Menu

Dolomiittien satumainen syksy – paras aika patikointiin

Olin jo monta vuotta haaveillut Dolomiiteista. Näistä Pohjois-Italian jylhistä terävähuippuisista vuorista, joista olin nähnyt lukemattomia kauniita kuvia.

Silti paikanpäällä, aamuauringon saadessa nämä rosoiset huiput hohtamaan, Dolomiittien kauneus hätkähdyttää.

Tuntuu melkein epätodelliselta.

Dolomiitit

Tre Cime di Lavaredon huiput aamun valossa.

Juuri tämän hätkähdyttävän – jopa monumentaalisen – kauneutensa vuoksi Dolomiitit nostetiin vuonna 2009  mukaan Unescon maailmanperintöluetteloon. Mutta jo satoja vuosia ennen tätä Dolomiitit olivat lumonneet niin lukuisia tutkijoita kuin taiteilijoitakin.  Niin Johan Wolfgang von GoetheSigmund Freud kuin Ernest Hemingwaykin olivat vuorollaan käyneet ihastumassa näihin taianomaisiin vuorimaisemiin.

Hemingwaylle yksi kerta Dolomiitteja ei riittänyt (mitä en ihmettele lainkaan), joten vuonna 1948 hän  matkusti toistamiseen Dolomiiteille. Tällä kertaa vaimonsa Maryn kanssa. Ja aivan kuten minäkin, he totesivat syksyn olevan täydellinen aika viettää lomaa Dolomiiteilla ja Cortina d’Ampezzon kaupungissa – siinä samassa, josta minä löysin meille ihastuttavan kattohuoneiston, jonka parvekkeelta oli suora näkymä Cortinan takana jylhinä kohoaville vuorille.

Early October was, in fact, a perfect time to be in Cortina. The summer crowd had left, the mountain air tingled, and the autumn colors brightened up the valley. And Hemingway was looking forward to some trout fishing.

Dolomiitit_cortina

Parvekenäkymä Cortina d’Ampezzon kattohuoneistomme parvekkeelta.

Aivan niin kuin Hemingway  ja Mary me mutkittelemme ylös ja alas vuoren rinteitä. Taivas on kirkas, päivä syysvaloa tulvillaan, ja maisemassa meidän huomiosta kilpailevat niin komeat vuorenhuiput kuin kultaisina auringossä välkkelehtivät lehtikuuset.

Enkä minäkään voi olla huokailematta: ”Mikä täydellinen syyspäivä!

They climbed the mountains behind Cortina, crossed the wide valley of Dobbiaco, with its lovely Tyrolean farms and hamlets. “A perfect autumn day,” Mary noted as the Buick sailed along with the top down. “Bright sun, deep sky, the mountains mauve and beige above the dark slopes of the pines, and the poplars and birch feathery yellow along the road.”

Dolomiitit_Passo_Giau

Dolomiitit

Dolomiitien syksy – kun vuoret tarjoavat päiväpatikoijalle parastaan

Dolomiitit on luontokohde, joka varmasti hurmaa ihan jokaisena vuodenaikana, mutta kun kesän kuumat päivät vaihtuvat syyspäivien kuulauteen ja maisema saa kultaiset sävyt, on Dolomiitien kauneus jotain järisyttävää. Sellaista joka jää minuun kiinni.

Enkä voi uskoa, että tämä maisema mitenkään voisi olla kauniimpi jonain toisena hetkenä.

Dolomiitit

5 syytä, Miksi päiväpatikoijan kannattaa matkustaa Dolomiiteille syksyllä

1. Dolomiittien syksy huokuu rauhaa

Kun kierrämme Sasso Lungon, reilun viiden tunnin patikan, laskee mies, että matkan aikana näemme yhteensä seitsemän ihmistä. Prata Piazan patikalla minä taas ihmettelen, miksei täällä ole ketään.

Saamme usein pitää vuoret itsellämme.

Jopa aamu Tre Cime di Lavaredolla, Dolomiittien klassikolla, on hiljainen – ja satumaisen kaunis.

Dolomiitit

Dolomiitit

Dolomiitit

Vinkki!
Kaikkein ruuhkaisinta Dolomiiteilla on heinä- ja elokuussa sekä talvikuukausina, laskettelusesongin aikaan. Joten jos haluaa nauttia Dolomiittien hiljaisuudesta, on syys- ja lokakuu hyvää matkustusaikaa.

2. Dolomiittien ruska saa maiseman hehkumaan

Olin salaa toivonut, että lokakuisella Dolomiittien matkalla pääsisin ihailemaan ruskan koristamaa maisemaa, mutta tällaisesta kauneudesta en ollut osannut edes haaveilla. Enhän ollut arvannut, että Dolomiiteilla olisi näin paljon lehtikuusia, jotka nyt lokakuun loppupuolella hohtaisivat kilpaa auringon loisteessa.

Dolomiitit

Dolomiitit

Dolomiitit_ruska

Vinkki!
Vuosittain paras ruska-aika saattaa hieman vaihdella mutta yleensä lokakuun viimeiset viikot ovat Dolomiiteilla kaikkein hehkuvinta ruska-aikaa.

3. Syksyn raikkaus hellii patikoijaa

Dolomiittien kuulaat syyspäivät ovat täydellisiä patikointiin. Yöllä lämpömittari saattaa painua pakkasen puolelle, mutta päivällä aurinko vielä lämmittää, muttei niin, että patikoinnista tulisi liian tukalaa.

Meidän lomalla, lokakuussa 2018, kylmimmillään mittari näytti viittä pakkasastetta – vuorilla ennen auringonnousua. Lämpimimmillään lämpöä taas oli 17 astetta, jolloin pipon, hanskat ja takin sai heittää reppuun.

Syksyssä (syys-lokakuussa) hyvä puoli on myös se, että vuorille mutkittelevat tiet ovat todennäköisesti auki ja autoilija pärjää ilman lumiketjuja – toisin kuin usein kevätkuukausina. Mutta varsinkin lokakuun lopussa sää voi toki nopeasti muuttuakin ja tiet saada liukkaan pinnan, joten autossa on hyvä olla kitkarenkaat.

Dolomiitit_lago di Praies

Lago di Praies on yksi Dolomiittien kuvatuimpia kohteita.

Dolomiitit

Dolomiitit

Adolf Munkel Traililla ihaillaan Odlevuorten komeita huippuja.

4. Kilometrit kertyvät ja kunto kasvaa

Dolomiittien syksy on niin satumainen, että se suorastaan pakottaa liikkeelle. Heräämme aamulla ennen kukkoa ja aamun hämäryydessä mutkittelemme kohti korkeuksia.

Näin lokakuun lopussa useimmat rinnehissit eivät ole enää käytössä. Niinpä me joudumme usein nousemaan vuorille lihasvoimin. Sasso Lungon vuorelle, jonne vielä lokakuun alkupuolella olisi päässyt voimia säästäen helposti hissillä, me kipuamme nyt puolitoista tuntia jyrkkää mäkeä. Sydän hakkaa ja jalkoja hapottaa.

Ihan kamalaa! 

Mutta ylhäällä odottaa palkinto: tunne siitä, että on pystynyt. On jaksanut ylös asti. Eikä tämä maisema kohti Dolomiittien korkeinta vuorta, Marmoladaa, jonka lumiset huiput kurottelevat aina 3343 metriin saakka, ole sekään hullumpi!

Dolomiitit

Sasso Lungolta on komeat näköalat Dolomiittien korkeimmalle vuorelle – Marmoladalle.

Dolomiitit

Alpe de Siusin ylängälle pääsee hissillä aina marraskuun alkuun saakka.

Onneksi Dolomiiteilla on helpompiakin reittejä. Sellaisia kuin Alpe di Siusin ylängöllä, jonne aamuvirkku ajaa autolla ennen auringonnousua (viimeistään ennen yhdeksää, sillä klo 9.00 – 17.00 Alpe di Siusille johtava tie suljetaan päiväturisteilta). Siellä me intoudumme niin, että raikkaassa syyssäässä – melkein kuin huomaamatta –  patikoimme 26 kilometriä.

Olin ennen Dolomiittien matkaamme pelännyt, että lokakuun loppupuoli voisi olla huonoa aikaa Dolomiiteilla patikointiin erityisesti siksi, että suuri osa rinnehisteistä sulkeutuu viimeistään lokakuun puolivälissä, mutta tämä oli aika turha huoli. Monille upeille reiteille, kuten sille kauneimmalle – klassiselle Tre Cime di Lavaredolle – ei tarvita hissiä. Ja silloin kun hissin sijaan jouduimme valitsemaan jalkavoimat, sain ainakin ilmaista jalkatreeniä!

Monet hissit kuitenkin toimivat vielä lokakuun puoleen väliin saakka, ja silloin jonotkin varmasti ovat paljon maltillisemmat kuin kesäkuukausina, joten kallis aika ei tuhraudu turhaan jonottamiseen.

Alpe di Siusin ylängölle rinnehissit kulkevat esimerkiksi Ortiseista marraskuuhun saakka.

Voit katsoa Dolomiittien rinnehissientarkempia aukioloaikoja täältä:

Val di Fassan rinnehissien aukioloajat
Val Gardenan rinnehissien aukioloajat

5. Syksyn pehmeä valo ja maailman kauneimmat illat

Hehkuvan ruskan lisäksi rakastuin Dolomiiteilla tähän syksyn lumoavaan valoon. Enkä usko, että kukaan valokuvaava päiväpatikoija voisi olla tähän rakastumatta.

Aamuisin en malta nukkua, kun on pakko päästä vuorille katsomaan kun aurinko nousee.

Dolomiitit

Aamulla ennen auringonnousua.

Illalla en malta lähteä vuorilta, ennen kuin olen nähnyt päivän viimeiset säteet.

Dolomiitit

Ilta Passo Falzaregolla.

Dolomiitit

Skumppaa kuksasta Passo Giaulla.

Dolomiitit

Yö saapuu Alpe di Siusille – enkä millään malttaisi lähteä.

Niinpä, auringon jo laskettua, me hipsimme vuorilta takaisin autolle taskulampun valossa. Onnellisina kaikesta siitä kauniista, mitä päivä Dolomiiteilla on taas meille tarjonnut.

Dolomiitit

◊◊◊◊◊

Me vietimme Dolomiiteilla viikon, syyslomalla 21.10. – 27.10. 2018. Lensimme Helsingistä Finnairin siivin Müncheniin, mistä ajoimme vuokra-autolla Itävallan kautta Dolomiiteille. Vietimme yhden yön Itävallassa pienessä St. Johannin kaupungissa ja sieltä jatkoimme Dolomiiteille Cortina d’Ampezzoon. Cortinassa vietimme kolme yötä suloisessa kattohuoneistossa, jonka olin varannut Airbnb:n kautta.

Cortinasta jatkoimme matkaa Ortiseihin, missä olimme seuraavat kolme yötä majoituksessa perinteisessä alppityylisessä huoneistohotelli Residence Prapozissa.

Patikkakilometrejä Dolomiittien-lomalla kertyi lähes 100  ja valokuvia melkein 2000. Dolomiitit siis todella on upea syksyinen patikointi- ja kuvauskohde!

Kiertämistämme patikoista lupaan kirjoittaa vielä ihan oman artikkelin – onhan niitä kuviakin vielä aikamoinen pino julkaisematta…


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2018 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

24 Comments

  • Saana
    3.11.2018 at 12:37

    Vau, olitpa nopea juttusi kanssa! 😀 En kestä näitä maisemia, mun on pakko päästä Dolomiiteille patikoimaan. Mun on kyllä jo vuosia pitänyt piipahtaa ex-kämppiksen luona Pohjois-Italiassa, joten jospa vihdoin ensi vuonna saisin yhdistettyä nämä kaksi yhdeksi reissuksi. Ihania kuvia, kuten aina! <3 Tuolla mahtoi kuksaskumppa maistua entistä makoisammalta.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.11.2018 at 12:44

      Haha, kiitos :). Blogi on ollut niin pitkään retuperällä, että päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Färsaartenkin patikat on vielä paketoimatta jutuksi. Jos tarttet matkaseuraa Pohjois-Italiaan, täällä vapaaehtoinen. Näihin maisemiin kyllä mielellään palaa uudestaan. Ja todellakin kuksaskumppa maistui ihan täydelliseltä näissä maisemissa. Ja oli aika hyvä järjestely, kun mies joutui vielä autonrattiin, niin eihän se tietenkään voinut juoda, joten minä jouduin aina Uhrautumaan :D.

      Reply
  • Riitta
    3.11.2018 at 15:07

    Aivan ihania kuvia. En ole patikoinnut siellä, yli olen lentänyt tai ohi olen ajanut.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.11.2018 at 15:10

      Kiitos Riitta <3. Jos vielä ajat siellä päin, älä aja vain ohi! Dolomiitit on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka.

      Reply
  • Evita
    3.11.2018 at 16:07

    Kiitos lento-ja majoitustiedoista kohteiden lisäksi. Auttaa omaa suunnittelua. Jalanjälissäsi on helppo kulkea niin kotimaassa kuin maailmallakin kun niin ovat to- see – listallani nämä sinun kohteesi.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.11.2018 at 16:27

      Kiitos kommentistasi Evita. Onpa kiva kuulla, että juttu tuntuu hyödylliseltä. Saksan puolelta oli näppärä ajaa Dolomiiteille, ja sieltä saa aina niin hyviä vuokra-autojakin.

      Reply
  • Milla
    3.11.2018 at 16:51

    Niin uskomattoman kaunista, voin vain olla hiljaa… <3 Dolomiiteissa on jotain niin karun kaunista.

    On hassua miten huomaa maisemassa muutoksen, kun on joskus ylittänyt autolla rajan Itävällasta Italiaan…Olin joskus muinoin tätini kanssa laskettelemassa Madonnassa; keskellä talvea sielläkin oli mukavan väljää. Ehkä talveen kuuluvat ruuhkaisetkin hetket, mutta Dolomiitit ovat takuulla parhaimmillaan tällaisina hiljaisina kausina. Tätä postausta täytyy suositella myös veljelleni (joka on kovin intohimoinen patikoija…).

    Ihanaa lauantaita ❤

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      3.11.2018 at 17:00

      Kiitos Milla kauniista kommentistasi <3. Juuri tällaisena hiljaisena, karuna, ylväänä ja mahtipontisesti auringossa välkkyvänä Dolomiiteissa oli kyllä jotain maagista. Olisin voinut vain tuijotella vuoria tuntikausia. Ja patikoijalle todellakin Dolomitiit on paratiisi. On niin paljon upeita reittejä, että on vaikea valita, minne lähtisi taivaltamaan. Mutta todennäköisesti mikään valinta ei ole huono, sillä kaikkialla on niin kaunista.

      Reply
  • Saara
    3.11.2018 at 21:37

    Todellakin! Hengästyttävän kauniita kuvia ja maisemia. Kiitos!

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.11.2018 at 12:58

      Kiitos Saara <3. Dolomiittien antamalla energialla ehkä voin selviytyä tästä Suomen marraskuustakin, joka tänään onkin hämmästyttävän valoisa – ainakin hetkellisesti. Kivaa uutta viikkoa sinulle Saara!

      Reply
  • Maisemaonnellinen Johanna
    4.11.2018 at 23:19

    Vau miten upeita maisemia – ja miten hienoja kuvia! <3

    Aika sesonkien ulkopuolella on monesti juuri sitä parasta aikaa luontoturistille. Suurimmat väkimassat puuttuvat, ja ilma on raikasta retkeilyyn. Vähän kyllä kaipaan sitä ihanaa alppiniittyjen vihreyttä. Täytyy kaivaa esiin yhden meidän reissun kuvamateriaali, on jo pitkään pitänyt tehdä juttu siitä. Se taisi olla mun päiväpatikointihimoni aloitusreissu… En muuten kyllä tajua mikä järki meidän oli lähteä kesäkuussa sinne Italian kierrokselle! Oli aivan liian kuuma siihen, että olisi edes voinut ajatella patikointia.

    Sveitsissä olen ollut lokakuun puolivälissäkin. Silloin kyllä lunta oli jo ylärinteillä – ja jo ennen jäätikön reunaa tuli lumiraja vastaan. Toisaalta siinä lumessa ja sumussa – täysin pilvisessäkin säässä – oli oma viehätyksensä 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.11.2018 at 13:07

      Kiitos Johanna. Dolomiittien rosoisen karu ja jylhä kauneus oli kyllä juuri sellaista, jota minä niin rakastan. Välillä tuli muistumia Patagoniastakin. Minäkin patikoin kyllä niin paljon mieluummin viileässä ja raikkaassa kuin kuumassa. Kesällä teimme toki Kreikassakin patikkaretkiä (niistäkään en ole ehtinyt vielä kirjoittaa), mutta olihan se aika tukahduttavan ahdistavaa.
      Tapasimme yhdellä patikalla sveitsiläisen naisen, jolle tarjosimme kyydin illan pimettyä kaupunkiin, ja tuli taas mieleeni, että pitää ehdottomasti jossain vaiheessa päästä patikoimaan myös Sveitsiin. Sillä ainokaisella Sveitsin reissulla en vielä hoksannut hypätä maastokenkiin. Ja ehkä sillä kerralla niiden vihreiden niittyjen aikaan <3.

      Reply
  • Tarja
    5.11.2018 at 06:59

    Upeita kuvia!
    Kun luin juttuasi, tuli tunne, että pakko päästä vuorille vaeltamaan. Kuntoni ei taida riittää, mutta hissikyydillä kenties onnistuisin näkemään hienoja maisemia.
    Poikani vaimoineen on ollut pari kertaa Itävallassa laskettelemassa ja he ovat kertoneet, että matkalla mukana on ollut ihmisiä, jotka eivät ole lasketelleet, mutta ovat menneet hissillä ylös katsomaan maisemia ja taas hissillä alas.

    Ehkäpä pyydän miniääni lähtemään kanssani Dolomiiteille syksyllä.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.11.2018 at 13:11

      Kiitos Tarja! Dolomiiteilla tosiaan pääsee vielä lokakuun alussa tosi monelle vuorelle ja ylängölle hissillä ja sitten siellä ylhäällä voi tehdä ihan oman kunnon mukaan patikoita tai vaan istuskella ihastelemassa maisemia. Ja esimerkiksi Alpe di Siusin ylängällä maasto on tosi helppoa, jos haluaa tehdä pitemmän kävelyn helpossa maastossa. Myös helppo ja lyhyt patikka on kävellä tämän uskomattoman kauniin järven Lago di Praieksen ympäri.

      Reply
  • virpis (@taynnatieontar1)
    5.11.2018 at 08:53

    Oi ihanat Dolomiitit. Olen useasti haikaillut uusintareissua Dolomiiteille. Vielä joskus sen teenkin. Ihanan rauhalliselta näyttää. Itse ehkä kaipaan hiukan enemmän kesän lämpöä, vaikkakin sitten poluilla näkyy muitakin turisteja. Mutta ihanalta näyttää myös lokakuun ruska. Voi että, pala sydämestä jäi noihin maisemiin. <3

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.11.2018 at 13:14

      Haha, tiesin kyllä, että sinä varmasti valitsisit kesäiset ja kunnolla lämpimät Dolomiitit syksyisten sijaan :). Pitää itse miettiä, lähtisikö joskus vaikka Alpeille kesäaikaan. Ehkä sieltä löytyisi kauniita, rauhallisia polkuja myös kesällä. Mutta joo, Dolomiitit oli kyllä niin upea! Niistä kannatti haaveilla useampikin vuosi <3. Toivottavasti vielä joskus palaan.

      Reply
  • Anni|Rajatapaukset
    5.11.2018 at 09:26

    Aivan tajuttoman kaunista ja todella tunnelmallisia kuvia! Kiva myös kun avasit vähän miten Dolomiiteille pääsitte, se on ollut meikäläisellä vähän hämärän peitossa 🙂

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      5.11.2018 at 13:19

      Kiitos Anni! Dolomiiteilla on todella satumaisen kaunista. Dolomiiteille voi toki ajella myös Italian puolelta. Ystäväni ajoi sinne keran Venetsiasta. Italian Bergamoonkin taidetaan Suomesta lentää, ei sieltäkään pitkä matka olisi. Saksasta taas saa niin hyviä vuokra-autoja, että senkin takia München on mielestäni hyvä valinta.

      Tokihan Dolomiiteille tehdään myös valmiita ohjattuja pattikkareissuja, jos mieluummin sellaisen haluaa, ja kyllä siellä julkisillakin pärjännee. En tullut siitä ottaneeksi tarkemmin selvää, kun halusimme mennä vapaammin vuokra-autolla.

      Reply
  • Maija Jokinen
    5.11.2018 at 15:28

    Hei. Sun kuvat on nii upeita että saisinko teetättää niitä valokuviksi eräälle syöpäsairaalle naiselle? Loisin niiden avulla vähän kuvaa Taivaasta. ?

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      6.11.2018 at 09:21

      Kiitos Maija :). Minäpä laitan sinulle sähköpostia pian.

      Reply
      • Maija Jokinen
        6.11.2018 at 09:37

        Joo 🙂 viittasin siis koko sun blogin kuviin joista valikoisin tietyt, en vain Dolomiitteihin.

        Reply
  • Matkoja, retkiä, hetkiä
    14.12.2018 at 10:02

    IHANAAAAA! Nyt vasta eestyin katsoamaan blogiasi, nämä kuvat ovat aivan upeita ja koko paikka ja koko juttu<3 Tuonne täytyy ehdottomasti palata. Yritän tänään saada oman juttuni ulos ja laitan linkin tänne myös, jos sopii.

    Reply
    • Maailman äärellä / Heidi
      15.12.2018 at 12:37

      No täällä oli niin ihanaa! Vaikka nyt tuntuu, että matkasta olisi jo ikuisuus ja että se kaikki oli kuin ihanaa unta. Dolomiitit on niin upea, että sinne haluaisin takaisin, vaikka tavallisesti samaan kohteeseen en haluakaan palata. Pitääkin mennä nyt lukemaan juttusi. Huomasin, että ehdit sen julkaista. Minä olen koko syksyn laiminlyönyt blogiani enkä kyllä muidenkaan blogeja ole ehtinyt lukea. Jotenkin olen kaivannut enemmän muuta kuin tietokoneella istumista. Vaikka onhan se ihana, että näiden juttujen avulla itsekin pääsee niin helposti palaamaan takaisin siihen matkan tunnelmaan.
      Ihanaa joulun aikaa sinulle Marja! Onko sinulle tulossa pian uusia ihania seikkailuja?

      Reply
      • Matkoja, retkiä, hetkiä
        15.12.2018 at 12:54

        Tuossa paikassa on jotain niin satumaista, että eilen kirjoitellessani tuntui aika uskomattomalta, että tuli tosiaan nähtyä nuo maisemat. Dolomiitit teki kyllä sellaisen vaikutuksen ja niin paljon jäi näkemättä, että ehdottomasti haluan joskus palata ja päästä patikoimaan.
        Itsellänikin on ollut todella hiljainen syksy blogissa, olen miettinyt tätä jatkuvaa matkakuumetta ja sen eettisyyttä, yrittänyt kirjoitella huvikseni jotain muuta välillä. Olen yrittänyt pinnistellä, etten varaisi taas jotain, mutta eksyn kuitenkin selaamaan lentoja vähän väliä. Mitään ei ole nyt varattuna, sekin lisää levottomuutta. Olisipa elämäntilanne sellainen, että hidas matkailu olisi mahdollista.
        Oikein hyvää joulua!

        Reply

Leave a Reply