Menu

Procida – italialainen paratiisisaari Napolinlahdella

IMG_1964
Vihdoinkin Italiassa! Olin odottanut tätä lomaa jo talvesta asti, mutta nyt ei tarvinnut enää odottaa. Olin vihdoin saapunut perille Napolinlahdelle Sorrentoon.

Koska minulla oli aikaa kaksi viikkoa ja ystävälläni Annikalla vain viikko, pyysin häntä listaamaan toiveet siitä, mitä hän haluaisi reisullamme nähdä. Minulla itselläni oli vain yksi toive: halusin päästä syömään napolilaista pitsaa Eat, pray, love -romaanista tuttuun Da Michele -ravintolaan. Lisäksi olin miehelleni luvannut, että seuraavalla lomaviikolla lähtisin hänen kanssaan Pompejille ja Caprille.

Tutkailtuaan Lonely Planetia ystäväni listasi löytönsä: Amalfi, Procida ja Herculaneum. Hylkäsin listalta Herculaneumin, sillä yksi tuhkasta esiin kaivettu kaupunki sai tällä reissulla minulle riittää. Päätimme siis vaihtaa rauniokaupungin uima-allaspäiväksi. Amalfille minäkin halusin, joten valitsimme sen viikko-ohjelmaamme.  Procidasta taas en ollut koskaan ennen kuullutkaan! Lonely Planetissa Procidan kerrottiin olevan pienin Napolinlahden saarista ja kaikista parhaiten varjeltu salaisuus, jonne turistimassat eivät olleet vielä löytäneet. Kuulosti aivan täydelliseltä. Halusin ehdottomasti Procidan saarelle!

IMG_1894
Kun kysyimme hotellimme respasta, miten saarelle pääsisi kaikkein parhaiten, saimme ihmetteleviä katseita. Respan nuori italiatar totesi, ettei kukaan turisti ollut aiemmin kysynyt Procidasta ja iloisesti hymyillen lisäsi, että olimme tehneet loistavan valinnan.  Hän ystävällisesti myös selvitti meille Procidaan menevien lauttojen aikataulut.

IMG_1938
Niinpä seuraavana päivänä aloitimme seikkailun. Procidaa varten pitää nähdä hieman enemmän vaivaa kuin esimerkiksi Capria varten. Caprille Sorrentosta pääsee lautalla 20 minuutissa ja lauttoja lähtee puolen tunnin välein. Procidaan mentäessä pitää mennä ensin Napoliin, joka on 40 minuutin  lauttamatkan tai  70 minuutin junamatkan päässä. Juna tulisi halvemmaksi (junalippu Sorrentosta Napoliin maksaa 3 euroa, kun taas lauttamatka maksaa 12,30), mutta juna-asemalta on vielä melkoinen kävelymatka satamaan. Me päätimme mennä lautalla Napoliin, ja koska Procidaan menee Napolista vain kaksi lauttaa päivässä (ensimmäinen klo 12.30), jouduimme satamassa odottelemaan puolitoista tuntia. Yritimme kyllä ensin lähteä pienelle kävelykierrokselle Napoliin, mutta totesimme pian, että paljon mukavampaa olisi olisi odottaa laivaa istuskellen jo aiemmalta Napolin reissultamme tutuksi tulleessa satamabaarissa ja siemailla Proseccoa. Pieni pulloa Proseccoa satamabaarissa maksoi muuten vain 2,50€!

IMG_1919
Kahden 40 minuutin mittaisen lauttamatkan ja pitkähkön Prosecco-tauon jälkeen olimme perillä Procidan saarella.

IMG_2063
Laiva Napolista saapui vilkkaaseen Marina Granden satamaan. Laivasta hypättyäni olin keskellä ihmisvilinää, ohi hurahtelevia mopoja, lommoisia pikkubusseja ja autoja, jotka näyttivät eläneen jo parhaimmat päivänsä. Tuntui kuin laiva olisi vienyt meidät vuosikymmenten taakse.

IMG_2091
Procida on tuliperäinen vain neljä kilometriä pitkä ja kaksi kilometriä leveä saari, johon on helppo tutustua jalkaisin. Satamassa voi toki hypätä myös minibussin tai taksin kyytiin tai vaikka vuokrata auton, mutta me halusimme valloittaa saarta kävellen, koska kävellessä on enemmän aikaa ihailla värikkäiden romanttisesti rappeutuneiden talojen ja salaperäisten kapeiden katujen tunnelmaa ja nuuhkia sitä procidalaista letkeää elämänmenoa, josta täällä pienellä saarella selvästi osattiin nauttia.

IMG_2093

IMG_1917
Procidan saari värikkäine kujineen ja hohtavan sinisine merimaisemineen on kuin suoraan elokuvasta! Ja toden totta, Procidahan on keskeisenä miljöönä niin elokuvassa Lahjakas Mr. Ripley (1999) kuin elokuvassa Il Postino – Postimies (1994).

IMG_2067
Kun tajusin, millaiseen paratiisiin olimme saapuneet, minua harmitti. Minua harmitti se, että meillä oli vain viitisen tuntia aikaa ennen kuin päivän viimeinen lautta takaisin Napoliin lähtisi. Miksi emme olleet tajunneet, että tämä olisi paikka, jonne pitäisi tulla ainakin yhdeksi yöksi – mieluiten koko viikoksi. Viitisen tuntia ei riittäisi mihinkään. Tai toki, kyllä se aina hyvään lounaaseen riittäisi.

IMG_2078
Marina Granden sataman elämää hetken ihmeteltyämme lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia ja sieltä eteenpäin Corricellan pikkuruista satamakaupunkia päin.

IMG_1941
Corricella osoittautui viehättäväksi kalastajakyläksi, jossa värikkäät talot täplittivät iloisesti kukkulan rinnettä ja kalastajien veneet ja kalaverkkovuoret hallitsivat rantakaistaletta. Täällä ei ollut turistilaumoja – vain muutama paikallinen papparainen katseli uteliaana, kun me ystävämme kanssa ihastuksesta huokaillen valokuvasimme satamaa ja näitä ihastuttavia vaaleanpunaisia, -keltaisia ja valkeita taloja. Corricellan satamasta oli myös hienot näkymät ylhäällä jyrkänteellä kohoavalle d’Avalosin linnalle.

Satamassa oli muutama ravintola, mutta me emme pysähtyneet Corricellaan syömään, koska meillä oli jo muita suunnitelmia…

IMG_1945
Myös Corricellan satamassa näimme näitä jo Napolissa tutuksi tulleita veneitä, joissa paikalliset paistattelivat päivää niin autuaan näköisinä.

IMG_1974

IMG_1973

IMG_1954
Corricellasta  jatkoimme matkaamme Chiaia-rannalla sijaitsevaan La Conchiglia -ravintolaan. Emme olleet täysin varmoja, miten ravintolaan löytää, joten jo hieman sujuvammin soljuvalla italialla (heh) kävin kysymässä neuvoa nuorelta italialaismieheltä: ”Scusi, dov’è il ristorante La Conchiglia?” Ja mikä parasta, minä jopa ymmärsin vastauksenkin!
Grazie!

Ravintola Conchigliaan ei ole mitään mahdollisuutta päästä autolla, sillä sinne johtaa vain jyrkät portaat Via Pizzacolta.

Rappujen alapäässä odottaa ulkoapäin melko vaatimattoman näköinen ravintola, mutta ravintolasta on upeat näköalat merelle ja Marina Corricellaan.

IMG_1983
Ravintolassa oli vielä hiljaista, kun me saavuimme sinne, joten saimme vapaasti valita itsellemme parhaimman ikkunapaikan.

Näin pitkän matkan matkustettuamme tähän ravintolaan päätimme syödä pitkän kaavan mukaan. Alkupalaksi otin uskomattoman herkullisia suussa rapsahtelevia bruchettoja ja tietysti Proseccoa, pääruoaksi valitsin mozzarellamunakoisopastaa simpukkakastikkeella ja talon punaviiniä (joka osoittautui vallan mainioksi) ja jälkiruoaksi (apua miten hyvää!!) tiramisua. Miten voisin tällaisten lounaiden jälkeen palata Suomi-arkeeni syömään salaattia ja kalafileitä?

Lähdin ravintolasta pois niin hurmioituneena täydellisestä ateriasta, etten muistanut ottaa kuittia mukaan, jotta myöhemmin muistaisin, mitä tämä lysti maksoi. Mutta ei ollut kallista! Sen minä muistan.

mosaic704ef9880ea0985ebea29134888f27ece2cf2979
Ravintolan edessä oli pieni ranta, ja merivesi oli kuuman ja hiostuttavan päivän jälkeen niin houkuttelevaa, että päätimme mennä uimaan, vaikka muistinkin lapsuudessa saadut opit siitä, miten vaarallista täydellä mahalla uiminen on :).

IMG_2004
Uinnin jälkeen päätimme taas testata italian kielen taitojamme. Laiturinnokassa istui pieni mörökölli, jolta uskaltauduimme pienen pohdinnan jälkeen kysymään, mitä maksaisi, jos hän veisi meidät takaisin Marina Grandeen. Emme meinanneet aluksi millään ymmärtää, kun hän vain italiaksi toisti, syömmekö ravintolassa. Yritin selittää yhä uudestaan, että haluamme lähteä veneellä emmekä mennä ravintolaan, kunnes vihdoin hoksasin, että mörökölli puhuikin imprfektissä ja halusi tietää, olimmeko syöneet ravintolassa, sillä silloin hän voisi viedä meidät ilmaiseksi Corricellan satamaan.

IMG_1999

IMG_2057

IMG_2028
Marina Grandeen asti emme kyytiä saaneet, mutta Corricella kelpasi meille erinomaisesti. Veneen kyydissä, kevyen tuulenvireen kutitellessa kasvojamme ja sotkiessa hiuksemme sekaisin, tunsimme todellakin olevamme keskellä elokuvaa. Tämä oli se päivän täydellisin hetki, jonka kymmenet venematkalla räpsimäni kuvat palauttaisivat mieleeni vielä silloinkin, kun muistini olisi alkanut jo tehdä kepposia.

IMG_2046

IMG_2056

IMG_2049
Unelmien kesäpäivän jälkeen palasimme Procidasta Napoliin, ja koska lauttoja ei siihen aikaan enää Sorrentoon lähtenyt, jouduimme palaamaan hotellille junalla. Mutta se seikkailu vaatisikin jo sitten aivan oman artikkelinsa…

39 Comments

  • Annika Ruohonen
    24.6.2015 at 00:43

    Mörökölli <3 Ihana palata uudestaan näihin tunnelmiin. <3

    Reply
    • maailmanaarella
      24.6.2015 at 00:45

      Luulen että palaan vielä aika monta kertaa ❤️. Ja syvä huokaus…

      Reply
  • Margareetta Räty
    24.6.2015 at 06:19

    Upeita kuvia! Ihana blogi muutenkin. Bongasin sinut sattumalta instagrammista ja hyvä niin! Kiitos 🙂

    Reply
  • fromkaroliina
    24.6.2015 at 08:20

    Oi, mikä ihana löytö! Tuo täytyykin laittaa muistiin, haaveissa loma jossainpäin Italiaa…

    Reply
    • maailmanaarella
      24.6.2015 at 08:22

      Käy ihmeessä Procidalla, jos siihen tulee mahdollisuus! Ja jää sinne pariksi yöksi, että ehdit koluta paikat kunnolla ja nautiskella❤️.

      Reply
  • Milla - Pingviinimatkat
    24.6.2015 at 08:58

    Kiitos tästä ja kiitos Napolin postauksesta! Molemmat listalla 1,5 viikon päästä alkavalla reissulla 🙂 Ihana tunnelmoida etukäteen ja saada samalla vahvistusta valinnoille.

    Reply
    • maailmanaarella
      24.6.2015 at 09:01

      Ai mahtavaa! Pääset Procidaan. Toivottavasti olet tajunnut varata sinne enemmän aikaa kuin minä! Menen varmasti joskus vielä uudestaan. Huikea se kontrasti meluisan Napolin ja leppoisan Procidan välillä. Jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan postauksiasi!

      Reply
      • Milla - Pingviinimatkat
        24.6.2015 at 20:38

        Pistettiin tuulemaan sateisen päivän päätteeksi ja varasimme reissun loput majoitukset. Procidalla viivymme kolme yötä. Ei varmaan sekään riitä mihinkään, mutta tyhjää parempi 🙂

        Reply
        • maailmanaarella
          24.6.2015 at 20:52

          Voi ihanuus! Saari on niin pieni, että ehditte varmasti hyvin koluta sen. Mehän käveltiin vain pieni nurkka siitä, koska lyhyestä ajasta päätettiin antaa iso osa hyvälle lounaalle. Voi. Kyllä suositella sitä postauksessa mainitsemaani ravintolaa! Ihanan rento meininki oli❤️.

          Reply
  • Mia / Elämää ja Matkoja
    24.6.2015 at 22:49

    Aivan ihana postaus! Olemme matkanneet Napolinlahdella useammassakin kohteessa, mutta tämä on näkemättä. Kiitos hyvästä vinkistä!

    Reply
    • maailmanaarella
      24.6.2015 at 23:00

      Kiitos Mia :). Napolinlahti on kyllä monipuolisuudessaan aivan mahtava matkakohde. Ehdottomasti kannattaa tutustua myös Procidaan – itsekin haluan sinne vielä joskus palata!

      Reply
  • annakoskela
    28.6.2015 at 17:46

    Hauskaa, että näitä Italia postauksia tulee nyt useammalta sunnuntaistriimiin osallistuvalta bloggaajalta : ) Kauniilta näyttää!

    Reply
    • maailmanaarella
      28.6.2015 at 17:48

      Kaunista siellä todellakin oli❤️. Ja ihana päästä takaisin Italia-tunnelmiin myös muiden blogipostausten kautta.

      Reply
  • Jenna
    28.6.2015 at 18:38

    Procida on ehdottomasti listalla, kun tuonne seuduille suunnataan. Ihania tunnelmia ja olipas ystävällinen mörökölli 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      28.6.2015 at 21:30

      Oli se oikein symppismörökölli😊. Kiva että sinuakin Procida kiinnostaa!

      Reply
  • Sanna I Tuntematon turisti
    28.6.2015 at 21:16

    Mä bongasin saaren Instagramista ihan sattumalta viime talvena ja olen usein sen jälkeen käynyt ihastelemassa kuvia sieltä. Upealta näyttää kyllä paikka ja kiva oli saada lukea siitä näin enemmänkin ja saada infoa siitä, miten saarelle pääsee. Lähivuosina toivottovasti noille seuduille reissaamme, ja Procidalle silloin ehdottomasti myös!

    Reply
    • maailmanaarella
      28.6.2015 at 21:31

      Toivottavasti vielä silloinkaan turistimassat eivät ole löytäneet Procidalle!

      Reply
  • Syö Matkusta Rakasta
    28.6.2015 at 22:45

    Vitsi mikä löytö! 🙂

    Reply
  • Terhi / Muru Mou
    29.6.2015 at 12:57

    Ihana paikka ja ihana mörökölli 😀 Tuonne pitää kyllä joskus päästä!

    Reply
    • maailmanaarella
      29.6.2015 at 18:00

      Suosittelen! Ja toivottavasti pysyy jatkossakin yhtä rauhallisena.

      Reply
  • Annika | travelloverblogi
    29.6.2015 at 17:57

    Aivan ihastuttava paikka! Jännä juttu, että LP puhuu saaresta, mutta silti se ei ole turistien ruuhkauttama.

    Reply
    • maailmanaarella
      29.6.2015 at 18:00

      Lähisaarilla on varmaan niin paljon enemmän tarjontaa, että tonne ei viitsi moni mennä – ja sinne ainakin nyt oli aika huonot lauttayhteydet kun taas esim. Caprille lauttoja meni yhtenään ja useista eri satamista.

      Reply
  • säppä
    29.6.2015 at 21:32

    Voi tuota ihanaa, värien kirjoa! Kelpaisi minunkin noissa maisemissa tallailla. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      29.6.2015 at 23:14

      Nyt vaan Säppä suunnittelee matkaa Italian Napolinlahdelle😀

      Reply
  • Ansku BCN
    30.6.2015 at 10:18

    Oih! Minä olen ensi viikon Italiassa ja tässähän alkaa päästä jo tunnelmaan 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      30.6.2015 at 10:21

      Voi sinua onnellista! Nauti ihanasta Italiasta❤️. Minä jo takaisin Suomessa, mutta onneksi täälläkin nyt (ainakin muutaman päivän) oikea kesä.

      Reply
  • Kohteena maailma
    30.6.2015 at 14:00

    Jostain tuosta olen lukenut aikaisemminkin ja nähnyt kuvia, kerrassaan viehättävältä vaikuttava paikka. Kivoja kuvia sinulla!

    Reply
    • maailmanaarella
      30.6.2015 at 14:05

      Kiitos Rami! Se joka tykkää pienestä, idyllisestä ja rauhallisesta, tykkää varmasti myös Procidasta ❤️.

      Reply
  • lena / london and beyond
    30.6.2015 at 19:30

    En ehkä kestä näitä Italia-juttuja. 🙂 Mä yritän mahduttaa Italian reissun tälle kesälle, vaikka ei kyllä ajallisesti hyvältä näytä. Katsotaan katsotaan! Tuo eat,pray,love-leffassa ollut ravintola olis mulle tyyliin paratiisi, rakastan sitä kirjaa ja leffaa. Se inspiroi kerta toisensa jälkeen 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      2.7.2015 at 13:29

      Niin minäkin rakastan sitä kirjaa ja leffaa myös, varsinkin kun siinä on niiiiiin ihana Javier Bardem! Pitääkin taas katsoa se, jos tulee sadepäivä. Kiva katsoa erityisesti Napoli-kohtaukset kun on itse siellä käynyt.

      Reply
  • Teppo/Tämä matka
    1.7.2015 at 08:38

    Tuohan on Napolin lahden helmi! Ravello Amalfin rannikolla vähän samanlainen löytö.

    Reply
    • maailmanaarella
      2.7.2015 at 13:30

      Nyt vähän harmittaa, ettei mentyään Ravelloon, vaikka se alkuperäisessä suunnitelmassa oli. Toisaalta oli kyllä myös mukava välillä vaan makoilla uima-altaalla😊.

      Reply
  • Pirkko / Meriharakka
    1.7.2015 at 17:10

    Ihan mukavaltahan tuo näyttää. Vielä jos saisi aviomiehen joskus jos ei nyt innostumaan Italiasta, niin edes suostumaan Italiaan. Mutta onneksi on Espanja ja Ranska ja monta muuta maata, johon hänellä ei ole niin voimakasta antipatiaa 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      1.7.2015 at 21:37

      Espanja on kyllä toinen suosikkini, jonne myös pitää päästä ainakin joka toinen vuosi.

      Reply
  • Journey Diary -matkablogi
    5.7.2015 at 11:58

    Ihanan tunnelmallisia ja värikkäitä kuvia! Nuo talot on niin söpöjä 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      5.7.2015 at 12:25

      Kiitos :). Koko Procidan saari oli kyllä tosi söpö❤️.

      Reply
  • […] täältä), Caprilla (pääset juttuun täältä), Procidan saarella (juttu Prosidasta on täällä) ja Amalfin ranikolla. Ihanista Italian tunnelmista juttua ja kuvia on myös […]

    Reply

Leave a Reply