Kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen allamme levittäytyvät Andit. Näky on niin komea, että se saa minut melkein haukkomaan henkeä. Olen vihdoinkin perillä täällä Andien, tuulen, viinin ja guanakojen maassa. (Ja maanjäristysten, mutta niitä yritän olla ajattelematta.)
Kun kesän lopussa rupesin tekemään talven matkasuunnitelmia, oli suunnitelma ihan toisennäköinen. Tietysti meidän piti mennä New Yorkiin (paljastan myöhemmin miksi). Päädyin kuitenkin yhtenä unettomana yönä matkablogiin, jossa puhuttiin Chilestä. Silloin kaikki vanhat ajatukset saivat mennä, tiesin, että tulisimme New Yorkin (ja Costa Rican) sijaan tänne maailman pisimpään maahan, jonka pohjoislaidalta etelälaidalle on matkaa 4270 kilometriä, ja jossa samalla matkalla saisi hikoilla sekä bikineissä että vetää villasukat jalkaan.
Tänään en kuitenkaan tarvitse vielä villasukkia. Aurinko porottaa ja keskipäivällä saan nauttia jo yli 30 asteen kuumuudesta. Mutta neljän päivän (ja kolmen tunnin lennon) päähän on luvattu säätiedotuksessa lunta ja pakkasta. Joulupäivänä siis saan kuin saankin pukeutua villasukkiin, ja jos hyvin käy, saan jopa valkoisen joulun. Santiagon kuumuuden jälkeen ajatus kylmästä joulusta tuntuu oikeasti kiehtovalta.
Nyt olen kuitenkin vielä Santiagossa, noin 7,5 miljoonan asukkaan suurkaupungissa, joka sijaitsee laaksossa Andien kainalossa. Ikävä kyllä suurimman osan aikaan Andien valkoiset huiput peittyvät savusumun taakse. Santiago kun on Chilen saastunein kaupunki.
Ensimmäisten lomapäivieni aikana olen kulkenut Santiagon kaduilla ja ihmisvilinässä mutten ole vielä oikein päässyt Santiagoon käsiksi. Totta kai täällä on kiiltäviä pilvenpiirtäjiä, niin kuin missä tahansa modernissa pääkaupungissa. On parhaat päivänsä nähneitä kerrostaloja, boheemin värikkäitä, romanttisesti rähjääntyneitä kortteleita ja fasadeja, joita koristavat taidokkaat seinämaalaukset. Ja on jyhkeän koristeellisia 1800-luvun rakennuksia, itsenäistyneen Chilen ylpeyden aiheita. Ja on kaduilla matelevia ihmisjonoja, tupaten täysiä metrovaunuja ja ihania ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat aina valmiina auttamaan. Mutta Santiagon todellista sielua en ole vielä löytänyt – sen löytämiseen tarvittaneen enemmän kuin muutama päivä.
Hotellimme Solace Santiago sijaitsee Providencian kaupunginosassa, sillä kaupungin rikkaammalla puolella, yhdessä niistä uusimmista kaupunginosista, joissa sijaitsevat kaupungit parhaimmat tai ainakin moderneimmat hotellit (mutteivät varmaan ne sielukkaimmat). Hotellin kattoterassilla on kuitenkin ihana levähtää tutkimusmatkojen väleissä, vilvoittella altaassa, juoda chileläistä viiniä ja ihailla laskevan auringon värjäämää maisemaa.
Olemme viettäneet täällä myös todellisia turistipäiviä. Hypänneet hop on hop off -bussiin, sillä se on kaikkein viilein tapa liikkua ja nähdä. Ja lopulta olemme päätyneet suurkaupungin uuvuttamina ottamaan turistibussiretken rannikolle (vaikka vihaankin turistibussiretkiä – ja taas saan muistutuksen, miksi niitä niin vihaan). Vaikka turistibussiretki onkin juuri niin kamala kuin olen etukäteen pelännytkin (kerron siitä tarkemmin, kun palaan kotiin), on retkessä omat huippuhetkensä: Pääsemme vilvoittavaan tuuleen, meren rannalle, missä avaamme joulukalenterin 20. luukun. Näemme värikkään Valparaison, tämän Pablo Nerudan kaungin, joka kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Ja saamme herkutella mustekalarisotolla ja Savignon blancilla merimaisemissa. (Ja näin lueteltuna retki alkaa yhtäkkiä kuulostaa vallan mainiolta.)
Tänään hurautimme metrolla kaupungin ulkopuolelle maistelemaan lisää chileläisiä viinejä ihastuttavalle Viña Aquitanian tilalla (ja se olikin niin ihastuttava paikka, että se ansaitsee ehdottomasti oman blogijuttunsa).
Huomenna matka jatkuu. Silloin on aika kaivaa matkalaukusta villasukat ja lähteä etsimään niitä pingviinejä ja guanakoja. Pidäthän peukkuja, että näen ainakin muutaman.
Matkaterveisin Heidi ♥
PS. Se New York -“paljastus”, johon postauksen alussa viittasin, tulee seuraavassa postauksessani, jonka julkaisen ihan tuota pikaa…
Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2016 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
16 Comments
Outi
22.12.2016 at 12:02Aivan ihanaa matkaa ja joulunaikaa teille <3
Maailman äärellä / Heidi
23.12.2016 at 01:00Kiitos ihana Outi ja tunnelmallista joulua sinulle Suomeen ❤️.
Noora | Kerran poistuin kotoa
22.12.2016 at 20:24Voi Chile. En sinänsä usko kateuteen, mutta tällä hetkellä olen kyllä vähän kateellinen sulle. Sillä lailla positiivisesti 🙂 Chile (ja varsinkin Patagonia) on tällä hetkellä mun jatkuvien matkahaaveiden kohteena. Eilen selailin Lonely Planetin Chile-opasta ja mielessäni ruksin varmasti jokaisen kohteen mielessäni sinne pakko päästä -sarjaan. Odottelen innolla lisää postauksia! Mahtavaa reissua 🙂
Maailman äärellä / Heidi
23.12.2016 at 01:02Kiitos Noora kommentistasi ❤️. Tultiin tänään Patagoniaan ja ihana olla täällä raikkaassa ilmassa kuuman Santiagon jälkeen. Huomenna, jos sää suo, pingviinejä katsomaan ja ylihuomenna kohti Torres del Painea ❤️.
Hanna/ Ranskatar reissaa
22.12.2016 at 22:44Mulle jäi vähän sama fiilis Santiagosta, ihan kiva kaupunki, mutta ei oikein sytyttänyt. Joulusuunnitelmat kuulostaa aika samoille, kuin meidän viime joulu samoilla kulmilla 🙂 Luntakin vähän nähtiin Torres del Painella, taitaa valkoinen joulu löytyä nykyään helpommin ulkomailta kuin täältä Suomesta 🙂
Maailman äärellä / Heidi
23.12.2016 at 01:23Kiitos Hanna ja terveiset Patagoniasta. Tämä Punta Arenas tuntuu jo enemmän omalta kuin Santiago. Ja ihanaa tämä ilman raikkaus Santiagon kuumuuden ja saasteisen ilman jälkeen. Joo, aika kauas piti tulla lumista joulua hakemaan ?. Saas nähdä, tuleeko Torressa lunta vai ei. Ihanaa joulua sinulle ❤️.
Elina | Vaihda vapaalle
23.12.2016 at 10:09Voi ihana Chile! <3 Ihanan kirpakkaa ja lumista joulua teille. 🙂 Odottelen innolla tulevia postauksia, koska haluaisin tositosi paljon Torres del Paineen!
Maailman äärellä / Heidi
23.12.2016 at 18:26Kiitos kovasti Elina! Huomenna matkamma jatkuu Torres del Paineen. Tänään käytiin katsomassa pingviinejä. OI, ne oli niiiiiiiiiin suloisia <3.
Johanna @ Out of Office
25.12.2016 at 17:59Voihan Chile ja järisevä maa ja tsunamivaroitukset!
Täällä iho huolesta kananlihalla poltan joulutorttuja kun seuraan uutisia, toivon sydämestäni että teillä on kaikki hyvin ja että olette turvassa <3 <3 <3
Maailman äärellä / Heidi
25.12.2016 at 21:44Kiitos ihana Johanna huolehtimisesta. Täällä kaikki hyvin! Ollaan kaukana järistysalueesta. Mutta yksi nuoripari johon tutustuttiin meni juuri sinne. Ihan kamalaa.
Runway - Kiitoradalla
11.2.2017 at 20:31Oih, tuonne huomenna! Agendalla Santiago & Valparaiso, mutta nyt taidammekin kuviesi perusteella ottaa majoituksen Santiagon jälkeen Vina del Marista ja käydä sieltä Valparaisossa 🙂 Kiitos hyvästä jutusta! /Merja
Maailman äärellä / Heidi
11.2.2017 at 20:33Oi, pääset Chileen! Ihanaa reissua Merja ja nauti ❤.
Runway - Kiitoradalla
12.2.2017 at 02:40Kiitos, nautitaan varmasti!!
Heidi
11.3.2017 at 11:11Upeita kuvia ja kertomuksia Chilestä !
Sain vinkin blogistasi Ranskatar reissaa blogin kirjoittajalta,kiitos siitä. Itselläni unelmissa ollut monta vuotta Chilen matka koska chileläinen ystäväni asuu siellä. Jonain päivänä vielä toteutan haaveeni….
Kuinka pitkään matkanne Chilessä kesti? Selkeästi Patagonia vei sydämesi ja en yhtään ihmettele miksi 🙂 Kerrassaan sanoinkuvaamattoman kaunis paikka! Jäikö jotain muita kohteita erityisesti mieleesi ,kävittekö missään rantakohteissa,Puconissa tai muualla? Mielelläni kuulisin lisää 🙂
Terv. Heidi
Maailman äärellä / Heidi
11.3.2017 at 11:24Kiitos kaima ihanasta kommentistasi! Ihan mahtavaa, sinulla on ystävä Chilessä. Totta kai sinun pitää sitten matkustaa sinne. Meillä oli (loman lyhyyden takia) valitettaavsti aikaa Chilelle vain kaksi viikkoa, joten ihan mahdottomasti emme ehtineet nähdä. Patagonia vei tosiaan sydämeni. Santiagosta en erityisen innostunut, se jätti hieman kylmäksi. Lyhyesti kävimme Valparaisossa, se oli kiva ja olisi kiva ollut yöpyäkin siellä muutama yö. Varsinaisesti rantakohteissa me ei käyty. Nopeasti vilkaistiin se Valparaison vieressä oleva Viña del Mar, mutta se ei vaikuttanut erityiseltä. Santiagon lähellä vierailtiin yhdellä tosi kivalla viinitilalla, ja siitä minun on tarkoistus vielä kirjoittaakin, kun ehdin. Ja yritän ne Valparaisonkin kuvat joskus blogiini panna. Suurin osa ajasta ja ne parhaat kokemukset koettiin kyllä siellä Patagoniassa (mistä on vielä monta juttua kirjoittamatta). Pitänee minunkin joskus vielä palata Chileen tutkimaan sitä enemmän.
Heidi
11.3.2017 at 15:36Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia kirjoituksiasi Chilestä ja toki muistakin kohteista. Toivon että matkani toteutuu parin vuoden sisään ja viimeistään nyt on hyvä aika aloittaa muistelemaan espanjan kielen taitojani 🙂
Chile tarjoaa niin paljon ja siellä tulisi olla aikaa varmasti olla pidempään mutta itselläni ainakin lomien järjestäminen pidemmäksi ajaksi on hieman haastavaa. Olen ajatellut että minimi olisi olla 3viikkoa sillä matkat vievät jo aika paljon. Ystäväni asuu Los Angelesissa joten siellä varmasti olisimme suurimman ajan mutta itselläni on toiveissa käydä Puconissa ,tätä paikkaa ystäväni on kehunut ja tottakai Santiagossa varmasti pakostakin muutama päivä vierähtää. Vina del Mar ja Valparaiso kiinnostavat myös.
No täytyy alkaa suunnittelmaan .