Olen jotenkuten selvinnyt ensimmäisestä yksinäisestä viikosta Madridissa, vaikka töistä kotiin paluu tähän pikkuriikkiseen asuntooni tuntuukin joka ilta yhtä musertavalta. Miten pieni asunto voi tuntua yhtäkkiä niin valtavalta, että on kuin tyhjää tilaa olisi loputtomiin? Vaikka juuri viime viikolla tuskailin, ettei edes kuivaustelineelle ole tarpeeksi tilaa?
Rämmittyäni viikon ikävässä ajatus yksinäisestä viikonlopusta tuntuu sietämättömältä. Onneksi olen saanut kutsun aurinkoon. Välimeren rannalle! Siis meren äärelle!!!
Gracias, gracias, gracias!!!!
Voiko ikävään olla parempaa lääkettä kuin aurinko, meri ja iloinen seura?
Perjantaiaamuna jätän siis meluisan Madridin ja reilussa kahdessa tunnissa olenkin jo Espanjan itärannikolla, Costa Blancalla, Alicanten juna-asemalla.
Espanjassa, toisin kuin Suomessa, valitsen useimmiten junan. Espanjan Renfe voittaa mennen tullen Suomen VR:n. Suomessa olen siirtynyt junista busseihin, kun bussilla pääsee lähes samassa ajassa ja monta kertaa halvemmalla. Lisäksi VR on tylysti lopettanut kotikaupunkini junavuoroja. Mutta Espanjassa junaliikenne, varsinkin täältä keskeltä Madridista, toimii tehokkaasti – ja nopeasti! Junalippu Madridista Alicanteen maksaa noin 50 euroa, joten ei junailu ihan halpaa ole, mutta että kahdessa tunnissa Madridista meren rannalle. Junassa jopa näytetään elokuvia! Kuulin huhuja, että ykkösluokassa saisi kuohuviiniaamiaisenkin.
Alicanten juna-asemalla minua odottavat Päivi ja Sepi ja kyyti heidän eläkeparatiisiinsa Alteaan, pikkukaupunkiin meren rannalle.
Olen aina suhtautunut hieman epäillen suomalaisiin, jotka muuttavat Espanjan aurinkoon eläkepäiviksi. Ei Espanjassa mitään vikaa ole (rakastan Espanjaa) eikä talven vietossa lämpimässä (totta kai minäkin haluaisin olla mieluummin lämpimässä auringossa kuin pimeässä räntäsateessa), mutta pitääkö sitä nyt muuttaa johonkin yhteen paikkaan muiden suomalaisten keskelle, kun voisi matkustella talven ympäriinsä tai vaikka viettää aina joka talven eri paikassa? Näin ajattelin ennen kuin pääsin Päivin ja Sepin paratiisiin. Nyt ajattelen toisin. Nyt haluan olla ne Päivi ja Sepi, jotka muuttivat Espanjan aurinkoon ja asuvat siellä oliivi-, appelsiini-, manteli- ja nisperopuiden keskellä auringon paisteessa, kun Suomessa sataa räntää ja jo kolmelta on pimeää.
Kun saavumme Alteaan on siestan aika ja Päivin ja Sepin kotona, kattoterassilla, minua odottaa pöytä täynnä herkkuja. Kotiruokaa! Täydellistä kotiruokaa kaupasta valmiina ostettujen tortillojen ja paellojen jälkeen. Voiko elämä maistua enää paremmalta? Niin, ja tietysti espanjalaista kuohuvaa. Minua todellakin hemmotellaan.
Kun vatsa on täynnä, kyyti odottaa. Mennään katsomaan vuoria, auringonlaskua, Altean sympaattiselta vaikuttavaa kaupunkia yövalaistuksessa, syödään churroja con chocolate meren rannalla, palataan Päivin ja Sepin kattoterassille katsomaan tähtiä ja juomaan tintoa ja syömään espanjalaisia herkkuja. En voi kuin toistaa itseäni: voiko elämä maistua enää paremmalta?
Ennen nukkumaan menoa sanon, että aamulla varmaan kapuan kattoterassille ihailemaan auringonnousua, mutta ihan hiljaa, että isäntäni ja emäntäni saavat nukkua rauhassa, kun kuulemma tykkäävät nukkua pitkään. Niin minäkin tykkään, mutta tällaisessa paratiisissa en malta.
Aamulla seitsemän jälkeen ovelleni koputetaan. Päivi ja Sepi ovat jo valmiina. Autokin odottaa. Me mennäänkin meren rantaan, että minä saan kuvata auringonnousua. Ja merta!
Minä itken.
Sitten katsotaan kun kaupunki herää, ajetaan mereltä vuorille, ajetaan “nisperomyymälään”, kun minä ihmettelen, millainen se nispero oikein on. On siellä myymälässä muutakin kuin paikallisia säilöttyjä nisperoita. On paikallista viiniä, suklaata, hilloa, mausteita – mitä vain. Minä ostan suklaata (tietysti suklaata) ja Päivi ostaa minulle (!) nisperohilloa, että pääsen maistamaan tätä paikallista herkkua. Nisperoista tehdään muuten viiniäkin – ja olutta.
Nisperoiden jälkeen minut viedään ihmettelemään opaskirjani mukaan Espanjan toiseksi suosituinta matkailukohdetta eli kalliojyrkänteelle rakennettua ja muurien ympäröimää linnoistuskaupunki Guadalestia, josta minä en ole kuullut ennen hiiskaustakaan, vaikka aika paljon Espanjassa olenkin reissannut. Sitä opaskirjani ei sano, mikä mahtaa olla se Espanjan suosituin matkailukohde, siis jopa suositumpi kuin tämä Guadalest, joka nyt marraskuussa vaikuttaa Espanjan toiseksi suosituimmaksi matkailukohteeksi yllättävän hiljaiselta.
Linnoistuskaupunkia enemmän minä ihastelen maisemia: kaukana häämöttäviä vuoria, palmuja, maurien aikanaan rakentamia pengerviljelmiä ja patoallasta, joka nyt on kuivuudessa kutistunut kuulemma puoleen normaalista.
Ennen paluuta Alicanteen mennään vielä ihmetelemään Euroopan Manhattania. Noustaan taas korkealla kukkulalle.
Euroopan Manhattan eli Benidorm on “insane“, niin kuin @sal_vuh_tore Instagram-kuvaani kommentoi. Sitä se on. Se on järjetön, valtava, käsittämätön. Kaukaa kukkulalta katsottaessa se näytää omalla tavallaan jopa kauniilta, mutta kun erehtyy Benidormen rumien pilvenpiirtäjien väliin puikkelehtimaan, ei voi ymmärtää, miksi kukaan siellä voi haluta asua. Vielä 60-luvulla Benidorm oli pieni kalastajakylä. Nyt se on lähinnä brittien asuttama turistihelvetti. Siltä se ainakin minusta vaikuttaa.
Kaksi päivää Päivin ja Sepin aurinkoisessa eläkeparatiisissa on todellakin ollut parasta lääkettä ikävään. Elämä täällä Espanjan aurinkoisella rannalla, nisperopuiden katveessa vaikuttaa varsin leppoisalta. Eikä ainakaan Altean kaupungissa eletä suomalaistungoksessa, vaan täällä puhutaan espanjaa ja eletään espanjalaista arkea. Haetaan aamulla panaderíasta tuoretta leipää ja rupatellaan onnellisten näköisten naapureiden kanssa – espanjaksi tietenkin.
Minä ja minun ennakkoluuloni. Myönnetään: olin taas väärässä. Tämä voisi olla minunkin unelmani eläkepäiville. Tällainen onnellinen elämä Espanjan auringossa marraskuussa.
Kiitos Päivi ja Sepi ihanasta viikonlopusta!
49 Comments
Elina | Vaihda vapaalle
15.11.2015 at 16:15Näyttää aivan luvattoman ihanalta! Vaikka mä niin paljon rakastan kiertää eri paikkoja, voin hyvinkin nähdä itseni eläkkeellä asustelemassa Espanjan aurinkorannikolla. Olisihan se nyt mahtavaa, jos olisi seuraa muista suomalaisista (tai toki ihan minkä maalaisista hyvänsä) ja saisi elellä lämmössä ja auringossa. Ei tämä marraskuun pimeys oikein nappaa. Omatkin vanhemmat karkasi juuri kolmeksi viikoksi Kanarialle 😀
maailmanaarella
15.11.2015 at 22:38Niinpä, ainakin ne Suomen pimeimmät kuukaudet ennen lunta olisi niiiiin ihanaa viettää lämpöisen auringon alla! Suomen marraskuu on todellakin inhokkini!
Ansku BCN
15.11.2015 at 16:48Uff, Benidorm…
Minulla oli Fuengirolasta ja siitä seudusta ennakkoluuloiset käsitykset siihen saakka, että siellä kävin. Itse en sinne muuttaisi, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat siellä viettää talvikuukaudet suomea puhuen ja auringosta nauttien. Pulla ja lonkero maistui mainiolta näin ulkosuomalaisenkin mielestä, ja olen vähän yrittänyt saada tuon vanhempieni sukupolven lähtemään talveksi sinne etelään. Olisi meillekin helpompi käydä mummolassa kylässä 🙂
maailmanaarella
15.11.2015 at 22:42Ei minuakaan Fuengirolan seudulle saisi (voi olla että joskus vaihdan mielipidettä!?) mutta Costa Blancalla sijaitseva Altea vaikutti oikeasti paratiisilta, leppoisalta paikalta vietellä eläkepäiviä! Suomen korvapuustia ei kyllä mikään voita! ❤️
Jenna / With huge passion for life
15.11.2015 at 18:14Kuulostaa ihanan rennolta viikonlopulta ja selvästi teki sulle hyvää! 🙂 Auringon näkeminen tekisi hyvää ja voisin karata esim. Espanjaan koko marraskuuksi. Tekisi hyvää myös kielelle, sillä nyt espanjan oppitunnit kerran viikossa ei riitä kielen oppimiseen.
maailmanaarella
15.11.2015 at 22:48Teki todellakin hyvää viikonloppu auringossa ihanien ihmisten luona?. Ei tosiaan ole ollut hullumpaa viettää marraskuuta Espanjassa. Joka päivä paistanut aurinko ja lämpöä vieläkin 20 astetta! Intoa Sinulle espanjan opiskeluun! Y claro que tienes que venir aquí para hablar con españoles?.
Laura
15.11.2015 at 21:20Kuulostaa ja näyttää ihanalta viikonlopulta, kauniita kuvia. Nää marraskuun säät on kyllä masentavia ja ymärrän täysin että niin moni haluaa paeta niitä aurinkoon.
maailmanaarella
15.11.2015 at 22:50Voisin tulla jatkossa joka vuosi Espanjan aurinkoon marraskuuksi! Mitenköhän sais järjestettyä…
sari matkalla
15.11.2015 at 22:35Kun tarpeeksi kiertää ennen eläkeikää, voi rauhassa asettua aloilleen…
maailmanaarella
15.11.2015 at 22:51Niin, ja voihan sitä vielä sittenkin lähteä reissuun sieltä eläkeparatiisista, jos tulee sellanen polte. ..
Anna Koskela
16.11.2015 at 08:41“Guadalest, joka nyt marraskuussa vaikuttaa Espanjan toiseksi suosituimmaksi matkailukohteeksi yllättävän hiljaiselta”.
Olen aika paljon matkustanut Espanjassa, ja kolunnut aurinkorannikkoakin. Eipä ole tullut tuo vastaan : ) Taitaa olla niin, että tuolla kaikki on suosituinta, suurinta, kauneinta jne. Ei ole sitä suomalaista vaatimattomuutta pelissä.
maailmanaarella
16.11.2015 at 12:42Joo, en ollut minäkään ennen kuullut! ? Suomalaisilla olisi markkinoinnissa oppimista?.
Mia / Elämää ja Matkoja
16.11.2015 at 09:57Hmmmm…. Alicantea, Benidormia, itse asiassa koko Aurinkorannikon turistihelv… olen vältellyt erittäin tehokkaasti eikä vähäisimpänä syynä kännäävät britit. 😀
Sen sijaan nuo ympäröivät maisemat aamusarastuksineen näyttävät todella kauniilta! Ja miten upean vastaanoton sait isäntäparilta!
maailmanaarella
16.11.2015 at 12:46Benidorm on mullekin kauhistus, mutta Altea vaikutti sympaattiselta pikkukaupungilta ja itse asiassa Alicante oli tosi positiivinen yllätys! Kuljin ehkä kummallisia polkuja siellä mutta en tavannut yhtään brittiä enkä yhtään humalaista ?. Alicante ja Benidorm sijaitsevat muuten Costa Blancalla eivätkä Aurinkorannikolla?, ettei jollekin jää väärä kuva. Aurinkorannikolla on sitten ne suomalaisten alueet…
Mia / Elämää ja Matkoja
17.11.2015 at 10:22No totta tosiaan, niin muuten ovatkin eri alueilla – kröhöm… 🙂
Hyvä tietää, että Alicante ei ole samaa tasoa Benidormin kanssa – kieltämättä on tullut molemmista sellainen kuva, että ne ovat riehakkaiden brittien temmellyskenttiä.
Altea sen sijaan kuulostaa oikein kivalta pikkukaupungilta, jossa olisi mukava käydä – kenties vielä joskus myös siihen suuntaan!
maailmanaarella
17.11.2015 at 14:55Joo, Alucante vaikutti kuvalta, ainakin lyhyen vierailun perusteella. Blogissani on siitäkin pieni postaus, jos kiinnostaa katsella kuvia ja aistia tunnelmia?.
Tiia/ReiseReise
16.11.2015 at 12:18Ihania kuvia! Kyllä kuulostaa junat kivoilta, kun leffoja voi katsella.
maailmanaarella
16.11.2015 at 12:22Kiitos Tiia! Joo, junamatkailu on täällä paljon mukavampaa kuin Suomessa?.
pschildt
16.11.2015 at 14:50Ehkei välttämättä Espanjan Aurinkorannikko, ainakaan pysyvämpänä asuinsijana, mutta paikka, jossa olisi vähän valoisampaa myös marraskuussa voisi kelvata meillekin. Ainakin muutama kuukausi talvesta. Ehkä muutaman vuoden päästä sitten 🙂
maailmanaarella
16.11.2015 at 14:52Joo, minä mielelläni viettäisin joka vuosi marraskuun muualla kuin Suomessa! ?
Annika | travelloverblogi
16.11.2015 at 22:00Just nyt minusta olisi tosi kivaa olla sinä! Vaihtaisin niin Helsingin mustan vesisateen oleiluun juuri noilla sijoilla! Todella kaunista. Tunteisiisi oli helppo samastua muutenkin.
maailmanaarella
17.11.2015 at 14:54Heh, olen saanut Suomesta masentavan pimeitä kuvia… Voisin kyllä joka marraskuuksi tulla tänne – kun vielä pääsisi aina viikonlopuiksi hemmoteltavaksi ?.
Henna /suurin onni
17.11.2015 at 00:29Voi mikä ihana onni tästä tekstistä paistaa läpi! Parasta on juuri tällaiset pienet hetket, jotka parantavat sen ikävän ja yksinäisyyden, joka väistämättä vaivaa, kun asustaa yksin ulkomailla, vaikkakin vain ihan pienen hetken. Minun piti muuten googlata tuo nispero, en ollut siitä ennen kuullut. Wikipedian mukaan sen virallinen suomenkielinen nimi on japaninmispeli. En tullut hullua hurskaammaksi tästä tiedosta 😀 Pitänee joskus hankkia sellainen käsiini jostain ja maistaa!
maailmanaarella
17.11.2015 at 14:52Ei ollut minullekaan nispero ennestään tuttu. Niitä on kai erilaisiakin ja osa matka-oppaista antaa kuulemma ihan väärää tietoa niistä. Minulla on sitä nyt hillona mutta en kyllä ole vielä ehtinyt maistamaan. Satoaika on keväällä, joten tuoreina en niitä päässyt näkemään.
Mika / Lähtöportti
17.11.2015 at 14:28Olipa kiva lukea tällaista hyvän mielen kirjoitusta. Kuulostaa mukavalta elämältä ja kuvatkin näyttää houkuttavilta. Tämä vahvisti ajatusta, että tulevien vuosien lasten syyslomilla lokakuussa voisi hyvin tutustua Etelä-Espanjaan. Olen ajatellut Andalusiaa (Granada, Ronda, Sevilla…), mutta tämä oli hyvä muistutus myös Costa Blancan olemassaolosta.
maailmanaarella
17.11.2015 at 14:34Granada on ihana! Todella kaunis. Myös Valon rannikko on upea. Esim. Sevillasta on lyhyt matka Cádiziin, joka ihana merenrantakaupunki. Jos haluatte Granadassa Alhambraan (suosittelen), pitää liput hankkia tosi hyvissä ajoin! Andalusian valkoiset kylät eli pueblos blancos ja koko Valon rannikko on upeaa aluetta! Kannattaa vuokrata auto. ❤️Mutta tosiaan Costa Blancakin, Altea ja Alicanten seutu, on mukavaa aluetta. Positiivinen yllätys ?.
Stacy
17.11.2015 at 15:38Itsekin toivon, että Onnibus rupeaisi ajamaan minun kotikaupunkini suuntaan, ettei tarvitsisi maksaa aina hirveästi veeärrälle, jonka bisnesidea tuntuu olevan kaikkien asiakkaittensa ajaminen pois. Se onkin yleinen idea Suomessa, kaikki tehdään halvalla ja huonosti ja sittenkin maksaa liikaa.
Minäkin suhtaudun epäillen siihen, että viihtyisin pitkään yhdessä paikassa. Espanjan maisemat tuovat minun mieleeni Kalifornian. Introverttinä ja ihmisarkana haluan pysytellä mielelläni kaukana muista ihmisistä luonnon keskellä. Suomessa on se ongelma, minkä mainitsitkin, että puolet vuodesta täällä on niin pimeää, ettei sitä luontoa edes näe.
Jenna / Journey Diary -matkablogi
18.11.2015 at 19:41Ihanan tunnelmallisia kuvia <3
maailmanaarella
18.11.2015 at 19:42Kiitos Jenna ?.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
18.11.2015 at 20:00Oi, mikä ihana pieni loma! Vaikuttaa niin upealta että minäkin haluan Päivin ja Sepin luokse kylään 😀
Itsekään en ole oikein aiemmin ymmärtänyt eläkepäiviä Espanjassa, mutta jotenkin se on tässä muutaman viime vuoden aikana alkanut vaikuttaa jopa kerrassaan hienolta vaihtoehdolta. Niin sitä ihminen muuttuu.
maailmanaarella
18.11.2015 at 20:04Joko laitan Päiville ja Sepille viestiä, että Suomesta olisi tulossa vieraita? ? Joo, vuodet tosiaan muuttaa ajattelutapaa…
Sanna I Siveltimellä
18.11.2015 at 22:14IHANAA! Minä olisin kyllä tuolla viihtynyt, voi että! Ja samanlaisia unelmia mullakin on eläkepäiville – sitten kun ne aikanaan koittaa, hihh 😉
maailmanaarella
20.11.2015 at 01:45Joo, minullakin tulevaisuuden unelmat meni uusiksi tämän reissun jälkeen! Päivi ja Sepi, täältä tullaan 🙂
lena / london and beyond
19.11.2015 at 11:10Myönnän, minulla on myös ennakkoluuloja tietyistä Espanjan paikoista. Mutta ymmärrän täysin, miksi silti näihin paikkoihin muutetaan. Mun mielestä esimerkiksi vähemmän kieliä puhuville Aurinkorannikko voi olla ihan mainio paikka, ja helppo. Pitäisi itsekin aina muistaa, että ei pidä aliarvioida 🙂 Ehdottomasti tuollainen elämä kiinnostaa Espanjassa, ja etenkin vähän pienemmässä kylässä. Tuo asunto näyttää ihanalta, ruoka ja viini näyttävät herkullisilta ja tuo maisema. Sepi ja Päivi ovat oikeita onnenpekkoja, täällä ruudun takana moni haluaisi olla kuin he!
maailmanaarella
20.11.2015 at 01:47Ihan totta, Aurinkorannikkokin voi olla vaikka kuinka ihana paratiisi. Ja onhan se varmasti mukava, kun ympärillä on samoin ajattelevia, joiden kanssa saa puhua vielä omaa äidinkieltä – ja aurinkokin paistaa ympäri vuoden.
sinipilvi
19.11.2015 at 11:27Olen muuten myös tuntenyt itseni eräänä talvena yksinäiseksi Madridissa, se on hankala kaupunki olla yksin, kun ihmiset viihtyvät isoissa seurueissa. Ravintoloissa ei kukaan ole yksin. MUTTA. Jälkikäteen mieleen jäi kaupungin hienous. Nauti vaikka yksinäisyys onkin ikävä kaveri.
maailmanaarella
20.11.2015 at 01:50Ihan tästä samasta asiasta kommentoin miehelleni, että ei täällä yksin kehtaa mennä minnekään ravintolaan, kun joka paikassa ollaan isoissa porukoissa. Mutta on täällä Madridissa paljon tosi hienoja juttuja, joista voi nauttia yksinkin. Ja olen minä jo onneksi saanut täältä uusiakin ystäviä, joiden kanssa olen päässyt reissaamaan ja syömään niitä ihania espanjalaisia herkkuja :).
AnnKat
20.11.2015 at 09:34Näyttää todella ihanalta. Itse haluaisin joskus pidemmän ajan kanssa kierrellä Espanjaa. Pieniä kyliä sekä suurempia kaupunkeja. Upeita paikkoja löytyy vaikka kuinka… 🙂
maailmanaarella
20.11.2015 at 10:33Suosittelen! Ite oon viettäny neljä kesää Espanjassa ja nyt syksyn. Siinä ajassa ehtii jo enemmän ku viikon lomalla ?. Ja täällä on niin paljo kaikkea! Pohjoinen, itä, etelä ja keskiosa on kaikki niin erilaisia.
Lotta Watia | Unagidon
20.11.2015 at 11:09Mä olen kans vierastanut tuota Espanjaa eläkepäivienviettopaikkana. Mutta ei tosiaankaan hullummalta vaikuta. Aivan ihania nuo aamuaurinkokuvat! Aamuissa on jotain ihanan mystistä.
Saapi nähdä, mihin sitä omilla eläkepäivillä rantautuu – saa nähdä, milloin pystyy asettumaan aloilleen.
maailmanaarella
20.11.2015 at 11:13Vaikka minä olen niin iltaihminen, on kyllä mahtavaa, jos edes joskus saa kammettua itsensä ylös aamun sarastuksessa. Silloin kaupungit, kylät, rannat, maisemat on kauneimmillaan. Onneksi eläkepäiviin on vielä vähän matkaa mutta silti on välillä hauska miettiä, millaisessa miljöössä sitä sitten haluaisikaan aikaa viettää. Ja eihän sitä tartte asettua sittenkään aloilleen, jos kiertolaisen elämä miellyttää enemmän!?
Meidän matkassa
20.11.2015 at 13:52En ole koskaan käynyt Espanjassa, mutta luettuani tämän toivon pääseväni sinne pian! En olisi uskonut, että siellä on noin kaunista. 🙂
maailmanaarella
20.11.2015 at 13:54Oi oi, täällä on vielä paljon kauniimpiakin paikkoja!❤️ Sinun on ehdottomasti annettava Espanjalle mahdollisuus?.
Kohteena maailma / Rami
22.11.2015 at 14:26En ole kyllä itsekään kuullut aikaisemmin Guadalestistä, vaikka luulin Espanjaa tuntevani kohtalaisen hyvin. Tuo Benidormin kuva oli hieno, kertoo hyvin että yhtä äkkiä alkaa korkeat talot kasautumaan yhteen nippuun. Ja olisihan se hienoa, että Suomessa saisi yhtä laadukkaita ruokailuviinejä hintaan 3,80 e pullo 🙂
Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar
22.11.2015 at 16:39Kyllä mä ymmärrän hyvinkin, miksi haluavat muuttaa vaikka Espanjaan eläkkeellä. Tuollaiset hetket, kun juo viiniä kattoterassilla ja kun katselee tähtiä ovat elämää parhaimmillaan :).
-K-
25.11.2015 at 00:46Ihanan kuuloinen viikonloppu. Kauniita maisemia, upea auringonlasku ja nousu, hyvää ruokaa ja seuraa! Siinä syitä miksi olen viihtynyt täällä jo 6 vuotta 😉 En ole edes vielä eläkkeellä, mutta matkustusinto on viime vuosina ollut lähellä nollaa 😛 Ja Espanjakin on vielä paljon näkemättä, tämä on todella upea maa! Harmillisesti joskus ihmiset kuvittelevat, että Espanjan on yhtä kuin Fuengirola ja täällä on vain rantaa, sangriaa ja kännääviä turisteja.
Meidän piti aikanaan muuttaa Alicanteen (ilmasto on kuulema ihanteellinen astmasta kärsiville), muttei tykätty siitä niin paljon, joten päädyttiin 400km pohjoisemmaksi.
maailmanaarella
25.11.2015 at 00:58En ihmettele, että matkustusintoa ei ole, jos saa asua noin ihanissa maisemissa! Espanja on todella monipuolinen! Juuri tässä pähkäilen, minne päin Espanjaa voisin vielä lähteä seikkailemaan ennen Suomeen paluutani?.
Tanja
25.11.2015 at 03:52Olipas hyväntuulinen ja kiva tarina Espanjasta 🙂
Ihan uusi tuttavuus tuo Nispero..
maailmanaarella
25.11.2015 at 10:33Kiitos Tanja, se oli sellainen hyvän mielen viikonloppu ?. En ollut minäkään nisperoista ennen kuullut.