Maailman ympäri 42 päivässä – hulluutta vai vuoden paras päätös?

Vielä vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että lähtisin maailmanympärimatkalle.

Enintäänhän minun piti lähteä Uuteen-Seelantiin, tai ei itse asiassa sinnekään. Olin nimittäin jo viimeistään koronavuosina ja ahdistavien ilmastoraporttien masentamana päättänyt luopua tästä ikiaikaisesta Uusi-Seelanti-haaveestani. Niinpä uskalsin haaveilla vain Lapin ruskasta – ja jos oikein hurjistuin haaveilemaan, niin Dolomiittien vuorista. Eihän nykyaikana pitäisi matkustaakaan, jos ei kerran maata pitkin onnistu. Uuteen-Seelantiin se olisi täysi mahdottomuus.

Kun mieheni ja minun haave vuorotteluvapaajaksosta alkoi pikku hiljaa muuttua todeksi, mieheni otti kuitenkin esille jo aiemmin hylätyn unelman Uudesta-Seelannista, ja sai sen itämään taas minussakin.

– Nyt tai ei koskaan! ajattelimme.

– Ja kun sinne asti lähtee, niin eikös nyt matkalla voi käydä muuallakin, mieheni järkeili.

Unelmista suunnitelmaksi

Annan miehelle lähes vapaat kädet suunnitella. Tavallisestihan meillä minä teen kaikki meidän matkasuunnitelmat. On siis kerrankin ihanaa, että joku toinen suunnittelee puolestani. Star Alliancen ja Oneworldin verkkosivuja apuna käyttäen mies pala palalta kokoaa meille reittisuunnitelmaa.

Minulla on matkallamme Uuden-Seelannin lisäksi vain yksi toive: haluan päästä jollekin paratiisisaarelle. Vaikken vuosikausiin ole välittänyt enää rantalomista, vaan meren ja palmujen sijaan päiväunissani olen aina kivunnut vuorilla, haluan nyt päästä toteuttamaan tämänkin vanhan unelmani. Näen itseni jo rantamekossa Ranskan Polynesiassa sijaitsevalla paratiisimaisella Moorean saarella, mutta lopulta Moorea on pakko hylätä. Reititys sinne on liian hankala ja huomaamme, että järkevintä olisi ottaa kaikki lennot Oneworldin Round the World -lippupalvelun kautta, johon Ranskan Polynesia ei kuulu. Ja olisihan Moorea kohteena ihan överikalliskin. Niinpä tovin googlailemalla löydän itselleni uuden paratiisin, josta unelmoida.

Reittimme maailman ympäri

Yllättävän helposti meidän lopullinen reitti sitten muodostuukin, ja tältä se näyttää:

• San Francisco
• Fidži
• Uuden-Seelannin Eteläsaari
• Sydney
• Tokio

Pääkohteemme on siis Uuden-Seelannin Eteläsaari, joka on tarkoitus koluta kolmessa viikossa. Fidžillä loikoillaan ja ihmetellään merta vajaa viikko ja San Franciscossa, Sydneyssä ja Tokiossa pyörähdetään vähän pikaisemmin.

Mitä mukaan maailmanympärimatkalle?

Matkan järjestämiseen liittyy monta mietittävää. Pitää selvitellä, minne tarvitaan viisumia tai muuta matkustuslupaa, minne mitäkin rokotuksia ja mitä maahantuontirajoituksia missäkin on.

Erityisesti pakkaaminen tuottaa päänvaivaa. Tyynellämerellä kun voi olla kuuman kostea helle, vuorilla pakkasta ja Uuden-Seelannin Eteläsaarella voi sataa niin, että tiet sortuu. Maakin siellä voi järistä. Jos ryhdyn miettimään kaikkea, mitä siellä voi olla ja tapahtua, alan melkein täristä huolesta. Tyynenmeren tsunamimahdollisuutta en uskalla ajatellakaan.

Sekin mietityttää, miten ihmeessä saan nukuttua autossa! Telttaöistä kun kokemukset eivät ole kovin kannustavia. Tuskin auto paljon sen mukavampi nukkumispaikka on. Uutta-Seelantia kun tarkoitus on kiertää campervanilla ja yöt nukkua autossa. Tai ainakin nyt osa öistä. Aikaerokin on melkoinen. Kun Suomessa on ilta, Uudessa-Seelannissa vasta heräillään.

Keskustellessani matkastani ystäväni kanssa hän ystävällisesti muistuttaa minua käärmeistä, myrkkyhämähäkeistä ja meressä vaanivista olioista. Ainakin nyt meduusoja on syytä pelätä, ja Australiassa ei missään nimessä kannata panna edes pikkuvarvasta mereen, siellä kun on niitä haita. Ripulikin voi yllättää kesken matkan, saati kaikki muut taudit, jotka siellä odottavat naiivia turistia. (Keskustelumme jälkeen lisään äkkiä edes Imodeumin pakkauslistalleni.) Ja kun kurkistan Forecan-ennusteesta, millainen sää ensimmäisessä kohteessamme meitä mahtaa odottaa, käskee Foreca seurata aktiivisia hurrikaaneja!

Mitähän muuta minä olen unohtanut pelätä?

Mitä enemmän mietin, sitä hullummalta koko matkaideamme tuntuu.

Enkeleitä mukana matkalla maailman ympäri

Noin viikko ennen lähtöä saan kuulla, että kummitätini on nukkunut pois. Pari viikkoa sitä ennen olen ollut katsomassa tätiä sairaalassa ja hän on minulle sanonut, että nauti nyt, matkusta, kun vielä voit, sillä koskaan ei voi tietää.
Nyt minä haluan ajatella, että kummitätini katselee sieltä jostain matkaani ja on matkassani mukana suojelusenkelinäni.

Olen myös seurannut Matkalla kaikkialle -blogin Sariannen maailmanympärimatkaa. Hän on tällä hetkellä omalla maailmanympärimatkallaan yksin ja paljon pitempään kuin me. (Sain juuri äsken kuulla Sariannen vinkit Fidžille, josta hän juuri oli jatkanut matkaa.) Jos Sarianne pärjää reissussa yksin, niin kyllähän me kaksin pärjätään!

Oikeasti enemmän kuin peloissani ja huolissani minä olen innoissani. Niin innoissani ja onnellinen, että melkein itkettää. Nyt minusta tuntuu, että kyllä tämä oli vuoden paras päätös!

Matkaterveisin Heidi ♡

PS. Jos haluat seurata maailmanympärimatkaani, se onnistuu parhaiten Instagramissani. Yritän päivitellä ainakin Instan stooreihin meidän matkakuulumisia.

PPS. Kirjoitin vuonna 2016 blogiini listan kymmenestä matkahaaveestani. Huomaan, että tähän mennessä näistä kirjaamistani haaveista on toteutunut viisi ja tulevalla maailmanympärimatkalla haaveista toteutuu viuelä kaksi (Uusi-Seelanti ja San Francisco), tai oikeastaan kaksi ja puoli, sillä kyllähän nyt Fidži ainakin puolikasta Malediivia vastaa (ja luultavasti paljon enmmän!). Kannattaa siis kirjoittaa haaveita näkyville, ellei sitten pelkää, että ne saattavat siten oikeasti toteutua.

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Follow my blog with Bloglovin

Tervetuloa mukaan matkoilleni♡.

Copyright © 2023 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.