Kuinka toteutin matkan maailman ympäri ja miten kaikki sujui?

Kun ajatus matkasta maailman ympäri oli syntynyt, kaikki tapahtui yllättävän äkkiä. Jopa niin äkkiä, että vasta viimeisillä metreillä ehdin alkaa pelätä, mikä kaikki matkalla voisi mennä pieleen ja mitä kaikkea ikävää matkalla voisi sattua. Vaikka pakkaamisen ohessa mielessäni ehtivät käväistä niin tsunamit, hurrikaanit, sortuvat tiet, taudit kuin myrkkyhämähäkitkin, huolten sijaan matkajärjestelyjä tehdessäni mieleni täyttivät kuitenkin enimmäkseen onni, riemu sekä kupliva ilo – tunteet, jotka kulkivat mukanani läpi koko tämän elämäni ikimuistoisimman matkan.

Mutta ehkäpä tältä reissulta mieleeni jäävin tunne syntyi Fidžillä, riippukeinussa maatessani.

Vaikka usein sanotaan, että matkoissa parasta on kotiinpaluu, on minulle paluu tavallisesti reissun vaikein vaihe. Erityisesti talvella lomalta paluu takaisin arkeen aiheuttaa aina riemun sijaan alakuloa ja synkistelyä ja paluun jälkeisinä viikkoina tuntuukin siltä, että elämäni olisi mustassa säkissä laahustamista.

Mutta maailmanympärimatkalla kaikki oli toisin. Kun yhdessä kohteessa loma oli päättymässä, se tarkoitti sitä, että uusi seikkailu oli alkamassa. Kun loikoilin Fidžillä viimeisenä paratiisisaaripäivänäni riippumatossa iltapäivän raukeassa auringossa, en tuntenut pelkästään haikeutta siitä, että joutuisin hyvästelemään tämän aurinkoisen onnelan, jossa olin saanut viettää huolettomia, rakkauden täyttämiä rantapäiviä, vaan tunsin myös kutkuttavaa jännitystä – uusien seikkailujen odotusta – sekä huumaavaa vapauden tunnetta. Maailmanympärimatkastamme oli takana 9 päivää mutta edessä olisi vielä 33.

Vielä näin kuukausia matkan jälkeenkin pystyn palauttamaan mieleeni tämän tunteen, jossa toisiinsa sekoittuvat niin riemu, vapauden tunne, haikeus kuin jännityskin. Ehkäpä se on yksi syy, joka on saanut minut haaveilemaan jo uudesta suuresta matkasta…

Maailmanympärimatkan kohteet ja reitti

Kummallista kyllä, maailmanympärimatka ei ollut koskaan aiemmin ollut minun haaveeni. Uudesta-Seelannista olin kyllä haaveillut jo yli 20 vuotta. Niinpä, kun päätös yllättäen maailmanympärimatkasta syntyi, oli itsestäänselvyys, että matkustaisimme juuri Uuteen-Seelantiin. Oikeastaan ensin olikin Uusi-Seelanti ja siten kaikki muut, sen ympärille valikoituvat kohteet.

Minä halusin Uuden-Seelannin lisäksi palmuparatiisin ja mies Autraliaan. Muut kohteet, eli San Francisco ja Tokio, valikoituivat erityisesti käytännön syistä. Toki ne molemmat vaikuttivat myös kiinnostavilta ja erityisesti San Francisco oli viipyillyt jo pitempään ajatuksissani.

Maailmanympärimatkaa suunnitellessa joutuu usein tekemään kompromisseja eikä kaikkia matkaunelmia usein pysty yhden – pitkänkään – reissun aikana toteuttamaan. Niin minäkin jouduin luopumaan yhdestä unelmastani. Maailmanympärimatkalle kun on järkevää ottaa kaikki lennot saman allianssin alle – niin käytännön järjestelyjen kuin kustannustenkin takia – minun alkuperäinen paratiisiunelmani Ranskan Polynesiassa sijaitsevasta Moorean saaresta vaihtui lennossa Fidžiksi. Näin saimme kaikki lennot (paitsi Fidžin Nadi–Christchurch) hankittua näppärästi Oneworldin Round the World -lippupalvelun kautta – ja saimme sitten lennoista Finnairin pisteet ja pystyimme tekemään pisteillä matkustusluokan korotuksia, mitä minä mukavuudenhaluisena reissaajana todellakin arvostan.

Maailmanympärimatkan reittimme näytti siis tältä:

1. San Francisco
2. Fidži
3. Uuden-Seelannin Eteläsaari
4. Sydney
5. Tokio

Maailmanympärimatkan ajankohta

Reittimme suunnitteluun vaikutti tietysti myös matkamme ajankohta. Jo vuorotteluvapaata hakiessa minulle oli selvää, että haluaisin olla maailmalla läpi Suomen mustan marraskuun, mutta ennen maailmanympärimatkaa haluaisin kuitenkin päästä kokemaan sekä Kilpisjärven että Saimaan hehkuvan ruskan.

Reissumme pääkohteessa Uudessa-Seelannissa halusin olla juuri marraskuussa, sillä silloin siellä on kevät – ja hyvällä tuurilla kauniita, aurinkoisia päiviä, mutta joulukuun turistisesonki ei olisi vielä alkanut. Lokakuu taas vaikutti lukemani mukaan olevan täydellinen ajankohta vierailla San Franciscossa, sillä silloin siellä on usein aurinkoisia päiviä, kun taas kesäkuukausina San Franciscossa on usein sumuista ja viileää – sekä paljon turisteja. Lokakuu vaikutti olevan aika täydellinen ajankohta vierailla myös Fidžillä, sillä sadekausi alkaisi siellä vasta marraskuussa.

Marraskuu on Uuden-Seelannin lisäksi oivallinen ajankohta matkustaa sekä Sydneyyn että Tokioon. Sydneyssä marraskuun lopussa olisi kevät vaihtumassa kesäksi, ja Tokiossa nautittaisiin marraskuun viimeisinä päivinä syksyn kauneimmasta ruska-ajasta.

Mitä todellisuus matkamme aikana sitten oli?

Me saimme todellakin kokea aurinkoisen San Franciscon upeine auringonlaskuineen. Myös Fidžillä oli täydellinen sää rantalomailuun – aurinkoinen muttei tukahduttavan kuuma. Uudessa-Seelannissa meitä taas oli vastassa ihana kevät, ja kolmen viikon aikana vain muutama päivä oli sateinen. Sydneyssä oli lämmintä – välillä jopa helteistä, mutta osan aikaa yllättävänkin harmaata – jotenkin olin kuvitellut, että Sydneyssä paistaisi aina aurinko. Sitä vastoin Tokiossa meitä odottivat kuulaan aurinkoiset syyspäivät. Oli niin kirkasta, että saimme hotellimme parvekkeelta käsin ihailla kaupungin takana kohoavaa Fuji-vuorta, mikä lienee aika poikkeuksellista!

Maailmanympärimatkan aikataulu

42 päivää tuntui alun perin naurettavan vähältä maailman ympäri matkaamiseen, mutta rajallisen ajan ja kukkaron takia sen oli riitettävä.

Jaoimme nämä arvokkaat 42 päivää näin:

• San Franciscossa 5 päivää
• Fidžillä 6 päivää
• Uuden-Seelannin Eteläsaarella 22 päivää
• Sydneyssä 5 päivää
• Tokiossa 4 päivää

Uudessa-Seelannissa olisin helposti viihtynyt paljon pidempäänkin, mutta kolmessa viikossa ehdimme hyvin kiertää pikku campervanillamme koko Eteläsaaren. Mutta jos haluaisi nähdä samalla matkalla myös Pohjoissaaren, kannattaisi matkaan varata reilusti enemmän aikaa. Fidžilläkin olisin helposti viihtynyt vielä muutaman päivän, mutta tuskin paljoa sitä enempää. San Franciscon, Sydneyn ja Tokion parhaat ehdimme hyvin nähdä lyhyillä visiiteillämme, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi extra-päivät voinut käyttää lähialueiden tutkimiseen.

Itse asiassa me ehdimme 42 päivässä nähdä ja kokea niin paljon, että tuntui kuin olisimme olleen matkalla ainakin puolisen vuotta. Jos maailmanympärimatkalla aikoisi viettää paljon kauemmin, reissu pitäisi varmasti suunnitella reilusti väljemmäksi -niin että ohessa ehtisi viettää myös laiskoja päiviä ja tavallista arkea. Levottomana sieluna se olisi minulle kyllä vaikeaa – minusta kun lomalla pitää elää ja kokea. Kotona ehtii sitten levätä ja viettää normiarkea.

Mitä matkalla maailman ympäri oikeasti tarvittiin – eli miten onnistuin pakkaamisessa ?

Ennen matkaa pakkaaminen tuotti tietysti hieman päänvaivaa. Näppärää olisi ollut matkustaa pelkillä käsimatkatavaroilla, niin kuin Matkalla kaikkialle -blogin Sarianna, mutta jo minun kameravarusteiden (kameran, eri objektiivien, tripodin) takia se olisi ollut mahdotonta. Dronen onneksi tajusin jättää kotiin – tuskin sitä kovin montaa kertaa olisin matkan aikana lennättänyt. Uudessa-Seelannissa monissa paikoissa dronen lennättäminen on kielletty ja kaupunkikohteissa siitä ei olisi ollut mitään iloa.

Niinpä me mieheni kanssa päädyimme ottamaan reissuun mukaan molemmille reput käsimatkatavaroiksi ja ruumaan meni yksi iso matkalaukku ja yksi lentolaukku. Tällä taktiikalla saimme matkalaukkuun pakattua muun muassa raskaat vaelluskengät ja kameran tripodin, ja repussa taas kulkivat läppäri, kamera ja objektiivit, ulkoinen kovalevy valokuville ja kaikki laturit, johdot ja akut.

Tärkeimmiksi varusteiksi meidän reissulla osoittautuivat maastokengät, kevyet lenkkarit, uikkarit ja rantamekko, rennot ja mukavat housut, joita käytin niin lennoilla, viileinä päiviä kaupungilla kuin Uudessa-Seelannissa campervanissa majoittuessakin. Myös kevytuntuvatakki tuli Uudessa-Seelannissa tarpeeseen, samoin sadetta ja tuulta pitävä kuoritakki (vaikka sadepäiviä ei montaa sitten ollutkaan) ja villasukat (jotka aina kulkee minulla käsimatkatavaroissa – sillä ne on lentokoneessa kaikkein mukavimmat!) . Ennen reissua satsasin muutamiin mukaviin merinovillaisiin t-paitoihin ja pitkähihaiseen, ja nämä olivatkin täydelliset hankinnat. Itse asiassa ihastuin merinovillapaitoihin niin paljon, että päädyin Uudessa-Seelannissa hankkimaan vielä yhden merinovillapaidan lisää.

Kameratarvikkeiden ja läppärin lisäksi tiuhassa käytössä olivat myös adapteri, otsalamput (erityisesti leirintäalueilla majoittuessa) ja kunnolliset juomapullot.

Tälläkin reissulla sain todeta, että pitkälle reissulle pakatessa kannattaa suosia monikäyttöisiä ja rypistymättömiä vaatteita ja laadukkaita materiaaleja, niin kuin merinovillaa. Esimerkiksi siistit merinovillaiset t-paidat toimivat hyvin niin kaupungissa kuin vuorillakin – sekä helteellä että viileässä säässä aluskerroksena.

Vaikka merinovillaisia vaatteita ei kovin usein tarvitsekaan pestä – sillä usein tuuletus riittää – yksi kriteerimme Uudesta-Seelannista majoituksia varatessa oli, että osassa majoituksia olisi pesukone. Näin saimme reissun aikana myös pestyä helposti pyykkiä. Fidžillä taas hyödynsimme pesulapalvelua.

Matkan jälkeen voin todeta, että onnistuin pakkaamisessa yllättävänkin hyvin: yhtä hopeanväristä bling bling -paljettitoppia lukuun ottamatta en raahannut matkalaukussani mitään ylimääräistä.

Mitä matkalla maailman ympäri kannattaa pelätä?

Ennen meidän matkalle lähtöä erityisesti sukulaisemme osasivat olla huolissaan tulevasta. Huoli tietysti hieman tarttui ja itsekin päädyin miettimään, mistä pitäisi olla huolissaan ja mitä muistaa pelätä. Pelätäkö tauteja, varkaita, hurrikaaneja, maanjäristyksiä ja tsunameja vaiko unettomia öitä ja ripulia?

Keskustellessani matkastani ystäväni kanssa hän ystävällisesti muistuttaa minua käärmeistä, myrkkyhämähäkeistä ja meressä vaanivista olioista. Ainakin nyt meduusoja on syytä pelätä, ja Australiassa ei missään nimessä kannata panna edes pikkuvarvasta mereen, siellä kun on niitä haita. Ripulikin voi yllättää kesken matkan, saati kaikki muut taudit, jotka siellä odottavat naiivia turistia. 

Maailman ympäri 42 päivässä – hulluutta vai vuoden paras päätös?

Totta kai reissun saattaisi pilata sairastuminen. Siitä minulla oli ennestäänkin kokemusta. Olihan esimerkiksi romanttiseksi tarkoitettu Espanjan ja Ranskan kiertomatkamme päättynyt monen päivän ripuloinnin jälkeen San Sebastianin sairaalaan. Myös ryöstön kohteeksi olin joutunut aiemmin matkaillessani.

Reissussa kuitenkin usein pärjää, kun käyttää maalaisjärkeä, enkä esimerkiksi koskaan lähtisi patikkareitille, jonka tietäisin olevan itselleni liian haastava. Luonnonkatastrofeille taas en voisi mitään, joten turha niiden pelkäämiseen olisi energiaa kuluttaa.

Maailmanympärimatkan matkakohteemme olivat itse asiassa hyvinkin turvallisia kohteita: eihän esimerkiksi Uudessa-Seelannissa ole lainkaan mitään vaarallisia eläimiä, ei myrkkykäärmeitä eikä -hämähäkkejä! Ja aika epätodennäköistä olisi, että Sydneyssä kohtaisi myrkkykäärmeen, vaikka Australiassa elääkin lukuisia maailman myrkyllisimpiä käärmeitä – jopa 66 myrkkykäärmelajia!

Olin totta kai varautunut siihen, että jossain vaiheessa matkaa saattaisi sairastua – ainakin nyt turistiripuliin. Mutta loppujen lopuksi meistä kumpikaan ei ollut koko matkan aikana sairaana. Ei edes ripulissa. Ainoat myrkkykäärmeet ja -hämähäkit taas näimme turvallisesti lasin takana Sydneyn eläintarhassa. Unettomia öitäkään en kokenut, vaikka Uudessa-Seelannissa osan öistämme nukuimme pikkuruisessa campervanissa.

Ainoastaan Fidžillä koin hieman ahdistavia pelontunteita, kun mieheni luki uutisista, että Vanuatulla, toisella saariparatiisilla Tyynellämerellä, oli ollut tavallista voimakkaampi maanjäristys. Tämäkin pelko onneksi osoittautui turhaksi, eikä tsunamivaaraa loppujen lopuksi ollut.

Tunnelmia ja ajatuksia maailmanympärimatkan jälkeen

Maailmanympärimatkastamme on nyt kulunut tasan kolme kuukautta. Vieläkin ajatukseni usein karkaavat tekemäämme reissuun ja kaikkeen matkan aikana koettuun. En voi olla tuntematta suurta kiitollisuutta, että sain mahdollisuuden tehdä tämän elämäni ikimuistoisimman matkan. Pääsin kokemaan niin San Franciscon rennon kaupunkielämän kuin Fidžin kiirettömät paratiisipäivät; mielettömän roadtrip-seikkailun Uuden-Seelannin keväässä ja Sydneyn kaupungin hienostuneen sykkeen ja surffirannat; nauttia elämäni parhaat sushit Tokion kalatorilla sekä tavata niin ihania, ystävällisiä ja mielenkiintoisia ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Helsinki-Vantaan-lentokentällä, juuri ennen matkamme ensimmäistä lentoa kohti maailmanympärimatkamme ensimmäistä etappia, San Franciscoa, kirjoitin blogipostauksen, jossa kerroin tunnelmistani juuri ennen lähtöä ja mietin, onko maailmanympärimatka 42 päivässä hulluutta vai vuoden paras päätös. Nyt, kolmen kuukautta kotiin paluun jälkeen, voin todeta, että se todellakin oli vuoden paras päätös.

♡♡♡♡♡♡♡

Seuraavassa postauksessa on aika kirjata kaikki maailmanympärimatkan kulut näkyviin. Jos siis meidän reissubudjetti kiinnostaa, kannattaa jäädä kuulolle. Ja jos haluat tietää jotain muuta meidän reissustamme, niin kirjoita ihmeessä kysymyksesi kommenttikenttään. Lupaan kirjoittaa vielä useita juttuja tästä meidän ikimuistoisesta matkasta.

---

Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.

Tervetuloa mukaan matkoilleni.

Copyright © 2024 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.