Muistot jotka jäävät

sup

Kesän loppu
Elokuun tuoksussa ripaus alakuloa. Joka kesä sama juttu. Alkukesän kepeä ilo vaihtuu iltojen pimetessä epämääräiseksi raskaudeksi. Arkiajatukset häiritsevät lomapäivien kepeyttä vaikka kuinka yritän hätistellä niitä kauemmaksi.
Pysykää loitolla minusta. Antakaa minun nauttia lomani rippeistä ilman syyllisyyttä.

Viilenevässä illassa kääriydyn tiukemmin vilttiin, kuuntelen Saimaata ja kaadan lasiin kesän tuoksua ja kuplia.

Eikä sitäkään pitäisi juoda.


Arki alkaa.
Ryhdistäydy.

Elokuun illassa venytän päivää, sinnittelen terassilla, auringon viimeisessä valossa, vielä hetken, yhä tiukemmiin vilttiin kääriytyneenä ja muistan
alkukesän huolettomuuden ja haaveet, jotka jo muistoiksi muuttuivat.

Loppukesän onni on eri kuin alkukesän.

sup

Vaikka haaveissani hamuan korkeuksiin, matkahaaveissani merten taakse, vuorille ja tuntemattomiin maihin, nimettömiin kyliin ja kaupunkeihin, tarttuivat muistoihini suurten sijaan usein ne pienet, joista en edes osannut haaveilla.
Pienistä tulee suuria. Merkityksellisiä.

Ja nämä ovat ne, jotka jäävät.

auringonlasku

Matkustan lapsuuteni kesiin
Isä savustaa muikut. Äiti paistaa letut. Ja taas paistaa aurinko – niin kuin aina lapsuuteni kesissä. Mustikkamättäällä pörräävät paarmat, inisevät itikat.
Kiroan kun jalka tippuu metsän ansaan.
Ja paarma puree.

Sitten lämpiää sauna. Saunan portailla ämpärit täynnä mustikoita. Enkä enää ajattele paarmoja.
Ilmassa savun tuoksu. Ihan niin kuin ennen.
Sateen jäljiltä ruohikko kiiltää ja vastarannalla aarre – niin minulle kerrottiin.

Ei ole kiire minnekään. On vasta heinäkuu.
Valvon auringonlaskuun, taivaan punerrukseen, illan viimeiseen valoon.
Aamulla hiivin aitasta ulos, varon narisuttamasta ovea. Puoli neljältä aurinko nousee. Jo sitä ennen aamu kylpee valkeassa valossa.
Ihan kuin yötä ei olisi ollutkaan.

kesä

sateenkaari

auringonlasku

auringonnousu

Pitkin Saimaata

Heinäkuun viimeisellä viikolla, kun Hanko on jäänyt taakse ja Bengtskär on hyvästelty, palaan Saimaan rannalle. Nautin jokaisesta päivästä kuin se olisi kesän viimeinen.

Vietän mökkielämää.
Aamulla hipsin laiturille nuuskimaan ilmaa. Ja sitten seikkaillaan, me auringon päivettämät kesätytöt pitkin Saimaata. Tuuli suhisee ja aallot keikuttavat lautaa. Melotaan saareen. Hypätään laudoilta ja mennään uimaan. Sitten taas melotaan. Kädet tekevät työntöjä jo varmoin ottein.

Toisessa saaressa odottavat kesäpojat ja eväskori. Kesäpojat ottavat meistä kesätytöistä kuvia, vaikka kyllä minä tämän päivän muistan ilman kuviakin.

Mutta ei Saimaa päästä meitä helpolla: koko ajan tuulee vastaan, paitsi saarten välissä tyven, jossa vesikin on hiljaa.
Tänään melotaan monta tuntia ja nautitaan kesästä.

Eikä pelota yhtään,
niin kuin viime kerralla.

Niin, silloin kun taivaan sini muuttui hetkessä harmaudeksi ja poutapilvet saivat myrskyn sävyt.
Ukkonen jyrähti ja salama valaisi taivaan rannan. Silloin me melottiin, kovaa, niin kovaa kuin päästiin. Kohti mökkirantaa, joka tuntui olevan ikuisuuden päässä. Silloin en halunnut muistaa tarinoita ukkosen iskemistä. Mutta kyllä minä muistin.

suppailu Saimaa

Heinäkuun viimeinen ilta

Heinäkuun viimeinen ilta on tietysti se kaikkein kaunein.
Mennään miehen kanssa veneellä saareen. Suppaillaan auringonlaskussa, otetaan toisistamme kuvia ja suudellaan.

sup

Kun päivän viimeinen valo on paennut metsän taakse ja saunan piipusta tupruaa savu, heinäkuu vaihtuu elokuuksi.
Silloin me saunan lämmittämät juostaan nakuina järveen ja eletään huolettomina heinäkuuta
–  kun ei tajuta päivän jo vaihtuneen.

sunset

Vaikka olen kesällä kiertänyt meren rantoja, joiden kauneus saa pökerryksiin, kulkenut sumuisilla vuorilla ja maisemissa, jotka salpaavat hengen, nämä ovat ne muistot jotka jäävät.
Sillä kun aika virtaa, pienistä tulee suuria,
merkityksellisiä.

Silloin
nämä ovat ne, jotka jäävät. 

 


Olen julkaissut tämän blogikirjoituksen kuvat aiemmin Instagaramissa, josta löydät minut nimellä @heidimaailmanaarella ja tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla.

Tempauksen järjestäjinä toimivat
TravelloverRimmalaura ja Muru Mou.
Lue ohjeet täältä.

Copyright © 2016 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

36 Comments

Add yours →

  1. Upeita kuvia! Koskettava, kaunis ja hieman haikeakin fiilis välittyy ihasti niin tekstistä kuin kuvistakin.

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos Jonna kauniista kommentistasi ❤️.

    Tykkää

  3. Ihania kuvia upeista maisemista ja ihania kesämuistoja.

    Liked by 1 henkilö

  4. Kauniisti tiivistetty Suomen lyhyen kesän suloisuus ja se elokuussa vaivihkaa alkava haikeus. Harvemmin luen tällaisia blogikirjoituksia, ihanaa vaihtelua. 🙂

    Liked by 1 henkilö

  5. Onpas kauniisti kirjoitettu upeasta Suomen kesästä. Ja tuli haikea olo, sillä en halua ajatella elokuun olevan jo kesän loppua, etenkään siksi, kun olen parin viikon päästä menossa Suomeen. Haluan siellä olevan vielä kunnon kesä! Vaikka taidan ehkä toivoa liikoja, ainakin jos siellä on yhtään niin syksyiset säät kuin nyt täällä Köpiksessä…

    Liked by 1 henkilö

  6. Itselläni on kesäloma vasta puolivälissä ja jotenkin en halua ajatella kesän olleen ja menneen, vaikka kieltämättä aamuissa ja pimentyvissä illoissa on syksyn tuoksua. Viljat pelloilla alkavat tuleentua ja jotenkin sellainen kesän paras terä on pois. Oli vaan niin haikea kirjoitus. Ja se loppukesän onni on erilaista kun alkukesän – alkukesä on täynnä toiveita ja odotuksia, loppukesällä henkisesti ja fyysisesti siirrytään arkeen ja rutiineihin, jotka tuovat elämään arjen onnea.

    Liked by 1 henkilö

    • Nauti Sarsa vaan lomasta! On se kesä vielä, vaikka minä täällä haikeuksissani elänkin. Mutta onneksi minullakin on vielä ensi viikolla edessä yksi kesälomamatka, ei kyllä minnekään aurinkoon vaan epävakaaseen Norjaan. Juuri täällä pähkäilen, pakkaanko mukaan varalta kunnon sadetakin.

      Se siirtyminen ihanasta kesän leppoisuudesta arjen aherrukseen on minulle aina, ihan joka vuosi, ahdistuksen paikka – näitä pitkän loman huonoja puolia. Vaikka toisaalta tekee taas hyvää saada jotain rytmiä näihin huolettomiin päiviin.

      Tykkää

  7. Olen ihaillut kuviasi pitkin kesää Instassa, joten todella mukava saada kesän tarinasi niiden ympärille. Kuvat on hengästyttävän upeita! Ja nää hetket on just niitä mitkä onkin pitkän talven aikana kultaakin kalliimpia muistoina ❤

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Milla ihanasta kommentistasi <3. Vaikka tämänkin kesän ulkomaanreissuilta on jäänyt aivan ihania muistoja, jostain syystä näistä pienistä asioista on tullut erityisen arvokkaita – muistoja joita haluan vaalia. Ja onhan tämä Suomen kesä niin hengästyttävän upea, että luontoihmisen onkin täällä helppo kerätä kesän mittaan ihanaia muistoja lämmittämään kylminä talvi-iltoina.

      Tykkää

  8. Kauniisti kirjoitettu ja voi miten upeat kuvat! Suomen kesä on niin lyhyt ja sen loppuminen on aina yhtä haikea juttu. Tämä postaus vangitsi tuon tunnelman todella hyvin.

    Liked by 1 henkilö

  9. Mukava lukea välillä tällaistakin tekstiä. Melkein kuin runo. Ja nuo kuvat. Tee niistä postikortteja ja laita tekstistä pätkiä mukaan. Olisivat kyllä ihania.

    Liked by 1 henkilö

  10. Todella kauniisti kirjoitettu ❤

    Liked by 1 henkilö

  11. Kauniisti kirjoitettu, tuntuu jotenkin oikealta, että Suomi ja Saimaa saavat ansaitsemansa arvostuksen. Samaistun näihin tunnelmiin. Muistan, kuinka lapsuudessa mökkitielle sytytettiin aina elokuun ensimmäisenä yönä katuvalot, ja se tuntui aina yhtä haikealta.

    Liked by 1 henkilö

  12. Annika | travelloverblogi 9.8.2016 — 18:33

    Hauska päästä kuviesi mukana katsomaan Suomen kesää, jolta olen välttynyt tänäkin vuonna. En minä Saimaalle olisi päätynyt, vaikka olisin Suomessa ollut, mutta jotain niin kovin kotimaista kuvissasi on. Tällaisena se näytetään silloin, kun maasta halutaan parhaat puolet esille. Ja sinä sen osaat tehdä!

    Liked by 1 henkilö

  13. Kaunis teksti! Ja kuvat – tuota suppailukuvaa auringonlaskussa ihailin jo instassakin, mielettömän hetken olette saaneet vangittua 🙂

    Liked by 1 henkilö

  14. Aivan ihana teksti, luin sen moneen kertaan…❤️

    Liked by 1 henkilö

  15. Kiitos Milla ❤️. Ihana että tykkäsit.

    Tykkää

  16. Auringonlaskut ja tyyni vedenpinta: täydellistä! Ja samaa mieltä kuin aiemmat kommentoijat, teksti on kaunis ❤

    Liked by 1 henkilö

  17. Kiitos Ansku 😊. Loppukesän auringonlaskuissa on jotain erityisen vangitsevaa. Ehkä se on se loppukesän haikeus ja kesä, josta haluaa vielä niin tiukasti pitää kiinni.

    Tykkää

  18. Oih. Pähkäilen uutta teemaa omaan blogiini – viimeinkin. Pähkäilyn lomassa päädyin tänne tutkimaan tarkemmin sinun uutta teemaasi. (Ei se kyllä selvinnyt, mutta hyvältä tämä näyttää. Mikä lienee tämän nimi?)

    Sitten luin tämän viimeisimmän juttusi. Luin. Pysähdyin. Katsoin kuvia. Luin lisää. Iho nousi kananalihalle ihastuksesta ja tekstin välittämästä tunnelmasta. Liikutuksesta.

    Sanoinkuvaamattoman kaunista tekstiä!

    Jos blogijutulle voisi antaa Artikkeli-Finlandian, tässä olisi ehdokkaani! ❤

    Liked by 1 henkilö

  19. Voi että mikä postaus. En kestä ❤ Ihana kesä. Vähän tuli haikeus, kun huomenna starttaa jo syksy..

    Liked by 1 henkilö

  20. Kiitos Rimmanen. Kesämuistot – ne parhaimmat. Haikeus on minullakin kun päivät viilenevät ja illat pimenevät ja seuraava kesä on ikuisuuden päässä. Onneksi välillä pääsee reissuun ❤️.

    Tykkää

  21. Kaunis, kaunis teksti Suomen kesästä parhaimmillaan. Tälläisiä ovat myös mielestäni blogitekstit parhaimmillaan: tarinoita, novelleja. Ihana!

    Liked by 1 henkilö

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: