Kilpisjärven kauneimmilla poluilla

Kaupallinen yhteistyö  Tosilapin kanssa*

Vuosien odotuksen jälkeen olen vihdoin täällä – yöttömän yön mailla. Kun pääsen itse todistamaan kesäyön taian ja Lapin villin ja silottelemattoman kauneuden alan ymmärtää niitä, jotka palaavat tänne yhä uudestaan – vuosi toisensa jälkeen.
Lapin  kesässä on jotain eksoottisen huumaavaa.


Matkustan Käsivarren kauimmaiseen kolkkaan, Enontekiön Kilpisjärvelle, keskellä kauneinta kesäkuuta, juuri ennen juhannusta. Jos voisin, viettäisin täällä koko kesän.  Tutkisin kaikki Lapin ihmeet samoillen pitkin Lapin erämaata ilman aikatauluja. Mutta jo lyhyt aika riittää todistamaan, että tähän Käsivarren erämaa-alueeseen on helppo rakastua.

Pallastunturi
Yötön yö Pallastunturin Taivaskerolla.

Onneksi minulla ei ole niin kiire, ettenkö ehtisi jo matkalla Kilpisjärvelle pysähtyä. Ensin pysähdyn Pallakselle, missä teen kolmen tunnin patikan Taivaskerolle – keskellä yötä! Valo ja maisema ovat niin kauniita, että henkeä salpaa. Ei ole mäntyjä eikä kuusia maiseman edessä. On vain avaruutta ja tämä mieletön yöttömän yön valo.

Markkinajänkän lintutorni ja Iiton Palsasuokummut

Pallakselta matka jatkuu kohti uusia ihmetyksen aiheita. Pysähdymme Markkinajänkän lintutornilla, Karesuvannon pohjoispuolella. Tornille johtaa pitkospuut. On siellä laavukin, missä on hyvä tulistella.  Siellä mies, linnut kiikaroituaan,  jututtaa kalastajat, joilla on kotiin viemisiksi harjuksia, siikoja ja karannut hauki  – ja sitäkin enemmän meheviä kalajuttuja.
Sillä aikaa minä kuvaan luonnon pieniä ihmeitä.

kukka

kukka

Lintutornilta jatkamme Iittoon, missä sijaitsee yksi kummallisimmista Lapin nähtävyyksistä: Iiton Palsasuokummut. Siellä täällä aapasuota kohoaa turvekumpuja eli palsoja, joiden sisus on ikijäässä.

Palsasuo
Pitkospuut kuljettavat Iiton palsasuolle.
Palsasuo
Palsat eivät ole ikuisia vaan kun routaydin sulaa, palsa romahtaa kasaan ja jäljelle jää vain turvereunainen allikko.

Tuntureiden sylissä lepää kaunis Kilpisjärvi

Enää lyhyt matka ja olemme perillä – surevan Malla-neidon kyynelistä syntyneen Kilpisjärven rannalla.
Kilpisjärvi hohtaa kolmen valtakunnan tuntureiden syleilyssä. Jäätkin ovat lähteneet tänä vuonna jo ennen juhannusta. Juuri sopivasti.

Tarun mukaan Kilpisjärvellä asui kauan sitten jättiläisiä. Niistä jörö Saana ihastui soreaan Malla-neitoon. Häähetkellä, missä vihkijänä toimi teräväpäinen tietäjä Paras, laiminlyöty kilpakosija Pältsä hälytti häijyt pohjanakat paikalle. Kesken vihkitoimituksen alkoi hyinen ja kiivas pohjoistuuli ja suunnattomat jäämassat täyttivät tienoon. Viime tingassa Saana kiidätti morsionsa Malla-äidin syliin, vaan siihenpä jäätyivät kaikki.
Surevan neidon kyynelistä syntyi Kilpisjärvi.

Kilpisjarvi

Ja ihan kivenheiton päässä Kilpisjärven rannasta on meidän ensimmäisen yön majapaikka, Kilpisjärven Tunturimajojen hirsimökki, jonka pihalla meitä ollaankin jo vastaanottamassa.

poro
Tunturimajojen mökin pihassa meitä on vastassa tämä suloinen pikku poronen.

Ja voitko uskoa, meidän terassilta ja jopa saunan ikkunasta voi ihailla tätä Kilpisjärjen maamerkkiä, uljaana kohoavaa Saanaa.

Tunturimajat

Patikointi Saanatunturin huipulle  –  8 km ja 3,5 tuntia

Keskiviikkoaamuna ennen neljää me lähdemme valloittamaan tätä omalaatuisen näköistä lättänäpäistä Saana-tunturia, joka kohoaa 1029 metriin.

Matkaa huipulle on neljä kilometriä, mutta on minua varoiteltu siitä, ettei se ihan helppo rasti ole, vaikkei matka olekaan mahdoton ja tunturin seinämä näyttää armollisen loivalta.

Saanatunturi

Polku alkaa  Kilpisjärven Retkeilykeskuksen luota. Ensin kuljetaan läpi kauniin tunturikoivikon.
Sitten alkaa nousu. Mutta ne Saanan kuuluisat pitkät portaat ovat nyt poissa.

Saanatunturi

Noin puolentoista kilometrin ja 700 metrin nousun jälkeen eteemme tulee hauskin näköalatasanne, johon olemme patikkamatkoillamme törmänneet.

Minä yritän kuvata ja mies hyppii.
– Hyppää korkeammalle! Korkeammalle!  Vielä korkeammalle!

Hypitään ja ihaillaan maisemia. Kun pilvet antavat myötä, on näkymät aina Ruotsiin ja Norjaan asti. Ja tietysti Kilpisjärvelle ja Mallan luonnonpuistoon.

Saanatunturi

Sitten vyöryvät paikalle pilvet. Ne peittävät maiseman, mutta miten kauniisti ne sen tekevätkään.
On melkein epätodellisen kaunista!

Saana

Saana

Saana

Saana

Matka jatkuu läpi ohuen pilviharson. Vastaan tulee kiiruna ja sen sulhanen. Tulee huippu ja toinen huippu. Ei vieläkään se oikea. Mutta kyltti osoittaa, että olemme oikealla polulla.

Saana

Saanatunturi

Minua on varoitettu pohjanakkojen puhurista, kylmästä vihurista, joka varmasti jäädyttäisi meidät, mutta tänään pohjanakka on rauhallinen. Antaa meidän vaeltaa rauhassa.
Aamun aurinko tosin pysyttelee piilossa. En anna sen häiritä.

Saanatunturi

Ja lopulta, neljän kilometrin ja kahden tunnin ylämäkivaelluksen jälkeen, olemme oikealla huipulla.

Saanatunturi

Huipulta löytyy postilaatikko ja vihko, johon mekin raapustamme nimemme.

Saanatunturi

Saanatunturi
Kello kuuden kuksaskumppa jatulintarhan edessä. Koppis.

Sitten alkaa paluumatka. Se sujuu jo sutjakammin. Toki vähän väliä on pakko pysähtyä ottamaan kuvia.  Tässä karussa maisemassa on jotain taianomaisen lumoavaa. Ikiaikaista.
Enkä enää ihmettele, että muinaisille saamelaisille tämä persoonallinen tunturi oli aikoinaan pyhä palvontakohde.

Saana

Saanatunturi

Paluumatkallakin kiirunapariskunta tulee meitä vastaan, mutta ketään muuta emme kohtaa koko retken aikana.

Saana

Kun olemme takaisin Retkeilykeskuksella, kello on vasta aamuseitsemän ja olen jo saanut nauttia aamiaiseksi palan kauneinta Kilpisjärveä.

Patikkareittimme kartalla:

saana_patikkareitti_kartta

Mallan luonnonpuisto ja patikointi Kolmen valtakunnan rajapyykille – 15 km ja 5,5 tuntia

Saanan jälkeen janoan lisää Kilpisjärven kauniita maisemia, niinpä ennen kello kymmentä olemme satamassa valmiina hyppäämään Malla-laivan kyytiin, joka veisi meidät Koltalahteen, mistä on kolmen kilometrin matka Kolmen valtakunnan rajapyykille. Laiva on kuitenkin joutunut tarkastuksen kohteeksi eikä lähtisi satamasta ennen kello kahta.
On pakko muuttaa suunnitelmaa.

Päätämme ajaa Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle ja vaeltaa Mallan luonnonpuiston halki noin 12 kilometrin matkan Kolmen valtakunnan rajapyykille.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee Suomen luoteisimmassa kärjessä. Se rajoittuu Ruotsi ja Norjan valtakunnan rajaan sekä Kilpisjärveen, Siilasjärveen ja Siilasjokeen.

Mallatunturit rauhoitettiin jo vuonna 1916, ja vuonna 1938 alueelle perustettiin luonnonpuisto suojelemaan tuntureiden omaleimaista luontoa. Mallan luonnonpuisto onkin yksi Suomen vanhimmista luonnonsuojelualueista.

Siilasjoki

Mallan_luonnonpuisto

Polku kolmen valtakunnan rajapyykille alkaa alkaa Siilasjoelta, jonka yli johtaa puinen silta. Sitten alkaa loiva nousu kohti Pikku-Mallan rinteitä.

Kilpisjärvi

Polku vie ensin kohti risteystä, josta erkanee oma polku ylös kohti Pikku-Mallan huippua 738 metrin korkeuteen, ja jatkaa sitten läpi tunturilaakson ja yli tunturipurojen kohti Kitsiputousta.

Mallan luonnonpuisto

Mallan_luonnonpuisto

Kilpisjarvi

Matkan varrella onnekas kulkija saattaa kohdata Kilpisjärvellä asustavia erityisiä lajeja, kuten tunturihaukan, piekanan, tunturikihun, tunturipöllön, kesäkurmitsan, kiirunan tai vaikka sepelrastaan.  Mies yrittääkin kiikaroida lintuja, mutta hiljaista on. Samaa sanoo turkulainen lintuharrastaja, johon polun varrella tutustumme. Tänä vuonna lintuja on tavallista vähemmän.

Mekin kohtaamme matkalla vain poroja ja sopuleita.

Tai jotain sittenkin.
Turkulainen osoittaa meille tarinoidensa välissä kaukana taivaan ja tunturin rajakohdassa liitelevää lintua. Kyllä, siellä on piekana.

Ja hetken päästä me kuulemme Lapin satakielen laulavan.

sinirinta
Sinirinta ”Lapin satakieli”  on Lapin maakuntalintu.

Ennen Kitsiputousta, Mallan kyyneleistä syntynyttä, ohitamme vielä Saksan armeijan kesällä 1944 sotavangeilla rakennuttaman korsun, joka oli osa Norjaan ulottuvaa Lyngen-puolustuslinjaa.

Sitten tulee vastaan vielä kivinen rakkaosuus, jossa pitää katsoa tarkkaan, minne astuu.

korsu

Mallan_luonnonpuisto

Kitsiputouksen lumoissa

Mutta sitten olemme perillä putouksella ja on aika pitää lepotauko.
Kitsiputous on Suomen korkein vesiputousten sarja, jopa yli sata metriä korkea. Ja voi miten kaunis se onkaan! Ensimmäinen putous, se kaikkein korkein, ryöpsähtää kuin taivaasta ja yhtyy sitten seuraavaan. Myöhemmin luen, että sen alle olisi  voinut päästä kastumatta.

Toisen putouksen jälkeen tulee vielä pienempiä. Koko komeutta on mahdotonta mahduttaa yhteen kuvaan. Tämä on ehdottomasti paikka, joka pitää kokea omin silmin.

Kitsiputous

Kitsiputous

Matka putoukselle Mallan parkkipaikalta on reilut viisi kilometriä, joten meidän matkamme rajapyykille ei ole vielä edes puolessa.  On jatkettava matkaa, jos aiomme vielä ehtiä Malla-laivaan, joka veisi meidät takaisin Kilpisjärven kylälle.

KIlpisjarvi

Matkalla ihailemme lumihuippuisia vuoria, tunturikoivikoissa piilottelevia poroja ja kauempana häämöttävää Saanatunturia. Välillä kuljemme pitkospuilla, välillä taiteilemme tunturipuron yli liukkaita kiviä pitkin hypellen.

Mallan_luonnonpuisto

Kilpisjärvi

Mallan luonnonpuisto

Mallan luonnonpuisto

Yhdentoista kilometrin taivalluksen jälkeen tulee vastaan viitat, jotka kertovat, että rajapyykille ei ole enää puoltakaan kilometriä. Jalat ovat väsyneet jo aamuisesta Saanan valloituksesta, joten kiitellen otan tämän tiedon vastaan.

Mallan_luononpuisto

Perillä Kolmen valtakunnan rajapyykillä

Mallan_luonnonpuisto

Kierrämme rajapyykin ympäri. Otamme kuvia. Ja totta kai ne jylhimmät maisemat ovat Norjan suunnassa.

Kilpisjärvi

Rajapyykiltä Koltalahteen, mistä Malla-laiva lähtee, on vielä reilut kolme kilometriä. Mutta viimeiset kilometrit kuljemme verkalleen. On vielä hyvin aikaa. Kuuntelemme linnut ja rapsutamme vastaan tulevat koirat.

Saana

Saanatunturi

Malla-laivassa  on hyvä levähtää. Aamuisen Saanan valloituksen kanssa patikointia on kertynyt jo 23 kilometriä. Ihan riittämiin yhdelle päivälle.

Malla_laiva

Onneksemme turkulainen lintuharrastaja tarjoaa meille kyydin Mallan satamasta parkkipaikalle, jossa automme odottaa.  Tienvarsikävely ei pitkän päivän jälkeen enää houkuttaisikaan.

Patikkareittimme kartalla:

Mallan-luonnonpuisto_patikointi_kartta

Luksustelua Vasaran porotilan revontulikodalla

Pitkän ja sitäkin antoisamman patikkapäivän jälkeen meitä odottaa pieni paratiisi vaarojen välissä Peerajärven rannalla, vanhan saamelaisen porohoitajasuvun porotilalla.

Arctic Land Adventuren kotisivulla todetaan näin:

Ilma on puhdasta, järven vesi kylmää ja kirkasta,
taivas niin lähellä että sitä voi melkein koskea,
revontulien häntää ylettyy lähes hipaisemaan
ja tähdet noukkimaan talteen
– tilalla elää taika.

Ja minun on helppo olla samaa mieltä. Vaikka en keskiyön valossa revontulia pääsekään todistamaan, voin tuntea porotilan taian.

Tunturimajat

Vasarojen porotilalla, jonka pihapiirissä pikku porot Hanki* ja Prinsessa käyskentelevät, me majoitumme lasikattoiseen revontulikotaan, jonka ikkunoista sisälle tulvii pohjoisen yötön yö ja Lapin taika.

(*Ja arvaas mitä, Hanki-porolla on jopa oma Instagram-tili!)

lasi-iglu_kilpisjarvi

Tämä on sitä todellista luksusta, luontoluksusta, jota minä rakastan!
Kun on vaeltanut pitkän päivän, on kuin pääsisi taivaaseen, kun pääsee tällaiseen majoitukseen.

Neljän lasikodan lisäksi rannalla sijaitsee puusauna ja palju, jossa voi huuhtoa pois pitkän päivän rasitukset.

ArcticLandAdventure

Todistetusti skumppakin maistuu ekstra hyvältä tällaisia maisemia ihaillessa!

Vasaran_porotilan_revontulikota

Terveisin Heidi – Lapin erämaan lumoama ♥

◊◊◊◊◊

Lisää tietoa Enontekiöstä, Kilpisjärvestä, Saanatunturista ja Mallan luonnonpuistosta löydät täältä:

Tosilappi – Enontekiön kotisivut
Kilpisjärven retkeilykeskuksen kotisivut
Kilpisjärven omat sivut
Käsivarren erämaa-alue Luontoon.fi-sivustolla
Mallan luonnonpuisto Luontoon.fi-sivustolla
Malla-laivan kotisivu

Lisää luettavaa patikoinnista Saanatunturilla ja Mallan luonnonpuistossa muissa blogeissa:

Retkipaikka:  Jörö jätti – Saanatunturi, Kilpisjärvi
Kaukokaipuu: Käsivarren erämaa – komea Saana, Kölivuoriston kääpä
Matkoja, retkiä, hetkiä: Räkkäretki kolmen valtakunnan rajapyykille
Retkipaikka: Jättiläisneidon kyyneleet – Kitsiputous, Kilpisjärvi

Kilpisjärvellä sijaitsevan mökin sekä upean lasikattoisen Revontulikodan löysin täältä:
Kilpisjärven Tunturimajat
Arctic Land Adventure – Lasikattoiset Revontulikodat

◊◊◊◊◊

*Erityiskiitos Enontekiö ja Tosilappi kutsusta Enontekiölle ja Nilsille ja Mialle suurkiitos vieraanvaraisuudesta, luksuselämyksestä, ripeästä renkaan paikkauksesta ja maailman parhaasta poronkäristyksestä. Meillä oli täällä niin hyvä, että haaveilemme jo uudesta reissusta Kilpisjärvelle -hipaisemaan sitä revontulten häntää ♥.


Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2019 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.

16 Comments

Add yours →

  1. Voi vitsit miten kaunista! Lappiin matkustaessani lemppari vuodenaika on aina ollut kesä. Lapissa on jotain niin karun kaunista ja yöttömässä yössä on taikaa. Olen käynyt käsivarressa tosin vain kerran talvella, joten olisi aivan ihanaa matkata sinne myös kesällä!

    Liked by 1 henkilö

  2. Oltiin viime viikolla samoja maisemia ihailemassa. Oli ihana palata takaisin tuohon fiilikseen, mikä Kilpisjärvellä ja käsivarren erämaassa seikkaillessa oli – samaistun sun kokemuksiin ihan täysin! Oli jotenkin ihan mykistävää nähdä se erämaan loputtomuus ja luonnon erilaisuus. Saana toki oli pienempi ja vaatimattomampi kuin odotin, mutta vuoria tuli kyllä nähtyä senkin edestä Norjan puolella. Yövyttiin retkeilykeskuksella hotellihuoneessa ja itsekin taivastelin aamuyölle asti paikan tunnelmaa Saanan juurella. En olisi ikinä ajatellut, että joku paikka Suomessa saisi mussa aikaan niin vahvoja fiiliksiä! Sattui vielä olemaan sellainen keli, että aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ympäri vuorokauden. Porojakin oli niin paljon reissun aikana, että 3-vuotias ei enää jaksanut enää vähän ajan päästä kiinnostua porolauman tullessa auton eteen köpöttelemään.

    Ja mähän olisin halunnut oikaista jo Haaparannasta Ruotsin läpi suorempaa reittiä Lofooteille, mutta onneksi mies piti päänsä ja ajettiin käsivarren kautta.

    Liked by 1 henkilö

    • Meillä taisi olla aika samat reitit pohjoisen reissulla:). Seurasinkin Instassa teidän matkaa Lofooteille. Nämä Suomen Lapin patikkareitit oli paljon armollisempia kuin vuoripatikat, joita Norjan Senjalla ja Lofooteille tehtiin. Mutta puolensa molemmissa. Minä kurvasin Norjasta vielä Kuusamoon viikoksi ja silloin tosiaan poroja oli joka puolella. Jopa meidän mökin takapihallakin niitä oli useita kymmeniä. Oli kyllä niin hienoa!

      Tykkää

  3. Sydän pompsahteli kuvia katsellessa… ❤

    Hurjan urotyön olette tehneet taivaltamalla nuo kaksi patikkaa samana päivänä! Mutta tekstistä päätellen upeat maisemat taisi voittaa väsyneet jalat. Voi kun pääsisi taas pian tuonne… Keväällä hangille hiihtelemään tai kesällä vaeltamaan. Kilpisjärvi. ❤

    Liked by 1 henkilö

    • Ehdottomasti voitti maisemat väsyneet jalat! Koska Saanan valloituksen jälkeen oli vielä koko päivä aikaa, niin olihan se hyödynnettävä :D. Mutta kun Malla-laiva ei sitten lähtenytkään aamukymmeneltä ja jouduimme tekemään lenkin toisin päin, niin täytyy myöntää, että vähän jänskätti ajatus siitä, ettei Malla-laiva olisi ollutkaan sitten iltapäivälläkään tulossa hakemaan meitä Koltalahdesta. Siinä vaiheessa lisä 15 kilometriä (paluu samaa reittiä jalkaisin) ei olisi kyllä todellakaan enää houkutellut – vaikka olikin niin kaunista ja päivän valoa riitti!

      Tykkää

  4. Olimme vuosia sitten pari yötä Kilpisjärvellä. Silloin vain ohikulkumatkalla, koska päivän vietimme Norjan puolella. Pohdimme silloin kumman valitsemme Norjan vaiko Saana tunturin. Siitä lähtien on mielessä käynyt, että sinne on palattava, jotta pääsee kiipeämään Saanan huipulle ja tuonne rajapyykille. Majoituimme myös Sanatunturin kupeessa mutta tuo iglumajoitus olisi kyllä ihan siistiä. Paitsi pystyykö valoisalla nukkumaan….

    Liked by 1 henkilö

    • Lasi-iglu oli tosiaan niin upea, ja missä maisemissa ja rauhassa tämä sijaitsikaan. Olin matkan varrelle myös Ranualla lasi-iglussa, joka oli tosi hieno, mutta miljöö ei vetänyt vertoja tälle. Hyvin minä osasin nukkua, mitä nyt maltoin :). Mutta omistajan kanssa juteltiin tästä, kun hän kyseli, pitäisikö virittää verhot, olin sitä mieltä, että pyynnöstä asiakkaalle voisi virittää, mutta ettei minusta tarvitsisi siellä olla niitä verhoja, kun idea juuri on, että se luonto ja valo pääsee sisälle. Ja voihan toki silmälaput laittaa silmille, jos valo häiritsee.
      Ihastuin paikkaan niin, että yritän selvittää, saanko mitenkään raivattua talvella kalenteriini Kilpisjärven mentävän aukon <3.

      Liked by 1 henkilö

  5. Kuulostaapa ihanalta reissulta! ❤️ Kyllä pitäisi itsekin lähteä tutkimaan Lappia enemmän. Nuo msisemat on niin uskmattomia. Jospa ensi kesänä sitten. 🙂 tuollainen yö lasi iglussa olisi niin siisti. 🙌

    Liked by 1 henkilö

    • MInullakin meni aika kauan, ennen kuin selvisin Lappiin. Olen oikeasti käynyt Lapissa nyt aikuisena vasta kaksi kertaa. Kerran talvella (Riisitunturilla, joka yhdistettiin Kuusamon reissuun) ja nyt täällä Käsivarressa. Haaveilen kyllä,m että syksyllä lähtisin Kuusamoon (kävin myös tänä kesänä) ja talvella takaisin Kilpisjärvellle. Ikävästi lomia on talvella niin vähän, että se vähän hidastaa suunnitelmien ja unelmien toteuttamista. Lasi-iglua suositteöen kyllä! Oli ihanaa luontoluksusta, kun tämä upea maisema ja valo pääsivät esteettä sisään. Ai että!

      Tykkää

  6. Todella upean näköistä ja hienoja kuvia! Näihin maisemiin lähtisin kyllä itsekin mielelläni patikoimaan.
    Mahtava tuo trampoliinipaikka Saanalla.

    Liked by 1 henkilö

  7. Ai että, oli tultava uudelleen lukemaan ja katsomaan nämä taivaalliset kuvasi nyt, kun kommentointikin operaation jälkeen sujuu.

    Kilpisjärvi ja Saana olisi hieno kokea. Luulenpa, että seuraava Lapin reissuni suuntautuu noille huudeille. Huikea tuo näköala Saanalle tuosta ensimmäisestä majoituksesta! Piti oikein käydä katsomassa mökkien kuvia tarkemmin.

    Tuo Kitsiputous on komea, aika lailla eri kaliiperiä kuin se, joka odotti meitä Nerjan jokivaelluksen päässä… Tuon haluan kokea! ❤

    Yksi retkipakkaukseen liittyvä juttu on muuten pakko vielä lisätä, joka tuli mieleen tuon hienon kuksasi kuvasta. Kun olimme lähdössä Korvatunturin vaellukselle, mietin otanko mukaan kuksan vai Partioaitan peltimukin. Homma ratkesi selkeästi peltimukin eduksi, kun punnitsin molemmat. Mitä pidempi on matka, sitä vähemmän haluaa painoa kuljettaa. – Kun mukaan piti kuitenkin saada mahdutettua se piccolopullo luomuskumppaa Korvatunturin huiputuksen juhlistukseen 😉

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Johanna! Mutta voi apua, tuota viimeistä kommenttiasi ”kuksa versus peltimuki” en olisi halunnut kuulla :O. Nimittäin jos vaelluskärpänen pääsee valloilleen, on pakko alkaa grammanviilaajaksi. Mutta miten voin luopua omasta Maailman äärellä -kuksasta?! En mitenkään. Se kulkee mukanani joka paikkaan. Tosin hätävaralle ehkä voisi miettiä sellaista Maailman äärellä -peltimukia. Kukahan minulle sellaisen osaisi tehdä :D.

      Liked by 1 henkilö

Jättämällä kommentin piristät päivääni.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: