Maailman äärellä matkablogi

Keskellä Magalhãesin tyrskyävää salmea, aivan Chilen eteläisessä kärjessä, sijaitsee Magdalenan saari. Se on kummallisin paikka, missä olen koskaan käynyt. Saari nimittäin vilisee pingviinejä. Niitä on ihan joka puolella!

Magdalenan saari on alle neliökilometrin kokoinen, tuulten ja tyrskyjen karuksi kuluttama saari. Eikä saarella todellakaan ole muuta kuin pingviinejä, sekä saaren korkeimmalla kohdalla nököttävä yksinäinen majakka.

Kun kevät marraskuun tienoilla saapuu Patagoniaan, tulevat nämä veikeät frakkitakit saarelle pesimäpuuhiin. Joka vuosi noin 69 000 pingviinipariskuntaa valloittaa saaren noin puolen vuoden ajaksi.

Ja perässä tulevat uteliaat turistit.
Sellaiset kuin me.

Pingviinien kohtaaminen on jo kauan ollut haaveeni. Suurimmat toiveeni Patagonian-matkalleni ovatkin nähdä pingviinejä ja guanakoja (mutta kuten tulen huomaamaan, Patagonia on paljon muutakin ihanaa – mutta muista ihanuuksista sitten myöhemmin, nyt niitä pingviinejä).

Jotta varmasti pääsisimme toteuttamaan pingviiniunelmaamme, olemme varanneet retken Magdalenan saarelle jo hyvissä ajoin  Solo Expediciones -retkenjärjestäjältä. Sitten tarvitsee jännittää enää säätä. Huonolla tuurilla Patagonian tuulet voivat nimittäin yltyä niin riehakkaiksi, että retki voitaisiin joutua perumaan. Mutta onneksemme sään jumalat ovat meille suosiollisia ja pääsemme heti aamuvarhaisella matkaan.

Kello 6.45 olemme jo matkanjärjestäjän toimistolla. Sieltä hurautamme noin puolen tunnin matkan satamaan, josta veneretki tälle tuulen riepottelemalle saarelle alkaa. 45 minuuttia venekyytiä delfiinien saattelemana ja olemme perillä – tällä kummallisella pingviinisaarella.

Ennen saareen astumista meitä ohjeistetaan kulkemaan vain merkityillä poluilla ja antamaan pingviineille tietä, jos ne päättävät lähteä vaappumaan polun ylitse.

– Eikä sitten metriä lähemmäksi pingviinejä!

Meillä on saarella tunti aikaa.
Tunti vajaan kilometrin mittaisen polun kiertämiseen tuntuu ruhtinaalliselta. Mutta totuus on, että tunti ei meinaa riittää mihinkään. Huomaamme nimittäin, että jo muutaman metrin kulkemiseen vierähtää helposti vartti.

Näitä suloisia frakkitakkeja ei niin vain ohitetakaan.

Me olemme saarella hyvään aikaan, sillä ensimmäiset poikaset ovat jo kuoriutuneet.
Ja voi että ne ovatkin suloisia!

Tosin eivät nämä pienet vielä juuri emon helmoista uskalla lähteä maailmaa valloittamaan.

Kun minä keskityn kuvaamaan pingviinien touhuja, tallentaa mieheni saaren äänimaailman videolle. Ja onhan se meteli aikamoinen, kun yli satatuhatta pingviiniä yrittää saada äänensä kuuluviin. Kaikilla tuntuu olevan tänään meille jotain sanottavaa.

Pingviiniretki maksaa lähes 90 euroa, mutta on mielestäni jokaisen lantin arvoinen. Matka tälle pingviinien asuttamalle saarelle jää yhdeksi mielenpainuvimmista.
Ja ehdottomasti kummallisimmista.

Paluumatkalla käymme vielä kurkistamassa Martan saarta asuttavia merileijonia, mutta pingviinit ovat niin vieneet sydämeni, ettei merileijonille siellä ole enää tänään sijaa.

Matkaterveisin Heidi ♥

PS. Mikä on muuten kummallisin matkakohde, missä sinä olet käynyt?

---

Jos Patagonia kiinnostaa, käy kurkkaamassa myös Facebookiani ja Instagramiani, jonne olen jo ehtinyt päivittää kuulumisia upeasta Patagoniasta ja Torres del Painen kansallispuistosta.

Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2016 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.