Menu

Mökkiloma maailman kauneimman järven rannalla

Updated 31.1.2020

Siellä missä asuvat nauravat norpat, rantaviiva jatkuu silmänkantamattomiin ja auringonlaskut ovat kauniimpia kuin savannilla tai Karibialla (usko pois, minä olen ne nähnyt ja ikuistanut moneen kertaan!) sijaitsee maailman ihanin ranta ja Norppa-Majojen kotoisat mökit – ne joille minä palaan yhä uudestaan.

Totta kai minun paluuseeni on monta muutakin syytä kuin rannat, norpat, maailman kauneimmat auringonlaskut ja kaikki muut luonnonihmeet. On tietysti ne henkilökohtaiset syyt,  sellaiset kuin Rakkaus. Se perinteinen tarina kun tyttö rakastuu poikaan – tai aikuisiahan me jo oltiin. Rakkaussyistäni  joku saattaisi pitää väitettäni  maailman kauneimmasta järvestä  hyvinkin subjektiivisena, mutta olen minä seurannut vierestä muitakin tarinoita. Todistanut sitä kun rakkaus Saimaaseen syttyy. Nähnyt niitä, jotka palaavat tänne loman viettoon yhä uudestaan, vaikkei täällä  olisikaan odottamassa se elämän suuri rakkaus.

Minulla kävi tuuri.
Tiedän sen.
Löysin elämäni rakkauden ja sain kaupanpäällisiksi Saimaan
ja avioliittoetuna vielä pääsyn Norppa-Majojen ihanille mökeille
– maailman kauneimman järven rannalle.

Saimaa

Juuri siksi, että suhteeni tähän Saimaa-maisemaan on niin henkilökohtainen ja syvä, oli jopa pelottavaa kutsua tänne vieraaksi puhdasverinen kaupunkilaistyttö, joka on reissannut 111 maassa, nähnyt lukemattomia rantoja ja maisemia ja valinnut aina mieluiten lomakohteeksi jonkin muun kuin Suomi-kohteen – saati minkään perisuomalaisen luontokohteen!

Minä uskoin kuitenkin Saimaan vetovoimaan. Ja luulen, että tälläkin kerta Saimaa teki taikansa.
Kiitos sinulle Travellover-matkablogin Annika, että tulit tänne Saimaalle, Pihlaveden rannalle, minun ja Norppa-Majojen vieraaksi ja sain näyttää sinulle, mistä minä oikeastaan puhun, silloin kun puhun Saimaasta!

Olin ajatellut, että haluaisin näyttää sinulle Saimaalta ainakin nauravat saimaannorpat. Sillä täällä,  Saimaan rannalla, norpat todellakin osaavat nauraa.

On minulla siitä todisteitakin.

Kevään ajan meitä savonlinnalaisia ja tänne eksyneitä turisteja on nimittäin viihdyttänyt ikioma city-norppamme, vain kiven heiton päässä kaupungin keskustasta.

Totta kai minunkin  tätä ihmettä piti mennä katsomaan.

 

Menin tervehtimään Savonlinnan tämän kevään sympaattisinta julkkista.
Ystävällisesti hän tervehti minua saapuessani paikalle.
– Tänne vaan. Kyllä tänne vielä muutama kuvaaja mahtuu.
Hän keikistelee aikansa jään reunalla. Katsoo kameraan ja on suloinen.
Kunnes kyllästyy poseeraamaan ja keskittyy auringon palvontaan.
Minä sen sijaan istun kylmällä kivellä hiljaa hievahtamatta.
Tarkkailen ja odotan.
Lopulta norpan pokka pettää ja hän ratkeaa nauramaan vatsa kippurassa kuvaajalle,
joka on istua kököttänyt jo kaksi tuntia paikallaan siinä toivossa,
että saisi sen täydellisen norppakuvan.

saimaannorppa

saimaannorppa

Saimaannorppien lisäksi halusin sinun näkevän oranssia ja kultaa hohtavat auringonlaskut, ne maailman kauneimmat. Tällaiset jotka hehkuvat vielä voimakkaampina kuin savannilla.
Nämä minä halusin sinulle näyttää.

Mutta luontoa ei voi pakottaa. Norppa ei nouse kivelle nauramaan käskystä eikä aurinko hehku joka ilta samalla tavalla. Siksi minä luontoa rakastankin – ja tätä maisemaa. Se on joka päivä erilainen. Joka päivä omalla tavallaan kaunis.

Ja tänään, kun sinä olet täällä elämäsi ensimmäistä kertaa, maisema on kietoutunut kevyeen sumupukuun.

Saimaa

Auringonlaskuretki sumuisella Saimaalla

Olen tilannut meille Norppa-Majoilta ensimmäiseksi illaksi auringonlaskuretken Saimaan saareen. Veneeseen hypätessämme taivas näyttää kuitenkin siltä, kuin sillä olisi aikeenaan kastella meidät.

Mutta ei Saimaa meitä tälläkään kertaa petä. Päinvastoin! Sumuisen sinisessä maisemassa on jotain suorastaan mystisen kaunista.

Saimaa

Ja kun auringonsäteet raivaavat tiensä pilviverhon läpi, alkaa Saimaan yllä leijuva sumu säteillä kultaa.
Kuuluu vain lintujen liverrystä ja laineiden liplatusta, ja vastarannalla kukkuu käki.
Tällaisena hetkenä on helppo olla onnellinen. On helppo unohtaa arki ja kiire.
Nämä on niitä hetkiä, joiden vuoksi Saimaata niin paljon rakastan.

Saimaa

Mutta ehkäpä se illan odotetuin hetki on kuitenkin tämä: kohtaaminen city-norpan pullean maalaisserkun kanssa.

Se todella on suloinen. Ihan mahdottoman suloinen. Ja ihan MAHDOTTOMAN pullea. Mutta se ei liene ihme. Onhan sillä täällä valtavan hyvät muikkuapajat.
(Annikan kanssa me päättelemme, että normaalin 2-4 kilon sijaan tämä pullukka on ahminut muikkuja ainakin sen viisi kiloa päivässä!)

Ei me kovin lähelle tätä suloisuutta uskalleta mennä, sillä tämä city-norpan maalaisserkku, joka on saanut viettää täällä  Pihlajavedellä rauhaisaa erakkoelämää, ei tietenkään  ole tottunut yleisöön samoin kuin serkkunsa, mutta kyllä tämän suloisen pullukan  tarkkailu täältä pitemmänkin välimatkan päästä saa meidät kaikki virnistelemään onnesta.

Norppakohtaamisen jälkeen on aika juhlistaa tätä Annikan elämän ihka ensimmäistä norppabongausta. Niinpä me rantaudumme pikkuruiselle saarelle ja poksautamme skumpat – auringonlaskussa! Ei se tänä iltana hehku kultaa eikä oranssia, mutta on se kaunis tässä vienoissa pastetellivärityksessäkin.

Koko illan sadetta enteillyt taivas on meille armollinen ja sade tulee vasta,  kun me olemme turvallisesti mökkirannassa. Silloin taivas täyttyy salamista ja ukkosen jylinästä.

Ja kun minä paistan meille myöhäisillalliseksi Norppa-Majojen isännän (eli rakkaan appiukkoni) meille Saimaalta pyytämiä kuhafileitä, saan jännittää, keskeyttääkö sähkökatko kokkailuni tyystin.

Veneretki Saimaan saarille ja norppia bongailemaan

Viiden tunnin yöunien jälkeen ennen kello seitsemää pirahtaa herätyssoitto,  mutta sumu ikkunan takana on niin sakea, että
on pakko hieman odottaa, vaikkemme millään malttaisikaan.

Tämän päivän seikkailu vie meidät uudelle veneretkelle Saimaalle, tällä kertaa tutustumaan Kongon- ja Kalamajansaareen ja bongaamaan lisää saimaannorppia.

Koska aamun sumu vaikeuttaa norppien bongausta, suuntaamme ensin Kongonsaarelle, joka on kiinnostava kohde niin historiallisesti kuin maisemallisestikin.

Matkalla saamme ihmetellä valkopukuista Saimaata ja kuunnella teerien soidinmenoja, ja vaikka minä olen liikkunut Saimaan vesillä jo lukemattomia kertoja, en silti lakkaa haltioitumasta tästä maisemasta ja rauhoittavasta tunnelmasta.

Me rantaudumme Kongonsaaren eteläpäähän, missä sijaitseva Salpa-asema on osa Suomen suurinta rakennustyömaata, 1200 kilometriä pitkää Salpalinjaa, jota oli talvisodan jälkeen rakentamassa enimmillään jopa  35 000 miestä.  Tätä Kongonsaaren Salpa-asemaa ryhdyttiin rakentamaan joulukuussa 1940.

Kongonsaaren Salpa-asemaan voi tutustua kiertämällä noin 400 metriä pitkän luontopolun, joka kulkee osittain pitkin taisteluhautoja. Matkan varrella on useita opastauluja, jotka kertovat Salpalinjasta, sen rakennustöistä ja merkityksestä.

Erityisen vaikuttavia Kongonsaaressa ovat nämä kallioon louhitut luolastot.

Mutta minä, maisemaonnellinen, olen kuitenkin onnellisimmallani täällä Kongonsaaren komealla kalliolla, josta on avarat näkymät Pihlajavedelle.

Kongonsaaresta jatkamme matkaa Kalamajansaareen. Minun lempisaareeni, jossa olen viettänyt usean telttayön – useimmiten valvoen ja kuunnellen kesäyön hiljaisuutta.

Saimaa sumussa

Saaressa meitä jo odotetaan.
Ja kuinka hyvältä Saimaan seudun antimet täällä luonnonhelmassa maistuvatkaan.

On paikallista makkaraa,
Pihlajaveden savustettuja muikkuja,
anopin leipomaa ruisleipää ja pullaa.

Enkä tietenkään siinä ahmiessani yhtään kuvaa muista ottaa. Mutta muistan minä nämä hetket ilman kuviakin.
Lopuksi minä kaivan vielä omasta repustani meille toscakakkua ja pienet skumppapullot.
Kippistellään, vaikka norppakin on vielä näkemättä. Mutta ehkä sen vuoro on seuraavaksi…

Nyt kun sumu on vihdoin väistynyt, on helpompi tiirailla rannoille, kiville ja kaislikoihin. Ja siellähän se on – rantakaislikossa ihmettelemässä meitä veneilijöitä.

saimaannorppa

Ilta savusaunan lempeissä löylyissä

Illaksi meille on lämmitetty savusauna ja perinteinen puusauna, tai maisemasauna niin kuin Norppa-Majoilla sitä kutsutaan, sillä siitä on suuri ikkuna ja näkymä  suoraan Saimaalle. Me saunomme läpi illan. Välillä savusaunassa, välillä maisemasaunassa ja välillä minä pulahdan Saimaan aaltoihin, mikä minusta on kaikkein parasta,
vaikkei Annika minua uskokaan.

Sitten nautimme kuohuvaa ja katselemme Saimaalle, joka auringon laskettua saa unenomaisen sinisen sävyn.

Tässä sinisessä hetkessä,
tämän maailman kauneimman järven rannalla,
on helppo olla onnellinen ♥.

◊◊◊◊◊

Norppa-Majojen mökit sijaitsevat Saimaan rannalla, Pihlajavedellä, noin 35 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta. Norppa-Majoilla mökkilomaan voi sisällyttää ohjattuja veneretkiä Saimaalla – ja tietysti savusaunontaa. Norppien bongailuun toukokuu ja kesäkuun alku on parasta aikaa.
Norppa-Majojen mökkivalikoimaan voit tutustua täällä:
Norppa-Majojen kotisivut

Jos haluat päästä viettämään tällaista viikonlopun mittaista mökkilomaa, johon sisältyy veneretki Saimaalle ja savusauna illaksi, kannattaa kysyä tarjous suoraan Norppa-Majoilta.

◊◊◊◊◊

PS. Entä miten vieraakseni tullut kaupunkilaistyttö lopulta koki mökkiloman Saimaalla? Se selviää, kun kurkkaat tänne Annikan blogijuttuun: Saimaan saaressa pikkuinen norppa.


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2019 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

8 Comments

  • Samuel
    19.5.2019 at 00:56

    Kaunis ❤

    Reply
  • Sari
    19.5.2019 at 07:24

    Taivaallisen kaunista! Tällainen kesäretki kelpaisi itsellekin. ❤️

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      20.5.2019 at 10:01

      Vaikka etukäteen toivoin, että saisimme aurinkoisen mökkiloman, oli tämä sumuinenkin aika ihana <3. Saimaa kyllä palkitsee. En voi kuin suositella lomaa näissä rauhoittavissa maisemissa!

      Reply
  • Päiviö Turtiainen
    26.5.2019 at 21:23

    Upea juttu. Elin lapsuuteni kesiä mummolassa noilla seuduilla. Norppia en silloin tavannut,mutta tunnelmat vesillä ja Laiturmiemessä. Ne eivät unohdu koskaan.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      27.5.2019 at 12:05

      Kiitos paljon Päiviö kommentistasi. Minä olen saanut asua kohta 10 vuotta täällä Saimaan rannalla ja koko ajan olen vain ihastunut enemmän ja enemmän. Laiturniemi on aivan ihana! Tänä keväänä Laiturniemen mökki on saanut muuten aivan uuden ilmeen. Odotan jo, että kesälomalla pääsen sinne viettämään aikaan. Ne kiireettömät hetket mökillä veden äärellä eivät tosiaan unohdu koskaan. Siellä todella tuntee elävänsä.
      Norppakanta on lisääntynyt niin hyvin, että niiden bongailu on nykyään jo paljon helpompaa. Edellisellä veneretkellä nähtiin kaksi norppaa: toinen kalastamassa ja toinen kivellä köllöttelemässä.

      Reply
  • Maisemaonnellinen Johanna
    3.6.2019 at 16:24

    Ooh mikä aarre odotti sähköpostissani! <3

    Ihania kuvia, ja tunnelmaa maalailevaa kaunista kieltä. Tiedätkös, minusta tuo herkän pastellivärinen pystymaisemakuva (skumppapullojen avauskuvan jälkeen) on koko postauksen kaunein. Tuo arvoituksellinen sumu on tolkuttoman valokuvauksellinen.

    Teillä on ollut aivan huikeat treffit, norpat ja savusaunat ja skumpat ja kaikki. Kyllä mikään ei voita ystävyyttä ja Suomen kesää! <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.6.2019 at 14:24

      Kiitos Johanna niin ihanasta kommentistasi <3.
      Teinköhän minä nyt vääriä valintoja näyttelyyni, kun valitsin sumukuvia, mutta pienen harkinnan jälkeen jätin tämän pastellimaiseman kuitenkin pois.
      Mutta olihan meillä kyllä hieno viikonloppu. Suomen kesä on kyllä ihan parasta. Ja nyt minulla on täällä ensimmäinen oikea kesälomahetki. Tuoksuu kahvi ja aurinkorasva. Linnut laulaa eikä minulla ole kiire minnekään. Yritän tosin lykätä ajatukset kaikista kotihommista syrjemmälle – tai ainakin huonommalle säälle. Taistelu siitepölyä vastaan siis saa vielä hetken odottaa.

      Reply

Leave a Reply