Menu

Positano – päivä postikorttimaisemissa

Updated 31.1.2020

Positano
Vuoren jyrkänteelle rakennettu Positano on yksi Amalfin rannikon tunnetuimpia kaupunkeja. Se on niin kaunis, että kavutessa rappusia ylöspäin tuntuu kuin astelisi postikortissa.

Ja niitä rappusia täällä Positanossa riittää. Kapuaminen käy ihan totisesta liikunnasta. Mutta alapuolella välkkyvä turkoosi meri ja karkkivärein kuorrutetut talot ovat hyvä syy pysähtyä vetämään välillä henkeä ja ihailemaan maisemaa. Niin, ja ottamaan kuvia.

Kymmenittäin.
… okei, sadoittain.

Positano
Olemme lähteneet aamuvarhaisella Sorrentosta Positanoon laivalla. Laivamatka on  kestänyt reilut puoli tuntia. Amalfin rannikkoa kiertäessä laiva onkin kaikkein rennoin tapa liikkua. Silloin ei tarvitse miettiä, mistä löytäisi autolle parkkipaikan. Eikä tarvitse stressata ajamista, sillä ainakin kokematonta autoilijaa Amalfin ranikon kapeat ja mutkaiset tiet saattavat hirvittää. Laivassa saa sitä paitsi samalla nauttia merimaisemista ja ihanan vilvoittavasta merituulesta. Ja juoda vaikka lasin kuohuvaa!

Positano

Positano
Kesäkuu on hyvä aika matkustaa Amalfille: silloin on jo lämmin (rappusia kivutessa jo melkein liian), mutta eteläeurooppalaiset eivät ole vielä lomalla ja ainakaan aamupäivästä suositulla Positanollakaan ei ole juurikaan ruuhkaa. Me saammekin kivuta talojen väleissä mutkittelevia rappusia ihan kaikessa rauhassa.

Edes näköalatasentasanteella ei tarvitse väistellä selfiekeppejä.

Positano
Vaan voi rauhassa keskittyä maisemaan – tai maiseman kuvailuun. Tai vaikka italialaisten terassien kuvailuun, ja toivoa samalla, että kuvaan sattuisi osumaan joku komea filmitähti.

Positano
Eikä se edes olisi lainkaan mahdotonta, sillä tämä Unescon maailmanperintökohteeksi 1990-luvun lopulla julistama rannikkokaistale on ollut julkimoiden suosiossa jo 50-luvulta lähtien.

Kun löytää Positanon kaltaisen kauniin paikan, haluaa salata sen muilta.

Jos John Steinbeck olisi todella halunnut salata tämän paikan, hänen ei ehkä olisi pitänyt kirjoittaa vuoden 1953  Harper’s Bazaariin näin, sillä lehden julkaisun jälkeen paikasta vasta tulikin suosittu – ensin Positanoon ryntäsivät kirjailijat ja taidemaalarit, sen jälkeen perässä seurasivat muut turistit.

Enkä ihmettele yhtään. Alapuolellamme auringon hohteessa kimmeltävä meri saa minutkin huokailemaan.

Positano
Ja vielä enemmän huokailen, kun kavuttuamme satoja rappusia ensin ylös ja sitten taas alas vihdoin maltamme pysähtyä ja istuutua aurinkoiselle terassille lounaalle syömään italialaisia herkkuja. Tällaisissa maisemissa pasta-annos maistuu vielä tavallista taivaallisemmalta ja Prosecco kuplii entistäkin pirskahtelevammin. Gelatoakin voi syödä extra annoksen eivätkä ylimääräiset kalorit vaivaa omatuntoa lainkaan päivän rappusmaratonin jälkeen.

Positano
Espressokupin nautittuamme jaksamme taas kavuta rappusia. Nyt askel on selvästi verkkaisempi. Katse viipyilee meren välkkeessä, pienissä yksityiskohdissa, kukka-asetelmissa ja purppuraa hehkuvissa bougainvillearyppäissä, jotka kehystävät kauniisti ikkunan pieliä.

Positano

Positano
Sitten onkin jo aika lähteä kävelemään kohti rantaa.
Turistien valtaamat kadut kierrämme suosiolla kaukaa. Muutamassa putiikissa kuitenkin pistäydymme.
Auringon uuvuttamana en kuitenkaan jaksa innostua hengareissa roikkuvista kesäunelmista.

Positano
Sen sijaan nappaan vielä muutaman kuvan merestä.
Siihen minä en kyllästy koskaan.

Positano

Positano
Rannalla nautitaan kesäpäivästä.

Positano

Positano

Positano
Minäkin tahdon päästä uimaan ennen kuin on aika palata laivaan ja hyvästellä tämä lumoavan kaunis Positano.
Onnekseni ehdin pulahtaa mereen ennen kuin näen pojan, jonka uimareissu on päätynyt kyyneliin. Enpä tiennytkään, että täälläkin on näitä pirullisen polttavia meduusoja.

Tässäkin paratiisissa on siis omat kärmeensä.

Positano
Ennen laivaan astumista annan katseen vielä kiertää tässä kaikessa kauneudessa,
ihanassa Positanon postikorttimaisemassa.
Enkä voi kuin huokailla… <3

 

About Author

Hei! Olen Heidi, luontoluksusta rakastava outdoor- ja luontokuvaaja sekä matkakirjoittaja. Blogissani kirjoitan erityisesti luonto- ja patikointireissuista sekä road tripeistä Suomessa ja maailmalla.

23 Comments

  • Outi
    27.4.2016 at 11:34

    Upeita postikorttimaisia maisemia ♡♡♡

    Reply
  • Eevi / Rento matkablogi
    27.4.2016 at 11:39

    ihana Positano! En tiennytkään, että Sorrentosta pääsee laivalla pitkin rannikkoa, luulin että paatit kulkevat lähinnä Caprille ja takaisin. Tuohan on mainio keino tutustua rannikkoon. Me oltiin niitä hulluja jotka valitsi menopeliksi auton… toki auto oli Fiat500 enkä millääni sitä isommalla olisi tielle lähtenytkään. 🙂

    Reply
    • maailmanaarella
      27.4.2016 at 11:44

      Joo, Sorrentosta pääsi tosi kivasti lautoilla liikkumaan. Mentiin Napoliinkiin useimmiten lautalla, paljon mukavampi kuin esimerkiksi juna. Varmasti autolla ajo on ollut mielenkiintoinen seikkailu, mutta laivalla liikkuminen oli tosiaan rentoa, ja pystyi huoletta juomaan kuohuvaakin keskellä päivää <3.

      Reply
  • Mika / Lähtöportti
    27.4.2016 at 12:17

    Näyttää todella houkuttelevalta! Tuo maa on niin täynnä upeita paikkoja, etten ole 13 ensimmäisellä Italian-matkalla vielä Amalfin rannikolle ehtinyt, mutta jonain päivänä varmasti tuonnekin.

    Reply
    • maailmanaarella
      27.4.2016 at 12:24

      Italiasta ei tosiaan ihanuudet lopu, vaikka siellä kuinka ramppaisi. Minä käyn suurin piirtein vuorovuosin joko Espanjassa tai Italiassa. En kyllästy niistä kumpaankaan ikinä. Olin koko syksyn Espanjassa, joten seuraavaksi vuorossa on Italia. <3 Mutta luultavasti seuraavan kerran vasta syksyllä. Pitää välillä yrittää malttaa käydä muuallakin…

      Reply
  • Tiina Kervinen
    27.4.2016 at 18:21

    Upeita maisemia. Nyt ei ainakaan matkakuume yhtään helpottanut.. 😉

    Reply
    • maailmanaarella
      27.4.2016 at 20:09

      Kiitos Tiina. Nyt vaan kesän matkaa suunnittelemaan. Minäkin kävin juuri kirjastossa ja mukaan lähti kymmenisen matkaopasta… 😀

      Reply
  • virpis (@taynnatieontar1)
    27.4.2016 at 20:57

    Awwww, arvaa kuka täällä huokailee ja odottaa heinäkuuta. Hiukan hirvittää tuo ajankohta, että mahtanee olla turisteja täynnä joka paikka, mutta en anna senkään ajatuksen lannistaa.
    Kiitos taas tästä, matkakuume nousi, mutta matkavaraus s-postissa helpottaa kivasti!

    Virpi /Täynnä tie on tarinoita-travelblog

    Reply
    • maailmanaarella
      27.4.2016 at 21:30

      Aah, ihanaa Virpi! Sulla on upea matka tulossa! Amalfilla on kyllä pienempiä ja vähemmän tunnettujakin paikkoja, joissa ei varmasti ole nin paljon turisteja. Ja yksi ihana on Procidan saari, jonne pääsee Napolista lautalla. Suosittelen ehdottomasti sitäkin. Blogissani löytyy siitäkin juttua.

      Reply
  • Teija / Lähdetään taas
    28.4.2016 at 11:59

    Nyt kun pääsisinkin noihin maisemiin gelaton ja proseccon kanssa istuskelemaan. On kyllä ihan älyttömän kauniita maisemia! Täytyykin pistää paikka muistiin, ja käydä siellä sitten kun tuo pieninkin matkaajamme osaa kävellä portaita jo omin voimin.

    Reply
    • maailmanaarella
      28.4.2016 at 12:03

      Se se vasta kävisikin kuntoilusta, kun raahaisit pikkuistanne sylissä Positanon portaita :). Oi, oi… itsekin kaipaan takaisin Italiaan. Mutta onneksi Proseccoa voi nauttia Suomessakin. Toivotavasti tulisi kaunis aurinkoinen vappusää, että edes yhden lasillisen tarkenisi nauttia ulkona terassilla <3.

      Reply
  • Jenni / Unelmatrippi
    28.4.2016 at 16:07

    Kuulostaa ihanalta! Mä niiiiiin odotan omaa matkaani noihin maisemiin viikon päästä! En kestä, mitkä värit! Toivottavasti nytkin olisi noin ihana sää, tai ettei ainakaan sataisi… Meillä on auto vuokrattuna, koska kokemukset Comojärveltä ja muualta Italiasta bussien varassa olemisesta eivät ole ihan parhaita, ja on tarkoitus kierrellä tuolla omaan tahtiin. Auto on toki taktisesti pieni kökkänä, jotta sillä mahtuu mahdollisimman hyvin kurvailemaan kapeilla teillä. 🙂 Ajokokemusta löytyy kuskilta sen verran runsaasti, että jännittää ei tarvitse.

    Reply
    • maailmanaarella
      28.4.2016 at 19:55

      Teille tulee varmasti aivan mahtava seikkailu! Ja Amalfi on varmasti ihana myös sateella, ja tuskin siellä nyt ainakaan koko aikaa sataa. Ja jos sataa, sateella maisemia voi ihailla Prosecco-lasin äärellä jossain kivassa ravintolassa. Auto tuo kyllä oman vapauden, ja sopii ainakin hyvähermoisille :). Ja tähän aikaan vuodesta luulisi, että on väljempää ja voi löytää jopa parkkipaikan autolle. Ihan mahtavaa reissua teille! Ihana päästä sitten katsomaan sinut kevätkuvia Amalfilta <3.

      Reply
  • Hellan ja viinilasin välissä
    28.4.2016 at 21:46

    Ihan huikean näköistä, todellinen valokuvaajan unelma. Viihtyisikö tuolla pidempään?

    Reply
    • maailmanaarella
      3.5.2016 at 22:19

      Ihan varmasti viihtyisi. Ja jos kyllästyisi, voisi hypätä laivaan ja purjehtia jollekin ihanalle saarelle (Procidalle tai Caprille), käydä Ravellossa tai jossakin rannikon kaupungissa tai mennä Napoliin pitsalle. Kaikki on siinä niin lähellä.

      Reply
  • Rouva Sana
    30.4.2016 at 09:37

    Voi huoh sentään – tällä sinun postauksellasi on nyt ilmeisesti jokin merkitys, sanoma.

    Seuraan Instassa Italian eri “matkailunedistäjiä” ja olen useaan otteeseen talven ja kevään aikana pysähtynyt Positanon kuvien kohdalle: tunnelmoinut ja ihallut, salaa haaveillut. Viimeksi eilen katselin erästä kuvaa pitkään ja mietin, että tuo on paikka, jossa pitäisi varmasti joskus käydä.

    Ja nyt sinä raportoit juuri samasta unelmieni paikasta. Onko tämä merkki :D?

    Ihan huikean ihanan näköinen paikka <3.

    Reply
    • maailmanaarella
      30.4.2016 at 09:39

      On merkki! Ihanaa. Nyt matkaa varaamaan!! Ja ihanaa vappua ❤️

      Reply
  • Marimente
    30.4.2016 at 13:17

    Oi, aivan mahtavan näköisiä maisemia! Kiitos tästä postauksesta, Positanosta tuli nyt seuraava unelmakohde <3

    Reply
    • maailmanaarella
      3.5.2016 at 22:15

      Ihanaa, sain tartutettua sinulle Positano-kuumeen <3. Se onkin ehdottomasti vierailun arvoinen.

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    3.5.2016 at 21:49

    Upeita kuvia, aivan mahtavia maisemia! <3 Italia-kuume nousee! 🙂

    Ja harmillisesti Italian reissua ei nyt juuri ole näköpiirissä pitkään aikaan….

    Reply
    • maailmanaarella
      3.5.2016 at 22:14

      Kiitos Johanna, Positano on kyllä valokuvaajan paratiisi – niin kuin koko Amalfin rannikko <3. Minä haaveilen, että saisin mahditettua Italian ensi syksyyn. Kesään ei taida millään mahtua, vaikka kuinka haluaisin.

      Reply
      • Johanna @ Out of Office
        3.5.2016 at 22:50

        Ehkä täytyy ottaa tavoitteeksi jos vaikka joskus syksyllä pääsisi – eikä minnekään Roomaan eikä Monzaan vaan ihan tuonne Etelään! 🙂

        Reply

Leave a Reply