Syksyn kiireisimmällä hetkellä olen saanut idean, että haluan päästä Tallinnaan rentoutumaan. En saa miestäni tällä kertaa innostumaan spontaanista ideastani mutta onneksi minulla on ihana ystävä, joka jaksaa innostua matkaideoistani. Matka Tallinnaan ei tälläkään kertaa suju ihan ongelmitta: Perjantain mielenilmaus on pysäyttänyt lähes koko Suomen eikä bussi, johon olen ostanut ennakkoon bussilipun, tietenkään kulje, eivätkä kulje myöskään junat eivätkä lentokoneet. Selviän kuitenkin pienen säädön jälkeen Savonlinnasta Helsinkiin (kiitos Päivi, pelastava enkeli!!) Merimatkakin on myrskyinen. Lapset itkevät ja oksentavat vessassa. Pahoinvointilääkkeen (ja kuohuviinin) avulla selviämme kuitenkin pitkän päivän jäkeen Tallinnaan ja myöhään perjantai-iltana olemme majoittuneet Tallinnan vanhankaupungin kupeessa sijaitsevaan hotelli Palaceen.
http://www.tallinnhotels.ee/fi/hotelli-palace/
Miniloman aikana meillä on tarkoitus kierrellä kaupungilla kameran kanssa, aistia loppukesän tunnelmia, syödä hyvin ja käydä kauneussalongissa hemmotteltavana.
Lauantaiaamuna, kun kaupunki on vielä hiljainen, lähdemme kameroinemme liikkeelle. Kiertelemme ensin Tallinnan yläkaupungissa eli Toompeassa ja sitten laskeudumme alakaupungin kujille. (Enemmän vanhankaupungin tunnelmista voit lukea aiemmasta kuva- ja tunnelmapostauksestani Tunnelmallinen Tallinna.)
Hemmottelulomalla minä en kaipaa shoppailua. Emme itse asiassa käy yhdessäkään putiikissa. Nautin siitä, että saan vaellella ristiinrastiin kaupunkia hyvän ystävän kanssa vailla päämäärää.
Tai, onhan meillä yksi päämäärä: löytää kiinnostava lounaspaikka!
Kiinnostavan lounaspaikan löydämme sattumalta Harju 1:stä. Tässä Viron kirjailijatalossa, jossa kirjoja on naputellut muun muassa virolainen mestarikirjailija Jaan Kross, on sijainnut jo vuodesta 1962 ravintola Pegasus. Omistajat ja tyyli ovat välillä vaihtuneet, eikä Pegasus enää ole sellainen taiteilijaravintola, jossa muinoin viihtyivät boheemit taiteilijatyypit, mutta minut tämä sisustukseltaan skandinavialaisittain hillityn minimalistinen ja luonnon valoa tulvillaan oleva ravintola vakuuttaa heti ensi silmäyksellä.
Ruokalista on mukavan simppeli. Tarjolla on laadukkaista raaka-aineista tehtyjä herkullsia annoksia eivätkä hinnatkaan huimaa. Valitsemani buffalomozzarella salaatti maksaa vain 7,30€. Ruoan kanssa tarjoiltava ravintolan omatekemä leipä on niin herkullista, että ostamme yhden leivän mukaan kotiin viemisiksi (tai illalla viinin kanssa naposteltavaksi). Hauska yksityiskohta on, että laskut tuodaan pöytään kirjailijatalon tyyliin sopivasti kirjojen välissä.
Ravintolan iloinen henkilökunta saa varmasti väsyneimmänkin turistin hyvälle mielelle. Vai mitä sanot näistä suloisista viesteistä, jotka oli raapustettu meidän kuitteihin?
Poikkeuksellisesti jätämme Pegasuksessa jälkiruoan ottamatta, sillä haluamme testata kaakaokahvilaa, josta olen aiemmin lukenut.
Vene 6:ssa sijaitseva Chocolats de Pierre on sisustukseltaan Pegasuksen vastakohta: kahvilaa koristavat paksut samettiverhot ja kutsuvat tyynykasat ja valoa antavat hämyisät lamput ja pöydille asetellut kynttilät. Tämä kaakaokahvila on jokaisen suklaanystävän paratiisi. Erikoisuutena ovat erilaiset kaakaot. Minä valitsen rommirusinachilikaakaon ja kolmea erilaista talon suosittelemaa tryffeliherkkua – nam – suklaanhimo tulee ainakin vähäksi aikaa tyydytettyä.
Hemmottelupäivän kauneushoitolavierailun olen varannut meille etukäteen. Aavistin, että tulisimme kävelemään päivän mittaan jalkamme kipeiksi, joten varasin meille jalkahoidot Viru-hotellin toisessa kerroksessa sijaitsevasta kauneusstudio Si Stylestä. Jalkahoitojen lisäksi Si Stylessä olisi ollut tarjolla muun muassa erilaisia manikyyrejä, kasvo- ja vartalohoitoja sekä ripsipidennysten ja geelikynsien laittoa.
Hemmottelupäivämme huipennus on illallinen merenrantaravintola Noassa. Ravintola Noa sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta, joten otamme Viru-hotellin edestä taksin. Taksimatka Ranna tee 3:ssa sijaitsevaan Noaan kestää viitisentoista minuuttia ja maksaa 12 euroa.
Kun me saavumme ravintolaan, aurinko on ehtinyt jo laskea, mikä on harmi, sillä päiväsaikaan tai auringonlaskun aikaan ravintolan jätimäisistä ikkunoista näkyisi lumoava merimaisema. Nyt ikkunoista näkyy piemenevä ilta ja kaukana lahden toisella puolella häämöttävät vanhankaupungin valot. Mutta näin pimeän aikaan ravintola on todella tunnemallinen, kun katosta roikkuvat kymmenet lyhdyt valaisevat salia. Sisustuksessa on käytetty paljon vaaleaa puuta ja tuoleille on levitetty lämpöisiä lampaantaljoja pehmentämään pelkistettyä sisustusta. Ravintola on yksi kauneimmista näkemistäni (harmillisesti näin hämärässä en saa kameralla otettua valokuvia, mutta voinpahan keskittyä nauttimaan tunnelmasta ja herkullisesta ruoasta).
Meillä on pöytä varattuna keittiömestarin salista, jossa on valittavana joko viiden tai seitsemän ruokalajin maistelumenuu. Me valitsemme 5 ruokalajin menuun, jonka hinta on 59€, lisäksi valitsemme juomamenuun (49€), joten meidän ei tarvitse itse miettiä sitäkään, mitä joisimme, vaan jokaiselle annokselle keittiömestari on valinnut juuri sopivan juoman.
Ruokailu ravintola Noassa on todellinen elämys: sen lisäksi että ravintolan sisustus hivelee esteetikon silmää, jokainen ruoka-annos on kuin pieni taideteos. Ravintolamestarin puoli ei ehkä kuitenkaan ole oikea valinta sille, jolla on tapana valita ruokalistalta aina se kaikkien turvallisin talon hampurilainen, mutta siinäkään tapauksessa Noaan menoa ei kannata vältellä vaan valita se perinteisempi ravintolan puoli.
Minulle Noa oli ehdottomasti tämän hemmotteluviikonlopun huipennus, ja aion tulla Noaan uudemmankin kerran – ehkäpä ensi kesänä jonain aurinkoisena päivänä, kun Noan upealla tearssilla voisi katsella meren aaltoja ja nuuhkia hyvän ruoan tuoksun lisäksi meri-ilmaa.
Käy ihmeessä katsomassa kuvia ravintolasta alla olevasta linkistä, josta pääset Noan omille sivuille! Se on niiiiin IHANA!
5 Comments
Annika Ruohonen
27.9.2015 at 14:24Se oli kyllä superluksushemmottelua! 🙂 Mitään en tekisi toisin. Hyvä me! 🙂
maailmanaarella
27.9.2015 at 14:27Niinpä! Keväällä taas jonnekin hemmottelulomalle? ?
Annika Ruohonen
27.9.2015 at 14:28Javisst! ?
Tunnelmallinen Tallinna | Maailman äärellä matkablogi
27.9.2015 at 14:45[…] Vinkkipostaukseen pääset täältä. […]
Johanna @ Out of Office
3.7.2017 at 15:31Kiitos mutta olinhan minä tämän lukenut, mutten muistanut että sinäkin sitä kehuit! 🙂 Tuo on todellakin to eat -listalla – entistä vankemmin nyt <3