Kun jatkoimme matkaamme Itävallan Hallstattista, kylästä jossa vietin yhden kesäni kauneimmista aamuista, en voinut uskoa, että voisin kohdata vielä jotain sellaista kauneutta, mikä voisi minua koskettaa. En Hallstattin lumoavuuden jälkeen. Enkä varsinkaan Saksassa.
Mutta voi miten väärässä taas olinkaan!
Olin ollut väärässä kaikki nämä elämäni reissuvuodet kiertäessäni Saksan mahdollisimman kaukaa. Tällekin matkalle olin lähtenyt epäilevin mielin.
– Miksei voitaisi mennä Itävallasta Dolomiiteille?
Mutta joskus pitää antaa miehenkin valita. Ja joskus on syytä luopua ennakkoluuloista. Onneksi tällä kertaa annoin – ja luovuin.
Berchtesgadenin kansallispuisto – Saksan maisemaparatiisi
Berchtesgadenin kansallispuisto sijaitsee Saksan kaakkoiskulmalla, vain kivenheiton päässä Itävallan rajalta. Tämä on Alppien vanhimpia luonnonsuojelualueita ja varmasti jokaisen patikoijan paratiisi. Oppaasta luen, että alueen upeimpia nähtävyyksiä ovat Kotkanpesä, Jennervuori, Königssee, 480 vuotta vanha suolakaivos, Berchtesgadenin linna ja Schellenbergin jääluolat.
Minä haluaisin tietysti nähdä kaiken. Mutta kaikkein eniten haluan päästä näkemään Saksan idyllisimmän järven, vuonomaisen Königsseen eli Kuninkaitten järven, joka sijaitsee Watzmann-, Steinernes Meer- ja Hagengebirge-vuoristojen välissä.
Sinne me siis päädymme.
Saksan idyllisimmällä alppijärvi-Königsseellä
Keskiviikkoaamuna aloitamme päiväretken hyppäämällä sähköveneen kyytiin. Meno-paluulippu Königsseen kylästä Saletiin ja takaisin maksaa 17,80€, mutta kaikkea päivän aikana näkemäämme kauneutta ei voi euroissa mitata.
Tämä kahdeksan kilometriä pitkä Kuninkaitten järvi sijaitsee korkeammalla kuin yksikään toinen Saksan alppijärvistä (reilussa 600 metrissä), ja jo risteily sähköveneen kyydissä sumuisella Königsseellä on ikuisesti mieleenjäävä kokemus, vaikka päivän upeimmat elämykset odottavatkin tunnin risteilymatkan päässä.
Matkalla ohitamme Pyhän Bartholomeuksen kappelin. Osa hyppää laivasta täällä, mutta me jatkamme Königsseen eteläpäähän. Venematkalla kuulemme myös jotain uskomatoman kaunista:
Kun opas puhaltaa Kaikukallion kohdalla suureen torveen pienen melodian, toistaa kaiku sen useampaan kertaan. Kaikki laivassa hiljenevät ja minä pyyhin poskelta kyynelen.
Patikka Saletista Oberseelle ja Saksan korkeimmalle putoukselle
Noin tunnin risteilyn jälkeen olemme perillä Saletissa ja on aika hypätä kyydistä. Täältä lähtee polku, joka vie reilussa kymmenessä minuutissa pienemmän järven, Oberseen, rantaan ja henkeäsalpaavan kauniisiin maisemiin.
Miten Saksa voikaan olla näin kaunis?
(Kaikki ennakkoluuloni karisevat viimeistään nyt, ja kiitän mielessäni miestäni, joka välttämättä halusi Saksaan.)
Polku mutkittelee Oberseen rantaa pitkin kohti Fischunkelalmin majaa. Vaikka polku on helppokulkuinen ja matka Oberseen päästä päähän vain 1,3 kilometriä, on aikaa tälle reitille syytä varata reilusti: rantaa myötäilevältä polulta avautuvat maisemat kun pakottavat pysähtymään yhä uudestaan.
Maisema on pullollaan vihreän ja turkoosin sävyjä. Elokuun ruuhkaisimpaan aikaan emme tietenkään saa nauttia kaikesta tästä kauneudesta yksin, mutta vaikka polku välillä ruuhkautuukin, en jaksa hermostua. Täällä kun kaikki muutkin kulkevat hiljaa ja lumoutuneina.
Luontoa kuunnellen ja hengittäen.
Suurin osa päiväretkeilijöistä jää Fischunkelalmin majalle nauttimaan omia eväitään tai majan antimia (=olutta ja omenamehua). Pienimmät retkeläiset uskaltautuvat jopa uimaan Oberseen viileään veteen, mutta me jatkamme kohti Saksan korkeinta vesiputousta Röthbachia.
Tänne on majalta vajaan kahden kilometrin matka.
Vesi ryöppyää kapeana nauhana pitkin jyrkkää kallionseinämää. Islannin ihmeellisten putousten jälkeen saksalainen versio ei juuri vakuuta, mutta matkan varrella kohdatut kellokaulat ilahduttavat. Ja onneksi nämä ovat rauhallista sorttia, jotain muuta kuin Madeiralla kohtaamani hullut lehmät.
Tämä on nurkka, jonne Saksa päättyy.
Ja meidän on syytä kääntyä takaisin.
Kolmen tunnin päiväpatikan ja lukemattomien valokuvaustaukojen jälkeen Saksa on todellakin vakuuttanut minut. Tämä on maa, jonne halua tulla vielä uudestaan.
Paluumatkalla pysähdymme vielä apostoli Bartolomeuksen kappelilla. Täältäkin lähtee patikkapolkuja. Meillä on kuitenkin aikaa vain pienen verryttelylenkkiin ennen kuin on aika palata.
Terveisin Saksan kauneudesta hämmästynyt
Heidi ♥
Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
25 Comments
Sunna
17.9.2017 at 20:18Aivan uskomaton paikka, jonka olemassaolosta en tiennyt! Pitää kyllä käydä. Kiitos upeista kuvista 🙂
Maailman äärellä / Heidi
17.9.2017 at 20:31Tätä voin suositella täydestä sydämestä. Epätodellisen kaunis paikka. Ehdottomasti lomamatkani huippukohtia!
Menninkäinen
17.9.2017 at 20:28Taas kerran uskomattomia kuvia, maisemat näyttävät epätodellisen kauniilta.
Maailman äärellä / Heidi
17.9.2017 at 20:36Kiitos Mennikäinen <3. Näin minäkin ajattelin näitä maisemia kuvatessa. En ole koskaan tykännyt saksan kielestä, joten olin ajatellut, etten voisi tykätä Saksastakaan. Mutta enpä ajattele enää. Saksa on ihana ja luonto uskomaton!
Tarja
17.9.2017 at 20:37Todella kaunista aluetta itsekin käyneenä. Samalla reissulla Frauen und Herren Insel sekä Reit im Winkeln. Asuimme silloin Inzellissä ja sieltä bussilla liikuimme
Maailman äärellä / Heidi
17.9.2017 at 20:40Eikö olekin! Meillä oli Berchtesgadenille vaan aivan liian vähän aikaa, kun piti seuraavaksi jatkaa jo Salzburgiin ja sieltä sitten Trieriin. Ehkä joskus uudestaan tutkimaan Berchtesgadenin patikkapolkuja.
Johanna @ Out of Office
17.9.2017 at 21:32Ihana paikka, kauniita kuvia ja sielua koskettavia tunnelmia <3
Saksa, Itävalta, Italia ja Sveitsi. Hyvin kauniita maisemia ja pieniä vuoristojärviä löytynee kaikista?
Maailman äärellä / Heidi
17.9.2017 at 22:02Tämä oli kyllä niin lumoava paikka. Tämän kesän reissulla pääsin ihastelemaan Saksan ja Itävallan vuoristojärviä. Toivottavasti pian myös Italian ja Sveitsin. Italia-hulluna suuri haave on erityisesti Dolomiitit. Mutta sinun ihania Sveitsi-postauksia luettua myös Sveitsi-kuume on kasvanut <3.
Johanna @ Out of Office
17.9.2017 at 22:42Kyllä minullakin olisi suuri halu päästä ne dolomiitit näkemään. Ovat kuitenkin ihan omanlaisensa, täysin erilaiset kuin Sveitsin Alpit.
jonnahah
17.9.2017 at 22:02Wow, myit kyllä Saksan ihan täysin näillä kuvilla ja tällä jutulla! Saksan tällaiset maisemat ovat kyllä ihan tuntemattomia itselle, mutta täytyy toivelistalle 🙂
Maailman äärellä / Heidi
17.9.2017 at 22:05Ihana kuulla Johanna <3. Minulla oli valtavasti epäilyksiä Saksasta luontokohteena. Mutta niinpä vaan joutuivat epäilykset romukoppaan. Saksa hurmasi minut täysin. Aivan mieletön paikka!
Paula (Muistoja matkoilta)
18.9.2017 at 14:19Mielettömän kaunilta kuvia ja maisemia! Mulla on selvästi ollut vähän samanlainen asenne Saksaa kohtaan kuin sulla, eikä se ole oikein koskaan houkutellut. Tämän perusteella näyttää kyllä vahvasti siltä, että täytyy antaa Saksalle mahdollisuus.
Maailman äärellä / Heidi
18.9.2017 at 14:52Voi kiitos Paula! Anna ihmeessä Saksalle mahdollisuus. Jos tykkäät patikoinnista, Berchtesgadenin kansallispuistossa kannattaisi olla pitempikin aika. Jos pystyisin, lähtisin itse sinne takaisin jo ruska-aikaan. Silloin se on varmasti upea!
Toni
18.9.2017 at 19:41Tämä on todellakin Saksan kauneimpia paikkoja! Vuosi sitten keväällä siellä käyneenä voin allekirjoittaa joka sanan. Vuorten huiput olivat vielä jonkin verran lumen peitossa, mutta puut jo täynnä lehtiä.
https://www.instagram.com/p/BE4JweNmN32/
Maailman äärellä / Heidi
18.9.2017 at 20:36Ihana kuva Toni <3. Kiitos tämän jakamisesta.
SARI/saaranlautasella
22.9.2017 at 11:20Oooh! Mä olen ihan lumoutunut ja olen katsonut näitä ottamiasi kuvia rullaten ylös ja alas. Eräs niistä (jossa mies kyykyssä pienen lammen äärellä, mahtavat vuoret ympärillä) lumoaa minut täysin ja siihen on palattava useaan kertaan uudelleen. Miten mahtavat maisemat, tuolla jos missä sielu lepäisi. Kiitos tästä postauksesta ja jos iki maailmassa lähden jonnekin patikoimaan, niin juurikin tänne!
Maailman äärellä / Heidi
22.9.2017 at 11:24Oi kiitos Sari ihanasta kommentista ❤️. Tämä patikkalenkki on vielä tosi helppo, sopii ihan sunnuntaikävelijällekin ja jo tämä risteily oli upea! Voin siis todella lämpimästi suositella, vaikket patikointia harrastaisikaan. Tämä todella on lumoava paikka ❤️.
Kaukokaipuun Nella
22.9.2017 at 18:44Aivan mielipuolisen kaunista! Tuo kohde on yksinkertaisesti aivan upea. Niin hieno kuvauskohde!
Ei voi kuin hämmestellä, miten monipuolinen matkailumaa Saksa on! <3
Maailman äärellä / Heidi
22.9.2017 at 21:38No eikö olekin! Aivan mieletön paikka. Enpä etukäteen uskonut, että voisin Saksassa niin lumoutua.
Milla
24.9.2017 at 19:34Aivan mielettömiä kuvia upeista paikoista! Olen tosin puolueellinen Saksan suhteen sillä olen pitänyt maasta jo lapsesta saakka, kun vanhempani pakkasivat meidät aina kesäisin autoon ja hurautimme Euroopan halki Italian rannoille (silloin ei mitenkään olisi ollut varaa lentämiseen…). Muistan miten jo silloin ihastuin Etelä-Saksan ja Itävallan upeisiin maisemiin ja Alppeihin. Sittemmin vietin vuoden Münchenissä opiskellen: viikonloppuisin pakkasimme reppumme, hyppäsimme junaan ja lähdimme joko patikoimaan, laskettelemaan tai ihmettelemään ihania uusia kyliä ja kaupunkeja. Saksa on todella kaunis ja monipuolinen maa. Ja Baijerin seutu sen ehdotonta aatelia…❤️
Jonna
8.5.2018 at 23:38Upeita kuvia! Olen menossa 12-vuotiaan poikani kanssa kesäkuussa Itävallan reissun yhteydessä Berchtesgadeniin ja siellä Königsseelle. Tuollainen patikkareitti sopii meille varmasti hyvin. Ei ole kiire minnekään, eli ehtii ihailemaan kauniita maisemia. Olemme kerran käyneet Baijerin Alpeilla, menimme Grainausta hammasratasjunalla ylös Zugspitzelle, ja alas gondolihissillä. Nyt olisi tarkoitus jaloitella hieman enemmän. Baijerin Grainau jätti halun lähteä uudelleen katsomaan Saksan luonnon kauneutta.
Riitta Kangas
18.4.2019 at 19:20Hei,
Missä yövyitte Königsseen reissullanne?
Maailman äärellä / Heidi
18.4.2019 at 21:16Hei Riitta, me yövyimme Hotel Köningsseessä. Tässä linkki siihen https://fi.hotels.com/ho535346/hotel-konigssee-schonau-am-konigsee-saksa/
Hotelli ei ollut mitenkään erikoinen, mutta sijainti oli kyllä hyvä, koska oli ihan siinä laivalaiturin vieressä!
Laura
22.11.2021 at 15:41Mistä ihmeestä moinen ennakkoluulo Saksaa kohtaan? Sehän on iso, monipuolinen ja edullinen maa.
Heidi - Maailman äärellä
22.11.2021 at 20:58Kiitos Laura kommentistasi. Sitäpä minäkin nykyään ihmettelen ;). Nyt, reilut 4 vuotta myöhemmin, uskon jo, että Saksalla voi olla paljon tarjottavaa myös luontoelämyksiä etsivälle maisemaonnelliselle matkailijalle. Olen käynyt Saksassa tämän jälkeen myös tosi kauniilla viinitiloilla ja saanut Saksasta uusia ystäviä, joten voi olla, että jossain vaiheessa haluan vielä tutkimaan tarkemmin Saksan ihmeitä.
Onko sinulla Saksassa jotain suosikki paikkaa, jota erityisesti suosittelisit?