Chilen Patagonia hurmaa jylhillä vuorillaan, turkooseilla järvillään ja lukemattomilla patikkapoluillaan. Mutta onhan Suomessakin kauniita maisemia ja patikkapolkuja, tai jos Suomen maisemat eivät enää riitä, voi mennä vaikka naapuriin Norjaan vuorille ja vuonoille samoilemaan. Miksi ihmeessä siis matkustaa yli 15 000 kilometriä päästäkseen Chilen Patagoniaan?
No siksi!
Siksi että Patagoniaan ei voi olla rakastumatta.
Sillä,
siellä on…
1. Vuoret
Patagonian parhautta on Torres del Painen kansallispuisto, jossa vuoret ovat aina läsnä. Tärkeimmät ja komeimmat huiput ovat Paine Grande (suom. Suuri Sininen) (3050m), Torres del Paine (2850m) (suom. Sinisyyden Tornit) ja Cuernos del Paine (2600m) (suom. Sinisyyden Sarvet).
(Paine on vanha alkuperäiskansojen sana, joka tarkoittaa sinistä väriä.)
Kipua patikkapolkua yläilmoihin, vuorikiipeile tai ihaile vuoria kauempaa, tai tee vaikka kaikkia. Patagonian vuoriin ei voi olla rakastumatta!
2. Turkoosit vedet
Patagonia ei ole vain vuoria. Se on myös turkoosiakin turkoosimpia järviä ja laguuneja. Hieraisen silmiäni, kun ensimmäisenä päivänä pääsen tämän Pehoé-järven rannalle.
Enkä enää ihmettele yhtään, mistä Torres del Painen kansallispuisto on saanut nimensä.
3. Maisemareitit
Torres del Painen kansallispuisto ei ole ainoastaan extremeurheilijoita ja reippaita patikoijia varten: täällä luonnon kauneutta pääsee ihailemaan myös autoilemalla pitkin kansallispuistoa. Tiet ovat hyväkuntoisia sorateitä ja teiden varsilla on lukuisia pysähdyspaikkoja.
4. Eritasoiset patikkapolut
Torres del Painessa riittää patikoitavaa. Ja reittejä on kaikentasoisille retkeilijöille, jopa sunnuntaikävelijöille! Yksi kauneimmista patikkapoluista onkin juuri tämä sunnuntaikävelijöille suunnattu reitti Mirador Cuernosille. Reitit on merkitty sekä karttaan että maastoon selvästi eikä eksymisen vaaraa ole, kunhan muistaa pysyä merkityllä polulla ja patikoida vain valoisan aikaan. Pimeän aikaan patikointi on Torres del Painessa kiellettyä ja vaarallista: ei pelkästään eksymisvaaran tai putoamisvaaran takia vaan myös siksi, että pimeän aikaan voi joutua puuman hyökkäyksen uhriksi.
Mirador Cuernosin lisäksi muita suosittuja päiväretkiä ovat muun muassa Base de las Torres (9 tuntia), Valle Francés (8 tuntia), Lago Greyn näköalapaikka (lyhyempi reitti 2 tuntia) ja Mirador Cóndor (2 tuntia).
Useamman päivän haastetta kaipaavat heittävät rinkan selkään ja lähtevät joko 90,5 kilometrin mittaiselle El Circuitolle tai El Circuitoa hieman lyhyemmälle, 76,1 kilometrin mittaiselleen The W:lle.
Torres del Painen kansallispuistossa on mahdollista lähteä jopa ohjatuille ratsastusretkille.
Valitsipa reiteistä minkä tahansa (patikoiden tai hevosen selässä), maisemat ovat aina taattua Patagonia-laatua!
5. Pingviinit
Torres del Painen kansallispuiston lisäksi Chilen Patagoniaan kannattaa lähteä katsomaan pingviinejä. Näihin suloisuuksiin, joita pienellä Magdalenan saarella on jopa yli sata tuhatta, ei voi olla ihastumatta!
Lue lisää Patagonian pingviineistä ja retkestä pingviinien saarelle täältä.
6. Ja ne kaikki muut eläimet
Eikä Patagonia ole suinkaan pelkästään pingviinejä. Me näimme reissullamme myös merileijonia, kettuja, nanduja, flamingoja, alpakoita, lampaita, jäniksiä, kondorikotkia, vyötiäisiä ja guanakoja – satoja guanakoja.
7. Muuttuvat maisemat
Vuoria, järviä, laguuneja, jokia, vesiputouksia, jäätiköitä – Torres del Painessa maisema ei ole koskaan yksitoikkoinen. Turkoosit vedet muuttuvat muutaman kilometrin vaelluksen jälkeen aavemaisiksi palaneiksi metsiksi ja taas muutaman mutkan jälkeen hulppeiksi vuoriksi tai jäätiköiksi.
8. Itsensä haastaminen – ja ylittäminen
Kun sunnuntaikävely kauniissa maisemassa ei enää riitä, voi lähteä haastamaan itseään. Minun haasteeni oli Base las Torresin noin yhdeksän tunnin mittainen patikkapolku. Voin myöntää, että muutamassa kohden meinasi tulla epätoivo – en koskaan selviä perille. Mutta minä selvisin! Ja se tunne, kun haasteellisimmista pätkistä oli selvitty, ja se tunne, kun pitkän päivän jälkeen olimme takaisin hotellilla ja oli lupa ottaa lasillinen apinan häntää ennen pitsaillallista. (Eikä muuten ollut yhtään huono omatunto syödä pitsaa!)
9. Luksuselämää luonnonhelmassa
Torres del Painen kansallispuistossa asut aina luksusmaisemissa, valitsit sitten millaisen majoitusvaihtoehdon tahansa. Jos kukkaroni olisi ollut tarpeeksi täynnä (eikä pelkästään kuitteja), olisin valinnut hotellikseni Explora Patagonian, joka tarjoaa muutakin kuin luontoluksusta. Se tarjoaa nimittäin myös luksuselämyksiä luontoluksuksen keskellä. Miltä kuulostaisi esimerkiksi porekylpy tähtitaivaan alla?
Mutta ei meidän hotellimme Hotel Río Serranokaan huono ollut.
Ja vaikken mikään telttamatkailija olekaan, olisi nyt ainakin yksi yö teltassakin mennyt – tällaisissa maisemissa.
10. Patagonian valo ja luonnon mahti
Patagoniaan kannattaa matkustaa silloin, kun Suomessa on kaikkein pimeintä. Silloin Patagonia nimittäin kylpee valossa. Kun Suomessa jouluksi viritellään jouluvaloja ja sytytellään kynttilöitä, paistaa Patagoniassa aurinko 17 tuntia päivässä.
Patagoniaan matkustavan kannattaa muistaa, että täällä luonto on todellakin herra joka määrää. Älä siis aseta liian tiukkoja aikatauluja. Aina aurinko ei paista ja sää voi muuttua hetkessä. Me emme päässeet näkemään Patagonian hurjinta puolta, sitä kun lunta, räntää ja rakeita sataa vaakasuoraan ja patikointi vuorille muuttuu mahdottomaksi. Olen kuitenkin lukenut lukuisia tarinoita tästä Patagonian ikävämmästä puolesta. Siitä kun sää muuttaa Patagonia-kokemuksen hetkessä ihanasta kamalaksi.
Kurkkaa vaikka, mitä Ranskatar reissaa kertoo Torres del Painesta artikkelissaan Torres del Paine – maailman kamalin vaelluskohde.
Minulle Patagonia näytti vain sen kaikkein kauneimman puolensa.
Sen, joka vei sydämeni ♥.
Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
24 Comments
Outi
22.1.2017 at 18:51Aivan upeat maisemat, nuo vuoret ja turkoosi vesi vetävät puoleensa magneetin lailla.
Niin niin kaunista <3
Maailman äärellä / Heidi
23.1.2017 at 09:41Kiitos Outi!
Patagonian maisemat jättivät kyllä niin vahvan muistijäljen jälkeensä. Uskomattoman kaunis paikka.
Ihanaa viikkoa Sinulle!
Hanna/ Ranskatar reissaa
22.1.2017 at 20:03Vaikka oman reissun jälkeen vannoin, että tuonne tuulien ja sateiden armoille ei tarvi toista kertaa palata, niin kyllä näitä sun juttuja lukiessa alkaa pikkuhiljaa pää kääntymään 😀 Tuo Base de las Torresin reitti meinasi minut nujertaa heti alkuun, kun lähdettiin nälkäisinä kiipeämään ylös. Onneksi suklaa auttoi alkuun ja ensimmäisellä levähdyspaikalla päästiin kokkaamaan pussipastat! Kiitos muuten linkkauksesta 🙂
Maailman äärellä / Heidi
23.1.2017 at 09:46Teillä oli kyllä aika paljon huonompi tuuri kuin meillä. Luin eilen ääneen tarinaasi Torresista miehelleni ja päiviteltiin, miten erilainen kokemus meille sieltä jäi. Mutta Base de las Torresin reitti meinasi tosiaan minutkin heti nujertaa. Sattui nimittäin tosi kuuma aamupäivä: aurinko porotti täydeltä taivaalta eikä tuullut yhtään, kun tarvottiin sitä ensimmäistä mäkeä ylös, joka tuntui vaan jatkuvan. En ollut tajunnut, että voisi olla niin lämmin, ja olin sitten pitkähihaisissa ja -lahkeisssa, kun ohitte puikkelehti tyyppejä t-paidoissa ja shortseissa. Säikähdin jo, onko koko reitti samanlaista nousua, mutta onneksi se sitten helpotti ja ylhäällä saatiin kyllä sitä viilentävää tuultakin jo. Välillä jopa pelottavan paljon. Kun ehdin, kirjoitan koko patikkareitin tarinaksi – on nimittäin siltäkin reissulta aikamoinen nippu kuvia…
Milla
22.1.2017 at 21:31Upeaa! Oli missäpäin tahansa maailmaa yhdistelmä vuoret-vesi-luonto ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Tuo turkoosi on käsittämätön! Olen vakuuttunut 🙂
Milla
22.1.2017 at 21:33p.s. puolisonikin on entistä vakuuttuneempi nähtyään nämä kuvasi. Ehkä, kun poikaset hieman tuosta vielä kasvavat…;)
Maailman äärellä / Heidi
23.1.2017 at 09:50Ja hienoa, että sain vakuutettua puolisosikin <3.
Maailman äärellä / Heidi
23.1.2017 at 09:48Se turkoosi tosiaan oli uskomaton! Pehoén toisella rannalla jopa vieläkin turkoosimpi. Pitää nekin kuvat johonkin postaukseen panna. Nämä Patagonia-kuvat kun ei ihan heti lopukaan :D.
Saana
22.1.2017 at 23:33No olet kyllä todellakin vakuuttanut mut, ja tämän myötä vielä entistäkin enemmän. Siippa ihmetteli tuossa viereisellä sohvalla, miksi oikein huokailin läppärilleni. Oih ja voih! <3
Oli aivan ihana nähdä viimein livenä messuilla, ja onnea vielä kerran tätäkin kautta huikeasta saavutuksesta matkablogimaailmassa! 😉 Toivottavasti nähdään taas pian.
Maailman äärellä / Heidi
23.1.2017 at 09:56Olen niin onnellinen, että saan levittää Patagonia-rakkauttani <3.
Ja oli kyllä mahtavaa vihdoinkin nähdä livenä! Toivottavasti tosiaan pian nähdään uudestaan :).
Ja kiitoksia vielä onnitteluista. En oikein vieläkään usko tätä todeksi…
katja/jumalainenseikkailu
23.1.2017 at 12:00“Luovutin” ja lisäsin Patagonian matkalistalleni. Normaalisti en lisää sinne yhtään mitään, mutta jotenkin luotan arvioosi 🙂 Blogiasi luettuani olen todennut, että meillä on monesti sama maku, joten eiköhän se Patagonia ole käymisen arvoinen!
Maailman äärellä / Heidi
23.1.2017 at 12:04Jee, mahtavaa. Mutta nyt sitten tietysti pelottaa, että sinulle sattuukin ihan järkyttävät kelit ja et tykkää yhtään! Patagoniassa pitää olla varautunut kaikkeen. Mutta on se ihana <3. Ja otat jonkin ihanan majoituksen, jossa on kiva katsella maisemia ja juoda viiniä, jos ulkona sattuu myrskyämään :).
Johanna @ Out of Office
23.1.2017 at 13:54Ihania syitä!
Minä joka en koskaan ole puolta ajatusta uhrannut Patagonian reissulle, huomaan ajattelevani juuri nyt: “Vielä jonain päivänä…” 🙂
Maailman äärellä / Heidi
23.1.2017 at 14:00Hi hii, näin se Patagonia-kuume leviää <3. Mutta oikeasti, olen kyllä aika varma, että tykkäisit ja Isosti! Toki lähempänäkin on upeita paikkoja patikoitavaksi, mutta jos joulu-helmikuussa haluaa päästää valoon retkeilemään, on tämä kyllä huippukohde!
Henna / Kulkutautiset
23.1.2017 at 18:50Voi jee… tässä istun kampaajan tuolissa ja lähestulkoon kuolaan. Olen haaveillut Patagoniasta ja nimenomaan Torres del Painesta jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta vielä ei ole polkuni vienyt sinne. Jonain päivänä ehdottomasti, tämä koko juttu kuvineen on parhautta. Olen tosi iloinen puolestanne, että säät suosivat, sillä olen myös lukenut, että hyvinkin erilaista saattaa olla. Toivonpa tällaista onnea myös omalle kohdalle sitten joskus, kun tuonne suunnataan! 🙂
Maailman äärellä / Heidi
24.1.2017 at 09:44Ihan mahtavaa Henna, ja minun täytyy nyt tunnustaa, etten ollut vuosi sitten edes kuullut Torres del Painesta. Koko ajatus Chilestä ja Patagoniasta tuli minulle melkein kuin salama kirkkaalta taivaalta (yllättäen yhden blogijutun ansiosta). Ja kun sitten idean keksin, sinne olikin ihan pakko päästä – ja heti.
Holo Holopainen
23.1.2017 at 19:14Muistaisin että joku suomalainen oli tuolla Patagoniassa – mutta nyt juuri ei tule nimi mieleen. Onko kellään tietoa että missä – juuri – tuo alue sijaitsee ? Hänen mukaansa annettiin nimiä – jollekkin vuonolle ja vuoren huipuille jne jne – Onkohan noista ajoista enään mitään jäljellä ?
Holo Holopainen
23.1.2017 at 19:22Lisäystä edelliseen… TUTKIMUSMATKAILIJA – 1850 – 1900 luvulla… Kamerat oli jo tuolloin olemassa – ja kuviakin olen nähnyt ko matkasta…
Maailman äärellä / Heidi
23.1.2017 at 19:30Hei, tarkoitatko ruotsalaissyntyistä tutkimusmatkailija ja maantieteilijä Otto Nordenskjöldiä (taisi hänellä jotain juuria Suomeenkiin olla)? Hänen mukaansa on Patagoniassa nimetty ainakin järvi Lago Nordensköld. Edellisessä jutussani kirjoitinkin siitä lyhyesti ja siellä on kuvia tästä järvestä. Tässäpä linkki siihen juttuun: https://maailmanaarella.com/2017/01/08/patagonian-kauneimmalla-polulla/
Ja kiitos sinulle kommentistasi!
Holo Holopainen
24.1.2017 at 16:12Pääsin viettämään aikaa hieman enemmän ja selvitin TUTKIMUSMATKAILIJAN NIMEÄ ja aikaa
että milloin siellä oltiin ?
Katsoin WIKIPEDIASTA – ja nimi VÄINÖ AUER tuli esille – OLI PATAGONIASSA
JOSSA – PYÖRI YMPYRÄÄ 1937 -1938
ja oli PERONIN HALLITUKSEN PALVELUKSESSA 1946 – 1953
PAIKKOJA EN TIEDÄ MISSÄ NE ON – JOTEN KOKENEEMMAT KÄVIJÄT VARMASTI TIETÄÄ
ETTÄ MISSÄ PAIKAT ON !
Maailman äärellä / Heidi
25.1.2017 at 12:13Kiitos Sinulle infosta! Tämä on mielenkiintoista. Pitääpä itsekin googlailla, mitä Auerin nimellä löytyy.
Holo Holopainen
26.1.2017 at 14:40Ole Hyvä Tiedoista…
– Kun suomalaisella kaverilla on tollainen SUKUNIMI –
niin varmaan ei monikaan tiedä että minkämaalainen ja Passi keverilla on ?
Eli ONKOHAN TÄMÄ SE – JII KARJALAISEN – LAULUSSA OLEVA VÄINÖ ?
MISSÄ VÄINÖ – MISSÄ VÄINÖ – MISSÄ VÄINÖ ON…
Kunhan olet selvittänyt niin laitatko – että onko taas jossakin – minne
ei kukaan MENE – eli jossakin jossa kukaan muu ole edes käynyt !
KIITOS ETUKÄTEEN
Jenni / Unelmatrippi
24.1.2017 at 19:17Kymmenen erinomaista syytä! Upeita maisemia. Kyllä tuonne kelpaisi reissata. 🙂
Maailman äärellä / Heidi
25.1.2017 at 12:15Patagonian maisemat on kyllä huimat! Luontoihmisen aarreaitta <3.