Konttaisen lyhyt mutta antoisa lumikenkäreitti Konttaisen kuhaus on aivan ehdoton valinta kauneuden kaipuiselle talviretkeilijälle. Reitti sopii hyvin kiireisellekin kulkijalle, sillä huipulle kiipeää puolessa tunnissa ja alas viilettää sitäkin nopeammin. Näin siis teoriassa, mutta todellisuudessa Konttaisen kauneus saa retkeilijän helposti unohtamaan ajantajun täysin. Siksi en oikeasti voikaan suositella Konttaista koettavaksi kiireessä. Täällä on pakko pysähdellä vähän väliä ihastelemaan ympärillä levittäytyvää avaraa kauneutta.
Konttaisen kuhaus – noin 2 kilometriä ja puolitoista tuntia (taukoineen)
Reitti Konttaisen huipulle, reilun 400 metrin korkeuteen, lähtee Konttaisen pysäköintipaikalta Virkkulantien varrelta, jonne Rukan keskustasta ajelee reilussa kymmenessä minuutissa. Pysäköintipaikka on aika pieni, joten on syytä varautua siihen, että kaikkein kauneimpana talvipäivänä kiireisimmän keskipäivän aikaan parkkipaikalla saattaa joutua odottelemaan vapautuvaa parkkia. Mutta luota minuun: odotus on varmasti kaiken väärti!
Itse asiassa jo matka Rukalta Konttaisen parkkipaikalle on upea talvielämys: Tie kiemurtelee kumpuilevassa maastossa, jota lumipeitteiset kuuset kehystävät. Ja aika pian maisemasta erottuu Konttaisen komean kutsuva profiili.
Kohti Konttaisen huippua
Meillä käy tuuri: kun saavumme Konttaisen parkkipaikalle, täpötäydeltä parkkipaikalta vapautuu juuri yhden auton mentävä kolonen. Pakkanen kipristää poskipäitä ja auringon – joka on viikkoja lymyillyt raskaan pilviverhon takana – valo saa silmät sirrille ja suupielet kääntymään onnelliseen virneeseen.
Täällä Konttaisen parkkipaikan luona sijaitsisi Kuusamon lintuseuran talviruokintapaikka, joten jos aikaa olisi enemmän, voisi tähän pysähtyä lintuja kuvaamaan. Ja jos olisi onnekas, saattaisi saada ikuistettua ruudulle jopa uteliaan kuukkelin, tämän muinaisuskontojen sielunlinnun ruosteenpunaisen siiven kaaren. Mutta meillä on kiire huipulle.
Niinpä nostamme retkireput selkään, hyppäämme lumikenkiin ja lähdemme vaaran valloitukseen.
Reitti lähtee heti nousemaan kohti korkeuksia. Alkumatka kuljetaan metsikön suojassa pitkin kovaksi tallautunutta polkua.
Konttaisen kuhaus on merkitty vaativaksi reitiksi, mikä johtuu luultavasti juuri tästä jyrkähköstä noususta. Teknisesti reitti ei mielestäni ole talviaikaankaan mitenkään hankala kuljettava, ja koska matkakin on vain pari kilometriä, ei reitti vaadi edes mahdotonta kuntoa. Vaativa-merkintä onkin minusta hieman liioiteltua, vaikka reipas ylämäkikävely saakin minut puuskuttamaan.
Konttaisen komeat maisemat ovat tainneet kiiriä monen muunkin talviretkeilijän tietoisuuteen, niin kovaksi polku huipulle on tamppautunut. Ei täällä silti jonossa tarvitse kulkea. Hyvin on tilaa hengittää! Ja vaikka lumikengät tuntuvat alkumatkassa tällä kovalla polulla melko turhilta, on niissä verraton etunsa: nyt voin loikkia polulta sivuun umpihankeen väistäessäni vastaantulijoita. Mutta kyllä täällä nastakengissäkin pärjäisi, jos lumikenkiä ei sattuisi omistamaan.
Konttaisen ehdoton etu on se, että jo vajaan puolen tunnin lumikenkäspurtin päässä parkkipaikalta olen keskellä kauneinta postikorttimaisemaa, todellista talven ihmemaata. En tiedä, pamppaileeko sydämeni tänne vaaran laelle päästyäni enemmän rasituksesta vaiko kaikesta tästä näkemästäni talvikauneudesta.
Voi että, voi että tätä onnea – tätä pakahduttavaa yli äyräiden läikähtelevää maisemaonnea!
Vaaran laella kiittelen lumikenkävalintaani. Nyt voin tehdä omat polkuni ja etsiä rauhaisimman sopukan, mistä ihailla tätä vitivalkeaa, vaarojen kumpuilevaa maisemaa, joka levittäytyy lähes äärettömiin, aina horisonttiin saakka.
Tässä talviauringon viileässä valossa valkean sävyt muuttuvat vuoroin kullaksi, vuoroin purppuran ja sinisen eri sävyiksi.
Koska Konttainen on osa Pyhävaaran, Rukatunturin, Valtavaaran ja Kumpuvaaran muodostamaa vaarajonoa, on täältä todellakin uskomattomat maisemat – ja vieläpä kaikkiin ilmansuuntiin. Niinpä minä päädyn hurmoksessa loikkimaan pitkin tätä tykkylumista talven ihmemaata yrittäen vangita kamerallani maisemia niin Konttasenjärven, Valtavaaran kuin Rukankin suuntaan.
Enkä minä taida olla ainut, jonka posket hehkuvat innostuksesta. Ovat tänne löytäneet tiensä muutkin maisemaonnelliset. Kaikilla hymy yhtä herkässä. Vastaantulevalle koiralle annan nopeat rapsutukset, emännän kanssa vaihdamme hymyt. Ilman koronaa intoutuisimme varmasti enemmänkin ylistämään tätä täydellistä talvipäivää. Nyt kiirehdimme jokainen omaan suuntaamme. Me lumikenkäiset pois tallotuimmalta polulta keskelle kauneinta puuteria ja tykkylunta.
Talven kaunein lumikenkäkahvila Konttaisen talvireitillä
Konttaisen talvireitti on pyhitetty hiljaiseen maisemanautiskeluun. Täällä ei ole ole laavua, ei kotaa eikä edes penkkiä, johon istahtaa levähtämään. Mutta emmepä me sellaisia ylellisyyksiä kaipaakaan. Meillä on repussa lämmintä kaakaota, eväsleipäset ja suklaata. Siispä pystytämme oman lumikenkäkahvilan kuusten suojaan, koskemattomalle hangelle.
Voiko mitään tämän ylellisempää oikeastaan ollakaan!
Konttainen on talvireittien aatelistoa
Olen aiemmin hurmaantunut Konttaisesta syksyn ruskaloiston aikaan, kun olen kiivennyt tänne auringonlaskua ihailemaan. Mutta ei Konttaisen talvi jää lainkaan syysloiston varjoon. Päinvastoin. Tykkyluminen Konttainen tarjoaa parasta, mitä talviretkeilijä ja kauneuden kaipuinen valokuvaaja voi toivoa. Ja koska reitti on niin lyhyt ja maisemat helposti saavutettavissa, voi retken Konttaiselle tehdä ilman suurempia suunnitelmia.
Pakkaa vain reppuun hyvät eväät ja nyöritä jalkaan joko jyrkällä ja liukkaalla polulla hyvin pitävät nastakengät tai lumikengät, joilla pääset loikkimaan omia polkuja, sekä kamera näiden epätodellisen kauniiden tykkylumimaisemien tallentamista varten ja sitten vain kapuamaan – ja nautiskelemaan Koillismaan komeista maisemista!
Reittimme kartalla:
Lisää luettavaa:
Kontainen on upea jokaisena vuodenaikana. Katso aiemmasta blogipostauksestani, miltä Konttainen näytttää syysasussa: Kuusamon kuvauksellisimmat retkikohteet – Top 7
Myös maisemaonnellinen Johanna kävi ihastumassa talviseen Konttaisen kuhaukseen. Lue juttu täältä: Konttaisen kuhaus talvella – rengasreitti tykkytaivaaseen
Retkipaikka: Konttaisen huipulla Kuusamossa avautuu loppumaton vaarojen maa
Luontoon.fi: Valtavaaran – Pyhävaaran talviretkeilyreitit
Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2021 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
12 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
20.3.2021 at 17:32Konttaisen näyttää kyllä todelta upealta talviasussaan (upea se on kyllä myös syksyllä). Lumikengissä on varmasti juuri tuo etu, että tamppaantuneelta polulta voi helposti astua sivuun ja alkaa etsimään niitä kaikkein kauneimpia paikkoja. Täytyy seuraavalla reissulla yrittää itsekin käydä Konttaisella ja/tai Valtavaaralla.
Heidi - Maailman äärellä
20.3.2021 at 17:38Suosittelen kyllä molempia! Konttainen on siitä kiva, että siinä pääsee niin nopeasti komeisiin maisemiin, että retken voi tehdä tarvittaessa pikaisena välipalana. Ja jos huomaa, että on tulossa nätti auringonlasku, niin Konttaiselle ehtii hyvin kavuta auringonlaskupiknikille. Valtavaara vaatii jo hieman enemmän aikaa, mutta komea on sekin. Olen käynyt Valtavaaralla syksyllä ja talvella, mutta molemmilla kerroilla sattui niin sumuinen keli, ettei huipulta nähnyt yhtään mitään. Ehkä joskus paremman kelin aikaan siis sinnekin vielä mentävä!
Maisemaonnellinen Johanna
20.3.2021 at 19:26Onpas melkoinen sattuma, minulla on just viimeistelyssä myös juttu Konttaiselta! Koiran leikkauksen takia juttu jäi viimeistelemättä ja vielä luonnoksiin, ja nyt istuin koneelle finalisoidakseni sen, ja tämä odotti täällä. Hauska että olimme molemmat bonganneet tuon lintujen talviruokinnan siellä parkkipaikalla.
Meidän reissulla aurinko oli jo mennyt mailleen, joten kuvat eivät ole mitään noihin sinun upeisiin verrattuna! ?Tosi kaunis on tuo talvinen aurinko – silloin kun siitä pääsee nauttimaan.
Heidi - Maailman äärellä
20.3.2021 at 20:20No sepäs kiva sattuma! Pitääkin sitten laittaa linkki juttuusi. Minullakin tämä juttu ehti olla tovin luonnoksissa pölyttyneenä. Nyt kun oli tässä hiihtolenkin jälkeen vapaa iltapäivä, ajattelin, että nyt se on kirjoitettava loppuun ja julkaistava, jos näillä lumilla aion ehtiä. Yritin kerrankin kirjoittaa lyhyesti ja antaa kuvien puhua – ja niitäkin yritin laittaa vähän tavanomaista säästeliäämmin.
Konttainen on ollut kyllä ihana löytö. Nyt siellä oli jo enemmän porukkaa kuin eka kerralla, jolloin taidettiin nähdä vain pari muuta, jotka olivatkin tekemässä Karhunkierrosta. Ja meille tosiaan sattui upea talvipäivä Konttaisella. Toi kovasti lohtua, kun muuten joululomamme pohjoisessa oli ollut aikamoisen harmaa ja sumuinen. Talvilomalla sääjumalat olivatkin sitten paljon suosiollisempia. Ja taas on ikävä pohjoiseen!
Niin, paluumatkalla Konttaiselta nähtiin muuten se kuukkelikin. Unohdion sen jutussa mainita. Tosin ei maltettu jäädä sitä kuvaamaan, kun oli jo kiire kotia Savonlinnaan ja pitkä matka edessä.
Taina
21.3.2021 at 19:31Huikeita talvimaisemia ja vieläpä taidokkaasti kuvattuna! En ole varmaan koskaan edes kuullut Konttaisesta, mutta nyt heräsi kyllä kiinnostus päästä paikan päälle lumoutumaan 🙂
Heidi - Maailman äärellä
21.3.2021 at 19:39Kiitos kovasti Taina! Voin kyllä lämpimästi suositella Konttaista. Helppo mutta niin lumoavan kaunis retkikohde!
Eveliina / Reissukuume
23.3.2021 at 06:42Täällä yksi, jolle Konttainen on ihan uusi tuttavuus! Näyttää ja kuulostaa kyllä käymisen arvoiselta paikalta, ja upeat kuvat kruunaavat koko komeuden!
Lumikenkäilyä en ole päässyt (vieläkään) testaamaan, mutta se voisi selkeästi olla vastaus toiveisiini 😀 Muutaman talvisen luontopolun räkä poskella rämpineenä ja kinoksiin uponneena arvostaisin lumikenkiä suuresti!
Heidi - Maailman äärellä
26.3.2021 at 09:35Haha, voin uskoa, että talvisella luontopolulla käy juuri noin. Konttaisella toki olisi pärjännyt nastakengilläkin, jos koko ajan olisi kiltisti pysytellyt tallatulla polulla, mutta aika paljon mahdollisuuksia lumikengät antaa. Lisäksi lumikenkäily on tosi hyvää treeniä! Paljon tehokkaampaa kuin peruskävely. Ja jos Kuusamoon suuntaat, niin ehdottomasti kannattaa suunnata myös Konttaiselle, esimerkiksi nauttimaan #skumppaakuksasta auringonlaskun aikaan♡.
Otto Lilja
26.3.2021 at 18:26WOW! No nyt on aivan älyttömän upeet kuvat ja maisemat! Saat Suomen näkymään kyllä ihan parhaassa mahdollisessa valossa! ?
Tänä talvena Suomi jäi itseltä välistä, mutta toivon mukaan ens vuonna, ja siinä kohtaa haluan varmasti kokea ja nähdä jotain about tällaista vastaavaa!
Heidi - Maailman äärellä
27.3.2021 at 10:33Kiitos Otto! Tänä talvena Suomessa onkin saatu nauttia niistä “oikeista lapsuuden talvista”, jolloin puut olivat aina valkean kuuran peitossa ja lumikinokset hivuttelivat katon rajaa. Juuri tällaisena minä talveni aina haluaisinkin. Ja Kuusamo on aika mieletön paikka komeiden talvimaisemien metsästäjille!
Kohteena maailma / Rami
29.3.2021 at 01:31Ruka-Kuusamon ollut jo vuosia suosikkikohteeni Suomessa luonto- ja aktiivilomailuun. En ole tuolla Konttaisella koskaan käynyt talvella, mutta pitäisi 🙂 Kesällä tuli viimeksi käytyä, olihan se upea silloinkin. Jotenkin nuo lumiset puut on vaan niin hienot, ja onhan tuolta Konttaisen päältä upeat maisemat ympäri vuoden!
Heidi - Maailman äärellä
31.3.2021 at 09:09Konttainen on tosiaan upea ympäri vuoden! MInäkin olen käynyt Konttaisella myös syksyllä auringonlaskua ihailemassa , ja oli kyllä komeaa silloinkin. Ja siitä kiva paikka, että sinne on niin lyhyt matka, että voi mennä ihan ex-tempore, jos keli näyttää lupaavalta.