Loma syksyisessä Toscanassa – maalaisromantiikkaa ja viehkoja pikkukyliä

Loma Toscanassa, rustiikkisessa maalaistalossa keskellä idyllistä viljepeltojen ja vihreänä lainehtivien viiniviljelmien koristamaa maalaismaisemaa on ollut unelmani siitä asti, kun ensi kerran näin Audrey Wellsin ohjaaman iki-ihanan elokuvan Toscanan auringon alla. Sen jälkeen olen päiväunelmissani kuvitellut itseni milloin pyöräilemässä sypressien koristamilla pikkuteillä läpi viiniviljelmien ja milloin huristelemassa skootterilla tai pikku Fiatilla kohti toinen toistaan viehkompia keskiaikaisia kyliä, joiden ravintoloista kantautuu iloinen puheensorina ja naurunremakka.

Nyt kun haave Toscanasta on oikeasti toteutumassa, on kyllä pakko myöntää, että ajatus tämän ikiaikaisen haaveen toteuttamisesta tuntuu jopa hieman pelottavalta. Entä jos Toscana ei täyttäisikään odotuksiani? Entä jos Toscanassa ei olisikaan yhtään niin kaunista ja romanttista – sellaista kuin ahmimissani elokuvissa ja romaaneissa? Tai jos haaveilemani pikkukylät olisivatkin muuttuneet selfieitä ottavien turistien huvipuistoiksi, tai vielä pahempaa: jos ruoka ja viinikään ei olisi niin hyvää, kuin sen muistelin Italiassa aina olevan.

Vihdoinkin Toscanassa

Kun bussimme Roomasta alkaa pikkuhiljaa lähestyä määränpäätämme Sienaa ja maisema ikkunan takana muuttuu yhä kumpuilevammaksi, iltapäivän auringossa hehkuvaksi maisemaksi, joka on kuin suoraan näkemistäni Toscana-elokuvista, sydämeni alkaa pamppailla yhä kiivaammin. Yritän tallentaa maisemaa kännykälläni liikkuvasta bussista, mutta eihän siitä mitään tule. Harmittaa, etten voi jo hypätä ulos bussista, kun olisi niin kaunis valokin. Mies ei tiedä mitään minun sisäisestä tunnemyrskystäni nukkuessaan vieressäni niin tyytyväisen näköisenä, enkä henno häntä herättääkään, vaikka hakuaisinkin jakaa ihastukseni ja hihkua ääneen: Katso miten kaunista! Ihan kuin elokuvissa!

Totta kai ennen matkaa olen tehnyt kotiläksyni: ahminut kaikki Toscana-aiheiset kirjat ja elokuvat, jotka olen saanut käsiini. Lukenut niin Frances Mayesin klassikon Toscanan auringon alla kuin Vesalan tarinan Vuoden Toscanan kukkuloilla ja Kannisen Ellan Toscanan. Paremman puutteessa olen myös tarttunut hömppäromaaniin Toscanan tytöt ja katsonut ehkä kymmenennen kerran sen Toscana-haaveeni herättäneen elokuvan Under the Tuscan Sun. Vielä lentokoneessa matkalla Roomaan olen uppoutunut toistamiseen Mehdi Avazin ohjaamaan tanskalaiseen elokuvaan Toscana, joka pursuilee toscanalaista maalaisromantiikkaa.

Vaikka loma Toscanassa on ollut haaveeni jo vuosia, ellei jopa kymmeniä, jostain syystä kuitenkin aina jokin muu matkahaave on kiilannut Toscanan eteen. Milloin ovat kutsuneet vuoret tai tunturit, milloin savannit tai trooppiset paratiisit. Mutta nyt vihdoin – kaikkien näiden vuosien jälkeen – olen saapunut Toscanaan.

Keskiaikaisen Sienan kujilla

Lomamme Toscanassa alkaa keskiaikaisesta Sienasta, josta olemme varanneet kaupunkinäköalahuoneen Hotelli Minervasta. Huoneeseemme kuuluu valtavankokoinen parveke, josta todellakin on upeat näköalat Sienan kaupunkiin. Paljon upeammat kuin olen uskaltanut toivoakaan.

Emme melkein malta jatkaa matkaamme omalta parvekkeeltamme Sienan kujille, ja ilta ehtiikin hämärtyä, ennen kuin me pääsemme liikkeelle. Kuljemme päämäärättömästi pitkin Sienan katuja nauttien lokakuun viilenevästä illasta ja italialaisesta tunnelmasta.

Kaupungin laitamilla on rauhallista, mutta kun lähestymme Sienan tunnetuimpia nähtävyyksiä – Piazza del campoa tai tuttavallisemmin Il Campoa, joka on 1350-luvulla suunniteltu viuhkanmuotoinen aukio, sekä Duomoa, mustalla ja vakoisella marmorilla koristeltua katedraalia – kadut alkavat täyttyä turisteista. Mutta ruuhkaksi asti turisteja ei suinkaan ole!

Kuuluisien nähtävyyksien ihmettelyn sijaan Sienassa parasta on kuitenkin haahuilu kaduilla ilman suuria suunnitelmia. Tällä kertaa emme eksy edes mihinkään ravintolaan vaan kaupunkikierroksen päätteeksti ostamme mukaan hotellille viiniä ja pitsaa ja päädymme nautiskelemaan illasta omalla parvekkeella Sienan kukkulalle levittyvää kaupunkimaisemaa ihaillen.

Seuraavana aamuna teemme vielä toisen haahuilukierroksen Sienan kujilla ennen kuin noudamme vuokra-automme ja aloitamme matkamme kohti Toscana-elokuvien idyllisiä maalaismaisemia.

Toscanan kauneimmat maisemat ja loman paras agriturismo löytyvät Val d’Orciasta

Sienasta matkamme jatkuu Val d’Orcian idylliseen sypressipuiden koristamaan laaksoon, ja juuri täältä löytyvät meidän Toscanan-lomamme kaikkein kauneimmat maisemat. Val d’Orcian laakso onkin valittu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon juuri sen luonnon kauneuden ja kulttuurihistorian vuoksi. Val d’Orcia kumpuilevat kukkulat ja ikoniset sypressirivistöt ovatkin edelleen kuin renessenssiajan maalauksissa, ja täällä minulla on olo, kuin kävelisin keskellä kauneinta maalausta tai Toscana-elokuvaa.

Suunnitellessani Toscanan-lomaamme olen lukenut Italian agriturmoista ja ihastunut ajatukseen, että pääsisin kokemaan majoituksen keskellä Toscanan maaseutua ja voisin samalla tukea kestävää matkailua.

Agriturismot ovat maaseutumatkailuun erikoistuneita maatiloja, joissa pääsee kokemaan aitoa italialaista maaseutua ja perinteistä elämäntapaa. Agritursmoissa majoitutaan tilan rakennuksissa ja päästään nauttimaan paikallisista ruoista, jotka on valmistettu tuoreista ja tilalla tuotetuista raaka-aineista. Monilla agriturismoilla on tarjolla myös erilaisia aktiviteetteja, kuten viininmaistelua, ruoanlaittokursseja ja pyöräretkiä. Agriturismot ovat siis ainutlaatuinen tapa päästä tutustumaan Italian kulttuuriin, ruokaan ja maalaismaisemiin. Samalla agriturismot ovat hyvä tilaisuus tukea kestävää matkailua ja paikallisia viljelijöitä.

Valitsemamme agriturismon nettisivut eivät kuitenkaan ole kertoneet koko totuutta. Nimittäin majapaikaksemme valitsemani Agriturismo Poggio Istiano on vielä paljon upeampi kuin kuvat ovat kertoneet.

Agriturismo Poggio Istiano sijaitsee keskellä kaikkein idyllisintä Toscana-maisemaa! Tänne johtaa ikioma sypressien renustama tie ja tilaa ympäröivät niin omat oliivipuut kuin viinitarhatkin. Tilalta voimmekin suoraan ostaa agriturismon omaa viiniä ja oliiviölyä.

Maisemat ympäristöön ovat todella kuin maalauksia. Pohjoispuolella on Instagramistakin tuttu sypressikuja, jonka eteen pysähtyy pitkin päivää sitä täydellistä omaa Instagram-kuvaa metsästävien turistien autoja. Etelässä taas levittäytyy viinitarha, jonka takana kohoavat yhä uudet kukkulat, joita harvakseen täplittävät sypressien ympäröivät toscanalaiset maalaistalot.

Lähimmät kylätkin ovat vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä. Poggio Istianon pihalta on näkymät Castiglione d’Orcian kukkuläkylään, ja vain 7 minuutin ajomatkan päässä sijaitseee kuuluisa Bagno Vignonin kylpyläkaupunki, jonka keskusta on rakennettu suuren termaalivesialtaan ympärille. Keskiajalla täällä Bagno Vignonin kylpylässä kävivät niin aateliset kuin kuninkaallisetkin.

Lyhyen ajomatkan päässä ovat myös pyhiinvaeltajien taukkopaikkana tunnettu San Quirico d’Orcia, Brunello- ja Barolo-punaviineistään tunnettu Montalzino sekä Unescon maailmanperintöluetteloon valittu upea renessanssikaupunki Pienza.

Niinpä Agriturismo Poggio Istiano on täydellinen tukikohta tehdä retkiä Toscanan kauneimpiin kyliin.

Agriturismomme on myös täydellinen paikka rentoutumiseen. Olemme vuokranneet agriturismosta hulppean kokoisen huoneiston, jossa on kaksi tilavaa makuuhuonetta ja kylpyhuonetta, iso olohuone sekä keittiö, mutta parasta on rauhallinen piha maisemineen. Niinpä me kannammekin joka päivä puutarhapöytämme oliivipuiden katveeseen ja nautimme täällä paikallisista elintarvikkeista kokkaamamme lounaan toscanalaisen viinin kera.

Vaikka Suomessa kauppareissut ovatkin useimmiten vain pakollinen paha, matkoilla rakastan ruokakaupoissa vaeltelua ja uusia ruokaelämyksiä. Toscanassa ruokakoriin päätyvät toscanalaisen viinin lisäksi joka kerta ainakin herkullinen tryffelisalsa ja Pesto alla Genovese sekä pienzalainen pecorino-juusto, joka on ihanan pehmeää ja niin taivaallisen hyvää. (Ihan jotain muuta kuin mitä Suomen Prismoissa ja Lidleissä on tarjolla.)

Loma Toscanassa vie elokuvien maisemiin ja Toscanan kauneimpiin kaupunkeihin ja kyliin

Jos Toscanassa siis haluaa päästä näihin klassisiin elokuvamaisen kauniisiin viljapeltojen ja sypressipuiden koristamiin maisemiin, kannattaa matkustaa tänne Val d’Orciaan ja ajella kiireettä ainakin tie San Quirico d’Orciasta Pienzaan. Samalla kannattaa pysähtyä myös Pienzassa, joka on ehkä koko Toscanan kaunein kaupunki – tai ainakin kaupunki, josta on Toscanan kauneimmat maisemat!

Aivan Pienzan kupeesta löytyy myös tämä Ridley Scottin Gladiaattori-elokuvasta tuttu “Gladiaattori-tie“, tai oikeammin kärrypolku, jota pitkin Maximus ratsasti elokuvassa yrittäessään mennä pelastamaan perheensä. Tie johtaa nykyään Agriturismo Terrapilleen, joka voisi olla myös hyvä tukikohta Toscanan-lomalla. Ainakin se sijaitsee keskellä Toscanan kauneimpia maisemia.

San Quiricon ja Pienzan välissä sijaitsee myös toinen Gladiaattori-elokuvasta tuttu kuvauspaikka, Maximuksen talo, jonka kuvaan yhdellä monista kävelyretkistämme ihan sattumalta. Vasta jälkeenpäin tajuan, että kuvassa on yksi Gladiaattori-elokuvan kuvauslokaatioista.

Yksi Toscanan kuvauksellisimmista ja kuuluisimmista kuvauskohteista on varmaankin Vitalet-kappeli, jonne me kävelemme San Quirico d’Orciasta. Keskipäivän auringossa turistien ympäröimä kappeli ei kuitenkaan tee minuun vaikutusta, vaan sen sijaan keskitymme päiväretkellämme nauttimaan kappelin viereisellä terassilla toscanalaisia herkkuja, muun muassa schiacciata con cavolo neroa eli focacciaa muistuttavaa leipää mustakaalin kera. Illan valossa, palatessamme Pienzasta, löydän kuitenkin täydellisen kuvakulman tähän kuuluisaan kappeliin ja haluan minäkin ikuistaa sen kamerallani.

Pienza – renessanssiajan helmi Val d’Orcian sydämessä

Jos minun pitäisi valita vain yksi kaupunki, jossa vierailisin Toscanan lomalla, valitsisin Pienzan. Meidän oma vierailumme Pienzassa jää ihan liian lyhyeksi, ja suurimman osan tästä lyhyestä vierailusta vietämme kaupungin muurilla, mistä avautuu henkeäsalpaavan lumoavat maisemat Val d’Orcian laaksoon. Niinpä emme ehdi kunnolla nauttia Piazza Pio II:n eleganssista emmekä ihastella sen ympärille sijoittuvia renessanssiarkkitehtuurin helmiä: katedraalia ja palatseja.

Mutta ei minua kyllä harmita yhtään, että jäin niin pitkäksi aikaa ihmettelemään tätä Pienzan muurilta avautuvaa maisemaa. Laskevan auringon lempeässä valossa maisema todella oli kuin kauneimmasta maalauksesta.

Pienza on ehdottomasti kaupunki, jonne haluan vielä palata.

Keskiaikaista kylätunnelmaa Toscanassa

Toscanan lomalla vierailemme noin kymmenessä eri pikkukaupungissa tai kylässä, joista suurin osa on keskiaikaisia ja rakennettu kukkulan päälle. On mahdotonta sanoa, mikä näistä keskiaikaisista kaupungeista olisi se kaikkein ihanin, sillä kaikissa on oma erityinen tunnelmansa. Etkä todennäköisesti voisi mennä vikaan, valitsit sitten kohteeksi minkä tahansa. Montepulciano, Montalcino ja San Quirico d’Orcia sijaitsevat vain lyhyen matkan päässä toisistaan ja kaikki upean Val d’Orcian laakson maisemissa, joten ainakin nyt näissä kannattaa käydä.

Eikä Toscanan auringon alla -elokuvasta tuttu Cortonakaan ole kaukana, ja sekin on aivan ihastuttava.

Me yhdistämme kaupunkikierroksiin usein patikkaretken kaupungin ympäristössä. Esimerkiksi viineistään tunnetussa Montalcinossa päädymme kiertelemään kaupungin ympärillä sijaitsevilla viinitiloilla.

Pikkuruisesta Castiglione d’Orcian kukkulakylästä taas teemme auringonlaskuretken näihin maisemiin.

Patikkaretkien ja kaupunkikierroksien jälkeen istuudumme milloin gelatolle, milloin pitsalle tai pastalle tai nauttimaan kupin espressoa. Emmekä kertaakaan joudu pettymään toscanalaisen keittiön antimiin.

Jos olisimme majoittuneet osaksi aikaa johonkin näistä pikkukaupungeista, olisimme voineet nauttia enemmän myös italialaisten kuppiloiden viinivalikoimista.
Ensi kerralla sitten…

Toscanan ulkoilmakylpylät

Ennen Toscanan matkaa en tiennyt, että Toscana on maisemien ja viinin lisäksi niin kuuluisa ulkoilmakylpylöistään, joissa voi rentoutua luonnon keskellä kuumissa lähteissä. Ehkäpä kuuluisimpia Toscanan ulkoilmakylpylöitä ovat ainakin Saturnian kuumat lähteet (Cascate del Mulino), Bagni San Filippo, Termi di Petriolo ja Chianciano Terme. Me vierailimme lomamme aikana sekä Bagni San Filippossa että Saturnian kuumilla lähteillä – tosin uimassa kävimme vain Saturniassa.

Bagni San Filippo

Bagni San Filippon ulkoilmakylpylä sijaitsee aivan uniikissa paikassa, metsän keskellä ja valkoisten kalkkivimuodostelmien ympäröimänä. Tänne luontoäiti on muotoillut erikokoisia rikkipitoisia luonnon altaita. Bagni San Filippo sijaitsee vain 16 kilometrin päässä agriturismo Poggio Istianosta, joten yhtenä iltapäivänä pakkaamme uimapuvut reppuun ja ajamme San Filippolle.

Bagni San Filippo näyttäisi olevan erityisesti paikallisten perheiden suosiossa. Näin iltapäivästä altailla on sen verran vipinää, että jos kaipaisi rauhaisampaa kokemusta, tänne kannaisi varmaan tulla heti aamupäivästä. Meitä altaat eivät kuitenkaan houkuta, ja hetken ihmeteltyämme päätämme ajaa takaisin ihanaan agriturismoomme.

Saturnian kuumat lähteet – Cascate del Mulino

Toisin käy Saturniassa, jonne me lähdemme ajamaan jo kukonlaulun aikaan. Matkaa Saturnian kuumille lähteille meillä on 63 kilometriä, mutta tie on niin kapea ja mutkainen ja paikoin päällystämätön ja monttuinen, että matkaan kuluu puolitoista tuntia.

Olemme kuitenkin perillä jo auringonnousun aikaan. Emme silti saa olla kuumilla altailla yksin, sillä tänne on ehtinyt useampikin aamuvirkku jo ennen meitä. Häiritsevää ruuhkaa täällä ei kuitenkaan ole, ja paikka todella on aivan uskomaton! Valokuviin en saa koko komeutta vangittua, varsinkin kun minusta on yhtä epämukavaa kuvata uimapukuisia turisteja kuin olla itse uimapuvussa kuvattavana. Eikä koko alueen upeutta millään saisikaan mahtumaan kuvaan muuten kuin dronella lintuperspektiivistä otettuna.

Tämä paikka kannattaa siis tulla kokemaan itse! Luulen kyllä, että sesonkiaikaan täällä voi olla aikamoinen tungos! Joten arkipäivän aikainen aamu kesäsesongin ulkopuolella lienee paras ajankohta.

Huom. Sekä Bagni San Filippoon että Saturnian kuumille lähteille on vapaa pääsy.

Viinitilavierailulla La Combarbian pienellä viinitilalla

Ennen Toscanan-lomaamme olin suunnitellut, että pyöräilisimme Toscanassa eri viinitiloilla maistelemassa viinejä, niin kuin vuosi sitten syksyllä Uudessa-Seelannissa. Toisen agriturismoistamme, Montepulcianon lähellä sijaitsevan Agriturismo Meriggen, olinkin valinnut muun muassa sillä perusteella, että se sijaitsee keskeisellä paikalla useiden eri viinitilojen läheisyydessä. Lisäksi Agriturismo Meriggestä voisi vuokrata sähköpyörät, joten pyöräretken järjestäminen olisi helppoa.

Loppulomamme hieman epävakainen ja sateinen sää saa kuitenkin meidät toisiin ajatuksiin, ja päätämme vierailla vain yhdellä, aivan Meriggen lähellä sijaitsevalla La Combarbian viinitilalla, jonne majapaikkamme ystävällinen omistaja Raffaele varaa meille paikat viininmaisteluun.

Montepulciano on yksi Toscanan merkittävimmistä viinialueista ja tunnetuin Montepulcianon viini on Vino Nobile di Montepulciano, joka on myös yksi La Combarbian tunnetuimmista viineistä. Se on täyteläinen punaviini, joka valmistetaan Sangiovese-rypäleistä ja kypsytetään tammitynnyreissä.

Vaikka La Combarbian viininmaistelumiljöö ei olekaan kaikkein kaunein ja idyllisin, tekee La Combarbian tarina ja perheen -erityisesti viinitilaa pyörittävän Gabriele Florion – intohimoinen suhtaututuminen viininvalmistukseen minuun suuren vaikutuksen.

La Combarbia tunnetaan erityisesti heidän laadukkaista viineistään ja perinteisistä viininvalmistustekniikoista, ja maistellessani heidän parhaita viinejään minäkin ihastun niihin niin, että päätän ostaa la Combàrbian Nobilea kotiin viemisiksi.

Kannattaako Toscanaan matkustaa syksyllä?

Meidän lomamme Toscanassa ajoittui syyslomaviikolleni aivan lokakuun loppuun. Syksyisessä ajankohdassa oli omat hyvät ja huonot puolensa.

Parasta oli, että lokakuun lopussa Toscanassa ei ollut minkäänlaisia turistiruuhkia. Edes kuuluisten pikkukaupunkien, kuten Montepulcianon tai Cortinan kaduilla ei ollut ruuhkaa. Paremminkin päinvastoin. Patikkapoluilla saimme aina kävellä täydellisessä rauhassa, jos ei satunnaisia vihaisia vastaantulleita koiria oteta huomioon. Myös maisemateillä saimme ajella kaikessa rauhassa ja pysähdellä juuri silloin, kun halusimme.

Lokakuun lopussa myös majoitustarjontaa oli hyvin saatavilla, ja lisäksi pääsimme aina niihin ravintoloihin, joihin halusimmekin, vaikkemme olleetkaan tehneet etukäteen varauksia.

Lokakuun lämpötila 15–24 astetta oli täydellinen ulkoiluun, ja syksyn valo oli kaunis valokuvaukseen. Säätila oli kuitenkin vaihteleva: vaikka alkulomasta nautiskelimme kesäisistä keleistä, oli loppupuoli lomastamme pääosin pilvinen ja sateinen, enkä harmillisesti päässyt nauttimaan laiskoista päivistä Agriturismomme viehättävällä uima-allasalueella.

En myöskään päässyt näkemään kukkivia auringonkukkapeltoja enkä viinirypäleitä notkuvia viinitarhoja. Monet pellot oli jo kynnetty ruskealle mullokselle, mikä erityisesti harmaina pilvipäivinä teki maisemasta melko ankean.

Syksy osoittautui kyllä hyväksi ajankohdaksi Toscanassa päästä kokemaan kauniita aamusumuja, mutta täydellistä tuuria meillä ei kuitenkaan ollut, ja ne pilvettömät, auringon kultaamat aamusumupäivät meiltä jäivät vielä kokematta.

Jos olisi mahdollista, matkustaisin seuraavan kerran Toscanaan varmaankin mieluiten syyskuussa, kun pahimmat kesäsesongin ruuhkat olisivat jo menneet, mutta viininkorjuuaika olisi vasta käsillä.

Kun loma Toscanassa päättyy

Lähtöaamun koittaessa Val d’Orcian laakson yllä leijuu maaginen sumu. Päivälle on luvattu aurinkoa enkä voi olla harmittelematta sitä, että minun on palattava jo kotiin ja arkeen. Vaikka olemme viikon aikana ehtineet nähdä ja kokea paljon, jää monta Toscana-unelmaa vielä toteuttamatta.

En ole ehtinyt pyöräillä Toscanan maisemateillä viinitiloja kierrellen enkä huristella skootterilla näissä kumpulevissa maisemissa, ja pikku Fiun sijaan autovuokraamo olikin päättänyt upgreidata meille isomman Jeepin. Myös kokkikurssi jää kokematta ja ne laiskat päivät uima-altaalla.

Tämä tarkoittanee sitä, että minun on vielä palattava takaisin Toscanaan. Tänne italialaisen maalaisromantiikan, viehkojen pikkukylien ja -kaupunkien sekä taivaallisen ruoan ja viinin keskelle.

◊◊◊◊

Vietimme Toscanassa 7 päivää lokakuun lopussa 2024.
Lensimme Finnairin siivin Roomaan, mistä jatkoimme Flix-bussilla Sienaan. Vuokrasimme Auton Sienan Aviksesta (280€/vko). Jos haluaa kiertää Toscanan maaseutua, auto on oikeastaan melkein välttämätön. Suosittelen majoittumaan ainakin osan lomasta jossakin agriturismossa Val d’Orciassa.

◊◊◊◊

Kiehtooko Italia? Lue seuraavaksi minun suosikistani Dolomiiteista:

Dolomiittien satumainen syksy
Syksyn parhaat patikkareitit Dolomiiteilla
Road trip Dolomiiteilla

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.

Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2024 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.