Norpparetkellä Saimaalla

Saimaa
Sunnuntainen potkukelkkaretkeni Saimaan saaristoon saa yllättävän käänteen.
Istun rantakalliolla nauttimassa kevättalven auringosta, kun yhtäkkiä kuulen voimakasta polskintaa.
Jättihauki? 
Mutta kun jättihauki alkaa polskimisen lisäksi piereskellä, alan epäillä.

Eivät kai kalat kärsi ilmavaivoista?
Jähmetyn paikalleni ja tuskin uskallan hengittää. En näe mitään mutta kuulen taas molskahduksen.

Saimaa
Sillä aikaa kun minä olen jäänyt juomaan kahvia ja paistattelemaan päivää rantakalliolle, mieheni on kiertänyt saaren toiselle puolelle. Hän on päässyt lähes aitiopaikalle todistamaan, kun norppa on noussut jäälle. Vanhalla pitkäputkisella hän on saanut napattua joitain kuvia, joilla pystyy todistamaan minulle, ettei piereskelijä suinkaan ollut jättihauki vaan norppa. Hieman kateellisena katson kuvia, mutta totean, että kyllä minä olisin saanut omalla putkellani paljon hienompia, jos vain olisin päässyt näköyhteyteen.

saimaannorpaa

Tämä minun osalta hieman vajaaksi jäänyt norppakohtaaminen herättää kuitenkin mielenkiintoni.

norppa
Norppa-aihe herättää suomalaisissa suuria tunteita. Ja jos mediaa on uskominen, ihmiset jakaantuvat joko norpan kiihkeiksi suojelijoiksi tai norpan vihaajiksi tai jopa tappajiksi. Musta ja valkea kun myyvät enemmän kuin harmaan sävyt.

Koska mediaa seuraamalla saattaakin saada hyvin yksisilmäisen kuvan myös norppa-asiasta, päätän itse lähteä selvittämään, miten paikalliset saimaalaiset näkevät asian.

Ensin lähestyn Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskelaa.
Matkabloggaajana ja norppafanina minua tietysti kiinnostaa, voiko norppia bongailla ”norppaystävällisesti” ja  miten suojelubiologi suhtautuu Saimaalla järjestettäviin norppasafareihin.

Jos haluaisi nähdä norpan, missä, miten ja milloin se onnistuisi parhaiten ja miten norppia voisi tarkkailla ”norppaystävällisesti”?

Parhaat mahdollisuuden nähdä norppia on Pihlajavedellä, Haukivedellä, Joutenvedellä tai Kolovedellä. Saimaannorpalla on karvanvaihtoaika viimeisillä jäillä tai jäiden lähdön jälkeen toukokuussa. Helpointa nähdä norppa on karvanvaihtoaikaan toukokuun puolen välin paikkeilla sen kuivattaessa karvaansa rantakivillä. Norppaystävällinen tarkkailija ei hätistä norppaa kiveltä, vaan tyytyy tarkkailemaan sitä kiikarilla tai kaukoputkella riittävän kaukaa. Toinen hyvä mahdollisuus nähdä norppaa on keskikesällä (kesä-heinä-elokuussa) tyynellä säällä, kun norpan kuono tai päälaki näkyy pinnalla sen käydessä hengittämässä. Tyypillisessä sukellusrytmiikassa norppa käy hengittämässä puolisen minuuttia, ja sen jälkeen on taas sukelluksissa noin viitisen minuuttia. Sukellus- ja pinnallaoloaika riippuu norpan koosta, iästä ja myös vuorokauden- ja vuodenajasta.

Taidankin lähteä sitten Saimaan vesille toukokuun puolessa välissä. Onneksi kamerassani on kohtuullisen pitkä putki, joten ehkäpä onnistun nappaamaan jopa kuvan norpasta. Kesäisillä veneretkillä olenkin nähnyt norpan – jopa useamman kerran. Kuvallista todistusaineistoa näistä kohtaamisista minulla ei kyllä ole.

Entäs ne norppasafarit? Onko niistä jotain haittaa norpalle?

Norppasafareista ei ole haittaa saimaannorpalle, jos norppia tarkkaillaan karvanvaihtoaikaan toukokuussa niin kaukaa, etteivät ne sukella. Kesä-heinä-elokuussa norppasafareista ei ole haittaa saimaannorpille.

metsä
On minulla vakavampaakin kysyttävää Jounilta.
Tiedän, että saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä ja että se on erittäin uhanalainen. Sitä uhkaavat elinalueen kutistuminen, ihmisen aiheuttamat häiriöt, vaaralliset kalastusmenetelmät, luonnonolot ja sääilmiöt. Haluan tietää, miten norppaa voisi suojella ja voisinkohan minäkin tehdä jotain.

Mitä saimaannorpan suojelemiseksi voi tehdä ja mitä on jo tehty?

Elinalueen kutistumista on ehkäisty ohjaamalla rakentamista muualle kuin saimaannorpan esiintymis- ja lisääntymisalueelle ja valistuksen avulla on pyritty samaan ihmiset ymmärtämään, että norpan pesimäaikana on syytä välttää moottorikelkkailua ja muuta liikkumista norpan lisääntymisalueilla. Myös norpalle vaarallista kalastusta on rajoitettu. Esimerkiksi aikuisillekin norpille vaarallisten kalanpyydysten, kuten vahvalankaisten verkkojen, riimuverkkojen ja iskukoukkujen, käyttö on kielletty tärkeimmillä saimaannorpan esiintymisalueilla. Lisäksi kuutille vaarallisten kalaverkkojen käyttö on kielletty kuutille kaikkein vaarallisimpana aikana eli 15.4.-30.6.

Saan myös Jounilta kuulla, että Saimaan veden pintaa säännösteltäessä otetaan huomioon norpan pesimäaika, eli jääpeitteisenä aikana veden pinnan vaihtelu pyritään pitämään mahdollisimman pienenä Suomen ja Venäjän välillä sovitun Saimaan juoksutussäännön avulla.

Ilmastonmuutos tappaa kuutteja, mutta vaikka ilmastonmuutosta on vaikea pysäyttää, voimme tehdä jotain!

Saimaannorpalle on sitä parempi mitä enemmän pesimäluotojen rannoilla on lunta. Ilmastonmuutoksen takia talvet ovat vähälumisempia kuin ennen, mikä lisää kuuttien kuolleisuutta. Tähän on vastattu talvesta 2013-14 alkaen kasaamalle norpille ns. apukinoksia.

Kiitos Jouni!
Minulla on myöhemmin vielä lisää kysyttävää, mutta sitä ennen lähden kevään parhaimmalle retkelleni!

Saimaa

Kevääni kohokohta on, kun pääsen mukaan saimaannorpan pesälaskentaan.

Lauantaiaamuna, kun olen saapunut Pihlajaveden rannalle, harmaat pilvet roikkuvat alhaalla. Mieleni on kuitenkin kaikkea muuta kuin harmaa:

Voiko kotimaanmatkailu muuttua enää tämän paremmaksi?

Intoani ei lannista edes tieto siitä, että pesälaskennassa ei useimmiten itse norppia tai kuutteja nähdä.

joutsenet
Seurueemme virallinen pesänlaskija on Heikki Hannikainen. Minä ja kansanedustaja Hanna Kosonen kuuntelemme tarkkaavaisesti, kun Heikki kertoo Pihlajaveden nykyisestä norppatilanteesta – Hanna viedäkseen saimaalaisten kuulumisia eduskuntaan, minä oppiakseni jotain uutta.

Aamuun mahtuu myös surullisia uutisia. Kuulen, että muutama päivä sitten Saimaalta on löytynyt yksi sikiökalvoon tukehtunut kuutti. Yhdelle kuutinpesälle ovat taas johdattaneet ilveksen jäljet ja pesältä on löytynyt kuollut kuutti – ilveksen  raatelema.

joutsen

Ennen pesälaskentään lähtöä allekirjoitamme Hannan kanssa juhlalisesti vapaaehtoistyön sopimukset, joissa sitoudumme olemaan kertomatta norpan apukinosten ja pesien tarkkoja sijaintitietoja ulkopuolisille. Ottaessani päivän aikana valokuvia kysynkin varmuuden vuoksi moneen kertaan, voinko julkaista ottamiani kuvia.

Saimaa

Norpan pesälaskennan tarkoituksena on kartoittaa, kuinka monta kuuttia lumipeitteiden suojissa on syntynyt.

Me teemme pesälaskentaa Pihlajaveden norppaydinalueella. Heikin laskenta-alue on viitisen neliökilometriä. Päivän aikana löydämme yli kymmenen makuupesää. Osa niistä löytyy vapaaehtoisten kolaamista apukinoksista.

Niin, mitä se makuupesä siis oikein tarkoittaakaan?

No, nimensä mukaisesti se on pesä, jossa norppa käy vain makoilemassa. Siellä ei siis ole syntynyt kuutteja.
Heikki vastailee kysymyksiini kärsivällisesti.

norpanpesä

Saimaa
Mutta kyllä me muutakin löydämme kuin pelkkiä makuupesiä.

Saimaa
Norppalaskennassa ei tietenkään saa häiritä norpan elämää. Pesälle voi siis mennä ainoastaan, jos pesän katto on jo  kunnolla romahtanut ja norppa kuutteineen hylänyt pesän.

Koska tämä pesä on jo romahtanut, voimme mennä lähemmäksi. Heikki mönkii hangessa ja minä katson touhua silmä tarkkana.

norpanpesä
Heikin otteista olen jo päätellyt, ettei nyt ole enää kysymys palkästä makuupesästä.
Eikä olekaan! Tälle pesälle on nimittäin norppa tehnyt poikasen!

norppalaskenta
Siitä todisteena pesän reunalta löytyy kuutin karvaa.
Heikki kerää karvat varovasti talteen. Ne viedään Metsähallitukselle, ja sieltä ne lähtevät yliopistolle DNA-testeihin. DNA:n avulla tutkijat sitten selvittävät norpan sukulaisuussuhteita.

Jäiden lähdettyä paikalle tulee vielä sukeltaja tarkastamaan pesäpaikan. Sukelluksessa pesistä voidaan löytää kuutin karvaa, istukka tai surullisessa tapauksessa kuollut kuutti.

Norpanpesä
Loppujen lopuksi löydämme päivän aikana kaksi kuuttipesää. Norppa jää tällä kertaa näkemättä, mutta en minä sitä sure. Päivä on ollut yksi kevääni parhaimmista!

norpanpesä

Pääsen päivän päätteeksi jututtamaan vielä paikallista harrastajakalastajaa.

Miksi ihmeessä kalastajat haluavat pitää verkkoja norppavesillä? Ovatko kalastajat siis norpan vihaajia?

Eivät kalastajat täällä suinkaan norppavihaajia ole. Päinvastoin. Monet Pihjlajaveden osakaskunnat tekivät jo 80-luvulla vapaaehtoisia sopimuksia keväisestä verkkokieltoalueesta, ja nykyään koko Pihlajavesi on verkotuksen osalta, muikkuverkkoja lukuunottamatta, keväisessä kalastuskiellossa.

Kalastajat ovat kuulemma itsekin sitä mieltä, että kevätrauhoituksella, kun kuutit ovat pieniä ja vasta opettelevat kalastamaan, on varmasti ollut merkitystä.

Mutta…
eikös niitä norppia edelleen jää verkkoihin?
Eikö verkkokalastus pitäisi kieltää kokonaan?

Valitettavasti Saimaalla on muutama norppa jäänyt vuosittain verkkoihin. Turmia välttääkseen kalastajat ovat siirtyneet entistä ohutlankaisempiin verkkoihin samalla akkuroiden verkot molemmista päistä. Mikäli norppa törmää tällaiseen verkkoon, se vain repii verkon ja jatkaa kalastustaan.

Ainut tällä laskenta-alueella verkkoon jäänyt norppa, joka tiedetään, on 80-luvulta, jolloin käytössä eivät olleet vielä nykyiset ohutlankaiset verkot vaan paksulankaiset niin sanotut riimuverkot. Verkkokalastukseen pitää olla Saimaalla mahdollisuus myös tulevaisuudessa.

Kalastajaa jututtaessani saan kuvan, että kyllä täällä halutaan pitää norpasta huolta, vaikka kalastuksesta ei ymmärrettävästi ollakaan kokonaan valmiita luopumaan.

Haluan kuitenkin kysyä vielä toisenkin mielipiteen. Mitähän mieltä suojelubiologi Jouni Koskela on kalastuksesta.

Miten on, suojelubiologi Jouni Koskela, pitääkö kalastusrajoituksia tiukentaa?

Jos kaikki pyydyskuolleisuus halutaan estää, kalastusrajoituksia olisi syytä vielä tiukentaa, sillä kuutit voivat jäädä kalaverkkoihin myös 30.6. jälkeen ja vielä talviverkkoihin ensimmäisenä talvenaan. Toisaalta tämän kevään pesälaskennoissa pohjoiselta Saimaalta, norpan entisiltä elinalueilta, löydetyt kuutit osoittavat, että suojelu tuottaa tulosta ja saimaannorppa palaa entisille elinalueilleen. Samoin verkkokalastuksen kevätrajoitusalue toimii. Vuonna 2011 aluetta laajennettiin 600 neliökilometristä 1 600 neliökilometriin. Vuosikymmenen alkupuolella syntyneitä kuutteja on säilynyt aiempaa enemmän hengissä, ja nyt ne ovat tulleet sukukypsiksi lisäten kannan syntyvyyttä. Viisi vuotta sitten laajentuneiden kalastusrajoitusalueiden ansiosta synnytysikäisten saimaannorppaemojen määrä on kasvanut viime vuosina, mikä näkyy lisääntyneitä syntyneiden kuuttien määränä.

Kuulostaa hyvältä! ❤

Aina tilanne ei ole kuitenkaan ollut näin hyvä kuin nykyään. Aina norpasta ei ole haluttu pitää huolta.

Vuoteen 1948 asti norpasta nimittäin maksettiin tapporahaa. Silloin kenkien päälle puettiin villasukat, jotta päästiin hiipimään mahdollisimman lähelle norppaa – ei vain ottaakseen siitä valokuvaa vaan tappaakseen se!

Saimaa
Tänä keväänä Saimaalta saadaan todella hyviä uutisia. Pesälaskennoissa on havaittu nimittäin 79 kuuttia, mikä on pesälaskentojen ennätys!

Hmmm…
Teen pienen laskutoimituksen:
Jos norppia oli aiemman laskennan mukaan yhteensä noin 320 ja niitä syntyi nyt lisää 79, pitäisi norppia olla nyt siis 399! WWF on arvioinut, että  välittömän sukupuuton uhka hellittäisi, jos norppakanta saataisiin kasvamaan 400 yksilöön.

Tämä siis todella on hyvä uutinen! ❤

Kysyn vielä Jouni Koskelalta, mitä mieltä hän on.

Miltä norpan tulevaisuus näyttää?

Saimaannorpan tulevaisuus näyttää tämän vuoden pesimätuloksen valossa hyvältä.

Sitten hän kuitenkin vielä toppuuttelee iloani:

Muutama huono vuosi voi kuitenkin edelleen saada norppakannan pienenemään, kuten tapahtui vähälumisina talvina 2006 ja 2007. Lisäksi on syytä muistaa, että saimaannorpan geneettisen monimuotoisuuden vähenemisen takia se on suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon kuin vastaavan kokoinen geneettisesti monimuotoisempi hyljekanta.

Norpasta pitää siis edelleenkin pitää hyvää huolta!
Ehkäpä minäkin voisin tehdä oman osani. Huolittaisiinkohan minut ensi talvena mukaan talkoisiin kolaamaan norpille apukinoksia…

Yksi kysymys minulle on vielä Jounille. Norpan ilmavaivoista en kehtaa kysyä, mutta se minua mietityttää, miten ihmeessä norppa löytää takaisin jään alta sukellusavannolle ja kuinka kauan norppa pystyykään olemaan veden alla. Olen nimittäin lukenut, että norppa voi ottaa jopa tirsoja järven pohjassa.

Pisin aika, jonka saimaannorpan on todettu olleen sukelluksissa, on 23 minuuttia. Tällainen pitkäkestoinen sukellus on aerobista unisukellusta, jolloin pinnalla käynti on kestänyt parisen minuuttia. Kalastus- ja liikkumissukellukset ovat norpalla huomattavasti lyhyempiä, tyypillisimmillään 4-10 minuuttia. Saimaannorpalla on hyvin kehittynyt lepakkojen kaikuluotauksen kaltainen viiksikarva-aisti, jonka avulla se löytää kalat ja myös sukellusavannon. Sokeakin saimaannorppa pystyy löytämään ravintoa viiksikarva-aistin avulla. Viiksikarvat ovat litteitä ja värisevät vedessä liikuttaessa. Viiksikarvojen tyvellä on hyvin paljon hermosoluja, joiden avulla norppa ”laskee” ympäristön muodot ja löytää kalat ja sukellusavannon. Sukellusavannon löytämisessä norppa varmaankin käyttää myös näköaistia. Näköaistin avulla norppa vedestä käsin näkee jään pinnalla olevat lumikinokset ympäristöä tummempana. Tämän avulla se tietää, mihin kannattaa kaivaa reikä jäähän ja tähän perustuu myös se, miten norpat löytävät apukinokset.

Viiksikarva-aisti! Voi ihanuus… ❤

Advertisements

38 Comments

Add yours →

  1. Saimaannorppakummi kiittää tästä ihanasta hyvän mielen artikkelista ❤

    Tuo ilmavaivajutska pitää nyt selvittää jostain muualta. Hyllystäni löytyy Juha Taskisen kirja "Unelma Saimaasta". Täytyypä tarkistaa löytyisikö sieltä jotain… 🙂

    Liked by 1 henkilö

  2. Aivan upea kokemus päästä tutkimaan norppien elämää. Ihana tuo kuvakin norpista. Toivottavasti jatkossakin tuo syntyvyys olisi nousussa. Mahtava eläin.

    Liked by 1 henkilö

  3. Mari Wikholm 23.4.2016 — 14:16

    Wautsi!!! Olipa hieno kirjoitus lähiluontomatkailusta! Olisi hienoa päästä itsekin mukaan kinostalkoisiin tai inventointireissuille…

    Liked by 1 henkilö

  4. Norpat ovat aivan ihania! Toivottavasti laji säilyy.

    Liked by 1 henkilö

  5. Ihana postaus! Tulipa paljon mielenkiintoista infoa mielenkiintoisessa muodossa. Jotenkin nuo norpat pääsee minulta aina unohtumaan. Olisipa hienoa olla noilla kulmilla toukokuussa karvojen kuivatteluiden aikaan 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Teija! Nyt vaan Teija lomaa varaamaan Savonlinnaan ja sitten norppasafarille.
      Itsekin ajattelin, että lähden toukokuussa joko oikealle opastetulle norppasafarille Linnansaaren kansallispuistoon tai sitten omalle veneretkelle Pihlajavedelle.

      Tykkää

  6. Mahtava juttu! Minulle norppa on ollut kuin isojalka: siitä aina kuulee, mutta sitä ei koskaan näe ja jotenkin myyttinen ja epätodellinen eläin. Asuessani Joensuussa liperiläiset kalastajat tekivät havaintoja norpista Pyhäselän eteläosista, mutta minä en ikinä nähnyt. Pelko on kyllä norppakannan tulevaisuuden puolesta, samalla kun sisävesikalastusta pitäisi tukea kaikin mahdollisin tavoin.
    On tietysti hyvä, että kansanedustajakin lähtee norppavesille, mutta kun kansanedustaja tekee lupauksen, niin se on yhtä tyhjän kanssa.

    Liked by 1 henkilö

    • Stacy, sinun pitää tulla etsimään Savonlinnan seudun geokätköt toukokuussa tai kesällä ja yhdistät reissuusi sitten norppasafarin. Kyllä minäkin syön mieluummin kotivesiltä pyydettyä kalaa kuin antibiootteja täyteen pumpattua norjalaista lohta…

      Tykkää

  7. Annika | travelloverblogi 25.4.2016 — 18:53

    Ihan parhaita lehtikuvia ovat olleet talvisin ne, missä vapaaehtoiset kolaavat norpille kinoksia. Juuri sellaista vapaaehtoistyötä, johon minäkin voisin lähteä. Eikä kuuttia söpömpää ole, paitsi ehkä pieni norsu tai panda, mutta kotimaisista luonnonvaraisista voittaa kaikki. 🙂 On sinulla ollut mielenkiintoinen päivä!

    Liked by 1 henkilö

    • Norpan minä olen nähnyt jo aika monta kertaa, jopa ihan täällä Savonlinnnan kaupungissa, oman lenkkipolkuni vierestä, joka kulkee järven rantaa pitkin. Siinäse köllötteli muutaman metrin päässä rannasta ja eikä ollut millänsäkään. Näytti nauttivan hetkestään katseiden kohteena :). Kuuttia en ole koskaan päässyt näkemään. Ne olisi kyllä niin söpöjä!

      Tykkää

  8. Anna | Muuttolintu 26.4.2016 — 04:34

    Siis vau! Ihan mieletöntä. En ole ikinä uskaltanut unelmoidakaan näkeväni saimaannorpan. Tosi informatiivinen ja mielenkiintoinen teksti, opin paljon uutta! Ihanaa, että norppakanta on kasvanut ❤

    Liked by 1 henkilö

  9. Olipa kiva ja ihana juttu! Norpat on aivan ihania, ja on hyvä kuulla että uusia kuutteja syntyi noinkin paljon 🙂 Voisin hyvinkin lähteä vapaaehtoiseksi kolaamaan norpille kinoksia jos tilaisuus tähän tulisi. Tuollaisesta norppasafarista en olekaan koskaan kuullut, mutta kiva kuulla että sellaiselle voisi lähteä ilman että katselu häiritsee norppaa 🙂

    Liked by 1 henkilö

  10. Olipa todella mielenkiintoinen kirjoitus – ja tärkeä aihe myös! Kiitos, kuin jaoit tämän. Norpat on tosi suloisia, ja kuutit varsinkin. Joskus säälittää, kun eläimet ovat tuolla verkkojen ja luonnonolojen armoilla. Tosin sellaista se elämän kiertokulku toisinaan on. Onneksi suojelutyötä tehdään ja tällä hetkellä näyttää siltä, että norppakanta on elpymässä.

    Liked by 1 henkilö

  11. Wau! Todella uniikille reissulle olet päässyt mukaan, oli kiva lukea aiheesta sekä samalla lisäsin omaa Norppa tietouttani.

    Liked by 1 henkilö

  12. Hieno postaus! Mun tytär piti juuri koulussa täällä Espanjassa esitelmän saimaannorpasta, heillä kun on aiheena luonnonsuojelu ja uhanalaiset eläimet. Kukaan ei ollut koskaan – ei niin kovin yllättävästi – kuullutkaan norpasta ja opettaja antoi esitelmästä 10+ omaperäisyyden ansiosta :). Kerran olemme käyneet Saimaalla veneilemässä ja silloinkin jäi norpat näkemättä!

    Liked by 1 henkilö

    • Vau, mahtavaa. Enkä kyllä minäkään ihmettele, etteivät olleet kuulleet norpasta. Hienoa, että tyttäresi sivistää siellä katalonialaisia :). Veneillessä pitää tosiaan vähän tietää, milloin ja minne niitä norppia kannattaa mennä bongaamaan. Siksi järjestetty norppasafari voi olla hyvä vaihtoehto, jos todella norpan haluaa nähdä.

      Tykkää

  13. Hieno juttu ja varsin kattava. Ihan uteliaana odotin ensin norpan kohtaamisesta mutta sitten yllätti jatko. Paljon asiantuntevaa tietoa norpista, joka on meille tärkeä eläin!

    Liked by 1 henkilö

  14. Juuri joku päivä kun televisiouutisissa oli norppien pesinnästä ja pari ihmistä siinä, jotka ihan työkseen taisivat näitä etsiä ja tutkia, niin siippa totesi, että tuossapa kivan tuntuinen ammatti! Siitä huolimatta, että ne sitten kohta siinä televisiokuvassa painuivat suksineen puoli metriä veteen 🙂 Mutta siis varmaan hieno kokemus. Me olemme hylkeitä nähneet Saaristo- ja Ahvenanmerellä purjehtiessamme, mutta silloin ne yleensä ovat vaan pää vedessä.

    Liked by 1 henkilö

    • Hih, olisi varmasti mielenkiintoista olla norppatutkija. Kevät onkin norpankin bongauksen kannalta otollisinta aikaa, kun se köllöttelee joko jäällä tai kivellä. Kesällä ainakin valokuvaaminen vaikeutuu, kun norpat käyvät sen verran nopeasti vain kurkkimassa pinnalla. Ainakaan minun reflekseillä ei silloin kovin kummoisia kuvia oteta.

      Tykkää

  15. Mahtava postaus! Olen toki tiennyt, että norppia suojellaan, mutta en ollut osannut ajatellakaan kuinka paljon niiden hyväksi oikeasti tehdään. Varmasti mahtava kokemus päästä mukaan laskemaan pesiä 🙂

    Liked by 1 henkilö

  16. Kiinnostava juttu, kiitos informaatiostakin! Mäkin onnistuin bongaamaan norpan meloessani Saimaalla viime kesänä. On se kyllä upea otus, vaikka nopeasti katosikin pinnan alle. Kyllä se toisenkin kerran vielä nousi, nopeasti taas. Sulla kävi kans tosi hyvä tuuri, ei niitä niin kovin helppoa ole bongailla. Moni on varmasti asunutkin Saimaalla, eikä ole koskaan nähnyt norppaa. Eläinkohtaamiset <3.

    Liked by 1 henkilö

  17. Oi, norpat on niin söpöjä palleroita! Hyvä, että niillä menee elo parempaan suuntaan. Norppa olisi kyllä joskus mahtavaa nähdä luonnossa, harmi vaan etten tuolla suunnalla oikein vietä aikaani… Todella kattavasti olit kyllä selvittänyt tärkeitä norppafaktoja. Varmasti tuo pesänlaskentaan mukaanpääsy on ollut mahtava juttu 🙂

    Liked by 1 henkilö

  18. Ihana norppapostaus! Upeeta että ootte saaneet kuvia näistä veijareista! Toi on kyllä niin hieno uutinen, että kannat on hiukan elpymässä. Toivotaan lumisia ja norppaystävällisiä talvia jatkossakin 🙂

    Liked by 1 henkilö

  19. En minä kyllä ymmärrä, miten joku voi tuota nappisilmää vihata :-/ Tajusin muuten juuri, etten ole moista koskaan nähnytkään!

    Liked by 1 henkilö

  20. Olipa mielenkiintoinen juttu. Kiitos tästä infosta. Moni asia olikin jo tiedossa, mutta monta uuttakin tuli. Lumisia talvia vaan jatkossa norpille toivon : )

    Liked by 1 henkilö

  21. Olitpas onnekas ja oli hienosti oivallettu, että pystyit jatkamaan juttua ikään kuin haastattelussa. Tosi mielenkiintoinen postaus!

    Liked by 1 henkilö

  22. Todella mielenkiintoinen juttu! Tänään tuli jo lehdestä luettua karhujen bongailusta, niin on kotimaan kaksi mielenkiintoisinta eläintä tullut itselle tutummaksi.

    Liked by 1 henkilö

  23. Olipa ihana postaus! Jopa poikaystäväni, joka ei yleensä perusta blogeista, tuli kanssani lukemaan tätä 🙂 Mahtavaa, että norppien tilanne näyttää vähän valoisammalta, toivotaan, että kanta jatkaa kasvamista!

    Liked by 1 henkilö

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: