmälle. Ajatus talvivaelluksesta ei enää tuntunutkaan yhtään niin houkuttelevalta🥶.

Perjantai-iltana päätin sitten lähteä testaamaan, pystynkö edelleen nukkumaan ulkona pakkasessa. Niinpä ystäväni Pauliinan @pihasuunnittelua kanssa illan jo pimettyä lumikenkäilimme otsalamppujen valossa, rinkat selässä ja järkyttävän painavalta tuntuvaa ahkiota perässä raahaten laavulle.

Ja miten epätodellisen ihana retki me sitten saatiinkaan - jopa se ahkion raahaminen oli lopulta aika palkitsevaa (ja sai taas yhden hyvän syyn lisää jatkaa kuntosalilla @kristallisport käymistä).
Saatiin tähdet✨, jään päällä viipyilevä usva, herkullista retkiruokaa (nachopannua hirvenjauhelihasta) sekä laskiaispullia ja lämmintä kaakaota.

Laavussa, talvimakuupussin sisällä tuntui kuin olisi ollut pehmoisessa pesässä - eikä minua paleltanut yhtään💯. Päinvastoin, pitkin yötä piti vähentää pussin sisällä vaatteita.
Aamulla heräsimme hennon kuuran koristamaan maisemaan. Nuotiokahvi oli niin ihanaa kuin muistinkin ja paluumatka auringonvaloa hehkuvassa maisemassa oli melkein epätodellisen kaunis. Silloin tiesin, että kyllä minä sinne talvivaellukselle haluan - vaikka ahkion pakkaaminen pitää kyllä miettiä hieman tarkemmin🤔😅!

Mitä ajatuksia telviretkeily sinussa herättää? Olisitko valmis nukkumaan talvella yötä ulkona? Entä kiinnostaisiko talvivaellus?

Arjen alettua olen taas vapaahetkinä uponnut matk

Arjen alettua olen taas vapaahetkinä uponnut matkahaaveisiin ja ruvennut punomaan matkasuunnitelmia. Matkamessut jäi kyllä tänä vuonna väliin, kun tuntui, että energisoidun enemmän, kun lähden tänään luontoretkelle laavuilemaan ja testaamaan kylmänsietokykyäni 🥶. (Jos muuten kaipaat lippua messuille, niin hihkaise. Mulla on käyttämätön lippu...).
Mutta, nyt pitäs keksiä kesäksi jokin ihana kohde. Oisko sulla vinkata, mikä ois sellanen, missä pääsis mielettömän kauniisiin maisemiin💚. Taasko Norja vai oisko aika kokeilla jotain muuta 🤔.
Kuva on mun viime reissulta, Rukalta, Korpikahvilan suloisista ystävistä 🤍. Korpikahvilassa on muuten maailman parhaat munkit! Ootko testannu?

The colors of winter 🤍. Miltä sun ikkunan tak

The colors of winter 🤍.

Miltä sun ikkunan takana tänään näyttää? Täällä kaikki näyttää harmaalta, surullisen harmaalta.
Ja viikko sitten olin vielä näissä kuvan väreissä🤍.
Pakko myöntää, että säätila vaikuttaa aika paljon mun mielentilaan. Tällaisina harmaina päivinä tuntuu, ettei edes silmät aukea. Ainut hyvä puoli näissä plusasteissa on, että mun avanto pysyy vaivatta auki - ja avannossa silmätkin (hetkellisesti) kirkastuu 😅. Oletko kokeillut?

The best way to celebrate the weekend ✨! Todell

The best way to celebrate the weekend ✨!

Todellisuudessa en varmaankaan tänä viikonloppuna ehdi retkeilemään, koska huominen menee opetusvideokoulutuksessa (mutta kiva oppia taas jotain uutta) mutta onneksi takana on kolme viikkoa mielettömän ihania retkiä niin pitkin Kanariaa kuin Kuusamon seutuakin. Näillä muistoilla jaksan odottaa seuraavaa, joka totta kai on jo suunnitelmissa. Onko sinulle jotain ihania matka- tai retkisuunnitelmia tehtynä?

Kuva on Riisitunturilta. Tällä retkellä ei saatu revontulia eikä tähtiä mutta Siskon @siskomutka taatelilakku nuotion äärellä maistui taivaalliselta 😘.

Under the moon 🌕. Jokaisella retkellämme Riis

Under the moon 🌕.

Jokaisella retkellämme Riisitunturi on näyttäytynyt meille erilaisena. Ehdottomasti suosikkiaikani Riisillä vierailuun on kunnon pakkaspäivä - tai -yö. Tällä kertaa retkiseuranamme oli loistava kuu. Mikä täydellinen retkipäivä se olikaan! 🤍

Have you ever experienced fells at night in winter

Have you ever experienced fells at night in winter time? The experience can be quite incredible - especially under the moonlight 🌕.

Vaeltaminen kuunvalossa hiljaisuudessa, valkoisessa tykkymetsässä oli ikimuistoinen kokemus. Oli niin valoisaa, että otsalamput saivat jäädä reppuun. (Kuvan valo olikin vain kuvausrekvisiittana.)

Finnish winter is full of magic 🤍. Takana nelj

Finnish winter is full of magic 🤍.

Takana neljä päivää tuntureiden taikaa - ja o n n e a. Pakkasaamuja, kuutamoöitä, pumpulimetsiä, lumikenkäretkiä, höyryäviä kaakaokuksallisia, laskiaispullia, hymyjä, kuun valaisemia latuja.

Ehkä kaiken tämän voimalla paluu arkeen on himpun helpompaa.

Ennen paluuta arkeen tulin vielä etsimään pohjo

Ennen paluuta arkeen tulin vielä etsimään pohjoisen taikaa. Pilvikartta näyttää, ettei öisin tarvinne valvoa reposia, mutta sen sijaan tiedän ainakin yhden latukahvilan, jonne haluan sivakoida herkuttelemaan... 🤍

Tarinoita Kanariansaarilta, osa 5. Koska tie Teide

Tarinoita Kanariansaarilta, osa 5.
Koska tie Teiden kansallispuistoon on suljettu, on pakko punoa suunnitelmat uusiksi. Onneksi pahin pelkomme siitä, ettemme pääsisi edes Vilaflorin kylään, jossa hotellimme sijaitsee, ei kuitenkaan toteudu.

Kierrämme eteläisen rannikon kautta, ohitamme taas täpötäydet turistikylät ja mutkittelemme viimeiset kilometrit hotellille kapeaa, mutta hyväkuntoista tietä. Hotellimme Spa Villalba on täydellinen rentoutumiseen. Pitkäksi venyneen iltalenkkimme jälkeen on ihana pulahtaa uima-altaaseen ja nauttia turkkilaisen saunan kosteasta lämmöstä. Suomalaisessa saunassa kyllä ihmettelemme sitä, ettei siellä ole edes kiuasta, johon heittää löylyä.

Vielä seuraavanakin aamuna tiet Teidelle pysyvät kiinni. Onneksi emme ole valinneet hotelliksemme kansallispuistossa sijaitsevaa Paradoria - ja onneksi Vilaflorin kylästäkin lähtee kivoja patikkapolkuja. Mutta totta kai minua harmittaa, etten pääse katsomaan Teideä, vaikka olen matkustanut tänne asti.

Lounasaikaan saamme vihdoin hyviä uutisia: Teiden kansallispuiston tiet on avattu. Meillä on tosin enää muutama tunti aikaa ennen kuin on aika pakata matkalaukut ja lähteä ajamaan kohti lentokenttää. Patikoinnin kansallispuistossa saamme siis unohtaa, mutta pienelle ajelulle meillä on onneksi aikaa.

Ja miten kaunista täällä onkaan! Kevyen lumipeitteen saanut Teide karun kauniissa maisemassa on suorastaan maagisen kaunis. Sydän ilosta hypähdellen yritän tallentaa tätä kokemaani kauneutta muistikortille. Ehkä sittenkin oli onni, että lumimyräkkä sattui tänne juuri meidän lomamme aikana🤍.

Tarinoita Kanariansaarilta, osa 4. Viimeisenä yö

Tarinoita Kanariansaarilta, osa 4.
Viimeisenä yönä Anagassa saapuu sade. Ehkä taivaskin itkee, kun meidän on hyvästeltävä tämä vehreä paratiisi. Ikkunat huurtuvat kosteudesta, ja minä kaivan matkalaukusta villasukat. En koskaan matkusta minnekään ilman niitä.

Aamulla sade onneksi hiljalleen hiipuu, vaikka sääkartta on luvannut koko päivälle pelkkiä pisaroita. Anagan kapeita neulansilmämutkateitä ei olisi kiva ajella kaatosateessa.

Teemme matkalla kohti seuraavaa kohdettamme, Teiden kansallispuistoa, vielä muutamia pysähdyksiä. Ensin käymme ihmettelmässä Camino Viejoa (kuva 1), ja välillä on pakko pysähtyä kuvaamaan sumua, joka öisen sateen jälkeen viipyilee vielä laaksojen yllä. Sitten jatkamme kohti Mascan kylää.

Mascan tie on aivan niin kiemurainen kuin olen pelännytkin, mutta onneksi menomatkalla ei ole vielä paljoa liikennettä ja perillä Mascan kylässä parkkipaikalla on hyvin tilaa. Lounaspaikkakin löytyy lyhyen jaloittelumatkan päästä.

Hieman Mascalta lähdettyämme alkavat kuitenkin ongelmat. Vaikka edellisyönä ensilumen saanut Teide näyttää kaukaa houkuttelevan kauniilta, tietää yöllä satanut lumi pelkkiä pulmia. Pahoja pulmia. Matkamme seuraavalle hotellillemme Vilaflorin kylään nimittäin katkeaa. Tiepartio on sulkenut tie, ja mies selittää, että tiet Teiden kansallispuistolle ovat lumessa ja jäässä, joten sinne ei ole mitään asiaa. Vilaflorin kylä - Teneriffan korkeimmalla sijaitseva kylä - on kuulemma myös suljettu.
Ehkä seuraavana päivänä, mañana, ehkä. Tai sitten ei, mies sanoo huolettomasti.
Mutta jonnekinhan meidän on päästävä yöksi! On siis pakko kääntyä takaisin ja suunnata kohti saaren etelärannikkoa punomaan uusia suunnitelmia.

Some precious moments from last year ✨🤍. Onne

Some precious moments from last year ✨🤍.
Onnellinen elämä on minulle unelmia, haaveita, suunnitelmia ja seikkailuja. Viime vuoteenkin mahtui monta kaunista hetkeä, unohtumatonta seikkailua ja toteutunutta unelmaa. Kuvissa niistä vain pieni osa. Tähänkin uuteen vuoteen olen jo ehtinyt laatia monta suunnitelmaa ja sydän sykkii unelmia. Toivottavasti niistä edes pienen murun onnistun toteuttamaan.
Mutta kuvat siis vuodelta 2022 - 10 kuukautta ja 10 retkeä:
1. Joulukuussa Teiden kansallispuistossa ensi lumen aikaan.
2. Elämäni ensimmäinen ruskaretki Kilpisjärvelle syyskuussa
3. Elokuun aamu lempimökilläni Saimaalla @norppamajat
4. Heinäkuun helteinen telttaretki lempisaaressani Saimaalla
5. Kesäkuun road trip vei meidät Norjaan Enkeltensaarelle
6. Toukokuun telttaretki Saimaalla rakkaan retkiystävä Pauliinan @pihasuunnittelua kanssa
7. Huhtikuussa Madeiran vuoria valloittamassa
8. Talvitelttailun hurmaa maaliskuun tähtitaivaan alla
9. Helmikuun paukkupakkasissa Riisitunturilla
10. Vuoden aloitus Kuusamossa

Joko sinä olet ehtinyt suunnitella retkiä tälle vuodelle tai unelmoida tulevia 🤍✨?

Tarinoita Kanariansaarilta, osa 3. Aivan liian pi

Tarinoita Kanariansaarilta, osa 3.

Aivan liian pian lomamme tällä hurmaavalla, rauhallisella La Gomeran saarella päättyy ja on aika jatkaa matkaa. Lupaan kuitenkin itselleni, että vielä jonain päivänä tulen takaisin. Silloin hieman pidemmäksi aikaa, niin että ehdin majoittua taas tässä La Gomeran pääkaupungissa sijaitsevassa Paradorissa (joka vie ajatukseni aina Karibialle saakka) mutta myös jossain toisessa pikku kylässä, saaren toisella laidalla.
Nyt on kuitenkin aika hypätä lauttaan ja palata takaisin Teneriffalle. Olen ollut kerran aiemmin Teneriffalla, juhlimassa milleniumia Las Americasissa. Nyt haluan kiertää Las Americasin ja kaikki sen tyyppiset turisti(hel-)keskittymät kaukaa. Niinpä kurvaamme vuokra-autollamme kohti Teneriffan syrjäistä kaakkoiskolkkaa, missä sijaitsee Anagan luonnonsuojelualue vuoristoisine ylänköineen ja syvine rotkoineen.

Olemme vuokranneet Chinamadan kylästä (joka autovuokraamon naisen mukaan ei ole mikään oikea kylä vaan pelkkä kadun nimi!) perinteisen luolatalon, talon, joka on siis osittain louhittu kallion sisään. Las Mercedesin kylä, 15 kilometrin päässä Chinamadasta, on viimeinen mahdollisuutemme tehdä kauppaostoksia. (Siellä herttainen kaupantäti antaa meille jopa joululahjan!) Ja Las Mercedesin kylän jälkeen tie hiljenee, muuttuu yhä mutkaisemmaksi ja kapeammaksi. Olemme tosiaan tainneet löytää Teneriffan rauhallisimman kolkan. Täällä meitä odottavat patikkapolut, jotka lähtevät suoraan kotioveltamme. Tämä todella on rauhallinen luontokeidas 💚🌴!

Kuvat on kaikki Anagan alueelta. Viimeisessä kuvassa on meidän vuokra-asuntomme.

Tarinoita Kanariansaarilta, osa 2
Seuraavat päivät hurmaannumme La Gomeran hiljaisuudesta ja vehreydestä💚🌴. Ajelemme pikku Fiiatillamme pitkin saaren rauhallisia (ja hämmästyttävän hyväkuntoisia) mutkateitä, poikkeamme suloisiin pikkukyliin ja välillä nyöritämme jalkaamme maastokengät ja löydämme itsemme milloin saaren korkeimmalta Garajonay-vuoren huipulta (joka ei tosin ole kuin 1487 m korkea, joten La Gomeralla ei kunnon vuorivaelluksia pääse tekemään) ja milloin laakeripuumetsistä, joissa mustarastaat pitävät konserttojaan.
Parhaan lounaan nautimme viehättävässä Vallehermosan kylässä. Pulpo gallego on siellä melkein yhtä hyvää kuin Madridin parhaassa galiciaslaisessa ravintolassa.
Auringon jo laskettua palaamme takaisin Parador-hotelliimme. Istahdamme puutarhaan kuuntelemaan aaltoja, nauttimaan lasin viiniä ja tekemään tuttavuutta isosilmäisen kissan kanssa, joka suhtautuu hieman epäillen lepertelyyni.
Ja jokaisen tällaisen lomapäivän jälkeen olen taas hieman enemmän lumoutununut tästä rauhallisesta luontoparatiisista🌴💚🌴💚🌴.

Matkatarinoita Kanarialta, osa 1. Joulumatkamme su

Matkatarinoita Kanarialta, osa 1.
Joulumatkamme suuntautui tänä vuonna pienelle saarihyppelylle Kanarialle. Ensimmäisen Teneriffa-yön jälkeen hypppäsimme lauttaan, joka vei meidät vehreälle La Gomeran saarelle, saaren pääkaupunkiin San Sebastianiin. Heti lautasta hypättyäni minulle tuli hyvä fiilis. Tiesin, että voisin ihastua tähän pieneen saareen, jossa on vähemmän asukkaita kuin kotikaupungissani Savonlinnassa, pääkaupungissa vain 9000. Silti San Sebastian sykki elämää - paikallista elämää. Pappoja rantakadulla torikokouksessa, naisia kuljeskelemassa kaduilla, lapsia pelaamassa palloa, ja espanjaa (vain espanjaa) kuuli puhuttavan ympärillä. Eniten ihastuin ehkä kuitenkin meidän siirtomaatyyliseen Parador-hotelliin, joka sykki vanhanajan eleganssia. Meidän huoneesta pääsi suoraan valtavaan puutarhaan, missä oli ihana istuskella viinilasin äärellä aaltojen pauhua kuunnellen. Ja uima-allasalueelta oli lumoavat maisemat Teneriffan Teidelle. Kaikki oli niin ihanaa, että melkein harmitti seuraavana aamuna jättää päiväksi tämä paratiisi, hypätä Fiatin kyytiin ja lähteä tutkimusmatkalle...
(Kuvat on kaikki San Sebastianista.)

Load More... Follow on Instagram

(C) 2022 - Maailman äärellä. All Rights Reserved.